Onneksi tällä viikolla on oikeasti vain kaksi työpäivää, tämä ja huominen. Sitten minä pidän lomaa. No, lomaa ja lomaa. Oikeasti olisi hirveästi tekemistä, semmoista tähdellistä ja tärkeää. Nyt mietin, miten kohdentaisi resurssinsa; jospa yhtenä päivänä hoitaisi muutaman asian pois kuleksimasta ja loppuajan viihdyttäisi itseään juomalla ja muulla mukavalla... No, ainakin kertakännin tempaisen, se on jo selvä *tsihih* juttu. Tässä onkin tullut taas raitisteltua turhan pitkään.
Eilisenkin vietin vielä lievästi velttoillen, toki pakkotyöt oli hoidettava. Mitään järkevää en saanut aikaiseksi. Viikonloppu poiki kuitenkin kolme liuskaa juttuja, jotka on postattukin eteenpäin, ei siis aivan kehno sekään. Nukuin molempina päivinä pariin otteeseen kunnon horrostirsat. En tällä kertaa nähnyt edes painijaisia, sen sijaan tapasin monta vanhaa tuttavaa – olipa siinä mielessä mukavaa. Joitakin kun en ole tavannut vuosiin livenä, niin edes sitten unissa. Harmitti, kun huomasin, että en pääse sängystä liikkeelle :O Että semmoinen horrostila. Mutta nukkuminen kerrankin tarpeeksi on ollut erinomaisen viihdyttävää! *mmm*
Tuli sitten enempi luettua ja laitettua muonaa. Outoa, miten viikonloppuisin syön vain kerran päivässä. Ei maistu eikä tee mieli apehtia enempää. Ehkä työssä aggressiot kuluttavat energiaa niin, että työlounas kuluu ihan siihen ja kotona menee sitten saavillinen salaattia kummasti nälkäiseen minuun. Omituista, toisaalta ehkä hyödykästäkin. Asiaan voi tietysti vaikuttaa tuo lääkitys eli ei ole ihan maailman paras olo. Tiedän, että pitäisi ehkä syödä pala leipää(kin), mutta kun ei vaan huvita! Todella omituista, toistan.
Työhommista voin vain toivoa, että kukaan ei muista minun olevan loppuviikosta lomalla. Tosin Varastolla on jo odottamassa nippu hommia, jotka jäivät kiireessä tekemättä. Minä nimittäin laitan lomalapun oveeni vasta tiistai-iltapäivänä. Jos joku ei ole katsonut Intrasta lomalistaa, oma vika! Toivon vaan, että Upo on muistanut varata jonkun lomittamaan meikäläistä... Minun asiani ei ole siitä sentään huolehtia.
Huolehtimisesta taksomatkoihin. Perskules tätä huhtikuuta; on päästäistä ja muuta sotkemassa asioita. Pakettejakin on tulossa, ostin punaiset sandaalit... ennakoin nähkääs kevään ja kesän tuloa edes sen verran. Onneksi ne voi palauttaa ilmaiseksi, jos eivät ole sopivat. Mutta kun... punaiset ja ihan meikäläisen näköiset, en voinut vastustaa! Niin siis matkat – niistä saattaa tulla uupelo. Pitäisi käyttää vapaa-ajan matkoja Kanpin UÄ:ssä käyntiin, pariin ylimääräiseen kauppareissuun (loman ja päästäisen aikaan) ja ehkä vielä yhteen muuhunkin juttuun *salaista-leima*. Hmph, no, katsotaan. Viime kuussa oli useampia kimppakyytejä, mutta niistäkään kun ei koskaan tiedä. Ähh.
No, minä nyt kuitenkin olen tässä tavalliseen tapaan lähdössä Varastolle. Sen verran särkee ja juilii, että mömelöitä kaipaa jo melkoisesti. Lisäksi kaffen puutos on ilmeinen, nälkä ei vieläkään ole. Leipä on kuitenkin pakko syödä, muuten tuo kourallinen nakertaa itsensä vielä ulos suolistosta (enkö minä sanonutkin, että tulee mielenkiintoista lisärapottavaa lääkityksen myötä?). Kissakin märisee tuossa kissimölöä ja märkäruokaa. Juu, minä menen...
Päivän slogan: Ystävä on ihminen, joka tietää sinusta kaiken, mutta silti pitää sinusta.
Päivän biisi: Good Times, Bad Times
Luettua: Giles Milton – Postia paratiisista. Hauska, hulvaton tarina miehestä, joka rrrrakastaa mm. sieniä, asustaa tällä hetkellä erikoisella saarella ja, tuota, lukekaa itse. Erikoisempi esitys, joka ei ehkä kaikkia huvita. Minä pidin, no, pidänhän minä sienistäkin kovasti! ;D Carol Shields – Pikkuseikkoja, elämäkerranomainen romaani. Tykkäsin, mukava tunnelma kaikin osin. Vastakohtaisuudet aika kiintoisia, Shieldsiä parhaimmillaan. Juu, suositan. Carita Forsgren – Jänistanssi. Nuori animaation tekijä ja piirtäjä, hänen suhteensa miehiin ja työhön. Vainoaminen, päällekarkaus, ihmissuhteet, erilainen uusi tuttavuus. Entisen suhteen katoaminen, tämän tempaukset sekä pienen yrityksen henkilökemiat. Sekä tietysti mummo. Suositeltava opus, trillerinomainen tarina, jota ei oikein malta jättää kesken. Rikoskin on ehkä-tasolla, ehkä... hämäävän yksinkertainen, mutta monisyinen kirja! Sophie Kinsella – Minishoppaaja, sitä kunnon hömppää yölukemiseksi. Kinsella osaa lajinsa, ei siinä mitään. Hömpän kavereille. Niccolo Ammaniti – Juhla alkakoon. Roomalaismiljönäärin megalomaaniset pirskeet, joita tulevat sotkemaan puiston vapaat villieläimet, juhliin soluttautuneet saatananpalvojat sekä katakombien salaisissa alakerroksissa piilevä heimo. Hullu, villi, käsittämättömän hihityttävä satiiri tekopyhistä nykyasenteista ja mediasirkuksesta. Kaikkea pannaan halvalla, jopa ilmaiseksi! Tämä tykkäsi, kaikki ehkä eivät – pilkka voipi sattua omaan nilkkaan ;D Ali Shaw – Tyttö, joka muuttui lasiksi. Satu aikuisille, ei ehkä kovin kiiltokuvamainen. Enempi traaginen ja liikuttava. Täynnä rakkautta ja omituisia tapahtumia, merkillinen ympäristö sekä omituiset henkilöt antavat taustaa. Tämäkin on hieno tarina, kun alkuun pääsee... Walter de Camp – Hekumallinen Berliini. Hauska kenttämiehen seksuaalimuistelo omista kokemuksista Berliinissä, rapoa nykyorgioista ja heteroille tarkoitetuista palveluista. Historiallisia faktoja erilaisista seksuaalisuuden ilmenemismuodoista eri aikakausina jne. Berliini-faneille loistavaa luettavaa, itsekin tykkäsin – historiaosuudessa paljonkin uutta faktaa... Hannu Rajaniemi – Kvanttivaras, kotomaista scifiä. Tuota, tätä on paljonkin kehuttu. Jostakin syystä ei minusta ollut sentään niin hirveän vakuuttava eli kyllä tämän luki, mutta turha tekninen tiedonjako ja sen monimutkaisuus hankaloittaa varsinaisen juonen kulkua ja henkilöt jäävät hiukan sivuseikaksi. Sorry vaan, scifi-fanit, mutta parempaakin olen lukenut. Tavan mukaan osa tulee esille muuallekin, osa jää vielä vaan jemmaan – kaikkea ei teillekään kerralla paljasteta *heheheeeh*. Eli kirjapinoja on vielä, on on on...
Ai niin, Blogistanian syövereistä näyttää löytyvän lähes minun nimelläni kulkeva kirjaploki! Ei, se EN todellakaan ole minä! Sen varmasti jokainen onkin jo tajunnut. En nyt toivo kenellekään mitään pahaa, mutta olisin suonut leidin ottavan toisen nickin kuitenkin – kaikesta huolimatta. Varsinkin, kun hän näyttää kovasti pitävän hömpästä, dissaavan fantasiaa jne. Varokaa siis halpoja kopioita!!!
POLKA – SE AINUT JA OIKEA, KAIKKINE LUETTUINE KIRJOINEEN!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti