POLGARA SAIRASTAA

Nyt päätin eilisaamuna käyttää sitä sairaslomaoptiotani. Soitin lääkärille ja kerroin, että en päässyt aamulla kävelemään kuin seinistä kiinni pidellen - alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Sattui vain niin stnasti. Kaveri ihmetteli, että kauan olin jaksanutkin, kirjoitti vkon sairaslomaa ja kysyi, että riittääkö vko. Hyvä. En oikeasti pystynyt eilen enää kunnolla kävelemään. Sama juttu tänään. Hiukan koivet vertyvät, kun mömmöt alkavat toimia. Siihen asti kävelen huonekaluista tukea ottaen. Päätin siis haistattaa huilut määräaikaisuudella tms. Miksi kärsisin kipuja muutaman euron vuoksi ja tekisin niska limassa kipeänä töitä? Ei järkeä. Onneksi tämä meidän lääkäri tuntee minut ja muisti asian... Eli tässä sitä nyt pötkötellään ainakin tämä päivä kotona. Huomenna on varmaan  pakko edes käväistä asioilla, mutta sen jälkeen voi taas lepuuttaa. Saman tien peruin torstaisen akupunktion. Akuttaja huomautti viimeksi, että jos on vaikka flunssaoireita tai lämpöä, ei saisi akuttaa. On nimittäin myös vähän flunssainen(kin) olo... Tai sitten se on vain myötätuntokuvittelua,  kun kaikki ympärillä pärskivät ja honottavat.

Olipa hyvä, että sain nuo kurkut ym. säilöttyä. Papu on luvannut taas ensi vkonloppuna tuoda loppuja tuotteita palstalta eli kurkkuja, kesäkurmitsoja sekä oikeaa kurmitsaa. Kuulema saan oikean kurmitsan teko-ohjeet *huoh*. Niinkuin sitä ei olisi tähän mennessä ehtinyt tehdä useammallakin tavalla, mutta toisaalta, jos Papulla on jokin tosi erilainen ohje, voihan sitä aina kokeilla. Viimeksi vain Papun ns. kevyt kesäkurmitsaohje oli täynnänsä smetanaa, öljyä, kananmunaa, juustoa... Ja Papun miehen pitäisi olla laihiksella. Ei noilla emmeillä ;D Samoin Papu oli taannoin tehnyt vihannespiirakkaa, ihan vaan kevyttä. Jooo, oli se hyvää. Pohja oli semmoista suolaista murotaikinatyyppistä vedätystä, päällä öljyssä kuullotettuja vihanneksia, täyskermaviiliä ja 3 egua - ai niin - ja mauksi oli sitten käristetty vähän pekonia, että sellainen vihannespiirakka.

Nytpä minulla on aikaa tänään seurailla menoa ympäri Lokistaniaa, lukea ja nukkua. Jos Kummisetä ei häiriköi. Eilenkin se istui täällä kympän uutisiin asti. Jotenkin se aina jumittuu istumaan ja jorisemaan. No, ymmärrän toki, ettei ole kiva olla yksin kotonakaan. Minä taas olen tottunut tekemään omiani sinäkin aikana, kun hän on kylässä. Eli pikkuisen murinaa kuului kyllä, kun vietin tunnin-pari koneen ääressä. Mutta pitäähän sitä tarkistaa lokeja, Huutis-asioita, meilejä jne. Ihan pakko.

--------------------------------

Puurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Nyt mamiska onki mun-mun-mun kaa. Ihan varpisti ja koko ajan. Mä herätin se varmuuden vuoksi jo kolmen kieppeillä. Ei se herännyt. Unessa se raahautu keittiöön, että mä sain mun kalkkunan. Sitte se uikutti ja raahautu takasi goisiin. Aika nopeesti se goisahti uudestaa. Höh! Sitte se vast sai mun päähän taottuu, ett se jää mun kaa himaa, ett se ei siis mee duuniin. Sen takatassut on kipeet! On ne - kyll mä näin ku se yritti kävellä. Oikeesti kuulu semmonen kumma uikutus ja vähän rumii sanoja ja plösähdys, ku se pääsi tuolille, tuolilta soffalle, soffalta kylppärii. Ei kai silläkää oo hirvee kivaa. Mä yritän  tänää sitte piristää sitä vaiks oikee kunnon kissileikeillä. Ne ainaki on hyvejä - paitsi ett se ei vissii pysty noutaa mun heittämii tavaroita. Mutt mull on monta tavaraa, ett jos vähän aikaa edes. Ja sitt se varmaa laittaa jotain heekkuruokaa, kun on koko päivä aikaa. Laittaiski, njamsk. Purkkiruoka ei oo nii hyvää, kun se, mistä mami aloittaa ruuan tekemisen. Sill  on jömmassa jäässä kaikkee lihoja ja sillee. Ja mä saan maistaa kaikkii, ihan kaikkii jutskii, jos mä haluun.  Kaikki ei ees haise hyvälle, niin ett niittä mä en maista. Mutt lihoja menis, suikista, broiskuu ja sillee. Ja tiätteks te, HK-blööki on ihan hyvää!

Tälleeki sitä voi käydä - tää on vaan muistutukseks yhdelle varmaan-tiedätte-kenelle kissaleidille, joka tykkää lipitellä bissee! Nii ett oo sitte vähä varovaine kaa. Ei oo kliffaa herätä tollasen lipittämise jälkeen. Mamiska ainaki on sillon kipee, vihane ja vähä urvelon näköne. No niin, nyt alko sataa. Höh, mä lähden baseen ottaa unkkoja. Siell on kuivaa ja lämpöstä ja kivaa! Sitte myöhemmin häiriköidään mamiskaa ,D Purveista keskeistä viikkoa kaikille kavruille!

----------------------------------------

Ah - mikä päivä. Lämpöinen sänky kutsuu, kirjoja ja ruokaa on, ulkona sataa....*virn*. Ei niin hirveästi haittaa, vaikka sattuukin.

Juuri aloitettavana kirja: Juliane Hielscher - Äiti, katso pingviinikaloja

Päivän slogan: Egoisti on ihminen, jolla on huono maku - on enemmän kiinnostunut itsestään kuin minusta!

Päivän biisi: Retkut

SATEISTA KEKSIVIIKKKOA - MUISTAKAA PUKEUTUA  SATEEN MUKAISESTI!

OMALAATUISIA ASIOITA SATTUU JA TAPAHTUU

Todella omalaatuisia siis. Vai voitteko kuvitella minun viettäneen eilisillan säilöen kurkkuja ja tehden sitä pikkelssiä? Suorastaan tyytyväisenä hykertelin saatuani pänikät jonoon työpöydälle - rivistö näytti niin komelta. Selkeät hamsterin elkeet siis, alkoi itseäkin huvittaa. Sitten kävin käsiksi ruuanlaittoon vanhanaikaiseen tapaan eli oikeaa lohturuokaa: perunamuussia ja porkkana-nakkikastiketta sekä niitä kesäkurmitsalätysköitä. Vielä parempaa, lusikalla syötynä kissinkupista tietty - ei veitsellä eikä haarukalla kauniilta lautaselta, ei toki.

Muutakin omalaatuista on tapahtunut. Kummisetä on toki tottunut hakemaan minulle tullutta postia, joka ei ole mahtunut laatikosta tai on tullut erinäköisinä kummallisina paketteina. Eipä tuossa mitään! Viime viikolla hän pyöritteli päätään, kun haki ensimmäistä kertaa kissalle eli Vincentille osoitetun kirjeen. Ja kertoi tietysti tästä postissa... No, huippu oli sitten eilinen, kun sain viestin Matkahuollosta, että täällä olisi rahtia haettavana. Mitä pleen rahtia? Soitin ja kysyin painoa - selvisihän se. Vincent voitti tuolla Jimin & Ainan & Mintun kotisivuilla olleesta kyselystä pussin kissankakkapellettejä. Ja ne olivat suoraan tehtaalta laittaneet sen pussin rahtina ;D No, ei kun soittamaan pikapikaa Kummisedälle, jolla oli muutenkin asiaa eilen keskustaan. Sain hänet kiinni onneksi kesken matkan ja hän lupasi noutaa "rahdin". Jouduin kyllä selittämään, mitä pitää noutaa ja miksi. Kumeaa naurua. Kummisetähän nouti paketin ja tuli sitten illemmalla tuomaan Vincentille tuotteen.  Kertoi, että oli  myös Matkahuollossa sanonut, että joka paikassa ja eri asioita hän on joutunut noutamaan, muttei koskaan rahtia kissalle. Lakonisesti asiakaspalvelija oli todennut vain, että kerta se on ensimmäinenkin. Eli hiukan on riittänyt hauskaa tämänkin asian ympärillä.

Tuossa aikaisemmin marisin tilastoista, no ne näyttävät nyt ihan hyviltä. Mutta pitihän sitä noin pikapikaa katsastaa, millä hakusanoilla tänne on päädytty. Kuukkelilla tänne sivuille on näemmä aivan viime päivinä eksytty mm. hauilla: komeat penikset (???? - ei ole näkynyt!), gerbiilejä annetaan (no ei niitä kyllä ole, enkä antaisi, jos olisi!), Malmin manne (no niitähän meillä riittää), fysiatri kotka (no, on se jonkunmoinen paholaisen lintu kylläkin) sekä vanha merkonomin koulutus (ei ole eikä tule). Hauskaa - toivottavasti on ollut etsijöilläkin. Tässä vain muutama esimerkki, en jaksellut kaivella vanhempia, siellä oli joitakin aika hauskoja myös....,D

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrr - ei mamiska sitte eile enää mitää vihane ollu mulle. Sano vaan, ett jos vielä kerran nii sitte.... Kamalia uhkauksia pikkukissille, siis hei! Mut aatelkaas kavrut, niinku mamiska tossa ylhäällä jo kirjotti, mä siis oikeesti voitin, siis mä, noita puupellettejä kissivessaan! Semmosen ison hianon pussillisen. Ja Kummisetä toi ne mulle-mulle-mulle. Nyt mull on tosi paljon puruja, jesh. Sitä mä en kyllä ymmärrä, mitä noi orjat nauro koko jutulle. Siis mä oon selkeesti voittaja-ainesta kaikin puolin. Vähänks mä olin pähee eilisiltana. Paitsi sitte myöhemmin. Mamiska sai taas päähäsä jostain, ett mut pitäis harjata. Ja se tasan tietää, mitä mä siittä ajattelen. Mä inhoon, inhoon ja vielä enemmän mä inhoon masupuolen harjaamista ja sielt lähtee viel enite karvoja. Nii ett meni vähä tappelukses seki. Ja uskotteks te, ett mami änkes mun perässä viel baseen, minne mä kiipesin sitä piiloon. Ei juma, se vaan tuli perässä harja sojottaen, ett nyt kyllä tuli puhdasta. Se riipi mun jalkoiki. Siinä vaiheessa mä aloin purra, onneks sitä harjaa vaan... Ois voinu käydä hullusti, jos mä olisin purassu mamiskaa! Se oli semmosella päällä, ett turha olis ollut sanoo mitää vastaa. No, nyt mä oon kaikin puolin puhtonen ja siisti kissi.

Tää on taas tuolt vrii-justkista löydetty! Oli niin söde pentue, ett tuli mieleen, millanen lapsuus mulla on ollut ja montaks sisarusta meit on? Mutt kun mä en muita, vaiks mä yritänki. Enhä mä yksin oo ainaskaa ollut, enhän? Ja toi näytti näin karheesta kollistaki lämpöseltä kuvalta, ett oli pakko valkkaa tää tähä. Nyt mä lähden goisiin aamu-unkkoja, masu on täynnä kalkkunaa ja pelletit tuoksahtaa uudelta ja puhtaalta. On aika hyvä ja lämpöne olo. Paitsi ett mami lähti töihin *huoh*. No, mä leikin ja nukun, niin sitte se jo kohta tulee mun kaa olemaan...kyll mä jaksan odotella. Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrtirrrrrrrrrrrrrrrrrrrrstaita kaikille komeille kolleille, fiksuille leideille ja tänään erityisesti tommosille kissaperheitten pienimmille!

------------------------------

Karhean kollin pehmopuoli esittäytyy... Vincent ei todellakaan siedä harjaamista ja se on aina taistelua. Yleensä teen sen tonnikalapurkin ääressä, nyt en muistanut sitä. Täytyy paikata asia loppuviikosta eli herkut eteen, niin saa rauhassa harjata pelkäämättä teräviä hampaita ja vielä terävämpiä sapelikynsiä.

Tämä tässä lähtee nyt kohta etsiskelemään aamukaffetta ja tarkistamaan pari asiaa, ei, ehdottomasti ei työasiaa.

Kesken olevan kirja: John Twelve Hawks - Matkaaja

Päivän biisi: Kulkurin iltakalja

TIHKUSATEISTA TIRSTAITA KAIKILLE - TIIVISTÄKÄÄ ITSEÄNNE! 

MAANANTAI - VOI EI, JOKO TAAS...

Maanantai-ketutus elää ja voi hyvin. Taas aamulla herätessä ensimmäisenä kävi mielessä sairasloma... Ei hyvä. Täällä sitä taas ollaan kuitenkin, taistelun jälkeen. Minun pitäisi oikeastaan saada jonkinlainen Työhöntulosankarin ansiomitali! Kyllä sitä sitten hommansa hoitaa, kun ensin tänne asti saa itsensä hinattua.

Äh, enhän minä eilen jaksanut kuin pyykätä ja siivota suuremmat oliot pois nurkista.... Väsy iski, nukuin kahdet päikkärit ja luin loppupäivän. Vaeltelin Lokistaniassa välillä ja sorruin jälleen ihmettelemään neulelokkausten hirmuista määrää. Yhdessä käväisinkin (siis MINÄ!!). Onneksi se ei ollut pelkästään neuleloki, vähän enemmän sisältöä löytyi muustakin kuin siitä, mistä pelkäsin. Edelleen Lokistaniassa näyttää olevan erinomaisen suuri määrä lokeja, jotka on aloitettu ja samantien lopetettu...

Muuten eilinen oli hyvä päivä, ikäänkuin aineellisesti. Papu toi 4 jättimäistä vonkaletta kesäkurmitsaa ja 1 pienemmän alamittaisen. Lisäksi tuli kurkkuja varmaan 2 - 3 kg. Näistä pitää alkaa tehdä emmeitä tällä vkolla. Onneksi nuo säilyvät kohtuuhyvin jonkin aikaa jääkkärissä ja kurkut  tuossa työpöydällä. Lisäksi äiteeni, joka ei itse poikaystävänsä kanssa tietenkään suostunut tulemaan sisälle, toimitti Belgarionin välityksellä kilotolkulla lihavalmisteita (paisti, erilaisia makkaroita ja knakkeja, broiskua sekä kalkkunapihvileikkeitä - ja sieniä) ja pullaa sekä tilkkutossuja, joiden suurkuluttaja olen. Että näin hyvät välit tässäkin iässä vielä ainoaan vanhempaan. Surkuhupaisaa, oikeastaan! Mutta omapahan on asiansa, hän oli ja on edelleen sitä mieltä, että jumala rankaisee, kun erosin exästä! Ja jätin lapseni??? Minä ilmoitin, että jos näin pikkumaisia ollaan, ei sitten pidetä yhteyttä. Itse hän erosi muistaakseni täsmälleen samanikäisenä - mutta sehän tietysti on hänen mielestään aivan toinen asia. Perkeleenmoista jeesustelua, sorry vaan! Tulen pahalle tuulelle suotta...anteeksi arvoisat lukijani!

Eli tänään on vuorossa säilöntää ja kesäkurmitsaruokaa, kutsuin jo eilen Kummisedän syömään. Saa ainakin osansa kurmitsoista ja kurkuista. Lisäksi taidan tehdä lisää pikkelsiä jämäkurkuista, kurmitsanpäistä ja sipulista. Illalla ei siis ole tekemisen puutetta.

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrr - mamiska on vissii vähä viäläki mulle vihaskana. Tää nyt on tiätty vähä noloo tunnustaa, mutt kai se on pakko. Kattokaas, mä täss parina päivänä nuuskin tota klaffisoffan päällistä ja niitt pikkutyynyjä. Niiss oli ihan vieraan kissan haju, ja tosi vahva. Mä en tajunnu! Miten mamma ois saanu salakuljetettuu vieraan kissin meille nii, että mä en ois huomannu. Ja mä nuuskin ja nuuskin. No, ei sitt auttanu muu, kun ihan pikkusen merkata se tyynykasa sillee, ett se tajuu se kissi, et MÄ oon niinku tän torpan herra! No, ei mun mieleen tietty tullu yhtään, että se oli viälä sen mamman edellisen kissan jäljiltä se haju. Mamma hokas, ett siell on vähä jotai märkää! Arvatkaas mikä huuto - mä en tiänny, ett toi ihmine osaa semmose määrän niin rumii sanoja, hui kamala! Mä ihan pelästyn. Sitt se vähä hiero mun nenää viälä siihen, niinku mä nyt en tois tajunnu jo! Täytyy myöntää, ett nyt mä kyllä mokasin. Mä yritin sitt olla ihan hissuksee ja kiltti koko eilisen päivän. En sanonu mitää, vaiks mamma inhopölkkäröi ja kaikkee, mun soffankin ja tyynyt ja kaikki. Enkä hirveesti ees jolissu aamulla. Mutt sitte kävi yölläki viälä hullusti, kun mä olin ahminu raksuja yöpalaks nii tuli snadit ykät. Ja kesken unien - ett sillee niinku soffalle... Mamma ei sanonu mitää, mutt se katto kyll aikastas oudosti ja mumisi jotai. Sitt se alko vaan pyyhkii sitä soffan päällistä. Mua melkee alko pelottaa. Sain mä kalkkunaheekkuva, enkä mä uskaltanu pyytääkää lisää. Vähä se oli outo, vihane ja hiljane. Toivottavasti ei mulle - mä en oikee voinu noille asioille mitää, niinku hei sillee! Tsorge, mamiska, mulla ei ihkuvarmasti ollut tarkotus!

Mutt jos niinku varmuuden vuoksi pitäis kans hankkii kissakänny, jos pitäis vaiks soittaa joku apuun tai jotai?! Ei kai, kyll se mamiska on jo iltaa menness leppyny. Ja ku Kummisetäki tulee, ei se kehtaa olla ilkee tai sillee. Ei se nytkää ilkee siis ollu, mutt vähä outo! No - se on armasta alkuviikkoa taas kaikille kattifrendeille! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve!

------------------------------------------

Jep, Vincent oli tehnyt pienet ikävät temput ja pariin otteeseen. Taisin vähän liikaakin hermostua, mutta kun ihan kaikki otti taas eilen päähän. Enkä minä nyt kissaan kiinni käynyt, vähän jurputin vaan asioista, mitä ei saisi tehdä....

No, täytyy tästä poiketa katsastamassa taas muuta Lokistaniaa ja etsiä itselleen kaffetta. En pääse muuten päivän alkuun.

Kesken oleva kirja: Serge Raffy - Fidel

Päivän biisi: Laura Jenna Ellinoora

Ja päivän tehtävänä voit vaikkapa tsekata, mikä olit edellisessä elämässäsi. Aika vinkeä, tämän voisin jopa uskoa ;D Testaahan itsesi....

 

In a Past Life...

You Were: A Lazy Beekeeper. Where You Lived: India. How You Died: The Plague.

Who Were You In a Past Life?

 

MIELETTÖMÄN MUKAVAA MAANANTAITA KAIKILLE ,D

TOUHUKOHTAUS SAISI ISKEÄ TÄNÄÄN, KIITOS!

Eilinen meni aivan ketuille. Tai siis sain haettua kirjoja, kiitti taas kirjaston tätsyille, riittävät ensi vkoksi. Samoin sain Belgarionin kanssa haettua pari kassillista ruokaa yms. Sitten tehtiin thai/tai-kanaa, safkattiin ja luettiin loppupäivä. Eli en saanut aikaiseksi mitään järkevää tai tarpeellista. Nukkumaankin könysin jo 21 tienoilla. Ja kissaherätys oli klo 1 ensimmäisen kerran. Kävin ylhäällä enkä laittanut valoja, ilmoitin vain Vincentille, että nyt on vielä nukkumista jäljellä. Seuraava herätys olikin tiukempi tuossa 3.30, jolloin oli herkku- ja leikkitarve. Ja on näköjään vieläkin... täällä on menossa ympäri-ämpäri-jolina -hässäkkä.

Tänään olisi ainakin pyykitys, siivous ja pitäisi ommella yksi helppo juttu valmiiksi, joka on jo odotellut turhan kauan kaapin uumenissa. Aikaa ao. ompelukseen menisi vain 10 min., mutta kun ei millään viitsisi. Sunnuntai-angst nostaa päätään jo näin aikaisin aamulla. Lisäksi on tiedossa kurkku- & vihanneshommia, eli Papu on tuomassa taas palstan ylimääräisiä antimia. Ja kun Kummisetä ei osaa tehdä niillä mitään, minä joudun hommiin. Plussana tietysti se, että saan aina osani tekemistäni safkoista ja säilökurkuista ,D Sitäpaitsi - säilöminen on oikeastaan kivaa. Siinä on vähän sellaista talveen varautumisen makua, pieni osa hamstrausta ja hivenen "perinteisen naisen roolin" toteutumista - mitään näistä kun ei tule oikein harrastettua. Näin pienenä annoksena se on siis jopa mukavaa!

Angstista puhuen ensi vkossa ahdistaa taas tämä koipijuttu, eli nämä aamuiset ja iltapäiväiset pääsemiset töihin ja kotiin. Lisäksi pitäisi ti-iltana tavata yksi tuttu tuossa 17.30 ja silloin tulen suoraan töistä. Jos käyn kotona, jämähdän tänne. Aivan konkreettisesti jäykistyn niin, että en pääse enää liikkeelle. Kaikki lihakset ovat jäykät ja nilkat kipeät sekä turvonneet. Inha aika treffeille, mutta ei auta. Leidille ei muu aika sovi. Lähes joka aamu mietin sairaslomaoption käyttöä. Mömmöt otettuani ja niiden alkaessa tehota, mieli muuttuu, kun totean, että eiköhän sitä jotenkin hiipimällä sinne asti kuitenkin. Töissä särkee ja vihduttaa, mutta kotiin voi lähteä onneksi aikaisin, kun menenkin aikaisin, ja taas mömmöjen voimalla kotiin. Taitaa olla pakko pyytää ensi lääkärikäynnillä myös maksa-arvot yms. normaalien kontrollilabrojen lisäksi. En edes uskalla laskea, paljonko tulee noin yhteensä riivittyä lääkkeitä, vaikka pidän ne lähes minimissään ja usein viikonloppuisin jätän ainakin osan ottamatta.

--------------------------------------

PURRRRRRRRRRR - mull on hirmu hepulit menossa!  Mä oon juossut ja juossut ja raapinut ja hyppinyt, heittellyt hiiruloita, juossut ja juossut! Huh - lääh! Nyt mä taidan jo alkaa rauhoittuu. Ton jälkeen mä nimittäin kävin kakilla. Mull on vähän hölmö tapa, mä tarviin kunnon liikuntaa ennen ja jälkeen vessa-asioiden. Mamiska vähän sille välillä nauraa. Ei tarttis. Liikkuis itekki eikä vaan istuis, makais tai nakuttais. Ja jos pitää vielä paljastaa vessatavoista, mä olen äärimmäisen siisti kissa. Mä menen ensin tonne lodjuun ja ruopsutan sopivan paikan. Sitte mä kiipeen siististi siihen reunalle kaikilla tassuilla ja vähän peruutan kissapeffani sen ruopsutuksen kohdalle ja annan kolista. Sitte mä meen taas lodjuun ja peittelen. Eli tosi siistii, ett mä en sillee kyyki siel lodjus olleskaa vaan siin reunall, välillä se on vähä vaikeeta. Pitää olla hyvä tasapaino ja jämerät koivet, kattokaas. Ett se p....jutuista, sano mami. Ett kaikkee ei tarvii kertoo. Nyt mua leikityttää vielä ja mä jolisen välillä mamille. Se vaan nakuttelee, niin ett mä käväsen välillä partsilla kunnon kissajoikulla. Ett naapuritki kuulee! Ne on varmaan hurjan kateellisii mamiskalle, kun sillä on näin komeeääninen kolli - varpisti on, onhan?!

Mull ei oo omia kuveja, mamiska on kuvannu jo  ja lupas kuvata lisää, mutt ku niit ei voi täll matolaatikolla purkaa... Nii ett täss on taas tuolta muualta otettu foto, semmone vrii-jutska. Tää ois vähä niinku mä herättelisin tota Reetii ;D Ainaski pikkuse on näköne! Kun mun mielest joka lokis pitää olla joku kissijutska! Se on mun asia pitää tää loki niinku siistinä! Muuten toi mamisma jorisee vähä sitä sun tätä. Mutt mull on aina asiaa, niinku nytteki. Eiks muka kissan kakkimisjutut oo asiaa? Kyll ihkavarpisti kissinkojen ja niide orjie mielest on. Se on tärkee asia hoitaa siististi ja siit näkee kaa, ett onks kissi terve, nih! Ett ei tarvii nyrpsätä nenääsä. Mä meen nyt aamu-unkoille kun mä oon jo vetänyt kunnon aamujumpan *huh-huhuhhuh*. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr - nättii söndaagia vaan kaikille!

------------------------------------------

No onhan ne kissikakkajutut tärkeitä, on. Mutta ei välttämättä julkaistavia, mutta antaa nyt olla. Itse tässä on alettava miettiä vähän päivän toimia eli mitä on mahdollista jättää tekemättä ,D

Kesken oleva kirja: Saskia Noort - Ruokakerho

Päivän biisi: Cocaine

Viikon lekurimoka: Suoraan lääkärin sanelusta ....potilaan kaki pappamaista (kyseessä oli vauva, jonka uloste oli papanamaista, oli vähän ummetusta näet...)...

Päivän slogan: Tässä hulluudessa on tiettyä huvia, jota muut kuin hullut eivät tunne!

Huh - tästä taisi jostain syystä tulla oikein teemaloki - siis paskaloki, noin suoraan sanottuna ;D Eli täällä hajahtaa, pakko lähteä putsaamaan kissalaatikko....

TOUHUKASTA JA MUKAVAA SÖNDAAGIA LOKISTANIAAN!

UPEA SYYSAAMU JA LAUANTAI

Päivässä tai siis aamussa ei näytä olevan mitään vikaa! Tällaisia syysaamujen pitää olla. Kävin parvekkeella: lievästi kirpakka,  selkeästi syksyltä tuoksahtava ilma. Aurinko on noussut, lehtikään ei värähdä puissa. Lehdet eivät ole vielä kellastuneet, mutta pudonneet niistä puista, jotka kärsivät  pahiten syksyn kuivuudesta. Oikein kaunista...

Piti lähteä eilen illalla sinne työkaverin levynjulkistamiskeikalle. Koska setti alkoi tosiaan klo 23, kerroin jo etukäteen, että tuskin tulen. No, olin niin hirmu väsynyt, että  klo 20 tienoilla aloin revitellä leukojani, pyysin Kummisetää poistumaan omalle puolelleen ja ryömin sänkyyn. Tuli nukutuksi n. 9 h  - aivan ennätyspitkät unet. Kerran heräsin 3:n tienoolla, annoin kissille kalkkunaa ja kävin pissalla. Ja sain vielä uudelleen nukuttua. Nyt on vähän hömelö olo, kun on tottunut lievään aamuväsymykseen ,D

Inhokkikoipeni eivät taas tykkää olostaan, mutta pakko on lähteä lauantai-roudaukselle Belgarionin kanssa. Mikäli siis tällä kertaa hän on tarkistanut, että puhelimen kuuloke on kohdallansa =/ Onkin kaikki loppu. Viimeinen kalkkunaleikekin meni Vincentille - kissasta pitää kuitenkin huolehtia. Minä söin leipää ja juustoa. Onneksi on kaffetta. Kirjastossakin näytti olevan ainakin 7 kirjaa odottamassa ja tuossa 3 lukematta, joten ensi viikon tarpeet on siltäkin osin turvattu. Hienoa. Ruokaa on todella vähän, koska eilen tuli illalla syötyä loput riisit, sipulin ja porkkanan sekä sienien kanssa. Muuta ei ollut - hyvää oli tuokin sössö sopivien mausteiden kanssa.

Työssä on melko kireä tilanne, kaikki tuntevat sen. Kurpan eristäytyminen ja haukkuraivoinho-kohtaus kokouksessa eivät tilannetta mitenkään parantaneet. Lisäksi meitä määräaikaisia on nyt niin monta, että minäkin välillä häiriköin kaffepöydässä pomon läsnäollessa ja kyselen tietoja jatkosta. Viimeksi kerroin, että en ole löytänyt toistaiseksi sopivaa liituraita-jakkupukua, että olisi kiva tietää, onko jatkoa tulossa. Pomon mukaan on, ettei jatkoista tarvitse huolehtia. Mutta kun minä nyt en enää usko kaupungin lupauksiin, en todellakaan. Olen kerran luottanut tähän, en hakenut paikkoja, odotin jatkoa - ei tullut. Jäin siis muutamaksi päiväksi työttömäksi, kunnes soitettiin, että jatkot tulivatkin! Tämä aiheutti minulle työsuhteen katketessa lomien menetyksen, muutaman päivän katkon ansioluetteloon ja muuta mukavaa. Eli lomien kerryttäminen alkoi taas alusta, tulin siis ns. uutena työntekijänä samaan vanhaan paikkaan, eri rahoilla maksettuna...*huoh*

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mä en oo tehny mitää ihmeellistä! Sillä boltsillla mä en oikee osaa yksin viälä leikkii, nii ett mä leikin hiiruloilla. Ja eilen mä taas metsästin yöpeehosia illalla, ne on nyt liikkeellä aikasemmi! Paha vaa, että mamiska on just menossa nukkuun sillon, kun mä alan olla pirteenä. Eilenki mä huomautin asiasta, mutt ei. Raato vaan raahautui sänkyy ja minuutin päästä kuulu korina-örinää. Se tipahti  heti! Nyt mä oon saanu taas kalkkunaheekkuu, ihan viimesen biitin. Niin tiätty pitääki. Kissat aina ekaks - ihmiset pärjää muutenki! Nyt mä oon tääll partsill vaklaamassa, jos näkyis vaiks lintuja tai muuta. Tääll on kliffan vilposaa, mutt tässä mun tuolis on semmonen pehmuke, täss voi kääröllä olla ihan lämpösenä ja vaiks goisii. Nyt mä kyllä mieluummin goisin siin soffakolossa. Ja sitte kun tulee oikee galsa keli, mä ehkä voin kömpii mammiskan viekkuu sänkyy. Ehkä, siis. Mä en lupaa tolle mitää viälä. Ootelkoon, katotaan mite palvelut pelaa täss syksyn aikana. Nih! Ett onks  kissilämmikettä tarjolla orjan jäävarpaille ,D

Ei oo mamiskalla mun kuvei, mutt se tietää, ett mä diggaan broiskusuikista. Nii, ett täss on yks mainos, jos mami ei tienny mitä ne myy. Myyks ne sotasii, fasistisii broiskui vai pasifistisii ja rauhallisii broiskui. Nii, ett se alko vaa nauraa, ku se sai sen frendiltä tään foton meilinä! Mulle kyllä käy mikä broisku vaa! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveisintä kaunista ja kliffaa syyskuun lauvantaita kaikille Lokistanian kissinkoille - hännät pörhölleen ja menoks!

------------------------------------------

 Lopultakin, siis eilen illalla, luin Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat! Itkunauruhuutoa: KIITOS BIRDY, toki silloin tällöin olen seurannut Birdya, mutta kirja on kirja on kirja. Suosittelen jokaiselle parisuhdekutveikossa ryvettyneelle, siinä parhaillaan elävälle tai siihen mahdollisesti joutuvalle. Teksti maistui, ainakin minulle! Erityisesti kiittelen tästä Tyttöjen välisestä ystävyydestä sekä tietysti Puhutaampa pimpistä! En ala sen enempää analysoimaan enkä arvostelemaan, jokainen tehköön sen itse. Uskon tämän nimittäin olevan sellainen kirja, joka kyllä jakaa mielipiteitä. YESH! Lukekaa, tämä toimii. *nauraaitkeekäkättää*

Ja päivän biisit täältä, kun en päässyt eilen julkaisukeikalle, eli vassokuu vaan muillekin - siis kuunnelkaa ja Taija toivoo myös arvioita eli antakaa niitäkin, jos kiinnostaa: Taija esittää 

Päivän slogan: Munat pilaantuvat ja mädäntyvät, mutta kanat ne vain vanhenevat ja sitkistyvät!

UPEAA SYYSKUISTA LAUANTAITA LOKISTANIAN VÄELLE - NAUTTIKAA TÄSTÄ SYYSPÄIVÄSTÄ KAIKIN TAVOIN!

 

 

MIKSI AINA PITÄIS OLLA PERJANTAI, PERJANTAI, PERJANTAI...

Ei siis aina pitäisikään olla perjantai, mutta onneksi jo on. Olen taas ihan puhki-poikki-repona! Tänään pitäisi olla menossa ravinteliin, työkaverilla on keikka, mutta en mitenkään jaksaisi lähteä. Siis setti alkaa klo 23, jolloin meikäläinen on yleensä jo niiiiiiiiiiin sikiunessa, ettei herää edes tekstareiden piippaukseen. Eli taitaa olla pakko jättää väliin, vaikka olisi tuossa kävelymatkan päässä, kerrankin. Harmi. Tai sitten mennä nukkumaan heti kotiin päästyä. Mutta ei sekään taida onnistua. Pitää miettiä, en ole oikein juhlatuulella usestakin eri syystä.

Ja aamun vidhutuksen aihe on nämä kommenttimainokset vuodatuksessa. Mistä pleestä ne tulivatkaan.... Ei kauheasti innosta. Ne ovat typeriä ja lisäksi vielä harvinaisen rumia! Vievät ilon lokituksien kommenteeraamisesta - eli aivan selkeästi keksitty vain ja ainoastaan minua varten, kiusakseni ja vidhutuksen kestoa pidentämään. Koska päivitän lokini aina aamuisin, kulutan loppupäivän luppoajat seikkailemalla Lokistaniassa ja kommenteeraamalla hirveästi kaikkea mahdollista. Nyt sekin ilo on tehty ilottomaksi =(

Hörhö ei siis eilen päässyt katkolle. Syynä se, että oli omasta mielestään aivan selvin päin, mutta kappas vaan, alkomeetteri näytti 2.4 promillea! Hörhö toivotettiin kyllä tervetulleeksi tänä aamuna uudelleen, kunhan promilleja on alle 1 tai edes niillä kieppeillä. En kyllä usko, että ehtii. Kun näin Hörhön eilen, oli kunto niin etukeno, että tuskin ehtii/pääsee Katkolle aamulla klo 8 mennessä.

Kaikkihan tietysti muistavat taas tämän äskeisen Malmin ns. onnettomuuden, jossa keski-ikäinen nainen "jäi" junan alle. Arvelinkin tuolloin, että joku tuttu se on. No nyt kuulin sitten kuka oli taas tehnyt malmilaiset. Eräs tuttava leidi (ei siis ystävä, ns. hyvänpäiväntuttu, paremmin tunnen hänen miehensä) oli tosiaan hypännyt tuossa ruuhka-aikaan pikajunan alle. Pikajunathan alkavat kiihdyttää heti Vantaan sillan jälkeen, tällä kohdalla nopeus lähentelee 100 km/h ja hyppääjän palaset leviävät välille Malmi-Tapanila. Raakaa, mutta totta. Ja tämä on taas tapaus, josta kukaan ei tiedä miksi. Leidillä oli kunnon työpaikka, ei kotiongelmia, ei päihde- tai mielenterveysongelmaa. Nyt miehensä syyttää itseään, että hänen olisi pitänyt huomata tai edes aavistaa jotakin. Mies yrittää ilmeisesti nyt juoda itsensä hengiltä, kuulin. Ikävä tapaus, taas.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mull ei oo ikävää! Tai on tietty siis mamiskaa kun se on duunissa. Mutt hei kavrut, NYT mä sain MUN paketin postista. Sylikummisetä ja Gummititi oli lähettäneet MULLE oman paketin, ihan niinku synttärilahja tai semmone. Upee rapinapaketti, jota mä sain ensin räplää ja sitte mamma avas sen. Siell oli semmonen aikastas pieni ja painava boltsi. Ensiks mä olin ett hei kamoon, mikä toi on, mutt sitte mamiska näytti, miten sitä voi läppää  ja juosta perään ja läppää uudestaa ja vaiks seinien kautta. Jeeeeeeeeee - se oli semmone kolffipallo! Mull ei oo ikuna ollu ennen tommosta, ett mä en oikee osannu leikkii sillä. Mutt kyllä mä vähän ainaki. Ja sitte kun mami läppäili sitä mun kaa, nii se oli tosi kivaa. Mutt ku se boltsi meni sitte sinne klahvisoffan alle =(  Se on mulle vähän ahistavaa, mä en kattokaas pysty menee sinne hakee mitää. Mamma sano, että mull on joku vopia, ett mä en uskalla ryömii mataliin paikkoihi. En mä kyll koskaan meekää semmosii. Hiirulotki saa olla siellä, en mä niitä hae. Orja sitte hakee pitkän harjan kaa kaikk sieltä. Mä luulen, ett jos mutt on otettu häkkiin kiinni, se voi olla siitä. Tai jostain muusta, mitä mä en nyt muista. Nii ett sylikummisetä ja Gummititi sais olla täällä mun kaa sitte leikkimässä, jos se menee sinne alle taas ja jos mamiska ei oo kotona. Ett joku hakee sen mulle ja läppää sitä mun kaa! Mutt tosi hiano se on: KIITTI GUMMITITI. Mamma otti musta fotoja, näätte sitte varmaa ens vkolla niitä.

Tää foto oli nyt pakko plokkaa tähä, ku omia ei taas oo. Tää on sen takii, ett tää joteski muistuttaa yhtä meitin Kollikerhon jäsentä ,D Mitäs mieltä te muut ootte? Eiks muistutakkii? Mä sain äsken taas kalkkunaa ja päiväevästä. Nyt ku mami lähti, mä meen ottaa kunnon aamutorkut tyynykoloon. Sitte ku mä herään, mä rupeen leikkii. Mä jätin ton boltsin soffan viereen jömmaan. Se on ihan mun silmien eessä heti kun mä herään! Se on purrrrrrrrrrrrrrmaavaa viikonloppua kaikille!

----------------------------------

Vincent oli todella äimänkäkenä, ei siis kun -kissana, saatuaan lahjansa. Ensiksi tietysti ihanan rapiseva paketti. Sisällä pallo. Mitä kissa voisi enempää toivoa. Tosin Vincent ei heti todellakaan tajunnut, miten sillä voi leikkiä eli ilta meni aika pitkään siinä yhdessä lierutellassa golfpalloa yli lattioiden - välillä tyyliin vallin kautta kulmaan. Eikä Vincent suostu hakemaan mitään tavaroita klaffisoffan alta, ei vahingossakaan mene sinne. Eli joku fobia tässä on. Löytyisiköhän sille joku hieno nimi, nimittäin klaffisoffafobia ei kuulosta kovin tieteelliseltä... Kiitän Gummititiä ja tietty myös Sylikummisetää!

Mutta nyt tarvitaan piristettä ja lämmikettä, eli ei kun kaffen etsintään.

Kesken oleva kirja (se aamulla klo 3 aloitettu): Julie Parsons - Mielin kielin

Päivän biisi: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat

Päivän slogan: Saattaa olla, etten ole täydellinen, mutta erinäiset osat minusta ovat suorastaan erinomaisia!

             PINKEÄÄ PERSTAITA LOKISTANIAN ASUKKAILLE!

 

AKUTUSAAMU, KUTUTUSPÄIVÄ

Torstaista on siis tullut muutamaksi viikoksi akutuspäivä. Tosin nyt on särkenyt ja kipuillut muutaman päivän ajan niin pleesti, että en jaksa edes kuvitella mitään helpotusta. Kunhan pääsee lepuuttamaan hiljaa sinne pritsille. Tuossa rillutellessani tsadissa ja matkaillessani mm. ratikalla, vas. jalka otti itseensä ja kehitti ensin kunnon kivun jalkapöydän päälle, sen jälkeen pallukan ja nyt se alkaa taas turvota. No, se taas tällä kertaa kivuista ja säryistä. Lukijat lienevät kyllästyneet asiaan, samoin muutama työkaveri. Viimeksi valitellessani huomasin hyvin kyllästyneitä ilmeitä... "Aina toi jaksaa valittaa" -tyyliin. Olisiko sitten parempi tosiaan lukkiutua työhuoneeseen ja olla pistämättä nenäänsä ulos. Vetää vähän ylimääräisiä mömmöjä ja kirjoitella tässä sekavia työpapereita. Hmm - ideahan se olisi tuokin. Voisi tulla irtisanotuksi jollakin pätevällä perusteella...

Tuli taas tsekkailtua työpaikkoja mollin sivuilta. Ihmetytti ja kummastutti pientä työnhakijaa se, että yhä vain enemmän on ilmoituksia työvoimavuokrausfirmoilta. Ne alkavat jo olla enemmistöä! Eli pätkätyöt näyttävät olevan se ns. lisääntyvä voimavara. Voihan villu. Kaiken huippu oli se, että jostakin eilen lukaisin, että erityisesti naiset varsinkin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ovat erittäin halukkaita pätkätöihin ja jutusta sai vielä sen käsityksen, että ei halutakaan vakinaista työtä. No, tämähän EI pidä paikkaansa. Paikkansa pitää kyllä se, että esim. Helsingissä terveysvirasto ei vakinaista työntekijöitään. Sama henkilö saattaa olla reilut 5 v. samassa paikassa, samoissa tehtävissä ja samalla nimikkeellä. Vakinaistaminen vältetään maksamalla palkka välillä joltakin toiselta momentilta, jolloin taas jonkun toisen palkka maksetaan tältä momentilta. Ajatelkaa, mikä mielikuvitus ja papereiden pyörittely! Ja sitä laskemista, ettei kukaan vaan vahingossa tule olleeksi turhan pitkään, jolloin vakinaistaminen ns. automatisoituisi. Lisäksi määräaikainen työntekijä ei voi tulla valituksi vakinaiseen virkaan muualle, koska tällöin tarvitaan täyttölupa, jota kukaan ei haluaisi tai jaksaisi tehdä perusteluineen. Eli - kuusessa ollaan, tässä järjestelmä mukavasti ruokkii itseään ja pyörä pyörii! Näin voidaan laillisesti menetellä ainoastaan kaupungilla ja valtiolla...vits is nais.

Äh - taidan taas jauhaa samoja asioita, mutta kun tämä ottaa päähän niin vidhusti! Täytyy tehdä vallankumous, mutta tänään ei oikein sovi. Joku toinen päivä sitten.

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr kaikki kavrut! Mä oon vähä pettynyt *kissamöks*! Ei se Kummisetä eilen ollu jaksanutkaa hakee sitä mun kirjettä. Se kävi illalla, se sano ett se oli ollu vähä heikoss kunnoss. Kyll mä tiedän, mikä sill oli! Se oli taas taatusti ottanu hihitysjuomaa ja sitte siit tulee kehno olo. Mä en tajuu, miks noi orjat juo sitä. Ensin niil on hauskaa ja ne huutaa, hihittelee, mekastaa ja jopa laulaa! Sitt ne on ainaski koko seuraavan päivän sängyssä, valittaa päänsärkyy, niill on huono olo ja vaiks mitä. Omituisii noi ihmiset! Ei meill kissoil tuu mitää ongelmii. Mä muistin muute vasta nyt, ett mamiska lupas mulle kissanminttuu. Se pahus on unohtanu koko jutskan. Mun täytyy muistuttaa sitä heti kun se tulee himaan! Mä oon kuullu, ett se olis aika kliffaa meille kisseille - miks se muuten olis kissanminttuu, siis meinaan?! Muute orja on käyttäytyny taas ihan ihmisiks eli palvellu mua kohtuu hyvin. Vähän mua eilen kyllä otti päähän, ku se tunki ittensä karvasoffalle tsiigaa idioottilootaa. Ei se kyll kauan sitä viitti tsiigaa, onneks. Mä kyll heti huomautin asiasta, niin se kehtas sanoo, ett kai se saa omalla soffallaan maata vähän aikaa viikossa! Mä päätin, ett saa, joo, mutt vaan sen uutisten ajan ja vähän päälle. Sitt orja saa mennä muualle, ett mä saan olla siinä tyynykolossa rauhassa - tai missä mä nyt sitte oonkaa. Kumma ku ihmiset alkaa hyppii silmille, jollei niitä pidä joteski kurissa. Ai nii - ja mamiska on unohtanu toisenki jutskan. Sen piti ostaa mulle jotain kissanamia, mutt eipä oo ostanu. Nih. Palvelijat on nykysi niin epäluotettavii, ett kukaan ei voi uskoo. Siis ei kirjettä, ei kissanminttua, ei kissanamia! *iso kissamöks*

Ei löytyny enää mun fotoja, mutt mä löysin tämmösen! Ei muuten, mutt ne mun hiirulot on just tollasii. En mä kyllä niitä pään päällä pidä, yölläki ne taas sai kyytii ympäri torppaa ihan kunnolla. No, mä lähden taas aamupäivystykseen, mutt ensin mä otan snadit torkut MUN soffakolossa. Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr kaikille Lokistanian kolleille ja leideille!

-----------------------------

Hjuu, Vincent ei ollut tyytyväinen. Posti ei kulkenut, ei ollut mitään herkkuruokaa edes. En ollut minäkään tyytyväinen. Väsytti, vidhutti, nälätti tavan mukaan. Menin siis erinomaisen aikaisin nukkumaan unohtaakseni tämän kurjan maailman. Nyt aion kohta juoda kahvia ja valmistautua henkisesti akutukseen...

Päivän biisi: Rappiolla

Kesken oleva kirja: Charlotte Link - Tuntematon vierailija

Ja mitenkäs syntisiä sitä ollankaan, saapi ihan itse tsekata! Tässä oma mainio tulos; mutta minähän haluan helvettiin, mikäli en jo ole siellä?!

 

Your Deadly Sins

Wrath: 60%

Sloth: 40%

Envy: 0%

Gluttony: 0%

Greed: 0%

Lust: 0%

Pride: 0%

Chance You'll Go to Hell: 14%

You will die, but first you will turn into an evil robot.

How Sinful Are You?

 

    TOUHUKASTA TORJANTAITA LOKISTANIAAN!