RÄHINÄÄ, ÄRINÄÄ, TYÖN HANKINTAA =b

Welhotar oikein kunnostautui eilen. Eikä hävettänyt edes yhtään. Kailotin etsiväni työtä. Työlankapuhelimesta tämä alkoi eli se häiriköi ja tilttaili heti aamulla – Kummisetä ei kuullut ääntä, lanka pätki. Menin vaatimaan esinaiselta uudempaa käytettyä versiota. Sain. Kun hyppäsin huoneeseen ja sanoin GRRRRRRRRRRRRRRRR. Asensin puhelimen ja soitin ensimmäiseen vapaaseen työpaikkaan. Sitten joka tauolla manailin, kiroilin ja kerroin jo soittaneeni useampaan paikkaan. Ehdin tavoittaa 5 henkilöä, jotka suorastaan vaativat (ehhh!) hakemustani. Pari jäi vielä tavoittamatta. Puheluiden jälkeen lähetin välittömästi hakemukset! En aio jäädä tylsänä odottamaan, tuleeko työsopimusta vai ei. Esinaisen tytär ilmoitti närkästyneenä, ettei hänkään ole vielä saanut sopimusta. Teki mieli sanoa, että sinä laiskamato, prle. Et jaksanut edes kirjoittaa yo:ksi, hinauduit vain äiteen työpaikalle valmiille pestille. Olin rauhoittunut – enkä yleensä puutu henkilökohtaisuuksiin. Joku roti sentään Welhottarellakin, eikö.... kilti minä! Eli aion nyt jatkaa päivittäin työnhakua. Joku työnantaja voi olla niin itseensä kyllästynyt, että jopa palkkaa minut.

 

Lisäksi tein aika paljon työkaverin töitä, hänen, joka on lomalla. Ajattelin, että tämä leidi kun on kovin tunnollinen ja palaa lomalta, olisi tosi kurjaa, jos hommia olisi tekemättä monen päivän ajalta. Sain raahattua suurimman osan torstain tasalle. Ehkä se vähän lievittää hänenkin ankeuttaan palata kustannuspaikalle. Taas kilti puoleni näyttäytyi *paijaa itseään*. Eipäs, muistan vaan, kun itse palasin 1.5 vkon sairaslomalta ja lähes kaikki työt olivat tekemättä. Silloin riipi, riipi pahasti!

 

Olin puhtia täynnä, outoa kyllä. Kotona hain kynttilää lyhtyä varten. Juu, juuri siitä laatikosta, jonne tungetaan kaikki se, mitä ehkä joskus tarvitaan. Jostain syystä laatikko pursui mm. muovipusseja, erilaisia papereita jne. Sain taas hepulin eli tyhjäsin laatikon lattialle ja selvitin tavarat. Jäljelle jäi kohtuullinen valikoima kivoja kynttilöitä, erilaisia servettejä ja siistejä muovipusseja. Kaksi pussillista tavaraa meni roskiin. Hmph. Lisäksi (saa taputtaa) vein itse kaksi kassillista roskia, vaikka matka oli pitkä ja vaaroja täynnä. Piha oli nimittäin lipiliukas... Sitten muistin,että toisessa talvihuivissa olin huomannut jonkun oudon läikän. Otin samalla käsittelyyn kaikki huivit ja pistin ne pesuun – nämä vaativat käsinpesua. Kylppärin allas täyttyi oitis. Liottelin ja pesin ne kaikki sitten käsin, nyt ne kuivuvat nätisti siloiteltuna ja tuoksuvat hyvältä ,D Olempas minä taas tehokas .Asiasta kuudenteen eli Welhotar ei pidä pipoa tms. siitä syystä, että ne ovat joko liian pieniä tai rumia. Welhottaren kuontalo ei mahdu pipoihin. Siksi siis minulla on laaja varasto huiveja eri tilanteisiin.

 

Puhti kesti ainakin vielä tunnin, sitten alkoi heikottaa ja tuli paha olo. Prletto, olin syönyt päivällä vain vihanneksia ja sieniä, sekoituksena. Vähän hypotuntemuksia eli pinaattipizza uuniin äkkiä, että saisi verensokerin normitasolle. Ei, minulla ei ole diabetesta, mutta verensokeri vaihtelee nopeasti tavanomaisen alhaisesta alhaiseen eikä tunne ole kovin kiva. Juuri kun vedin pizzaa uunista, ovi kävi ja kukas muu kuin Kummisetä pölähtää käymään. Ensimmäiset sanat: ”Mikä ihmeen Oklan lakko?” Setä on marssinut Malmin Oklaan, joka oli normiauki ja asiakkaita oli ollut vain kaksi, heh! Hän oli sitten reippaasti täydentänyt varastoaan ja tuli lipittämään yhden viinin meidän puolelle. Eli suoraan sanoen juoruamaan ja purkamaan työahdistusta. Jatkoja ei hänellekään ole tulossa. Kertoi itse asiassa olevansa siitä jopa suht. tyytyväinen. Homma ei ole oikein sitä, mitä luvattiin, talon henki on kehnohko ja hierarkia mieletön. Eli hän lusii homman loppuun ja menee sitten mieluummin vaikkka 8 juurolla/päivä opeamaan, johon työhön hän sopiikin paremmin. Welhotar todistaa. Eli siinä sitten puhuttiin kumpikin omista työasioista ja pähkittiin kaikkea muutakin, malmilaisia kavereita jne. Leppoisa pari tuntia meni, sovittiin taas tämänpäiväisestä roudausretkestä.

 

Kirjoittelen tätä päivitystä tässä klo 5 tiimoilla. Siirrän vasta myöhemmin Vuodatukseen erinäisten virustorjunta-asioiden takia. Ei muuten mitään, mutta linkkejä varten selaamani sivut eivät aina ole varsinaisia turvasivuja ,D

 

Sen verran kipurapoja, että eilen särki, särki niin maan prleesti ja särkee vielä tänäänkin. Sen tentti-ilta veti vähän överiksi. Nyt on nimittäin oikein kipeä olo. Mutta ei auta, retkille on lähdettävä. Belgarion tulee päivemmällä syömään ja apuamaan parissa asiassa. Täytyy kehittää Pojalle jotain kivaa ruokaa. Normiostoslista on jo tehty, samoin apteekkilista =D

 

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii hei, kamut, nyt mamiska luki mulle eile taas sitä kirjaa. No mä vähä kerron. Eli nää kissit päätti pitää perheneuvoston kokouksen, ku isoisä vaati. Se kerto, ett niitte mami on vissii kuallu ja nää miähet ja kissit on siks tullu sinne ja aikoo hävittää nää talon kissit. Vaiks ne on aitoi mesopotamialaisii kissei *virn*. Mutt kukaa siin perhees ei usko mitää pahaa, ne vaa luulee isoisää ihan kahjoks, samaten tätä pentukissii. Perhe niinku luattaa niihi miähii ja uskoo, ett ne on hyviksii ku ne ruakkii kissei niil kalan muneil ja sillee. Mutt tää pikkukissi ja isoisä on toista miältä. Sitt ne lähtee ulos ja isoisä alkaa opettaa täll pikkukissill Tietä, jonka sen esi-isät on osanneet, pitää osata Varjokävelyy tai jotai semmost ja muit asioit. Siin samas pihaa ilmestyy niit miähii ja niitte kissei, jotka on mustii, vaarallisii ja pahoi. Isoisä sanoo,ett tän Varjakin pitäis nyt kiipee Ulkomaailmaa ja hakee apuu koiruleilt, ett aikasemmi niitte suku on osannu puhuu koiruleitte kaa. Ja sitt ne kissit tulee ja hyäkkii, Varjak alkaa kiipee korkee muurin yli siält puutaahast.... ja sitt se onki ulkona – ihan eka kertaa elämässää. Isoisä jää tappeluksee niitte mustie vaarakissien kaa! Ja tähä sitt mami lopettti, just ku oli kamala jänskää. Epistä hei siis. Mä oisin voinu kuunnella vaiks kui kaua. Ne taidotki oli hurjan jännii ja kaikkee. Mami lupas lukee lisää nyt viikonloppun, mä en malttais oottaa. Mami lukeeki hyvi, mmmm, ja mä lojun siinä viakus >o< Ei tullu taaskaa heekkui. Kalkoniki loppu äske, mä sain biiti ja mami toise. Mä jaetaa kaikki, ihan kaikki. Ei sitä eilist vihreet pitsaa kyll, jäks! Poika tulee tänää, mä jään ottaa ja meen nyt ottaa päikkärit ett mä jaksan sitt olla kaikkii kanss päiväll.

 

 

Täss mä taas vaihteeks oon mylpyrä kaa, mami otti useempii kuvei, vaiks mä en tykänny yhtää. Huamisee...

 

-----------------------------------------

 

No niin, vähän makoilemaan ja lukemaan sekä odottelemaan lääkkeiden vaikutusta. Helmetti tarjoaa ainakin 7 kirjavarausta. Apoteekki lääkitystä ja ruokakaupat vkon ruuat. Hei Hopea, liikettä!

 

Päivän slogan onkin tällä kertaa runotus: Alistu, olet terve mieleltäsi. Kapinoi, olet uhka heti, rautoihin lyödään käsi. (Emily Dickinson, 1862)

 

Päivän biisi: Saturday Lyrics

 

Luettua: Karen Joy Fowler – Sarah Canaryn salaisuus, aivan upea tarina naisesta, joka ilmaantuu tyhjästä, jonka vuoksi joukko ihmisiä lähtee ja jättää kaiken. Hullu, upea, erilainen tarina erilaisista kohtaloista, oudoista ihmisistä ja kuriositeeteista (jotka lienevät jopa faktaa!). Welhotar piti ja suosittaa. Mystistä, itkunaurua herättävää kerrontaa. Lukemisen arvoista, ehdottomasti! Sitten lyhyt pikakirja eli Serge Joncour – Tukalia tilanteita, hmph, niin tilanteita, joihin joskus joutuu vaikka ei haluaisikaan. Kertomaan huonoa vitsiä, jonka loppua ei muista. Syömään ruokaa josta viimeksi sai ruokamyrkytyksen ja mitä nyt tapahtuukaan. Juu, yrittää olla ehkä hauska – ei ole. Lukemisenpuutokseen sopivaa materiaalia. Ei sen kummempaa. Plussana kirjan pienuus ja lyhyet jutut!

 

                                    

 

                              LAUANTAIVAPAATA VAAN!

 

 

 

 

SE ON TODISTETTU, TYHMÄ MIKÄ IDIOOTTI!

Kaikesta tsempityksestä jne. huolimatta (ziitosta vaan) tämä sai ensin 10 min. järjettömän paniikin, sitten teki typeryyksiä hätäisenä ja kun huomasi, aika oli loppu. Yritin vielä lisätä ja korjata (juu nou, tähtiä ja lisäviitteitä yms.), mutta en enää millään ehtinyt! Perkele, tyhmä, mitä tämä kannattaa, ei yhtään mitään. Kaiken huipuksi tiedän osaavani nuo asiat, mutta itse tilanteessa kaikki häipyy suoraan huitsin viteliin ja alan sählätä. Että vihduttaa, nolottaa, hävettää... ja kun oikeasti tiedän, että osaan, ainakin sen verran, että pitäisi päästä läpi. Joku minuun vaan aina menee. Toisaalta, ei tuo fibrokaan edesauta tilannetta, kun ensin vetelee täyden työpäivän ja siitä suoraan kirjoittelemaan. Siinä on nivelet melkoisen kipeänä... piti käydä riipimässä lisämömelöt pissitauolla, mutta eihän se enää ehtinyt auttaa. Selittele sitten tentaattoreille - ei tule menemään läpi, ei! Voihan villu - ja joulukuussa sitten uudestaan. En edes tiedä, mitä kaikkea joudun sitten tenttimään uudestaan eli ans kattoo nyt. *vääntää itkua*

Työssä tätä samaa vanhaa. Nyt uutena se, että lomat on jäädytetty hamaan tulevaisuuteen asti erään lakon takia. Argh! Pakko pitää ne lomat, jotka menevät opiskeluun, ihan pakko. Tai sitten olen tuolloin sairaslomalla, sitä ei voi kukaan kieltää. Lisäksi meillä on edelleen vajausta, vaikka ns. sijaisia onkin. En vaan ole huomannut, että meidän tiimistä poissaolevien töitä tekisi kukaan, tai jos tekee, tod. vähän. Eilen yritin omien hommien ohella vetää lomalla olevan työkaverin töitäkin edes vähän eteenpäin - tiedän miten vmäistä on tulla töihin ja huomata, että kaikki on tekemättä. Mutta kun minäkään en ihan joka paikkaan ehdi enkä pysty. Toivoisin kovasti, että nyt joku ottaisi vähän jämäkämmän otteen yleishallinnosta. Ei ole työntekijöiden asia jaella keskenään töitä sijaisille, ainakaan minun mielestäni!

Ketuttaa! Ihan kaikki. Tosin nukuin taas lähes 6 h, silkkaa uupumusta. On ollut harvinaisen rankka viikko. Unista BTW, kun olen aikaisemmin jo kertonut, että näen useamman kerran vkossa unta muuttamisesta. Wanha unikirja kertoo, että muutto tarkoittaa ikäviä uutisia ja epäonnistumisia sekä huonoja asioita. Siinä se prleen kirja on kyllä täysin oikeassa! Olisi kovin kivaa, jos voisi kertoa jotakin hauskaa tapahtuneen. Täältä näemmä sitä ei sitten kyllä saa lukea, noin niinkuin tiedoksi kävijöille. Koipisärky on vai yltynyt pahemmaksi, vaikka otin käyttöön talvikengät, jotka tukevat nilkkoja aika mukavasti. Silti - aivan järjetöntä juilimista ja kipua, melkein kävelykyvytön Welhotar tässä istua änköttää.

Muuten olen sitä mieltä, että voisin työntää pääni pensaaseen ja hävetä itseni puolesta. Taidan kohta siivota vähän työpöytää ja sen jälkeen alkaa soitella erinäisiin työpaikkoihin. Pakko yrittää, edes...

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, mami oli episkauan poissa eile. Mä olin ihan intopiukass ku se sitt lopulta tuli. Mutt ei hei tullu donarii, ei, vaiks melkee niinku lupas. Se oli ihan reporäkspoikki, se sano. No, mä vaa sitt juaksin ja hepuloin kunnoll, ku se nyt kummiski tuli himaa ja söin mun jömmaeväkset, ku mä olin säästäny päivält ja yritin saada sitä leikkii mun kaa. Ei leikkiny, ei lukenu. Sano vaa, ett on liika väsy. No tarttee kai orjiiki joskus yrittää tajuu. Oli se ihan väsy... kyll mä näin. Punki vaa sänkyy kirja kans, vähä rapsutti mua ja näytti, ett mä saan nukkuu sen viakus. Ja sitt se goisiihornotti taas vaiks kui =O Hätinää heräs toss vähä ennen neljää. Sillo mull oli jo hirvee kalkoninälkä ja napikkatarvis. Se hoiti ne ja kaikki mun hommat kyll iha ekaks. Ett kyll palvelu kummiski pelaa. Ja laitto se sitt uutta eväst, semmost toist juttuu. Ja heitteli napikoit oikee, sillee ku pitääki. Ja lupas, ett Poika on taas tulos vissii huamena syämää, mmm. Ihana Poika, Pojan Reppu ja Stiflat - ihan kaikki on tulos taas, mä oon ilosa kans. Mamiska tekee lisäks aina jotai tooooooooosi hyvää safkaa sillo, ku Poika on tääll. Yleesä mäki sitt saan jotai heekkuu. Ja sitt sitä mun märkäruakapussijutskaa. Mä odotan. Ekaks mamii kotii, sitt huamist, ku Poika tulee. Kissinpäiviä >0< Ja mami saa anteeks, ett se oli väsy eile...

Täss mä edellee leiki mun mylpyrä kaa, enks mä meekki aika hyvin keräll *kollivirn*. Edelleenkää mä en tykkää ku mami kuvaa mua... Hei, kliffaa viikendii kaikki Lokistanian upeet leidit ja komeet kollit! Huamisee.

--------------------------------------

Kiitos Vincent, että edes sinä annat anteeksi! Suorastaan nyyhkytän kiitollisuudesta ja ymmärtämyksestä. Eilen todellakin lähes kaaduin sisään loppuun kulutettuna! Nyt odotan kaffetta, mukana on aamueväkseksi viimeinen omenapäärynä ,D

Päivän slogan: Olen ihminen, siis teen työtä. Teen työtä kuin eläin.

Päivän biisi: I'm a Loser

Luettua: Juhani Känkänen - Kilttipakko, no joo. Erään miehen elämää ja varsinkin työelämää. Tämän on kai tarkoitus olla hauska ja ironinen, mutta minä en sitä kai sitten ymmärrä. Tosin jotkin kohdat tuovat mieleen erään esimiehen eräässä toisessa opuksessa, krhhmm. Mutta siis, ei hauska, ei mielenkiintoinen. Yrittää kai kuvata työelämän raadollisia ja vmäisiä puolia, tulosvastuullisuuden kurimusta, omituisia määräyksiä jne., mutta ei onnistu siinäkään. En suosittele, ei ollut Welhottaren makuun tämä, ei.

                                 

                            PETTYNYTTÄ PERJANTAITA!

PS: Ilostutan lukijakuntaa sillä, että mahd. huominen päivitys tulee vasta myöhään erinäisistä syistä! Mahdollisesti, siis...

PANIIKKIA, HEPULOINTIA, TYÖTÄ...

No niin, se on sitten tänään, se Tenttipäivä. Minä hepuloin ja panikeeraan täysillä. En minä osaa mitään, mutta käyn katsomassa. Pääseehän sieltä pois ja uusinta on joulukuussa. Ketuttaa kuitenkin, kaikki jää aina viime tippaan. En minä osaa mitään, minä en pysty mihinkään eikä tilannetta voi enää korjata. Minä olen huono ja paha ihminen! Jospa kuitenkin joku ystävällinen sielu muistaisi minua tänään klo 15.00 - 19.00 välisenä aikana ja miettisi hetken tätä kapista koiraa tenttiluokassa väkertämässä omiaan... paha, kun aihe on sellainen, ettei pelkkä säveltäminen riitä. Sehän kyllä onnistuisi *virn*!

Kummisetä kävi eilen vain hetken opeamassa ja lähti kotiinsa. Väitti, että minä osaan jo sen ohjelman. Samoin väitti meidän atk-kouluttajamme. En minä silti osaa - sekin vielä. Että nyppii, sanoi mummo päivänkakkaralle! Minä vain väkerrän sitäkin mutu-tuntumalla, joskus toimii ja joskus taas ei. Minä en ala mitään, en edes sitä.

Eilen hepuloin myös työssä. Sain käytännön raivarit. Sijaiset kyselivät mitä pitäisi tehdä. Ilmoitin, että olen edelleen määräaikainen tyhmä sijainen eikä minun tarvitse tietää mitään, minä teen vain töitä täällä. Juu, oli rumasti sanottu. Varsinkin kun toinen oli esinaisen tytär ja toinen Kermaperse. Mutta tosi on, en minä aio ottaa mistään enää vastuuta, jos ei työsopparia ala näkyä. Ei siis ole tullut vieläkään! Siitä vihduuntuneena soitin kahteen työpaikkaan, joihin minua pyydettiin lähettämään hakemus. Tein sen välittömästi, vaikka töitä on niin ettei kissaa ehdi sanoa, täytyy sanoa se pitkähäntäinen viiksekäs ja karvainen otus, josta mamiska huolehtii. Lisäksi printtailin mollista kaikki mahdolliset ja mahdottomat työpaikat ja vaihtoehdot, jotka käyn huomenna läpi - soitan ja tehtailen hakemukset. Jotakin on tehtävä ja pian! Tilanteet kiristyvät, työkaveri T. oli myös aavistuksen käärmeissään samoista asioista. Täällä kun työnjako on kovin erilainen ja jotkut tekevät työtä tosissaan, jotkut eivät. En kehu itseäni kovin, mutta minä todella olen hyvä tässä, nopea ja aikaansaava, fiksu ja melkein täydellinen, perle! Eivät tiedä, minkä menettävät...

No, nukuttua tuli kuitenkin oikein kunnolla, melkein 6 h! Heräsin särkyyn, kamalaan koipijuilimiseen, argh. Kissikin vielä nukkui... Pakko oli nousta ja keitellä kaffet ja riipiä kipumömelöt. Hitsi, ilmiömäinen kipusärky pitkästä aikaa.

Jotakin hyvääkin ilmeni, eräs lehti maksaa lopultakin ne juttuni, vasta yksi on julkaistu näköjään. Kaksi on jömmassa. Maksavat kuitenkin kaikista kolmesta, jotka pyysivätkin. Jeps. Lisää rahaa on kiva saada, veronpalautuksetkin tulevat kohta. Mihin minä sen rahan saan kulumaan =O

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! No nih, mä oon aina sanonu, ett orjat on omituisii. Niinku nyt sitt taas! Ensi ei monee yähö nukuta ja sitt hornotetaa ihan äldesti. Eile ees ehtiny mulle lukee, nakutti vaa tota konetta ja huakaili syvää. Nakutti lisää ja katteli jotai uutimii ja taas nakutti ja huakaili. Tiätteks, ei ees ehtiny lukee mulle *kissamöks*! No, lupas se tänää sitt lukee vähä enempi sitä Mun Kirjaa ja sitt se sano, ett ku se tulee vast illall, ni me voitais avata donaripuukki, mmmm. Jos mä saisi ihan vähä siitäki? Mä nimittäi oon jo mun miälest ihan kondikses. Nii sano mamiki, ku mä sillee omelasti kävi haukkaa siit isost Jukast biittei. Se ensi huamannu mitää, mutt sitt mä aloin vähä ykättää. Joo, sitt riapotettii kilttii kissii taas kylppärii oksulle. Ihan vaa, ett mä halusi mun mahan putsattuu. Ja ette muute usko, ett Jukka maistuu hyväll. Tiäsitteks tei, ett ihmisetki syä sitä, oikeesti siis?! Ei kai tääll meill, mutt jossai, mamiska oli lukenu... Muute taaskaa ollu mitää heekkuu sen jälkee, ku poika kävi, tai melkee mitää. Vähä broiskuu vaa. Ei muuta. Tänää niinku ois kiva saada ees vähä jotai kivaa. Partsilki on niin galsa, ett siäll ei paljo viitti ku poiketa vaa. Mä mialuummi oonki taas sänkyss ja aika useen illall bases, ainaski jos mami duunaa jotai tyhmää. Jos se duunaa safkaa, mun kyll tarvii tulla vahtii, nih!

HEI, huamaatteks tei, mä ja mun punane mylpyrä - toss se nyt sitt kerranki näkyy. Mä en vaan diggaa, ett mamiska kuvattaa mua.... Huamisee!

---------------------------------------

Kas, tänään olen ensimmäisenä työssä. Odotan, että Joku Muu laittaa kaffetta, se ei ole määräaikaisen sijaisen tehtävä...

Päivän slogan: Turha kellua tyhjyydessä, kun voi kiinnittää itsensä kariin!

Päivän biisi: Happiness Is A Warm Gun  =b

Luettua: Terri Apter - Sisarsolmu, helppolukuinen kirja, jossa tutkitaan sisarten välisiä suhteita ja niiden merkityksiä. Paljon käytännön tilanteita ja kerrontaa. Mielenkiintoista lukea, minusta, koska minulla ei ole sisaruksia *ehhh*. Tosin olisi aina halunnut isoveljen, mutta jostakin syystä sitä ei suostuttu toimittamaan! Eli Welhotar piti hyvänä selvityksenä asiasta, josta ei mitään tiennyt - suosittelen asiasta kiinnostuneille. Suotavaa luettavaa, jos olet vaikkapa erittäin huonoissa väleissä sisaresi kanssa, tästä voisi jopa olla apua... ,D

                             

                       TORNADOMAISTA TORSTAITA!

PS: Tämä täällä tarvitsisi sitten juuri tänään kaiken mahdollisen saatavissa olen tsemppauksen klo 15.00 - 19.00, ziitosta!

 

TUNNEN ITSENI TAVALLISTAKIN TYHMEMMÄKSI

Eilisen lähiopintopäivän jälkeen on taas tyhjä olo. Olenko tyhmä? Vai ovatko kaikki muut vain muuten fiksumpia... Näyttökansiossa oli rojua varmaan liikaakin, vääränlaista, erilaista. Villu! Mutta kun Herjaamosta on täysin mahdoton saada järkeviä papereita ulos. Piti osa jo nytkin keksiä. Kaikki vaikuttivat niin itsevarmoilta, upeilta, taitavilta. Minua nolottaa, hävettää, paska mikä paska - taas! Huomenna on tentti, en minä siellä edes kuvittele mitään osaavani, kunhan käyn katsomassa. Ensi kuussa on uusinta ja ns. Iso Haistattelu. Miten minä siitäkään selviän, kun olen jo nyt paniikissa?

Mutta ilouutisia, meillä sijaisena keikkaa tehnyt kiva N. on saanut duunin, vakituisemman, ainakin! Joitakin onnistaa, olen melkein kade ,D Ei, oikeasti olen iloinen hänen puolestaan. N. oli tullut jo töihin ennen minua (!) ja kuulin äsken asiasta. Kaikkea hyvää hänelle, toivon kerrankin jollekin muulle kuin itselleni.

Täällä ei vaan työsopparia näy, työaikalista sen sijaan on tullut =(  Heh, lisäksi sain neuropsykolta postia, lääkärintodistuksen siltä päivältä kun kävin siellä. Ettei ole siitäkään nyt kellään mitään sanomista. Täytyy olla tarkkana, voihan villu. Josta tuli mieleen, että eräät henkilöt pitävät kyllä huoletta (vakinaiset!) näitä 1 - 3 pvän sairaslomia, kun sairastuttaa. Ilman todistuksia. Meikäläinen pyrkii aina hankkimaan jonkun lapun, vain varmuuden vuoksi, ettei siitäkään tule sanomista. Prletto, omasta mielestäni olisin edes ansainnut vakipaikan, mutta ei. Heti perjantaina alan lähetellä hakemuksia! Varmasti!

Tänään täytyy vielä hioskella paria juttua huomista varten. Pakko. Taitaa mennä valvomiseksi iltapuolella, kun jaksaisi. Kummisetä on karmeassa flunssassa, mutta änkesi eilenkin kylään, vaikka kehoitin makoilemaan kotona. Juu, on tänäänkin tulossa, varmisti sen jo eilen. Haluaa käydä yhtä ohjelmaa vielä kanssani läpi, juu juu, sitä samaa, jonka kanssa en tule toimeen. Eli jos tuo flunssa ei minuun tartu, olen tod. ihmeissäni! Sitä on nimittäin myös työpaikalla...

No, eipä tässä muuta kuin työn kimppuun. Argh. Onneksi N. on keittänyt jo kaffetta tuonne valmiiksi.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! No nih, nyt mami sitt suastu lukee mulle vähä lisää sitä Mun Kirjaa. Nyt siin tapahtuu semmost, ett se niitte mami on joteski niinku hävinny ja sinne huushollii tulee semmone salaperäne miäs. Tää pääkissa vaa näkee sen miähen ja ett sill on mukana monta upeet kissaa, semmosii tosi komeit, jotka se viä jömmaa yläkertaa. Mutt ku se kertoo siit, kukaa ei usko sitä kissii. Mutt sitt se  miäs tua niille leikkihiiruli, oikee upeen ja syättää niille kalan munei, sitä kan...kar... kaviaaria sanoo mami. Ja ne muut vaa kehuu sitä miästä. Ainut ku uskoo tätä kissii, on sen isoisä, joka kans epäilee, ett jotai hämärää on tekeill. Ja sitt ne päättää pitää perhekokoukse. No, siihe mami sitt jätti sen lukemise. Ei se jaksunu, sen oli vähä väsy taas. Mutt heräs se aamull kolmelt ku mä aloin raaputtaa klaffisoffaa. Se vissii pelkäs, ett mä taas alan merkkaa, jos ei se herää. Hmm.. joo.. vois olla *älden kiero virn*. Mitää heekkui taaskaa saanu, eile vähä roipentelii, enemmäki ois menny. Ja napikoit ja kalkonii, tavisheekkuu niinku. Tänää mami vissii duunaa jotai fisuu, saa nähdä, saanks mä mitää. Ku viimeks mä olin vähä klesa sen fisun jälkee. En mä enää, hei mamiih, en!!! Mä painun nyt goisiin...

Lotkotan nykysi aikastas paljo toss matoll, kliffan pehmeet! Huamisee!

---------------------------------------

Täällä ei paljon lotkoteta eikä nukuta. Argh. Kerrankin toivon, että tulisi edes perjantai ja voisi vähäksi aikaa unohtaa kovin monessa eri asiassa yhtä aikaa pyörivät ajatukset - hemmetinmoinen karuselli.

Päivän slogan: Politiikka on tapa pitää ihmiset erossa siitä, mitä heille kuuluu!

Päivän biisi: Season Of The Witch

Luettua: Morten Ramsland - Koiranpää, hulvattoman sikamainen tarina Tanskanmaalta sivuten erityisesti myös Turskalandiaa ,D Omituisia ihmisiä, erikoisen omituisia tapahtumia, kummallisia perheitä. Welhotar suosittaa ehdottomasti, tämä ei ole mitään varsinaista hjuumoria vaan perin miellyttävää kieroutuneisuutta ;D

                                

                          KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!

PS: Muistakaa, pliis, ne varpaat, peukut, häntylit, tassunkat, kaikki!!! Tämä kovasti anoo ja pyytää täällä - tämä ei muuten selviä!

OPISKELUA, FLUNSSAN PELKOA, VÄSYTYSTÄ....

Hah – huomenta! Ei naurata, ei. Herätys kävi vähän klo 2 jälkeen, ei enää unta. Särkyä ja juilimista vaan. Ai kun saisi olla kotona ja mennä uudestaan nukkumaan muutaman tunnin päästä. Mutta kun ei niin ei. Se nyt vaan ei käy. Tänään siis leikitään taas opiskelijaa koko päivän. Illalla tulee vielä Kummisetä opeamaan. Minen kohta jaksa – no tätä kestää tämä viikko. Siis parhaassa tapauksessa. Sitten olen tästä melkein vapaa, yksi juttu vielä joulukuussa ja kas, Welhotar on Welhotar! Näyttökansio on valmis. Palautan sen tänään. Pitäkää nyt niitä kaikkia mitä-ikinä-haluattekaan pystyssä, mistä eilen jo huomautin – se on kestotoive tälle vkolle!

 

Eniten tällä vkolla pelottaa se, että saan myös tämän kaikilla jylläävän flunssan. Belgarion kävi ja aivasteli, Kummisetä oli eilen jo kuumeessa illalla. Hitsi, kun nämä basiliskot ja Herjaamon omat yhdistetään, saadaan koko Suomen flunssakanta! Ajatelkaa vähän: intin hevosflunssa (oikein hyvin muhineet viirukset), Kummisedän työpaikan (erinomaisen suuri organisaatio) ja Herjaamon oma kanta.  Ziis, tällaiseen cocktailiin kaatuvat koko maan palvelut! Suotavaa olisi edes sairastua vasta vkonlopuksi tai ensi vkolla. Minun on ihan pakko päästä torstai-iltapäivällä siihen samperin tenttiin, muuten niin väliä. Troppaan tietysti ahkerasti, mutta kun taksojakin joutuu märissään ja kylmissään odottelemaan pitkin kyliä ja tantereita... Ei kiva, ei mukava! Nenässä kutittaa jo oudosti, pelottaa!

 

Muuten tässä mitään ole ehtinyt edes ajatella. Herjaamolla oli eilen töitä liiankin kanssa joten pistin huhkien menemään. Sen verran aamulla omaa aikaa oli, että sain sen kansion nätiksi ja valmiiksi. Muuten töitä tauotta. Kotiin tultua aavistelin, että voisi lukea. Kilin kellit. Minua odotti vielä iso korillinen pyykkiä, pino laskuja, Huutis-asioita ja vähän postitettavaa. Kun olin saanut ne hoidettua, tulikin Kummisetä ja käytimme uutisiin asti aikaa siihen ohjelman opeamiseen. Juu, Kummisetä on hyvä opettaja, myönnetään. Welhotar vain on tyhmä ja liian hätäinen. Siihen se ilta loppuikin. Alkoi väsyttää niin, että silmät luprsivat. Ei tehnyt mieli edes syödä mitään. Oli pakko punkea sänkyyn ja kissi mukaan. Kummisetä vielä soitti, kun olin jo lähes unessa. Kysyi lääkitystä jne. Sanoin, että jos soittaisi aamusta uudestaan, että voin antaa listan mikä hakea apoteekista. Lisäksi vaadin pysymään pari pvää kotona peiton alla. Hän kyllä aikoo tulla tänään ja huomenna vielä tänne opeamaan. No, jos nämä päivät saisi sen plunssan vielä pidettyä jossain taka-alalla vaanimassa.

 

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ähh, mä oon jo kondiksess tai ainaski melkee. Vähä viälä vaisu olo. Oiskoha mullaki ollu se plunssa =O No, mutt ette kyll taas arvaa mitä. Toi matto, joo se on tosi kliffa, ku se on pehmone ja siin voi makoilla ja kiärii. Mutt napikat, hei, ne ei ponpi siinä! Eikä mun mylpyrät kiäri! Nii epistä, nii inhaa. Taas mua on huijittu. Ja eile taas käytettii sitä murinakonetta. Tääll huushollis enää muuta tehräkkää, ku pestää ja pestää ja pestää. Yhtää ajatella mua. Tuli vaa tavisruakaa eikä mitää heekkuu. No, se biitti kalkonii aamull, mutt ei siis hei yhtää mitää muuta. Ja pahalt näyttää tänäänki. Mami puhu jotai broiskust, mutt se on taas semmost, jos on purvelit mukana, mä luulen. Se kaiveli jotai tualt kylmäst ja se oli semmost niinku värillist. Jäks, en syä! Tai siis syän ku se on valmist ja mami onkii mulle biittei. Mutt jos se on laittanu kilii, ei käy, ei varpisti! Tartteeks mun alkaa ite hoitaa mun kauppa-asiatki? Täh? Mamiiih – heekkuu!!! Ja illalki luettii kirjaa vaa vähä. Semmone juttu, ku se kissi kurkki ulos ja halus sinne leikkii. Ja sen mami sano, ett noup ei käy. Mutt sen mami lupas kertoo sen esi-isäst huisin tarina. Joo, ja siihe sitt toi orja jätti koko lukemise. Siis ehän mä voi olla, ku mä en tiädä kuin se jatkuu?

 

 

No tämmöne taviskuva, mä vaan möllötän ja olen. Ei oo nyt kunno fotoi ku mä oon vaan goisinu ja lotkottanu. Mikää oo huvittanu. Ei kyll huvita nytkää. Mami on taas menoss, onneks se on vähemmän aikaa pois ku tavallisen päivän. Nii ett huamisee.

 

---------------------------------------------

 

Herkkuja, ei tipu, ei vielä... ja kyllä, olen lyhyemmän aikaa tänään pois, mutta vastaavasti taas torstaina pidemmän aikaa. Ehh...

 

Päivän slogan: Totuus ei edellytä, että uskomme siihen.

 

Päivän biisi: Tell All The People

 

Luettua: Deborah Smith - Kivisten kukkien puutarha, kas, jälleen Syvän Etelän dharmatiikkaa, takavuosien rikoksia, perhesalaisuuksia, rotujen välistä kanssakäymistä, kostoa, rhomantiikkaa ja Suuri Anteeksianto... Hmph, luokittelen hömpäksi, luettavaksi sellaiseksi eli tarina kulkee ihan kohtuu mukavasti. Ei kuitenkaan erinomaista hömppääkään... eli tavishömppää iltalukemiseksi tällaisesta pitävälle.

 

                                

 

                             TILKEMÄISTÄ TIISTAITA!

 

 

PANIIKKIVIIKKO ALKAMASSA - KÄÄK!

Tiedossa paniikkia useammalla eri taholla. Lähiopintopäivä asiasta, josta en tiedä hevonkukkua, en todellakaan. Tentti, josta en myöskään (vielä.. köh) tiedä senkään vertaa. Se ohjelma on edelleen opeamatta ja pari läystäkettä tekemättä. Näyttökansio pitäisi palauttaa torjantaina, tenttipäivänä. Tai voisi sen palauttaa kuun lopussakin, mutta minulle se tietäisi taas lisämatkaa, eikä matkoja enää silloin ole. Nekin on laskettu taas niin tarkalle. Että, voisittekohan - vaikka vuorotellen - siellä pidellä peukkuja, varpaita, häntyleitä ja tassukoita pystyssä, että Welhotar selviää tämän viikon.

Kaiken lisäksi työkaveri on vkon lomalla, toinen 3 pvää poissa. Ja minä 1.5 pvää. Että hyvin pahalta näyttää, noin töidenkin kannalta. Tässä ei oikein tiedä, ottaisiko hepulit töistä vai paniikit ihan noista muista asioista. Vai molemmat?  Eikä työsoppareista ole tietoakaan. Taidan tänään soittaa yhteen paikkaan ja kysellä, olisinko sopiva ja pätevä (olen!), mutta muutenkin käypäinen heidän käyttöönsä.

Tshiih - huvittaa sentään pari asiaa. Kotisivuna tulee täällä automaattisesti Tsadin sivu, sisäinen siis. Silmiin pistää kovasti pari otsikkoa ns. Lyhyissä uutisissa: "Muutoksenhakuohjeet muuttuvat.." sekä "Kiireenkesytyksen miniseminaari...". Näissä on jotakin niin perinjuurin Tsadimaista kuin olla ja voi!

Eilen ei tullut tehtyä yhtään mitään järkevää - Welhotar uneksui (kehnosti), luki (paljon), tahkosi koneella (vähän) ja makoili (tosi paljon). Hätinään kosmeettinen siivous ja pari koneellista pyykkiä. Vähän ruokaa. Siinä se, yököttävä sunnuntaikin, lopulta kaatui ohitse. Aamulla takso onneksi oli tuttu ja löysi minut räntä-loska-härpäkkeen seasta suht. kivuttomasti. Kaveri oli ajanut koko yön, joten tuntui olevan vähän seko suunnista. Piti ohjata ihan kädestä pitäen, vaikka on käynyt Herjaamolla aikaisemminkin. Ei pitäisi saada tehdä noin pitkiä vuoroja, ei. Kyllä kai se muukin tarkkaavaisuus jo kärsii. Olin viimeinen poka, joten toivottelin vain hyviä uneja kaverille.

Luulitte varmaan, että en muista kipu-uni-särkyrapoa: Unta 4.5 h, kehnoa sellaista, riipoaa särkyä oik. koivessa, vähemmän vas. puolella. Plääh!

----------------------------------------

Terrrrrrrrrrve, kamut! Nonnih, en kai mä enää sitt oo kipee. Tai jos, nii vähä. Mamiska kyll sano, ett en mä ihan pirtsakka viälä oo. Mä en jaksu leikkii oikee kunnoll ja sillee. Eikä mami anna safkaa ku ihan vähä kerrallaa. Ja sitt mä goisin ihan älden paljo. Mutt nii makas orjaki eile, ku joku fisu, mikä se nyt oli, nii lahna, joo. Koko päivä melkeestäs maattii ja mä goisin ja orja makas, luki ja välill goisi. Ja epistä, hei, tiättekste mitä se meni tekee? Tää on ihan karmeeta - se meni ja pesi Anselmuksen.... Aatelkaa ny, pisti se sinne murinakoneesee eikä yhtää välittäny. Nyt Ansku tuijottaa mua tost keinutualist, se sano, ett on viäläki vähä kostee olo ja pää sekasi. Mutt puhtaampi. No, tota, nii, tarttee myäntää, ett Askuki jossai vaiheess sai osasa mun merkkauksest ja mamin miälest se dunkkas. Ansku taas sano, ett lohikärmekset dunkkaa kuiteski aina, ett sen miälest siin ollu mitää omituist. Mutt orjat on niin tarkkoi *huoh*. Nii ett taas on vaihrettu petivaatteit, pesty tyynyi ja kaikkee. Ihme ku se ei oo mua viälä tunkenu sinne koneesee. Hrrr. Vähä jo alkaa pelottaa, ku se ruiskii sitä kummallist ainett joka mestaa.

Täss mä just tsiigaile, ku matotki vaihdettii sill aikaa ku mä goisin. Kaikkee omituist aina tapahtuu ja toiset ei viitti herättää, höh. Mä meenki takasi goisii ja odottelee mamii! Heti kotii! Muille... huamisee...

-----------------------------------------

Tekisikin mieli lähteä heti kotiin, hyvä ehdotus!

Päivän slogan: Jokainen huominen on uusi eilinen.

Päivän biisi: Double Monday  =b

Luettua: Seppo Jääskeläinen - Routaporsas, aika hyvä kuvaus 60-luvulta, arasta aiheesta. Seksuaalisuudesta sekä vanhemman naisen ja nuoren miehen alkavasta yhteiselosta kaikki hankaluudet tiettyyn rajaan asti sietäen. Hyvää ihmiskuvausta ja arkea, työläisen arkea ja juhlaa. Welhotar piti ja suosittaa. Belinda Olsson - Raskausjärkytys!: toimittaja tunnustaa, juu, melkein-vahingossa raskaaksi ja sitä sitten vatvotaan. Tuota, miten minusta tuntuu, että olisin lukenut tämän ennenkin, tai jotain samansuuntaista. Tämä ei toimi, ei ainakaan kirjana. Paremmin kirjoitettuna kolumnina/pakinana voisi jollain tasolla jopa naurattaa. Nyt ei. Tarkoitus on kai tuoda esiin ns. uraäidin paineet, ensimmäisen raskauden pelot jne. Mutta tämä nyt ei kyllä vakuuta ketään, ehkä ennemminkin loukkaa. Lukekaa vain tumput kädessä, jos pakko on! En suosittele siis kenellekään. Päivi Honkapää - Viides tuuli, kotimaista fantasiaa eikä ollenkaan kehnoa. Hassua kyllä, tästä tunnistaa fantasiakirjojen kliseet hyvin, mutta tyyli on perussuomalaista. Eli ihan ok, ei kuitenkaan vavahduta kunnon fantasiasta nauttivaa mihinkään suuntaan. Toivottavasti leidi jatkaa ja kehittyy, alku on kuitenkin ihan luettavaa! Suosittelen fantasian kavereille välipalaksi.

                                                    

                                           MASENTAVAA MAANANTAITA!

NORMISUNNUNTAI RESIDENSSISSÄ - EI NUKUTA, PÄIVITYTTÄÄ!

Jaaha – se on taas niitä sunnuntaita, joita täällä inhotaan! Isänpäivä, voi jössus. Tahtoisi mieluummin Kissanpäivän. Siinä olisi jotakin järkeä. Kauhuissani katsoi, kun eilen roudattiin täytekakkuja ja partavesiä, kehnoja kirjoja ja yököttäviä ruokia koteihin. Kukkiakin ihan. Siinä se joku, joka on ruiskinut spermaansa joskus jonnekin, lahjotaan jollakin. Jee ja on kivaa! Kummisedän kanssa kehiteltiinkin jo vaihtoehtoa: että kaupat ehdottomasti olisivat auki, myös Okla. Tarjouksessa olisi grillikylki ja HK bleau sekä keppanaa isoissa erissä. Mitään muuta kaupasta ei saisi ostaa, paitsi sitten Oklasta. Nih! Turha juhla – juhlitaan mieluummin niin isää kuin äitiäkin vaikka joka sunnuntai (jos aihetta  on, siis JOS!).

 

Tulipa taas roudattua kirjoja ja ruokaa. Kirjasto kunnostautui jälleen. Mieluummin minä tuhlaan kirjavarauksiin sen 50 c/kirja kuin ostan rahoilla vaikka... no vaikka... voita! Hyviä kirjoja tuli riittävästi, ziitosta taas. Ruokakaupat eivät tarjoilleet ihmeitä. Paitsi Rismasta oli ihan pakko ostaa savukalaa, sitä on tehnyt mieli koko viikon. Teen siitä tänään sellaista raejuusto-savukala-sipuli-mauste-sekoitusta, joka sopii lohkopottujen kanssa. Eli ostin myös jauhoisia pottuja. Tämän päivän ruoka ja huomisen eväkset. Jee, heekkuva! Liiteri tarjosi halvennusleipää ja samoin aika isolla halvennuksella kalkonipiffiä ja vähärasvaista nautajauhelihaa. Harvemmin nuokaan ovat halvennuksessa eli pakkanen sai täytettä. Lisäksi olen löytänyt sen toisen hedelmän, jota voin syödä. Juu, niitä oli taas, eli omenapäärynöitä. Niitä ei mussuteta aivan päärynätekniikalla. Näissä tärkeintä on rouskutella hetelmä sopivan mallisesti kuitenkin niin, että jäljelle ei jää muuta kuin tikku ,D

 

Belgarionkin oli käymässä ja oli oikein mukavaa. Syötiin ja lueskeltiin, puhuttiin hölmöjä ja naureskeltiin ihmisten oudoille kotkotuksille. Pizza kävi kaupaksi, oli hirrrmu hyvää. Suosittelen sitä pinaattipizzaa, höystettynä valkosipulilla, basilikalla ja lisäjuustolla. Njam. Ja jälkkäriksi sitten kaffetta ja kakkua, lisäksi Belgarionille paria plaatua uusia keksejä, jotka tungin hänen mukaansa. Täällä ne olisi tullut syötyä kuitenkin äkkiänopeasti. Joten parempi oppilaan suussa kuin Welhottaren pärsheessä. Hän kävi myös pyykkäämässä pari mattoa. Nyt lattialla on siis nuo ihanan pehmeät, tumman vihreät matot. On muuten lämpöiset! Vincent vaan nukkui tuolloin ja oli illalla herätessään ihan pihalla. Mitä hittoa on tapahtunut – mistä matot ovat tulleet? Piti nuuskutella kaikki matot sentti kerrallaan *virn*. Ensi vkonloppuna vaihdetaan verhot, ei sitä kaikkea nyt kerralla. Tämä on PTS, kuten lähes kaikki muukin meillä.

 

Kummisetä oli siivonnut kovasti, niin kovasti, että oli lievästi päissään kompastunut pölkkärin johtoon ja vetänyt turvalleen. Ehhh – siitä huomaatte, miten vaarallisia kotityöt ja varsinkin siivoaminen ovat. Tyttäret ovat näet tulossa tänään kylään ja pitää olla siistiä ,D Sen jälkeen seuraa minun opeamistani. Minun on vielä oltava muutama päivä kilti Sedälle.... on tämä sitten vaikeaa...

 

Täällä residenssissä siivotaan ja pyykätään, luetaan ja laitetaan ruokaa. Normisunnuntai siis. Ai niin, ja tehdään taas viikon taksovaraukset. Tuleepa taas hankalia matkoja, pelottaa jo etukäteen, mistä löydän itseni. Voi HMPK sentään! Lisäksi, tottakai, yritetään saada tolkkua siihen yhteen ohjelmaan, lopultakin. Näyttökansiosta siis uupuu pari-kolme sivua ja se esinaisen arvio. Muuten se on puolestani valmis!

 

Jahas, vähän vakoilua vaihteeksi, mitä täältä on taas etsitty:

 

 

 

Google Images:  albert järvinen

Live.com:  hauskoja epikriisejä

Google:  hauskoja epikriisejä

Google Images:  Ilkka Sammalkorpi

Google Images:  vince paska

Google:  medipam krapula

Google:  ryhmätöissä ehdotukseni eivät kelpaa

Google:  malmin ostosparatiisi

Google:  punajuuri aurajuustopaistos

Google:  tosi sorry

Google Images:  tapio liinoja ajattelen sinut niin levy

Google Images:  vain otettu lääke auttaa

Google Images:  fretti

Google Images:  "colin dexter"

Google Images:  peiton place

Google Images:  marcela serrano

Google:  3D

Google:  muuramen keinutuoli

Google Images:  Albert Järvinen

 

Niin, tässä sitä, mitä täältä on kyselty. Alppu näyttää olevan kestosuosikki – eipä siinä mitään. Paras kotimainen rock-kitaristi aikoihin, väittää Welhotar! Hauskoja epikriisejä, no, onhan niitä tuolla. Ei kaikkea jaksa kirjata. No viime viikolta on tuossa perässä yksi, noin huviksi ja hyödyksi. Vincent EI ole paska! Medipami sopii krapulaan. Ryhmätöissä minä taas LAITAN ehdotukseni kelpaamaan, mrrrrrr. Malmilla on ostosparatiisi (tai –parasiitti), jos nyt joku välttämättä sinne haluaa. Minä käyn vain yleensä ruokakaupoissa. Punajuuri-aurajuustopaistos on herkkua ja olen tosi sorry, että minulla ei ole siitä Abu-Hannahin reseptiä. Pidän Liinojasta, mutta EN ajattele häntä. Vain otettu lääke auttaa on erittäin tosi. Ystäväni tyttärellä on frettejä – lokissa on ainakin  kuva! Peiton paikanhan kaikki muistavat vuodelta kivi & keppi. Marcela Serrano, no joo, anti olla. 3D:tä taas on vaikka missä. Muuramea löytyy, mutta ei keinustoolia. Tuo tuoli on vartavasten W:n isälle tehty hänen 50-v. lahjakseen. Että näin! Onneksi ne pari muuta kestosuosikkia ovat hävinneet *huoh*!

 

-----------------------------------

 

Huamenta vaa, kaikki kavrut! Jee, mä oon jo melkee kondikses. Vähä on viälä outo olo ja eilenki mä goisin ihan hirveest! Vähä aikaa vaa olin Pojan viakus ja jutskasi sen kaa ja nuuskutteli. Sitt tuli unitarvis. Ja jummi, ku mä heräsi, tääll oli tehty jotai ihan outoi. Laitettu matot, siis niinku multa kysymättä. Mä ees muista tommosii. Nii ett mun piti varmuude vuaks käydä ne kaikki läpi, hirvee homma. Kaks piäntä ja yks iso matto. Ja kuanol vaa.. juu... Poika oliki sitt jo ehtiny lähtee. Mami antaa nyt mull vaa tosi vähä muanaa, jäks. Voi olla tiätty, ett se onki oikees, mutt en usko. Mun tekis miäli heekkui, mutt mä saan vaan vähä kalkonii ja pari napikkaa. Eikä me eilenkää ehditty lukee, ku ekaks goisin mä ja sitt mami. Tänää illall sitt varpisti luetaa lisää. Se on huisin jänskän olonen kirja, se Mun Kirja! Muute mä oon ottanut nyt iisist, niinku enempi lotkottanu (toim.huom. siis voiko enemmän lotkottaa =O). Mami taas riipi lakanoit ja tyynyi. Juu, se huamas. Yhes paikkaa oli snadi merkkaus. Ei ollu laittanu sitä ainett, ehhheehehhe.... ja ihmetteli ku joku haisu eile illall sen nokkaa. Oma vika, höh!

 

 

Täss mä yritän tuijottaa mamii vakavast: napikat tänne ja justheti! Onnistu >o< Tarttee mennä vahtii tonne, tota kyndelii... huamisee...

 

-------------------------------------------

 

Täytyy hakea uusi kirja luettavaksi, ei sitä tähän aikaan muuta voi tehdä. Tai yrittää ottaa pienet varhaisaamupäikkärit.

 

Lääkärin mokia: Eräs iäkkäämpi naislääkäri, jolla on tapana mumista ja puhua huolimattomasti: "59-v. mies, valittaa kutinaa peeeniksessä. Omituinen tunne. Tutkin miehen. Ulkosynnyttimet, kives ja peeenikset kunnossa!"

 

Päivän slogan: Elämä on kallista, mutta siihen sisältyy matka auringon ympäri kerran vuodessa!

 

Päivän biisi: Suosi ulkomaista

 

Luettua: Heli Kruger - Pidä minusta kiinni, tämän pitäisi olla pakollista luettavaa vanhemmille ja lastensuojelun työntekijöille. Ns. hyvän perheen tytär joutuu huostaanotetuksi, mutta miksi? Mitä paljastuu kulissien takaa? Entä sitten vastaanottokodissa? Hyvä kuvaus nuoren tunteista ja elämästä, äidin asemasta ja vastuusta sekä, minusta hyvä, miespuolisen työntekijän omasta ahdistuksesta, kokemuksista ja epäilystä uravalinnan suhteen, menneisyyden vaikutuksesta, omasta menneisyydestä. Welhotar piti ja suosittaa muillekin, jotka ovat asiasta kiinnostuneita. Christian Lönnqvist - Oilgate, kaikki alkaa öljytankkerin karilleajosta. No juu, sitten seuraa poliittista kähmintää, omituisia tapahtumia jne. Eipä juuri herättänyt innostusta Welhottaressa. Kuvittelin tätä ekodekkariksi, erehdyin pahasti. Eli en suosittele kuin akuuttiin kirjapulaan.

  

Ja kirjojen ystäville, täältä löytyy mitä luetaan ;D Pikku vinksua siitä, mitä voi käydä sitten ostamassa Interfennicasta!

 

                            

 

                        SURKEAA SUNNUNTAITA!