PELKKÄÄ VÄNKYTTELYÄ...

eli en saa aikaiseksi mitään järkevää. Nukuskelen lyhyitä tai vähän pidempiä unia pitkin vuorokautta. Yöunet ovat taas lähes täysin kateissa eli kissoissa. Lisäksi onnistuin tosiaan eilen tipahtamaan sängystä noustessa lattialle ja nyt särkee taas erittäin mielenkiintoisella tavalla nuita aikaisempia vammoja, jotka olivat juuri paranemassa. Lisäksi toinen nilkka nuljahti jotenkin veikeästi, samoin polvi, joten vammoja lisää. Ei perkele, on meikäläisellä tosiaan tuota tuuria!

Sain sentään vietyä eilen edes roskat, jotta pääsen taas kertomaan tarjonnasta. Olisi ollut kirjahylly (Ikean, muistaakseni), sellainen musta, jossa on rautalankapitimet hyllyille. Ei näyttänyt vammautuneelta sekään. Lisäksi oli ilmanpuhdistin – siitä ei voinut tietää, toimisiko se. Ja iso säkki, jota en kehdannut jäädä inventoimaan, kun muutakin porukkaa rynnisti juuri sisään. Se hyvä puoli siinä on, että pitää nuo katin tuotokset kiikuttaa päivittäin pois, että näkee tuon tarjonnan aina tuoreeltaan ;D

Tänään tarjolla kapistusten eli vaatteiden ja kenkien uusiosijoittelua kylmempiä kelejä ajatellen. En minä muuta taida jaksaa tai edes halutakaan jaksaa. Jotakin muonaa eli kasviskeittoa pitänee laatia. Kirjoittaakin pitäisi, ei vaan siinäkään ajatus laukkaa. Jospa saisi taas lääkityksen ajoitettua niin, että myös ajatusten puuhakkuus lisääntyisi sopivaan aikaan... Ei, ei minulla ole tylsää. Minulla on edelleen paljon lukemattomia kirjoja sekä paljon nettailtavaa. Pari asiallista asiaakin sopisi hoitaa, mutta kun ne jaksut eivät oikein riitä siihenkään asti. Eli vaihteeksi riitelemään residenssin lämpötilasta sekä niistä muutamasta puutoksesta, joita ei ole vuoden (!) aika ehditty korjata.

Mietin juuri, olenko enemmän laiska vaiko väsynyt? Taidan olla molempia. Ryömin vähän väliä sänkyyn lämmittelemään ja lukemaan kesken kiihkeimmän (köh) toimintasession. Tämä kylmyys ja kosteus kuulkaas syö naista eli aiheuttaa kivoja lisäsärkyjäkin ja varmaan myös sitä kautta väsymystä. Etsin katsokaas epätoivoisesti syytä olla tekemättä mitään.

Ai niin, ne taksomatkat olisi tosiaan syytä laskea tänään. Olisi kaksi ylimääräistä pakkomenoa tälle kuulle. Lisäksi normiostosreissut ja minusta tuntuu, että tällä viikolla pitäisi käydä kaupassa pariinkin kertaan. Tod.näk. huomenna (ja samalla Itelliaanossa) viimeistään. En minä tiedä, mitä oikein ajattelin torstaina – kuvittelin ostavani muonaa viikoksi. No, nyt ei enää ole hirveän paljoa, mistä riipiä! Tosin olen mussuttanut vähän väliä jotakin, mättöfiilis oikein päällänsä. Mutta kun on nälkä, en taatusti jätä syömättä! Lisäksi Belgan mukaan lähti jotakin pientä ja kyllä saimme lauantainakin aika vuoren muonaa kulutettua.

Eli tämmöistä taviseloa ja maanantaita taas vaihteeksi, tapahtumaköyhää ja hiljaista kuten aina. Onneksi, en minä suuria draamoja kaipaakaan. Ihan riittää naapurin koiran ulkoiluongelmat; nuori haukku on tajunnut, että pääsee ulos riittävän kauan huomauttelemalla ja vinkumalla isäntäväelle. Ja kukas muu häntäkään ulkona käyttäisi kuin talon emäntä. Naapurin leidi siis ulkoilee todella monta kertaa päivässä pienen lenkin karvakasan kanssa, välillä jo vähän työlästyneenäkin ,D

Welhotar taitaa mennä vaihteeksi pitkällensä kirjan kanssa, jospa siinä taas saisi tempaistua pienet uusiounet. Ihan vaan vaihteeksi, kun yö on ollut harvinaisen lyhyt tähän asti; olen noussut ylös kolme kertaa – ainakin – ja mennyt uudestaan unille. Hmph.

UNETOINEN WELHOTAR ON FLEGMAATTISTA SEURATTAVAA!

 

SE PYÖRII SITTENKIN, SUORASTAAN HURISEE!

 

Ja nyt minä kuulkaas puhun tuosta keskusyksiköstä sekä koko tästä pläjäyksestä, jota myös työpisteeksi jopa voisi kutsua (hei, sepä kuulostaa tosi hienolta tässä residenssissä..). On niin mukava kuulla tuota hurinaa ja kirjoitella kaikessa rauhassa, vaikka vähän nopeammin, melkein työvauhtia eikä mitään kammoittavaa tapahdu. Tässä vaiheessa tietysti pitää koputtaa puuta. Eilen aamulla sain toisen koneen kaatumaan kertaa monta siinä vaiheessa kun ensin kirjoitin tuon surkean päivityksen sekä hieman pidemmän jutun sinne toisaalle. Ja sitä ähräämistä! Nyt tämä kuulkaas käynnistyykin niin että HUPS vaan (on äimänä käkenä). Lisäksi olivatten jo ehtineet nostaa laajakaistanopeuttakin eiliseen mennessä, joten kyllä sekin tuntuu mukavalta. Tähän voisi jopa tottua :D

Oli tässä kieltämättä pieniä hankaavuuksia eli käyttis jouduttiin käymään pihimässä Keitsin poijan takahuoneesta. Sen jälkeen pieniä ajuriongelmia. Mutta ns. loistokas loppu eli pääsin maksamaan laskuja jo eilisiltana! Lähettelen edelleen kiitoksia sinne syntymäkotikaupunkiini, ziitosta siis. Belgalle kiitokset menevät asennusstipendin muodossa tilipäivänä ensi viikolla. Kyllä se poika on ammattilainen, täytyy myöntää. En minä olisi kaikkea osannut hakea niin nopsasti ja nakutella asioita kohdallensa.

Tosiaan pientä hienosäätöä vielä vaaditaan, toki. Tämän viikon pärjään näillä tavishommilla vallankin mainiosti. Ei tule hätä käteen, toivon ja Belga lupasi tarvittaessa myös puhelintukea ;D On se kuitenkin aika ylellinen olo, kun on kohtuullisen ison oloinen plittana näyttö edessä, kepoisa ja nätti näppyimistö ja silleensä. Monitoimikonetta ei asennettu vielä, sille ei niin paljon olekaan tarvetta ja sekin vaatii omat kikkailunsa. Mutta kyllä – minä olen tyytyväinen tähän. Varsinkin suhteutettuna siihen, että käytin koko hommaan 65,69 + 7,90 monikansallista. Olkoot se ennakkoa veronpalautuksista :)

Eli sepä näistä konettamisasioista tähän mennessä. Asiaan varmasti palataan vielä viikon-parin aikana jonkin kerran. Pääasia, että Minä Itte pääsen päivittelemään ja hoitelemaan asioita (tai siis pääsisin, mutta Vuotatus takkuaa vaihteeksi). Siihenhän tässä oikeastaan vain eilen tähdättiinkin.

Muuten eilinen meni erittäin kivuliaissa ja väsyneissä merkeissä. Kuvittelin sitten, että normilääkepläjäyksen illalla otettuani ja vähän myöhemmin sänkyyn kiivettyäni saan goisia koko yön. Hmph! Heräsin täsmälleen 1.5 h päästä täysin pirtsakkana. Ei voinut mitään; keittelemään kaffet, vähän leipää sekä pikkuisen nettailua. Lisäksi yksi ylimääräinen särkylääke. Kun se alkoi tehota ja vähän väsyttää, taas toiveikkaana sänkyyn. Just, 1 h lisää unta ja sama piristys uudelleen. Tässä sitä sitten taas nakutellaan. On tämä aikamoista kushemmettiä. Siis minä kestän sen kyllä näin lomalla ollessa, mutta mitenkähän mahtaa käydä töiden taas alkaessa?! Vai väsyisikö silloin rankasta työpäivästä niin, että nukkuisi paremmin, edes vähän? Se jää nähtäväksi, nyt on pakko mennä tällä mitä on. Ilmoitin kyllä omisarvikselle, että aion käydä vastaanotilla vielä ennen vuoden vaihdetta. Ainakin tsekkaamassa repsut ja valittamassa lisää. Lisävalitus ei koskaan ole pahitteeksi, eihän?

Ei, en minä tässä nyt aio sen kummemmin valitella. Täksi päiväksi on puuhaa vaikka minkälaista. Normisöndaagista lähtien eli jonkunasteista siivoamista ja hynttyiden sijoittelua paikoillensa sekä paksumpien lainapeitteiden etsintää itselle. Pakkoruisku, yäks! Josta tuli mieleen, että ensi viikolla on pakko olla yhteydessä talohuoltoon; jopa Belgan mielestä täällä on oikesti kylmä! Samalla saa taas mainita ihan paristakin asiasta, jotka eivät ole vähän yli vuodessa liikahtaneetkaan eteenpäin. Mutta siis tänään... jospa yhden kirjoituksen yrittäisi saattaa taas kohdallensa tänäänkin. Laatia jotakin jämäapetta, vaikkei meiltä kyllä paljoa jäänyt (ahneet äitee ja poika). Kuukauden matkakiintiö pitäisi laskea ja tarkistaa huolella, olisi kaksikin pakkomenoa normikeikkojen lisäksi. Riittääkö vaiko eikö – voi miten jännittävää tämä elämä onkaan.

Josko lähtisi jännittelemään itsellensä vaikka toiset aamukaffet. Vedin äsken aamumömelöt ja jotakin tuntuu selkeästi puuttuvan elimistöstä, se ylimääräinen kofeiini. Se saattaisi jopa nukuttaa vielä hetkiseksi, jos hyvä tuuri kävisi. Onneksi on – edelleen – paljon lukemattomia opuksia!

Jahas, ei tästä päivityksestä näytäkään tulevan mitään. Vuotatuksen Veka on jättänyt serverihamsterit ruokkimatta koko päiväksi – internal error. Ja minä kun olisin niin halunnut kertoa tämän kaiken turhan tiedon. Toisaalta, nyt voin kertoa myös miten olen viettänyt tämän typerän kaupallisen päivän; lähes kokonaan päikkäröimällä! Välillä tein muonaa, imureerasin ja kävin ruiskussa. Välillä otin tunnin tirsat kertaa monta. Ei siis paha, mutta näkynee taas yöunissa. Lisäksi voin peljästyttää teitä kertomalla, että taas täällä rojahti! Siis minä. Puoliunessa kankesin itseäni alas sängystä tietyllä tekniikalla, ettei kylkiluihin ja selkään sattuisi ja CRASCH → siellä sitä oltiin plaattialla sängyn vieressä. Kiroilujen ja sadattelun jälkeen kankesin itseni vaikeasti pystyyn ja tarkastelin vammoja; aivan, samat vammat saivat nyt sitten päivityksen. Voihan vee sanon minä. Sattuu, särkee ja juilii taas oikein kunnolla.

POLKA UUSINE KONEINEEN – JA HUOMAAHAN SEN, EIKÖ?

 

PAKKOPÄIVITYS – JOS VAIKKA JOTAKIN TAPAHTUISI

 

 

Ihmettelette tietysti otsikkoa, ei pitäisi! Tänään Sen pitäisi tapahtua eli Belga on tulossa asentamaan uuden pöytäkoneen käyttökuntoon. Tietäen kuitenkin tuurini, mikä tahansa voi mennä vikaan. Siksi en itse siihen käynytkään tällä kertaa käsiksi, vaikka aikaisemmat asennukset ovat menneet ihan ok. Tästä syystä on päivitettävä nyt heti aamusta...

 

Belgahan on ammattimies, mutta kun. Todellakaan, koskaan ei tiedä! Saatan jopa joutua nettipimentoon *voi kauhistus*. Jos kaikki menee, kuten suunniteltu on, parin tunnin sisällä on kaikki kunnossa ja paikallansa. Tähän kuitenkin liittyy kaikenlaista kivaa näppäröintiä sijainnin ja erilaisten yhdistelmien kanssa. Tila on edelleen rajoitettu ja käyttömukavuudesta ei tulla karsimaan ;) Siinäpä siis haastetta viittä-vaille-valmiille Miehellemme Lipastolla.

 

Olen kuitenkin tehnyt omia taikojani täysikuun aikana. Lisäksi maanittelen Kohtalottaria myös ruuan voimin eli Belgalle on tarjolla lounaaksi kalapöytä (tuo opiskelijan unelma); häkään tapettua fisua, fisua pinadin kanssa, silliä ja maustefisua. Lisäksi keitettyjä kanan hävyttömiä, joita opiskelija ei koskaan malta syödä kahta vähempää. Tyrkylle tuodaan toki hyviä jauhoisia pottuja jokunen kappale. Lisukkeena vielä rapsakaksi kiehautettuja vihreitä papuja, rakuunaporganoita, tsatsikia sekä tavissaladoa. Jo on kumma, jos ei näillä pärjää. Ai että jälkkäri unohtui; kahdenlaista piirasta, suklaakeksejä, mangokeksejä sekä kaffetta riittävästi.

 

Pidetään sitten kaikki peukut, varpaat sekä muutkin ulokkeet *tsihih* pystyssä tuossa puoliltapäivin ja siitä eteenpäin. Eikö vaan?

 

Muuten elo on aika tylsää. Edelleen säryt ovat kohtalaisen mittavia, vaikka titrailen lisälääkityksellä aika hyvin. Unet ovat kadoksissa ja vaativat myös troppaamista. Kuitenkin eilen sain päikkäröityä kertaa monta ja yölläkin ensin pari tuntia unta, nettailusessio sekä tunti lisää goisimista. Eiköhän tällä jo tänään pärjää. En halua sentään laps raukalle menettää olemattomia hermojani.

 

Koska en ole saanut nukuttua, en myöskään ole saanut tehtyä mitään järkevää. En kirjoitettua juuri mitään, en tehtyä asioita. Suunnittelin ainakin yhden ompeluspäivän pitämistä, mutta kehnolta se ainakin tässä vaiheessa näyttää. Pitäisi korjailla vaatteita ja muutakin pientä. Kun vaan viitsisi, jaksaisi ja haluaisi. Lupasin myös eräälle tuttavalle tehdä pari pikkujuttua, tosi pientä siis. Lisäksi huushollia piti vähän puunata ja vängertää talvisempaan kuosiin. Motiivi, usko ja toivo ovat kuitenkin hukassa, vaikka en ole edes töissä! *ihmettelee itsekin*

 

Toivottavasti kaikki siis menee hyvin ja huomisaamun hirmutärkeän päivityksen saan tehtyä vaivattomasti. Pitäkää nyt, jumaliste, niitä peukkuja! Tämä ei ollut toivomus, tämä oli uhkaus... Muuten ei tule sitä Suurta Kirja-arvontaa, jonka olen luvannut järjestää vielä tämän vuoden puolella. Kyllä – arvonta on todellakin tulossa. Ajankohta ilmoitetaan jopa melko pian. Palkinnotkin ovat mittavia, kirjoja – mittavia kirjoja siis ;D

 

Minä tästä poistunkin sitten lukemaan. Ehkä ensin ihan pikkuisen siistin papereita ja muuta härpäkettä pois The Asennuspaikan ympäristöstä.

 

 

 

POLKA, JOKA KUUMEISESTI, MUTTA KAUHUISSAAN ODOTTELEE TULOKSIA!

 

ITKUHUUTOPOTKURAIVAREITA SEKÄ MUITA HAUSKOJA KOHTAUKSIA

 

 

Katsokaas, jos on nukkumatta (käytännössä) pari viikkoa, alkaa ilmetä kaikkia vekkuleita oireita. Esimerkiksi juuri tuollaisia, raivareita, ärtymystä, suhteetonta v*tutusta jne. En vaan saa nukuttua kunnolla. Taidan kohta riipaista koko purkin / purkkeja nassuun, perkele. Joka ilta menen ”nukkumaan” ns. normaaliaikaan ja kas, olen supihereillä vuorokauden vaihteen tienoolla. Sen jälkeen turha yrittää unta!

 

Saiskukeikka pahensi tilannetta, silloinhan valvoin samoilla silmillä hetkeäkään urvahtamatta pari vrk. Nyt sentään tulee ”nukuttua” n. 4 h yössä / pvässä. Ei toki yhtäjaksoisesti, sitä ei sentään suvaita. Mutta jonkinlaisina pätkinä kuitenkin ja yleensä ainakin yksi tunnin jakso rajujen sekä inhottavien painijaisten kanssa. Kohta olen kypsä vetämään perseet olalle sammuakseni pariksi vuorokaudeksi, paskat siitä krapulasta mitään!

 

Lisäksi ottaa suunnattomasti päähän nämä säryt. Eilen Toverittaren kanssa teimme normiostosreissun eli hän avitti kantamisissa yms. Kiitosta vaan, vielä kerran. Eli edellytykset olivat ihan hyvät. Kotiin tultua värkkäsin oikein hyvää perusvihanneskeittoa, keittelin kaffetta ja sitten Se iski. Hirvittävä koipipuikotus. Pakko vetää lisälääkitystä kehiin ja painua lepäämään. Siihen sitten nukahdin puoleksi tunniksi ja kun heräsin sekä lähdin liikkeelle, olin melkein valmista kauraa taas. Koivet eivät pitäneet ja olin vähällä vetää uudet kunnon lipat! Minen kohta jaksa. Ei pitäisi liikkua mihinkään, ei ainakaan kävellen eikä seistä missään pidempään kuin sen 5 – 7 min. Voi paskat.

 

Tämä unettomuus ja säryt saavat aikaan tietty myös sen, että en saa aikaiseksi mitään järkevää. Ei oikein pystyjaksaa kirjoittaa. Ei suunnitella ja ommella, vaikka tarkoitus olisikin. Eli minä vaan mussutan jotakin ja luen. Saatanan säälittävää! *märi-märi-vali-vali*

 

 

 

Päivän biisi: Säälittävä syksy  

 

Päivän slogan: Sääli on sairautta, mutta kun tässä on jo niin kipeä muutenkin...

 

Luettua: Efraim Medina Reyes – Olipa kerran rakkaus, mut mä tapoin sen. Aika paha, mutta tykkäsin. Siis juttu, jota joku ei ehkä siedä lainkaan, linksusta lisää! Michael Cunningham – Illan tullen. Mies etsii jotakin, vaikkei itsekään tiedä sitä... jotain on ilmassa. Kaihoisa, muisteleva, mutta myös uutta tuova. Ei paha, joku varmaan tykkää kovastikin. Itselle enempi välilukemista. Maria Amelie – Luvaton norjalainen. Venäjältä Suomeen ja sittemmin Norjaan paenneen perheen kohtalo. Kuvattu tyttären sanoin ja päiväkirjojen perusteella. Varmaan todenmukainen hänen silmissään, mutta jokin pienen pieni vivahde jäi minua rassaamaan... Ihan siis luettavaa ja varmasti asiaa, en minä sillä, mutta... Henning Mankell – Likainen enkeli. Miten ruotsalaisnainen alkoi pitää ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa? Perustuu tositapahtumiin ja aika ovela tarina onkin, suositan. Eikä ole dekkari siis! Heidi Jaatinen – Jono. En tiedä, onko tämä olevinaan kriittinen vai hauska. Minusta ei kumpaakaan, ainoastaan sietämättömän valju ja typerä. Tunput käteen! Martti Anhava – Romua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämä. Tästä voisin kirjoittaa paljon, en pysty. Sanon vain, että lukekaa ihmeessä. Minä tahdon tämän itselleni nyt-heti-just, pakko saada! Erittäin hyvää ajankuvaa, taustaa teoksille jne. suositan ihan mahdottomasti, jos vain Artosta ja teoksista olette pitäneet. Ja vaikka ette, senkin moukat, olisikaan! ;) Andrew O’Hagan – Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. MM lemmikin näkökulmasta, aivan loppuaikoihin asti. Jotenkin symppis kuitenkin... Lionel Shriver – Jonnekin pois. Aivan ja just, tämä(kään) ei oikein toimi, vaikka ei tyypin varsinaiseen tyylilajiin ihan kuulukaan. Lisäksi sietämättömän omahyväinen osittain, hmph. Tessa Gratton – Veritaika, nuortenkirjaksi ihan kelpoisaa noituutta omaperäisellä tavalla. Luki tämän muorikin, jep. Joe Hill – Sarvet. Jahas, tämä taas piti tästä omalaatuisesta kauhu-fiktio-näky –opuksesta. Aika epeli tää Stephenin poika kyllä, melkein jo isäänsä parempi, nykyisin. Suositan kauhun ja omalaatuisuuksien kavereille! Mato Valtonen – Rakkaani Alkoholi. No joo, tarinaa entisistä juomingeista, viinasta noin yleensä yms. Ei oikein mitään mistään, mitäänsanomatonta! Nykyisen raitistelijan tilitystä siis ja sen huomaa. Katja Oskamp – Hellersdorfin helmi. Nainen voi olla sekä äiti että huora, aika mielenkiintoisa esitys ,) Katie Arnoldi – Kehonpalvoja. Leidi haluaa kehonrakentajien kuningattareksi – ja siihenhän häntä valmennetaan, mutta myös kaikkeen muuhun. Ovela tämäkin, joskin lievästi yököttävä. Ja osa kirjoista jäi vahingossa listaamatta, jokunen. Ei jaksa enää etsiä niitä esiin. Muitakin on luettu ja niistä taas siellä toisaalla. Monta pinoa on kuitenkin vielä kesken *huokaa tyytyväisenä*.

 

 

 

POLKA, TUO PERUSSAIRASTYYTYMÄTÖN ONGELMAKINPPU!

 

VAIHTEEKSI TÄNÄÄN POLKAMAINEN PUUHAPÄIVÄ TAAS...

 

 

onneksi Toveritar on luvannut lähteä avittamaan, vaikka on itsekin koipivammakas. Tämä kiittelee ja kunnioittaa jo etukäteen <3 Lisäksi pitäisi tosiaan tavata tavaravaihdon merkeissä se eräs henkilö... *huokaus*. Joka ei osannut etsiä paikkaa netistä, jolle piti laittaa linksua ja osoitetta jne. No, eipä ole omatoimisuutta kaikilla. Tai haluja, kykyjä tms.

 

Mutta huomasitte varmaan eilisestä postauksesta, mitä pitkä unettomuus, jumalattomat säryt sekä yleinen ketutus saa aikaan? Hillitöntä viharaivotekstiä, josta osa ehkä oli ihan pikkuisen kärjistettyä. Edelleen pääasioissa olen kuitenkin samaa mieltä kuin eilenkin! Nih kerta.

 

Mutta tänään minua vaivaa hirmuisen kovasti se, että eilen ovikelli soi erittäin lyhyesti ja hiljaa. Pyykkikone jytisi ja itse olin täällä, joten ehdin ovelle vasta hetken päästä. Silloin siellä ei ollut enää ketään, hissi oli kyllä menossa alaspäin. Nyt kaivelee, kuka minua olisi muka kaipaillut; esivalta, joku tuttava, lääkintäviranomaiset... Vaihtoehtoja on monta eikä mikään niistä tunnu hirmuisen mukavalta. En osaa kuvitella, että joku kaveri olisi vain ohimennen käynyt soittamassa ovaria lyhyesti :o Kaikki tietävät, että saatan olla parvekkeella, makkarissa tms. ja kestää aikansa ehtiä avamaan. *kaivelee tosissaan* Pelottavin skenaario on tietysti se, että Hörhöllä on avaimeni ja hän päätti testata, olenko kotona. Kuuli pesukoneen äänen ja häipyi. Toisaalta, ei niillä aivoilla ja kyvyillä tehdä tuollaista, hmph. Olkoot ja kai se selviää. Saattoihan se olla vaikka huoltomies tai vihainen naapuri!

 

Kammottava väsy iski muuten eilisiltana apehdittuani runsain mitoin kerrankin keskellä päivää. Aivan uppoväsy, mutta en uskaltanut mennä nukkumaan. Olisin herännyt kuitenkin 1 – 2 h päästä ja siinä olisi taas nekin unet menneet. Kieltäydyttyäni nukkumasta sain sitten yhteensä taas unta alle 4 h. Ei kivaa tämä tämmöinen. Onneksi tuo lisälääkitys tuo himppasen helpotusta iltoihin, päivällä(kin) tietty, jollei tarvitse mihinkään lähteä säätelemään asioita. Sitä kun on lupa vielä tuplata tarvittaessa, siitä voisi jopa olla apua. Vai kuvittelenko minä vain? Voipi olla, mutta jos se avittaa edes kuukauden, sekin on jo iso asia meikäläiselle. Eilen olin nimittäin vielä aivan tosisärkyinen joka paikasta. Koivetkin särkivät niin ettei pitkään aikaan. En tiedä, miten tänään sitten reissussa taas käy ja varsinkin sen jälkeen. Tai tiedän, illalla olen joka tapauksessa kipeä!

 

Muuten minulla on ns. puolinainen sairasloma kirjoitushommista. Yritän saada jotain aikaiseksi tässä loppuviikosta ja viikonloppuna. Tuo saiskukeikka nimittäin vei kyllä puhdin vielä eiliseksikin, tunnustan. Olin aivan poikki, vaikka yritin puuhastaa vain täysin normipuuhia ja askaroida tekemättäjättämisiäni. Tilanne on kuitenkin kirjojen osalta mainio eli lukemattomia lukemattomia kirjoja on erilaisissa pinoissa edelleen. Lisää saapi hakea tänään kirjastosta. Kaikki johtuu nykyisestä kustannuslaitosten politiikasta eli miten uutuudet tulevat markkinoille... Ja kyllä Polka nyt sen verran kehtaa dropping names, että sai ensimmäisen kutsun erään kustantajan pikujoluihin. Joihin aikoo muuten myös mennä; olen silloin vielä lomalla. Siellä on nimittäin aina tarjolla erinomaisen hyvä ei-jolukas ruoka- ja juomatarjoilu, hyvää (eli itseään parempaa ja kyldyyrisempää) seuraa ja mukaansa on saanut myös kevään (!) uutuuksia. Kevään uutuuksia muuten kutsussa mainitaankin jo esiteltävän. Ennakoivat pirulauta paremmin tekemisiään kuin minä itte omiani.

 

En siis ennakoikaan tähän sen enempää. Lisärapoa myöhemmin eli tod.näk. huomenna!

 

 

 

POLKA – UNETTOMUUTTA JO KAKSI VIIKKOA!

YMMÄRTÄMÄTTÖMYYTTÄ VAI SILKKAA TYHMYYTTÄ?

 

 

Oikeastaan piti postailla vähän muustakin, mutta poltin päreeni tosi pahasti eilen. Olen sopinut tapaamisesta erään henkilön kanssa tarkoituksena vaihtaa tavara tavaraan. Olen ilmoittanut olevani ”liikuntaesteinen” ja käyttäväni invataksia, jolloin hänelle sopi tulla Malmille, koska on suora bussiyhteys tänne. Kas, kuitenkaan hän ei ymmärrä sitä, että liikuntaesteinen (ja lisäselvityksenä vielä se, että en tod. pysty kävelemään kuin sen 10 – 30 m hyvällä kelillä ulkona!) EI kävele mihinkään treffeille. Hänelle, terveelle, on äärettömän vaikeaa / hankalaa / tod.näk. jopa mahdotonta kävellä n. 4 min matkaa sinne, mistä minut helpoiten tapaa eli kirjastolle! Siis öbauttia kaksi korttelia on liikaa. V*ttu, missä näitä ihmisiä on kasvatettu? Ilmeisesti ei missään....

 

Kyllä, ymmärrän sen, että HMPK:n toiminta Helsingissä on niin hankalaa, että sitä ei ymmärrä kukaan. Ei siihen oikeutettu aina itsekään. Tuntuu kuitenkin useallekin kansalaiselle olevan mahdoton tajuta sitä, että 9 matkaa / kk (asiointi, vapaa-aika) todellakin tarkoittaa kauppa-, kirjasto-, posti-, kampaaja-, hupitus- jne. matkoja! Siis sillä ei todellakaan ihan huvikseen ajella ympäri kaupunkia. On tietysti näihin matkoihin oikeutettuja, joilla on käytettävissään lisäapuja eli puolison autokyydit, kaverien avitus jne. Mutta kun kaikilla ei tod. ole. Tämä on oikeasti nyt jotenkin isompi ongelma kuin pitäisikään. Minä yksinasuvana siis hoidan ihan kaikki asiani itse, näillä kuppaisilla 9 matkalla.

 

Vai teenkö minä vain siitä itselleni nyt ongelman? En usko, olen taas viime aikoina törmännyt tähän useampaan kertaan. Luullaan, että sitä vaan ajellaan ympäri kaupunkia ilmaiseksi tavistaksolla. V*tut, minä maksan joka ikisestä matkasta, siis niistä 9:stä sekä lisäksi työmatkoista. Tämä on sitä ”palvelua”. Sitä, jonka joku kuvittelee olevan ilmaista ja valtion / kaupungin järjestämää. Argh!

 

Liekö tämäkin asia taas vaikuttanut, mutta yöunet ovat jääneet 2.5 h. Kohta kilahtaa joku muukin kuin ovikello. Perkele, etten paremmin sano. Uneton Malmilla on nyt varsin raivoissaan ja aikoo päivemmällä ottaa yhteyttä muutamallekin taholle selventääkseen tätä(kin) asiaa rautalangasta vääntäen. Ystävälliset sielut voivat sitten lähettää lisäpaaleja sitä lankaa, ei se kuitenkaan tule riittämään.

 

 

 

 RAIVOPOSTAUS ERÄÄN ASIAN JOHDOSTA!

 

ÄKÄINEN AKKA ON VARSIN AIKAANSAAVA...aikansa!

 

 

Kuten jo eilen tulikin kerrottua, oli asia-asioita hoidettava paljon. Sellaisia, joita ei siis voinut siirtää tai tehdä esim. lauantaina. Aikani täällä aamuyöstä pähkin, mitä tehdä. Jumalaton särky, kaikki lihakset, selkä ja koivet jumissa jne. No, tuostahan se raivo tietysti nousikin eli Minä Itte liikenteeseen ja varmuuden välttämiseksi heti aamusta. Ihan sen takia, että iltapäivällä alan jo hyytyä vielä pahemmin.

 

Suunnittelin mahdollisimman edullisen reitin asiointiin (eli ei ruokakauppaa, vain pakolliset toiminnot) sekä rauhallisen ajankohdan. Tilasin invatakson ja vain menon, ajattelin tilata paluun pikatilauksena suoraan postin edestä... Eli noin suunnitelmatasolla alkoi vaikuttaa jo niin hyvältä, että tempaisin kourallisen troppeja ja vein pari roskapussia sekä jäin odottelemaan noutotaksoa. Ja odotin. Odotin. Odotin ja melkein itkin – alkoi nimittäin sattua jo aika hemmetisti tuo seisominen paikallansa. Soitin HMPK:n.... lupasivat selvittää. No, takso tuli ja aivan mahdoton malli, johon ei millään tahtonut päästä edes sisään. Olisi pitänyt käyttää hissiä; siis liian kapeat astinlaudat, toisella puolella ei mitään nousutukia, sisällä ei mitään, mistä pitää kiinni :O Kaikkien perkeleen vehkeiden ne antavatkin liikennöidä!

 

No, arvaatte, että tässä vaiheessa Polka oli jo hyvin-hyvin vihainen ja pirullisella tuulella. Tästä saivat sitten tietysti kuulla erinäisetkin aasiakaspalvelijat...

 

Atteekki toimi ihan hyvin, jopa yllättävänkin hyvin. Tosin taas ihmetytti se, että jumalattoman isossa apossa on vain kaksi (-> 2) seuttia palvelemassa asiakkaita reseptipuolella! Sieltä Karjaustaloon hakemaan pari kuivamuonajuttua. Ja – niin – en voinut vastustaa itseäni: ostin lilat Reiska-kopiot :D Kyllä nyt ei pluikastella enää sisällä, ovat lämpöiset ja mukavat. Eikä ollut hinnallakaan pilattu (jotakin 10 rahaa...). Eli sielläkin asiat hoituivat suht ok. Ei ollut tarkoitus ostaa kyllä mitään, mutta nuita toffeleita ei nyt meikä voinut vastustaa ;)

 

 

 

Todettakoon, että jo tässä vaiheessa Polka alkoi hyytyä, selkää sattui prleesti, huippasi, tärisytti, koivet olivat pettää vaihteeksi jne. Siis semmoista tavanomaista. Mutta Minä Itte päätin siis äristen jatkaa.

 

Kirjastossa tein kälmit eli palautin vain osan ja otin vain osan varauksista. Tarkoitus on käydä siellä perjantaina uudestaan ja hoitaa hommat tarkemmin. Ideana myös se, että postissa oli jumalattomasti asioitavaa. Kivatätsy tajusi heti hommat ja asiat siis hoituivat sielläkin. Ja lyhyt vaellus postiin oli viedä loputkin mehut, tajun ja vapisevan Polkan taas turvallensa...

 

Postissa oli vietävänä 4 lähetystä. Noudettavana 3 kirjapakettia sekä 2 jättipakettia. Arvatkaas, tuolloin nousi pieni raivon poikanen. Kun missään ei nimittäin näkynyt esim. painoa tms. (nämä eivät tulleet tavallisen pakettikortin tapaan). Grauh! No, hoituihan se, aloin märistä ja vaatia ”vammaisen oikeuksia” ,) Postin nopein (siis hiissaaja) haki kamat, kirjat mahtuivat sentään kasseihin. Mutta ne härpäkelaatikot, jössus! Eivät ne olleet painavia, mutta ulottuvuutta riitti. Älykäs ratkaisu -> sidotaan ne tavisnarulla kiinni toisiinsa ja hiissaaja tuo ne postin ulko-ovelle asti. Näin sitten tehtiin, lukuisien ohjeiden, märinöiden, muistutusten jne. avulla.

 

Siinä sitten tajusin, että ei perhana! Ei kukaan invatakso ala nuita kuljetella mihinkään eikä ainakaan kotiovelle asti. Kälmi-Polkahan sitten soitti paikalle normitakson ja sanoi jo normitaksokeskukselle, että tarvii sitten apuja. Meni 4 min. ja paikalle karautti ronski nuori mies, joka vei minut kotoon, JUOKSI kahden ison kassin sekä niiden laatikoiden kanssa portaat ylös 4. krseen ja ahtoi kaiken vielä eteiseen. Kannatti – matka oli nimittäin niin lyhyt, että siitä mieluusti maksoi. Alle kaksirahainen summa, nimittäin. Annoin kaverille vielä kafferahat ja kiittelin. Jos olisin tilannut invatakson, olisi pikatilausta joutunut odottamaan vähintään 15 min ja sieltä olisi tullut joku yrmy, joka ei olisi liikahtanut istuimeltaan mihinkään. Ihan totta! Kun minulle ei ole merkitty apuvälineitä (keppi EI ole apuväline, rolleri on), minua ei myöskään avusteta! Että rahalla saa, ainakin palvelua! Nyt härpäkkeet odottavat vain asennusta ja kohta tuon jälkeen kännikkä vielä soi, että kas, laajakaistanopeutemme nousee suoraan 10 Mt:n ilman mitään erityisiä toimia, mutta halusivat vain ilmoittaa. Eikä maksa siis mitään lisää tms. Ei paha, ei...

 

Mutta sitten *tässä kohtaa tupakkatauko*! Jaksoin vielä hitaaasti purkaa tavarat ja asetella paikoillensa. Samoin laadin pikaisesti vihanneskeiton appeeksi. Sitten piti jo lepuuttaa. Ja voi huokaus; kun siellä saiskussa pakko-odotellessa pritsillä tuo lonkka tuli nahattomaksi ja osin verinahalle, on vain yksi asento lepuuttaa ja vain sängyssä. Perkele! Taas alkoi vetuttaa, tekemättömät hommat siis. Ei kun pyykkäämään yksi koneellinen tavispyykkiä. Lisäksi klaffisoffalle ne kissinkusemat ja sittemmin pyykätyt vermeet takaisin asiallisesti, josko siinä jo tänään voisi lepuutella vähän aikaa ainakin. Tässä vaiheessa lääkityksen vaikutus oli jo totaalisesti loppu, tärisin, joka paikkaa vihloi jne. Itketti. Otin vähän lisää, että selvisin edes näistä pakkohommista. Taukoilin lukemalla, nettailin jne. Mutta selkä ei oikein kestä edes istumista... Argh! On sitä pistetty ihminen kehnoon rotiin, sano. Eikä kunnon lääkitystä saa, ei sitten millään. No, met katsomma taas *kiero wirn*.

 

Lopputulema oli se, että yö meni taas vajaan tunnin pätkissä urvahdellen ja nekin muiden mömelöiden voimalla. Yhteensä urvahtelin sen normin eli alle 4 h. Kuinkahan kauan tätä jakselee? No, ehkä joku (Vinski?) vie minut sitten hoitoon, kun tarvis on!

 

Että semmoinen Puuha-Polkan ittepäistyspäivä eilinen, raivon voimalla taas. Ehkä tänään voisi ottaa vähän rauhallisemmin. Ehkä. Tosin olisi hemmetisti kirjoitushommia yms. tehtävänä, niin että tuota siis... *hämillinen wirn*. Asiasta lisärapoa taas – ehkä – huomenna!

 

 

 

JOTKUT OVAT SYNTYNEET PIRULLISTEN TÄHTIEN ALLA (tai ilman tähtiä)!