Helvata soikoon – niinhän se alkoi kuin loppuikin. Varaston normipäivät siis eli hemmetinmoinen härdelli, töitä vinot pinot ja lisää tuotiin koko ajan. Olin ihan hyväisellä tuulella mennessäni ja vielä vähän aikaa paikan päälläkin, sain tehtyä hommia jne. Mutta sitten, kaksi pitsiniskaamme kunnostautuivat jälleen. Toinen oli jättänyt pinon alimmaiseksi homman, jonka toivoi valmiiksi VIIME viikon perjantaiksi :o Ilman mitään sen kummempaa laputusta tai nostamista erilleen normipinoista! Just, päiväsin sen ensi perjantaiksi, hän ei ole nyt paikalla *muahahah*. Toinen leidi taas ponpitti minua tahallaan moneen otteeseen päivän aikana, itsekin olisi voinut tehdä pari asiaa. Pahinta oli, että tiedän aina koputtavani kaikille oville, vaikka ne olisivat vain raollaan vähäsen (no en aivan aukinaiseen, silloin vienosti huutelen kop-kop)... jostakin syystä hänen suljetulle ovelleen oli ilmaantunut käskytyslappu ”Jos oveni on kiinni, koputa!”. Hra M. hjumorismiehiä, meni ohi ja koputti railakkaasti. Leidi huuteli sisäänkutsua, mutta hra M. ei mennyt. Kun leidi tuli kurkkimaan ovelle ja ihmettelemään, M. kertoi toimineensa vain ohjeiden mukaan – ei hänellä mitään asiaa ollut. Welhotar hilautui nurkkaansa käkättämään.
Eli kaikki samoin kuin ennenkin. Hommia riittää, palaveerauksia enemmän kuin olisi väliksi. Omalaatuisia ohjeistuksia ja selityksiä, miksi jokin ei toimi / toimii kohta / on väliaikaisesti pois käytöstä. Pyyntöjä kirjoittaa pari juttua sielläkin *ohoh*. Mutta pahinta edelleenkin se, että vain pieni osa töistä on tehty lomien aikana, ilmeisesti vain oikein, oikein kiireelliset. Kaikki muu makaa sortuvina pinoina eri tasoilla. En ole ehtinyt edes kurkata kaikkiin, tiedän vain, mitkä ovat etusijalla. Ne pahimmat sentään tuli eilen käsiteltyä pois. No, ei kun jatkamaan tätä kaaoksen selvittelyä.
Onneksi Serkut olivat paikallansa ja normaali maanantaitäydennys saapunut. Kävin vähän hakemassa jömmamuonaa. Normievästelykin jatkuu, ei mitään syytä muuttaa hyviä käytäntöjä. On muuten äärimukava kokata tämän uuden residenssin keittiössä. On todellakin laskutilaa, pilppomistilaa jne. Jopa liiaksi asti, taidan tarvita skeittilaudan tms. liikkumiseen jääkaapilta (ikkunaseinän vieressä) tiskialtaille (äärimmäinen kulma) ,D
Taksokin oli aamulla aivan oikeassa osoitteessa *phuuuuuuuuh*, samoin tulotakso ajoissa. Ei paha, ei. Tämän kun kirjoitan, tänään on kaikki toisin. No, kaikkea ei voi saada ja tämä viikko menee kyllä nyt täysin töiden merkeissä. Valitettavasti ei toivoakaan mistään mukavasta työaikana – menojakin olisi tyrkyllä, mutta ei sovi tällä kertaa. Kaikki prhanat ovat päiväsaikaan, argh!
Ja ihan vain pikku arvuutus: Arvaakaas, olenko väsy? Jep. Ja kipeä? Jep-jep. Koivet herättivät yön aikana useamman kerran, krampitusta ja kipua.
Olisi niiiiiiin paljon muutakin tekemistä kuin lähteä töihin. Ei auta, kaffet ja tavistoimet sekä alentamaan pinoja mahd. nopeasti. Kattavampaa ja ehkä raisumpaa rapoa joskus myöhemmin.
POLKA MENEE HIKI PÄÄSSÄ – KOHTA SE TULEE HIKI PÄÄSSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti