Hai, tällasist viikoist mie tykkää! Tosin erehdyin eilen vääntämään duunia aivan liian kanssa eli kotiin päästyäni olin aivan repona. Ei pitäisi, mutta kun ei malta. Onneksi siis on perstai ja viikonloppuna ei mitään tavanomaisesta poikkeavaa tiedossa. Saa nukkua, jos vain pystyy...nettailla, lukea, syödä. No joo, tehdä pakolliset kodinhoitotoimet.
Josta tulikin mieleeni, että olen aina mainostanut sitä, miten pystyn tekemään monia asioita yhtä aikaa. Lukemaan, laittamaan ruokaa, kuuntelemaan radiota, nettailemaan jne. No, pieni muistutus erehtyväisyydestä tuli sitten eilen. Kun ei oikein muuta emmettä ollut, aloin vääntää Wanhaa Kostajaa päiväevääksi. Hulautin pastan viimeiseksi sekaan, kuten pitääkin. Samalla luin erästä mielenkiintoista lokia ja jäin sitten tietysti kommenteeraamaan. Kunnes keittiöstä kantautui oudohko haisu. No pirle, olin unohtanut kääntää hellan kolmoselle, jolla tuo pasta kiehuu juuri sopivasti kasaan eikä tartu pohjaan. No, nopea sekoitus ei enää pelastanut tilannetta. Onneksi ei kommentti sentään jäänyt kesken. Varovasti pelastin päällimmäisen kerroksen Kostajaa eväspurtiloon ja seuraavan kerroksen kippoon syötäväksi. Loppu sai jäädä sentin kerrokseksi kattilaan. Josta se sitten liotuksen jälkeen kyllä lähti hyvin pois. Eli itselle pieni muistutus: olehan hiukan tarkempana, jos lokitat ja laitat ruokaa samanaikaisesti. Ai niin - se valkosuklaa-cappuccino: nyt tiedän oikean sekoituksen siitä. Ensin keitetään puoli mukillista vahvaa eurooppalaistyyppistä kahvia, siis tummaksi paahdettua. Siihen lisätään kuumaa vettä lähes muki täyteen sekä kukkura ruokalusikallinen tätä em. purvelia. Nyt oli maku lähestulkoon oikean cappuccinon tyyppistä. Njam.... eipä ollut ihan turha ostos. Ei tietenkään jokapäiväinen herkku, mutta jotain herkkua kuitenkin. Sellaisina päivinä, kun sitä oikein kaipaa ;D
Eipä muuten pidä luottaa ihmisten lupauksiin. Aiemmin mainittu Entinen Työkaveri ei sitten koskaan soittanut eikä ilmaantunut kylään, vaikka lupasi käydä ja kuljetella jne. sairaslomani aikana. Samoin kävi Entisen Naapurin kanssa, joka soitti tulevansa meille ja olevansa juuri lähellä kylässä. Ei kuulunut, ei näkynyt. Taisi olla tärkeämpää juopoteltavaa. Ei silti, olin melkein arvannut tämän, eli en mitenkään hirveästi odottanutkaan. Tylsää vain todeta, että ihmiset eivät muuta tapojaan eivätkä varsinkaan ne ihmiset, jotka lupaavat ja lupaavat, mutta eivät koskaan pidä lupauksiaan. Tämäkin taas muistutuksena siitä, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja tuntuu! Vähän jäi harmittamaan, koska olisi ollut mukava tavata.
---------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaikki kissinkat! Niinku mä jo oon parina päivänä sanonu, alkaa orja olla jo aikastas pätevä. Eilenki tuli donaria, ku se laitto safkaa. Donarihan me jaetaan aina fifti-siksti eli mä saan pualet ja mami loput. No nyt sen safka meni vähän plörinäks, vähäks mua nauratti, mutt mä yritin olla hiljaa ku se manaili. Mitäs on siin koneell aina nakuttaas *kiero kissavirn*. Vois melkee luulla, ett mä oon käyny vähä kääntelees nappuloita... Ei, en mä sitä voi. Se kuiteski tekee useen semmost ruakaa, jota mäki sitte syän ennenku siihe tulee niit aivastuspurveleita tai muuta. Nii ett mä olinki sitt ihan hiljaa. Mutt ku se oli saanu hommasa tehtyy ja katteli kuvalaatikkoo, mä taas hyppäsin se päälle, ku se oli nii houkuttelevan pehmo siit lötkötellessään ja levitessään. Ja taas me leikittii sitä pään puskemista ja hieromista ja sitt mä laitoin mun pään ihan mamin kainaloon ja pistin maate sen massun päälle ja käynnistin koneet huriseen. Uhhh - se sano. Täys massu ja iso kissa oli vissii vähä liika yhdistelmä. Mutt enhä mä siin pitkää ollu, sen verran vaa, ett se nous antaa mulle maitonapikoita. Niinku jälkkäriksi. Ett aikas hyvä ilta oli eilenki! Ja mamiska sai kissahoitoo taas, ett jos sen koivetki vaiks paranis!
Jesh, heeeheeheheh. Nyt mä tiädän, mist Valtsu saa noi öögat - se on sähkökissa ;D No, mamiska lähti duunii, mä sain kaikki uudet safkat ja napikat ja mä aloin goisii jo ennen mamin lähtöö. Vähäks sitä otti päähä, mä kuulemma kuorsasin tyytyväisenä. Höh. Jäis itte himaa ja. Ei oo mun vika, tai siis, toisaalta, pitää sen mennä sinne, ett mä saan donarii ja naksui ja kaikkee... No, mä luultavasti vaihdan kohta goisii muualle. Ja otan parit kissihepulit ku saa olla rauhassa. Se on taas kliffaa viinkendii sitte kaikille Lokistanian komeille kolleille ja upeille leideille!
--------------------------------------
Vincent on alkanut osoittaa huomattavasti kiinnostusta paijatukseen, läheisyyteen ja lötkötykseen + hurisemiseen. Jokohan pahimmat pelot ovat häipyneet mielestä? Toivottavasti, ainakin minä olen niitä yrittänyt hälventää parhaani mukaan, samoin ihmiskaverit. Mutta, se on työaamu ja kaffetta tekee mieli. Pakko lähteä varmaan itse keittämään. Hmph!
Päivän slogan: Jokaisen mustan pilven takana on vielä mustempi pilvi!
Päivän biisi: Imagine ....ja kaikkihan tietäväksi miksi! No, koska John Lennon ammuttiin 8.12.1980 New Yorkissa.
Kirjoista - eilinen Kristallikuilu on vielä kesken ;D
Ja tässä koko joukko Pinkkuja (help desk) toivottaa Pahiksen tervetulleeksi takaisin Lokistaniaan!
SE ON SITTEN PERSTAI - ELETÄÄNPÄS SEN MUKAISESTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti