No niin, täällä ollaan. Kun Soneran yhteyksien todettiin toimivan täysin normaalisti, etsin vikaa koneelta. Ei löytynyt ei niin mitään eikä mistään. Sitten tulikin woodoo- & atk-doctorimme Belgarion käymään, hän teki samat temput. Ei vikaa... kunnes *jännitys tihenee, patarumpujen pärinää* prleen IE on nyt todellakin Ex plorer eli ei pelaa. Vaihdoimme tilalle Operan kämmäten vähän sieltä sun täältä ja ah nyt on auvoisa olo. Suosittelen Operaa oikeasti näkymä on kaunis ;DD Maailman lähes-paras elokuva on kopioitumassa, syötiin ja nautittiin einehiä, kohta alan siivoilla ja lukea... kyllä tämä taas tästä. Huomenna siis täysimittaista rapoa ,D I'M BACK!!! (Jos nyt kukaan oikeasti edes ehti kaivatakaan...)
LUANNIKAST LAUVANTAIT!
lauantai 16. helmikuuta 2008
POLGARA AF-UND-ZU WELHOTAR PROUDLY PRESENTS! =b
perjantai 15. helmikuuta 2008
JOS NYT SATTUISI KÄYMÄÄN NIIN, ETTÄ PÄIVITYSTÄ EI OLISI =O
Niin hui kauhistus! Syyttäkää Sjoneroa, ei minua - palaan sitten asiaan vasta maanantaina, mikäli näin on!
KLIFFAA VIIKONLOPPUA KUITENKIN KAIKILLE!
VARASTOLTA TAAS, HUOMENTAPÄIVÄÄ, ..LETTO! =b
Prskeles, ei toimi Sjonero vieläkään. Toimiiko muilla, täh???? Asiakaspalvelu ilmoittaa, että yhteyksissä voi olla ongelmia, katso lisätietoja nettisivuilta. Öhh, onko vähän viisas neuvo? Jos ei yhteys toimi, miten pääsee katsomaan kotosivujen virhetiedotteita? Eilen väittivät sivuillansa, että Tsadin nettiyhteyskatko olisi ollut vain jonkun tunnin iltasella (siis keksiviikkona) ja jo korjattu. Kissin vilut, ei tod. ole! Täällä ei toimi. Tein vielä varmuuden vuoksi koneellani kaikki temput, että se ei tästä johdu. Black Beuaty kyllä ilmoittaa yhteyksien olevan muutoin kunnossa ,> No, minä kopieeraan tämän ja päivitän taas pikana töissä...
Varastolla on melkoinen kiirus. Iso osa väestä on jäämässä jollekin, jota kutsuvat hiihtolomaksi. Hmph, outoa. Sitten hätistelevät minua, että pitäisi äkkiänopeesti saada kaikki valmiiksi. Just ja nyt ja heti! Ei kiva, ei mukava. P-P:kin on puhtia täynnä lomansa jälkeen, eilen hän piti miittejä melkein käytävällä... Eli hommia jäi eilen odottamaan vino pino, kun säntäsin taksoa odottelemaan. Tulihan sekin, ihan ajoissa ja tuttu kaveri, mukava sellainen vieläpä. Osa Varaston väestä tietää, että kuljen taksolla. Eivät varmaan ole vielä oikein sisäistäneet sitä, miten homma toimii. Nimittäin yritin P-P:lle kertoa, että jos minun halutaan olevan pidempään töissä, se on ihan ok. Haluan vain siitä tiedon ajoissa, mieluusti viimeistään tuntia ennen, että voin informeerata Iisalamea noutoajan muutoksesta. Tiedän, että jos muutamaa minuuttia ennen vaihdan noutoaikaa, siellä menee kaikki uusiksi ja homma häröilee pahan kerran. Olisi nyt syytä Varastonkin ottaa tämä muistiinsa ja tutkiskella sitä ja Welhottaren puuhia sillä silmällä. Juu, tein todella töitä eilen. Sekaisin ja ristiin-rastiin vieläpä. Hätinään hotkaisin eväät, pissille tuskin ehdin ja tupakallekin vain pari kertaa. Toivottavasti en kovin pahasti mitään mokannut tai sählännyt. Yhdet väärät liitteet ehdin jo laittaa, huomasin sentään ajoissa ja korjasin tilanteen. Lisäksi toinen työkaveri huomautti, että olin unohtanut merkitä yhden asian. Juu, ai minä, tarkemmin katsottaessa asia oli sellainen, joka hommia tuoneen kaverin olisi pitänyt tehdä. Mutta kun hän on se uusin nuori poju, ei varmaan osannut tahi tiennyt – minä kiltisti sitten tein senkin, tai opettelin tekemään. Varsin monet kuulemma jättävät sen tahallaan pois, kun siinä joutuu nääs ihan seilaamaan silleen mukavasti koneella ja vähän kikkailemaan. Eli – tämäkin päivä on oleva kiiruinen!
Hah, yrittivät eilen neurolta soittaa, tosi pahaan aikaan. Sanoin suoraan, että on niin prleen kiire, soita myöhemmin. Aion pyytää meilillä verikoe- ym. tiedot ja teettää ne työterveyshuollossa. Lisäksi haluan muutenkin siihen tyttöneuroon meiliyhteyden, hermostun vähemmän kun kirjoitan *virn*!
Brrrr, ulkona tuulee ja väittävät siellä olevan pakkastakin. Upea päivä muutoin tulossa, kuu kellottaa tuolla, ilma on kirkas ja päiväksi on luvattu jopa aurinkoa! Pitänee kaivaa vähän lämpöisempää ylle. Varaston ulkopuolella tuulee aina ja kylmä iskee pikaisesti, jos siinä joutuu seisoskelemaan – tod.näk. perjantairuuhkassa vielä. Lisäksi taksossa on aamuisin aivan helvtinmoisen kylmä. Joo, kaverit tulevat suoraan talleilta, mutta eilenkään kuski ei viitsinyt laittaa lämmitintä päälle, kun oli itse pukeutunut untuvatakkiin... hihiih, semmoinen tumma nuori kaveri. Eli Welhotar paleli vain hissukseen itseksensä.
Niin ja kiitokset kaikille kaikista toivotuksista – kuin myös teidän kanssanne! Nukuin näemmä niin sikeästi ainakin yli 5 h, että pari viestiä oli puhelimeenkin jätetty, vastasin niihin klo 3 ;D Toivottavasti en herättänyt ketään, ehhheh. Ompas jäykkis olo eilisen työrupeaman jälkeen. Jouduin tietysti myös ravaamaan ympäri konttoria siinä hommia viedessä ja kopieeratessa. Toivottavasti ainakin tämä jäykkyys häviää, muuten en pysty kävelemään Varaston pääraitilla!
Odotan, josko Belgarion pääsisi tänään jo lomalle – toivottavasti...
-----------------------------
Purrrrrrrrmenta kissinkat! Joohei, taaskaa mitää oikeet heekkuu eile, vaiks mä yritin huamautella koko illan asiast. Siis ei tullu, ite vaan laitto eväksii sitä eilist fisuu. Siis sitähä mä en tiätty voinu enää syädä, ku siin oli ne kaikki muhjut mukana. Nii ett meni ihan tavisruuaks. Tylsää. Mutt sitt mä sain kyll napikoita. Nii ja hei-hei-hei, kiitti taas, Kilti Tätsy, niist pussukoist. Mami lupas antaa tänää yhe pussuka jo, ku ne on enempi semmost heekkuuu meillä. Ett hurjast niinko kiittelee tää kolli taas >o< Illemmall mä vetelin oikeen viimesen päälle hepulit ympäri-ympäri-ympäri kämppää ja huusin ihan kunnon kollijolinoita mennessä. Mami oli ihan hoona, ku mull oli kuulemma nii omituine ääni. Äh, se taas muista, ett koht on kevät ja mull tulee semmone kollijolina-aika oikee, ett mä huudan ja mouruun oikee kunnoll! Siin voi olla sitt kyll jo naapureilki ihmettelemist, nimittäi. Mä ku meen tonne partsill, vähäks hei kuuluu kauas mun ääni, ja siälä viälä kaikuuki oikee kunnolla... Mä ootan, ett tulis aurinkoo ja vähä lämpösempää, ett mä voisin päiväll goisii partsill – se on ihan parasta melkee mitä mä tiädän. Siis niinku goisimisest. Sitt taas ois ihan parasta, jos Poika tulis käymää. Mami laittaa sillo aina heekkui ja mäki saan aina sill jotaki. No, joo joo, saan mä aika useesti muutenki kaikennäköst... mä vaan tykkäisin, ett Poika tulis ja sen Reppu ja Stiflat >o<
Taas tämmöne oikee kunno relakuva – eiks ookki ihan parast?! Mä painun goisiin, mami menee tianaa ruakii meille, huamisee taas ja kliffaa viikendii kaikill!
---------------------------
Aivan, mukavaa alkavaa viikonloppua! Jos jäätte lomalle, ottakaa rauhallisesti *virn*. Ei hiihtolomalla tarvitse hiihtää, eihän?
Päivän slogan: Jos hiihtolomalla ei hiihdetä, ei päisiäislomalla myöskään pääsiäistetä =O
Päivän biisi: People Are Strange
Luettua: Timo Rautio (toim.) – Rokatessa roiskuu – hitit, erinäisiä sattumuksia rokkareiden, roudareiden ja muun bändiporukan elämästä lauteilla, takahuoneissa, keikkamatkoilla jne. Mukana tuttujen ja vähän tuntemattomampien tositarinoita, lyhyempiä ja pidempiä. Kaikki kuitenkin suhteellisen kilttejä *virn*, viina ja naiset nyt vaan kuuluvat olennaisesti tähänkin elämään ,D Oikein sopivaa välipalaluettavaa. Ei tätä ehkä jaksa kokonaan lukea kerralla läpi (paitsi Welhotar), sen verran saman tyyppisiä tarinat kuitenkin ovat. Mutta kivoja anekdootteja ja hulvattomia tarinoita kuitenkin – eli suosittelen kyllä kaikille rokkareille ja kotimaisista bändeistä kiinnostuneille! Lea Edwards – Merikipunoita, tyttären tarinaa merillä olosta isän kokemuksien kautta sekä omia tuntemuksia. Welhotar piti tästä. Ensinnäkin, harvoin nainen on kirjoittanut näin asiantuntevasti ja ilmeikkäästi elämästä laivalla ja myöhemmin kotona. Mukaan on taitavasti kudottu myös kotiin jääneen perheen odottaminen ja pelko, hauskat ja ikävät hetket ja tunteet sekä lopulta luopuminen merestä ja jääminen maihin... Suosittelen, sujuvaa kerrontaa, kaikki olennainen kiteytetty erinomaisesti ja erilainen näkökulma – erityisesti kaikille meri- ja rannikkoelämää tunteville ja asiasta kiinnostuneille. Sopisi ehkä omaankin kirjahyllyyn... jos tosi edukkaasti osuisi vastaan.
PERIN KIIREISTÄ PERSTAITA!
torstai 14. helmikuuta 2008
WELHOTAR PÄIVITTÄÄ VARASTOLTA - PRLEEN SJONERO.... =b
Nyt on myönnettävä, eiliseen viitaten, selvät dementian merkit! Welhotar teki eilen rakuunaporkkanoita ja voi kauhistus – unohti kääntää levyn neloselle ajoissa. Siinä ne kiehuivat kuutosella ainakin 5 min ennenkuin huomasin. Auuttssh. Samoin tämä päivitys, höh. Pitääkö sitä aloittaa tässä klo 3:n jälkeen, kun vuodatus päivittyy klo 4:n jälkeen eikä saa tekstiään esille. Juu, kyllä ovat asiat kehnosti. Prletto!
Tiedustin eilen Varaston työterveyshuoltoa, kun kaveri oli menossa vatsansa takia sinne lääkärille. Hah, sehän on hyvällä mallilla. Ajan saa joko samaksi tai viimeistään seuraavaksi päiväksi. Suuri osa erikoislääkäreistä maksetaan, jopa osa tutkimuksista (esim. UÄ), mutta ei tietty esim. MRI:tä tai TT:tä. Minä taidan käväistä jossain vaiheessa siellä. Jospa pääsisi reumatologille ihan noin varmuuden vuoksi ja voisi otattaa nuo tarkemmat verikokeetkin siellä. Olisi hitsin paljon helpompaa, varsinkin kun tuo TTH sijaitsee samassa talorykelmässä – ei tarvitsisi raahautua Hyyssiin. Eli, soitan tänään sille neurolle. En eilen sitten ottanut yhteyttä, ajattelin (ja tämä on ihan totta), että rauhoittelen itseäni päivän verran, etten heti hermostu. Hermostun minä kuitenkin, en voi sille mitään. Mutta jospa tuolla TTH:ssa voisivat katsoa edes noita koipisia ihan erikseen. Asia laitetaan siis tarkasteluun, ensin täytyy selvittää tietysti, koskeeko tämä jo minua (koeaika, määräaikaisuus jne.). Eli onko se yhdistetty jotenkin siihen, miten pitkään on ollut talossa?
Lisäksi eilen tuli ensimmäinen täysi tili, siis ilmoitus, että rahulia on tulossa. Jee, ilman henkilökohtaista lisää, joka siis määritetäään vasta oltuani 6 kk tuolla, saan silti n. 200 juuroa enemmän kuin Herjaamolla. Ei paha, lisänä se on tuokin. Mietin, mihin sijoittaisin – Nokia ei liene ihan nyt paras mahdollisuus. Vinkkejä sijoituskohteista siis vastaanotetaan *virn*! Nyt kovasti pähkäilen, paljonkohan sitä henkilökohtaista sitten olisi mahdollisuus saada... Se pisteytetään ja neuvotellaan erikseen henkilöstöhallinnon kautta ja tuolloin kuulemma otetaan huomioon myös tuo suoritettu tutkinto ja muut ylimääräiset koulutukseni. Eipä paha, ei. Kun saisi ja jaksaisi tuon 6 kk.
Toisaalta, eilen sain kiitoksia P-P:n kuullen, yllättävältä taholta. Eräs erittäin kultiveerattu leidi sattui olemaan huoneessani selittämässä erään pumaskan salaisuuksia, kun P-P kulki ohi. Leidi sitten hihkaisi siinä P-P:lle, että on nykyään erittäin hienoa palvelua; hän illalla lähtiessään jättää pinon asiakirjoja käsiteltäväksi ja ne ovat aamulla jo odottamassa. P-P:kään ei voinut muuta kuin myönnellä, tietysti sitä on itsekin tyytyväinen, jos hommat on hoidettu kunnolla. Lisäksi leidi jäi juttelemaan mm. miehestään (Mieheni, Professori, tiedäthän, Poikani, opiskelevat siellä ja täällä, ymmärräthän) ja pojistaan. Eli yhtäkkiä meillä olikin kovin paljon yhteistä puhuttavaa. Sitäpaitsi, siinä vahingossa kävi ilmi myös Welhottaren taustaa sen verran, että hän ei nyt pidäkään minua aivan tavallisena toimistorottana. Joka Welhotar siis ei toki ole, eihän?!
Muuten olen antanut itsestäni sellaisen lähes toimistopellen kuvan, joka kuitenkin haldaa hommansa. Käyttäytyy ja pukeutuu ehkä omituisesti, mutta osaa silti tarvittaessa olla ihan fiksukin ,D *hekottelee*. Kovin hankalaa on pitää mielessä se, että täällä jokainen minulle papereita kanteleva henkilö haluaa omiaan käsiteltävän aina tietyllä tavalla; joku haluaa ne tiettyyn järjestykseen, joku oman ylimääräisen kappaleensa, joku liitteet eri tavalla kuin muut, joku erilliset merkinnät oikoluvusta jne. Argh, liian hyvään palveluun ovat tottuneet. Olen nyt merkkaillut jokaisen omituisuuksia tässä ylös sitä myöten, kuin niitä on ilmineerattu. Minähän olen täyden palvelun työyksikkö ihan itsekseni! Mutta kyllä niitä nyt vähän pitäisi kouluttaa... Edes yksi yhteinen systeemi kaikille olisi ihan hyvä ajatus.
No niin, Welhotar nukkui 5 h sikiunta, oikein hyvä. Fyssa oli uusinut reseptit, ne tulivat eilen postissa, hyvä sekin. Lisäksi Kummisetä käy tänään puolestani postissa ja kirjastossa, oli oikein iloinen, kun eilen soitin hänelle ja jututin oikein pitkään. Ei, hän ei ollut kaatokunnossa – onneksi. Lievässä huppelissa kyllä ja ilmiselvästi on varonut ilmestymästä meille, koska olin viimeksi niin kylmä, raaka ja kova ihminen ,D No, kavereitahan olemme olleet niin pitkään, että ei se moisesta katkea. Eli varmaan illalla nähdään.
----------------------------------
Purrrrrvista, kavrut! Kilti mamiska, niiiiiiiiiiiin kilti. Arvatkaas miks? No, se teki eile koko isost paketist jääfisuu itellee evästä. Se tarkotti sitä, ett mä sain melkee kokonaise semmose biiti, eli neljäsosa siit koko hommast. Ett se onki mun heekkuu. Kurjaa, ku muut fisuu ei voi syädä. Nii toi maistuu, tiätteks te, sitt viäläski paremmalt! Mä olin tosi tyytyväine. Ja sitt mami heitteli hiiruloo ja mä vähä leiki. Mutt sitt mun piti leikkihyäkkii mamin koipisii, melkee siis hyäkin, nii mami karjahti sillee, ett mä melkee putosi peffalleen. Mä tajuu, mist se hiffaa, ett mä oon just melkee leikkihyäkkimäss. Se joteski arvaa – tai sitt sill on silmät tuall takan kans. Se karjas sen verra rumast, ett mä tein semmose hassu väistöliikkee ja ku mull oli kova hepuli päällä, mä törmäsi suaraa seinää. Hirvee kolina ja mami pelästy. Höh, siin mitää tapahtunu, yks seinä ja mun pää vaa kolisi >o< Ja illall mä menin melkee taas sen peito alle. Tääll nimittäi ainaski oli semmone myrskyn poikane, kilisi ja kalisi ja oli aikastas galsa. Siin oli sitt hyvä goisii. Eikä mamikaa nyt pönkiny ylös ku vast sitt aamust, niinku toss pual kolme aikaa. Ja hei, se meinas eile tsiigailla sitä liikkuvaa kuvaa. Ei se sitt jaksunu. Se tuli mialuummi tiätty mun viakkuu *kollivirn*.
Täss mä vähäks haukottele – tämmöne lötkötys on ihan parast! Huamisee.
------------------------------------
Aivan, lötkötys on parasta! Sain kuitenkin eilen lötkötyksen ohella tehtyä yhtä sun toista pientä, mutta tarpeellista. Hyvä minä, dementikko... piti mm. laskea, paljonko asiointimatkoja on taas kulunut ja missä on varaa loppukuussa käydä. Hitsi, että tämä jotenkin rassaa; puolimatkoja, kokomatkoja jne. Kaikki pitää heti laittaa ylös ja laskea vielä oikealla tavalla yhteen. Argh. Kuljetustukianomus muuten menee tänään sitten eteenpäin ;D Odottelemme päätöstä...
Päivän slogan: Welhotar Varastolla on kuni Bambi liukkaalla jäällä!
Päivän biisi: Tää on mun Stadi
Luettua: Heikki Kaaranen – Daavidin aamunkoitto, no juu, ei paha omakustanne tämä. Tosin muistuttaa kovasti erästä suosittua n. vuosi sitten ilmestynyttä jännäriä – mutta sitähän sattuu. Hiukka liikaa tapahtumia ahdettu liian vähään tilaan. Laajempi käsittely ja taustoitus olisi ollut kiinnostavampaa, nyt edetään hirveällä vauhdilla tapahtumasta ja maanosasta toiseen. Mutta, huonompaakin olen lukenut! Ritva-Liisa Harjumaa – Reipas jää toiseksi, lyhytproosaa välillä melko hulvattomassa ja yllättävässä hengessä. Muutama aivan kelpo tarina, kokonaisuutena ei minusta oikein toimi, jutut ovat kovin epätasaisia. Mutta annetaan anteeksi niiden parhaiden juttujen takia; tästä irtoaa melkein itkunaurua... Kumma juttu, kunnon linkkiä ei löydy =o Alice Munro – Sanansaattaja, ilmeisesti kirjailijan omaa sukutaustaa osittain fiktiivisesti. Mutta ziis, tämä leidi kyllä osaa kirjoittaa! Suosittelen, tosin olen aina pitänyt Munrosta, joten olen ehkä vähän jäävi arvostelemaan tätä erikseen. Eli Welhotar piti tästä. Kuvausta suvun alkuvaiheista Englannissa eli silkkaa historiallista totuutta tarinoilla ryyditettynä, erittäin hyvää kuvausta sodan jälkeisestä ajasta. Ilmeisesti tämä on lähinnä Munron omaa kokemusta, koska tässä opus on selkeästi parhaimmillaan. Oikein hyvää aamulukemista!
SITTEN VAAN SITÄ JENKKIHAPATUSPÄIVÄÄ JOKAISELLE!
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
DEMENTIKKO, JOLLA ON AITO KOLMILOIKKAAVA HYPPYKUPPA =O
Just, ihan kuten arvasin! Neuro olikin tällä kertaa tyttöneuro, hyvin nuori. Eihän sinä mitään pahaa. Ei. Mutta kun, hän ei kiinnittänyt mitään huomiota jalka- ja käsikipuihin, ei yhtään mitään! Tämä olikin vain kuulemma seurantatapaaminen. Jotta jatkoja. Verikokeita esim. Haluaa tarkistaa, että Welhottarella ei ole aivokuppaa tai muuta dementoivaa sairautta. Samoin halusi aivojen magneettikuvauksen – kieltäydyin, mieluummin TT. Nimittäin meikäläisellä on melkoinen ahtaan paikan kammo, ne jotka ovat MRI.ssä olleet, tietävät kyllä. Putki on ahdas, hengitystilaa muutama cm, aikaa n. 50 min. Argh! Ai että miksi kaikki tämä? No, neuropsyko oli havainnut 2.5 h:n testeissä loppupuolella keskittymisvaikeuksia ja pientä unohtamista sekä mieleenpainamisen vaikeutta. Oliko tuo mikään yllätys, kun tuolloinkin olin uppoväsynyt ja puolipaniikissa. Sitäpaitsi, nuo piirtämistestit ja kertomusten muistaminen (jotka eivät pätkääkään kiinnostaneeet) olivat mielestäni niin ällöjä, etten tod. jaksanut edes yrittää mitään. Kerroinkin tämän kaiken heti testien jälkeen tuolle neuropsykolle, jonka muuten piti ilmoitella minulle tuloksista - eipä siis ole näkynyt. Nyt tytsän mielestä minulla varmaan on joku dementoiva sairaus (eikö vaikutakin siltä), aivokuppa nyt vähintään... Ja että olen masentunut ja tarvitsen ehdottomasti mielipidelääkettä. Voihan kilin kellit! Sanoin kyllä tarkan mielipiteeni asiasta: ei mielipidelääkitystä tai jos, tarvitsen sairaslomaa sen sisäänajon ajaksi. Minä en aio sekoilla työpaikalla... jos sellainen silloin vielä on. Eli kokeita, aika psykopaatille ja taas hänen kontrolliinsa. Tässä hissukseen kevään mittaan. Hyyssissä kun ei ole mitään kiirettä ikuna. Mutta ei mitään konkreettista näistä kivuista. Paitsi vanha todettu tosiasia, että kipu ja masennus korreloivat toisiaan. Hänen mielestään se vain tuntui korreloivan enempi niin, että minä olen masentunut ja siksi kipuilen, itse olin päinvastaista mieltä. Ei, minun on laitettava taas viestiä näin jälkikäteen noista koivista. Miksi hitossa minä ikinä ajauduinkaan tähän systeemiin ja vielä omasta halustani?
Kertokaa – oli lukijat – oletteko havainneet pahaakin dementoitumista? Muistamattomuutta? Että juu, jos nyt yhden ylimääräisen atk-ohjelman otan haltuun päivässä, oppimiskyky on erittäin kehno, eikö? Eikä häntä muuten mitenkään vakuuttanut tuo ammattitutkinnon suorittaminen vuoden aikana, ei edes se =o Että pahaksi on päässyt pääsairaus... Minusta tuo ei tod. vaikuta todennäköiseltä. Entäpä teistä?
Muutenkin ketutti eilen. Oli taas nimittäin eräs niistä päivistä, jolloin hommia sataa ropisee Welhottaren työpöydälle. Yritin hätinään tehdä niitä alta pois, kun piti häippäistä puolelta päivin. No, sinne jäi odottamaan vino pino. Onneksi pääsen heti aamulla niitä tekemään, ettei P-P:llä ole mitään sanomista. Epäilen hänellä kyllä olevan. En nimittäin ehtinyt korjata kaikkea, sanoin tosin kavereille, että olen nyt lähdössä just, tässä tällainen versio, jonka voin korjata huomenna pika-pikaa... Harvinaista kyllä, taksot olivat nimittäin etuajassa molempiin suuntiin! Welhottarelle tuli vähäsen kiire molemmissa päissä. Saa nähdä, jatkuvatko työt vai korjaanko kamppeeni 2 h:n sisällä ja palajan kotoon.
Nyt alkoi ketuttaa sekä neuro että Varasto! Olisi sanomista molemmista, otan aamusta käsittelyyn neuron, vaikka tiedänkin, että se lienee melko turhaa. Varastolla kuuntelen vain hiljaa, jos P-P taas tuuppaa A4:lla turpaan, kunhan ei vaihda A3:een ,>
Että näin taas Welhottaren lääkäriasiat. Miksi ihmeessä menin taas niin änkäksi, etten saanut sanaa suustani. Hölmistyin todenteolla tämän neuron suhtautumisesta, tai siis hänen valmiista kannastaan. Ei siihen juuri ehtinyt sanoa muuta kuin sen, että kipu ja särky ovat entisellään. Eipä hän siihen reagoinut muuten kuin tyrmäämällä kaiken kipulääkityksen ja vain mielipidelääkkeiden etsintään, hopiti-hop... Ei minulla sinänsä mitään sitä vastaan ole, mutta kun tiedän, että suurin osa niistä nyt ei vain sovi minulle. Kokeiltu on! Ne omituiset sivuvaikutukset näet ovat minun osani, yleensä.
Eilen olinkin varsin pirtsakka illalla. Oikeasti *virn*. Eli laittelin ruokaa, täyttelin kuljetustukianomusta ja värkkäsin siihen pitkän liitteen. Lueskelin lokeja, paijattelin unohdettua kissiraukkaa. Laitoin jopa ihan oikeaa evästä. Juu, mussutin pienen suklaapatukankin *irvistää*. Luin pari kirjaa. Että näin meidän dementikko täällä, terve vaan!
-----------------------------------------
Terrrrrrrrrve, kissit! Mamiska tuliki eile vähä aikaisemmi himaa, ihan vähä vaa. Mä olin viälä goisiis, mä goisin nääs aikastas paljo, jos en keksi mitää järjestämist. Mutt hei, nyt oli tullu postii, siis tosi kivaa postii. Ei vaan mun nimellä *möks*, mamin nimellä vaa. Mutt mulle oli taravoita. Mami puhu jostai vaihtareist, en tiärä mitä se tarkotti. Mutt parast oli tiätty se, ett mä sain kaikenlaist. Mä sain kahta eri pussiruakaa, toinen oli ainaski hurjan njamskista, mä söin sitä heti yhen pussukan. Ja sitt, mä sain UUDEN HIIRULON, oikeen hianon semmosen. Käsintehdyn oikeen. Joku tätsy mamiskall tehny, siis mulle niinku. Sill oli oikee piiitkä häntä ja kaikkee ja melkee oikee hiirulon olone. Hassun värine se oli, mutt mull oli tosi kliffaa ku mä kurmuutin sitä ympäriisä ja revin ja puretin! Hyvin tehty hiirulo, hei, tätsy, jos sä sattuisit lukee tätä. Mä pyydän, ett mamiska ottaa siitä ja musta vaiks kuvan täss kohtapian. Nii et oikee iso kiitos tält kollilt! Mä lupaan, ett mä en ihan heti sitt hukkaa sitä, niinku edellise hiirulon kävi. Viäläki on molemmat kaks kadoksis... Nii ett sitt mä leikin sill tosi pitkää ihan iteksee ja mami sitt viälä myähemmi heitteli sitä mulle. Kliffa ilta, hyvää ruakaa ja leikkii ja sitt viälä sänkys paijatust ja mä nenuttelin taas mamii. Vaiks taas se heräili ja pönki sitt ylös keskell yätä. Huaaaaaaaah, sen takii mua taas väsyttää. Mä meen koht goisii vaihteeks.
Täss ois nyt tää foto. Eilen jaksettu sitä lisätä, ku mami oli aika myähää sitt koneell. Ett säästettii täks päiväks. Jos toi vuadatukse fotojutska nyt vaiks toimiski jo... Huamisee, leidit *kollivirn*!
-----------------------------------------
Vincent oli eilen hyvin rakastettavalla tuulella! Kiitokset kaikille vaihtareita lähettäneille, täällä oli oikein hauskaa avata kirjekuoria ;D
Päivän slogan: Eräs aika päivästä on sellainen, että ei näe mitään katsomatta!
Päivän biisi: Luulosairas
Luettua: Onhan se hienoa, että nykyisin on helppoa saada omat ajatuksensa julki, jos rahaa vähänkin on. Ihan millainen teksti vain. Ilmaisunvapaus on mukava asia. Suuri osa omakustanteista ansaitsisikin kyllä kustantajan, mutta jos killuu sillä tietyllä rajapinnalla, ei olisi ehkä myyntiä... Tiedän todella hyvien kirjalijoidenkin käyttävän omakustanteita, BOD:ta ym. tapoja julkaisuun. Mutta, joskus sitä toivoisi, että ihmiset hiukka miettisivät, mitä julkaisevat. Siis ihan pikkuisen. Tällä kertaa nimittäin haaviini osui pari juttua, jotka lievästi puistattivat... ei pahalla, ei. Olisiko kannattanut miettiä tai kirjoittaa vielä kerran uudestaan, kyselee tämä *pohtii blogin julkaisemista*. Eli illalla tuli luettua Marla Leka – Tiara, toivon, kovasti toivon, että kirjoittajilla oli tarkoitus tehdä dekkariparodia. Nimittäin minua ainakin nauratti ihan kaikki, jopa nimet. Toivoton juonen kulku, uskomattomat tapahtumat ja Ihmemies-tyyppiset pelastautumiset. Siis oikeasti, tämä oli hupaisa, mutta eihän tämä ollut tarkoitettu oikeaksi dekkariksi. Eihän?! Kaino E. Salminen – Seppo, Elvis ja Iltatähti, lainasin nimen perusteella. Ajattelin, jospa olisi vaikka jotakin kivaa. Hmph, pikkuhärskiä miehistä jutustelua metsästä, metsäteollisuuden murroksesta, omituisista tyypeistä (tämä osio toimi) kylillä, harrastuksista sekä taas pieniä härskejä juttuja, eikä ihan vähän. Kovin oikeistolaista mentaliteettia myös. Tämä toimi siis osittain esim. kyläyhteisön kuvaajana, mutta nuo pienet härskit jutut olisi voinut jättää pois. Puhun minäkin joskus rumia, mutta onko niitä tarpeen tarjota lähes joka sivulla? Että tämäkään ei nyt kovasti ilahduttanut meikäläistä. Ei tule asumaan meille, hädin tuskin lukukelpoinen...
tiistai 12. helmikuuta 2008
TIISTAI - PALJON ON VIIKKOA JÄLJELLÄ!
Kyllä Welhotar on väsynyt ja kipeä – on! Eilen tulin kotiin, kaaduin sänkyyn ja nousin vasta 1.5 h päästä. Olin niin repopoikki, että en jaksanut avata edes konetta! Silloin ovat asiat jo aika huonosti. Väkisin laitoin evästä ja takaisin sänkyyn. Hörhö kävi, haukuin hänet pystyyn. Viipyi vain 2 minuuttia, toi sentään Ystävänpäiväkortin. Käskin tunkea senkin hanuriinsa. Welhotar oli kranttu puhuteltava. Kummisetä soitti, kun jo nukuin. Ihmetteli, miksen ollut soittanut. Sanoin että nukun ja löin puhelimen kiinni. Asiaa ei mitenkään parantanut se, että iltapäivän taksonouto jälleen kerran oli tyritty. HMPK ilmoitti, että "autoa ei ole saatavissa". Täh, klo 15.20 Pasilan tolpan vieressä.... älkää naurattako. Soitin Iisalameen, jossa ihmeteltiin kovin. Ja juu, oli laitettu tilaus, juu, on auto tulossa, ihan kohta. Sain taas raivarit, kyselin miksi tilausta EI voi tehdä ajoissa. No kun se on syötetty koneelle. Jumalauta, minulle on ainakin sata kertaa sanottu, että tietokone tekee vain sen, mitä sinä haluat sen tekevän. Etteikö sitten voisi aikaistaa tilauksia? Ei varmaan – juu – mutta miten juuri minulle osuu vähintään kerran viikossa joku tämmöinen kämmi. Kauhulla odotan tämänpäiväistä käyntiä neurolla, taatusti osaavat senkin kyydin jollain lailla taas kämmätä, rapoa myöhemmin.
Olen ilmeisesti jo jonkinlainen kauhukuuluisuus fattan vammaispuolella, kai noiden valitusten takia. Soitin sinne saadakseni hakulomakkeen, täytyy uusia kuljetustukianomus. Riitti, kun esittelin itseni. Siellä tämä uusi nuori leidi alkoi hätääntyneenä heti selittää, että juu, aivan heti lähetetään ja juu, tulossa on. Kun sitten kerroin vielä nimeni, ihan vain varmistaakseni, että nimi ja osoite tulevat oikein, leidi säikkyneenä sanoi hyvin muistavansa ja osoitteen olevan kyllä tiedossa =O Minäkö muka ikävä ja kuttumainen aasiakas, pois se minusta! Eikä minua tarvitse pelätä, jos ei möhli... ,D Eli ei kun veivaamaan uutta hakemusta, josko pääsisi Varastoon vielä jatkossakin.
Varastossa oli eilen hiljaisempaa. P-P palasi lomilta ja kulki jokaisen luona tervehtimässä. Epäilen, että hänen tapansa ei suinkaan ole käydä mukavasti juttelemassa vaan tarkistamassa että jokainen on työssä, puuhastelee jotakin eikä seiso tumput ristissä. Kyseli, onko töitä riittänyt. Kerroin että on ja väliaikoina olen mapitellut ja lukenut vanhoja papereita. En kyllä tunnusta, mitä eilen tein ainakin puoli päivää.... En varmasti! Vapaasti saa arvata kyllä, mutta palkintoja ei jaeta. No, tänään alkaa taas hommia tulla, luultavasti siellä on jo aamulla vino pino odottamassa. Minä kuitenkin häivyn puolilta päivin, ihan P-P:n luvalla. Selitin tarkasti, miten tuo lekurisysteemi Hyyssissä menee, eikä hänellä ollut mitään sanomista. Minähän käytän siihen omaa aikaani, tunteja, jotka on jo tehty sisään.
Jos totta puhutaan, eilen oli kyllä päällä sellainen tunne, että minä en jaksa. En jaksa edes Varastolla. Jostakin syystä kivut ja väsymys iskivät oikein pahasti päälle! Pakko valitella siitä tänään. Jotakin olisi saatava aikaiseksi, edes lisälääkitystä tai jotakin...
Welhotar siis toimittelee töitä ja asioita tänään, kaikesta lisää huomenna!
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kissinkat ympäriinsä! Mull oli eile hyvä päivä, vaiks orjall ei sitt kai ollu. Nimittäi se kaatu sänkyy, vaatteet päälä, hei. Tosi outoo, vaiks on nii enneski käyny. Sitt se vaa makas. Mun piti käydä huutaas se pystyy. Nimittäi se ehti ottaa ruakataravoita jo esille ja siin oli jauhist. Oli pakko huutaa, ett tulis laittaa niit sen eväksii. No, kyll se sitte lopulta tuli. Hei, meill oli tiätteks te semmost ku kanojen poikasen fileiden jauhislihaa =O Ikinä ollu tommost hianoo. Mutt kyll se sitt oliki tooooosi hyvää, melkee parast heekkuu. Mäki sain ison biitin ja sitt viäl vähä kypsänäki sitä. Vaiks toi tunki taas mukaa kaikkee omituisii räätiköi ja paprikoi ja kilii ja kurrii. Ja vähäks tääll viäläki dunkkaa valkone sipuli. Jäks! Voi kunnoll ees henkittää. Ja mä pelkää, ett se haisu tarttuu. Ei kai kukaa kissileidi sitt must enää välitä, jos mäki alan haisuu tollaselt ku mami. No, mä olin sitt tosi hyväll tuulell ja meninki nenittelee mamiskaa. Sitt seki alko nauraa, ku mä menin ja töpöttelin mun kuanoll sitä nassuu... Hassu juttu, siit se tykkää. Se on oikeestaa mun tapa näyttää, ett mäki tykkään mun olost ja mamist ja sillee. Ett on niinku hyvä olo!
Jahas, Vuodatuksen kuvat eivät taaskaan toimi - kuva lisätään myöhemmin!
Tässäki on aikastas hyvä olo, eiks? Mutt nyt pitää lähtee syämää mun maitonapikat ja kattelee, onks tualla viälä kissinmuanaa. Huamisee...
-----------------------------------
Kyllä, siellä on kissanruokaa ja lisää tulee ennen töihinlähtöä! Vincentistä on aina huolehdittava, on sitten miten väsynyt tahansa...
Päivän slogan: Yritin laskea lampaita, mutta ne kieltäytyivät siitä!
Päivän biisi: Save My Money And Name
Luettua: Mikko Meriläinen – Wigwam. Kaveri on tehnyt uskomattoman työn kerätessään kaiken tämän faktan bändistä! Arvostan suuresti. Itse pidän edelleen Wiguista ja olen aina pitänyt, joten mielipiteeni on tietysti vähän värittynyt. Kirja on kuitenkin erinomaisen pätevä selvitys Wigwamin syntymisestä, eri kokoonpanoista, oikeastaan kaikesta mitä on tapahtunut. Erittäin yksityiskohtaista tietoa mm. biisien synnystä jne. Suosittelen lämpimästi kaikille Wigut tunteville, myös helkkarin hyvää ajankuvaa sekä juttuja eri muusikoista, jotka ehkä paremmin muistetaan ja tunnetaan muista yhteyksistä. Eli Welhotar suosittaa ja mahdollisuuksien mukaan hankkii tämän itsellensäkin!
TIUKKAA TIISTAITA!
maanantai 11. helmikuuta 2008
VARASTO HUHUILEE - WELHOTAR LÄHTEE TÖIHIN!
Juu, aion Varastoon tänäänkin! Pomo-Poju kotiutuu lomiltaan ja varmaan katsastaa, ovatko kaikki tytöt ja pojat olleet kilttejä ja tehneet työnsä, prle. Täytyy nimittäin muistuttaa häntä siitä, että huomenna olen pois koko iltapäivän. Se neuron aika on huomenna – minä menen vain valittamaan. En minä muuta! Edelleen koipia särkee täpöllä, samoin oik. kättä, en saa nukuttua. Odotan, että joku siellä olisi lopultakin tehnyt edes paperikonsultaation Kipupkl:lle, mutta taitaa olla turha toivo. Hyyssin kiireet ovat sellaisia. Kuten fyssankin, eli ei kiirettä tod. mihinkään. Ennakko-oletus on jo, että jos joku ruinaa kipulääkettä, ei sitä oikeasti satu. Se tarvitsee vain mielipidelääkettä. Samoin jos ei nukuta, silloinkin mielipidelääkettä. Ole siinä sitten tarkkana! Hitto! No, palaan asiaan myöhemmin.
Eilinen menikin torkkuen, lukien, kissaa paijatellen, torkkuen, syöden, torkkuen jne. Tämän voi toistaa iltaan ja oikeastaan yöhön ja tähän aamuun asti. Tosin en syönyt kuin kerran. Kaffet sentään välillä ja pari leipää. Mutta sitten taas peiton alle, ihan pienet unet vaan. Olen kehittynyt hyväksi torkkujaksi tässä parin vuoden aikana. Tosin ne torkut eivät hirveästi virkistä, kun on koko vkon sinnitellyt jättiväsymystä vastaan. Nyt on jo jonkun vkon ollut myös flunssa-on-tulossa-mutta-ei-tulekaan –fiilis. Aamuisin on tukkoinen, lunssainen olo. Ilmeisesti allegriamömelöt auttavan sen verran, että se helpottaa päivän ajaksi melkein kokonaan eikä hirveästi häiritse. On vaan tukkoinen, vähän. Mutta kyllä se taatusti vielä iskee *ristii sormiaan*.
Laitoin viime vkolla Herjaamolle parille ns. kaverille etanapostia, vain yksi vastasi. Muut ovat täysin hiljaa, hmph. Epäkohteliasta. Tai sitten heitä kututtaa jokin minussa, tod.näk. se, että pystyin lähtemään Herjaamolta. Kaikki eivät pysty, vaikka haluttaisi. Lisäksi siellä näytti olevan auki yksi väliaikainen työpaikka, vähäksi aikaa. Sellainen ylimääräinen lomittajan paikka. Jos olisin oikein omahyväinen, tulkitsisin sen niin,että poistumiseni aiheutti sen, että hommat kusevat entisestään ja minua paikkaamaan tarvitaan sijaisen lisäksi myös yksi ylimääräinen henkilö. Ei, ei tosissaan! Tiedän, että siellä on niin kiire, että jo aikaisemmin olisi tarvittu lisää väkeä. Se oli myös yksi syy, miksi pakenin paikalta. Varaston hyvä puoli on siinä, että kiirepäivät suurinpiirtein tietää ennalta ja myös se, että kiire ei ole täysin jatkuvaa. Töitä riittää, mutta kiire tarkoittaa, että asian pitää olla hoidettuna tiettynä päivänä, ei välttämättä juuri tänään vaan esim. huomenna puoleenpäivään mennessä tms.
Muuten ei Welhottaren residenssistä mitään erityistä. Kahmin kohta uuden kirjan pinosta ja jatkan näitä aamupuuhia ,D
------------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hehheeh, no juu, nyt alkaa ruakapolitiikka taas olla hyväll malllill, niinku. Eile tuli joo lihaa, ensi raakan ja sitt kypsän. Kumma juttu, se kypsä oli täll kertaa mun miälest parempaa eli toooosi heekkuu. Mä oisin taas voinu syädä vaiks kuin paljo, mutt mami ei antanu. Taas se puhu sualast ja sillee. Ja mä sain sitt lisäks tavallist kissinmuanaa. Ja illall napikoit ja vähä kaikenlaist heekkuu päivä mittaa, mitä se ittekki safkaks mupelsi. Ett hyvi pyyhkii! Mä ihan kamalast odotan, ett jos Poika tulis viälä vaiks tänää käymää. Tulis ny! Ois nii kiva, tai ainaski se sitt tulee viikon pääst. Sitt mä odotan ihan hirveest kans postii, ku mami sano, ett mull on postiss sitt tulos jotai omii jutskei. Mutt ku mä en sitt osaa avata mun kirjei. Höh, tarttee venaa siihe asti,ett orja ehtii himaa. Juu, ett mull on paljo odottamist! Nyt mä odotan, ett mami laittais mulle kunnon safkaa tarjoll, ku mä jo sain mun aamuheekut. Mull on kauhee aamunälkä tänää, en tajuu miks. Sen jälkee mä voinki alkaa goisii. Mami on jo monta kertaa yllättäny mutt goisimast illalki, ku se tulee duunist. Mä oon aika kova kolli goisimaa. Jos mä niinku päätän goisii, niin mä voin goisii melkee koko päivän. Ja sitt mamii ottaa päähä, niinku nytki, ku mä yhde aikaa alon huamautella, ett sopis nousta jo. No nousiha se sitt kahelt, ku oli pakko! >o<
Täss mä otan kunnon relaa, Poika on toss viäress, vaiks se ei kunnoll näy. Sen viakus ku nyt vaa sattuu olee nii hitsin hyvä mesta olla tällee kunnoll rennosti! Erityisest tää on tiätty kaikill Lokistanian upeille Leideille tarkoitettu – älkää unohtako mua, vaiks mä en aina käykkää teille skrivaamass. Mami ei aina ehdi, vaiks mä sanon, ett pitäis muistaa kaikki teit upeet naiset... Nii et huamisee taas...
-----------------------------------
Vincentissä on parantumattomia kollivinkeitä ;D Onneksi ei minulla... BTW, sekä Kummisetä että Hörhö ovat jättäneet minut rauhaan viimeisen kalabaliikin jälkeen – olen erittäin tyytyväinen!
Päivän slogan: Ei sen kummempaa, tänään on Caturday, tarkistakaa vaikka! (pihistetty täältä!)
Päivän biisi: Päivät kuluu hukkaan
Luettua: Pertti "Lande" Lindfors – Eurooppalaiset seikkailuni, Welhotar suosittaa ja hekottelee. Ihmeellisen filosofin suuret seikkailut 60-luvulta nykypäivään. Sisältää myös asiaa, omakehua, filosofiaa, kauniita naisia sekä juopottelua ja sen lopettamisen. Kerrottakoon, että Welhotar on tavannut ao. henkilön ainakin pariin otteeseen eräässä ravintelissa, jossa hän vietti jo tuolloin päiviään särpien mieluusti piimää, pelaten shakkia ja osoittaen huomiotaan kauniille naisille ;D Margaret Mazzantini – Älä liiku, miehen elämän takaumia lapsen syntymästä lähtien. Tytär on ollut onnettomuudessa, tilanne on vakava – miehen elämä kulkee taustalla, rakkaus ja suhteet, oliko hänen ainoa rakkautensa jo menetetty, entä nykyinen avioliitto... Herkkä opus miehen tunteista ja rakkauksista, huipentuen rakkauteen, jota hän tuntee tytärtään kohtaan. Tytärtä, joka on koomassa onnettomuuden jälkeen. Ei paha, mutta Welhottaren mielestä lievästi säälittävää kelausta eli ei edes riittävän hömppää, mutta ei anna aihetta enempään tutkiskeluunkaan. Ehkä minä en osaa arvostaa riittävästi tämän tyyppistä kirjallisuutta. Kieli on kyllä kaunista! Sopinee joillekin.
VIIKON ENSIMMÄISTÄ MAANANTAITA!