MAANANTAIN MARINAT

 

Unohdinpas kokonaan kertoa hassun sattumuksen lauvantailta.  Rakentelin Belgalle lehtikoria ja paffilaatikoita vietäväksi roskiin ja kas – mikäs sieltä löytyikään? Hörhön jömmaflaska eli reilut puoli pulloa kirkasta viinaa *ehheeh*. Ei ihme, että kaveri soitteli pariin otteeseen perään... Tyytyväisenä tuhotusta kaffenkeittimestä sekä harja-kihveli –yhdistelmästä katsoin sen hyvin pieneksi korvaukseksi ja laitoin kaappiin odottamaan sitä hurjaa hetkeä, jolloin sen voisi kumota. Mahtaa Hörhöä riipiä! *kikattelee itseksensä*

 

Muuten eilinen päivä oli taas sellainen tavissunnuntai – tylsä ja tyhmä. Appeeksi loihdin kukkakaali-porgana-paprika-purjo –sössöä runsailla yrteillä maustettuna, hyvää! Samaa on sitten myös eväksenä. Tänään pitänee keksiä taas jotakin vaihtelua pariksi päiväksi Varastoeväisiinkin. No, katsotaan illalla, mihin jaksaa venyä.

 

Asiasta ihan kuudenteen. Uskoisin, että joku sukkia neulova kansalainen lukee myös tätä lokia, vai? Olisiko mahdollista tilata puuvillalangasta kudotut sukat? Itse en osaa tehdä sukkia, en pysty käyttämään villaa paljasta ihoa vasten, eikä nuista kaupan sukista ole oikein mihinkään. Tarvitsisin ihan tietynlaiset eli väljät ja lyhyet varret, muuten saapi olla kunnon oikeat sukat! Jos kiinnostaa, ottakaas yhteyttä. Toki korvaan sekä langat että työn – rahana ja kirjallisuutena! Tämä vielä näin syystalven hankintojen merkeissä. Olisi siis tosi mukava, jos joku ottaisi yhteyttä joko kommenttilootan kautta tai privameiliin, pliiz.

 

Tein nimittäin vielä eilenkin pari iiPei-hankintaa – nyt on vakuutusrahat sitten melkein kulutettu. Sen verran jäi, että pystyy käymään kirpparilla tahi Iikkeassa erään asian tiimoilta lomalla (viimeistään siis ensi kuun alussa) vielä leikkimässä kunnon kuluttajaa *wirn*. Nyt odotellaan runsasta pakettivuorta – kiva! Ei, siis oikeasti tarpeellista tavaraa kaikki. Ei turhuuksia... *ristii terhakasti sormiaan*

 

Kun ei muutakaan pähkimistä sitten ole, tässä pari ”sisustuskuvaa”. Eli kissimatto – eikö olekin siisti, suoraan kirpparilta. Kuva on siis kudottu mattoon, kotimainen, hiano, tämä tykkää. Olen sen verran lapsekas, on lupa jo tässä iässä olla. Lisäksi Rismassa oli puutarhahärpäkkeiden alen jatkoloppuale ja sieltä tuli tuo pajutiipii tuohon kukkaruukkuun. Tällä parvekkeella on turha edes yrittää kasvattaa mitään isoa vihreää, esim. tuijaa. Liian kuumaa ja aurinkoista. Eli ensi kesänäkin vaan chiliä ym. muuta. Tuo härpäke oli vaan niin meikäläisen näköinen, että pakkohan se oli saada. Vaikka siihen ei sitten mitään köynnöstävää istuttaisikaan – tueksihan se on oikeasti tarkoitettu.

 

Kissimatto vielä puhtaana hetken aikaa!

 

 

 

 

Parvekkeella majailee joku tuolla tiipiissä

 

 

 

 

Ei, ei tässä taaskaan enempää. Särkyisä ja viiltävä olo. Arvatkaas, olenko nukkunut? Juuen. Pitää Varastolle päästyä testata työkuntoa ja tarvittaessa oikeasti johdattautua Arvaustaloon – ei oikein jaksa, kun sattuu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin! Kirja- ym. asiaa taas kohtapuoliin, nyt ei pysty enää kykenemään. Sorry folks!

 

 

 

 

POLKA LÄHTEE, KOHTA TAAS TULLAKSEEN!

 

 

 

 

 

 

LUVATTU TÄYDELLISEMPI POSTAUS - TAVISAIHEISTA...

 

Ei sitä tullut eilen(kään) tehtyä mitään järkevää. Mikä oli kyllä tarkoituskin.  Sen verran pitänee mainostaa, että iiPei sai luvan tarjota taas Welhottarelle vähän kivaa syys- ja talvikampetta. Oli ihan pakko tehdä jokunen ostos, kun kerrankin sattui sopivaa ja tarpeellista hollille. Rapoa lisää, kun taravat kotiutuvat. Edelleen mainostan hintojen edukkuutta kotomaahan verrattuna, jopa postikuluinensa. Minusta siis kannatti. Eikä tarvitse ravata ostoshelveteissä, joita inhoan maailman eniten. Lisäksi saan juuri sitä, mitä haluan. Eli isot lussat UK:n iiPeille, toimii hyvin ja ostoksetkin yleensä ovat saapuneet viikon sisällä.

 

Muutoin vietin päivää Belgan kanssa, lähinnä ruuan merkeissä – tietysti. Alkupalana karusti hapankorppua ja vuohenjuustoa, njam. Ruokana kevätkääriksiä, tattiriisiä ja hirrmuisen iso kulho hyvää tsatsikia. Njam-njam. Jälkkärinä kirsikkatorttua kera parin jäätelöpallon sekä vaffan kaffen. Uuuuh! Ja vielä Serkkujen uutussuklaan maistelua. (Se on muuten Kalevin tummaa, jossa on sisällä espressohöttöä, nimi Desirée – näytti sitä olevan jotain toistakin laatua ja hinta 1.70.) Oli kyllä niiiiin herkkuva taas koko päivä, että... Welhotar rojotti soffalla kirjan kanssa puolitajuttomana ruuan määrästä ja laadusta. Onneksi näin vain kerran viikossa. Jo tänään palataan perusteltuun päiväjärjestykseen.

 

Samalla tässä kyllä mietin, varaisiko jo nyt ajan Arvaustaloon. Niskat ja hartiat ovat totaalijumissa, mikään ei auta. Hetken kirjoittelu ja vain netin selailu tuottaa käsittämättömän kovia kipuja. Se voipi olla, että työnteko huomenna ei oikein onnistu. Nytkään kun pää ei kunnolla käänny, niskaan sattuu ja lapoihin puikotellaan. Ans kattoo, asiaan palataan!

 

Pientä hommaa olisi tänäänkin tarjolla. Siivouksen, ruuanlaiton ja pakkoruiskun lisäksi olisi vähän vaatteiden korjausta ja entrausta tiedossa, ähhh. Pakko kai sekin on tehdä, jos jotakin säällistä haluaa päällensä. Ja jos vain pystyn mihinkään, sen verran nimittäin oikeasti sattuu.

 

Ensimmäiset aamukaffetkin kävin lipomassa jo tuossa klo 1.30 tienoolla, kun uni kartteli silmiä. Kaffen jälkeen sain vähän lisää untakin. Vähän siis. On tämä edelleen yhtä kushemmettiä kaikinpuolin. Heitin äsken mömelöt ja toivon niiden voimalla saavani edes tämän postauksen ja pari kirjoitusta tehtyä. *peukuttaa* Olisi nimittäin syytä...

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Ihmisiä on kahta lajia. Ne, joiden kanssa on hauska puhua ja ne, joista on hauska puhua!

 

Päivän biisi: Tell All The People

 

Luettua: Mikko Lavijärvi – Pumpulienkeli Anna, tarinaa Tampesterista 1880-luvulla ja tietysti Finlaysonista. Ei paha ollenkanas, jos historia kiinnostaa – elämää, rhomantiikkaa ja jännitystäkin. Antti Tuomainen – Parantaja, ehd. ikinä paras ns. ekotrilleri kotomaasta! Suositan, loppuratkaisukin on ylläri...Eleanor Catton – Harjoitukset, lupaa enemmän kuin antaa, ei miellyttänyt ihmeemmin. Erik Wahlström – Kärpäsenkesyttäjä, samat sanat kuin äsken. Ei oikein meikäläisellä toiminut tämäkään. Terry Pratchett – Yövartiosto, uusin suomennettu opus ja täydellistä sekoilua jälleen kerran. Ehdoton must, lisää linksusta :D Linda Howard – Liian kaunis kuolemaan, käks – aika karmeaa hömppä-murha-komedia-romaania. Tunput käsiin! Riitta Jalonen – Hyvää yötä Irma Noora, mielenkiintoisa, mutta hajanainen opus. Parempi luettuna pätkissä, vähän hiinä-ja-hiinä. Markku Pääskynen – Enkelten kirja, miten yksinäinen isä selviytyy? Ei paha ollenkanas, mutta vähän... lepsuhko? Silti jotenkin pidin tästä. Unto Heikura – Poltettu unelma, auts, sitä itseänsä eli Sammon etsintää Kuhmon kamaralla ja paljon muuta paash.... juu, kahdet tunput päällekkäin. Leena Lehtolainen – Minne tytöt kadonneet, Maria Kallio –dekkari. Muuten ok eli taattua tavaraa, mutta aihe osoittelevan ajankohtainen eli muslimityttöjä katoaa ja mitäs sitten tapahtuukaan. Olisipa tämä ilmestynyt jo vuosi-pari sitten, nyt aiheeseen liittyvää on tarjolla enemmäkin eli aihe ei yllätä! Juha Numminen – Lähikuvassa Tommy Tabermann, tilaustyön oloinen opus eli lyhytelämäkerta. Kuolemaa ei mainita, vaikka se lienee ollut tuolloin jo tiedossa. Muuten aika kattava selvitys kaverin työstä ja toimista sekä ihmisenä olemisesta! Pidin ja suositan. Toni Edelmann – Lumottu maa, mennyt minussa. Kiintoisa, elämäkerranomainen tilitys. Suositan. Eikä tässä siis vielä kaikki – tietenkään *huokaus*!

 

 

TAAS POLKA MENEE – NYT LEPÄÄMÄÄN JA LUKEMAAN!

PETETTYJÄ LUPAUKSIA - KOKEMUSTA ON

Hah - petyittehän? Ei mitään täydellistä postausta tänäänkään. Kuten entinen ystäväni teki, lupasi yhtä-ja-toista eikä pitänyt mitään! Niin teen siis minäkin...

Syyt ovat kyllä rationaaliset: kirjoittelin pari sivua tekstiä tuossa aamun kähmeessä ja kas, se prleen kranppi iski oikein, oikein kipeästi. Oli pakko lääkitä ja uinua tunti perään. Nyt on vähän parempi, mutta edelleenkään en uskalla pahemmin istuskella koneella.

Toinen, ehkä vielä parempi syy on se, että kesken on eräs erittäin odotettu ja mieluisa kirja!

Lisäksi poistun kohta jo valmistelemaan lounasta, Belga on tietysti tulossa apehtimaan.

Haukkukaa vaan, kavaraani kulkee!   Polka ei sentään omin jaloin...

LAUVANTAI - OMIA HOMMIA, RUOKAA, KIRJOJA...

 

NORMITAVISLYHYTRAPO

 

 

Pitäydymme edelleen lyhytmerkintöjen puolella ja satsaamme ehkä – siis vain ehkä – viikonloppuun ja täydellisempään rapotukseen mm. kirjoista ja muusta turhuudesta. Pari huomiota luetuista blogeista ja varsinkin eräästä... hmph. Olkoon, katsotaan nyt. Sanottavaa olisi ja paljon, mutta ehkä kuitenkin mietin ensin, mitä kirjoitan. Yleensä nimittäin en. Ehkä.

 

Kunhan vain tulin kertomaan, että kiirus Varastolla jatkuu. Pääsin kuitenkin jo tekemään omia rästihommia pois ja niitä uusiakin opeimaan, joten ei hätiä mitiä. Vielä pari-kolme viikkoa ja taas on pätkä lomaa, josta tulen toki konfirmeeraamaan kaikkia hyvissä ajoin. Ei siinä mitään, mielelläni minä töitä teen ja olen parhaimmillani pienessä kiireessä. Mutta hei, liika on aina liikaa. Upokin kävi eilen jo tiedustamassa, millä tolalla asiat ovat. Näkihän hän, että kohtuuhyvällä – että ei aihetta enempään. Jos vain työtilanne säilyisi edes kohtuullisen maltillisena olisi melkein mukavaa *ohoh*!

 

Kivut ja säryt vain haittaavat eloa jatkuvasti. Eikä nukuta. Niihin kun saisi jotakin tolkkua (-> lue: lääkitystä) olisi kaikki melkein kohdallansa. En edes uskalla toivoa, että enää koskaan pääsisin normaalisti liikkeelle, siihen kun eivät edes tropit auta. Mutta jos saisi vaikka nukkua? Olla edes muutaman päivän viikossa ilman kipuja? En pistäisi pahakseni, en ollenkaan.

 

Eli normiväninäthän tässä taas. Ja muutenkin normaalit perjantaipuuhat: kirjastoon ja kaupoille sekä äkkiä kotoon. Lämmin sänky odottaa ja pari todella isoa pinoa kirjoja, mmmm. Sekä vähäsen hapankorppuja, paria plaatua juustoa sekä Serkkujen uutuussuklaata. Ei sitä oikeastaan enempää tarvitse, kun lämpöäkin tulee jo pattereista.

 

Olen muuten koko viikon pyykännyt erilaista kissipissitavaraa. Nyt riisuin jopa molemmat soffatkin, saan samalla karvat huitsin hiiteen. Toivoa on siis edes yhdestä siistimmästä viikonlopusta. Tämä johtui kyllä siitä, että Belga-raukka olisi niin etokarvainen pari viikkoa sitten, kun erehtyi raukka soffalle makoilemaan. Nyt ainakin se tilanne on korjattu – hetkeksi.

 

Ei, en edelleenkään oikein uskalla kirjoitella kovin pitkään. NYT nimittäin alkaa jo juilia helkkarin ikävästi tuossa vasemman olan takana, autttttttttts. Joten seuraavaksi normaalit aamujen perustoimet, kaffet ja mömelöt. Ai niin, uusi hyppyleipäkone on ehdottoman mainio. Tämä tykkää!!!

 

 

 

POLKA EI PERJANTAILTA(KAAN) ENÄÄ PALJOA ODOTA!

MINIPOSTAUS KAIKILLA *köh* HERKUILLA!

 

Jälleen – jo perinteinen – Welhottaren minipostaus aitoine väninöineen!

 

Varastolla on niin kiirus, ettei ehdi kissaa sanoa. Onneksi. Siis kissan onneksi, se prle oli taas kussut juuri pestylle tyynylle... Mutta siitä kiiruksesta, minä olen tulossa (!) hulluksi. Kaikki haluavat kaiken ja mieluusti eilen.  Ei tämä sovi Welhottaren elämään, ei. Teenhän minä, ei se mitään. Mutta kun osa jää kuitenkin tekemättä eli on lojunut jo toista viikkoa odottamassa toimenpiteitä. Ei hyvä!

 

Lisäksi tässä vaiheessa viikkoa myös koivet, selkä ja kas, nuo hartiat sun muut ulokkeet alkavat valittaa työehtosopimuksestaan ja silleensä. Eli olen kipeä kuni kani! Tähän kun lisätään vielä alkava mukava syysflunssa, ovat kaikki kivan viikonlopun emmeet kasassa. Argh!

 

Vielä kun nukutaan yksi yö, onkin perjantai!

 

Kävin eilen sitten asioilla ja kaikki hoitui varsin kivuttomasti *eheeh*, paitsi siis minä tietysti. Sain mitä tarvitsin ja ostin uuden hyppyleipävekottimen, hiano & uppe – ja kahden vuoden takuu. Tämmöinen oli vielä alennuksella ja maksoi 22 monikansallista. Enhän edes minä pysty syömään kuin yhden leivän kerrallaan, tuo on tyylikäs ja leipäkin saa olla aika iso. Että olen sitten tyytyväinen, toistaiseksi.

 

Wanha hyppyleipävekotin jää vielä odottamaan, josko joulumarkkinoille ilmestyisi opus "3 nörttimatemaatikkoa ja hyppyleipäkoneen arvoitus" eli opiskelijat saavat katsoa, voisiko se toimia oikeissa olosuhteissa *köh?*.

 

Uhh, on tukkoinen ja kälyinen olo. Lähden troppaamaan itseäni ja testaamaan uutta konetta sekä juomaan kaffetta!

 

Lupaan joskus (!) paremman (?) ja luettavamman päivityksen, siihen asti tää on niin tätä!

 

 

 

 

POLKA ON TAAS KIPEÄ, HÄNTÄÄ HELLII KÄÄRME!

TÄLLAISTA ON POLKAN LOKAKUU...

 

Edes vähän päivityksenpoikasta... jos uskallan. Eli svindut mihinkään Arvaustalon tohtorille, ei toki. Päätin toipua luonnonmenetelmin -> vähennä pakollisetkin työt minimiin, kanniskele ympäriisi aina paperipinoa (jos käyt esim. tupakalla tai muiden huoneissa), siirrä kaikki siirrettävissä olevat hommat myöhempään. Johan alkoi toimia. Tein saman kotona eli ei koneelle enää iltaisin lainkaan -> tilalle kotitouhua eli siivousta, pyykkäystä jne.

 

Tämän tuloksena pystyn hätinään kirjoittamaan ilman taukoja n. 20 min, joka olkoon ihan ok viikon tässä vaiheessa! Unetukseen auttoi kiva, oma, itse titrattu mömelöannos, jolla sain viime yönä jo melkein 5 h unta (no joo, vähän yli 4 h kaikkine heräämisineen).

 

Pirulauta, että sitä on ihminen kremppana. Oikein raivottaa! Kaksi päivää melkein itkenyt töissä ja mitä sanoi lekuri aikaisemmin: hjjuuu, ihan terve, mihinkään eläkkeelle, mitään vaivoja ole tms. Prle, minä sille vielä Sepin egut näytän (vrt. Närhen munat!).

 

Eli raivolla selvitään siis tästäkin, toivon. Töitä tosiaan riittää Varastolla yli omien tarpeiden – olen joka päivä raatanut itseni aivan puhki. Tuloksena aamuksi ilmaantunut uusi pino... njäh... Eilen jätin jo ns. houkutuspinon valmiiksi muhimaan sinne.  Yllärinä kaikille nimittäin. Lisäksi on ilmaantunut jälleen selkeitä käsitysongelmia siitä, kenen kieliopin (Suomen vaiko Varaston tahi peräti minun) mukaan edetään. Yleensä olen oikeassa, Suomi tukenani. Raastavaa vain vakoilla kaikkea paperia myös sillä silmällä. Eräskin leidi on ilmeisesti jäämässä kohtapuoliin eläkkeelle ja se näkyy! Kaikki hommat on tehty älämölöhutiloiden puolivillaisesti ja jätetty meikäläisen korjattavaksi. Ihan kiva, ei ihme siis, jos hommia piisaa.

 

Tässä vain nyt kärsii iso osa muita röitä, joita huostaani ja vastuulleni on laskettu. Kelelautattu! No, toivon pääseväni niihin käsiksi ensi viikon alusta *peukuttaa*.

 

Muutoin ei muuta! Hörhölle on sanottu Hyvää Loppuelämää, prle! Toivon hänen pysyvän todellakin pois täältä. Visiitin jälkeen joudun nimittäin tänään menemään ostamaan SEKÄ uuden hyppyleipäkoneen (leivänpaahdin!) ETTÄ harja-kiffeli –yhdistelmän. Argh! Lisäksi olen siivonnut residenssin sisältä ja päältä, pessyt joka päivä koneellisen pyykkiä (vielä riittää pari) sekä korjannut pienempiä vaurioita.

 

Tänään on siis ihan pakkomenoa kylille! On haettava postista kirjoja ja toinenkin paketti, kirjastosta pari varausta, apteekista kassillinen mömelöitä sekä Rismasta vähän muonaa, jos vain aikaa jää. Olisin käyttänyt tämänkin päivän vielä muuhun, mutta on ihan pakko tehdä nuo hommat nyt. Perstaina ei vaan ehdi.

 

Muuten olen kunnostautunut laittamalla hurjan hyvää kesäkurmitsa-vihannes-pataa, njam. Se kompensoikin kivasti eiliset kekkerit töissä, joissa oli tarjolla kaikkea mansikkakermakakusta lähtien *odottaa saavansa aamukaffelle jämiä*. Ikävä kyllä / onneksi vatsa ei tykkää tuollaisesta kovinkaan paljon... Lisäksi Serkuista on löytynyt uusia kivoja herkkuja, joista myöhemmin.

 

Nyt alkoi nimittäin selkää, olkapäätä ja muitakin paikkoja juilia jo erittäin pahasti – auts. Lähden keittämään siis aamukaffet ja repäisemään mömelösatsini. Kaikki kirja- ym. listat jäävät jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun jaksan ja pystyn niihin paremmin keskittymään.

 

 

 

SE ON SITTEN KEKSIVIIKKO – KEKSIKÄÄ TOISIANNE!

 

 

POLKA VAIHTEEKSI VALITTELEE...

 

Edelleenkin vain lyhyesti: pyydän anteeksi kaikilta ystäviltä, tovereilta sekä yhteistyötahoilta, että tällä viikolla EN vain pysty osallistumaan mihinkään! En mihinkään, mihin olen luvannut, ilmoittautunut, päättänyt hoitaa, viedä eteenpäin jne.

 

Ai, että miksikö? Muistatteko, kun ennen lomaa kerroin hillittömistä selkä- ja niskakrampeista? Ne palasivat, entistä pahempina. Eilen melkein lähti taju Varastolla... taksokin jo huolehti minut kotiin asti ja kysyi, jaksanko. Selkää, niskaa, rankaa ym. puukotettiin, puikotettiin ja semmoista kliffaa. Kolmeen vuorokauteen unta on tullut yhteensä n. 6 h – no onhan se pari tuntia päivässä *muahhaaahhhh*!

 

Eli en tiedä, mitä edessä tänään? Lekurille svinduiltavaksi vaiko mitä... Prle, kun kaikkea olisi ollut kerrankin tarjolla, paljon muutakin tekemistä jne. *raivoisa argggggggggggggggh*

 

Ainoana plussana se, että vakuutusbolaagi ja minä pääsimme yhteisymmärrykseen muuttovaurioista ja korvaussumma oli melkein euroilleen yhteneväinen! Aika hyvin laskettu – ilokas minä.

 

Palaan rapoamaan lisää, kun tiedän enemmän. Jo tämän kirjoittaminen on nimittäin hemmetinmoisen työn ja tushkan takana. Sorry folks!

 

 

 

POLKA, AINA VAAN JOKIN PAIKKA KIPEÄNÄ *sniiiiiiiiiiif*