Sunnuntai-angst pamahti päälle nyt heti herätessä. Ei, voi ei - huomenna on oltava jo pirtsakkana tähän aikaan lähdössä Herjaamolle. Ja leikkimään työntekoa eli nakuttelemaan työkonetta. Inho & kauhu. En pidä tästä yhtään, en sitten ollenkaan. Työssä ei sinänsä ole mitään vikaa. Pelottaa, miten jaksan taas sinne ja takaisin. *huoh*
Ei tässä sairasloman aikana mikään ole parantunut. Tottakai koipioireet lievittyvät, kun lotkottaa suurimman osan aikaa. Ja saa tehdä hommia omaan tahtiinsa. Mutta kun Herjaamon tahti onkin kovin toisenlainen, siinä ei juuri ehdi lepuuttaa. Lisäksi uusina mukavina oireina ovat ilmaantuneet polvi- ja muidenkin nivelien säryt ja jäykkyys. Jo on prle, jos ei fysiatri osaa ensi to määritellä joko oikeaa diagnoosia tai passittaa oikeisiin kokeisiin. Vai pitääkö nekin käydä itse tekemässä? Parasta varmaan olisi.... Onneksi on vielä yksi akutus jäljellä, se oli kovasti mukavaa. Esittelen tässä myös Herjaamon päätalon, ihan piruuttaan:
Ei, minä EN siis ole tuolla töissä, mutta vaan näytiksi. Miksi ihmeessä lähes työkyvyttömän ja erittäin työhaluttoman Welhottaren pitää taas raijata itsensä työhön saadakseen sen pienen palkan, joka hiinä-ja-hiinä riittää vuokraan, laskujen maksuun ja kehnoon ruokaa? We really have a problem! Eikä Houston varmaan tule auttamaan, eihän.
Muutoinkin nämä sunnuntait ahdistavat aina. Aamuisin ei oikein voi tehdä mitään, kun normaali-ihmiset nukkuvat. Ei voi siivota, ei rymistellä, ei edes ommella (vanha koneeni pitää helvetillistä meteliä). Eli pitää odotella tuonne klo 9 asti ja kammeta Kummisedälle pyykille ja sitten kirkonmeininkien aikaan aloittaa jonkinlainen kosmeettinen siivous eli esitellä pölkkärille ainakin keskilattia ja soffien alustat, jotka keräävät upeita pölykoiria minun ja Wincentin karvoista. Kukkaviidakkoa olisi jotenkin myös riivittävä kasaan. Ja yksi kukista myrkkysuihkutettava, siinä on seittiä....Huom! Paha Vaatturi, ei kai ne tykkää Tolusta, eihän?
Ai niin - ruokaakin on laiteltava taas eväsmallien mukaan. Ostin eilen kasan punajuuria ja niistä pitää väsätä jotain kivaa. Nou ongelma, teen punajuuri-sipulihössäkkää. Osa menee lihapadan joukkoon. Jos jää, paistetaan kuutioina pannulla - paistettaisiin pihveinä, mutta ovat liian pieniä. Siinäkin kivaa ja aikaa vievää puuhastelua pyhäpäivän ratoksi. Ja onneksi sain eilen ongittua kasan kirjoja, riittänevät viikoksi. Selvisi myös, että Belgarionilla on syysloma. Tämä tietää kotiseutumatkailua Itikseen selvittämään mattoarvoitusta. Turhaa työtä välttääkseni soitan kuitenkin sinne huomenna ja tiedustan mattojen kokoja, värejä ja hintoja. Minähän en käy missään turhaan - en enää!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrr, kaikki uudet ja vanhat kavrut! Mä en tajuu miks mamiskan pitää taas mennä duunii, se ei oo kivaa. Tai siis mä tiedän sen, ett sen on pakko mennä, ett mä saan mun heekut ja kissitavarat. Se saa rahaa siitä, ett se käy siälläki nakuttamassa konetta. Omituisii noi orjat. Miksei se nakuta kotona sitte. Oiski noi, mulle sopis paljo paremmi! Mutt on mull kyllä täällä sitte yksinki päivisi iha kliffaa. Mä voin tutkii kaikkii paikkoja ja vähän muutenki tsekata jutskii eikä mami oo heti kälättämässä *hih*. Ku se ei kerta tiedä, mitä mä teen täällä. Ja mä voin nukkuu ihan missä mä vaan haluun. Joskus mä meen mamin paikalle ja kaivaudun sen peiton alle. Ei se muute ois hiffannu sitäkää, mutt kun mä en saa itte peittoo paikallee sen jälkee, kun mä oon unkottanu siällä. Ja ku se tulee, mä oon aina heti vastassa ja haluun leikkii tai sillee. Yleensä se ei kyllä haluu, se on aika repo-räks-poikki, ku se tulee. Mutt mä annan sen lotkottaa vähä aikaa, nii sitte se on kissikunnossa ja meill on yleensä iha kliffaa. Siis jos mä en oo tehny mitää tosi tyhmii jutskii. Ja kyll mä yritän olla tekemättä, mutt joskus ei mun pää ehdi perässä. Mä vaan menen ja teen. Niinku ne kanervot, joita mä änkesin syömää. Kyll niist tuliki sitte vähä paha olla...*häpeilevä kissavirn*.
Tässä mä esitän tosi hämäräperäistä kissiä, salaperäistä semmosta siis. Oikeesti oli liika pimeetä ja mamiska ei halunnu käyttää sitä valoo ku välähtää ku mä en diggaa sitä. Nii ett se otti pimeen nassukuvan musta! Höh - en mä oo pimee, mä oon viksu ja vilmaattine kissa, mitä nyt ei taas mamiskan kuvista uskois! Hei mami, mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih - heti mun kalkkunaheekkuva mulle ja pari maitonappii, ni mä meen taas uusiounkoille, jooko! Ja kaikille kavereille - huomiseen! Pitäkää paisteja silmällä ja vahtikaa reviiriänne kunnolla, jookosta...
----------------------------------------------
Vincent on tänä aamuna hyvin vaativalla tuulella. Oli pakko käydä antamassa viimeinen siivu kalkkunaleikkeestä ja pari nappia. Nyt on rauha maassa ja kissa laskeutunut aloilleen, ainakin hetkeksi. Itse lähden keittelemään lisäkaffet, ei tuo ensimmäinen annos vielä tehonnut. Mömelötkin on pakko heittää, kun pitää tehdä kuitenkin jotakin tänään. Kivuilta ei pysty, mutta mömelöt tiellä pitää!
Päivän slogan: Jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus?
Päivän biisi: Take It As It Comes
Kesken oleva kirja: Tash Aw - Silkkimies
Tänään on Nietzschen syntymäpäivä 15.10.1844 - kai jokainen Lokistaniassa nyt on Nietzchensä lukenut ,D Olisi ehkä syytä tutustua...
NO - SE ON SITTEN TAAS TYLSÄÄ SUNNUNTAITA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti