Pitäydymme edelleen lyhytmerkintöjen puolella ja satsaamme ehkä – siis vain ehkä – viikonloppuun ja täydellisempään rapotukseen mm. kirjoista ja muusta turhuudesta. Pari huomiota luetuista blogeista ja varsinkin eräästä... hmph. Olkoon, katsotaan nyt. Sanottavaa olisi ja paljon, mutta ehkä kuitenkin mietin ensin, mitä kirjoitan. Yleensä nimittäin en. Ehkä.
Kunhan vain tulin kertomaan, että kiirus Varastolla jatkuu. Pääsin kuitenkin jo tekemään omia rästihommia pois ja niitä uusiakin opeimaan, joten ei hätiä mitiä. Vielä pari-kolme viikkoa ja taas on pätkä lomaa, josta tulen toki konfirmeeraamaan kaikkia hyvissä ajoin. Ei siinä mitään, mielelläni minä töitä teen ja olen parhaimmillani pienessä kiireessä. Mutta hei, liika on aina liikaa. Upokin kävi eilen jo tiedustamassa, millä tolalla asiat ovat. Näkihän hän, että kohtuuhyvällä – että ei aihetta enempään. Jos vain työtilanne säilyisi edes kohtuullisen maltillisena olisi melkein mukavaa *ohoh*!
Kivut ja säryt vain haittaavat eloa jatkuvasti. Eikä nukuta. Niihin kun saisi jotakin tolkkua (-> lue: lääkitystä) olisi kaikki melkein kohdallansa. En edes uskalla toivoa, että enää koskaan pääsisin normaalisti liikkeelle, siihen kun eivät edes tropit auta. Mutta jos saisi vaikka nukkua? Olla edes muutaman päivän viikossa ilman kipuja? En pistäisi pahakseni, en ollenkaan.
Eli normiväninäthän tässä taas. Ja muutenkin normaalit perjantaipuuhat: kirjastoon ja kaupoille sekä äkkiä kotoon. Lämmin sänky odottaa ja pari todella isoa pinoa kirjoja, mmmm. Sekä vähäsen hapankorppuja, paria plaatua juustoa sekä Serkkujen uutuussuklaata. Ei sitä oikeastaan enempää tarvitse, kun lämpöäkin tulee jo pattereista.
Olen muuten koko viikon pyykännyt erilaista kissipissitavaraa. Nyt riisuin jopa molemmat soffatkin, saan samalla karvat huitsin hiiteen. Toivoa on siis edes yhdestä siistimmästä viikonlopusta. Tämä johtui kyllä siitä, että Belga-raukka olisi niin etokarvainen pari viikkoa sitten, kun erehtyi raukka soffalle makoilemaan. Nyt ainakin se tilanne on korjattu – hetkeksi.
Ei, en edelleenkään oikein uskalla kirjoitella kovin pitkään. NYT nimittäin alkaa jo juilia helkkarin ikävästi tuossa vasemman olan takana, autttttttttts. Joten seuraavaksi normaalit aamujen perustoimet, kaffet ja mömelöt. Ai niin, uusi hyppyleipäkone on ehdottoman mainio. Tämä tykkää!!!
POLKA EI PERJANTAILTA(KAAN) ENÄÄ PALJOA ODOTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti