ajattelin vain kertoa, että en aio tänäänkään tehdä mitään!
Heräsin normiaikaan, menin uudestaan katsomaan univideoita jne. Jatkan lukemissessiolla, sen jälkeen siirryn ruuanlaittoon sun muuhun puuhasteluun.
Päikkäreitä niin paljon kuin vain on mahdollista yhteen päivään saada mahtumaan! Univajetta on, älyttömästi.
Reippaampaa päivitystä toiste *ehhh*!
POLKA RELAA EDELLEEN!
Lepoa, rauhaa – niinhän sitä voisi kuvitella. Juu ja ei, normaalit kotihommat pitänee hoitaa eli siivoilla, pyykätä sun muuta. Vielä olisi huushollissakin laitettavaa, mutta ei nyt enää ihmeen kiireellistä. Pikkuhiljaa siis.
Eilinen oli jopa Varastolla suhteellisen rauhallinen päivä, työtkään eivät ehtineet ahdistaa enää niin pahasti. Oli jopa aikaa vähän katsastaa sitä-sun-tätä eli selvitellä seisoneita työasioita ja -papereita kuntoon.
Noutotakso olikin tosi erikoinen yllätys, nuori kaveri. Kaveri, joka naureskeli ja kälätteli jatkuvasti – liikaa kofeiinia tai sokerihumala päällä. Tai sitten viikonlopun alun euforiaa; kertoi kaljoitteluaikomuksistaan ja heitettiin kunnon herjaa ,D Matkalla bongattiin upea sateenkaari, jonka pää oli Jakomäessä. Ehdotin, josko sieltä löytyisi Se Aarre, jonka hän heti tulkisi Jakiksen Ruusuksi... eli etsimäkseen leidiksi... Hauska kyyti, vaikka kaveri ei Malmia tuntenutkaan lainkaan ja tilaus oli muuten merkitty päin hemmettiä. En siis viitsinyt edes valittaa mistään minnekään *ohoh*.
Kirjastosta sain kassillisen opuksia, osa mielettömän paksuja. Uhh, stressi! Nyt minulla on kolme valtaisaa kirjapinoa pöydillä. Käks, luetut, lukemattomat ja kirjaston kirjat. No, eipähän tarvitse turhaan houkutella unta, kun aina voi ottaa opuksen käteensä. Vihannestsioski tarjosi odottamattoman hyvät appeet jälleen kerran – halpaa ja hyvää, tämä tykkää. Rismasta ja Liiteristä normiostokset, kissille vähän uutta namia eli herkkutikkuja. Vinski on hinkuna niiden perään, oli jo eilen yrittänyt itse yhtä vakuumipakattua auki. Se oli unohtunut työtasolle ja täällä residenssissä on kissalla nyt runsaasti tilaa tassutella päivisin ympäriinsä eri tasoilla, myös pattereilla yms. Karvojakin löytyy joka ihmeen paikasta... pöydältä oli osa tavaroita viskottu veikeästi lattialle ja niillä oli leikitty. No, on se hyvä, että keksii tekemistä itseksensä. Kun tulen kotiin, onkin aika mauruta uutta muonaa ja sen jälkeen alkaa uinua!
Asiallinen tuttu takso nouti kaupoilta, mutta ei hyväksynyt uutta ajo-ohjetta. Hänen mielestään se oli perheestä eli harhainen. Just, pyysin ehdottamaan parempaa ja lupasi miettiä. Lisäksi kaveri hiukan erehtyi kauppakassieni painosta ,D Ilme oli aika veikeä, kun hän tarjoutui niitä kantamaan. Siis pystynhän minä roikottamaan melko valtaisaakin painoa, mutta oikea käsi ei pysty nostamaan mitään tietyn tason yläpuolelle. Kaveri siis kuvitteli nostavansa jotakin kevyttä *köh* ja saikin vastaansa viikon kirjat, ruuat, valtaisan satsin vihanneksia ja kissanpuruja.
Tapasin kaksi uutta naapuria, ei seinänaapureita kuitenkaan. Ihan mukavan oloista väkeä, toinen onkin ulkonäkötuttu leidi. Moikattiin ihan ääneen – outoa edelliseen rappuun verrattuna. Talossa on näemmä ainakin pari-kolme muutakin valvojaa, siis yökukkujaa tarkoitan. On se ihan mukava yöllä herätessä huomata, että muuallakin on valoa ja joku ehkä on tupakalla parvekkeella. Myötätuntoa siis heillekin. Edelleen pidän tästä residenssistä ja kotoon tullessa on todella outoa, kun ei tarvitse pingerrellä käytävää kassien kanssa vaan vastassa on laatuisan iso eteinen. Vähästäkin on paljon apua meikäläiselle.
Belga on tulossa tavalliselle lauantailounaalle. Ehkä mattokin nyt kävelee jo pesuun. Samoin parvekkeen ovien yläsaranat pitää rasvata, nitinä on aika inha. Muuta tekemistä en edes yritä keksiä. Ehkä vain nautimme ruuasta, jälkkäreistä ja kälättelystä. Pari ostostakin pitäisi netistä tsekata yhdessä.
Tänään ei siis mitään radikaalia ilmeisestikään tulossa eikä menossa. Toivottavasti niin, koska meikä on viikon jälkeen aika poikki kaikin tavoin. Taidankin mennä vielä vähän lukemaan ja makoilemaan, josko saisi edes pienet tirsat vielä vedeltyä.
Hah, kaksi tuntia syvää mukavaa lisäunta, hauskoja videoita näytettiin vielä! Nyt kaffetta...
POLKA HEITTÄÄ VAPAALLE!
Nythän on niin, että olen hyvin hyvin väsynyt. Minua ei saisi häiritä, mutta silti on lähdettävä Varastolle. Lisäksi sattuu, särkee, juilii ja olen notkea kuin heinäseiväs.
Merkittäköön siis, että tuli käytyä kynä- ja karkkikeppostelemassa ihan itsekseen ja urakalla. Saaliin jaoin osittain työkavereille, osa menee Belgalle. Varsin oli hyvät tarjoomuksetkin paikan päällä, ei silti. Pari tuttua tuli nähtyä, pari asiallista kontaktiakin otettua. Näin... oli pakko vain lähteä kesken, kun aloin jäykistellä. Koivet eivät vaan kestä yli tunnin matelua ja seisoskelua, eivät millään. Harmi, olisi ollut oikeasti tarvis vielä tsekata eräs masiinaprojekti. No, sen ehtii myöhemminkin – sehän liittyy vain työhön.
Toisekseen Serkuissa tuli käytyä ja haettua adjikaa sekä muuta härpäkettä. Ei erityistä, koska karkit oli jo saatu. Sen sijaan postissa oli tosiaan iso laatikko kirjoja, mmmmmmmm. Tykkää, kovasti! Näistä saatte kuulla sitten, kun aika on eli melko piankin.
Ilta menikin laatiessa kolme erilaista juttua kasaan ja eteenpäin, ainakin jossakin kuosissa. Ei sellaisina kuin olisin välttämättä halunnut, mutta parempi kuitenkin. Aikaa meni, hitsi. Sitten iski luetus ja väsytys, kivutus ja kaikki.
Onneksi Vinski eilen oli ymmärtänyt asioita kahdella asialla kahdella laatikolla. Ihmeiden aika on.
Tänään taas töitä vuorotta. Onneksi sain eilen kivasti tehtyä omia hommia pois, koska väki tosiaan katosi retkuilemaan. Töiden jälkeen kirjastoon, jossa odottaa vielä pino kirjoja – varattuja ja omalla rahalla maksettavia varauksia siis! *huom, tiedoksi*
Uskon vaihteeksi illalla olevani susinälkäinen ja repopoikki. Olen jo nyt, mutta kun on pakko. Kukas se kissan elättää, jos minä kotiin jään – täh?
Kourallinen mömelöitä, että pääsen edes liikkeelle!
Säästän teidät onnekkaat lisämarmatukselta, valituksilta ja kehumisilta sekä muulta tapaiseltani avautumiselta tällä kertaa. Lepo!
POLKA MENEE – PERSTAI TULEE!
Paskat! Ei siinä mitään, että sama saakelin matalento Varastolla vain jatkui ja pahenikin päivän mittaan. Töitä, töitä, pinoittain töitä sekä vähän lisää töitä – myös sieltä naapurista. Heti kun ehdin omiin, oikeisiin hommiini, joku taas keskeytti muka kiireisemmällä ja ei kun jätä kaikki taas sikseen. Ähh! No, tänään pitäisi ainakin osan väestä olla pois. Syysretkueella tuolla jossain, melkein puolet väestä. Jep. Olisi kyllä hyvä...
Paska päivä myös siksi, että kivut & säryt alkavat aina tässä vaiheessa viikkoa pahentua. Illalla olivat lonkat taas äärikipeät, uikutin ja kävelin kotihommia teeskennellen. Sattui niin, että silmissä säkenöi. Samoin hartiat ovat vekkulisti jumissa ja koivet kirkuvat muuten vain. Tämä on sitä normijuttua, tämä. Päivän pelasti työkaveri, joka toi tuliaisia. Tapasimme pitkästä aikaa, molemmat lomailimme vuorotellen. Hän oli tuonut reissultaan Mozartin muneja (niitä sukulaatikuugeleita nääs, njam) sekä jostain muualta retkeltään quinoa-kakkusia. Sain niitäkin ison pussillisen, välipalaksi ,D Mukavaa. Täytyy keksiä hänelle jotakin kivaa tässä...
Ja erittäinkin paska päivä huushollimme nelijalkaiselle elukalle. Kaksi purulaatikkoa EI siis käy eikä riitä. Niitä on käytetty kertaalleen siten, että tuotokset ovat olleet tullessani eri laatikoissa. Ja eilen sitten. Voi jumankauta, melkein tyynylleni oli piperretty täydellinen kissanpaskakiekura! Arvatkaas, miltä se haisi, kun olin edellisiltana syöttänyt mupsukalle tonnikalaa suht reilusti? Mikä dunkkis. Vaikka oli viileä, oli pakko avata kaikki räppänät ja tuulettaa residenssi kunnolla. Sen jälkeen menikin puolikas sänkyä pyykkiin ja kissa mouruten saunan nurkkaan. Onkin siellä aika hyvin pysynyt, sen verran äidyin pahasanaiseksi ja –ääniseksi. Pirulauta, kaikkeni olen tehnyt ja kokeillut. Eikö jo pitäisi mennä perille, täh? Kelelautattu!
SE oli lähes tällainen, kuva löytyi täältä.
Olin siis illalla vähintään krantusti puhuteltava kaikin puolin. Raivopäissäni sitten kirjoitin ne pari juttupohjaa sekä tein yhden muun kirjoitteluhommelin pois kuleksimasta. Keittelin apetta pariksi päiväksi sekä tein salaattisalaattia iltamuonaksi seesamnäkkärin kanssa. Keräsin tälle päivälle hommaa eli yhdelle työkaverille erään kirjan lainaksi, kotomatkalle varasin käynnin postin itaalovastineessa hakemassa 4 kg kirjoja sekä töiden jälkeen Serkkuin ostokset viikonlopuksi. Siis suunnitelma olisi näin.
Koska tänään osa väestä siis toivottavasti todellakin on pois kustannuspaikalta, aion myös käväistä kynä- ja karkkimessuilla. Ainakin tapaamassa paria tuttua tahoa, jos ei muuta. Ja Belgakin taitaa tarvita kyniä, muistilappuja sekä aivan varmasti karkkia. Upokin sanoi, että on lupa mennä. Ei muuta, mutta koivet eivät tuosta hyvää tykkää. Pitää sitäkin taas miettiä, miten selvitä. Ehkä kuitenkin ruokiksen kieppeillä voisi siellä pikaisesti visiteerata.
Ei, mitään uutta ei ole ilmennyt mistään. Ei, ei myöskään juoruja, uusia erikoisia työasioita tms. Minä olen tylsä ja tämä blogi on vielä tylsempi ja tapahtumaköyhempi. Elämäni on sentään suht tasaista. On siinä hyvätkin puolensa *laskee, tosi vähän siis*. Ainakaan en asu Jusalassa, jossa menisi tod.näk. vielä huonommin. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä tilasto & tutkimus on tehty. Ja onneksi en ole imatralainen poliisi.
Menkääs kaffelle siittä, niin minäkin menen – karmiva kaffehinku ja kipusärkymömelöjen tarvis!
Päivän slogan: Ei pidä mennä sieltä, missä aita on matalin vaan sieltä, missä se on kaatunut!
Päivän biisi: Yksin ruma tyttö tanssii
Luettua: Susan Abulhawa – Jeninin aamut. Tarina vihasta ja rakkaudesta, sodasta ja kuolemasta, elämästä ja sattumista. Israelin perustaminen, palestiinalaisten karkoittaminen, elämä pakolaisleirillä. Juutalaiset ja muslimit. Välillä siis näinkin päin, nuoren tytön kohtalo ja kasvu leirillä sekä muutto Jusalaan (joka kyllä sitten tekstistä näkyykin). Asenteellista, mutta niin ovat ne toisenlaisiakin tarinoita kertovat kirjat. Aiheesta kiinnostuneille suositeltavaa luettavaa. Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja rautahuone. Tätä onkin odotettu ja mies aina vaan pistää paremmaksi, itse pidin kovasti. Harjunpää jahtaa seksuaalirikollista, Orvo puolestaan on hieroja, maksullinen seksilelu sekä perheen palvelija. Hän on erikoinen – omalla tavallaan. Joensuu osaa homman ja kirja kulkee kuin tauti, pahoja asioita, pahoissa paikoissa. Eniten ihmisten mielissä ja poliisikin on ihminen! Erittäinkin suositeltavaa... Jussi Siirilä – Historia on minut vapauttava. Tuota, niin.. jokainen voi kirjoittaa fiktio-faktaa tai sinnepäin. Miten sovitaan?! Tämä sai osaltaan naureskelemaan, osittain vaivautumaan kaverin puolesta. Toisaalta – nyt on ainakin menekki ollut taattu *tsihih*. Siis Siirilä kirjoittaa ”Siirilästä”, kukaan ei tiedä tai sitten ei ;D Ei paashempi, jos tällaisesta pitää. Parempi kuin Itkosen fiktio-fakta-räpellys. Rob Reger & Jessica Gruner – Emily The Strange, Pimennon päivät. Nyt lopultakin selviää kirjallisesti kerrottuna (piirrosten avulla toki), miten Emilystä tuli Emily, mistä kissat ovat peräisin, mitä kaikkea on tapahtunut ja muuta. Pidin myös kovasti ja suositan! Ehdoton kissafaneille sekä Emilystä pitäville. Jos et taas tiedä Emilystä, tutustu ihmeessä. Kääntäjällä lienee ollut hauskaa, itse olisin käyttänyt vahvempaakin kieltä, mutta tämä lienee tarkoitettu ehkä pikkuisen *köh* nuoremmille. Kivasti toteutettu, tyyliä löytyy! Silti tahtoo pitää tämän kotona. Mmmm, ne kissat!!!
POLKA-RASSU, SUORAAN SATEESEEN JA VARASTOLLE *sniiiiiiiiiiiif*!
Ette varmaan usko, mutta olen väsynyt! Niin väsynyt kuin on mahdollista. Voisin jäädä lomalle, nukkua ja levätä. Minusta on rutistettu, riivitty ja puristettu kaikki irti jo kahdessa päivässä. Töitä taukoamatta, kirjaimellisesti. Eilen olin repäistä pelihameeni (minulla ei ole verkkareita); naapuriosaston leidi oli jättänyt viestin, että on 4 päivää sairaslomalla. No, ei tämäkään vielä mitään, mutta ovessa oli ollut lappu, että kaikki hommat voi kiikuttaa Welhottaren huoneeseen! Hei – eihän tästä näin sovittu... Kun Upo kävi kierroksella, sanoin tekeväni vain kiireiset ja hän komppasi. Kerroin asiasta eteenpäin ja naapuriosastolla olivat tietysti loukkaantuneita. Mutta nyt kyllä sanon tästä asiallisesti leidille, kun tämä palaa. On vähän eri asia, jos hän lomittaa minua vuosiloman eli 3 vkon aikana kuin se, jos hän on sairaslomalla 4 päivää, eikö? Niin, kaiken huipuksi, eihän täälläkään ollut kaikkea tehty. Vain ne kaikkein tärkeimmät.
Tästä kaikesta johtuen minut on nyhdetty tyhjäksi, puristettu kuiviin, saatettu jopa sellaiseen melkein ajatuksettomaan tilaan. Ikävä kyllä, aivan ilman ajatuksia ei voi myöskään tehdä töitä. Eli kuusessa ollaan. Tuon lomitusnakituksen takia en saa tällä viikolla taatusti normaalista työrytmistä kiinni, koko ajan hirmuinen häslinki. Ei hyvä, tulee turhan helposti virheitä eikä muutenkaan ole kivaa. Minä olen parhaimmillani pienessä kiireessä ja lievässä stressissä. Hei, mutta ei se tätä nyt kyllä tarkoita!
Eilen suunnittelin illalla tekeväni yhtä ja toista, no – ainakin yhtä. Ei onnistu sekään. Olin niin supiväsy, että kotihommien, salaatin ja ruiskun jälkeen sänky veti minua magneetin tavoin puoleensa. En jaksanut vastustaa eli vedin päiväpeiton alla melkein parin tunnin sikiunet. Lisääkin olisi tehnyt mieli nukkua, mutta sitten ei yöunta varmaan olisi tullut lainkaan. Nytkin meni taas hänekseen... Olen alkanut heräillä 1 – 2 h nukahtamisen jälkeen, aivan säännöllisesti. Enkä tiedä, missä muka olisi syy. Ei ole mitään syytä. Ei nälätä, kuseta tms. Tosin särkee ja sattuu. Olenkin päätellyt, että herään siihen kun muutan ensimmäisen kerran kunnolla asentoa yön aikana ja alkaa sattua räväkämmin. Heräämisen aikana kipu joskus ilmeisesti taintuu... toisaalta ainakin viime yönä oli lonkka sojona ja huusin melkein ääneen kömpiessäni ylös.
Eilen olisi (on se hyvä luetella kaikki –isit) pitänyt kirjoittaa pari juttua, laatia eräs kolmas juttu valmiiksi, valmistella kunnollinen (!) plokipäivitys *muahhahaah*, etsiä kolmelle eri osapuolelle erilaisia tavaroita Huutiksesta tai iiPeistä. Edes näitä en saanut aikaiseksi. Merkittäköön muistiin – saamaton ja laiska, tyhmä sekä epäjärjestelmällinen!
Asuntoasiasta sen verran, että remppamies soitteli liesituulettimesta; samanlaista suodatinta ei kuuleman mukaan enää valmisteta. Huomenna pitäisi sähkömiehen soittaa ja poiketa katsomassa, josko sellaisen voi tehdä tai teetättää... outoa. Samalla saa vilkaista jääkaapin tiivisteiden tilaa. Viestiä jättämästäni reklamaatiosta (siivous ja asunnon muu kunto) ei ole merkitty luetuksi. Prle, laitan kohta jo kolmannen vahvistuspyynnön. Muuten pidän edelleen tästä residenssistä kovasti paljon *pus*. Samoin Vinski, joka tuntuu kotiutuneen erinomaisen hyvin. Löytyy kivoja uusia jömmapaikkoja, sopivia kissin olla ja vaania jne.
Ei, valitettavasti tai ehkäpä teidän onneksenne en tänäänkään pysty enempään. Menen laatimaan saavillisen erittäin vaffaa kaffetta, myös mömelöt ovat kovasti mielessä jo tähän aikaan – enkä yleensä sano ei myöskään aamuleivälleni sekä –tupakalle!
POLKA HUKKUU TÖIHIN – HEITTÄKÄÄ PELASTUSVENHO!
Helvata soikoon – niinhän se alkoi kuin loppuikin. Varaston normipäivät siis eli hemmetinmoinen härdelli, töitä vinot pinot ja lisää tuotiin koko ajan. Olin ihan hyväisellä tuulella mennessäni ja vielä vähän aikaa paikan päälläkin, sain tehtyä hommia jne. Mutta sitten, kaksi pitsiniskaamme kunnostautuivat jälleen. Toinen oli jättänyt pinon alimmaiseksi homman, jonka toivoi valmiiksi VIIME viikon perjantaiksi :o Ilman mitään sen kummempaa laputusta tai nostamista erilleen normipinoista! Just, päiväsin sen ensi perjantaiksi, hän ei ole nyt paikalla *muahahah*. Toinen leidi taas ponpitti minua tahallaan moneen otteeseen päivän aikana, itsekin olisi voinut tehdä pari asiaa. Pahinta oli, että tiedän aina koputtavani kaikille oville, vaikka ne olisivat vain raollaan vähäsen (no en aivan aukinaiseen, silloin vienosti huutelen kop-kop)... jostakin syystä hänen suljetulle ovelleen oli ilmaantunut käskytyslappu ”Jos oveni on kiinni, koputa!”. Hra M. hjumorismiehiä, meni ohi ja koputti railakkaasti. Leidi huuteli sisäänkutsua, mutta hra M. ei mennyt. Kun leidi tuli kurkkimaan ovelle ja ihmettelemään, M. kertoi toimineensa vain ohjeiden mukaan – ei hänellä mitään asiaa ollut. Welhotar hilautui nurkkaansa käkättämään.
Eli kaikki samoin kuin ennenkin. Hommia riittää, palaveerauksia enemmän kuin olisi väliksi. Omalaatuisia ohjeistuksia ja selityksiä, miksi jokin ei toimi / toimii kohta / on väliaikaisesti pois käytöstä. Pyyntöjä kirjoittaa pari juttua sielläkin *ohoh*. Mutta pahinta edelleenkin se, että vain pieni osa töistä on tehty lomien aikana, ilmeisesti vain oikein, oikein kiireelliset. Kaikki muu makaa sortuvina pinoina eri tasoilla. En ole ehtinyt edes kurkata kaikkiin, tiedän vain, mitkä ovat etusijalla. Ne pahimmat sentään tuli eilen käsiteltyä pois. No, ei kun jatkamaan tätä kaaoksen selvittelyä.
Onneksi Serkut olivat paikallansa ja normaali maanantaitäydennys saapunut. Kävin vähän hakemassa jömmamuonaa. Normievästelykin jatkuu, ei mitään syytä muuttaa hyviä käytäntöjä. On muuten äärimukava kokata tämän uuden residenssin keittiössä. On todellakin laskutilaa, pilppomistilaa jne. Jopa liiaksi asti, taidan tarvita skeittilaudan tms. liikkumiseen jääkaapilta (ikkunaseinän vieressä) tiskialtaille (äärimmäinen kulma) ,D
Taksokin oli aamulla aivan oikeassa osoitteessa *phuuuuuuuuh*, samoin tulotakso ajoissa. Ei paha, ei. Tämän kun kirjoitan, tänään on kaikki toisin. No, kaikkea ei voi saada ja tämä viikko menee kyllä nyt täysin töiden merkeissä. Valitettavasti ei toivoakaan mistään mukavasta työaikana – menojakin olisi tyrkyllä, mutta ei sovi tällä kertaa. Kaikki prhanat ovat päiväsaikaan, argh!
Ja ihan vain pikku arvuutus: Arvaakaas, olenko väsy? Jep. Ja kipeä? Jep-jep. Koivet herättivät yön aikana useamman kerran, krampitusta ja kipua.
Olisi niiiiiiin paljon muutakin tekemistä kuin lähteä töihin. Ei auta, kaffet ja tavistoimet sekä alentamaan pinoja mahd. nopeasti. Kattavampaa ja ehkä raisumpaa rapoa joskus myöhemmin.
POLKA MENEE HIKI PÄÄSSÄ – KOHTA SE TULEE HIKI PÄÄSSÄ!
Auts, sattuu! Nyt se on sitten meneminen takaisin Varastolle. Alkaa normiaikataulutus ja –tylytys joka taholta. Taksot on tellitty, perstai varattu roudaukselle jne. kuten aina. Kassi pakittu, mukaan evästen ja reissukirjan lisäksi tällä kertaa myös kaffetta ja keksejä työkavereille. Ei niitä kuitenkaan kukaan ole syöttänyt ja juottanut oikeaan aikaan oikealla tavalla!
Sunnuntai meni pienessä puuhastelussa edelleen eli jälkiä korjatessa ja vähän järjestellessä. Tilaa on vieläkin – jeeeee. Siis ala- ja yläkaapeissa ainakin, jömmia voi siis rakentaa tarvittaessa. Sain vietyä myös kolme isoa kassillista roskiin menevää roinaa ja oikeita roskia. Hyvä minä! *taputtaa itseään päähän* Ei, sinne ei todellakaan mennyt mitään käyttökelpoista, siitä pidettiin huolta. Lisäksi sain sentään tehtyä ne pari juttua kuntoon ja lähetettyä eteenpäin. Ovatpahan taas pois listalta nekin. Lisää on kyllä odottamassa, en jaksa stressata asialla eikä ole tietysti tarkoituskaan. Tämänhän pitäisi olla silkkaa hupia. Omat vaatimukset ovat taas turhan korkealla, ilmeisesti.
Muutoin iski suht tyypillinen sunnuntaiahi, että tässä tämä taas oli. Lomaa en kyllä ole hetkeäkään mieltänyt pitäväni, tunsin vain vaihtavani työn toiseen. Väitän, että ainakin meikäläiselle tämä muutto kävi varsin hyvin aika rankasta työstä. Lisäksi jouduin vielä häirimään muitakin asialla, inhokkia. No, nyt se on ohi! Ihan heti en muuta, jos ei aivan ehdoton määräys jostakin tule, nih kerta.
Josta tulikin mieleen, että kutsut talon pihatalkoisiin menevät aina vaan kamalammiksi. Viimeksihän kerroin jo, että sanavihreitä ym. oli runsaasti. No nyt kutsu on tekstattu erinomaisen huonolla käsialalla virheellisesti tietenkin *huokaus*. Pitäisikö mennä ihan oikeasti kokoukseen ja ilmoittautua edes tekemään nuo prleen kutsut? Niiden ulkonäkö häiritsee kultiveerattua silmääni. Oikeasti, tekin saisitte hepulin... (Juoma tarjoilu. mm)
Käydessäni Arvaustalossa lekuri muuten ihmetteli, miten minä olin jaksanut vielä muuttaa. Sitä minä ihmettelen nyt itsekin. Mutta kai riittävän suuri ahi ja ketutus asioiden saamasta tilasta sai aikaan myös sellaisen adrenaliinivyöryn, että sain kaiken aikaiseksi. Edes jotenkuten.
Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Hiukan ihmettelen, missä Hörhö luuraa. Miehestä ei ole kuulunut mitään kohta pariin kuukauteen :o No, parempi tietysti näin, mutta vähän myös huolestuttaa. En ole edes nähnyt häntä kylillä pitkään aikaan, eikä kukaan tuttukaan ole tavannut. No, katsotaan – kun säät kylmenevät, myös hörhöt kiipeävät menninkäisten tavoin koloistaan esiin!
Tavan mukaan normaalit työaamun varustelut vuorossa; kaffetta, kärsätty tomaattijuustoleipä, mömelöt sekä tupakalle!
Kuva tarttui mukaan täältä.
Päivän slogan: Työ, työ... kyllä minä muistan siellä joskus ehkä olleeni!
Päivän biisi: Working Man
Luettua: Juha Itkonen – Seitsemäntoista. Ensin tämä tuntui ihan luettavalta, kunnes… niin, kääntyi hiukkasen daideellisemmaksi versuuniksi ja meikäläinen alkoi vähäsen harhautua poluilta. Kuten minusta koko kirja harhailee tiehensä. Lienee muka-elämänkerrallinen, ehkä onkin. Ehkä fiktio-fakta –romaani ei oikein jaksa sitten ilahduttaa tai en vain jaksa pitää tästä kirjasta, tsorgen. Liikaa leikittelyä sekalaisilla kuvioilla ja vastineiden vastineilla. Joku muu varmasti arvostaa hyvinkin korkealle! Jukka-Pekka Palviainen – Mitä ikinä keksitkin pelätä, tästä taas pidin. Monta henkilöä tässäkin kertoo omaa totuuttaan, mutta oudon uskottavalla tavalla. Siitä, miten nuoruuden tapahtumat vaikuttavat ehkä vielä tähänkin päivään. Kuka on ollut ja missä sekä kenen kanssa... Jännitys tihenee, pelko on läsnä. Kunnes tulee loppu, yllätys tietysti. Pidin ja suositan! Carol Ann Lee – Anne Frank 1929 – 1945, elämäkerta kuuluisan päiväkirjan sivujen takaa. Mitä tapahtui ennen piiloutumista Salaiseen siipeen, kuka oli kuka, mitä juutalaisille Alankomaissa tapahtui aikatauluineen. Lisäksi paljon suvusta ja yhteyksistä, aikomuksista paeta ajoissa ja mihin ne kariutuivat. Mielenkiintoinen, yksityiskohtainen, luettava ja toki traaginen totuus Annen perheestä. Kaikille kiinnostuneille, itse pidin tästä, vaikka olen lukenut holokaustista suht paljon. Asiallinen, tutkijan kirjoittama teos, jota voisi pitää pakollisena tietyille henkilöille...
POLKA LÄHTEE TAAS – TAAAAAAAKSSSSSSSSSOOOOOOOOOOOOOOH!
