Näin alkuun on siis palattava eilisiltapäivään. Olin täysin puuduksissa päästyäni lopulta kotiin. Yöunet olivat jääneet 3 tuntiin, särki, vihloi, vidhutti. Ja oli Hörhön rahapäivä, onneksi olin nostanut rahat jo lauantaina (jota Hörhö itse ei onneksi tiennyt). Puhelin soi heti tultuani kotiin, puheesta ei kylläkään juuri saanut selvää. Ainoastaan sen, että Hörhö oli tulossa hakemaan rahansa kohtapian. Muistuttelen teille, että ao. Hörhö ei ole saanut avattua tiliä pankkiin, koska hänellä ei ole voimassa olevaa virallista henkilökorttia, passia tai kuvallista KELA-korttia. Tästä syystä hän on ohjannut työkyvyttömyyseläkkeensä minun tililleni ja minä maksan ne hänelle suoraan maksupäivänä.
Eipä mennyt kuin pari minuuttia, kun alhaalta kuului kähinää, joka leikki olevansa vihellystä. Hörhöhän siellä, ja niin maan pleen etukumarassa kuin olla ja voi. Heitin nyklat ja kaveri kömpi kerroksiin. Olin jo niin raivoissani, että ilmoitin heti ovella, että ota rahat ja juokse, jollet halua satuttaa itseäsi. Mutta kun kaveri ei oikein pysynyt pystyssä. Annoin kuitenkin hänen istua hetken, annoin vain osan rahoista, koska kunto oli sitä luokkaa, haukuin Hörhön oikein kunnolla. Vidhuilin ja kurmuutin niin, että herkkähermoisempi olisi joko lyönyt tai poistunut paikalta. Ei, vielä piti saada soittaa. Hörhöllä on sama kummallinen tapa, kuin jollain muillakin - kännykkään pitää aina huutaa. Raivostuttavaa. Haukuin Hörhön vielä kertaalleen, otin niska-perse kiinni ja heitti ovi ulos. Jotain urputusta kuului, mutta mitä siitä. Olin niin Lopen uupunut, että heilautin itseni suoraan soffalle kirja kainalossa. Hörhö oli kukistettu, Malmilla kaikki jälleen hyvin.
Eipä mennyt kuin 10 minuuttia, jo Kummisetä riipii itseään sisään kertoen, kuinka on lopettanut juomisen eli tänään vain pari pulloa viiniä ja toinen vielä juomatta. Oli ottanut sen mukaansa ja tullut ilahduttamaan minua. No, suoraan sanoen, en ilahtunut. Kerroin, että en ole hyvää seuraa, nukahdan kohta, olen vidhumaisella tuulella. Tämä ei Kummisetää häirinnyt lainkaan. Hän jorinoi siis koko pullon edestä, mitkä kuitit oli laittamassa anomukseen, mitkä voisi laittaa, mitä pitäisi tähän-ja-tuohon kirjoittaa jne. Lopulta kyllästyin siihenkin ja kerroin, missä on ovi. Olin menossa suoraan nukkumaan jo klo 20 kieppeillä. Kirja valvotti vielä varmaankin 20 min. mutta sitten sammuin suoraan sikiuneen. Kunnes rakas Vincent sai kissahepulit klo 2 tienoilla. Kammottavaa jollotusta, huutoa, juoksua. Kun en reagoinut mitenkään, käväisin vain hereillä, hypättiin sänkyyni, sännättiin tyynylle ja huudettiin suoraan korvaan! Tässä vaiheessa nähtiin lyhyt lentävä kissa -episodi. Sen jälkeen nukuin vielä ihan kellon herättämiseen asti, joka on meillä erittäin harvinaista. Eli nyt on nukuttu, josko tänään pysyisi hereillä ihan klo 21 asti ;D Tavoite ei ole mahdoton.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrr - mä oon nyt kyllä loukkaantunut mamiskalle. Mä en tajuu, miksei se voinu nousta sillon yöllä. Mä olisin tarvinnu leikkikaverii ja heekkuja ja toi orja vaa goisii ja örisee unissaan. Ja sitte ku mä hellästi käyn sängyssä ja hyppään tyynylle, nii mut, siis kuvitelkaa kavrut, mut heitetään alas ja ulos makkarista. Epistä. Kesällä se nousi ja oli ihan kiva ja kiltti. Nyt siittä on tullu tommone rähisijä *paheksuva kissairv*. Ei ton kaa oo enää kiva asuu, jollei se herää kerta yöllä mun kaa olemaa. No, täytyy myöntää, ett mull oli aika kova meno päällä viime yönä. Oli sillee kliffaa juosta, ku oli vilposta ja hiljasta. Ja kaikki varmaan kuuli mun upeen kollijolinan! Mutt orja vaa makaa...eikä eväänsäkään lotkauta. Kissakele! Mun tarttis itte varmaa jotenki yrittää leikkii sen kaa illalla, mutt ku mä tykkään ottaa iltatirsat sen jälkee ku se on tullu himaa ja herätä sitte niihi aikoihi ku se menee goisiin. Tarttee miettii asiaa. Kyll se iltasin leikkis ihan mielellää mun kaa, mutt kun mä en sillon oo vielä oikeen timmissä kunnossa, niin mä en taas jaksa. Ton pitäis alkaa tekee vaiks pelkkää iltavuoroo, niin ois paljon parempi!
Mä alan toivoo, ett mullaki ois leikkikaverei, niinku tollee! Tää oli niin söde kuva kollinkin mielestä, ett oli pakko lainata tätä. Poika ei oo ehtinyt vielä purkaa mun omii kuveja, ett nyt pitää vaan tyytyy taas näihi lainakuveihi! Yes, kalkkunaheekkuja on syöty ja nyt mä lähden goisiin. Jos mä sitten jaksaisi olla mamin kaa illalla ennenku se menee ite nukkuun! Se on sitte purrrrrrrrrrrrrrveiset taas kaikille - goisitaan kunnon päikkärit!
----------------------------------------
Sopii goisia, kiitos! Aion tänäänkin mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Vaihdoin taas kipulääkitystä. Tramal ei tehoa lainkaan, ei ainakaan noin pienellä annostuksella. Eli Panacod on jälleen kehissä, joten pientä toivoa lähes-kivuttomuudesta on olemassa. Jospa taas jaksaisi tämän päivän tässä. Mutta silti, ihan tiedoksi vaan, vidhuttaa! Sarjispunktio on to-aamuna jälleen, josko se alkaisi sitten helpottaa...
Päivän slogan: Kauneus on pinnallista, rumuus menee luihin ja ytimiin!
Päivän biisi: Lautalla
Kesken oleva kirja: Dean Koontz: Odd Thomas osa 1 - Hiljaisten kaupunki
UNELIASTA TIISTAITA KOKO LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti