katselisin sitä paljon mieluummin kotoparvekkeelta tahi ikkunasta. Nyt ei innosta työnteko, ei sitten niin pätkääkään. Tarvitsee lomaa tai jotakin, mieluummin jotakin. Taksiherra sai kyyditä minut töihin, tarvitsen muutaman taksikuitin. TT soitti juuri äsken, hänkin olisi tuonut minut, tosin vähän myöhemmin. Kauniisti ajateltu - minun on vain vähän vaikea aina pyytää sitä apua keneltäkään, niin että kiitos, ehkäpä huomenna?
Eilinen päivä meni, yllättäen, pakkonukkuen. Eli heti kun siltä tuntui, pää tyynyyn ja kasa peittoja päälle. Sain uneksuttua aika hyvin, univelkaa on älyttömästi viikon lyhyiden öiden takia. Haa - sain myös imuroitua, jo oli aikakin. Aika karseeta jälkeä löytyi, siis niitä jo mainittuja karvainstallaatioita oli kasvanut eri nurkkiin ja tuolien jalkojen ympärille mm. Se ei todellakaan vaadi kuin 20 min. intensiivisen pölkkärin täsmäkoulutuksen, kun residenssin saa edes jotenkin siedettävään kuntoon. Joskus ei vaan jaksa sitäkään... Sain myös tehtyä ruokaa, jota jäi vielä evääksi. Siis tehtyä, no joo. Perunat kiehuivat ihan itsekseen ja onkin kamalan vaikeaa avata tonnikala- ja raejuustopurkki sekä laatia siitä mausteiden kanssa kivaa sössöä. Varsinainen sunnuntai-ateria, höh. Mutta kun ei ollut oikein intoa siihenkään. Piti näet nukkua vielä lisää. Nyt vaikutan pirtsakalta, se on todellakin vain vaikutelma.
En tiedä, ei ole tiedossa mitään kivaa, ei ole mitään odotettavaa, elämä on aikalailla tasapaksua. Mitä nyt kipu vaihtelee ja vaeltelee - siinä sitä onkin jännitystä elämään. Koskaan ei aamulla herätessä tiedä, mikä kohta särkee eniten päivän aikana ja mihin tullaan puikottamaan oikein viimoisen päälle, mahdollisesti jopa käyttämään ruosteisia veitsiä. Hitsi, kumpa kivun voisikin todentaa jollakin tavalla! ENMG ei näistä kivuista anna mitään tulosta. Sen takia tämä hoito ja lääkäreiden kanssa asiointi onkin niin hankalaa, koska kivun tunteminen on niin subjektiivinen asia ja sen kuvaaminen sanoin on hankalaa, koska ihmiset kokevat ja ymmärtävät asiat niin eri tavoin. Olen huomannut sen, kun yrittää kertoa jollekin, että joka askel sattuu. Vaikka se ei siltä näyttäisi. Ei kukaan ole vielä sitä oikeasti tajunnut. No, ehkä Kummisetä, joka on nähnyt minun kävelevän kotona seinistä ja huonekaluista kiinni pitäen ja samalla karjuen melkoisen rumia sanoja, suorastaan kiroillen. Töissä olen yrittänyt olla valittamatta, koska se selvästi jo käy joidenkin hermoille. En vain osallistu yhteisiin ns. rientoihin, koska en pysty. Jään mieluummin päivystämään Herjaamolle.
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrr taas kaikille - mä oon kaa pirtsakka poikaa tänä aamuna! Tiätty, kun mäki nukuin eilen päivällä, ainaski yhtä paljo ku toi mamiska. Ja hyvä olikin, ett mä goisin. Mä sitt yritin taas herättää mamii pariin kertaa leikkii yälä, mutt se sano kyll taas rumasti. Vaiks käviki kerra ylhäällä. Se sano mulle >/¤"/!%/>?¤( ja sitt mä olin taas hiljaa tunnin. Kerran se uhkas kiärittää mut päiväpeittoon ja istuu päälle! Aatelkaa nyt, tämmöne piäni kissiraukka ja tollee uhkaillaa! No, kyll mä sitte olinki aikastas hiljasta poikaa sen jälkee ja annoin orjan hornottaa. Mä olin hereill sen viäress kyllä. Otin mä välill sitte tirsoja. Mutt mä en tajuu, miks se sitten suuttuu taas yhest jutskast. Kattokaas, ku se sitt herää ja kärtsää niit jo ennestää mustii leipii, ni mä saan sillo kalkonin palan. Ja sitt ku se jua sen kaffen (jäks!) ja syä ne leivät, nii se jälkee mä saan maitonapikoita. Kun mä oon vähän aikaa sitt viälä ravannu ja käyny parvekkeell, ni mä hirmu miälellää meen takas mamin sänkyy, sinne keskelle, ja yritän alottaa aamu-unkot uudestaa. Nih - ni toi mamiska sitt suorastaa on katkero. Tänäänki mumis taas, ett seki haluis olla kissa. No, rupeis sitt kissaks - ei tääkää aina nii helppoo oo...
Kattokaa nyt! Ei oo siis oikeesti helppoo. Mami vainoo kaameran kaa aina bases tai jossai nii, ett tulee ihan jäks-fiilis - niinku toss fotoski! Ett tällee viätetään relaa *kissavirn*. Mä en oo viäläkää syänyt niit kissanminttunapiskoi - ilmottakaa jo ihmees, jos joku haluu ne! Mä oon tykästyny noihi maitonapiskoihi. Aamull orja taas mokas, yks pyäri jääkkärin alle eikä se muka jaksunu hakee sitä! Hakittaa sitte illalla, jookosta! Ei hyvei maitonappei sais tuhlata. No, mutt nyt mä oon jo goisiis, mä pistin vaa mamille muistii, mitä sen pitää skrivaa, niit ett hyvii päivä- tai aamu-uneja vaan kaikille kissinkoille Lokistaniaan - huamenna taas kehiin! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.....
--------------------------------------
Tämä täällä jää odottamaan kaffehenkilökuntaa saapuvaksi. Kotokaffet eivät käynnistä kunnolla, tarvitaan se toinen saavillinen ennen ns. työntekon aloittamista. Varhaisaamulla tehdään päivitys ja katsastetaan muutama loki. Eilen oli taas ongelmia Vuodatuksen kanssa, läheskään kaikkia lokeja en saanut edes auki ja muutenkin oli kovin hidasta. Jospa se kuitenkin tästä valkenisi, siis Vuodatus. Muuta en odotakaan ,>
Päivän slogan: Pidä ympäristö siistinä - pysy kotona!
Päivän biisi: Maanantai
Luettua unien välissä: Helena Henchen - Rikoksen varjossa sekä Sue Grafton - R niin kuin raha; ensimmäinen ei ole dekkari, toinen taas on juuri niitä helppolukuisia hömelödekkareita, joita lukee päikkäreiden välillä ajatuksen katoamatta.
MASENTAVAA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti