MEEMIVASTAUS...

Ainakin nyt Susulle, joka oli 1. haastaja: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

Kysymys kuuluu, vieläkö on kesää jäljellä.

Huomiselle olisi ohjelmaa.

Mä haluisin könytä peiton alle... ja nukkua.

Ihme säntäilyä tämä elämä nykyään!

Se on ihan hullua.

Hävettää, tässähän on 4. Eli haastettuja ovat Ammuja, Pahis, Kurre ja Mörkönen.

Sorry Salka, ehkä huomenna toinen erä. Nostin just mielipuolilääkitystä...ei oikeen aivot jaksa, on vähän slomhmussa! ;D

                                   

JOS KERRAN VIIKKO JO LAITETTIIN UUSIKSI...

Eli aikaisemman postauksen mukaan viikossa olisi 2 maanantaita ja 2 perjantaita. Keskiviikko olisi vapaa. Samalla voitaisiin laatia joulu uusiksi. Ne, jotka eivät vietä joulua, saisivat 2 vapaapäivää lisää. Korvaukseksi joulun viettämättömyydestä. Samoin uusi vuosi voitaisiin korvata 2 vapaapäivällä lisää. Sehän on amatöörien juhla. Näin saataisiin meille erinäisiä juhlapyhiä inhoaville  lisää vapaata viettää omia pakanallisia menojamme esim. kirjastossa tai kotona arkipäivänä ja nauttia siitä ;D Hyvä ehdotus, eikö?

Ja taas sää suosii - jesh! Vähäisessä sateessa on oikein kiva kipsuttaa (!) pysäkille. Ja odottaa sitä bussia, taas... Eli lopultakin jälleen Herjaamolla, voi miten hienoa. Kun vaan pääsisi poiskin yhtä kepoisasti. Ikävä kyllä, päivän aikana jäykistyy niin, että kotiinlähtötoimet muistuttavat puuhevosta yläkerran rappusissa. Yksi hyvä asia - työkaveri toi ISON kipollisen karkkia eilen, niitä näytti olevan vieläkin jäljellä. Päivän sokeritasapaino lienee - hmmm, vaihteleva!

En ole paranoidi (enhän?), mutta olen huomannut yhden omituisen asian. Kukaan ei enää ruokaile kanssani samaan aikaan. Tästä voi tietysti syyttää joko eväiden laatua (haiskahtavat aina chilille ja valkosipulille) tai seuran laatua (väninää, valitusta, itsekehua, työnantajan mollausta). Tai sitten ruokailukäyttäytymistäni (lusikalla suoraan eväspurtilosta).  No, joka tapauksessa vietän lyhyen ruokatauon lukien ja syöden, tietysti samanaikaisesti. Ja ennen typerää taukojumppaa. Ei se jumppa sinänsä siis ole typerää. Mutta kun - täällä on käytössä varmaakin 70-luvulta peräisin olevan taukojumppakasetti, jossa soi äärimmäisen ärsyttävä musiikki taustalla ja tekopirteä naisääni:"Ja nyt käääääädet ylöööööös....ja sitten reeeeeeeeeentona alas!". Ai että, minä saan näppylöitä. Venyttelen kyllä itsekin, mutta ihan salaa omassa pömpelissäni ilman tuota kammotusohjausta.

Hmph. Joulusta ei ole muuta kuin harmia. Täytyy tarkistaa kirjaston aukioloajat ja riipoa sieltä riittävästi lukemista mukaansa. Ja kantaa tarpeeksi ruokaa pakkaseen. Käydä ehkä Oklassakin. Ja apteekissa. Ettei mikään vaan lopu kesken ,D No, sitten onkin taas kaksi lyhyempää viikkoa tiedossa, mutta edelleen kirjastopuoli askarruttaa. Onneksi Belgarionilla lienee lomaa. Ei vaan muistanut milloin ja miten. Hänellä on hyvin varhaisessa iässä alkanut valikoitunut dementia sekä selektiivinen kuulo.

----------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, nyt kävi hullusti! Mä heräsin siihe, ett mami jo oli hereillä ja yritti punkee ylös - ja mä goisin vielä! Onneks mä ehdin purrrrrrraamaan sen sänkyn viäree, sen punkemine kestää aina nii kauan. Huh, oiski ollu noloo, jos se ois päässy herättää mut. Mun maineha ois ihan menny. Haaa - orja on oppinu. Eile se teki jauhishässäkää. Joo, oli fiksu ja anto mulle jauhista enneku torppas sen sinne sössön sekaa. Oisin mä kyll taas voinu syädä enemmänki. Vois se kerta vaiks koittaa, uppoisko koko semmone loota. Ei kai ihan, mutt pualet vois hyvin mennä. Tarttee usuttaa sitä kokeilee. Vaiks sillon ku on se joulu. Se on kyll luvannu mulle sillo jotai muita herkkui! Mutt vähä tiättekste epäilyttää. Nääs ku mamin ja mun heekut on vähä eri asia. Ei mami syä vissii raakaa lihaa ja fisuu (toim. huom. kyllä syö!). Ja mä en syä sen haisevii juustoi. Eile se laitto semmosii punasii juurii, hei, mä en tiänny mitä ne oikee on. Mä olin ihan varma, ett ne on jotai lihoja ja yritin pummaa niit. Sitt se antoki biiti. Jäks - se oliki semmost juurest jotai. Ja oudon makust. Ja sitä se sitt tunki viälä siihe sössöö. Ja kaikkee muutaki. Ja syädä mussutti silmät pullollaa vaa,  orja veti safkaa lusikalla kissinkupista. Nii, sill on viälä semmone tapa, ett illall se syä vähä, nii se syä semmosest piänest kupist, viäl piänemmäst ku mun raksukuppi. Ja se sanoo sitä kissinkupiks. Höh. Mua vähä huvitti kyll. Mutt sitt se taas kaatuu rojahti soffall ja mä viakkuu. Ja sain mä taas maitonapiskoita 3.5, siis hei puolikas oli yks. Mä en tiedä, tekiks se sen tahaltee. Se kyll väitti, ett jotenki se on iteksee siälä pussin menny poikki se napikka *mietteliäs kissavirn*. No voihan se ollakki, tai sitt mamiska on menny maistaa sitä. Kammotus, jos seki alkaa syädä niitä? Mitä mulle sitte jää, ei yhtikäs mitää! 

Tai sitt mä rupeen hävittäjäkissalentäjäksi ;D Mutt nyt mä meen goisii. Mä oon löytänyt taas uuden kissajömmanki, siälä ei kyll voi nukkuu... mä kerron vaiks huomenna. Uaaaaaaaaah, mä olen nyt väsy, kun piti toi mami saada tekee kaikki kissiasiat aamull ja valvoo sitä ja pummii nappei ja ruokii ja kaikkee. Se on terpat taas huomisee!

-------------------------------------------

Haa, minä tiedän uusimman kissajömman! Mutta paljastettakoon se sitten vasta huomenna. Nyt minä tarvitsen sitä uutta kahvia. Pari tuntia sitten vedetty kaffe ei enää toimi, lisää kiitos, ja äkkiä....

Päivän slogan: Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä pian ohi!

Päivän biisi: Sweet dreams 

Illalla ja yöllä luettua: Claudia Ruch - Stasi tiskipöydän takana, hupaisa ja surkuhupaisa tarina toisinajattelijan lapsen elämästä DDR:ssä juuri ennen muurin murtumista. Helene Tursten - Lasipaholainen, pohjoismaiset dekkarit jatkuvat....

Ja sitten Welhottaren vinkki - tätä saapi toimittaa vaikka meille:

                       

KESTÄKÄÄ NYT VIELÄ TÄMÄ KESKIVIIKKO - NIIN MINÄKIN!

                                  

SANOKAA MITÄ SANOTTE,

keli on mitä parhain! Tuollaisessa kevyessä sateessa hyvin varustettuna on suorastaan ilo lähteä ulos - eipä ole ainakaan liukasta. Ei mitään sateenvarjoja vaan kunnollinen rotsi, joka pitää vettä ja on lämmin. Jaksaa odotella bussia ihan kummasti, ainakin jos se  tulee ajoissa ,D Eli sateista tirstaita vaan sinnekin!

Haa - onnistuin huijaamaan Vincentiä aamulla (tai siis aamuyöstä). Hän halusi ehdottomasti n. klo 2 aikaan, että kakkislaatikko on tyhjättävä sekä aamupala saatava. En laittanut valoja, tyhjäsin laatikon, heitin puoliunissani kalkkunaleikkeen ja pari maitonappia perään enkä puhunut mitään. Menin takaisin sänkyyn. Hetken oli aivan hipohiljaista, sen jälkeen Vincent ilmestyi sängyn viereen kummastuneen näköisenä hiljaa purrristen. Ilmoitin, ettei vielä ole aamu ja kääriydyin peittoon entistä tiiviimmin. Sain vielä nukkuttua klo 4 asti. Jesh! Kissoja voi siis kuitenkin huijata; toivottavasti tämä toimii vastakin.

Mutta olipa tämä täällä eilen tosi väsy, aivan repoväsy. Aioin mennä heti nukkumaan kotiin päästyäni, mutta päätin ensin laittaa jonkinlaista evästä tälle päivälle. No, siinä risottoa laatiessa muistuikin mieleen kilo punajuuria, jotka jo pyytelivät itselleen kutsumanimeä. Päätin keittää nekin siinä sivussa. Ei taas käväissyt väsyneessä mielessä, että niiden kypsyminen kestää hiton kauan eikä silloin ainakaan uskalla mennä edes lyhyeksi aikaa pitkälleen. Aivan väkisin sain valvottua punajuuret loppuun ja katsottua uutiset idioottilaatikosta. Sen jälkeen sänky tuntui aivan ihanalta. Tosin uni oli jälleen erinomaisen pätkikkäistä ja levotonta, mutta jonkunlaista unta kuitenkin. Ja punajuuret on siis keitetty. Tänään niistä tehdään ainakin yksi ruoka.

Tämä tuli ryöstettyä tuolta Salkan kautta, joka oli alunperin kopsinut jutun Hallattarelta, eli mikä on keijukaisnimesi ja -horoskooppisi?!! Minun on näemmä:

Kukkaiskeiju Syntynyt Sateenlaulukuussa eli 16.8.-10.9.

- Kukkaiskeijut ovat helliä ja huolehtivia. Ne ovat kovia tekemään työtä, mutta leikki ja huvittelu sujuvat niiltä yhtä hyvin. Kukkaiskeijut rakastavat valoa ja pelkäävät pimeyttä. Ne elävät päivän kerrallaan. Ne ovat halutessaan hyvin lumoavia ja saavat jokaisen pään pyörälle.
Niiden lempiväri on taivaansininen ja onnenkasvi kissankello.

Eipä oikein mikään osu kohdalleen, paitsi työ ja huvittelu!!! Muu ei ole kyllä minua, ei sitten pätkääkään...,D

-------------------------------------------

Purmenta vaa! Höh, mä ees tiijä, millon mä oon syntynyt, hei, vähäks on tollanen noloo. Ja  mamiki tosiaan huiji mua aamulla. Mutt ei haittaa, mä sain kaikk mitä mä halusinki, mutt vaa tavallist aikaisemmi. Se kyll sano jotain, ett täst ei sitt tuu jokapäiväne juttu. Mutt minkä mä sille voin, ett muaki nukutti eilisiltana ihan hirveesti. Nii, ett ku on goisinu ensin päivän oottaen mamiskaa töistä. Sitt on saanu ruokii, mä sain eilen muuten kalkonia päivälläki ja maitonappei, nii ni alkaa nukuttaa uudestaa. Ja ku mami hössäs jotai taas niitte vihannestesa kaa, nii tiätty mä nukuin kunnolla. Ei sitt mikää ihme, ett mä oon pirtsakkana yällä. Kissat yleensä on yällä pirtsakkana. Nii, ett mitä välii, hei. Mä vaan toteutan itteeni! *ylpeänä nostaa nokkaasa* Mamiskanki ois aika löytää se sisänen kissansa, ett vois elää niinku relammi ja sillee. Ett ei ottais pulttei jostai heräämisest tai nukkumisest. Eihä se nyt oo kauheen tärkeetä. Jäis mun kaa kotii, nii vois ottaa vähä mallii! Siin ois aikastas hyvä ideo. Mutt ku se aina vaa sanoo, ett mein rahat ei riitä, jos se jää himaa. No kyll ne varpisti riittäis mun tarpeisii - tost mamiskasta mä en sitt tiijä. Ei vissii riittäis. Se on nii paljo mua isompi (toim. huom. myös vuokra, laskut jne.!!!!). Tarttee alkaa vakavasti ehottelee sille, ett jäis kotii, jos se vois saada jotain kissatukee tai semmost. Kissinhoitorahaa tai jotai? Mun pitää selvittää...

                                

Täss vois taas olla niinku mä, tais sitt toi Leksa, ainaski melkee ,D Mä ootan ihan hirveesti niit mun kuveja *huoh*. Tulis nyt, ett sais omii kuvei tänne!!! Mamiih - soita, ett Poika tulee käymään, jookosta! Mä meen nyt uudestaan ottaa päikkärit ja sitt mä meen leikkii mun hiiruloilla ja oottaa, ett mamiska tulee. Mä luulen, ett tänään se duunaa jotai jauhiksest - se otti semmose paketin sulamaan aamulla! Njam! Se on sitte taas huamisee!

------------------------------------------

Aivan, Vincent, jauhelihasta tulee jotain - ja punajuurista. Lindströmiä tms. Mihin nyt tahto ja voimat riittävät kotiin tullessa. Hätätilassa se muuttuu punajuuri-jauheliha -kastikkeeksi, joka ei ole pahaa ollenkanas sekään. Odottelen, josko kohta ovi käy ja joku tulee laatimaan kaffetta! Olen sen tarpeessa. Mielipuolimömelöistä jää muuten ärtsyn hirveä maku suuhun aamuksi - jäks! Tarvitaan litra kahvia, kiitos!

Päivän slogan: Onko elämää ennen ensimmäistä kahvikupillista?

Päivän biisi: Acute Schizophrenia Paranoia Blues ,>

Aamulla aloitettua luettavaa: Päivi Alasalmi - Tuo tumma nainen

Ja Pinkkujen ystäville myös jotakin taas tänään:

TURHANPÄIVÄISTÄ TIISTAITA KAIKILLE LOKISTANIAAN!

 

HERJAAMO KUTSUU, WELHOTAR TOTTELEE!

Vaikka uni olikin taas erittäin katkonaista ja lyhyttä, sain itseni ylös ja tänne Herjaamolle. Keli suosii vieläkin minua - itse asiassa tänä aamuna oli oikein raikas ja mukava ilma hiipi-klenkka-kävellä pysäkille ja odotella bussia. Ei sattunutkaan kuin sopivasti ja tarpeeksi, että tietää kävelevänsä ja olevansa hereillä. Sen sijaan lapa ja niska jumittuivat viime vkolla jo oikein kunnolla, eivätkä ole sen jälkeen sitten relanneet. Eli minua puukotetaan ja puikotetaan vas. lavan alle ja kipu leviää sieltä niskaan asti. Grrr. Saa nähdä, miten tämän päivän selviää.

Eilen en mitenkään tahtonut saada itseäni toimimaan. Halutti vain makoilla puolihorroksissa, ei edes unessa, vaan nimenomaan horroksessa. Vällyt niskassa, miettimättä yhtään mitään. Joku ajoi minut sitten lopulta ylös (varmaan naapurin bassojytinä...) tiskaamaan ja siivoamaan. Ja katselemaan parvekkeen tuhoja. Olin nimittäin jättänyt partsin oven raolleen ja tietysti ylifiksu kissani oli kämmennyt oven auki ja viihdyttänyt iseään molemmilla kanervoilla, jotka ovat kissaetäisyydellä lattiasta. Purkit oli kaadettu, kanervoja parturoitu ja kaiken kivan päälle oksettu - ja tietysti keskelle mattoa. Oli siis pakko siivota partsikin ja yrittää siivoilla mattoa. Pakkohan se on pestä, mutta täytyy odottaa Belgarionin paluuta maisemiin, että saan kantoapua.

Kummisedällä on syntymäpäivä huomenna. Hän sai kuitenkin lahjansa jo eilen: Uusvanhan pussilakanan, oikein miehisen, ruskeaa ja valkoista. Sekä Marimekon kauluspaidan. Paidan ihan siksi, että siskonsa ostaa miehelleen aina näitä paitoja ja sitten kehuskelee, paljonko ne maksoivat. Olin ilkeä ihminen ja käytin taas Huutista. Eli em. "lahjat" maksoivat yhteensä reilusti alle 20 juuroa. Ja molemmat olivat siis ihan tarpeeseen. Nyt vaan odottelen rapoa, koska Kummisetä aikoi eilen esiintyä se päällään, kun tapaa siskonsa. *Welhomaista käkätystä* Siskoa taatusti pänni... siinä on ihminen, joka ei koskaan saa tarpeekseen rahasta, sen käytöstä ja näytöstä, kehuskelusta, toisten kadehtimisesta ja mollaamisesta jne. Aika kammo tapaus. Miksiköhän molemmista veljistä tuli sitten kohtuullisen mukavia ihmisiä?

Sen verran asiaa, että nyt olisi tarpeen Mielisen mainitsema perustulo. Koska minusta tuntuu, että joudun aika pian jäämään taas sairaslomalle. 1 - 2 vkon sairaslomalla ehtii juuri ja juuri toipua, mutta ei päästä parempaan kuntoon, joten krempat iskevät uudelleen muutaman vkon työkiireiden jälkeen. Eli tarvitsisin, ainakin omasta mielestäni, pidemmän sairasloman, jonka aikana hoidella itseään kuntoon. Mutta ei, ple. Enkä minä jaksa ravata kerran viikossa lekurissa hakemassa jatkoja. Hermot ne on Welhottarellakin.

------------------------------------

Purrrrrrve ja kliffaa alkuviikkoo kaikille kavruille! On mamiskalla hermot - mä oon kyll tullu sen huamaamaa. Arvatkaas ku se mäkätti taas kanervoista. Höh, mä olin jo unohtanu koko jutskan. Ja niinku muistatte, mä en taas muista koskaa niit kanervokialtoja. Nii ett oma vikasa, mitäs jättää dörtsin raollee ku menee päikkäröimää. Sehän on suorastaa kissin houkuttelemist maistelee vähän kanervoja ja ottaa snadit pakko-oksut siälä. Ja ei siin ehdi  katella mihin oksua. Se oksu nääs vaan tulee... Mutt haa, orja duunas eilen taas broiskuu, semmosist snadeist biiteist. Mäki sain osan, ennen ku se heitti ne sinne sössösä sekaa. Aika karmeen näköstä sen kokkaus taas oli, mutt mun raaka broisku oli kyll herkkuu. Ja sitt se pesi mun ruokamestan ja kaikki kupit taas. Ihme hinku sill on siivoo, ottais siitäki vähä relaa. Vaiks joo, mä toss eksyin sängyn alle ku mä etin mun kolffipallii. Täytyy sanoo, ett kylä siäl oli pölyy ja mun ja mamin kaavoja, semmosii pallukoita niinku. Ja muaki alko aivastuttaa. Ett ehkä mä annan sen kuiteski siivota. Ja siivotess se löytää aina kaikkee. Niinku mun toisen hiirulon ja sen pallinki se löys. Nii ett mä sain sitt illall leikkii ihan rauhas kaikill niil. Mä leikin hiirimurhaa ja tappelusta ja puttailin sillä golffipallilla niinku nurkan kautta koli-koli-töks nurkkaa! Siit lähtee aikastas magee ääni, ku se osuu johki hyvää kohtaa.

Aika monta pikkusta kissinkaa samalla kupilla - toi yks vois olla vaiks mä! ;D Tää on taas niit vriijustkii, kun viäläkää ei oo MUN omii kuveja. Vaiks mami on nytte kyllä kuvannu mua mennen ja tullen ihan hirveesti. Mutt se ei oo vaa tarpeeks nopee *kiero kissavirn*. Eilenki se yritti ottaa kuvan  kun mä metsästän maitonappii, mutt se ehti saada vaan semmosen, miss mä jo nakerran sitä. Ihmiset on sitt kumman hitaita! Mutt nyt mä painun goisii ku mamiki on lähteny ja mä puffasin sen matkaan - nii ett kliffoi päiväunii muilleki, jotka on jääny himaan ku orjat on lähteny duunii tianaa meille naksu- ja heekkurahaa! Se on tere taas huamisee!

-----------------------------------

Hmph - kiva, että edes kissa on meidän huushollissa tyytyväinen ,> Ja parasta olisi, että joku tulisi kohta keittämään aamukaffet. Minä en aio käynnistyä muuten. Nih!

Päivän slogan: Kuvittele, olet hullu, eikä kukaan huomaa sitä!

Päivän biisi: Crawling King Snake

Illalla aloitettu kirja: Persson, Leif G. W.  - Lindamurha: romaani eräästä rikoksesta - hmm, pohjoismainen teema näemmä jatkuu....,>

                                             

KYSEENALAISESTI MAINIOTA MAANANTAITA KAIKILLE!

 

WELHOTARTA KUTUTTAA

Olen lievästi pahalla päällä. Kissa tuli jorisemaan tasan klo 4, vaikka unta olisi tällä kertaa riittänyt. Luin aika myöhään ja sain äkkiä sujautettua itseni uneen. Eikä edes näytetty painijaisia. Pikemminkin sellaisia hölmöjä horrosunia. Kertokaapas, joku tietäjä, miksi aina muutan tai etsin asuntoa unissani, tai yleensäkin uneni liittyvät jotenkin asuntoihin? Lopullinen diagnoosi olisi tarpeen siis. Pirle! No, nousin sitten "hoitamaan kissaraukkaa", joka heti rauhoittui, kun pääsi parvekkeelle, sai maitonapit ja minut kunnolla hereille. Hmph! Tänään on Vincent vapaapäivä, vapaa, siis vapaa! Pitäisiköhän mennä uusioaamupäikkäreille. Vai valvoisiko piruuttaan, että oikein illalla nukuttaisi?

Eilen tuli käytyä ihan yksin (!) Malmilla hoitamassa pakolliset kuviot. Saaliina oli kaikeksi onneksi n. metri kirjoja, mömelöt sekä iso kassillinen erilaista ruokaa ym. tarviketta. Ja taksiherra kuljetti kotio, hinta 5.20. Ei paha. Kantoi vielä kassitkin sisälle, kun huomasi Welhottaren kävely- ja kantovaikeudet. Oikein kohtelias ja kiva poika! On se hyvä, että on takseja olemassa. Eivätkä ne tosiaan narise, kulkee mihin aikaan tahansa mistä ja minne tahansa. Kirjoista vielä: 8 varausta oli tullut, lisäksi tein kaappauksen Best seller -hyllyillä ja Pikalainoissa. Jäin juttelemaan kirjastotädin kanssa. Hän ihmetteli, aionko selvitä viikossa Best Sellereistä. Kun kerroin, että en töiden jälkeen juuri muuta pysty tekemään, jäimmekin puhumaan kirjoista. Hän kertoi olevansa hyvin tyytyväinen aitiopaikkaansa kirjastotyöntekijänä, itsellään oli odottamassa 15 kirjaa kotona. Mukava oli jutella. Hän ei ole näitä Malmin vanhoja tätsyjä vaan ilmeisesti siirtynyt muaalta tämän vuoden aikana. Aina on hyvä pitää suhteita yllä kirjastoon, apteekkiin ja mieluusti myös kalakauppiaaseen ja hallin roiskeiden myyjään ;D Pienetkin suhteet tekevät elämästä helpomman - saa parempaa palvelua ja joskus jotakin ekstraa!

Ei pirulauta, se asia joka tässä oikeasti ketuttaa,  on nämä nilkat! Minen kohta taas jaksa. Niitä on särkenyt eilisaamusta täpöllä, välillä tarjotaan tylsiä veitsiä, välillä kuumia sukkapuikkoja. Mikään ei avita! Hermot alkaa mennä. Soittoaika fyssalle on ke. Lisäksi jalkapöytiä särkee lievää pahemmin, myös sormien keskiniveliä. Näiden lisäksi vas. lavan seutua puukotetaan täysillä ja alueella on kiva tuntopuutos. Kiitti taas tästäkin viikonlopusta, niin! Eilen jotain apetta laadittuani kaaduin sänkyyn ja nukuin. Heräsin välilä lukemaan. En jaksanut edes ajatella minkään järkevän tekemistä. Makasin ja luin. Katselin uutiset. Otin lisää mömelöitä. Luin ja taas nukuin. Ja oli varsin masentunut olo: ei jaksa, ei huvita, ei tahdo, miksi pitäisikään.

Tänään on tehtävä pakolliset, sille ei kyllä voi mitään! Eli käydä Kummisedällä pyykillä, viedä roskat,  esitellä pölkkärille keskilattiaa, hoitaa kukat ja siivoilla kissaosio kylppäristä kunnolla. Muu voikin jäädä, mutta nämä on ihan pakko hoitaa. Sitten teen ruokaa, sellaista ruokaa, jolla ei ole nimeä. Satujatar tuntuu pääsevän hienosti palstoille, joten taidankin postata ohjeen hänelle ,D Jospa Pastanjauhajat olisivat kiinnostuneet esim. lantun yms. juuresten käytöstä uudella tavalla. Ainakin tämä resepti on kaverilta Ruotsista. Hänellä oli tapana tehdä tätä aina näin ennen joulua, kun juureksia ym. oli halvalla kaupoissa... Jännitys siis tihenee. Mitä Welhotar loihtii tänään kotikeittiöstään? Onko se uusi ruoka? Onko se hyvää? Onko siinä hiilihydraatteja (toisessa versiossa ei ole!)? Onko se helppo tehdä (on!)? Jääkäätten odottamaan rapoa... Jännitys Malmin yllä alkaa tihetä puoliltapäivin! Kissaakin jo kiinnostaa...

----------------------------------------

Purrrrrrrrmenta! Jeps, kiinnostaa. Mami jo eile ähräs jonku vihanneksen kaa jotai. Vaiks se laitto kyll sitt semmost liha-juustohössiä. Siis hei juustoo! Mutt hyvää se kuiteski oli (toim.huom. juustotaskut olivat siis kyseessä). Vaiks mä luulin, ett niit ei voi sekottaa. No, en mä paljo tiädäkkää safkan duunaamisest. Siks mä aina seuraanki mamin tsögepuuhii. Mä voin ainaski sitt ehdottaa kissiversioit, eli mulle mieluummin raakana ja ilman maustepurveleita. Eikä ainaskaa sipuleita, ei valkost ollenkaa! Mutt tiätteks te - orja unohti maitonapikat!!! Ziis!!! Hei, se unohti!!! Mutt sitt me tarkistettii tilanne illalla, nii ne riittää vissiin viälä viikoks. Ja jos ei riitä, orja sano, ett vaiks Poika tai Kummisetä voi hakittaa niit siältä kaupasta. Ett sen piti valita, mitä se tua, kun se ei voinu kaikkee kantaa. Mutt ku tommone pussi ei paina mitää! Höh - selkeesti se unohti! *loukkaantunut kissavirn* Mä en sitt kans ala, mä meen nyt baseen aamu-unkoille. Leikkiköö nyt sitte ihan iteksee vaa. Ku kerta haluu - nih! Ja on kunnolla hereillä. Sen mä oon varmistanu kyllä. Eikä taatusti saa heti taas unta. Vähäks mua riso eilen, ku orja otti päikkäreitä! Kroo-kroo-krooh ja sen piti muka lukee. Mäki jo heräsin siihen. No sitt se alko lukee eikä taas tehny mitää muuta ku luki. Omituine ihmine. Ei sitt mitää rajaa noiss touhuis. Ottais relaa, niinku kissatki. Ei kaikkee tarvii tehdä niinku kirja olisi maailman viimene. Lukeeki nii nopeesti, höh! No, tota, täytyy myöntää, ett se kyll leikki mun kaa ja paijatti ja sillee. Mutt silti, nih! Mitäkähä se sanois, jos mäki heittäytyisin tällee:

Toi kissi kyll näyttää vähä tutulta? No, mami anto mulle tossa viälä maitonappei, njam. Taitaa jotai hyvitellä. On syytäki. Mitäs unohti MUN ostoksen. Vaiks kai niit taitaa riittää, se näytti sen pussin. Se vähä huijaa se pussi, ku se sille levenee alaspäi. Ett kyll siälä oikeestaa onki viälä aika paljo nappei! Tsori,  mami, mä en uskonut ekaks! Nyt mä meen nätisti makoilee soffalle enkä ala jolisee. Mami tulee varpisti koht tähä makoilee, nii mä voin snadisti puffaa sitä, joo. Se on purrrrrrrrrrr taas huamisee!

--------------------------------------

Oli ihan pakko näyttää Vincentille, että nappeja on jäljellä. Että ilman niitä ei olla. Varastossa on myös kissanruokaa ja naksuja. Eli ainakin kissalle on viikoksi ihan kaikkea! Itsestä ei oo niin väliä juu...

Päivän slogan: Elämä on palapeli, johon ei löydy kaikkia paloja!

Päivän biisi: Vasara ja nauloja

Luettu illalla ja yöllä: Unni Lindell - Yösisko ja terkkuja vaan Viiville ,D sekä Sieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia. Viime aikoina on suomennettu paljon hyvää pohjoismaalaista kirjallisuutta eli suosittelen tutustumaan vaikkapa näihin ,D

SE ON SITTEN TAAS RÄHMÄISTÄ SUNNUNTAITA LOKISTANIAAN!

                        

KISSAHERÄTYS TOIMII

Klo 2.30 Vincent purisi minut hereille. Älykäs kissa, kyllä, mutta tänään olisin voinut nukkua pidempäänkin ,> No, kun on tehty kissatoimet ja otettu kaffet ja aamumömelöt, voi samalla vaivalla päivitellä lokinkin. Ennenkuin mömmöt tehoavat siis. Menen uudestaan kohta nukkumaan aamupäikkärit ja sitten roudausretkelle.

Kummisetäkin on toipunut ja kävi eilen rapoamassa 1.5 vkon tapahtumista. Ei mitään erityistä, tavallista jorinaa. Olin kuitenkin selkeästi kaivannut hänen jorinaseuraansa, suorastaan ilahduin hänen tulostaan. Varsinkin kun mukana oli Kummisedän pikkujoululahja Kummipojalle eli Vincentille - iso pussi kissankakkapuruja! Paras lahja, mitä olla ja voi. En olisi pystynyt sitä itse kantamaan kotiin ,D Ziitos, setä, minä ja Kummipoika kiitämme! Juu, minäkin sain joululahjan ja joulukortin - ziitos vaan lukevalle taholle, hiano oli, ei sitä raskii käyttää mihinkään! Sain semmoisen hienon mikä-se-nyt-on semmoisen siivousliinan tai keittiöwettexin, jossa oli 17 hienoa kissiä, oikein disainia! Kyllä nyt Welhottaren kelpaa! Vai olikohan se vihje, että jotakin ns. joulusiivousta pitäisi tässä vähitellen. Empäs tuota heti eilen tajunnutkaan. Taidan tulla hitaaksi myös yläpäästäni näin vanhemmiten. Eli vielä kerran, ziitosta vaan.

Kollikalenteri on noussut arvoon arvaamattomaan. Herjaamolla olen antanut parille parhaalle kaverilleni sen ensin. Sitten jaoin meidän tiimin porukalle omansa eilen. Ja postasin version I pomolle ja Varapomolle. Hiano on kuulemma, sitä haluttiin lisääkin! Toivottavasti siis Reeti & maminsa lukevat tämän. Kollikalenteri on haluttua tavaraa - suorastaan must näissä piireissä. Ja nyt sitten myös Herjaamolla ja lähiympäristössä =D Kiitos myös printtaajalle tätä kautta, jälki oli ammattilaisen mielestä tyyylikästä.

Hahaa, sen verran on vielä sanottava, että olisihan tuo pitänyt arvata, että Finlandia-palkinnon sai Kjell Westö. Harmittaa vain se, että minusta Westön suomennetut Leijat Helsingin yllä ja Lang ovat paljon parempia, kuin tämä nyt palkittu opus. Hmph - no, enhän minä olekaan kyldyrelli pärsoona vaan tavallinen lukija. No, perustelut olivat vakuuttavat ;D Eiköhän nuo kaikki ehdokkaat tule kohta luettua, osa onkin jo varauksessa ja kommenteeraan sitten lisää. Minua on jatkuvasti hieman ihmetyttänyt tämä suomenruotsalaisen kirjallisuuden asettaminen korkeakulttuuriksi. Suomessa on paljon hyviä kirjailijoita ja kirjoja, mutta jäävätkö he suomen kielisinä massan jalkoihin? Nouseeko määrällisesti vähäisemmästä kirjapinosta helpommin esille? Kovin kerettiläisiä ajatuksia...

Ja arkeen - tarkistin juuri, että Helmetin mukaan olisi ainakin 9 opusta noudettavissa. *Taputtaa pieniä karvaisia käsiään* Hyvä, ensi viikon lukukinkerit on turvattu. Ja sitten pitää pyytää Vincentiltä apua ja laatia ostoslista, joka tyydyttää myös vaativan kissan ruokailutarpeen ensi vkon aikana. Haastava homma!

--------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrr kaikki frendit! Mamiska sen jo sanoki - ett mä tahon olla mukana tekemäss sen ostoslistaa. Ett se ei tua mitää sopimatonta ruakaa. Siis semmosta, mitä mä en syä. Ja jos se taas mättää niit kasviksii, nii mulle sitt jotai muuta, nih! Nyt mä oon melkee joka päivä, yks tais jäädä välist, nii ni mä oon siis saanu ihan kunnon ruakaa. Broiskuu ja jääfisuu ja donarii ja semmost. Ja sitt kissinruokaa ja napikoita. Mamiih - listalle ne maitonapikat nyt! Ne on melkeestäs loppu taas, hei, mamiiiiiiiih! Ruaka on kattokaas aika tärkee justka meikäläisell. Melkee yhtä tärkee ku kunnon unkot pitkin päivää ja mamin ruualaiton vahtiminen ja mamin herättämine aamusin. Mull on hurjast kaikkee vastuullist puuhaa! Nii ett ku mä kerran teen kaikkee tärkeet, nii mun pitää sitt saada kunnon ruakaaki. On mamiska sen oppinu jo aikastas hyvin. Se ei eilen illalla meinannu tehdä ruokaa yhtää ollenkaa. Meni pari tuntii, ett se tajus, ett MÄ tahdon jotai. Sitt se teki kaks piäntä onnetonta uunipottua mikros ja - yesh - avashan se sen donaripurkin. Joka me tiätty jaettiin fifti-siksti, niinku tapana on. Se söi ne potut ja kaks lusikallist donarii. Mä sain nimittäin ensin ;D Njamskista. Ja maitonapikoita. Kummisetä oli sillon viälä meillä ja se nauro mun maitonapeille. Ei niis oo mitää nauramist! Ihan sama, jos mä nauraisin sen hihitysjuamapulloille. Nih! Mutt hei, kavrut, hei - se toi mulle pikkujoululahjan! Joo, naurakaa vaa, mutt lahja oli hyvä. Mä sain julmetun ison kissankakkapurupussin  (oli pitkä ja vaikee sana). Must se oli hyvä lahja. Pysyy nääs paikat puhtaana enkä mä mee likasee laatikkoo ikinä. Sen takii mä oikeestaa tänäki aamuna mamin herätin, kun mun piti päästä kakille ja ku ne pitää sitt ottaa aikastas heti pois, ett mä pääsen sitt pissille ja semmost. Kai te tajuutte. Ett niinku mami odotti, ett mä kakin, otti kakit pois. Sitt mä sain kalkonii ja maitonapikoita. Ja sitt mä vähä kattelin kissinruokaa ja join vettä. Ja ku mami oli tyhjänny laatikon, mä voinki jo taas mennä pissille. Ett sitä mä niinku tarkotin. No tää nyt meni vähä tämmösii henk.koht. asioihin. Mutt ei kai se haittaa? Ku neki kuiteski on tärkeit jutskii. Ett kissi jakselee hyvin ja tollee. Ja mähän jakselen. Kummisetäki taas ensin leikki-haukku-mollas mua ja mä virnuin sille. Sitt se kehu mun tuukkii ja kaavoja, ett must on tullu upee *ylpeä kissivirn*!

                                   

Nyt mä kyll oon vähän katkero, ku Poika ei tuukkaa tänää, ku sill on jotku premilit tai jotai. Ett mä en saakaa mun kuveja tänne. Mutt jos mä pyytäsin sen käymää huamenna tai viikolla. Joo. Nii mä meen nyt ottaa relaa, niinku toiki kissi ,D Ihan kun mä, sano mamiskaki. Hei, eilen mä menin taas purraa mamill siihe sen masun leviimiskohdalle ja sitt mä sain silityksii ja paijauksii ja kehumisii *tyytyväinen huokasu*. Kyll mä semmosist oikeestaa tykkäänki, siis ainaksi vähä, sopivan vähä! Mä meen nyt goisii, ku orja on herätetty kunnolla! Kliffaa löördaagia kaikille Lokistanian kissinkoille - muistuttakaa orjii kunnon ruuan ostamisesta!

-------------------------------------

Selvä, arvoisa Herra Kissa! *kirjoittaa muistilistalle*. Muistilistasta tulee pitkä, apteekissa pitää muistaa käydä eli mömelötilannekin on tarkistettava. Kyllä riittää rattoisaa puuhaa aamuaikaiseen.

Päivän slogan: Lisää elinympäristösi viihtyvyyttä - pysy kotona!

Päivän biisi: Yö osastolla

Ja tärkeintä eli mitä luen juuri nyt: Hannu Luntiala - Hommes ja James Douglas Morrison - Jumalat & Uudet olennot (The Lords And The New Creatures). Mainintana vaan, että Jim Morrisonia on varmasti vaikea suomentaa eikä suomennos oikein vastaa omaa käsitystäni. No, ehkä se johtuu siitä, että minulla on tuo alkuperäinen englannin kielinen versio, jota olen lukenut niin monta kertaa. Merkitykset ovat varmaan kierossa  mielessäni muuttuneet, kun on kuunnellut samanaikaisesti vanhaa Doorsia... Suosittelen henkilölle, joka ei ole lukenut alkukielistä versiota. Ja vielä se, että ainakin oma kappaleeni on taideteos myös ulkonäkönsä puolesta. Tämä kotimainen versio myy kansikuvanaan Jimbon nuoruuskuva ja sisältönä vain runot. Asettelua ei ilmeisesti ole mietitty. Lieneekö sitten kustannuskysymys. Jim itse vain halusi runokirjansa olevan nautittava myös ulkoisesti!

Tässä se komein nuoruuskuva kaikille ihailtavaksi ;D

                                

TAAS ON VIIKONLOPPU - AINAKIN MELKEIN =)

Hai, tällasist viikoist mie tykkää! Tosin erehdyin eilen vääntämään duunia aivan liian kanssa eli kotiin päästyäni olin aivan repona. Ei pitäisi, mutta kun ei malta. Onneksi siis on perstai ja viikonloppuna ei mitään tavanomaisesta poikkeavaa tiedossa. Saa nukkua, jos vain pystyy...nettailla, lukea, syödä. No joo, tehdä pakolliset kodinhoitotoimet.

Josta tulikin mieleeni, että olen aina mainostanut sitä, miten pystyn tekemään monia asioita yhtä aikaa. Lukemaan, laittamaan ruokaa, kuuntelemaan radiota, nettailemaan jne. No, pieni muistutus erehtyväisyydestä tuli sitten eilen. Kun ei oikein muuta emmettä ollut, aloin vääntää Wanhaa Kostajaa päiväevääksi. Hulautin pastan viimeiseksi sekaan, kuten pitääkin. Samalla luin erästä mielenkiintoista lokia ja jäin sitten tietysti kommenteeraamaan. Kunnes keittiöstä kantautui oudohko haisu. No pirle, olin unohtanut kääntää hellan kolmoselle, jolla tuo pasta kiehuu juuri sopivasti kasaan eikä tartu pohjaan. No, nopea sekoitus ei enää pelastanut tilannetta. Onneksi ei kommentti sentään jäänyt kesken. Varovasti pelastin päällimmäisen kerroksen Kostajaa eväspurtiloon ja seuraavan kerroksen kippoon syötäväksi. Loppu sai jäädä sentin kerrokseksi kattilaan. Josta se sitten liotuksen jälkeen kyllä lähti hyvin pois. Eli itselle pieni muistutus: olehan hiukan tarkempana, jos lokitat ja laitat ruokaa samanaikaisesti. Ai niin - se valkosuklaa-cappuccino: nyt tiedän oikean sekoituksen siitä. Ensin keitetään puoli mukillista vahvaa eurooppalaistyyppistä kahvia, siis tummaksi paahdettua. Siihen lisätään kuumaa vettä lähes muki täyteen sekä kukkura ruokalusikallinen tätä em. purvelia. Nyt oli maku lähestulkoon oikean cappuccinon tyyppistä. Njam.... eipä ollut ihan turha ostos. Ei tietenkään jokapäiväinen herkku, mutta jotain herkkua kuitenkin. Sellaisina päivinä, kun sitä oikein kaipaa ;D

Eipä muuten pidä luottaa ihmisten lupauksiin. Aiemmin mainittu Entinen Työkaveri ei sitten koskaan soittanut eikä ilmaantunut kylään, vaikka lupasi käydä ja kuljetella jne. sairaslomani aikana. Samoin kävi Entisen Naapurin kanssa, joka soitti tulevansa meille ja olevansa juuri lähellä kylässä. Ei kuulunut, ei näkynyt. Taisi olla tärkeämpää juopoteltavaa. Ei silti, olin melkein arvannut tämän, eli en mitenkään hirveästi odottanutkaan. Tylsää vain todeta, että ihmiset eivät muuta tapojaan eivätkä varsinkaan ne ihmiset, jotka lupaavat ja lupaavat, mutta eivät koskaan pidä lupauksiaan. Tämäkin taas muistutuksena siitä, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja tuntuu! Vähän jäi harmittamaan, koska olisi ollut mukava tavata.

---------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaikki kissinkat! Niinku mä jo oon parina päivänä sanonu, alkaa orja olla jo aikastas pätevä. Eilenki tuli donaria, ku se laitto safkaa. Donarihan me jaetaan aina fifti-siksti eli mä saan pualet ja mami loput. No nyt sen safka meni vähän plörinäks, vähäks mua nauratti, mutt mä yritin olla hiljaa ku se manaili. Mitäs on siin koneell aina nakuttaas *kiero kissavirn*. Vois melkee luulla, ett mä oon käyny vähä kääntelees nappuloita... Ei, en mä sitä voi. Se kuiteski tekee useen semmost ruakaa, jota mäki sitte syän ennenku siihe tulee niit aivastuspurveleita tai muuta. Nii ett mä olinki sitt ihan hiljaa. Mutt ku se oli saanu hommasa tehtyy ja katteli kuvalaatikkoo, mä taas hyppäsin se päälle, ku se oli nii houkuttelevan pehmo siit lötkötellessään ja levitessään. Ja taas me leikittii sitä pään puskemista ja hieromista ja sitt mä laitoin mun pään ihan mamin kainaloon ja pistin maate sen massun päälle ja käynnistin koneet huriseen. Uhhh - se sano. Täys massu ja iso kissa oli vissii vähä liika yhdistelmä. Mutt enhä mä siin pitkää ollu, sen verran vaa, ett se nous antaa mulle maitonapikoita. Niinku jälkkäriksi. Ett aikas hyvä ilta oli eilenki! Ja mamiska sai kissahoitoo taas, ett jos sen koivetki vaiks paranis!

Jesh, heeeheeheheh. Nyt mä tiädän, mist Valtsu saa noi öögat - se on sähkökissa ;D No, mamiska lähti duunii, mä sain kaikki uudet safkat ja napikat ja mä aloin goisii jo ennen mamin lähtöö. Vähäks sitä otti päähä, mä kuulemma kuorsasin tyytyväisenä. Höh. Jäis itte himaa ja. Ei oo mun vika, tai siis, toisaalta, pitää sen mennä sinne, ett mä saan donarii ja naksui ja kaikkee... No, mä luultavasti vaihdan kohta goisii muualle. Ja otan parit kissihepulit ku saa olla rauhassa. Se on taas kliffaa viinkendii sitte kaikille Lokistanian komeille kolleille ja upeille leideille!

--------------------------------------

Vincent on alkanut osoittaa huomattavasti kiinnostusta paijatukseen, läheisyyteen ja lötkötykseen + hurisemiseen. Jokohan pahimmat pelot ovat häipyneet mielestä? Toivottavasti, ainakin minä olen niitä yrittänyt hälventää parhaani mukaan, samoin ihmiskaverit. Mutta, se on työaamu ja kaffetta tekee mieli. Pakko lähteä varmaan itse keittämään. Hmph!

Päivän slogan: Jokaisen mustan pilven takana on vielä mustempi pilvi!

Päivän biisi: Imagine ....ja kaikkihan tietäväksi miksi! No, koska John Lennon ammuttiin 8.12.1980 New Yorkissa.

Kirjoista - eilinen Kristallikuilu on vielä kesken ;D

Ja tässä koko joukko Pinkkuja (help desk) toivottaa Pahiksen tervetulleeksi takaisin Lokistaniaan!

SE ON SITTEN PERSTAI - ELETÄÄNPÄS SEN MUKAISESTI!