Lauantai on siis todellakin työpäivä, mutta ei herjaamolla. Lauantai on se päivä viikosta, jolloin käydään kaupassa hakemassa viikon ruuat, kirjastossa noutamassa varaukset ja viikon kirjat sekä erilaisissa Malmin halpakaupoissa etsimässä mausteet sekä jotain mahdollisesti taloudessa tarvittavaa ihmeellistä pikkutavaraa. Onneksi on Belgarion, joka on taas tänäänkin luvannut tulla auttamaan. Ruokapalkalla. Tosin lupasin hänelle vanhanaikaista palapaistia Oikeasta Lihasta, kesäkurmitsalättyjä ja itse tehtyä perunamuussia. Jos ei sillä lupauksella Poika lähde liikkeelle, jo on ihme. Tosin hän kommentoi itse tuota Oikeaa Lihaa kysyen, onko se totta, siis todella totta, että huushollissamme sellaista taas on edes näkyvissä ja että sitä todella saa myös syödäkseen. Lupasin. Kun Belgarion kävi viikolla päiväsaikaan, olin vielä töissä. Minulle oli jäänyt jemmaan pieni lautasellinen niitä kesäkurmitsalättyjä ja ajattelin vetäistä ne iltapalana. Katsastin kuitenkin jääkaappia - ja kas kummaa, tyhjä lautanen. Poika oli himoissaan vetäissyt ne huiviin tyytyväisenä. Omituinen maku. Nuoreksi siiis. Ovathan ne hyviä, mutta en olisi uskonut, että ihan niin hyviä. Nimittäin oli Belgarionilta suorastaan vaatimus, että sen palapaistin lisäksi hänen on saatava myös kesäkurtpisalättyjä. Toivomus toteutetaan, koska on varsin vaatimaton ja taatusti tämän welhottaren hallittavissa.
Työpaikalla herjaamolla on kesän aikana alkanut esiintyä erilaisia ristiriitoja tavallista enemmän. Tämän 3 v:n aikana porukka on tullut toimeen suht. hyvin toistensa kanssa ja pienemmät riidat on sovittu kahden kesken, jos jotakin on tullut sanottua. Nyt tilanne tuntuu kiristyvän oudolla tavalla. Kaikki kyttäilevät toisiaan. Liekö syynä se, että töitämme alettiin tilastoida erittäin epämääräisellä tavalla alkukesästä, nyt tilastointia pitäisi taas jatkaa syksyllä, mutta eri tavalla. Kumpikaan tapa ei meidän mielestämme ole oikea eikä tuo realistisella tavalla esiin tehtyä työmäärää verrattuna työntekijöihin. Kas kun Iso Pomo ei oikein tiedä, mitä me todella teemme. Ja meidän on näköjään turha tarjota omia esityksiämme tilastointiin. Tosin itse tein itselleni vähän muunnellun tilastopohjan, jonka aion kylmän rauhallisesti ujuttaa hänelle ajan tullen. Ideana näyttää Päällystöllä olevankin se, että ei lisätä työntekijöitä, vaikka työt ovat hurjasti lisääntyneet näiden 2.5 v:n aikana. Vähennetään sen sijaan teettävän tahon tuomia töitä... Käytännössä tämä on mahdotonta, mutta Iso Pomo ei sitä vielä tiedä, vaikka me maan matoset olemme jo harvinaisen selvillä asioista. Suuri Kokous asiasta käydään ilmeisesti syys-lokakuussa. Silloin loppuu taas minunkin työsopimukseni. Odotamme siis Asioista Huonosti Perillä Olevan Tahon päätöksiä pelvolla.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - päh tota mamin duunia. Mitä sen tarvii sinne mennä? Ihan hyvi se vois jäädä mun kaa himaa ja pitää kivaa mun kaa. Hoitaa mua vähä paremmi ja leikkii mun kaa enemmän. Pitää musta huolta. Mä oon kuiteski eka ja tärkein. Ai nii - se kyll sano, ett sen takii tarvii mennä duunii, ett mulleki saadaa oikeeta kissinruokaa, heekkuja ja kissipellettejä kakkikseen. Nii. Mutt saisha se jostai jotain rahaa. Se vois itte syödä vähemmä, nii ett mä saisi sitte kuitenki kaikki mun tavarat niinku ennenki. Musta se ois aika hyvä ratkasu! Tuuttitöö epäili eilen, ett toi orja ois oppinu kuvaamaa. Ei pidä kuule paikkaansa. Se vaan laukoo sillä kaameralla ja kävelee mun perässä. Osa fotoist onnistuu, osa ei. Mä valkkailen tänne ne parhaat. No on aika moni nyt viimeks iha onnistunutki, vissii sen kädet ei ehdi darrata kun se vetää lonkkalaukauksill niit fotoi. Mutt sen muit karvotuksii mä en kyllä haluu kattoo. Oon mä nähny sen suihkuss, kun mä aika useen istun sillon sen kaa kylppäris. Suihkus se on vasta hirveen näköne, ihan karmee. Kastella nyt ittes vapaaehtosesti ja sitte vielä pestä ne hivukset - huh. Ei sitä kunnon kissa oikeen kehtaa edes ajatella. Mulla on taas snadi epäilys, ett mun karvasoffainstallaatio on häviämässä. Jotain toi mutisi eilen, ett sunnuntaina alkaa tapahtua. Se on huono enne, mä pelkään, ett taas se ottaa sen inhopölkkärin esiin. Ja sen mopin, jonka mä tietty tapan heti. HeiHEIHEI - mä sain eilen oikeeta raatelulihaa, kun mamiska alko tehdä jotai soossiii Pojalle. Se pilkko lihaa ja mäki sain sitte biittejä siittä. Ai että se oli heekkuva. Mami sano, ett se on jotain sisäpaistii. Mulle sisäpaistii. Mmmmmmmmmm. Mä voisin varmaa syödä sitä ihan joka päivä. On suikiski hyvää, mutt toi oli vielä parempaa. Ja sitte kun ne biitit voi tappaa. Siis ne pitää heitellä vähän aikaa ympäri, hyökätä ja retuuttaa ja sitte jyrsiä massuun. Maistuu paremmalta ja tulee hyvä olo.
Täss mä vaan makoilen partsill ja toi ehti ottaa taas foton. Mua ei muúten näy kunnolla, mutt varmaan huomaatte rentouttavan ja vinkeän asentoni. Tää oli nääs vain lyhyt lepo, jonka jälkeen mä iskin päälle kunnon hepulit ;D Mamiskaa on niin hitsin kiva huijata, se menee vieläki välillä vanhaan kissahalpaan! No, mä sain äsken kalkkunaheekkuva ja mä lähdenki nyt uudestaan goisiin, ku sain ton orjan kunnolla hereille ja mun lokituksen julki. Hirveen kivaa kissiviikonloppua kaikille komeille kolleille ja upeille leideille Lokistaniassa ja muualla, jossa meitä seurataan! Purrrrrrr!
-------------------------------------
Kyllä, Vincent tallusteli jo tyynesti goisimaan. Näin käy aina, kun minut on saatu niin hereille, että valot ovat päällä, radio soi ja ekat kaffet on juotu. Eli orja pystyyn ja töihin.
Töihinhän sitä on sitten alettava. Eli värkättävä metrin pituista kauppalistaa, tarkistettava Huutis-asioita, mietittävä ensi vkon ns. ruokalistaa ja muuta mukavaa. Ei kiva, ei mukava. Taidan ensin kömpiä vähäksi aikaa vielä peiton alle lukemaan, se on terveellisempää kehittyville aivoille....
Päivän slogan: Nyt aion ottaa vähän rennommin - olen huolissani vain päivän kerrallaan!
Ja sitten, minkäs väriset kalsarit tuovatkaan onnea. Tässä oma vastaukseni, mutta mistä hitsistä saa sinisiä Sloggeja kokoa valtava? ;D Testaa omat onnenkalsarisi myös alla olevasta linkistä!
| Your Lucky Underwear is Blue |
 You thrive in one-on-one situations. You are a good listener and a natural born therapist. Sometimes you let the concerns of others become too important in your life, leading to stress and worry. If you want more balance, put on your blue underpants. They'll help you take care of yourself first. |
JA EI KUN LEPPOISAA LAUANTAITA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti