NYT SEN TÄNÄÄN TEKEE AKU!

Haa  tänään on siis toinen akupuntiohoito eli aku-aamu,vaikka onkin torjantai. Väittäisin (tai sitten se on psykosomaattista), että 1. hoitokerta jo vaikutti jkv. Toivottavasti PF nyt hoitelee sitten myös nilkkoja, kuten viimeksi lupasi. Eli enemmän neuloja selkään ja tuohon oikeaan koipeen puudutusta ja kiristystä varten sekä molempiin nilkkoihin tuon sukkapuikkofiiliksen takia. Yllättäen, se kammottavin turvoke on koivista hävinnyt. Huomattavasti jopa. Tein nimittäin lääkevarastorempan eli heitin pois (= annoin niille, jotka näitä käyttävät) ne lääkkeet, joista ei ole ollut apua (mm. Arcoxia, Indometin, Mobic). Näistä selkeästi ainakin Arcoxia ja Mobic aiheuttivat melkomoista turvotusta jopa nassuun asti. Lisäksi lopetin monivitamiiniporetablettien aamudrinkit. Koska niiden koostumus on turhankin monipuolinen, ajattelin, että niidenkin yhdistelmä voi jotenkin vaikuttaa asiaan. En sitten tiedä, vielä on aivan vähän pientä turvotusta, ei kuitenkaan varsinaista pittingiä enää, vits is nais!

Eli ensimmäisellä aamuajalla heti PF:n luokse ja köllölleen. Oikein odotan jo sitä. Ei nimittäin viimeksi tuntunut ollenkaan pahalta, hoidon jälkeen suorastaan höpöltä.

Sitten onkin hetikohta 10 kieppeillä vuorosta Syksyn Kalvosulkeiset eli tiimipalaveri. Huoh. Onneksi sekin on tuossa lähellä, ei tarvitse raijailla itseään mihinkään kauemmas. Käsittelyssä lienevät vanhat tutut: laatu, palvelujen tuottaminen, edelleen laatu, nopeus, palkkioperusteet (siis mikäli olemme saavuttaneet selkeästi määritellyt tavoitteet ja jopa ylittäneet ne - kukaan ei vaan vieläkään tiedä, miten ne oikeasti on Korkeammalla Taholla määritelty)  sekä - tilastot! Toivottavasti tämä tilaisuus on mahdollisimman nopeasti ohi, koska pelkään taas aukovani turpaani liikaa...

Huominen on, todellakin armas Orava,  TYHY-päivä: yhteishengen kohotusta, ulkoilua, leikkiä ja laulua. Grrrrrrrrrrr. En puhu siitä sen enempää enää, sanoin kaiken tarpeellisen jo eilisessä lokissa. Eli en ole paikalla, piste.

Olen jälleen tehnyt päivän hyvän työn *taputuksia, kiitos*! Koska sijoitin kesälomarahoista niinkin kalliisiin hankintoihin kuin 50-lukua matkivaan hyppyleipäkoneeseen ja kivaan kaffenkeittimeen, päätin lahjoittaa entiset, vielä aivan toimivat vempeleet pois. En vienyt kirpparille, vaan laitoin meidän Intraan ilmon, että annan pois joko yleishyödylliseen tarkoitukseen tai esim. opiskelijalle. Eilen kävi sitten yksi tätsy hakemassa tavarat meiltä. Menivät rahattomalle, ensimmäistä kotiaan perustavalle nuorelle parille, joka odottaa vielä vaavia. Eli ihan oikeaan paikkaan, ainakin minun mielestäni! Muistan itse keitelleeni joskus kahvia kattilassa, kun ei ollut rahaa ostaa edes kirpparilta kaffenkeitintä...

------------------------------

Heipurrrrrrrrrrrrrrrrr - ei mamma sitte eile ollutkaa mitenkää pahalla päällä. Sillä oli vissii joku vauhti-ilta eilen. Jotain se sähläili ja sohlaili. Mutt muisti se kuiteski mun uuden heekkkuruuvan - se on sitä lehmähötskää, jota Poika toi. Se on namskista, ei oo semmosessa isossa purkissa, vaan just mun arvosessa pienessä littanassa purkissa. Siitä mä saan syödä kaks kertaa. Mulle ei ihan hirveesti maistu noi pehmoruuat, mutt kyllä sitä välillä pitää saada. Niin ja kalkkunaheekkuva! Se on kyllä ihan parasta. Onneks mamiskaki syö sitä, niin ett meill on sitä ihan aina. Tai melkeestäs. Tai sitte jos mamiska tekee donariruokaa, niin meill on sopimus, ett se on fifti-siksti se purkki, ett molemmat saa yhtä paljon. Ja kaikest fisusafkasta on muutenki sama sopimus. Eiks oo aika reiluu? Mä oon nyt majottunu ihan vakituisee ton pikkusoffan tyynykasan syvyyksiin. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - siell on niin nasta olo, kun on lämpöstä ja pehmeetä ja sinne voi kaivautuu ihan kokonaa vaiks piiloo. Hih - eileskää ei Kummisetä huomannu mua, ku mä olin siell tyynyjen alla ja sisällä ja takana - se näki vaan tyynykasan eikä mua! Tosi hyvä uus kissajömma.

Tää on ton eilisen kuvan jatketta, mä nimittäin siittä konttoripuolelta loikkasin tänne kirjahyllyyn ja tästä mä oon just taas jatkamassa sängyn kautta tsögeen. Niin ett tääki kuva on just ennen hyppyy - kai huomaatte, ett mä tsiigaan just mihin mä meinaan mun tassut saada. Mamiska luuli, ett kuva meni ihan pielee, kun mä just sillon hyppäsin. No, kyll se tässä näkyy, mutt tää on nyt aika hyvä foto siittä, ett mä oon kans kova harrastaa tota kirjallisuutta. Siis loikoomisen, mamin ja syömisen lisäks se on ihan yks mun lempparii! Mitäs mieltä kollikerho on? Mä aina välillä käyn pluggaa mamiskan kaa punkassa ennen ku se alkaa goisii. Ja mä luen ihan oikeita kirjoja. Vaiks hirveesti mua kiinnostaa tuoll yks kirja, joss oli kaikkii hiiruloita, myyrii ja semmosii...mun mielestä se oli ihkuselvästi ruokakirja, mutt mami väitti sitä eläinkirjaks!? Miten niin? Miten muka selkee ruokakirja, joss esitellää syötäväks sopivii elukoita voi olla eläinkirja? Mun mielestä se pitäis luokitella keittokirjoihin! Niin ett, nyt mä kyllä meen ihan ekaks tonne tyynypesään ja sitte myöhemmin partsille! Se on purrrrrrrrrveiset torjantait kaikille kissinkoille!

---------------------------------------

Vincent tuntuu olevan kovin vuolassanainen tänään. Eilen olikin illalla tosi hiljaista muutoin. Odottelin kaveria käymään, mutta eipä hän sitten ehtinytkään, on sitten tulossa tänään. Eli - vieraita odotettavissa, en siivoa, en varmasti, en ainakaan Vincentin karvasoffaa, niin vieraskorea en jaksa olla. Sitäpaitsi, tämä leidi ei pidä erityisemmin kissoista ,>

Päivän slogan: Olen vapaa ennakkoluuloista - vihaan kaikkia tasapuolisesti!

Päivän biisi: Popmuseo

Ja nyt etsimään kaffetta, röökille ja - ei kun akuttamaan!

TOMERAA TORJANTAITA LOKISTANIAAN!

 

KESKIVIIKON KAMALUUS

Tämä keskiviikon kamaluus piilee, jälleen kerran, koivissa. Maanantai ja tiistai menevät joten kuten, sunnuntain lievän levon voimin. Mutta keskiviikko-aamu on jo karmea. Heräsin kissan jolinaan ja sitkeään, jomottavaan nilkkakipuun. En meinannut päästä tolpilleni ja kun pääsin, piti hinautua seinistä kiinni pitäen kylppäriin. Istuin siellä ainakin 10 min. ja yritin rauhoittua. Teki mieli alkaa vollottaa suoraa huutoa. Kissa jo vollottikin valmiiksi. Eihän se mitään auttanut, kaffetta ja hyppyleipää kehiin sekä aamun mömmöannos ja  lepäämään kirjan kanssa siihen asti, että mömmöjen vaikutus edes vähän tuntuu. Tämä tapahtuma siis sai sikansa n. klo 3.40 tienoilla. Ehdin hyvinkin lukea edellisen kirjan loppuun ja aloittaa uuden. Sain vaatteet päälle. Hissuttelin pysäkille - ja kas - tässä minä olen. Työkoneen ääressä, ehjänä *taputuksia, hurraa-huutoja, kannustusta*!

Onneksi ei ole pakko lähteä sinne Huitsin Nevadaan perstaina, en kestäisi hetkeäkään ns. hauskaa päivän viettoa liikkuen ja laulaen sekä leikkien  vähintään 40 naisen kanssa, en sitten millään. Meitähän on yhteensä n. 60, mutta varmasti erinäisistä syistä johtuen parikymmentä on poissa. Sain siis luvan jäädä tänne päivystämään. Ah, ihanaa. Tuollaisissa tilaisuuksissa nimittäin pahimmat piirteni tulisivat aivan varmasti esille. Vaikka ei olekaan alkopitoista tarjoilua, alkaisin villuilla ihmisille, käyttäytyisin epäsosiaalisesti, en osallistuisi ratkiriemukkaisiin leikkeihin, en hauskasti uusiosanoitettuihin lauluihin. Mököttäisin kannon päässä oma kirja mukana ja kävisin mättämässä vain ruuat kitusiini. Ei, ei minusta ole tuollaiseen seuraan. Alkaisin luultavasti pitää kiihotuspuheita määräaikaisten työsuhteiden laittomuudesta, palkan pienuudesta verrattuna töihin, Isojen Päälliköiden asiantuntemattomuudesta jne. Parasta siis itseni ja muidenkin työhyvinvoinnin kannalta pysyä poissa.

Edelleenkin huomautan, että jatkuva kipu vaikuttaa myös mielialaan. Minä kun en ole masentuvaa sorttia, minua alkaa ärsyttää, vidhuttaa ja kututtaa oikein viimeisen päälle. Jos joku kohtelee kaltoin, puren niskasta ja imen veren. Tai kostan jollain oudolla mutta kummallisella tavalla viikkojen päästä. Annan siis auringon laskea vihani ylle monen monta kertaa!

--------------------------------------

Äh - purrrrrrrrrrr - mamiska oli aamulla ihan omituine. Mä nätisti menin pyytää mun heekkuva, mutt se vaan istu kylppärissä ja katteli seinää ihan hiljasena ja kalpeena. Mä istuin sitte sen eteen ja sanoin, mitä mä tahon, niin se ei ees liikkunu. Kun se liikku, niin mä sain mun heekut. Mutt omituine se kyllä oli. Ei se ees ollu vihaskana mulle, vaiks mä olinki nukkunu taas tyynypesässä yöllä vähän aikaa. Ei se oikeestaan sanonu mulle mitää. Ihan kummallista! Aika harvon se on tommone, sillä on nyt jotain vialla. Mun tarttee keksii päivällä jotain kliffaa, millä mä voisin ilahduttaa sitä, kun se punkee taas himaan. Vaiks sitte se kyllä taas on vihane vähä joka asiasta ja menee lepää vähäks aikaa. Huoh - tällasta se on sitte kissin elämä. Pitää alkaa huolehtii vähän tosta orjastaki, ei siitä tuu mitään, jos palvelu ei pelaa.

Täss mä oottelen, ett mä pääsisin aamulla lokittaa. Mamiska ei vaan avaa konetta ja ton avaaminen näillä tassuloilla on tosi hankalaa, siin on sivuissa semmoset tosi pienet namikat, molemmill puolill vielä, eikä nyt ainaskaa mun tassut ylety niihi yhtä aikaa. Nii ett tuu mami avaa toi matolaatikko nyt ja heti, hei! Mä haluun jutskaa mun kamujen kaa...

--------------------------------------

Toivottavasti Vincent ei järjestä päivän aikana mitään mukavaa "kaikki matot sekaisin ja ykät päälle" sessiota piristääkseen minua. Saataisi olla taas lentäviä kissoja liikkeellä sen jälkeen.

No, kaipa se tämäkin päivä on tässä lusittava, hiljakseen. Äkkiä vaan lisää kaffetta kehiin, kaipa se siitä lähtee taas käyntiin. Toivon vaan, että kukaan ei tänään soita tai lähetä meiliä mistään työasiasta, vastaus voipi olla ärhäkkä, suorastaan riipivän villumainen.

Päivän biisi: Lääkäri-laulu

Kesken oleva kirja: Colby Buzzel: Minun sotani - amerikkalaissotilas Iranissa

Tuntuuko, että sinua ei arvosteta koskaan eikä missään, että työpanostasi työpaikallasi vähätellään, että olet kiitosten arvoinen, mutta et saa niitä koskaan? Käypäs täällä, saat sitä mitä olet aina halunnut, taatusti! Minä, Welhotar Polgara, lupaan...

NO NIIN, KEKSIVIIKKOA TAAS LOKISTANIAAN - OLLAAN OLEMASSA, EIKÖ?

POLGARA-HÖRHÖT 1 - 0

Näin alkuun on siis palattava eilisiltapäivään. Olin täysin puuduksissa päästyäni lopulta kotiin. Yöunet olivat jääneet 3 tuntiin, särki, vihloi, vidhutti. Ja oli Hörhön rahapäivä, onneksi olin nostanut rahat jo lauantaina (jota Hörhö itse ei onneksi tiennyt). Puhelin soi heti tultuani kotiin, puheesta ei kylläkään juuri saanut selvää. Ainoastaan sen, että Hörhö oli tulossa hakemaan rahansa kohtapian. Muistuttelen teille, että ao. Hörhö ei ole saanut avattua tiliä pankkiin, koska hänellä ei ole voimassa olevaa virallista henkilökorttia, passia tai kuvallista KELA-korttia. Tästä syystä hän on ohjannut työkyvyttömyyseläkkeensä minun tililleni ja minä maksan ne hänelle suoraan maksupäivänä.

Eipä mennyt kuin pari minuuttia, kun alhaalta kuului kähinää, joka leikki olevansa vihellystä. Hörhöhän siellä, ja niin maan pleen etukumarassa kuin olla ja voi. Heitin nyklat ja kaveri kömpi kerroksiin. Olin jo niin raivoissani, että ilmoitin heti ovella, että ota rahat ja juokse, jollet halua satuttaa itseäsi. Mutta kun kaveri ei oikein pysynyt  pystyssä. Annoin kuitenkin hänen istua hetken, annoin vain osan rahoista, koska kunto oli sitä luokkaa, haukuin Hörhön oikein kunnolla. Vidhuilin ja kurmuutin niin, että herkkähermoisempi olisi joko lyönyt tai poistunut paikalta. Ei, vielä piti saada soittaa. Hörhöllä on sama kummallinen tapa, kuin jollain muillakin - kännykkään pitää aina huutaa. Raivostuttavaa. Haukuin Hörhön vielä kertaalleen, otin niska-perse kiinni ja heitti ovi ulos. Jotain urputusta kuului, mutta mitä siitä. Olin niin Lopen uupunut, että heilautin itseni suoraan soffalle kirja kainalossa. Hörhö oli kukistettu, Malmilla kaikki jälleen hyvin.

Eipä mennyt kuin 10 minuuttia, jo Kummisetä riipii itseään sisään kertoen, kuinka on lopettanut juomisen eli tänään vain pari pulloa viiniä ja toinen vielä juomatta. Oli ottanut sen mukaansa ja tullut ilahduttamaan minua. No, suoraan sanoen, en ilahtunut. Kerroin, että en ole hyvää seuraa, nukahdan kohta, olen vidhumaisella tuulella. Tämä ei Kummisetää häirinnyt lainkaan. Hän jorinoi siis koko pullon edestä, mitkä kuitit oli laittamassa anomukseen, mitkä voisi laittaa, mitä pitäisi tähän-ja-tuohon kirjoittaa jne. Lopulta kyllästyin siihenkin ja kerroin, missä on ovi. Olin menossa suoraan nukkumaan jo klo 20 kieppeillä. Kirja valvotti vielä varmaankin 20 min. mutta sitten sammuin suoraan sikiuneen. Kunnes rakas Vincent sai kissahepulit klo 2 tienoilla. Kammottavaa jollotusta, huutoa, juoksua. Kun en reagoinut mitenkään, käväisin vain hereillä, hypättiin sänkyyni, sännättiin tyynylle ja huudettiin suoraan korvaan! Tässä vaiheessa nähtiin lyhyt lentävä kissa -episodi. Sen jälkeen nukuin vielä ihan kellon herättämiseen asti, joka on meillä erittäin harvinaista.  Eli nyt on nukuttu, josko tänään pysyisi hereillä ihan klo 21 asti ;D Tavoite ei ole mahdoton.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrr - mä oon nyt kyllä loukkaantunut mamiskalle. Mä en tajuu, miksei se voinu nousta sillon yöllä. Mä olisin tarvinnu leikkikaverii ja heekkuja ja toi orja vaa goisii ja örisee unissaan. Ja sitte ku mä hellästi käyn sängyssä ja hyppään tyynylle, nii mut, siis kuvitelkaa kavrut, mut heitetään alas ja ulos makkarista. Epistä. Kesällä se nousi ja oli ihan kiva ja kiltti. Nyt siittä on tullu tommone rähisijä *paheksuva kissairv*. Ei ton kaa oo enää kiva asuu, jollei se herää kerta yöllä mun kaa olemaa. No, täytyy myöntää, ett mull oli aika kova meno päällä viime yönä. Oli sillee kliffaa juosta, ku oli vilposta ja hiljasta. Ja kaikki varmaan kuuli mun upeen kollijolinan! Mutt orja vaa makaa...eikä eväänsäkään lotkauta. Kissakele! Mun tarttis itte varmaa jotenki yrittää leikkii sen kaa illalla, mutt ku mä tykkään ottaa iltatirsat sen jälkee ku se on tullu himaa ja herätä sitte niihi aikoihi ku se menee goisiin. Tarttee miettii asiaa. Kyll se iltasin leikkis ihan mielellää mun kaa, mutt kun mä en sillon oo vielä oikeen timmissä kunnossa, niin mä en taas jaksa. Ton pitäis alkaa tekee vaiks pelkkää iltavuoroo, niin ois paljon parempi!

Mä alan toivoo, ett mullaki ois leikkikaverei, niinku tollee! Tää oli niin söde kuva kollinkin mielestä, ett oli pakko lainata tätä. Poika ei oo ehtinyt vielä purkaa mun omii kuveja, ett nyt pitää vaan tyytyy taas näihi lainakuveihi! Yes, kalkkunaheekkuja on syöty ja nyt mä lähden goisiin. Jos mä sitten jaksaisi olla mamin kaa illalla ennenku se menee ite nukkuun! Se on sitte purrrrrrrrrrrrrrveiset taas kaikille - goisitaan kunnon päikkärit!

----------------------------------------

Sopii goisia, kiitos! Aion tänäänkin mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Vaihdoin taas kipulääkitystä. Tramal ei tehoa lainkaan, ei ainakaan noin pienellä annostuksella. Eli Panacod on jälleen kehissä, joten pientä toivoa lähes-kivuttomuudesta on olemassa. Jospa taas jaksaisi tämän päivän tässä. Mutta silti, ihan tiedoksi vaan, vidhuttaa! Sarjispunktio on to-aamuna jälleen, josko se alkaisi sitten helpottaa...

Päivän slogan: Kauneus on pinnallista, rumuus menee luihin ja ytimiin!

Päivän biisi: Lautalla

Kesken oleva kirja: Dean Koontz: Odd Thomas osa 1 - Hiljaisten kaupunki

UNELIASTA TIISTAITA KOKO LOKISTANIAAN!

MAANANTAIUUPUMUSTA, TYÖHALUTTOMUUTTA JA MUUTA

Työperäiset maanantai-aamut pitäisi kieltää lailla! Nyt on kuitenkin sopiva maantaifiilis - sataa, sataa ropisee. Kunnolla satoi koko yön, tuohon klo 4:ään asti. Heräsin 3:n tienoolla siihen, että polvi oli jotenkin omituisessa asennossa ja vihloi niin pleesti. Meni varmaan 15 min. ennenkuin pääsin ylös ja sain polven suht. kivuttomaksi. Siis lisää kivoja vaivoja, jee! En yrittänytkään sitten enää unta, vaan keittelin kaffet, seurustelin Vincentin kanssa ja lueskelin kaikessa rauhassa. Näkyi sitä muutama muukin valo naapuritaloissa. Eli muuallakin kärsitään joko unettomuudesta tai muuten vain valvotaan. Lohduttavaa.

Työhaluttomuus vaivaa. Tiedän, että kyllä se tästä taas lähtee ja jopa innostun, kun pääsen alkuun. Se alku on vain niin vmäistä. Kaikki on myöhässä, aina. Ja minä ainakin teen voitavani, mutta kun se ei riitä. Ei riitä muillakaan. Tilanne on sama ympäriinsä. Ja tästä huvista sitten maksetaan se naurettava palkka, jolla nippa-nappa saa laskut maksettua ja vielä jää vähän ruokaankin, kunhan ei äidy ostelemaan mitään herkkuja vaan pysyttelee oranssissa tai muutoin halvoissa aineksissa. Ei puhettakaan, että olisi varaa käydä syömässä ns. työpaikkaruokalassa (joka nyt ei kyllä herkkuja tarjoile, onneksi). Eväänä on aina eilisiä tähteitä tai varta vasten laitettua ruokaa. Palkka on laskettu juuri sellaiseksi, että ei ole edellytyksiä saada mitään tukia. Tai asumistukeahan saisin, mutta KELA ei maksa alle 16 euron asumistukea (olikohan se nyt 12 vai 16, en tarkkaan muista enkä nyt jaksa tarkistaa).

Tämä vaivaa ainakin minua nyt, kun Belgarion on täyttänyt 18 v. Hän maksaa itse opintorahastaan koulumatkat, osan nettiyhteydestä sekä Cociksensa ja ylimääräiset pikkumenonsa. Minä olen hankkinut kaikki kirjat ja tarvittaessa luvannut avustaa. Eilen juuri kysyin, tarvitseeko hän nyt juuri jotain. Ei kuulema, mikä tietysti on hyvä. Kaveri ei siis ainakaan ole ihmeemmin rahan perään. Ja onneksi suvun ainoa lapsenlapsi on molempien mummien lemmikki, joten silloin tällöin 20 euroa lapsen kassaan on mukava ylläri. Toisaalta, yrittelin jo pelotella, että vielä tulee sekin päivä, että on hankkiuduttava Töihin. Belgarion ei ottanut asiaa kovin vakavasti; tulemme ilmeisesti saamaan keskuuteemme ikuisen opiskelijan...

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta kaikki! Mä arvasin - toi mami eile sitte hävitti mun karvasoffainstallaation. Mutt mä iskin heti takasin, iltapäivällä kun se goisi jotain päiväunkkoja taas, mä valtasin koko tyynykasan ja tein sinne ihanan pesän ja pyörin siinä oikeen kunnolla.  Mmmmmmmmmmmmukavaa. Niin kauan kun mamiska heräsi ja huomasi. Se huomautti vähä tiukalla äänellä, ett toi ei nyt ihan oo kissinkan paikka, mä sitte poistuin taas loukkaantuneena baseen! Miten nii ei oo, paras ja pehmosin mesta, ja sillee niinku pesä. Jos siihen nyt jää sellanen karvanen kolo, se voi oottaa mua taas seuraavaan kertaan. Mamiska nyt vaan taas venaa jotakuta käymään ja sano, ettei ihan pitäis olla karvoja tai pitää uudestaa siivota, enneku se kaveri tulee. Huoh - no kai siihen sitte vaan täytyy sopeutuu. Mutt en mä silti siittä kolosta luovu. Se on niin magee mesta näin syksyn tullessa. Päivällä mä meen taas partsille päivystään!

Tää hei on sitte lainakuva, mutt nyt mä taidan tajuu, mitä toi mamma oikee tarkotti, kun se puhu lentävistä kissoista! Taitaa olla parasta totella sitä ja sillee, ainaski vähä, joskus. Mä sain kalkkunaheekkuva taas ja sitte jotain uutta lehmäpehmoruokaa, aikastas hyvää seki oli, semmosta möhnästä, ei niinku biittejä soossissa. Mutt mulle kelpaa kyllä tommonenki sösselö, mä en oo mikää turhan kranttu! No nii, se on lähtö partsille sitte, kun mamiskaki lähtee punkee itteesä duunii. Se on purrrrrrrrrrrrrrrrr kaikille kavruille - lokitellaan taas!

-------------------------------------

Vincentiä pitää todella hieman välillä uhkailla, että ihan kaikki ei sentään ole kissoillekaan sallittua tai toivottavaa, pliis. No, minun pitänee lähteä etsimään itselleni kaffitusta ja mahdollista galvanoitunutta seuraa ,D

Kesken oleva kirja: Joanne Harris - Herrasmiehiä ja huijareita (kehno nimi, kirja on parempi kuin nimestä voisi olettaa...)

Päivän helpoin lokitus; mitä syntymäpäiväsi merkitsee. Tässä omani, ihan reilu ja oikea  tulos, joka ei kyllä pidä pätkääkään paikkaansa! Mutta kokeilkaapa itse:

 

Your Birthdate: August 31

You're a pretty traditional person. If it's lasted, it's probably good. You seek stability - both in your career and your romantic relationship. In return, you're very loyal and predictable. Which is usually a good thing. Without a partner, you feel lost. Being with someone is very important to you. Your strength: Your dependability Your weakness: You hate being alone Your power color: Midnight blue Your power symbol: Shell Your power month: April

What Does Your Birth Date Mean?

Argh - itse asiassa tuo tulos alkoi kututtaa. Tykkään olla yksin.  En pidä keväästä noin yleensä, en etenkään huhtikuusta. En kaipaa mitään vakituista suhdetta jne. Silkkaa soopaa, toivottavasti joku saa jotain kivaa kuullakseen ,D

Päivän slogan: Parannuskeino apatiaan ja kututukseen keksitty - mitä väliä sillä on?

Päivän biisi: Foxey Lady

MASENTAVAA MAANANTAITA LOKISTANIAAN!

 

SIPOSIISTIÄ SUNNUNTAITA

Otsikko on valittu täysin sillä perusteella, että minä aina siivoan sunnuntaina. Eli esittelen pölynimurille ainakin keskilattiaa vähän tarkemmin. Meillä on kuitenkin sen verran porukkaa aina tupakeittiössä, että sotkua tulee. Ja minä ja kissa saamme yhdessä aikaan niin paljon karvoja, että imurointi on ihan pakko. Ja sunnuntaina siksi, että juuri kirkonmeininkien aikaan on hyvä aloittaa. Krapulaiset ja muut raskautetut saavat lopultakin herätä Polgaran infernaaliseen siivoushässäkkään. Onneksi se ns. into loppuu aina hyvin nopeasti. Kunhan saa torpan edes vähän siistityn näköiseksi. Ja Vincentin karvasoffainstallaatiolle tulee, ikävä kyllä, lähtö taas tänään!

Olin eilen reipas  *taputtaa itseään päähän*! Sen lisäksi että tuli roudattua kassillinen kirjoja ja kaksi kassillista ruokaa, valmistin kunnon safkat Belgarionille ja Kummisedälle. Palapaistia, perunamuussia, kesäkurmitsalättyjä. Ihan itse omin pikku kätösin alusta loppuun ilman lisäaineita. Näkyi maistuvan - vain muutama lättynen jäi ja ne syödään leivän päällä päivän aikana. Lisäksi innostuin laittamaan ne Papun tuomat kurkut eli tekemäään peräti säilöntähommia. Kurkut oli kyllä selkeästi valittu niin, että Kummisetä sai kaikki epämuodostuneet ja liian suuret yksilöt. Nou hätä, leikkasin niistä päät ja epämuodostumat pois ja sain kaksi isoa purkkia nättejä viipaleita. Epämuodostuneet palat laitoin myllyyn, lisäsin paprikaa ja sipulia ja tein kaksi purkkia pikkelssiä. Eli säilötty on, jos ei nyt ihan talven varalle, mutta kuitenkin. Mikään ei täällä mene hukkaan...

Muutoin tässä on melko inha olo, jätin taas tavan mukaan eilen särkylääkkeet pois. Ple, ei olisi kannattanut. Sain kyllä jotenkin nukuttua, mutta katkonaisesti. Nyt aamulla oli pakko ottaa Tramalia, jospa tästä pääsisi  vähän parempaan tilaan. Särky nimittäin alkaa myös villuttaa ja jos painaa päälle vielä sunnuntai-maanantai -angst, kuten aina tekee, ei ole kivaa, ei mukavaa!

Ensi vkon perstaina olisi työporukan (lísättynä n. 40 muulla samoja hommia tekevällä) "virkistäytymispäivä" Huitsin Nevadassa. En aio osallistua. Sanoin, että mikäli Iso Pomo kyselee, on jonkun kuitenkin pakko päivystää kiireisissä tapauksissa ja olen vapaaehtoinen. En aio lähteä jonnekin metsään taittamaan koipiani vapaaehtoisesti, en edes työaikana. Yhden työkaverin päätös lähteä liittyi siihen, että ruoka siellä on kuulemma hyvää ja talo tarjoaa. Ei olisi muuten lähtenyt! No, syyhän se on tietysti tuokin ,D

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - tänään  toi mamiska sano jo, ett se aikoo taas purkaa mun taideteoksen. No, mä voin hyväksyy sen, oikeestaan sehän vois olla installaation tarkotuskin, ett se aina puretaan ja sitte se tehdään takasi, aina vähän erilaisena, sillee muuntuvana taiteena! Mutt en mä silti diggaa pölkkäristä, en. Mä meen sillon bastuun tai partsille. Kattelen vaan, kun toi mamma huhkii pää märkänä ja sanelee rumia sanoja välillä. En mä tajuu, miks tarvii siivota nii useen. Eihä täällä nyt oo vielä mitää, mihin ees kompastuis. Mitä nyt niit uhvopalleroita, niit on, mä myönnän ja mami kaa! Eilen mami taas ihan hurjana otti musta fotoja. Käveli mun perässä ja lauko sitä kaameraansa. Mä jo meinasin hermostuu. Mutt sitte mä unohdin koko jutskan tossa päivän aikana. Sitte se sano, ett jos ne kuvat onnistuu, siinä on pari vinkeetä jutskaa. Hyvä! Mä haluun musta kunnon kuvia, nyt ei oo, pitää käyttää jotai lainakuvaa jostai. Mä haluisin mun omia kuveja.

HEIHEIHEI, viel löyty yks kuva musta viidakossa. Tää on melkeen samanlainen kun oliki jo viime viikolla, mutt vähä erilaine kuiteski. Mut tää on MUN kuva, eikästäs mikää lainattu, nih. Ett on parempi tällee! Muute, me ollaa täss kolliporukan kaa funtsattu kissabaarin perustamista, idea tuli Leeviltä! Aika hyvä jutska, nyt vaan pitää vähä funtsii jutskaa ekaks. Mä painunki tästä funtsii ja pidän sitte teihi kollikamuihi yhteyttä, mitä mulla ois mielessä! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-sunnuntaita kaikille kisseille Lokistanian mahtavassa landiassa!

------------------------------------------------

Jaa, ai kissabaari. Minulle sopii, kunhan se ei sijaitse meidän parvekkeella! Yöllä on satanut, jippii, supparit nouskoot! Minäkin nousen tästä, on mentävä Kummisedälle pyykkäämään heti aamuaikaisin. Sitten ehdin lötköttää ja siivota. Jotain evästäkin pitää taas huomiseksi keksiä. Aamulla kyllä mietin taas sitä sairaslomaoptiota, jos huomenna olen yhtä kipeä, taidan käyttää  sitä hyväkseni!

Päivän lokijuttuna tällä kertaa, millainen kirjoittaja olisit. No, oma vastaukseni on tuossa ja pitääkin paikkansa. Testaa  sinäkin itsesi ,D

 

You Should Be a Science Fiction Writer

Your ideas are very strange, and people often wonder what planet you're from. And while you may have some problems being "normal," you'll have no problems writing sci-fi. Whether it's epic films, important novels, or vivid comics... Your own little universe could leave an important mark on the world!

What Type of Writer Should You Be?

 

Päivän slogan: Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraaalitonta tai lihottavaa!

SIISTIÄ SUNNUNTAITA KAIKILLE - OLKAA MYÖS SIISTISTI!

LAUANTAI ON TYÖPÄIVÄ....

Lauantai on siis todellakin työpäivä, mutta ei herjaamolla. Lauantai on se päivä viikosta, jolloin käydään kaupassa hakemassa viikon ruuat, kirjastossa noutamassa varaukset ja viikon kirjat sekä erilaisissa Malmin halpakaupoissa etsimässä mausteet sekä jotain mahdollisesti taloudessa tarvittavaa ihmeellistä pikkutavaraa. Onneksi on Belgarion, joka on taas tänäänkin luvannut tulla auttamaan. Ruokapalkalla. Tosin lupasin hänelle vanhanaikaista palapaistia Oikeasta Lihasta, kesäkurmitsalättyjä ja itse tehtyä perunamuussia. Jos ei sillä lupauksella Poika lähde liikkeelle, jo on ihme. Tosin hän kommentoi itse tuota Oikeaa Lihaa kysyen, onko se totta, siis todella totta, että huushollissamme sellaista taas on edes näkyvissä ja että sitä todella saa myös syödäkseen. Lupasin. Kun Belgarion kävi viikolla päiväsaikaan, olin vielä töissä. Minulle oli jäänyt jemmaan pieni lautasellinen niitä kesäkurmitsalättyjä ja ajattelin vetäistä ne iltapalana. Katsastin kuitenkin jääkaappia - ja kas kummaa, tyhjä lautanen. Poika oli himoissaan vetäissyt ne huiviin tyytyväisenä. Omituinen maku. Nuoreksi siiis. Ovathan ne hyviä, mutta en olisi uskonut, että ihan niin hyviä. Nimittäin oli Belgarionilta suorastaan vaatimus, että sen palapaistin lisäksi hänen on saatava myös kesäkurtpisalättyjä. Toivomus toteutetaan, koska on varsin vaatimaton ja taatusti tämän welhottaren hallittavissa.

Työpaikalla herjaamolla on kesän aikana alkanut esiintyä erilaisia ristiriitoja tavallista enemmän. Tämän 3 v:n aikana porukka on tullut toimeen suht. hyvin toistensa kanssa ja pienemmät riidat on sovittu kahden kesken, jos jotakin on tullut sanottua. Nyt tilanne tuntuu kiristyvän oudolla tavalla. Kaikki kyttäilevät toisiaan. Liekö syynä se, että töitämme alettiin tilastoida erittäin epämääräisellä tavalla alkukesästä, nyt tilastointia pitäisi taas jatkaa syksyllä, mutta eri tavalla. Kumpikaan tapa ei meidän mielestämme ole oikea eikä tuo realistisella tavalla esiin tehtyä työmäärää verrattuna työntekijöihin. Kas kun Iso Pomo ei oikein tiedä, mitä me todella teemme. Ja meidän on näköjään turha tarjota omia esityksiämme tilastointiin. Tosin itse tein itselleni vähän muunnellun tilastopohjan, jonka aion kylmän rauhallisesti ujuttaa  hänelle ajan tullen. Ideana näyttää Päällystöllä olevankin se, että ei lisätä työntekijöitä, vaikka työt ovat hurjasti lisääntyneet näiden 2.5 v:n aikana. Vähennetään sen sijaan teettävän tahon tuomia töitä... Käytännössä tämä on mahdotonta, mutta Iso Pomo ei sitä vielä tiedä, vaikka me maan matoset olemme jo harvinaisen selvillä asioista. Suuri Kokous asiasta käydään ilmeisesti syys-lokakuussa. Silloin loppuu taas minunkin työsopimukseni. Odotamme siis Asioista Huonosti Perillä Olevan Tahon päätöksiä pelvolla.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - päh tota mamin duunia. Mitä sen tarvii sinne mennä? Ihan hyvi se vois jäädä mun kaa himaa ja pitää kivaa mun kaa. Hoitaa mua vähä paremmi ja leikkii mun kaa enemmän. Pitää musta huolta. Mä oon kuiteski eka ja tärkein. Ai nii - se kyll sano, ett sen takii tarvii mennä duunii, ett mulleki saadaa oikeeta kissinruokaa, heekkuja ja kissipellettejä kakkikseen. Nii. Mutt saisha se jostai jotain rahaa. Se vois itte syödä vähemmä, nii ett mä saisi sitte kuitenki kaikki mun tavarat niinku ennenki. Musta se ois aika hyvä ratkasu! Tuuttitöö epäili eilen, ett toi orja ois oppinu kuvaamaa. Ei pidä kuule paikkaansa. Se vaan laukoo sillä kaameralla ja kävelee mun perässä. Osa fotoist onnistuu, osa ei. Mä valkkailen tänne ne parhaat. No on aika moni nyt viimeks iha onnistunutki, vissii sen kädet ei ehdi darrata kun se vetää lonkkalaukauksill niit fotoi. Mutt sen muit karvotuksii mä en kyllä haluu kattoo. Oon mä nähny sen suihkuss, kun mä aika useen istun sillon sen kaa kylppäris. Suihkus se on vasta hirveen näköne, ihan karmee. Kastella nyt ittes vapaaehtosesti ja sitte vielä pestä ne hivukset - huh. Ei sitä kunnon kissa oikeen kehtaa edes ajatella.  Mulla on taas snadi epäilys, ett mun karvasoffainstallaatio on häviämässä. Jotain toi mutisi eilen, ett sunnuntaina alkaa tapahtua. Se on huono enne, mä pelkään, ett taas se ottaa sen inhopölkkärin esiin. Ja sen mopin, jonka mä tietty tapan heti. HeiHEIHEI - mä sain eilen oikeeta raatelulihaa, kun mamiska alko tehdä jotai soossiii Pojalle. Se pilkko lihaa ja mäki sain sitte biittejä siittä. Ai että se oli heekkuva. Mami sano, ett se on jotain sisäpaistii. Mulle sisäpaistii. Mmmmmmmmmm. Mä voisin varmaa syödä sitä ihan joka päivä. On suikiski hyvää, mutt toi oli vielä parempaa. Ja sitte kun ne biitit voi tappaa. Siis ne pitää heitellä vähän aikaa ympäri, hyökätä ja retuuttaa ja sitte jyrsiä massuun. Maistuu paremmalta ja tulee hyvä olo.

 

Täss mä vaan makoilen partsill ja toi ehti ottaa taas foton. Mua ei muúten näy kunnolla, mutt varmaan huomaatte rentouttavan ja vinkeän asentoni. Tää oli nääs vain lyhyt lepo, jonka jälkeen mä iskin päälle kunnon hepulit ;D Mamiskaa on niin hitsin kiva huijata, se menee vieläki välillä vanhaan kissahalpaan! No, mä sain äsken kalkkunaheekkuva ja mä lähdenki nyt uudestaan goisiin, ku sain ton orjan kunnolla hereille ja mun lokituksen julki. Hirveen kivaa kissiviikonloppua kaikille komeille kolleille ja upeille leideille Lokistaniassa ja muualla, jossa meitä seurataan! Purrrrrrr!

-------------------------------------

Kyllä, Vincent tallusteli jo tyynesti goisimaan. Näin käy aina, kun minut on saatu niin hereille, että valot ovat päällä, radio soi ja  ekat kaffet on juotu. Eli orja pystyyn ja töihin.

Töihinhän sitä on sitten alettava. Eli värkättävä metrin pituista kauppalistaa, tarkistettava Huutis-asioita, mietittävä ensi vkon ns. ruokalistaa ja muuta mukavaa. Ei kiva, ei mukava. Taidan ensin kömpiä vähäksi aikaa vielä peiton alle lukemaan, se on terveellisempää kehittyville aivoille....

Päivän slogan: Nyt aion ottaa vähän rennommin - olen huolissani vain päivän kerrallaan!

Ja sitten, minkäs väriset kalsarit tuovatkaan onnea. Tässä oma vastaukseni, mutta mistä hitsistä saa sinisiä Sloggeja kokoa valtava? ;D Testaa omat onnenkalsarisi myös alla olevasta linkistä!

 

Your Lucky Underwear is Blue

You are caring and extroverted. You've made relationships your number one focus, and your lucky blue underwear can bring some balance to them. You thrive in one-on-one situations. You are a good listener and a natural born therapist. Sometimes you let the concerns of others become too important in your life, leading to stress and worry. If you want more balance, put on your blue underpants. They'll help you take care of yourself first.

What Color Is Your Lucky Underwear?

JA EI KUN LEPPOISAA LAUANTAITA LOKISTANIAAN!

SYYSKUINEN PERSTAI-AAMU

Pari viime aamua ovat jo olleet kiitettävän syksyisen oloisia. Oikein mieluusti lähtee ulos pimeään, raikkaaseen keliin. Lopultakin syksy on tulossa. Vielä sitä pientä kirpakkuutta kiitos ja yösadetta niin mieluisin vuodenaika on käsillä. Ja sieniä tässä odottelen, kiitos vaan, niin että antaa kasvaa nyt, hopiti-hop!

Tein eilen sienisalaattia Kummisedälle ihan vanhan oman reseptini mukaan. Tuli niin hyvää, että itse maistiaisiksi meni pari sienisalaattileipää ihan tuosta vaan. Ja kun Kummisetä sitten sai oman purkkinsa, pyysin häntä vähän maistamaan, onko kelpoista ja yhtä hyvää kuin Papun laittama (joka tunkee sekaan mm. suolakurkkua, smetanaa ja majoneesia...argh....). Kummisetähän meinasi sieppoa koko lastin kerrallaan. Eli vaikka tämä ei edelleenkään ole ruokaloki, laitan tähän maailman helpoimman (ja taatusti myös kevyen sienisalaatin ohjeen).

Polgaran perinteinen sienisalaatti

N. 300 - 500 g suolasieniä

1 pienehkö sipuli

Tuoretta tai kuivattua tilliä

Musta- tai maustepippuria

Kevytkermaviiliä (3 %) HYLA

Huuhtele lävikössä suolasieniä kunnolla kylmässä vedessä ja laita ne sitten likoamaan lävikössä vielä kippoon, jossa on kylmää vettä. Vaihda vesi pari kertaa parin tunnin aikana. Maista, onko liika suola lähtenyt. Jos on, myllytä sienet ja sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon 1 rkl kuivattua tilliä sekä ihan pieni tupsaus musta- tai maustepippuria - nämä korostavat sienten omaa makua. Sotke sekaan vielä purkillinen tuota kevytkermaviiliä. Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Saattaa tulla syötyä välittömästikin.

Lupasin myös rapota elisestä akusta! Jesh - nyt mullakin on oma PF, kuten Elmallakin kesällä.... Eli minulla oli heti ensimmäinen aamuaika. Ja yllätys yllätys, tiedonkulku ei taaskaan ollut pelannut. Minulle soittanut sekretaari selvästi sanoi, että akupunktio klo 8.15. Minut vastaanottanut fyssan täti kuitenkin kertoi heti, että hän ei ole luvannut mitään akupunktiota eikä ainakaan ennen arviota. Eli ei kun arviota tekemään. Taisinpa eka kertaa julkisessa terveydenhuollossa tavata tätsyn, joka jopa kuunteli minua, kun kerroin mihin sattuu ja millä tavalla. Lisäksi hän vielä tarkisti koivet eri liikkeillä, samoin selän liikkuvuuden, arkuudet jne. Ja lopulta hän tulikin sitten siihen tulokseen, että olen esimerkillinen (!) hoitokohde akupunktiokoetukselle. Ei kun pötkölleen kivasti kyljelleen. Kyseli vielä tahdonko toisen tyynyn ja haki neulat. Neuloja tuli nyt eka kerralla tosi vähän eli 1 päähän (olisi nyt vähän syvemmälle kuitenkin, tyyliin naula päässä), 3 - 4 alaselkään tai itseasiassa peffammalle puolelle, 2 oik. reiteen, 2 polvitaipeen ylä- ja alapuolelle sekä 2 nilkkaan päällekkäin. Sitten tuotiin huolekkaasti mukava peitto, joka aseteltiin niin, ettei tuuli käy minun ylitseni. Mukavat 20 min. siinä vietin samalla, kun hän kertoi, että tämä ei kaikille auta lainkaan ja joillekin vasta 3 - 5 kerran jälkeen, toiset taas tulevat huonovointisiksi - eli ei kannata odotella mitään turhaa ihmetoipumista. Sovimme kuitenkin jo 5 seuraavaa hoitokertaa valmiiksi eli nyt on sitten kerran viikossa treffit kunnon PF:n kanssa. Lisäksi sain pari äärimmäisen helppoa ja kevyttä liikeohjetta päivittäin tehtäväksi. Oikein mukava ja selvästi asiansa tunteva leidi. Hän kertoikin itsellään olleen selkäongelmia koko ikänsä ja olleensa jo jäämässä työkyvyttömyyseläkkeelle 4 v. sitten, mutta oli saanut kuntoutettua itsensä vielä kuitenkin tosi täppäseen kuntoon. Neulojen poiston jälkeen olikin sitten melko höpsäkkä olo, kuin olisi vetäissyt tosi nopeasti pari siideriä. Jalat eivät vipattaneet, mutta päässä tuntui hassulta. Ja oikea jalka oli lähes kivuton, samoin selkä. Oikein rätväkkäästi kävelin selkä suorana nokka pystyssä takaisin töihin! Seuraavaksi PF lupasi sitten laittaa enemmän neuloja ja myös nilkkoihin. Odotan innolla seuraavia treffejämme! Väliäkö hällä, onko tämä vähän parempi tunne psykosomaattista vai todella akupunktion aiheuttamaa, pääasia on se, että jotain tapahtuu ja tehdään.

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mähän arvasin, ett kyll teilt gimmoilta sitte alkaa palautetta tulee, kun te hokaatte, ett mull onki ihan hyviiki fotoi jömmassa. Mä taidan vielä pitää pari sillee yllärinä ja laitetaanki tänää ihan tavalline foto *vieno kissavirn*. Mä olen alkanu taas tehdä sitä mun karvasoffainstallaatiota, se on jo aikastas upeen näköne. Koko toinen puoli soffasta on karvastettu, toinen puoli on puhtaan sininen. Siin tulee niinku esille koko pelkistetty kissamaailma. Niinku se karvane puoli, joka on lähempänä jääkkäriä, tiätty. Se karvaton puoli on orjapuoli. Sill ei oo karvoja ku päässä ja neki ihan omituisii ja huisin pitkii. Sitt meill on kyll ton mamiskan kaa yhteinenki rojekti. Kun sen pitkät hivukset ja mun vaaleet masukarvat sekottuu, tulee sellasii pölyhirviökoirii, ett ne tukkii sen inhoimurinki! Mä en tajuu, miten me kimpassa saadaan aikaan semmone määrä karvoja ja palluroita, tai ne siis ei oo mitään palluroita enää, ne on hirmu isoja ja lentäviä liiteleviä uhvoja. Nih! Mutt taiteellisii ne kuiteski on neki.

Täss mä vaanin mamiskaa mun kotiviidakossa makkarissa. Tää on se pienempi viidakko. Tossa isommassa huoneessa on sitten isompi viidakko, mutt se on vähä erilaine. Mutt tähän mä mahdun just vinkeesti sittamaan keskelle ja tsiigaa, mitä toi mamiska aina lokittaa. Ja kattelen sitten teidän kaikkien fotoi tost mamin selän yli...vaiks se on vähä vaikeeta, ku selkä on levee ja kissa nii pieni ,D Kliffaaa viikonloppuu kaikille Lokistanian kisseille - erityisesti teille giltseille, jotka kommenteerasitte mun fotoi *lämpöinen kissanuolaisu*! Enhä mä mikään pahan näköne ollutkaa...

--------------------------------

Jotenkin käy kateeksi tuo kissojen itsetyytyväisyys, itsetunto ja mm. lötkötysmentaliteetti. Ei kiirettä mihinkään, korkeintaan ruokakupille ja välillä leikkimään. Ja sitten kunnon tirsat äärimmäisen mukavan näköisessä rennossa asennossa. Käy kateeksi.

Jaaha - kaffitus alkaa kohta.

Kesken oleva kirja: On sama kuin eilen, mutta Hapulin Selibaattipäiväkirjat oli tullut kirjastoon ja sain sen tilattua eilen. Tuleekin varmaan aika pikaisesti, koska kukaan ei ollut ilmeisesti vielä huomannut sen saapuneen, koska Helmetin uutuusluettelo päivitetään vasta tänään.

Päivän slogan: Se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi!

Päivän biisi: Piironkinjalka

SYYSKUISTA PERSTAITA LOKISTANIAAN - PYYTÄKÄÄ SIENIÄ!