WELHOTTARELLA O N NYT MATTO!

Yesh, yesh! Welhotar sai mattonsa, kiitos Ano Nyymin ,D Nimittäin ystävättäreni soitti eilen kaupungilta, josko hän voisi poiketa meille hakemaan tavaroita ja kaffelle. Tavaroita siis, jotka olen hankkinut hänelle Huutiksesta, koska hän ei jaksa vaivautua itse tähän puuhaan ja on antanut minulle valtuudet hankkia tiettyjä ostoksia tätä kautta. No, kierona ihmisenä kysyin, mistä hän soittaa. Samalla mainitsin, että tarvitsisin yhden jutun Kodin Anttilasta. Selvisi, että hän on n. 30 metrin päässä ao. liikkeestä. Annoin esiohjeet matosta, pyysin käymään puodissa sekä soittamaan minulle sieltä. N. 10 min. päästä leidi soitti, esitteli tarjonnan ja hinnat. Määritin ostokseni ja kas - puolen tunnin päästä lattiallani oli uusi siniturkoosi käytämatto, juuri sopivan pitkä, yksivärinen meleerattu, oikein sopiva Welhottaren residenssiin. Ja hintahan oli valtavat 15 euroa, jotka vähennettiin leidin ostoksista. Ja kun asiaa tuntevat vielä tietävät aidon Polgaran lempivärin olevan sininen, en voi sanoa muuta kuin ihailevani ostosta. Olin siis todella tyytyväinen. Sekä kiittelen Ano Nyymiä, joka valisti asiasta tarkemmin, vaikka itsekin netistä etsin ao. tarjouksen! ;D

Jahas - se on sitten tänään ainakin toistaiseksi viimeinen akutuspäivä, mikäli uutta sarjaa ei määrätä. Toivottavasti on yhtä rentouttavaa kuin viimeksi. Toisaalta, olen nyt niin perhanan väsy taas, että nukahdan varmaan mihin tahansa. Yöunet supistuivat n. 3.5 tuntiin, heräsin vähän ennen klo 3 enkä jaksanut enää tapella pakkounen kanssa, joten aloin keitellä kaffetta ja lueskella. Toivottavasti illalla saan kunnolla unen päästä kiinni ja nukuttua edes vähän enemmän. Unen vähyys käy jossain vaiheessa viikkoa hermoille...

Täällä Herjaamolla kukaan ei kiinnittänyt Suureen Paluuseeni mitään huomiota. Työ siis puhukoon puolestaan. Innostuin taas vääntämään duunia kuin pieni eläin. Se "työmoraali" näet! Ja kun sitä jatkoakin nyt työsopimukseen tuli vuoden vaihteeseen asti. Muutoin tilanne täällä on sama kuin ennenkin. Pitsiniska on linnoittautunut huoneeseensa eikä seurustele kenenkään kanssa - minusta asiaan pitäisi jo puuttua ihan hänen itsensä sekä muidenkin henkisen jaksamisen takia. Tuollainen käyttäytyminen kuvastaa minusta sekä hänen pahoinvointiaan, että työyhteisön kykenemättömyyttä käsitellä asiaa. Tosin hän ei anna myöskään kenellekään mahdollisuutta keskustella kanssaan. Minusta tämä olisi siis esimiestason asia. Tietääkseni asiaan ei ole vielä kuitenkaan puututtu. Siinä muuten varsinainen Angela Anakonda, mitenkään nyt anakondia loukkaamatta, jos joku sellaisen omistaa.

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrve kavrut! Meill oliki eilen mamin kanssa snadi tappelus. Mä en tiedä mikä minuun meni (toim. huom. vanha kulunut selitys Malmilta!). Mamiska silitti mua kun se oli tullu himaan, mutt mun miälestä se silitti joteski väärin. Nii mä puretin sitä käsivarteen. Ei siihen kunnon reikii tullu kyllä. Mutt vähänks taas tuli tosi rumii sanoja. Mä sitten kyllä yriti olla oikee kiltti loppuillan, mutt mä en tiedä, huomasko mami ees sen. Kun meille tuli se vieras sitte. Ja toi sen hianon maton. Mulla on nyt koko päivä aikaa raapia se kuntoon, ennenku mamiska taas tulee. Katotaas miten kynnet kestää. Nii, se vieras, joo. Se on semmonen ihmine, kun ei tykkää kissoista. Mä tiädän sen, sen hiffas heti. No mä menin tiätty piruuttaa oikee puffaa sitä ja sitte kerjää siltä safkaa kun ne söi jotai pikkuheekkuva ja semmosta, vaiks se ei haissu ees kissille maistuvalle safkalle. Mut kiusa se on piäniki kiusa *hih*. Se yritti komentaaki mua, mutt arvatkaas tottelinks mä sitä mitenkää - no en tiäteskää. Eikä se ees yrittäny koskee muhu, ei silittää eikä ees koskettaa mun söpönenää. Ja ku se heitti mua - siis mua, ei mulle - mun hiirellä niin mä katoin sitä oikeen halveksuvasti enkä ees liikahtanu vaan tuijotin sitä rätväkästi suoraan silmiin tosta soffan selkämykseltä. Joteski se oli kyll vähä vaivautunu. Mutt se ei kyll tosissaa oo kissaihmine. Mä ihmettelen, ett miten se on mamiskan kaveri. Mutt voiha niitä olla. Eikä se onneks käy useen. Mua inhottaa noi, jotka ei kerta osaa kehua mua, mun upeeta ja notkeeta vartaloa, söpöjä laikkuja nassussa ja kaikkee. Toiki ihmine vaa sano, ett on erilaine ku edelline ja siinä kaikki! Aatelkaa ny, ei sen enempää muka musta sanomista. Vähänks mua otti päähän.

Tää on otettu nyt syksyllä meidän partsilta, kun aurinko oikee viälä rätkötti ja lötkötin tossa partsituolilla, ku se oli suoraan aurinkoo päin. Oli lämpöstä ja mukavaa. Mutt heti ku aurinko meni pilvee, tuli tosi galsa ja mun pitiki tulla sisää. Mutt oli melkee ku kesä, ainaki sen hetken. Mamiska anto jo kalkkunaheekkuva ja sitte maitonappeiki. Ei se varmaa enää oo vihaskana. Ja mä en vissii sitte yritä teloo sitä uutta hianoo mattoo - tai katotaa nyt, miten mä saan mun ajan kulumaan. Nyt mä lähden kuiteski aamu-unkoille, mami voi olla töissä ihan rauhassa. Mä vaan nukun *virn* - ehkä! Purrrrrrrrrrrveiset kaikille kavruille ja mun uusille lukijoille ainaski erityisesti! Huomisiin.....

---------------------------------

Vieraani ei todellakaan ole kissaihminen ja jännää, miten kissa sen heti huomaa! Nyt Welhotar aamutapojensa orjana lähtee etsiskelemään kahvisammiota, johon upottautua ja lähtee sitten ensimmäiselle akutusajalle tuossa klo 8 tienoilla.

Kesken oleva kirja: Ilkka Kylävaara - Luokkatoverit (kunnon arvostelulinkkiä ei näemmä vielä löydy, kirjaston uutuus...)

Päivän slogan: Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennenkuin olet tajunnut tilanteen!

Päivän biisi: Living Loving Maid (she's just a woman)

Tänään on YK:n kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi - mitäpäs jos aloittaisimme toisistamme ;D

                                 

         RAHAKASTA TIISTAISTA SIIS LOKISTANIAAN!

 

 

HERJAAMOSTA, PÄIVÄÄ!

No niin, täällä sitä taas kökötetään ja aletaan leikkiä työntekoa. Josko alkaisi myös järjestellä klemmareita, kuten Elmallakin on tapana ,D  Se pahus ei täällä vaan oikein onnistu, pitää ihan tehdäkin jotakin, koska lusmuilu näkyy välittömästi. Vaikka toki on erittäin tärkeää pitää nuo niskoittelevat klemmarit järjestyksessä, samoin kuin niittarin niitit, nuo toiset mokomat.

Jännitysnäytelmää kerrakseen oli taas päästä bussiin näin lehtikelillä - ei uskoisi miten pluikkaita on laaja kerros isoja vaahteranlehtiä, ja niitä on matkalla paljon. Lisäksi on pimeää. Gummititiltä sain tosi hienon ötökkäheijastimen, joka näkyy huisin hyvin! Kiitti, se on hieno ja toimiva, vaikka ensin vähän epäilin. Sitten testasin ihan kysymällä 69:n naiskuskilta, että näkyikö heijastin. Häntä nauratti, näkyi kuulema edelliselle pysäkille asti. Hyvä! Welhotar ei siis olekaan näkymätön. Kuljen nimittäin pääasiassa mustissa vaatteissa ja autoilijoiden mukaan olen siis todellinen turp...ei kun siis turvariski näin pimeällä, kun minua ei kunnolla näy. Uskomatonta, tätä kokoa eikä näy! Mitenkäs ne vapaana vaeltavat norsut näkevät? Täh? Kysynpä vaan!

Eilinen päivä menikin taas kotihommissa ja päikkäreillä. Väsytti hirveästi koko päivän. Ja kun menin nukkumaan, väsytti vain parin tunnin ajan. Sen jälkeen alkoin heräillä vähän väliä. Sinnittelin kuitenkin 4.30 asti ja nousin vasta sitten. Että olisi tuntunut edes vähän pirtsakammalta. Ei tuntunut. Väsyttää edelleenkin. Unohdin ottaa vitamiinijuomankin aamulla. Tuntuu, että unohdin jotakin muutakin, mutta en tiedä mitä se olisi ollut. Ehkä omat ajatukseni.

Eli mitä muuta tänään pitää tehdä töissä, töiden lisäksi siis. Soitella pari puhelua ainakin ja tehdä Kummisedälle myös omalääkärin vaihtoilmoitus. Omalääkärimme on siis palannut takaisin, hän oli vuoden tässä välillä erikoistumassa. Sijaisina oli aivan loistavia kandeja. Ja nyt tämä harppu on siis palannut. Siinä on ihminen, joka ensin haukkuu ja vidhuilee potilaan lähes itkun tai raivon partaalle ja sitten armollisesti mahdollisesti kirjoittaa lääkityksen ja sairasloman. Ei sovi arvauskeskuslääkäriksi, ei ollenkaan. Ei etenkään asemalle, jossa on runsaslukuinen vanhusväestö. Minua inhottaa ajatella, miten hän käyttäytyy vanhuksia kohtaan. Joten kun kuulin hänen palanneen, anoin heti ylilääkäriltä uutta omalääkäri perusteena se, että en vain tule toimeen ao. henkilön kanssa. Kummisetä halusi samanlaisen paperin itselleen. Hänet ao. lääkäri oli haukkunut täysin puihin ja lisäksi sanonut, että hyvä jos elää enää 10 - 15 v. Jos. Kummisetä kun tupakoi, on diabeetikko ja vähän runsaan täyteläinen. Näitä ominaisuuksia tämä lääkäri kyttää ja vihaa yli kaiken. Niin että taas on kirje lähdössä. Eiköhän ylilääkärikin jotain huomaa, jos useampi laittaa vaihtopyynnön menemäään. Sääliksi käy, että aika moni ei tiedä, että jokaisella on oikeus pyytää omalääkärin vaihtoa. Kirje arvauskeskuksen ylilääkärille riittää.

Sen verran tuli vilkaistua, että tottakai työt ovat myöhässä. Hällä väliä, en aio niillä itseäni loppuun asti kiusata eli teen vain pakollisen määrän työtunteja, en yhtään enempää. En jaksa. Jos taas jatkan tekemällä 10 h päiviä, en pysty kotona enää mihinkään muuhun, kuin loikomaan ja pitämään silmiä kiinni. Että parempi tyytyä normaaliin työaikaan ja antaa kiireiden hoitaa itse itsensä.

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr, mä en ala. Nyt mamiska taas aloitti ne työt. Ja mä jäin yksin. Jätti se mulle kissaruokaa ja kaikkee. Ja jätti viälä partsin ovenki sen verran raolleen, ett mä pääsen ulos. Vaiks se tiätää, ett tääll on sitte aika galsa, ku se tulee himaa. Mutt täytyyhä mun päästä välillä vähä partsilleki tsiigaa, mitä tapahtuu. Jos vaiks tulee taas koiratappelus tai muuta jännää. Nii, ja anto mamiska nyt aamullaki pari heekkukaakkia, kun se selitti, ett nyt pitää taas jäädä yksin. Mä yritin näyttää oikee onnettomalta, ett ois irronnu viälä lisää, mutt ei se onnistunu. Kun mä olin jo saanu mun kalkkunaheekun ja mami oli puhdistanu mun laatikon ja tehny ihan kaikki jutskat. Ei oo mitää valittamista, muuta ku se, ett mami ei oo kotona. En mä sen viekus haluu koko ajan olla, en mä sitä tarkota. Mutt on vaa kliffa, kun joku on mun kaa. Yksin on joskus vähä tylsää. Sillo mä nukun pitkää ja hartaasti toss tyynykolossa, se on mahtava mesta goisii. Reeti jo tossa kertoki, ett Kollikalenteri 2007 on hyvällä mallilla! Yesh! Ja musta tulee vissii siihe sitte kaks kuvaa...tai ainaski yks. Aika magee juttu, mutt mäki kerron sitte lisää, kun se on ihan varma ja asia täysin kondiksessa.

Tässä mä oon taas mun melkeen-lemppari-mestassa. Eli ku jengii on himassa, mä lojun mielellää tässä karvasoffan selustalla tällee pitkänä. Joskus mä voin goisiiki tässä. Mutt nyt mami lähti, nii ett mä taidan siirtyy partsille tsiigaa vähäks aikaa ja sitten tyynykasaan goisiin. Se on purrrrrrr-viikonalkua kaikille Lokistanian kissinkoille!

--------------------------

Ja tämä täällä tarkistaa vielä pari asiaa ja lähtee etsimään litraista kaffetörppöä, en käynnisty ilman kaffetta tänä aamuna!

Päivän slogan: Kateus on perimmältään vain ylenpalttista ihailua!

Kesken oleva kirja: Janne Huilaja - Yöpaikka, novelleja vanhuksista, hiljaisista, leskistä, työttömistä ja yksinäisistä.

Päivän biisi: Radio Ga Ga

Tänään 16.10.1938 on syntynyt mm. Jorma Ojaharju - Welhotar onnittelee!

                                                  

                       VIEKASTA VIIKON ALKUA KAIKILLE!

HERJAAMO KUTSUU WELHOTARTA, WE HAVE A PROBLEM!

Sunnuntai-angst pamahti päälle nyt heti herätessä. Ei, voi ei - huomenna on oltava jo pirtsakkana tähän aikaan lähdössä Herjaamolle. Ja leikkimään työntekoa eli nakuttelemaan työkonetta. Inho & kauhu. En pidä tästä yhtään, en sitten ollenkaan. Työssä ei sinänsä ole mitään vikaa. Pelottaa, miten jaksan taas sinne ja takaisin. *huoh*

Ei tässä sairasloman aikana mikään ole parantunut. Tottakai koipioireet lievittyvät, kun lotkottaa suurimman osan aikaa. Ja saa tehdä hommia omaan tahtiinsa. Mutta kun Herjaamon tahti onkin kovin toisenlainen, siinä ei juuri ehdi lepuuttaa. Lisäksi uusina mukavina oireina ovat ilmaantuneet polvi- ja muidenkin nivelien säryt ja jäykkyys. Jo on prle, jos ei fysiatri osaa ensi to määritellä joko oikeaa diagnoosia tai passittaa oikeisiin kokeisiin. Vai pitääkö nekin käydä itse tekemässä? Parasta varmaan olisi.... Onneksi on vielä yksi akutus jäljellä, se oli kovasti mukavaa. Esittelen tässä myös Herjaamon päätalon, ihan piruuttaan:

Ei, minä EN siis ole tuolla töissä, mutta vaan näytiksi. Miksi ihmeessä lähes työkyvyttömän ja erittäin työhaluttoman Welhottaren pitää taas raijata itsensä työhön saadakseen sen pienen palkan, joka hiinä-ja-hiinä riittää vuokraan, laskujen maksuun ja kehnoon ruokaa? We really have a problem! Eikä Houston varmaan tule auttamaan, eihän.

Muutoinkin nämä sunnuntait ahdistavat aina. Aamuisin ei oikein voi tehdä mitään, kun normaali-ihmiset nukkuvat. Ei voi siivota, ei rymistellä, ei edes ommella (vanha koneeni pitää helvetillistä meteliä). Eli pitää odotella tuonne klo 9 asti ja kammeta Kummisedälle pyykille ja sitten kirkonmeininkien aikaan aloittaa jonkinlainen kosmeettinen siivous eli esitellä pölkkärille ainakin keskilattia ja soffien alustat, jotka keräävät upeita pölykoiria minun ja Wincentin karvoista. Kukkaviidakkoa olisi jotenkin myös riivittävä kasaan. Ja yksi kukista myrkkysuihkutettava, siinä on seittiä....Huom! Paha Vaatturi, ei kai ne tykkää Tolusta, eihän?

Ai niin - ruokaakin on laiteltava taas eväsmallien mukaan. Ostin eilen kasan punajuuria ja niistä pitää väsätä jotain kivaa. Nou ongelma, teen punajuuri-sipulihössäkkää. Osa menee lihapadan joukkoon. Jos jää, paistetaan kuutioina pannulla - paistettaisiin pihveinä, mutta ovat liian pieniä. Siinäkin kivaa ja aikaa vievää puuhastelua pyhäpäivän ratoksi. Ja onneksi sain eilen ongittua kasan kirjoja, riittänevät viikoksi. Selvisi myös, että Belgarionilla on syysloma. Tämä tietää kotiseutumatkailua Itikseen selvittämään mattoarvoitusta. Turhaa työtä välttääkseni soitan kuitenkin sinne huomenna ja tiedustan mattojen kokoja, värejä ja hintoja. Minähän en käy missään turhaan - en enää!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrr, kaikki uudet ja vanhat kavrut! Mä en tajuu miks mamiskan pitää taas mennä duunii, se ei oo kivaa. Tai siis mä tiedän sen, ett sen on pakko mennä, ett mä saan mun heekut ja kissitavarat. Se saa rahaa siitä, ett se käy siälläki nakuttamassa konetta. Omituisii noi orjat. Miksei se nakuta kotona sitte. Oiski noi, mulle sopis paljo paremmi! Mutt on mull kyllä täällä sitte yksinki päivisi iha kliffaa. Mä voin tutkii kaikkii paikkoja ja vähän muutenki tsekata jutskii eikä mami oo heti kälättämässä *hih*. Ku se ei kerta tiedä, mitä mä teen täällä. Ja mä voin nukkuu ihan missä mä vaan haluun. Joskus mä meen mamin paikalle ja kaivaudun sen peiton alle. Ei se muute ois hiffannu sitäkää, mutt kun mä en saa itte peittoo paikallee sen jälkee, kun mä oon unkottanu siällä. Ja ku se tulee, mä oon aina heti vastassa ja haluun leikkii tai sillee. Yleensä se ei kyllä haluu, se on aika repo-räks-poikki, ku se tulee. Mutt mä annan sen lotkottaa vähä aikaa, nii sitte se on kissikunnossa ja meill on yleensä iha kliffaa. Siis jos mä en oo tehny mitää tosi tyhmii jutskii. Ja kyll mä yritän olla tekemättä, mutt joskus ei mun pää ehdi perässä. Mä vaan menen ja teen. Niinku ne kanervot, joita mä änkesin syömää. Kyll niist tuliki sitte vähä paha olla...*häpeilevä kissavirn*.

Tässä mä esitän tosi hämäräperäistä kissiä, salaperäistä semmosta siis. Oikeesti oli liika pimeetä ja mamiska ei halunnu käyttää sitä valoo ku välähtää ku mä en diggaa sitä. Nii ett se otti pimeen nassukuvan musta! Höh - en mä oo pimee, mä oon viksu ja vilmaattine kissa, mitä nyt ei taas mamiskan kuvista uskois! Hei mami, mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih - heti mun kalkkunaheekkuva mulle ja pari maitonappii, ni mä meen taas uusiounkoille, jooko! Ja kaikille kavereille - huomiseen! Pitäkää paisteja silmällä ja vahtikaa reviiriänne kunnolla, jookosta...

----------------------------------------------

Vincent on tänä aamuna hyvin vaativalla tuulella. Oli pakko käydä antamassa viimeinen siivu kalkkunaleikkeestä ja pari nappia. Nyt on rauha maassa ja kissa laskeutunut aloilleen, ainakin hetkeksi. Itse lähden keittelemään lisäkaffet, ei tuo ensimmäinen annos vielä tehonnut. Mömelötkin on pakko heittää, kun pitää tehdä kuitenkin jotakin tänään. Kivuilta ei pysty, mutta mömelöt tiellä pitää!

Päivän slogan: Jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus?

Päivän biisi: Take It As It Comes

Kesken oleva kirja: Tash Aw - Silkkimies

Tänään on Nietzschen syntymäpäivä 15.10.1844 - kai jokainen Lokistaniassa nyt on Nietzchensä lukenut ,D Olisi ehkä syytä tutustua...

                                

NO - SE ON SITTEN TAAS TYLSÄÄ SUNNUNTAITA LOKISTANIAAN!

 

KUKA ON VIENYT MINUN MATTONI?

Ei voi olla kuin Welhottaren tuuria - joku on vienyt kaikki yksiväriset, tietyn mittaiset käytävämatot. Ja minä kun luulin vähän pyytäväni. Ei edes Tsadin intran ostoilmoitukseen ole kukaan vkon aikana vastannut. Kun en harrasta hirveästi kerskakulutusta, en todellakaan arvannut tällaiseen rakoon joutuvani. Eli kerrankin ostaisin sitten jotakin uutta, niin sitä ei minulle myydä! Ano Nyymi tuolla kyllä mainosti Itiksen Anttilasta löytyvän, kuten itsekin epäilin. Tämä taas vaatii kipukoipien liikuttelua sinne. No, se on sitten pakko hiissautua sinne ensi vkolla, jos ei mitään kerran täältä löytynyt....  Ja Malmilla on kaikki, muttei yksiväristä käytävämattoa. Surkuhupaisaa, sanoi kulutusta vastustava Welhotar ja puisteli päätään pitkään ja hartaasti.

Muutoin pärjäsin reissun Malmilla koipien puolesta aika hyvin. Sattui melkoisesti, mutta vaihteeksi aivan eri paikoista kuin yleensä. Vaihtelu virkistää kivuissakin, joten sain hiissauduttua kohtuuhyvin kotiinkin. Ja ostettua kissan iloksi kanervia. 3 kpl. 2 parvekkeen kukkapöydälle, jossa jo kuusi kököttää sekä yhden roikkumaan fiksuun amppeliin. Näyttää kieltämättä aika mukavalta tuo parveke nyt. Kohta voisi jo alkaa poltella lyhtykynttilöitä siellä. En niinkään noita kynttilöitä sisällä - kissan kanssa se voipi olla pieni ongelma. Kynttilöitä ei voi hetkeksikään jättää vahtimatta kissahuushollissa. Siis ihan varmuuden vuoksi. Uffe pelkäsi kynttilöitä ja tulta muutoinkin. Vincent taas on hullu ja hullunrohkea omalla tavallaan, eikä asiaa ole vielä testattu. Täytyykin kaivella kynttilät esille - minulla kun on niitä tuolla iso varasto viime vuodelta. Parvekkeen matto on ihan pakko vaihtaa ja pestä nuo kaluston pehmukkeet. Kesäisen Vincentin elämän jäljet näet näkyvät, jopa tuntuvat siellä. Eli siinäkin pientä puuhastelua täksi päiväksi.

Poikani Belgarion - Kiven vartija, on tulossa onneksi käymään. Varmistin jo eilen, että hän muistaa luvanneensa. Pojalla on varhaisdementia. Ei muista mitään tärkeää, jollei kirjoita sitä käteensä. Jos kirjoittaa muistilapulle, ei muista missä lappu on eikä muista katsoa sitä. Joten poika kulkee sitten käsissään tärkeät asiat lyhenteinä. Kätevää, tietty. Mutta ilmeisesi on tullut äitiinsä omituisten ominaisuuksien puolesta. Ja muutenkin ,D

Olenkin jo ehtinyt keksiä kaikkea ns. kivaa tekemistä ja laatuajan viettämistä lapsen (!) kanssa. Kirjasto-kauppa - roudaus on taas melko mittava. Tarkistin, että vähintään 5 kirjaa on tullut varauksiin, ehkä jo nyt enemmänkin. Lisäksi erinäisiä pakollisia tarvikkeita, mm. mausteita, riisiä yms. puuttuu taloudesta. Että pakko se on häiritä lasta. Ja lisäksi tämä parvekehässäkkä aiheuttaa erinäistä liikehdintää varastoon ja takaisin. Ikävä kyllä, olemme molemmat lotkottavaa ja lukevaa lajia, joten tämä pakkoliikunta on todella pakkoliikuntaa. Palkkioksi teemme thai-tai-kanaa. Njam. Poika saa sen viikon ainoan kunnollisen lämpimän safkan ja yleensä sortuu sen jälkeen goisimaan  oikein kunnolla. Eikä itseltänikään kunnon päikkärit yleensä väliin jää. Viikot Poika elää kouluruualla ja voileivillä sekä kunnon nörtin tapaan Cokiksen kevytversiolla. Kade olen siitä, että Poika on vuoden aika laihtunut reilusti ja alkanut näyttää nuorelta mieheltä...Apuva, se on aikuinen ja täysi-ikäinen! Milloin näin pääsi käymään?

Muuten päivä hoitakoon itsensä, koska retkien jälkeen koivet muistuttelevat itsestään liian ahkerasti. Kissille pitää katsoa jotakin kissikarkkia, kun maitonapit ovat kohta loppumassa. Tämä muistiin itselleni Vincentin pyynnöstä!

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveiset taas! Juu - mamiska hei - kissanruokaa ja maitonappeja, molempia ollaan nyt jo taas vailla. Ei se kyllä voi niitä unohtaa, eihän. Kun ne tulee mulle-mulle-mulle. Ja jos mä en saa niitä, voi tulla iso huutojolina. Mutt eilen mua onnisti oikee kunnolla. Mamiska oli ostanu niitä kanervoita ja istutti pari niistä ihan sopivalle hollille tonne partsille. Ett kissikin aikastas hyvin venyttäen ylettyy. Hyvää tavaraa, oikein namia on! Juu. Vaiks mä en ymmärrä, ku orja oli saanu ne laitettuu ja mä hokasin sen ja aloin riipoa niitä kitusiin, nii hirvee kälätys taas. Ettei niit sais niinku syödä. Siis miks ei? Ne tuoksuu hyvältä, ne maistuu hyvältä! Miten niin ei saa syödä? No, täytyy myöntää, ehkä asiassa on jotain pientä perää. Mä vedin yöllä snadit ykät toho soffalle. Siitäkää mami ei jostai syystä ollu mitenkää hirmu ilone. Mutt jos paha olo yllättää kesken unien, ei sitä ehdi millää veskiin okselle. Pakko oksee siihen mihi voi. Se nyt on vaan sillee! Ai nii - hei Tuuttitöö, mä voisi hyvinki tulla teijä partsille vähäks aikaa duunii, ihan ruokapalkalla. Kerro sitte mamille, jos haluut lainaa mua. Mä oon kyllä ihan valmis *näyttää hampaita* - kyllä näillä muutama lintu napataan. Mä oon nääs viälä kans nopee, tosi nopee saalistaja. Mutt nyt sain mä kuiteski äske kalkkunaleikettä, kun mä nätisti puffasin. Ei multa voi kieltää mitää, kun mä oon niin komee, notkee ja upee! Eiks?

Täss on mun unkkokuva karvasoffalta, mami taas häiriköi. Mä just oon raottamass mun öögii, ku se taas räppäs kuvan. Vaiks on se kliffaa, ku on omii fotoi laittaa tänne. Mami sais vaa opetella kuvaa paremmin tai hommaa toisen kaameran. Osa fotoist on ihan hirveitä eikä se taatusti johdu nääs mallista! Mutt nyt mä pummaan viälä pari maitonappii ja lähen aamu-unkoille viälä. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrveista viikoloppuu kaikille kissinkoille!

--------------------------------------

Tiedän, että kuvaamistaidoissani on kehittämisen varaa. Eikä kamerakaan ihan parhaasta päästä ole. Mutta ei ole Vincentilläkään kaikki ihan kohdallaan. Ei kyllä minullakaan, väittävät todistajat. No niin - valvojat on saatettu nukkumaan, joten lähden keittelemään kaffet, tekemään leivän ja riipimään aamumömmöt!

Päivän slogan: Suljetuille oville pitää koputtaa paljain käsin!

Päivän biisi: Moonlight Shadow

Kesken oleva kirja: Raymond Khoury - Viimeinen temppeliherra

Tänä päivänä v. 1926 julkaistiin A.A. Milnen Nalle Puh - onnea pienelle karhulle, jolla on hyvin pienet aivot!

                               

ÄLKÄÄ MENKÖ OSTOSHELVETTIIN - PYSYKÄÄ KOTONA TOISTENNE KANSSA!

HEDELMÖITYSHOIDOT SALLITAAN - YESH!!!

Vain lyhyt maininta, että äänestyksen jälkeen hedelmöityshoidot myös yksinäisille naisille ja naispareille sallitaan! Onnittelut oikeasta päätöksestä eduskunnalle, kerrankin...

Lisää asiasta täältä!

URPUTUSTA, KITINÄÄ JA VÄNINÄÄ ERI ASIOISTA

Ei kai nyt lokit sitä varten ole, että iloisena kertoisi jotakin, eihän (retorinen kysymys, huom!)? Welhotarkin ajatteli vaihteeksi urputtaa ainakin Malmilla parista kovin yleisestä tavasta käyttäytyä tai ei-käyttäytyä sekä yleensä vaan urputtaa. Kun ei jaksanut enää nyhvertää tuon peiton kulman allakaan unta odottaen. Oli pakko nousta vänisemään jostakin ihan noin perjantain kunniaksi. Ja aivan tavallisista ihmisistä, tottakai, jotta olisi jotakin ilkeilyn aihetta ,D

Minua nimittäin ottaa kovasti päähän tämä kuningataräitien tapa käyttäytyä. Kuningataräidit ovat hyvin nuoria äitejä, jotka kerääntyvät isommalla (vähintään 3 - 4) joukolla tuonne Malmintorin sisätiloihin ja kauppoihin vähän shoppailemaan ja ruokaostoksille. Siinä kaikki kersat ovat suunnilleen samanikäisiä eli rattaissa tai vaunuissa. Nämä äidit pitävät omia miittejään milloin Risman vihannesosaston sokkeloissa, milloin ns. putkessa niin, että ohitse ei vapaaehtoisesti pääse. Kun pyytää anteeksi, pääsisikö ohi, ovat mulkaisut hyyyyyyyyvin paheksuvia. Että tässä Me Äidit olemme eikä meitä noin sovi kohdella. Hei, kysyn vaan miten niin? Jumankekka, aulassa on tilaa vaikka minkälaiselle miitille, mutta nämä tukkivat kauppojen käytävät ja huutokikattavat minkä ehtivät. Olenko nyt ihan väärässä, mutta kun Poika oli pieni ja kävin kaverini kanssa kaupoilla, ei meille tullut mieleenkään jäädä kaupoissa juoruamaan. Yleensä mentiin sitten jonnekkin kaffelle tai muutoin istumaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ei meillä ainakaan tuollaisia tapoja ollut, ei todellakaan. Lisäksi nämä kuningataräidit eivät kulkiessaan väistä mitään eivätkä ketään. He ovat jotenkin etuoikeutettuja - ties mistä syystä. Tämä on niin yleistä, että tämän ovat jo monet muutkin huomanneet. Kyse ei siis ole samoista henkilöistä eikä samasta kaupungiosasta, vaan noin yleensä. Olkaa kuningataräitejä, jos haluatte, mutta prle Welhottarelle ja Belgarionille on seuraavan kerran tultava tilaa tai sanon pahasti! Nih!

Toisena omituisuutena on juokseminen liukuportaissa ehtiäkseen lähteviin juniin ruuhka-aikaan. On se kamalaa, miten kiire ihmisellä on. Ruuhka-aikaan junia menee molempiin suuntiin n. 5 - 10 min. välein. Ja niihin on sitten juostava ja vielä liukuportaissa. Ei siinä mitään, mutta se on niin vaarallisen näköistä, että varmasti kohta on taas joku turvallansa siinä ja pää auki päivystykseen. Ei ihmisellä VOI olla niin kiire, ettei jaksaisi odottaa junaa katoksen alla tuon seuraavat 5 min. Vai voiko? Minä annan kyllä reilusti junan mennä ohi, jos en siihen ehdi. Varaan mieluummin 15 min. ylimääräistä aikaa, koska ei noista koivista koskaan tiedä, ja matelen rauhallisesti omaa tahtiani. Ei ole tarvis hötkyillä. Pelottaa vaan näiden juoksijoiden puolesta - kohta sattuu ja saattaapi sattua jopa oikein kunnolla. Nih!

Sama varovaisuus koskee muuten liukuportaita yleensä - keppien kanssa liikkuvat eivät osaa varoa alaspäin tullessaan. Olen perskohtaisesti avittanut kahta mammaa Risman edessä olevien liukuportaiden kohdalla. Toinen laski kepin ensin portaille ja tuli itse perässä. Ja sitten seuraavat 5 m turvallensa alas asti. Siinä meni mammalta taju ja ambu piti tilata ja ensiapuakin vahtia. Sen verran oli pudotusta. Toisella kertaa nuorempi leidi oli kyynärsauvojen kanssa liikenteessä - ja sama juttu, sauvat ensin ja sitten itse perässä alas asti kerien. Varokaa nyt jo, ple. Ei Welhotar ehdi aina olemaan paikalla ensiapuna ja soittamassa hätänroon eikä viemään paikkuutettavaksi ja vahtimaan siinä odotellessa, ettei mitään viedä kasseista tai laukusta. Nih!

Welhottarena olen varsinainen mummomagneetti eli jään - tai mummot jäävät - usein juttelemaan kanssani, jos istuskelen yksin Risman penkeillä tai Torin tienoilla. Olen tavannut paljon mukavia mummoja ja jutellut eri asioista. Mutta. Sitten on tämä tappajamummot-laji. Nämä mummot kulkevat yleensä rollerilla hitaasti vänisten ja valittaen. Mutta auta armias, jos jossakin on jotain tarjolla ilmaiseksi tai erityisen halvalla. Silloin rollerit lentelevät ja mummot kokevat ihmeparantumisen. Siinä meikä jää jalkoihin jo kättelyssä eli turha yrittääkään jaolle. Samat mummot terrorisoivat kassajonoja. Jos jonossa on enemmän kuin 3 henkeä, mummot yrittävät näyttää kuukahtamaisillaan olevilta ja ääni väristen pyytävät lupaa saada ohittaa "kun on niin vähän tuota ostettavaakin". Eipäs onnistu. Viimeksi pinna kärähti ja ilmoitin reippaasti mummolle, että mummo käypi siihen jonon päähän muiden jatkoksi ja istuupi siihen rollaattorin penkille, katsokaas kun se on siinä ihan sitä istumista varten tehtynä. Tulipa mummelolta rumia sanoja, mutta jonotti kyllä sitten muiden mukana. Toivottavasti minusta tulee sitten vielä ilkeämpi mummo, joka kehtaa ihan mitä tahansa mistään välittämättä. Tai en minä taida elää niin kauan, joten turha huolehtia. Turha siis mummojen odottaa mitään kohteliaisuuksia, jos itse käyttäytyvät todella rumasti ja ilkeästi. Nih!

Ja sitten - miksi aina kun minä etsin jotakin tavaraa, sitä ei löydy mistään? Nyt etsin tietyn mittaista ja väristä käytävämattoa, kun Vincent on pahoinpidellyt entisen roskiksesta dyykatun jo niin kehnoon kuntoon. On käyty jo kaikki halpakaupat - ei löydy. Siis yksivärisenä ja tietyn kokoisena. Muutama kuukausi sitten niitä oli mielestäni joka paikassa. Kuka ne vei? Minä haluan sen maton ja nyt ja heti ja juuri nyt! Nih!

Eli tänään onkin vuorossa retki Malmille Kummisedän kanssa. Tavoitteena Suuri Käytävämaton Metsästys. Jännittävää - tulen rapoamaan asiasta välittömästi!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrve taas kamut! Mami on tänä aamuna taas oikein mäkätystuulella. Se kälätti mulleki - hei siis mulle - kun mä pummasin tossa mun aamuheekut! Mä en tajuu noita orjii. Siis jos on pahalla päällä, niin sitte kälättää. Mutt tää orja taas takoo tota näppistä nii että pahaa tekee toi rutina ja rätinä. Välillä se pitää snadii taukoo ja polttaa tupakan - ja taas se jaksaa jatkaa. En mä vaa. Mulla ei oo nyt mitää erikoista kertomistakaan edes. Mä oon eile vaan lötköttäny. Ähh - just. Teki mami taas yhet tepposet. Mä olin vahingossa ykäny baseen niin eiks tää mee ja pese koko basen nii, ett siell on viäläki vähä kosteeta. Ei siell voi nyt ottaa ees unkkoja. On pakko tyytyä soffaan ja tyynyihi. Partsill voi käydä vaan. Alkaa olla sen verran kalsa, ettei siell oikee pitkää viitti lotkottaa. Sillee vaan tarkistaa tilanteen niinku enempi. Mä oon kyll löytäny yhen uuden kissilotkotusjömman - mä meen tohon snadin patterin päälle kun on pöydän alla. Se on sillee levee, ett kissi just mahtuu siihen ja tarpeeks pitkäki. Ja vähä jo lämminki. Mä luulen, ett sitt ku tulee tosi kalsa, siit tulee yks mun lempparimesta.

Tää foto on tiätty mun ihan lemppariharrastuksesta eli safkaamisesta. Siin näkyy noi mun saamat uudet kaikki kupitkii ja mä vetelen just kunnon kissa-aamupalaa, siis heekkujen jälkeen, tiätty. Tää on meidän kylppärist, siell on mun kaikki kissatavarat ja muut jutskat ku se on nii iso. Toi on mun safkanurkka. Nii, ettäs näätte mite siististi meill safkataa ,D Ei mitää rumii kuvii tänää, nääs. Se on sitte purrrrrrrrr vaa kavrut! Mä lähden goisii, kuha orja antaa ensi pari maitonappii viälä, ett mä rauhotun. Purrrrrrrrrrristaan taas huomenna!

----------------------------------------

Eipä taida olla Vincentillä mitään kerrottavaa, koska eilen ei oikein jaksanut tapahtua mitään. Ainoastaan Gummisiti kävi ja penkoi kurmitsan. Jonka sisuksista minä sitten keittelin pikkelssiä - nätit 5 purkkia tuli. On taas oikein varakas olo, kurmitsojen puolesta siis. Nyt on vaan kaikki säilökurkut ja muu pikkelssi jo syöty pois, joten jotakin tarvittiinkin jo tilalle. Haa - Liiterissä on punajuuri- ja porkkanatarjous. Pakko saada niitä. Kun haetaan sitä mattoa, saa Kummisetä luvan avittaa vihannesten kantamisessa samalla... Lisää puuhaa sairaslomalaiselle. Se pitää mielen virkeänä ja koivet sopivan kipeänä.

Lähden laittamaan aamukaffetta ja riipomaan mömmöt. Ei tästä muuten mitään tule! Nih!

Päivän slogan: Anna auringon laskea vihasi ylle - mieluummin monta kertaa!

Päivän biisi: Rat Race

Kesken oleva kirja: Tamara McKinley - Pohjavirrat (vähän imelyyttä tähänkin torppaan välillä....)

IKÄVÄÄ JA TYLSÄÄ PERJANTAITA KOKO LOKISTANIAAN!

 

WELHOTARTA AKUTUS NUKUTUTTI

Olin siis eilen taas akutettavana. Tällä kertaa tätsy ilmeisesti osasi iskeä neulat juuri oikeisiin paikkoihin. Kun neulat oli laitettu, minua alkoi väsyttää ihan hirveästi. Vielä kun valot himmennettiin, hyvä etten alkanut suoraan kuorsata. Oli varsin rento olo nimittäin. Naapuriloossissa leidi sai jotain liikehoitoa ja ilmeisesti kuuli kraah-krooh -aloitusääniä, koska kuulin kuiskauksen "Tuolla joku varmaan rentoutuu!". Skarppasin itseni kuitenkin hereille. Ei ole kiva näyttäytyä kuolat leukapielessä ja vasta heränneen näköisenä edes fyssan käytävillä. Mutta kyllä tosissaan tämä kerta rentoutti meikäläisen aivan repoksi. Illalla vielä iski unetus kuni nuijalla klo 19 jälkeen eli horjuin sänkyyn ja nukahdin suoraan syvään uneen. Heräsin tuossa 22 tienoilla ja valvoskelin parisen tuntia ja taas uutta unta kaaliin. Ja uskokaa tai mieluummin ei, en ollut uskoa silmiäni herätessäni - klo oli 6. Siis minä nukkunut noin paljon!? Eli kyllä akupunktiolla ON vaikutusta, turha mennä kiistämään. Yksi akutuskerta on vielä ensi viikolla. Ja yllätys-yllätys, nyt on sitten järjestynyt se aika fysiatrille - sekin ensi vkolle. Ensi viikolla Welhotar  viettää sitten oikeaa fysiatrisen kuntoutumisen viikkoa. Ja menee töihin maanantaina.

Kävin eilen ennen akutusta töissä viemässä sairaslomatodistuksen ja juopasemassa saavillisen kaffetta juorujen kera. Taas tuli jotenkin huono omatunto. Olin raijannut itseni työpaikalle, miksi en samantien jäisi? No, onneksi kiire ei ole vielä aivan täysimittaista ja sijaistakin löytyy, joten lähdin akuttamaan rauhassa. Liekö sitten tunne vai totuus, mutta taas tuli sellainen olo, että jotkut miettivät, miksi hitossa tuo ei tule töihin kun tuossa kuitenkin istuu, miksi  se on muka saanut jotain sairaslomaa, ainahan se valittaa niitä särkyjään jne. Hmph - ensi viikolla pääsevät taas siis kuulemaan ihanaa valitustani. Pitää etsiä esille kunnon stiflat, josko ottaisi vuorittomat maiharit jo käyttöön...ne voisivat olla passelit jalkineet myös koipien puolesta. Ei noilla kävelykengillä, jotka sain "invakenkinä", voi kävellä. Ne on perheestä!

Muutoin eilinen menikin lukiessa. Sitten tuli työkaverini A. katsomaan vanhempaa idioottilaatikkoa ja hyväksyi sen itselleen. Kun heillä ei ole autoa ja Gummisiti oli tulossa kuitenkin meille, suorastaan pakotin sedän kuskaamaan A:n ja TV:n kotiin. A. tuntui ainakin olevan tyytyväinen, ettei tarvitse kerjäillä mistään lisäkyytiä. Itse asiassa oma lehmähän minulla siinä vaatekaapissa oli, eli ei tilaa säilytellä TV:tä yhtään pidempään. Vincentillä on nimittäin hieman ikävä tapa merkkailla uusia, äkkiä ilmestyneitä tavaroita, jos ne seisovat jossakin lattialla hyvällä hollilla pidemmän aikaa. Esim. yksi kasa pienempiä paffilaatikoita venytteli tuossa kirjahyllyn edessä pari vkoa, kun en saanut heti toimeksi viedä niitä roskikseen. Kun sitten kokoilin ja littailin niitä kasaan, ne oli oikein kätevästi kasteltu hajukasoiksi. Että sillee. Pelkäsin TV:n kokevan saman kohtalon, joten äkkiä pois. Se kun ei oikein kunnolla mahtunut vaatekaappiinkaan, vaan tilaa jäi juuri kissan verran käydä sisään ja tehdä tepposensa.

Hörhökin käväisi kylässä, tosi pikaisesti. Oli taas hakenut pidemmälle katkolle, mutta kun Tsadi säästää. Hänelle olisi ollut jo paikka, mutta ei saanutkaan maksusitoumusta sos.tstosta säästölinjan takia. Paikka ei näet ole juuri se, jota Tsadi eniten käyttää. Jumalauta, kyllä on vaikeaa päästä humalikko- eli huimehoitoon. Vähemmän vahinkoahan ihmisestä siellä on. Ei pääse edes rötöstelemään. Vai pelkääkö Tsadi, että Hörhö oikeasti raitistuu ja Tsadi joutuu hankkimaan asunnon (alkuasunnon ainakin) ja maksamaan toimeentulotukea (jota Hörhö ei nyt saa). Hörhössä olisi ainesta ihan mukavaksi tsadilaiseksi, kunhan tuo vjiina ja hjuimeet jäisivät vähemmälle. Ihmisenä oikein mukava, humalikkona ei! Jouduin hätäapuna lainaamaan 10 egeä, vastapalveluksena sain kassillisen leipää ,D No, leipää leipä kaikki ja sitähän aina kuluu. Fiksua sinänsä, arvostin elettä, että jotakin vastiketta tästä jatkuvalainarahapäiväänasti-systeemistä.

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, se eiline kollikalenterijutska on viäläki mulla miälessä. Toivottavasti Reeti onnistut sen isin kaa nyt säätää jutskaa nii, ett me saatais kalenteri kasaa. Ois se kyllä mageeta! Meill oli eile hirmune trafiikki, siis jengii kävi koko ajan. Musta se oli nastaa. Nyt kun mä en enää pelkää ihmisii, mä oon ihan kamalan utelias aina, kun joku uus ihmine tulee käymää. Mä käyn heti tutkii sen ihmisen, puffaan sitä koipiin ja hajuttelen ja kattelen sitä, ett minkälaine toiki mahtaa olla. Vaiks mä tiedän, ett ei mamiska päästä tänne ketää pahoja ihmisii, siis semmosii ku kiusais kissejä tai veis mut pois. Ei varpisti. Nii ett eilenki kävi Hörhö, mamiskan työkaveri, Gummisiti, Kummisetä. Aika paljo niinku ihmisii. Ku me yleensä eletää kaksistaa mamiskan kaa. Ei ihme, ett muaki nukutti koko illan niinku mamiskaaki. Me taidettii molemmat nukkuu tosi pitkää. Nyt mä oon jo taas pirtsakka poika. Sain pummittuu viälä siittä kinkusta aikastas ison biitin itelleni, vaiks mami jotain marisi, ett meinas tehdä siitä ruokaa. Miten niin tehdä? Siinähä se oli jo valmis niinku, ett mitä siitä enää voi tehdä? Outoja noi orjat! Se varmaa meinas laittaa jotai riisi-vihannes-kinkku-hässäkkää, jota ei sitte kissi ainaskaa syö. Nih!

Täss mä oon kaikkien niitte tyynyje kolossa mun karvasoffalla - mamiska häiriköi, mä olin jo goisaamassa... Mutt nyt mä meen uudestaa goisii, kuhan toi mami heittää viälä pari maitonappii, ett  saa kunnon unkot. Se on purrrrrrrrrrrrrr kaikille komeille kolleille ja siisteille kissaleideille ympäri Lokistaniaa! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrisemisiin!

------------------------------------------------

Uaah - kello näyttää minun mielestäni jo olevan liikaa. Tarvitsen uuden puolilitraisen kaffetta ja aamumömmöt! Sitten täytyy suunnitella, josko uskaltautuisi roskiskeikalle vaiko peräti kauppaan asti. Ai niin - kirjastotilauksetkin pitää tarkistaa. Kiirettä piisaa sairiksella(kin)...

Päivän slogan: Jos sinulla ei ole vihamiehiä, todennäköisesti sama pätee ystäviin!

Kesken oleva kirja: Väärän käden maailma - vasenkätisten historiaa, Pierre-Michel Bertrand (todettakoon, että Welhotar ei ole vasenkätinen, mutta aihe kiinnosti muutoin)

Päivän biisi: Sick And Tired (hmmmmmmmmmmmph)

Tänä päivänä tapahtunutta on vaikka kuinka paljon, vilkaisehan tästä! ;D

TAPOTAVALLISTA TORJANTAITA LOKISTANIAAN!