Lupaan kuitenkin, että en tänään enää kaipaile niitä kavereita, jotka ovat minut surkeasti hyljänneet. Kiitos taas TT:n minut kuskattiin Herjaamolle juuri äsken läpi tuulen, sateen, rännän, loskan ja ilmeisesti silkan veden. Ah ihanuutta - päästä ovelta ovelle!
Sitä on ollut iltaisinkin aika pirtsakkana, kun on saanut kyydin kotoon. On tullut istuttua koneellakin tavallista enemmän *nolo virn*. Vaikka olisi tietysti muutakin puuhaa ihan riittävästi. Muutaman mukavan lokin olen taas löytänyt. Toisaalta taas, yllättävän moni mukava lokkaaja on lopettanut. Sääli, ei heitä vaan minua, joka joudun etsimään parempaa luettavaa! Hah - satunnainen blogi Blogilistalta tuo joskus iloa elämään, mutta sattuipa eka kerran eilen yksi omista musteista lokeistani. Huvitutti. Tosi satunnainen olikin ,D
Herjaamolla on tänään yksi suursuosikki, osastomiitti! Esityslista on pitkä (laskin juuri 10 asiakohtaa ja muut asiat), mutta miitti kestää alle tunnin. Ennakkosuosikki on taatusti tulospalkkio, kiivaana kakkosena kiirii kannoille kevään koulutuspäivän aika ja paikka. Anteeksi, mieluummin vaikka räpeltäisin lokia tuonkin ajan. Voi turhuutta ja muka-demokratiaa. On pakko pitää kokouksia, joissa on pakko käsitellä tiettyjä asioita. Ketään nämä eivät kiinnosta, em. asioita lukuunottamatta. Kokouksissa puhutaan päällekkäin, asiat sekaisin, kukaan ei tunnu osaavan ns. normaalia kokouskäyttäytymistä *virn*. Arvatkaa olenko tosissani vaiko tosissani? Perinjuurin sihteerikkönä jotkin asiat käyvät häiritsemään. Mietin juuri, että jos tahtoisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron, kukaan ei tietäisi mikä se on. Mutta näin Herjaamolla. Me vain teemme työtä... ainakin suurin osa tekee ,>
Sen verran hyviä uutisia, että mamma voi jo paremmin eli on melkein entisellään. Tuo yleiskunnon nopea lasku oli ilmeisesti vain terveellinen muistutus siitä, että aikaa ei voi olla enää kovin paljon hänelläkään jäljellä. Vaikka kuinka hyvää sitten toivoisikin...
Pakko kertoa, Residenssin Virallinen Hörhö soitti eilen aamulla työaikaan kännikkääni. Ihmettelin suuresti asiaa. Kunnes tajusin alkusanoista: "Olen nyt täällä Sörkassa ja mut viedään kohta osastolle, mä oon jättämässä tavaroita. Soitan parin vkon päästä!" Eli Hörhö oli jäänyt poliisien haaviin ja lähti lusimaan sakkojaan. No, hätäkös pojalla, pari viikkoa valtion täysihoitoa, oviakaan ei tarvitse itse avata ja pääsee lääkäriin hampaansa kanssa. Ja päästyään ulos on taas hyvässä kunnossa! Soiton tarkoitus oli vain infota minua, että kerron hänen ystävilleen, että kiinni on, eikä vastaile puhelimeen eikä maksa velkojaan vähään aikaan. Nauratti vaan, että edellispäivänä soitettiin taas vähän toisen tyyppisestä paikasta, numerosta, jota en tunnistanut ja asia oli täysin eri maailmasta, mutta siitäkin soitosta olin ihmeissäni ja erinomaisella tavalla myös iloissani. Enkä paljasta kyllä mistä ja mitä, en-en-en - tämä ei ole mikään paljasteluloki!
-------------------------------------------------------
Mäkään mitää paljastele, hei kattokaa nyt, mä osaan olla toooooosi hyvi jömmaskii! Mamiskan piti taas huseeraa tosi vaikeest ton kaameran kaa, ett kuva on sitt mitä se on. Mutt mähä oon tiätty hurjasti hyvä, eiks? Ja sehän täss on parasta, ett on mun oma foto täss, ei mikää muu.
Vähäks mua pännii toi mamiska. Se ei haluu siis herää yäleikkii mun kaa, vaiks mä nukunki sen viakus. Sanoo vaa rumasti, ku mä yritän höpötellä sille öisin. Se vaan nukkuu ja hornottaa. Ei mun auta muu, kun odottaa, ett tulee melkee herätinaika ja sitt purrrrista se hereille. Tänääki se nous vast neljän maiss, siis niinku vähä myähää hei! Mä sentäs sain uutta kissanmuanaa, uutta vettä ja kakkislodjunki se putsi. Nii ja sitt tiätty kalkonii ja maitonappei aamupalaks. Ja pääsin partsille. Mutt en mä kyll tajuu, miks se sitte on aina katkero, ku mä meen sen jälkeen keskelle sen sänkyy ja alan ottaa tirsoja. Se ku alkaa viälä lukee ja kuuntelee sitä äänilaatikkoo. Nytki se vaa luki ja odotti, ett joku tulee hakee sitä. Höh - mä ketää nähny ett ois tullu, se vaa lähti ovest ja sano, ett menee tianaa meill ruakaa! Herätti mutki, ainaki melkee. Uaaaaaaaaah - nyt on sentää rauha torpass ja meikä saa taas goisii vaiks koko päivä. Ai nii, mutt Kummisetä tulee käymää. Mutt en mä siit välitä. Käyköö vaan, kuha ei häirii mua! Se on purrrrrr taas huamisee!
-----------------------------------------------
Päivän slogania ei tällä kertaa ole, mutta kannattaa tehdä tumpelon torjantain viihteeksi Kyylätesti, paljasta sinäkin siis Sisäinen Kyyläsi! Voi, minä olen kyylä vain 52 %:sti, nyyh, luulin olevani rosenteissa paaaaaaljon korkeammalla ,>
Päivän biisi: Sometimes I Feel Like Screaming
Kirja aloitettu aamulla: Melania G. Mazzucco - Vita, elämäni
TUMPELOA TORJANTAITA KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti