HAISUJA, NUKKUMAORGIOITA JA MUUTA MUKAVAA!

Vincentin eiliset haisut (kts. eilinen Vincentin postaus) ovat jo hyvin haihtuneet ja poju kerjää maitonappeja täpöllä. Toivottavasti kyseessä siis oli vain kanervojen ja fisun hotkimisesta seurannut reaktio. Taidan olla vähän ylireagoiva, mutta kun Uffe sairastui silloin keväällä ikävin seurauksin, tulee kai huolehdittua vähän liikaa. Nyt kissi makaa tuossa sängyllä ja tuijottelee ruutua odottaen vuoroaan.

Työviikko oli rankka, siis fyysisesti, vaikka TT kyytikin minua... Olin eilen aivan rapopoikki. Kummisetä toi illalla pakettini postista ja jäi tapansa mukaan jorisemaan viinipullonsa kanssa. Mamma voi jo paremmin - hienoa. Ja sitten puhuttiin erilaisia joutavia. Niin, ja huudettiin Kummisedän kännikkään akku Huutiksesta. Sen verran mainostusta, että jos akku maksaa 5.90 + postikuluja 1 juuro, ei kyllä halvemmalla saa mistään. Oma samasta firmasta ostettu akkuni on kestänyt erinomaisen hyvin lähes vuoden ja toimii vieläkin. Näyttävät nimittäin ainakin meillä pyytävän 15  - 20 juuroa (!!!) ns. aidoista Nokian akuista näissä kännymyyntipömpeleissään. Hirveä summa, ainakin Kummisedälle, joka vielä toistaiseksi on työttömänä. Jaksoin kuunnella jorinaa ja vastailla vähän aikaa, sitten aloin pilkkiä. Nukku meinasi yllättää, klo oli jotain 17 paikkeilla.

Kummisedän lähdettyä ajattelin vielä vähän vaellella Lokistaniassa ja Huutiksessa, mutta mitä vielä. Sänky kutsui vieressä. Ajattelin sitten, että voihan sitä vaikka herätä aikaisin, vapaapäivä. Mutta mitä vielä. Todella syvät unet klo  20.00 - n. klo 6.00, mitä siitä tulee, melkein 10 h. No juu, olin välillä hereillä, kun kissikin oli. Ja puoli kuuden maissa Vincent jo läpsi minua, mutta en jaksanut nousta. Venyttelin sitten sängyssä muutamat  kissavenytykset. Oletteko muuten seuranneet kissojen venyttelyä. Fyssan tätsy kerran kehoitti matkimaan niitä, ovat kuulemma hyvin sovellettavissa jäykkäänkin ruotoon, jos ei yritä liikaa. Ainakin se tekee aamujäykkyydelle ihan hyvää ;D

Haa, Belgarion lupasi tulla tänään auttelemaan. Toivottavasti hän ei ole saanut noro-virusta. Meillä Herjaamolla pongattiin jo ensimmäinen sairastunut. Viruksen nimi muuten tulee siitä, että silloin tulee noro sekä ylä- että alapäästä. No, nyt täytyy pitää nassu ummessa, koska taatusti se iskee myös minuunkin, jos se yhdellä on jo ollut. Rapoan sitten aivan varmasti kaikista tapahtumista innolla ja erittäin yksityiskohtaisesti. Niin, siis Belgarionistahan minun piti. Kirjastossa odottaa 9 saapunutta varausta, jeeeee! Ja pari kirjaa on tuossa vielä lukematta. Oi autuutta! Ja jotakin apetta pitäisi myös roudata viikoksi kotiin. Jospa tänään tekisi seljankaa - se on mahdottoman hyvää ja Belgarionkin pitää siitä. Ja Vincent, koska siihen tulee fisua. Lisäksi Belgarionia tarvitaan pyykkiasioiden hoitamiseen, erinäisistä syistä on aika paljon pyykkiä...

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta kaikki mun kavrut! Hei, mä oon jo ihan kondiksess tänää. Olin mä jo eilenki illall, mutt mua vähä väsytti. Me nukuttii kimpas mamin kaa tosi pitkät yäunet, mäki siis nukuin melkii koko yän. Olin mä kerran hereill ja mamiki heräs, mutt sitte me mentii uudestaa sänkyy. Aikastas mukavaa, mä nukun nyt joka yä mamiskan viakus. Siin on tosi lämpöst ja sillee. Ja sitt ku se rapsuu ja paijattaa mua illalla, ei tarvii ku pää tyäntää esille. Ja jos se ei muka hiffaa, mä kiivin sen päälle! Ett sen on pakko sitt olla kilti! *virn* Mä  toss aamull pääsin jo partsill  vähä joikaa. Mami ei vissii huamannu, että vähä mä taas haukkasi kanervoi. Must tuntuu, ett ne on mulle sama ku ruaho muille kissinkoille. Se siis tekee mulle hyvää - mä oon iha varma siittä! Ei toi mami muuta sanonu, ku pyysi mutt pois siältä ja anto sitt maitonappei ja kalkonii, tai siis toisin päin tiätty. Ku napit kerta on  jälkkärii! Mmmmmmmmmm - kiva Poika on vissii taas tänää tulossa, ja Pojan Reppu, ihana, sulokas...mmmmmmmmmmmmmm...ja Pojan sukat!!! Niissäki on kliffa haisu! Mutt Reppu on iha yliveto. Mä pakastan Pojan Reppuu ja Poikaa, ku se tua mulle siinä sen Repussa mun heekut aina! Kilti Poika, oikeen kilti!!! *huoh, tyytyväinen syvä huoh*

Heh, täss mä taas goisin bases, aika sikeesti, koska mun pää jo roikkuu tollee, enkä mä heränny *vinrn*. Hei, hei, mä osallistun sitt tällä fotoll siihe Kissakuva haasteeseen, miss eka aiheena on Uni, siit unest mull on paljo fotoi ja lisää varpisti tulee ,D Must nukkumine on nii kliffaa... Se on mun lemppariharrastus, ja syämine, joskus hiiruloleikit, hepulirundit ja mamin kiusimine! Ett on mull niinku harrastuksiiki, hei. En mä oo mikää tylsä kolli. Mutt nyt alko unettaa taas. Aamupäikkäreille, mamiiiiiiiiiiiih, tuutko sä kaa! Se on moi taas kaikille, tassutellaa huamenna lisää!

------------------------------------------------

Vincent urvahti nyt, keskelle sänkyä. Miten kissa voikaan venyä noooin pitkäksi ,D

Päivän slogan: Jos sinusta alkaa tuntua hyvältä, katso vain peiliin, se paljastaa armottoman totuuden!

Päivän biisi: Cocaine Blues

Kirjoista, sain juuri edellisen luettua ja nyt aloittelen uutta. En vielä tiedä, kumman valitsen, joten rapoa asiasta vasta huomenna! Tänään ehtii lukea ainakin kaksi kirjaa....;D

                            

                  LUMIPITOISTA LAUANTAITA KAIKILLE!

PERSTAIIIIH, JEEEEEEEEE, PERSTAIIIIIIIH - olen hipihiljaa sitten!

Oikei, oikei - jos tämä raastoi absoluuttisia sävelkorvianne, olen todella hiljaa. Saanko kuitenkin kirjoittaa? Ai niin, mutta siitähän minä kai päätän itse. Vai päätänkö? Kyllä, jatkan kirjoittamista. On se omituista, eilen iltapäivällä ja illalla ei ollut tavanomaista torstaikipuilua ja veetutusta, koska ei ollut niitä loppuviikon koipikipuja. Jalkoja siis kyllä särkee, muttei niitä nyt jatkuvasti puikkokoukuteta tahi viillellä. Kiitos vielä kerran TT:lle, joka on tässä jaksunut kyyditellä. Tänään joudun iltapäivällä miettimään muuta kyytiä, tai sitten kokeilemaan kävelyttimiä. TT on iltapäivävapaalla, toivotan siis kivaa puolipäivävapaata ja "joulusiivousta". Muuten, iltapäivälle luvattiin paashkakeliä, Herjaamon tiet olivat nyt jo liukkaita ja jos tuohon sataa lunta päälle - arrrgh!

Ai niin, noin infoluontoisesti, nukuin viime yönä n. 6 h, hipoo jo ennätyksiä näin työpäivien välillä. Upeeta, mahtavaa!

Heh - se eilinen osastomiitti oli juuri sellainen kuin kuvailinkin etukäteen! Ihan totta - kaikki vaativat saada tietää tulospalkkion määrän, mutta sitä ei esihenkilökään vielä tiennyt. Mutta ylläripylläri - kaikki sairaslomapäivät lasketaan siitä pois! Ei muuten mitään, mutta tämähän vain yllyttää ihmisiä tulemaan kipeänä tai kesken sairasloman töihin! Uskomatonta... no, Tsadi on Tsadi. Lisäksi keskustelu velloi kiihkeästi koulutus- ja virkistyspäivistä: minne, mitä, paljonko rahaa, syödä, juoda... Huh, aina samat asiat. Yksi asiallinen tiedotus Tsadin puolelta: 1.4. alkaen Tsadi tukee työntekijöiden julkisten liikennevälineiden käyttöä 10 juurolla/kk, eli työntekijä saa ns. 10 juuron liikennesetelin, jos ostaa lipun vähintään 30 päiväksi, 2 seteliä, jos 60 pväksi jne. Tämä annetaan jokaiselle halukkaalle Tsadin työntekijälle, kunhan täyttää lomakkeen ja palauttaa sen. Käy myös seutulippua tai VR:ää käyttäville. Lisäksi on laskettu, että tämä ei vaikuttaisi verottajan kannalta mihinkään, eli meillehän tämä on kuni hyvin pieni palkankorotus. Eli rahaa ja säästöä se on sekin ja tuo toivottavasti lisää joukkoliikenteen käyttäjiä - että ei kuljeta omalla autolla... ,D En nyt kohdista tätä kehenkään lukijaani, en toki, en missään nimessä... Ja luen myös kimppakyytiläiset pois tuosta, koska se on aina järkevää.

----------------------------------------------

Purr vaan kavrut! Pitääki heti tunnustaa, ett on vähä nolo olo. Ei, enkästäs oo merkannu, en varpisti. Mutt vähä hullusti kävi. Mä luulen, ett tää on kyll oikeestaa vähä maminki syy. Siis enste mä vähä haukkasi eile kanervoja ku mä pääsin partsill. No siit mami heti sano ja huus mut pois siältä. No sitt se alko tekee sen evästyksii. Mmmmmmmmmmmmm, se teki donariruakaa. No tiätty mä kävin ihan kuumana ja purisin siinä niin kauan, ett se anto mulle sitt ainaski kaks isoo lusikallist donarii. Njam. Mä söin ihan kaikki ja nualin viälä lautasenki. Sitt mä sain viälä jälkkäriks maitonapiskoja. Mutt yälä sitt alkoki tapahtuu. Orja nukku ihan raatona, se mihinkää heränny. Mutt mulla alko massu kiärtää ja mä kävi laatikoll. Ku mä tulin takasi ja meinaan jo nukuin, nii uness alko massu kiärtää uudestaa - enkä mä jummi sentää ehtiny mihinkää. Se piäni kakki tuli sitt mami peitoll. Vähä nolotti, mutt ei siält ehtiny mihinkää! Mami ku sitt heräs, se painu kylppärii ja tyhjäs mun laatiko. Sitt se alko tehdä leipii ja kaffetta. Mutt se sano, ett sen nenää viäläki vaa haisee, onkoha nenäs vikaa, se meinas. No, se lähti sitte ettii ett mikä makkaris oikee haisee ja katto kaikki nurkat ja sängyn alusen. No juu, siinä vaihees meitsi oliki jo hiipiny varmuuden vuaks basee jömmaa. Kyll se löysi sen kakkiksen - otti koko peiton ja lakanan ja tunki ne sitt likapyykkikoriin. Ei se ollu mulle vihane, jotai se vaa mutisi, ett hyvä ett on isoi konei pyykkituvas. Nii, että ei mua sitt kurmuutettu ja mä sain napikoita ja uutta ruakaa ja puhtait puruja! Hui, mä vähä pelkäsin, ett se sanoo rumasti, mutt ei sanonu. Kyll mä tiädän, ett orjilkii on välill massukiartoo, nii ett kai se hiffas jutskan. Nyt mä taidan tänään ottaa vähä sitt lungisti, jäinki sänkyy goisii ku mami lähti.

Taas näit basefotoi, ku mami on häiriköiny kissinkan lepoo! Kattokaas vähä mun öögii - eiks oo mageet *virn*. No juu, mä lepään ny, toivottavast kukaa muu ei oo kipeenä syämiste takii! Se on sitte kliffaa viikendii vaa kaikille ja  mä tassuttelen lisää sitt huamenna! Purrrrrrrrrve!

--------------------------------------------------

Huh - haisulit olivat merkittävät. Piti tuulettaa tunti aamulla eikä haisu vielä kunnolla lähtenyt... Jatkamme illalla.

Päivän slogan: Odotamme innolla huomista ja yritämme unohtaa eilisen - miksemme sitten elä tätä päivää!

Päivän biisi: Smoke On The Water

Eilen aloitettu kirja on vielä vähän kesken, oli liian lyhyt ilta, piti puuhastella mm. kameran ja koneen kanssa ,>

                          

            PAREMPAA PERJANTAITA LOKISTANIAAN!

TORSTAI JA KAIKKI ON EDELLEEN HÄVIKSISSÄ!

Lupaan kuitenkin, että en tänään enää kaipaile niitä kavereita, jotka ovat minut surkeasti hyljänneet. Kiitos taas TT:n minut kuskattiin Herjaamolle juuri äsken läpi tuulen, sateen, rännän, loskan ja ilmeisesti silkan veden. Ah ihanuutta - päästä ovelta ovelle!

Sitä on ollut iltaisinkin aika pirtsakkana, kun on saanut kyydin kotoon. On tullut istuttua koneellakin tavallista enemmän *nolo virn*. Vaikka olisi tietysti muutakin puuhaa ihan riittävästi. Muutaman mukavan lokin olen taas löytänyt. Toisaalta taas, yllättävän moni mukava lokkaaja on lopettanut. Sääli, ei heitä vaan minua, joka joudun etsimään parempaa luettavaa! Hah - satunnainen blogi Blogilistalta tuo joskus iloa elämään, mutta sattuipa eka kerran eilen yksi omista musteista lokeistani. Huvitutti. Tosi satunnainen olikin ,D

Herjaamolla on tänään yksi suursuosikki, osastomiitti! Esityslista on pitkä (laskin juuri 10 asiakohtaa ja muut asiat), mutta miitti kestää alle tunnin. Ennakkosuosikki on taatusti tulospalkkio, kiivaana kakkosena kiirii kannoille kevään koulutuspäivän aika ja paikka. Anteeksi, mieluummin vaikka räpeltäisin lokia tuonkin ajan. Voi turhuutta ja muka-demokratiaa. On pakko pitää kokouksia, joissa on pakko käsitellä tiettyjä asioita. Ketään nämä eivät kiinnosta, em. asioita lukuunottamatta. Kokouksissa puhutaan päällekkäin, asiat sekaisin, kukaan ei tunnu osaavan ns. normaalia kokouskäyttäytymistä *virn*. Arvatkaa olenko tosissani vaiko tosissani? Perinjuurin sihteerikkönä jotkin asiat käyvät häiritsemään. Mietin juuri, että jos tahtoisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron, kukaan ei tietäisi mikä se on. Mutta näin Herjaamolla. Me vain teemme työtä... ainakin suurin osa tekee ,>

Sen verran hyviä uutisia, että mamma voi jo paremmin eli on melkein entisellään. Tuo yleiskunnon nopea lasku oli ilmeisesti vain terveellinen muistutus siitä, että aikaa ei voi olla enää kovin paljon hänelläkään jäljellä. Vaikka kuinka hyvää sitten toivoisikin...

Pakko kertoa, Residenssin Virallinen Hörhö soitti eilen aamulla työaikaan kännikkääni. Ihmettelin suuresti asiaa. Kunnes tajusin alkusanoista: "Olen nyt täällä Sörkassa ja mut viedään kohta osastolle, mä oon jättämässä tavaroita. Soitan parin vkon päästä!" Eli Hörhö oli jäänyt poliisien haaviin ja lähti lusimaan sakkojaan. No, hätäkös pojalla, pari viikkoa valtion täysihoitoa, oviakaan ei tarvitse itse avata ja pääsee lääkäriin hampaansa kanssa. Ja päästyään ulos on taas hyvässä kunnossa! Soiton tarkoitus oli vain infota minua, että kerron hänen ystävilleen, että kiinni on, eikä vastaile puhelimeen eikä maksa velkojaan vähään aikaan. Nauratti vaan, että edellispäivänä soitettiin taas vähän toisen tyyppisestä paikasta, numerosta, jota en tunnistanut ja asia oli täysin eri maailmasta, mutta siitäkin soitosta olin ihmeissäni ja erinomaisella tavalla myös iloissani. Enkä paljasta kyllä mistä ja mitä, en-en-en - tämä ei ole mikään paljasteluloki!

-------------------------------------------------------

 

Mäkään mitää paljastele, hei kattokaa nyt, mä osaan olla toooooosi hyvi jömmaskii! Mamiskan piti taas huseeraa tosi vaikeest ton kaameran kaa, ett kuva on sitt mitä se on. Mutt mähä oon tiätty hurjasti hyvä, eiks? Ja sehän täss on parasta, ett on mun oma foto täss, ei mikää muu.

Vähäks mua pännii toi mamiska. Se ei haluu siis herää yäleikkii mun kaa, vaiks mä nukunki sen viakus. Sanoo vaa rumasti, ku mä yritän höpötellä sille öisin. Se vaan nukkuu ja hornottaa. Ei mun auta muu, kun odottaa, ett tulee melkee herätinaika ja sitt purrrrista se hereille. Tänääki se nous vast neljän maiss, siis niinku vähä myähää hei! Mä sentäs sain uutta kissanmuanaa, uutta vettä ja kakkislodjunki se putsi. Nii ja sitt tiätty kalkonii ja maitonappei aamupalaks. Ja pääsin partsille. Mutt en mä kyll tajuu, miks se sitte on aina katkero, ku mä meen sen jälkeen keskelle sen sänkyy ja alan ottaa tirsoja. Se ku alkaa viälä lukee ja kuuntelee sitä äänilaatikkoo. Nytki se vaa luki ja odotti, ett joku tulee hakee sitä. Höh - mä ketää nähny ett ois tullu, se vaa lähti ovest ja sano, ett menee tianaa meill ruakaa! Herätti mutki, ainaki melkee. Uaaaaaaaaah - nyt on sentää rauha torpass ja meikä saa taas goisii vaiks koko päivä. Ai nii, mutt Kummisetä tulee käymää. Mutt en mä siit välitä. Käyköö vaan, kuha ei häirii mua! Se on purrrrrr taas huamisee!

-----------------------------------------------

Päivän slogania ei tällä kertaa ole, mutta kannattaa tehdä tumpelon torjantain viihteeksi Kyylätesti, paljasta sinäkin siis Sisäinen Kyyläsi! Voi, minä olen kyylä vain 52 %:sti, nyyh, luulin olevani rosenteissa paaaaaaljon korkeammalla ,>

Päivän biisi: Sometimes I Feel Like Screaming

Kirja aloitettu aamulla: Melania G. Mazzucco - Vita, elämäni

                                    

                               TUMPELOA TORJANTAITA KAIKILLE!

ARTISTI SAA MAKSAA - MYÖS HIEKOITUKSEN, PLIIZ!

Joka paikassa on liukasta, myös kylppärissä. Onneksi TT taas kyyti minut töihin ja noutaa tänäänkin. Suurkiitokset, tämä on parhautta! Varmasti myös kavereiden puolesta, ettei heidän tarvitse jatkuvasti kuunnella minun vonkumistani ja valitustani. Kelit vaihtelevat tunneittain - joka tapauksessa piha ja kulku lähimmälle isommalle tielle sekä matka päätieltä Herjaamolle ovat kuni rutosti hangattu kynttelillä ja jäädytetty luistinrata! Ei auta edes uudet upeat kengät tässä tilanteessa. Pari työkaveria oli eilen jo vetänyt kunnon lipat, toinen oli aivan litimärkä, toinen vain horjahtanut lievästi kumoon. Minun tapauksessani olisi tarvittu vähintään PekkaNiskan apua ja ylileveä kuljetus. Ja vahinko olisi varmasti ollut sairaalaluokkaa, koska kun meikä kaatuu  (olen niin jäykkä), aivan varmasti jotain menee rikki, mitä ei voi heti ehjätä. Sitähän minä en tietenkään toivo, joten parasta vain kulkea kyydillä jos mahdollista!

Ikävämpääkin asiaa, Kummisedän äiti, siis W:n äiti myös, on nyt aika huonossa kunnossa sairaalassa. Kärsi vastikään tästä noro-viruksesta ja meni todella huonoon kuntoon, tiputukseen, hengitysvaikeuksia, kovia kipuja jne. Siskokset viettivät edellisyön sairaalassa ja mamma yllättäen alkoikin vähän sitten aamusta piristyä. Mutta 86-v. mamma, halvaantunut ja sairauksiakin jo on, ei selviä kovin helpolla ärhäkästä viruksesta. Nyt tilanne on vakaa, mutta mitä vaan voi tapahtua... Koskaan ei voi olla varma. Tuli taas ikävästi W:n kuolema mieleen. Kummisedän kanssa sitten eilen puhuttiin ihan järkeviä. Eli ei elvytetä, ei radikaaleja toimenpiteitä, ei siirtoa minnekään, vain mahdollisimman tehokas kipulääkitys ja nestetipat sekä tarpeellinen lääkitys. Nyt tilanne näyttää paremmalta, mutta odotan soittoa milloin tahansa. Onhan mamma sentään avoanoppi. Katsotaan ja odotetaan. Illalla vielä muisteltiin sekä W:sta että mammasta Malmilla kulkevia legendaarisia tarinoita. Tuli parempi mieli molemmille, naurettiinkin jo.

Olisikohan mitään iloista mielessä - no juu, saan tänään vielä sen yhden ennakkoalesta tilaamani kirjan! Uusi, lukematon kirja ja sen tuoksu - lähes parasta! Taidan vähän säästellä sitä, kirjaston varauslista on taas täysi ja lauantaina täytyy noutaa pino opuksia. Kivaa, että on jömmassa jotain taatusti lukematonta pahan päivän varalle. Ja kenkiin olen tyytyväinen, tukevat mukavasti nilkkaa ja runttukoipia. Niin, nukuttuakin on tullut melkein joka yö ainakin 5 h. Tosin kivut ovat entisellään *huokaus*. Niihin ei tunnu purevan mikään. Ai niin, valivalivali oli tässä! Sen verran vielä, että heräsin tänään vasta herättimen inhoääneen, siis minä! Eli on nukuttu hyvin, tosin Vincent taas jorisi yöllä. Lisäksi tämä kyytien saaminen on estänyt kaikkein pahimmat nilkkakivut kokonaan - ihmeesti jaksoin eilenkin vielä kirjoittaa yhtä juttua vähän valmiimmaksi.

----------------------------------------------------------

Siis hei kavrut, mä arvasin taas väärin safkajutskan. Mami laitto jotai soossii, joho tuli jotai kevytlenkkii... Vähäks oli omituista, joteski niiinku kummii, mutt kyll sitä vähä söi, siis hei toooooooooosi vähän. Sitt mä pummin taas kissiruakaa ja maitonappei - niit se ei enää ikuna oo kiältäytyny antamast mulle. Ja sitt mä sain taas nukkuu sen viakus. Vaikkk yälä mä taas yriti jutella sen kaa. Kai sitä voi jutella, jos hiffaa, ett  toine on jo vähä ainaski hereill? Eiks? Oikeesti mä taidan olla tykästyny nukkuu jo siin paikass. Mmmmm....zzzzzzzzzzz - huh, melkee unkko yllätti! Nii ja Kummisetä kävi taas illall jorisemass, se rapsu muaki ihan kunnoll, sill oli joteski vähä vaisu olo, se ei yhtää leikkimollannu mua niinku sill on yleensä tapa. Mä yritin sitt olla sille kaa kilti, ja olinki. Nih! Ja mamilkii, oikeestaa mä taidan olla aikastas kilti kolli *ylpee kissavirn*. Mä en oo tehny oikee mitää pahoi pitkää aikaa, siis ainaskaa pariin päivään. Oonkoha mä jo tuloss vanhaks, ku mä en tiä kuin vanha mä oikeesti oon? Ja mitä sitt tapahtuu? Mä tahtosin tiätää, ai niin, löytää oikeen leidin, niinku Kirreki! Kai te kaikki jo ootte kuullu,ett Kirre ja Tyyne on alkanu seurustelee? No - sitt sitä varmaa kandeeki venttaa, ett tulee ikää lisää ;D

Yritä täss nyt sitt soffan reunall päivystää ja ottaa tirsoi, ku taas mami häiriköi. Se oli just duunannu safkaa ja mä aina tsiigaan täss, kun se söhertää niit soppajutskii. Mutt täss se on jo syäny ja  mä oon syäny ja vaan vähä relaan ennen maitonappei - ne on aina iltajälkkärii! Mutt nyt mä meen aamu-unkoill ku mamiskaki lähti maitonappei varte duunii! Heippa vaa huamisee, tassutellaa taas lisää.

-------------------------------------------------------------

Kateeksi kävi, kun Vincent köllähti maitonappien ja aamuhöpöttelyn jälkeen taas keskelle sänkyä kerälle ja vajosi syvään aamu-uneen. Tämä täällä odottelee taas kai-tiedätte-mitä saavillista saadakseen jotain aikaiseksi!

Päivän slogan:  Jos raataa selkä vääränä siitä saa vain väärän selän! (lainaus Freukkareiden biisistä)

Päivän biisi: Kersantti Karoliina

Kirjoista - eilinen opus on vielä kesken Kummisedän vierailun takia. Tiesittekö muuten, että ennen vaaleja ilmestyy aivan sattumoisin nelisenkymmentä kansanedustajaehdokkaan kirjoittamaa kirjaa? Eikö olekin viehättävää, miten luovuus  on näin puhjennut yhtäaikaa kukkaan kaunehimpaan ,D

                                      

                          KÄLYISTÄ KESKIVIIKKOA KAIKILLE!

 

JÄÄPERUNAPELTOA, LIUKASTA - OLKAAPAS VAROVAISIA!!!

Hui, olipa kamala keli! Olkaa oikeasti varovaisia. Pääsin pihalle asti, totesin, että askelkaan ei onnistu, joten taksiherra sai jälleen töitä. Siitä huolimatta, että Welhotar eilen investeerasi aivan upeisiin talvikenkiin, joissa on jopa valmiina piikit (jotka käännetään tarvittaessa päälle-pois). Työkaverini T. (Minnin äitee siis) oli ostanut K-Kengän loppuunmyyntialesta samanlaiset kengät ja kun hän esitteli niitä, minulle tuli töiden jälkeen kiire käydä ostamassa samanlaiset. Edelliset kengät nimittäin alkoivat irrottaa paloja itsestään kävellessäni. Olin onnekas; kenkiä oli yksi pari kokoani jäljellä, ale 40 % ja kaupassa vain yksi asiakas. Mustat, goretexia ja mokkaa, valetut pohjat, pitoa, lämmikettä, heijastinta, tukea - oikein mukavat. Jee, kengät ovat mahtavat jalassa, tukevat nilkkoja ja ovat varmasti kohdallansa - mutta tällä kelillä oli jopa auton vaikea selvitä meidän pihasta, päätiet olivat sulana, mutta sitten osuus Herjaamolle oli taas aivan luistinrataa. Taksarikin jo mainitsi asiasta... En olisi taatusti selvinnyt ehjänä Herjaamolle itsekseni. TT olisi myös kyytinyt, mutta vähän myöhemmin - hän lupasi mahdollisesti hakea minut täältä kidutuspäivän jälkeen sitten pois ,D

Asioista kuudenteen, sen kauppakäynnin jälkeen en sitten enää saanutkaan mitään aikaiseksi. Syyn vieritän vaihteeksi Kummisedän ja Hörhön niskoille, jotka olivat yhtäaikaa käymässä - Hörhöllä vielä drinkkiä mukana, joten taas sain kuulla poikain hölötystä. Pidin kyllä myös molemmille pientä jupinaa. Minulla on lupa. Lisäksi tarjoilin makaroonia, vihanneksia, pestoa ja pikkulihapullia, ei kun siis pastaa i pesto e frikadella? Menisiköhän paremmin läpi? Nyt pitää vaihteeksi taas kehaista Liiteriä - ai että Liiterin tomaattipesto on nannaa, on se tavallinenkin, mutta tässä kyllä hinta-laatusuhde on niin kohdallansa kuin olla ja voi. Varsinkin kun ostin aikaisemmin Liiteristä makaroonia, ei kun siis pastaa, 10 pussia 1 eurolla, on sitä ainakin nyt sitten kaapissa ,D Eli pojut saivat myös syödäkseen. Jotenkin tuntuu, että kumpikaan ei aina saa päivittäin aikaiseksi lämmintä ruokaa... Toisaalta, kumpikin tekee minulle pieniä palveluksia aina silloin tällöin (posti, pyykki yms.), joten ruokin toki heitä ihan mielelläni!

Herjaamolta ei nähdäkseni mitään uutta. Työtahti alkaa jälleen kiristyä ja se tuntuu jokaisen kohdalla. Työkaverini T. sekä minä alamme kärsiä säryistä ja kivuista entistä enemmän, kun pissitauotkin pitää hoitaa lähes lennossa. Ja kun tuo ns. työmoraali ei aina anna periksi jättää asioita ajelehtimaan, vaan pyrimme hoitamaan kaiken samantien pois. Sairaslomaahan tässä jo eilen mietittiin. Jossain vaiheessa se on varmasti taas molemmilla edessä. Ikävä kyllä. Ketuttaa muuten tämä lääkärien tapa, sairaslomaa tulee yksi viikko. Kyllä, viikossa saa itsensä lähes oireettomaksi, mutta varsinaiseen palautumiseen ja toipumiseen tarvittaisiin se toinen viikko. Ja tämän toisen viikon sairasloma vaatii yleensä käyntiä ihan itse näyttäytymässä lääkärin luona. Grrrr. Ymmärrän kyllä, mutta lääkärinkin luulisi jo tajuavan diagnoosin perusteella, että kyllä ihminen itse tietää, milloin on täysin työkuntoinen ja milloin ei. Viimeksi olin vain viikon poissa, vähän se korjasi oireita, mutta sen jälkeen olen kestänyt lievää jomotusta,vihlontaa ja pahempiakin kipuja 1.5 kk. Jos olisin ollut poissa  kaksi viikkoa, olisin taatusti paremmassa kunnossa. (Vali-vali-vali-vali -osuus oli siis tässä tältä päivältä! Voitte jättää suosiolla väliin, ziitos...)

Muuten tuli vaihteeksi nukuttua äärimmäisen hyvin, siis se 5 h jonka nukuin. Ja Vincent heräsi minun jälkeeni, heheeheh (kiusivaa hekotusta)! Jotenkin kissa näytti vähän pöllämystyneeltä =)

----------------------------------------------

Purr vaan taas! Jumaleissön, mamiska heräs ennen mua, toi on siis ihan epistä ja uskomatonta. No kyll mä pääsin heti vähä kostaa, mä tiputin yhen kattilan kannen tiskipöydäll, se piti hirveetä räminää ja kolinaa. Varpisti heräs kaikki naapurit. Nih! Ettei tarvii siis nousta sillee, ett mä herää, ku mun pitää enste herää ja herättää mami. Mikähä mulle tuli, varmaa semmone isompi uni. Mä kyll nukuin taas mamin viäress, ett jos sill on jotai vaikutus, ku on lämpöst ja pehmost. Ja lukiess mami illalla aina rapsuu mua, jos mä osun oikeesee kohtaa, ett sen käsi ylettyy! Eile toi orja sitt  laitto semmosii lihapulleroit, joita mä muute en syä. En tiädä miks, mutt mä en tykkää niist. Jauheliha jauhelihana eikä miteskää pulleroina. Mutt tänää se varmaa laittaa fisuu tai jotai mulleki sopivaa, ku sill ei oo jääkkäriss tai siin toisess kylmemmäs jääkkäris muuta enää, hih. Mä tarkistin. Joo, joo. Kattokaas ku se välill ettii siält jotai ruakaa ni mä oon aina viäres tsiigaas, ett mitä siälä on. Mä tien, ett nyt siälä on fisuu, kalkonii, roipentelii ja vihanneksii ja siänii. Enkä mä nyt usko, ett se  pelkkii vihanneksii laittais, ei kai. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih - teethä sä tänää jotai, joka sopii kiltin kisun pikkumasulle? Jookosta, jooha? Mä lupaan taas olla ihan kilti ja nukkuu sun viakus sitte taas. Mamiska sano, ett sen miälest on kauheen kotosta, ku mä ihan vähän kissikuarsaa. Okei, myännetää, mutt ihan piäntä ääntä vaan...>o<

Tsiigatkaa, hei kavrut! Tässä patterill voi maata vaiks miten päin, tää on nimittäi aikastas levee jutska. Toss viäress on se kasvi, yks niistä. Sen nimi on Jukka ja sill on kaks poikasta. Mä käyn välill salaa haukka niit, siks ne on vähä ränsistynee näkösii toss. Mami yritti tehdä jotai täll fotoll, mutt mä sanoin, ett jos se tekee jotai, nii must jää jotai pois - nii ett täss se on sitt ihan tämmösenää ku se on otettu! Tää on nyt talvell yks mun suasikkimesta, ainaski sillo, ku mamill on partsin ovi auki ja mä oon jo ollut siälä tarpeeks! No mä jatkan taas goisimist, kliffaa päivää vaan kaikill kissinkoille, jotka sattuu tän lukee! Se on moips taas huamisee!

-----------------------------------------

Jaa, Vincentin kauniin pyynnön jälkeen iltaruokana lienee kalaa tai broileria ja riisiä. Jälleen kerran odotan kaffevastaavaa saapuvaksi, sitä ennen taidan maksaa pois pari laskua, öh...

Päivän slogan: Lempisairaalani on mielisairaalani! (varastettu ilman lupia Kottolasta)

Päivän biisi: Roland The Roudie And Gertrud The Groupie   =D

Eilen aloitettu kirja: Hanne-Vibeke Holst - Kruununperijätär; huom. nimi on todella harhaanjohtava, kysymys on siitä, miten juuri valittu ympäristöministeri pärjää politiikan v-mäisillä poluilla naisena ja miten muut häntä syyllistävät, kirja perustuu löyhästi Mona Sahlinin kohtaloon... suosittelen asiasta kiinnostuneille.

                          

                TILAPÄISTÄ TIISTAITA, EIKÖ?

 

MYRSKYÄ, WAU, MUTTA SILTI

katselisin sitä paljon mieluummin kotoparvekkeelta tahi ikkunasta. Nyt ei innosta työnteko, ei sitten niin pätkääkään. Tarvitsee lomaa tai  jotakin, mieluummin jotakin. Taksiherra sai kyyditä minut töihin, tarvitsen muutaman taksikuitin. TT soitti juuri äsken, hänkin olisi tuonut minut, tosin vähän myöhemmin. Kauniisti ajateltu - minun on vain vähän vaikea aina pyytää sitä apua keneltäkään, niin että kiitos, ehkäpä huomenna?

Eilinen päivä meni, yllättäen, pakkonukkuen. Eli heti kun siltä tuntui, pää tyynyyn ja kasa peittoja päälle. Sain uneksuttua aika hyvin, univelkaa on älyttömästi viikon lyhyiden öiden takia. Haa - sain myös imuroitua, jo oli aikakin. Aika karseeta jälkeä löytyi, siis niitä jo mainittuja karvainstallaatioita oli kasvanut eri nurkkiin ja tuolien jalkojen ympärille mm. Se ei todellakaan vaadi kuin 20 min. intensiivisen pölkkärin täsmäkoulutuksen, kun residenssin saa edes jotenkin siedettävään kuntoon. Joskus ei vaan jaksa sitäkään... Sain myös tehtyä ruokaa, jota jäi vielä evääksi. Siis tehtyä, no joo. Perunat kiehuivat ihan itsekseen ja onkin kamalan vaikeaa avata tonnikala- ja raejuustopurkki sekä laatia siitä mausteiden kanssa kivaa sössöä. Varsinainen sunnuntai-ateria, höh.  Mutta kun ei ollut oikein intoa siihenkään. Piti näet nukkua vielä lisää. Nyt vaikutan pirtsakalta, se on todellakin vain vaikutelma.

En tiedä, ei ole tiedossa mitään kivaa, ei ole mitään odotettavaa, elämä on aikalailla tasapaksua. Mitä nyt kipu vaihtelee ja vaeltelee - siinä sitä onkin jännitystä elämään. Koskaan ei aamulla herätessä tiedä, mikä kohta särkee eniten päivän aikana ja mihin tullaan puikottamaan oikein viimoisen päälle, mahdollisesti jopa käyttämään ruosteisia veitsiä. Hitsi, kumpa kivun voisikin todentaa jollakin tavalla! ENMG ei näistä kivuista anna mitään tulosta. Sen takia tämä hoito ja lääkäreiden kanssa asiointi onkin niin hankalaa, koska kivun tunteminen on niin subjektiivinen asia ja sen kuvaaminen sanoin on hankalaa, koska ihmiset kokevat ja ymmärtävät asiat niin eri tavoin. Olen huomannut sen, kun yrittää kertoa jollekin, että joka askel sattuu. Vaikka se ei siltä näyttäisi. Ei kukaan ole vielä sitä oikeasti tajunnut. No, ehkä Kummisetä, joka on nähnyt minun kävelevän kotona seinistä ja huonekaluista kiinni pitäen ja samalla karjuen melkoisen rumia sanoja, suorastaan kiroillen. Töissä olen yrittänyt olla valittamatta, koska se selvästi jo käy joidenkin hermoille.  En vain osallistu yhteisiin ns. rientoihin, koska en pysty. Jään mieluummin päivystämään Herjaamolle.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrr taas kaikille - mä oon kaa pirtsakka poikaa tänä aamuna! Tiätty, kun mäki nukuin eilen päivällä, ainaski yhtä paljo ku toi mamiska. Ja hyvä olikin, ett mä goisin. Mä sitt yritin taas herättää mamii pariin kertaa leikkii yälä, mutt se sano kyll taas rumasti. Vaiks käviki kerra ylhäällä. Se sano mulle >/¤"/!%/>?¤( ja sitt mä olin taas hiljaa tunnin. Kerran se uhkas kiärittää mut päiväpeittoon ja istuu päälle! Aatelkaa nyt, tämmöne piäni kissiraukka ja tollee uhkaillaa! No, kyll mä sitte olinki aikastas hiljasta poikaa sen jälkee ja annoin orjan hornottaa. Mä olin hereill sen viäress kyllä. Otin mä välill sitte tirsoja. Mutt mä en tajuu, miks se sitten suuttuu taas yhest jutskast. Kattokaas, ku se sitt herää ja kärtsää niit jo ennestää mustii leipii, ni mä saan sillo kalkonin palan. Ja sitt ku se jua sen kaffen (jäks!) ja syä ne leivät, nii se jälkee mä saan maitonapikoita. Kun mä oon vähän aikaa sitt viälä ravannu ja käyny parvekkeell, ni mä hirmu miälellää meen takas mamin sänkyy, sinne keskelle, ja yritän alottaa aamu-unkot uudestaa. Nih - ni toi mamiska sitt suorastaa on katkero. Tänäänki mumis taas, ett seki haluis olla kissa. No, rupeis sitt kissaks - ei tääkää aina nii helppoo oo...

Kattokaa nyt! Ei oo siis oikeesti helppoo. Mami vainoo kaameran kaa aina bases tai jossai nii, ett tulee ihan jäks-fiilis - niinku toss fotoski! Ett tällee viätetään relaa *kissavirn*. Mä en oo viäläkää syänyt niit kissanminttunapiskoi - ilmottakaa jo ihmees, jos joku haluu ne! Mä oon tykästyny noihi maitonapiskoihi. Aamull orja taas mokas, yks pyäri jääkkärin alle eikä se muka jaksunu hakee sitä! Hakittaa sitte illalla, jookosta! Ei hyvei maitonappei sais tuhlata. No, mutt nyt mä oon jo goisiis, mä pistin vaa mamille muistii, mitä sen pitää skrivaa, niit ett hyvii päivä- tai aamu-uneja vaan kaikille kissinkoille Lokistaniaan - huamenna taas kehiin! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.....

--------------------------------------

Tämä täällä jää odottamaan kaffehenkilökuntaa saapuvaksi. Kotokaffet eivät käynnistä kunnolla, tarvitaan se toinen saavillinen ennen ns. työntekon aloittamista. Varhaisaamulla tehdään päivitys ja katsastetaan muutama loki. Eilen oli taas ongelmia Vuodatuksen kanssa, läheskään kaikkia lokeja en saanut edes auki ja muutenkin oli kovin hidasta. Jospa se kuitenkin tästä valkenisi, siis Vuodatus. Muuta en odotakaan ,>

Päivän slogan: Pidä ympäristö siistinä - pysy kotona!

Päivän biisi: Maanantai

Luettua unien välissä: Helena Henchen - Rikoksen varjossa sekä Sue Grafton - R niin kuin raha; ensimmäinen ei ole dekkari, toinen taas on juuri niitä helppolukuisia hömelödekkareita, joita lukee päikkäreiden välillä ajatuksen katoamatta.

                     

               MASENTAVAA MAANANTAITA!

SUNNUNTAI AUKEAA EDESSÄ KUNI RAILO

Hyvin, hyvin pieni railo, saisi olla vähäsen leveämpi. Saisi vielä lotkotella vaikka yhden päivän. Ei muuten, mutta eilisen roudausreissun jäljeltä on taas virkuupuikkolokimiitti koivissa. Pitikö sitä nyt mennä vaihtamaan taas kenkiä - muuta syytä en keksi, koska taksiherra kuljetteli mennen-tullen. Oli sen verran karmea keli. Ensin satoi nuhamärkiä rättejä, sen jälkeen taas oli hikiliukasta. Ja liikaa ihmisiä! Miten jotkut jaksavat raahata itsensä lauantaisin jonnekin alennusmyynteihin. Vielä kokeilemaan niitä rättejä. Jäks. Ei onnistuisi meikäläiseltä, onneksi ei ole tarvettakaan. Huutis on siinä mielessä mukava, että löydettyäni jonkun mukavan jutun, en yleensä huuda heti. Laitan sen kirjanmerkkeihin lepäämään ja katsastan vielä pariin kertaan, onko koko oikea ja tarvitsenko tämän nyt aivan varmasti, siis todellakin varmasti. Harvemmin tulee siis mitään ihan hömelöä ostettua, ainakaan enää nykyisin... Ja siellä on jatkuva ale ,D Tämä ei ole maksettu mainos (ikävä kyllä!), vaan toteamus siitä, että netin kautta voi toimittaa lähes kaikki asiansa. Ikävä kyllä, ei vielä aivan kaikkea! Edelleen peräänkuulutan kilpailua nettiruokakauppoihin! Nykyisin tuon meikäläiselle lähes ainoan puodin toimitusmaksu on liian korkea. Menee melkein tasoihin taksimatkojen kanssa. Kun kuitenkin pitää käydä kirjastossa yms.

En vielä aloitakaan Triptylin annosnostoa. Syön nyt ensin tuon purkin loppuun noita mietoja. Nostan vasta sitten. Alkaa olla Kotiapteekin A-varasto jo vähän täynnä. Että ei lisää, ennenkuin tuo purkki on tyhjä. Siinähän on nyt tätä miedompaa tavaraa eli 10 mg, jota vetäisen kourallisen illalla. Belgarion katsoi eilen silmät ymmyrkäisenä, kun kerroin asiasta ja näytin, että näin äitee vetelee iltamömmöt ,D Täytyy taas tässä kehaista Belgarionia (tiedän, että luet tätä joskus salaa!!!). 19-v. nuori mies tulee äiteen pyynnöstä, tämän vaatehdittua itsensä omituiseksi ja puhuessa joutavia, mukaan kirjastoon ja kauppaan. Vielä jaksaa käydä pyykit viemässä ja laitella tavaroita seinälle (siis nakutella taulukoukut tuohon kiviseinään, jossa ei mikään tahdo pysyä) yms. mihin en itse ole kyennyt. Lapseni(kaan) ei taida olla kotoisin tältä planeetalta, onhan hän kuitenkin minun sukuani ja huonettani, joten tässä voi olla osa selitystä. Sai hän kuitenkin myös hyvää ruokaa, josta jälleen seurasi tajunnanmenetyskohtaus meille molemmille. Otettiin ihan reilut päikkärit. Jonka jälkeen hän vielä keitteli kaffet. Olin jo laittamassa rahkatorttua uuniin, mutta sovittiin, että ensi viikolla ehkä sitten. Oli vieläkin melko täyteläinen olo, joten kaffiteltiin keksien kanssa. Ja Vincent jaksaa kiusia Belgarionia; eilenkin oli taas kiipeämässä syliin ja haisteli ympäriinsä Pojan nauraessa...

Eli tärkeimmät saatiin eilen tehtyä. Tänään on pakko, ihan pakko ottaa pölkkäri esiin, jospa se tottelisi minua tällä kertaa. Kissinkarvoista ja omista hiuksista kerääntyy residenssiin kivoja karvapalluroita, joihin imurointi auttaa oudolla tavalla. Lisäksi on raahattava itsensä ruiskuun. Tekisi mieli saunaan, mutta ei uskalla...  tauti vaan pahenisi. Sekä fibro että tämä lunssan alku, ilmeisesti siis tämä on alkua, toivottavasti myös loppuisi tähän. Eilen illalla oli tosi kipeä olo. Menin nukkumaan harvinaisen aikaisin jopa itselleni. Vincentkin oli hämillään, mutta kiipesi kuitenkin viereen. Siinä sitten taas sulassa sovussa hornotettiin kissan kanssa. Mutta vain klo 3 asti. Heräsin silloin ihan itsekseni ja 5 min. päästä tuli Vincentkin kysymään, josko olen oikeasti hereillä.

---------------------------------------------------------

Purrrrrruaaaaaaaaaaaaaaaaahmenta, kaikki frendit! Pitihä mun nousta kaa, ku mä kuuli, ett mami oli hereillä. Se ois voinu nukkuu vaiks vahingos uudestaa. Nii et mä kävi sitt huamauttaa, ett mäki oon hereillä. Ja juu, ku se keitti kaffet ja mustas sen jo mustat leivät, nii mä sain kalkonii ja napikoita. Hei, mami osti mulle kissanminttunapikoita!!! Mä EN tykkää niistä, en sitt yhtää! Jos joku teist hei tykkää niistä, ni vois laittaa meill siitt viästin. Mami lupas laittaa ne semmoselle kissille, joka diggaa niit. Mä en. Ne on isompii ku maitonapikat, mutt en mä oo syäny ku pualikkaa ja leikkiny sitt yhdell. Nii ett hei, laittakaa viästii tai sitt suaraa mun tai Mamin meiliin tein osote, nii mami lupas laittaa se pussin tulee jollekulle mun kaiffalle! Ahh, Poika kävi, ja sen Reppu ja Sukat ja koko poika. Mä pakastan sitä Poikaa ja sen taravoita. Se haisuu hyvälle ja kantaa kaikki mun tavarat mulle. Kyll mä sen tiädän. Eikä se oo ikinä sanonu tai tehny mulle mitää pahoja. Se siirtää takamustaanki soffalla, ett me mahutaa molemmat goisii siinä. Eilenki se goisi ja puolet Poikaa putos unessa, kun mä yritin oikoo mun koipia ja Poika unessa väisti mua *kissahekotusta*. Se oli ihan hassun näköstä! Mami välill vähä komentaaki mua, mutt ei Poika. Toisaalta, mähä asun mamin kaa ja oon tääll jatkuvasti, ett kyll se saaki sanoo, jos sanoo ihan asiasta. Teenhä mä joskus jotai vähä tyhmää, en mä sille mitää voi. Ei kaikkee voi muistaa ja kun mä oon utelias luanne, nii siinä sitt aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaist hassuu ja hölmööki välillä!

Täss on just foto, miss Poika on jo melkee taas putoomassa ku mä oon menny kerälle goisii - Poika sano, ett tän voi laittaa tänne, nii ett täss me ollaa. Ja toss mun viakuss on se Pojan Reppu!!! Iiiiiiiiiiiiiiiihana Reppu! Mutt nyt mä melkee nukun jo, täss sänkys, tsiigaan vaa, ett mamiska kirjaa kaikki oikee. Mä oon jo kerällä, mutt toinen silmä on viälä auki, vähä siis, ettei se kirjota vääri! No juu...zzzzzzzzzzzzz....mä ehkä jatkan nyt unii, mami tulee kohta viäree varpisti! Se on purrrrrrrrrr taas huamisee! Ja hei, laittakaa niit minttunappiviästei - eka saa koko pussuka!

--------------------------------------------------

Vincent on juuri nukahtamassa, minä taidan todella kömpiä kohta viereen kirjan kanssa. Lukemaan, tottakai...;D

Päivän slogan: Joka kuuseen kurkottaa, se löytää vanhoja joulukoristeita!

Päivän biisi: Ekumeeninen jenkka

Nyt luettavana: Juha Vuorinen - Vaippaihottuma (Juoppohullun päiväkirja 4.), suosittelen erittäin lämpimästi kaikkia Juoppiksia, ensimmäinen ilmestyi blogin tapaa netistä vuonna Lenkki & Nakki - oli hianova! Suositeltavaa olisi lukea myös mm. Viimeinen Suuri Seikkailu. Tähän liittyen tulen myöhemmin rapoamaan eräästä suunnitelmasta....,D

                            

              SUUNNITELMALLISTA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

EDIT: Nyt Vincent jo kuorsaa, alkaa unettaa, tässä itseäkin.... ZZZzzzzzzzzzzzzzz....