Eilinen meni aivan ketuille. Tai siis sain haettua kirjoja, kiitti taas kirjaston tätsyille, riittävät ensi vkoksi. Samoin sain Belgarionin kanssa haettua pari kassillista ruokaa yms. Sitten tehtiin thai/tai-kanaa, safkattiin ja luettiin loppupäivä. Eli en saanut aikaiseksi mitään järkevää tai tarpeellista. Nukkumaankin könysin jo 21 tienoilla. Ja kissaherätys oli klo 1 ensimmäisen kerran. Kävin ylhäällä enkä laittanut valoja, ilmoitin vain Vincentille, että nyt on vielä nukkumista jäljellä. Seuraava herätys olikin tiukempi tuossa 3.30, jolloin oli herkku- ja leikkitarve. Ja on näköjään vieläkin... täällä on menossa ympäri-ämpäri-jolina -hässäkkä.
Tänään olisi ainakin pyykitys, siivous ja pitäisi ommella yksi helppo juttu valmiiksi, joka on jo odotellut turhan kauan kaapin uumenissa. Aikaa ao. ompelukseen menisi vain 10 min., mutta kun ei millään viitsisi. Sunnuntai-angst nostaa päätään jo näin aikaisin aamulla. Lisäksi on tiedossa kurkku- & vihanneshommia, eli Papu on tuomassa taas palstan ylimääräisiä antimia. Ja kun Kummisetä ei osaa tehdä niillä mitään, minä joudun hommiin. Plussana tietysti se, että saan aina osani tekemistäni safkoista ja säilökurkuista ,D Sitäpaitsi - säilöminen on oikeastaan kivaa. Siinä on vähän sellaista talveen varautumisen makua, pieni osa hamstrausta ja hivenen "perinteisen naisen roolin" toteutumista - mitään näistä kun ei tule oikein harrastettua. Näin pienenä annoksena se on siis jopa mukavaa!
Angstista puhuen ensi vkossa ahdistaa taas tämä koipijuttu, eli nämä aamuiset ja iltapäiväiset pääsemiset töihin ja kotiin. Lisäksi pitäisi ti-iltana tavata yksi tuttu tuossa 17.30 ja silloin tulen suoraan töistä. Jos käyn kotona, jämähdän tänne. Aivan konkreettisesti jäykistyn niin, että en pääse enää liikkeelle. Kaikki lihakset ovat jäykät ja nilkat kipeät sekä turvonneet. Inha aika treffeille, mutta ei auta. Leidille ei muu aika sovi. Lähes joka aamu mietin sairaslomaoption käyttöä. Mömmöt otettuani ja niiden alkaessa tehota, mieli muuttuu, kun totean, että eiköhän sitä jotenkin hiipimällä sinne asti kuitenkin. Töissä särkee ja vihduttaa, mutta kotiin voi lähteä onneksi aikaisin, kun menenkin aikaisin, ja taas mömmöjen voimalla kotiin. Taitaa olla pakko pyytää ensi lääkärikäynnillä myös maksa-arvot yms. normaalien kontrollilabrojen lisäksi. En edes uskalla laskea, paljonko tulee noin yhteensä riivittyä lääkkeitä, vaikka pidän ne lähes minimissään ja usein viikonloppuisin jätän ainakin osan ottamatta.
--------------------------------------
PURRRRRRRRRRR - mull on hirmu hepulit menossa! Mä oon juossut ja juossut ja raapinut ja hyppinyt, heittellyt hiiruloita, juossut ja juossut! Huh - lääh! Nyt mä taidan jo alkaa rauhoittuu. Ton jälkeen mä nimittäin kävin kakilla. Mull on vähän hölmö tapa, mä tarviin kunnon liikuntaa ennen ja jälkeen vessa-asioiden. Mamiska vähän sille välillä nauraa. Ei tarttis. Liikkuis itekki eikä vaan istuis, makais tai nakuttais. Ja jos pitää vielä paljastaa vessatavoista, mä olen äärimmäisen siisti kissa. Mä menen ensin tonne lodjuun ja ruopsutan sopivan paikan. Sitte mä kiipeen siististi siihen reunalle kaikilla tassuilla ja vähän peruutan kissapeffani sen ruopsutuksen kohdalle ja annan kolista. Sitte mä meen taas lodjuun ja peittelen. Eli tosi siistii, ett mä en sillee kyyki siel lodjus olleskaa vaan siin reunall, välillä se on vähä vaikeeta. Pitää olla hyvä tasapaino ja jämerät koivet, kattokaas. Ett se p....jutuista, sano mami. Ett kaikkee ei tarvii kertoo. Nyt mua leikityttää vielä ja mä jolisen välillä mamille. Se vaan nakuttelee, niin ett mä käväsen välillä partsilla kunnon kissajoikulla. Ett naapuritki kuulee! Ne on varmaan hurjan kateellisii mamiskalle, kun sillä on näin komeeääninen kolli - varpisti on, onhan?!
Mull ei oo omia kuveja, mamiska on kuvannu jo ja lupas kuvata lisää, mutt ku niit ei voi täll matolaatikolla purkaa... Nii ett täss on taas tuolta muualta otettu foto, semmone vrii-jutska. Tää ois vähä niinku mä herättelisin tota Reetii ;D Ainaski pikkuse on näköne! Kun mun mielest joka lokis pitää olla joku kissijutska! Se on mun asia pitää tää loki niinku siistinä! Muuten toi mamisma jorisee vähä sitä sun tätä. Mutt mull on aina asiaa, niinku nytteki. Eiks muka kissan kakkimisjutut oo asiaa? Kyll ihkavarpisti kissinkojen ja niide orjie mielest on. Se on tärkee asia hoitaa siististi ja siit näkee kaa, ett onks kissi terve, nih! Ett ei tarvii nyrpsätä nenääsä. Mä meen nyt aamu-unkoille kun mä oon jo vetänyt kunnon aamujumpan *huh-huhuhhuh*. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr - nättii söndaagia vaan kaikille!
------------------------------------------
No onhan ne kissikakkajutut tärkeitä, on. Mutta ei välttämättä julkaistavia, mutta antaa nyt olla. Itse tässä on alettava miettiä vähän päivän toimia eli mitä on mahdollista jättää tekemättä ,D
Kesken oleva kirja: Saskia Noort - Ruokakerho
Päivän biisi: Cocaine
Viikon lekurimoka: Suoraan lääkärin sanelusta ....potilaan kaki pappamaista (kyseessä oli vauva, jonka uloste oli papanamaista, oli vähän ummetusta näet...)...
Päivän slogan: Tässä hulluudessa on tiettyä huvia, jota muut kuin hullut eivät tunne!
Huh - tästä taisi jostain syystä tulla oikein teemaloki - siis paskaloki, noin suoraan sanottuna ;D Eli täällä hajahtaa, pakko lähteä putsaamaan kissalaatikko....
TOUHUKASTA JA MUKAVAA SÖNDAAGIA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti