Hah – jos te luulette jotakin uutta lukevanne, ei tod! Samat vanhat väninät ja vänkytykset. Mukana nyt myös murtuneet kylkiluut, oi ihana kevätaika ja kissanruttanan pyöriminen jaloissa yöllä pimeässä.
Juu ei, en minä eilen mihinkään jaksanut. Nukuin melkein koko päivän. Pari-kolme yötä onkin mennyt ilman unia. Niin viime yökin, taas. Kohta menee myös hermo. Siis vaihteeksi.
Muusta eli tutkimuksista, omisarviksesta jne. ei vielä mitään rapoja eli haisuja. Asiaan tullaan palaamaan.
Tänään vuorossa normiroudaus kaikkinensa. Prleen Työkansan Juhlakin tuohon vielä punkeaa. Minä EN halua juhlia mitään, en yhtään mitään! Uskokaa nyt jo.
Odotan, että saisi jostakin jotakin vekkulia lääkettä, joka todellakin veisi kivut ja toisi unen. *köh* Eipä ole sveitsiläisen lääketeollisuuden kärkipäässä tämmöisen kehittely – sehän veisi voitot heti kaikilta muilta mömelöiltä (vrt. Hirmuinen Huime Burana 800 mg!). Siihen asti siis vain kärsiä ja kärsiä.
Ehkä vielä joskus pääsen normaalipostaukseenkin asti. Nyt ei jaksa eikä pysty kykenemään.
POLKA, TUO AINAINEN VÄNISIJÄ JA VALITTAJA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti