BELGARION ON HÄVIKSISSÄ, WELHOTAR ON KIPEÄ, EXÄ ON HULLU!

Aivan, Belgarion siis kävi täällä nauttimassa tekemästäni storganohvista ja lisäemmeistä. Keskusteltiin leppoisia, käkätettiin ja oltiin ilkeitä. Lueskeltiin ja otettiin kaffetta ja limekakkua. Poika poistui hyvissä ajoin iltapäivällä, koska oli imureeraamassa netistä muutaman gigan peliä ja yhden pelin jatkoa. Eli mylly oli pyörimässä n. vuorokauden verran. Meillä oli oikein viihtyisää ja mukavaa!

 

No, Welhotar nukkui juuri pisimpien uniensa keskivaiheilla, kun joku puhelimista soi. Vanha lanka siis. Exä sieltä soitti, lähes huutaen ja syytellen minua siitä, missä on Belgarion. Mitä minä olen tehnyt, mihin yllyttänyt Pojan?! Yritin siinä tod. unenpöpperössä selittää, että hän lähti täältä alkuillasta hyvinkin ja oli menossa Exälle. Sanoin, rumasti kylläkin, että Meikun puhelin on 4711. Hiljaa mielessäni ajattelin, että kohta 20-v. nuori mies saattaa, huom. todellakin saattaa lomallaan olla muuallakin. Siideröimässä itseään, naisissa, kaverin luona. Tai jossakin muualla, eli Malmilla on pari porukkaa, joita kannattaa väistää. En kai ole rasisti, jos reilusti sanon, että täällä liikkuu 5 – 7 somalinuoren porukka, jotka ovat hakanneet jo muutaman kaverin (mukana on ainakin yksi 18-v. tyttö) sairaalakuntoon. Aiheetta. Samoin täällä liikkuu samanlainen revohka nuoria manneja, jotka ovat syyllistyneet myös em. tapaisiin tekoihin.

 

Kyllä, siis ihan lievästi toki olen huolissani. Kunnes tuossa aamulla muistelin, mitä itse tein tuon ikäisenä. Kääk! Parempi, että en kerro. Liian karmeaa jopa Lokistanian kaiken nähneille kyynikoille ja epämääräisiä kuulleille korville. Tod.näk. poika on a) juomassa b) juomassa ja naisissa c) juomassa ja kaverin luona d) vain naisissa e) vain kaverin luona. Pahimassa tapauksessa hän on joutunut Itikseen juoppikseen. Parhaimassa kauniin naisen viereen Malmilla. Missään tapauksessa näistä ei siis kannattaisi olla huolissaan, saati sitten ihmetellä. Ajatelkaa nyt – mieshän on lomalla intistä! (Huomaatte kai,  että tällä postauksella yritän myös rauhoitella itseäni!)

 

Muutoin eilinen roudaus sujui kohtuuhyvin. Kirjasto tarjosi muutaman opuksen, otin pari, jotka olen lukenut – minulla on tarve lukea ne uudestaan. Sitten kiva Liiteri tarjosi vihanneksi ja hetelmiä roppakaupalla alle juuron! Hah, sain toiseksi viimoisen paketin ruusukaaleja, njam! Lisäksi hamstrasin kurkkua, chiliä, päärynäomenoita (tai omenapäärynöitä), porganoita.... olikohan siinä jo kaikki! Varmuusvarastoon fisupuikkeleita ja  oranssia roskaleipää eli pakkaseen menevää osiota. Lisäksi riisiä, perunoita, mausteita, donaria... Tällä elää viikon ja ylikin ihan reilusti! Hätäpakkaukseksi ostin halvennussiideriä. Sitten kun oikein alkaa ketuttaa tai Räsäsen kieltolaki (että se nainen osaa olla TYHMÄ) puree, meikällä on valmiina jotakin. Tietysti voin aina harrastaa myös jälleenmyyntiä, joka on Malmilla jo toimiva, hyvä ja vanha tapa.

 

Roudauksen jälkeen en enää pystynyt liikkumaan. En, vaikka olisin halunnutkin. Eli nippanappa sain storganohvin muhimaan ja riisit keitettyä. Sitten otin vaaka-asentoa ihan reilusti. Kerroinko jo, että perjantaina eka kertaa vasen koipi petti alta, nilkasta, täysin varoittamatta. Onneksi olin kotona ja sain kiinni seinästä ja soffasta. Nyt se on vähän turvoksissa, tod. kipeä ja oudon tuntuinen. On sitten keskiviikkona jotakin näytettävää neurolla. Ja kerrottavaa. Eivät liene kaivelleet kaikkia papereitakaan, täytyy muistaa mainita muutamasta iriitistä ja sen semmoisesta. Epäilen, että kaikella tällä saisi aikaiseksi diagnoosin. En tee sitä itse etukäteen, ettei tule mitään sanomista taas...

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrve, kaiffat! Mmmmmmm, Poika tuli sitt eile. Ja mä pääsin koko päiväks olee sen viakus pikkusoffall. Ja se oli mulle ihan hurjan kilti. Paaaaaaaaljo kiltimpi ku mami. Vaiks anto mamiki mulle oikeet lihaa, semmost lehmän lihaa, filettä se sano. Joo – oli njamskista! Ja sitt mä taas vahtisin Pojan reppuu ja nuuskuttelin sitä muutenki. Menin muute sen syliinki, siis melkee mutt en iha! Ja vähäks se varo, ett se ei töki eikä töni mua. Kilti Poika, oikee kilti. Mä sitt tykkään siit ja sen haisuist. Mamiki suastu ottaa mut yäks sänkyy, mä goisin sen polvitaipees tosi hyvin ja otin kunnolla ison ja lötkön tilan, nii et mami nukku ihan kiamurass. Mami muute uhos, ett se hankkii jotai suihkuu mua varte. Jäks! Mä tajuu, tuleeks se niinku kainaloihi tai tuukkii =O Kummisetä kuulemma hakee elukkakaupast semmost heti ens viikolla! Aika paha, mä tiädä taas yhtää ollenkaa, mitä tääll oikee on tapahtumas?!

 

 

Mutt hei, enks mä kuiteski oo aika söde - oikeestaa? Nyt goisitaa vähä ja sitt tehää jotai kliffaa. Huamisee taas.

 

-------------------------------------------

 

Minä nyt tässä vähän odottelen, milloin voin yrittää soittaa Belgarionille...

 

Päivän slogan: Toivottavasti itse ei vanhana enää muista, mitä nuorena tuli tehtyä!

 

Päivän biisi: En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa

 

Luettua: Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen... ziis, huutonaurua! Welhotar repesi ja nauroi välillä ääneen. Suosittelen ehdottomasti kaikille ruotsin kieltä rakastaville, suomenruotsalaisille jne. Lukekaa ja katsokaa mitä tapahtuu, kun huomaa olevansa vähemmistö vähemmistössä eli kansalaisuustransu! Ja miten asia lopulta ratkeaa erittäin mielenkiintoisella tavalla Iiiks ,D Paolo Coelho - Portobellon noita, mystinen tarina mielenkiiintoisesta, monikasvoisesta naisesta, joka saa jo kultinvaalijan maineen. Loppuratkaisukin on mielenkiintoinen. Opuksesta sinänsäkin voisi oppia jotakin. Ei tässä sen enempää - Welhotar suosittelee lukemaan tämän ihan itse! Kerronnaltaan omituisen erilaista ja monitahoista,  koko kirjan tunnelma on omalla tavallaan viehko.

 

                                 

 

                             SOPUISAA SUNNUNTAITA!

VAROITUS: TÄMÄ POSTAUS SISÄLTÄÄ VAIN VÄNINÄÄ (ainakin melkein)!

Welhotar on kipeä, erittäin kipeä ja raihnainen. Oikein tosissaan. Ei prle tämä ole mitään elämää. Koipien lisäksi ranteet ovat alkaneet oireilla – vaikuttaa oikein lopun alulta. Pitäisi jaksaa tänään tuo roudausretki ja vääntää jotakin herkkua vielä Belgarionille. Eikä pitäisi ihan kauheasti Pojalle valitella ja näyttää kipeältä. Täytyy ottaa ylimääräinen annos mömelöitä ja hakea aposta lisää. Voihan villu! Jos tämä tauti nyt iskee ranteisiin, se on todellakin perheestä. Mitä minä sitten teen? Tähän voi sitten lisätä valitusta, erinäisiä manauksia ja semmoista oman mielenstä mukaan, minä en enää jaksa edes sitä.

 

Yö meni taas äärimmäisen kehnosti, tietysti. Ei siitäkään siis sen enempää. Tahtoisi vain lepuuttaa sängyssä jokusen päivän, ihan rauhassa. Eihän se paranna, mutta olisi edes vähän parempi olo. Vähän. Enkä minä jaksa uskoa enää, että kukaan lääkäri kuuntelisi minua. En odota siis keskiviikon käynniltäkään yhtään mitään, en todellakaan. Jos tähänkään asti ei ole suhtauduttu vakavasti, miksi siis nyt? Ehkäpä sitten, kun jonakin päivänä sorrun Herjaamon pihalle. Toivottavasti joku ystävällinen ihminen sitten roudaa minut ongelmajätteenä pois saastuttamasta siistiä jalankulkutietä.

 

Tenttitulokset tulevat alkuviikosta, silloin on vuorossa väninää taas vaiheeksi siitä asiasta. Eikö olekin kiva, kun on jotakin odotettavaa tältäkin lokilta? Kannattaa siis ehdottomasti pitää suosikkilistalla: Sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava! Mikäli oma elämä kyllästyttää, voit lukea jostain vielä tylsemmästä ja vali-vali-valitusta harrastavasta oliosta.

 

Että jotakin kivaa pitäisi? No, Belgarion on lomalla ja tulee syömään torpan herkut pois päivän aikana sekä kertomaan hauskoista (!) sattumuksista. Helmet on luvannut vain 4 varausta, joten kirjastossa on käytävä ihan hyllyjä läpi ja löydettävä jotakin omia teelmiään parempaa luettavaa. Siivota ja pyykätä pitäisi – ne voivat odottaa huomiseen. Taidan ostaa tarjoomussiideriä ja laittaa ne jemmaan tod. pahan päivän varalle. Tai sairasloman. Sitten voisi vetää kevytkännit, ihan kalsarikännitapaan, mieluusti yksin ja puhelin suljettuna. Voisi sääliä itseään ja vänistä oikein kunnolla. Se olisi varsin terapeuttinen tapa toimia.

 

Eli täällä ei tällä kertaa ole mitään – menkää pois ja jättäkää minut kipuilemaan! Hush – ei täällä ole mitään nähtävääkään, Welhotar ikuvanhassa kauhtuneessa yökkärissä vaan, menossa kohta uudelleen pitkäkseen...

 

--------------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrve, kissit! Mite noi orjat, ootteks te kukaa huamannu, ett niill ois kans joku vaisto? Mä en tajuu nimittäi. Eile mami tuli himaa ja jotai se tossa väsäs. Ja sitt, iha yhtäkkii, rupes penkoo sänkyy. Mä nääs, tota, olin ihan snadist vahingoss merkannu, ku goisin ja viittiny mennä sitt laatikoll. Nii eiks tää suaraa kävele sinne, ota tyyny ja... enneku se ehti sanoo ensmäist rumaa sanaa, mä painuin viivana basee. No, se riipo koko sänkyn tyhjäks ja pisti osan räteist murinakoneesee. Mä yriti vähä tulla basest nii jo alko taas tulla rumii tekstei. Goisin sitt siälä koko yän! Aamull oli pakko tulla jolisee tänne, ku tuli nii kova aamuheekkunälkä. Vähäks toi yks tsiigas teräväst, mutt anto kuiteski kaikkee. Mutt kyll se sitt osaa puhuu rumei! Ja taas jotai jostai mist mä en uskalla ees äänee sanoo, se oli jo aika pahast, sano Kummisetäki. Sekää uskaltanu olla mun pualella. Meill alkaa taas olla vähä kireet fiilikset tääl torpass. Mä tän enempää nyt viitti ees sanella. Voi olla, ett orja ei skrivais kaikkee (toim. huom. Minä en sensuroi mitään!).

 

 

Toi laitto nyt tommose vanha foton. Sano, ett sillo mä olin viäl melkee kilti =( Nii ett pitäkää kivaa. Huamisee.

 

-----------------------------------------

 

Minäkinkö pitäisin kivaa – pois se minusta!

 

Päivän biisi: Särkynytsydämiset

 

Päivän slogan: Jos ei jaksa, ei jaksa - ja onko aina tarvettakaan jaksaa.

 

Luettua: Aloitettu eli kohta puolivälissä Sarah Waters - Yövartio, mielenkiintoista, erilaista kerrontaa sodanaikaisesta ja sen jälkeisestä elämästä Lontoossa. Lesborakkautta, pasifismia, kaikkea muuta mitä voisi kuvitella kirjoitettavan elämästä tuonhetkisessä kaupungissa,D Welhotar pitää ja suosittaa! Tämä sopii jopa mielentilaan - kaikki eivät voi hyvin psyykkisesti eivätkä fyysisesti, elämä on epäoikeudenmukaista mutta unelmoida voi missä tahansa.

 

                                     

 

                            LAMAANNUTTAVAA LAUVANTAITA!

 

 

OHI - HETKEKSI AIKAA, NYT KESKITYTÄÄN NORMIHOMMIIN

Tentti on siis ohi. Mahdollisuudet fifti-siksti, minä rapoan heti, kun kuulen asiasta jotakin. Mikä siinä muuten on, että heti 2 min. tilaisuudesta poistumisen jälkeen huomaa töpänneensä ja pahasti? Mölli Welhotar =( Ei selityksiä, no comments. Tänään ja ehkä vielä osan vkonloppua vietän huolehtimatta tästä opintopuolesta. Seuraava tentti ja mahd. uusinta on sitten n. kk:n päästä. Hah, saatte taas kuulla pähkintää ja epätoivoa. Lisäksi pitäisi käydä Kummisedän kanssa taas uusia versioita käyttöohjelmista läpi. Kiva, kiitti ja sillee... Näyttökansiotakin pitäisi alkaa vängertää ja selvityksiä sekä kivaa grafiikkaa vääntää siihenkin mukaan. No, minulla on tämä tunti joka aamu käytössäni - sehän riittää vaikka mihin!

Eilinen adrenaliinihyöky sai aikaan sen, että nukuin äärimmäisen levottomasti. 4 h hirmuisen pätkittäistä ja sekavaa unta. Heräsin välillä olkasärkyyn, lonkkakipuun ja koipijomotukseen. En hakenut lisätroppia, koska en jaksanut pungertaa itseäni ylös parin metrin päähän. Totesin, että illalla ei enää nälätä ihan hirveästi, jos vain pääsee yli niiden muutaman tunnin... Nyt oli pakko *virn*. Oli minulla eväksenä kaksi sokeritonta karkkia. Ei edes vettä, grrr. Toimisikohan tuo noin niinkuin joka päivä töiden jälkeen. Että ikäänkuin leikkisi menevänsä jonnekin ja "unohtaisi" syödä? Ei kai, en ainakaan usko. Jossain vaiheessa varmaan huomaisi seisovansa jääkaapin edessä ovi auki ja mättävänsä kaksin käsin kaiken eteen tulevan nassuunsa.

Jospa tänään ehtisi taas laittaa verkot veteen eli uittaa pari hakemusta liikkeelle. Ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Eihän tässä tosiaan mitään kiirettä, ei toki. Prlelautavetti - Kermaperse innokkaana tiskaaja oli TISKANNUT MINUN KAFFEMUKINI! Koko Herjaamo tietää, että Welhotar pesee mukinsa vain ja ainoastaan silloin, kun uusi työsopimus on allekirjoitettu. Että ketutti! Muki oli melkein puhdas, huomattavan kevyt ja tilavuuskin oli mittava. Lisäksi sen ominainen aromi oli haihtunut ja kahvi maistui oudon tuoreelta. Tämä ei vetele! Siirrytäänpäs perusteltuun päiväjärjestykseen - tässä on vielä aikaa kertoa vieraileville tähdille, että Minun Mukiini ei siis kosketa, ei todellakaan, ei ennen työsopimuksen allekirjoittamista. Se on rangaistava teko. Ja rankaisu on oleva epämiellyttävän koomistraaginen häppeninki, nih!

Huomenna onkin vuorossa roudausretki, mikä yllätys ,D Kummisetä on lupautunut mukaan, mikä yllätys sekin. Kauppalistaa täytyy alkaa laatia jo illalla. Jääkaapissa ei ole paljoakaan, vain juustoa ja donaria. Vincentillä voipi olla illalla kissanpäivät, jos emo aikoo syödä jotakin. Ihan vaan tiedoksi, että Liiterissä on halvennusvihanneksia 99 sentillä erilaisia valikoimia ja koostumuksia vielä 24.10. asti - suosittelen siis. Lisäksi Belgarionin lomaa odotellen täytyy tarkistaa kaffe-, kakku- ja ruokatilanne. Ruualla tarkoitetaan tässä yhteydessä jotakin muuta kuin Welhottaren normieväksiä, lähinnä siis jotakin, mistä Belgarion pitäisi. Varmuusvarastoja täytynee myös täydentää ja ostaa oranssia leipää pakkaseen. Joskus iskee illalla se paahdetun ruisleivän hinku, nimittäin. Silloin sitä pitää löytyä, muuten on ikävä olo ,D

Muutoin olisi aihetta keskittyä tänä vkonloppuna kodinhoidollisiin toimiin...

---------------------------------

Purrrrrrrrrve, kattiskat! No hei, arvatkaas mitä: mamiska sitt tuli vast mun miälest ihan hurrrrrrrjan myähää himaa. Mä olin jo sitä vastas ja puffasin ja jolisin ja kaikkee. Se meinas ihan konpastuu muhun, ku mull oli asioita. Ruokakupitki oli tyhjii ja partsin ovi kiini. Nii ett ihan ekaks sen piti hoitaa mun jutskii. En mä antanu sen ees kerätä eväksii itellee. Höh - jättää nyt ekaks toine yksi himaa ja sitt muka alkaa väsätä jotai muuta. Nou vei, mun hommat ekaks! Eli mamiska päästi mut partsill ja mä vedinki sitt ihan hirveen hurjii hepuleit. Mami ei tiänny itkee vai nauraa. Se sano, ett mun ääniki oli tosi omituine ja ett mä purkasin koko mun enegrian sitt illall. Kyll mä jaksoinki. Ja sitt kunnon isot kakit! Ja lisää huuto-älämölöjolinaa *virn*. Sitt mun pitiki saada ruakaa, onneks mamill oli sitä aikastas hyvää puukkimuanaa, se laitto ison annoksen sitä. Sitt mä sain viälä kalkonin biitin ja napikoita vähän enemmä. Mmmm, on toi mami sitt kuiteski aika kilti. Mutt en mä tykkää, ett mut jätetää yksi >o<  Ei oo kivaa semmone. Mutt kyll mä sitt rauhotun vähä ja pääsin mamin viakkuu, ihan tyynyll asti. Me maattii nenät vastakkai ja nuuskutettii ja mamiska rapsutti mua. Sitt mä kävin sen polvitaipeesee goisii - hurrrisin oikee!

Mölli mami taas, unohti purkaa mun kuvei. Ett tämmöne löyty tualt vrii-justkast, ihan kliffa tääki siis (vaiks siin ei ookkaa mä). Nyt mä meen goisii lisää. Kliffaa viikendii kaikill mein lukijoill Lokistaniaa!

-----------------------------------

Minä odotan kaffetta, minulla on tarpeita!

Päivän slogan: Säästä hihojasi - anna tupakan palaa! (Jarkko Laine)

Päivän biisi: Minä vien roskat pois

Luettua: Adrenaliiniryöpsähdyksen rauhoittamiseksi Unni Drougge - Penetraatio, melkoista provokaatiota vallasta, taiteesta ja sukupuolesta. Welhotar piti kovasti paljon ja suosittaa kaikille. Ei kuitenkaan nimeen tai asioihin hirvittävän vakavasti suhtautuville. Tässä saa nimittäin virnutakin lievän toispuoleisesti aivan rauhassa. Ytyä tekstiä kuitenkin!

                           

                      PEHUS - SE ON PERJANTAI!

WELHOTAR TENTTII AUKKOJA KATSELLEN...

Paniikki on herännyt, kammopaniikkiahdistus. Jäks! Näen silmissäni, että en ymmärrä mitään ja poistun vähimmäisajan jälkeen sopertaen sekavia ja jättäen jälkeeni aukkoja täynnä olevan läjän paperia. Taisin olla vars. tentissä viimeksi... öhh... viime vuonna, tai sitä edellisenä. En edes muista, mikä jo todistaa jotakin pään hataruudesta. Sain sentään nukuttua, sikiunta 4.5 h. Ikävä kyllä, tentti alkaa klo 15. Eli väsytys saattaa iskeä juuri silloin. Samoin nälkä ja kipusärky. Täytyy säätää ruokailua ja kipulääkitystä siis, muuta ei enää voi tehdä asian eteen.

Juu, unohtakaa tuo juttu. Minä sitten vaikka ensi viikolla kerron, miten meni tai ei mennyt. Töitä riittää, liikaakin. Hommat laahaavat perässä, kun otin tehdäkseni yhden ylimääräisen jutun, jota kaveri ei ehtinyt. Luulin, että vain päivän ajaksi, mutta ei sitä näy kukaan muukaan hoitavan, joten olen kuljetellut sitäkin tässä omien hommien ohessa eteenpäin. Eilen työkaverin kanssa puhuttiin, että esittäisimme pilottihankkeena etätyökokeilua Herjaamolle. Johan sen on tunnustanut kapitalistinenkin tiedemies, että etätyö on tehokkaampaa. Meitä olisi heti kaksi täysin pätevää ja hyvää koe-eläintä. Ainoa, mihin Tsadi voisi vedota, on tietosuoja. Mutta, eipä se täälläkään aina näytä niin kovin kummoinen olevan *virn* eli ei siitä kuitenkaan sen enempää. Minä en näe siinä mitään ongelmaa, kaikki olisi ratkaistavissa. Tsadi varmasti näkee, sehän on selvä. Mutta voisihan sitä edes ehdottaa... Tämä onkin sitten seuraava rojekti - ennen toista tenttiä.

Edelleenkään ei mitään uutta miltään rintamalta. Eilen lähti meilillä pari hakemusta ja etanapostilla yksi. Ei sitä mitään saa, jos ei mitään yritäkään. Täällä ei kukaan tule taatusti tarjoamaan yhtään mitään! Valitettavasti työnantajat eivät myöskään tule kotiin hakemaan minua työhön. Kumma juttu - pitäisihän niiden tietää ja ymmärtää, että siellä Welhotar vain istuu ja odottaa. Eilenkin istuin Kummisedän kanssa, pähkäilimme tätä tenttiä ja lisäksi arvostelimme työpaikkojamme. Ei Sedällekään tod.näk. jatkoja ole tulossa, hän oli selvitellyt asian taustoja ja ilmeisesti tulossa on organisaatiomuutos, isohko sellainen, jonka mukaan näyttäisi, että häntä ei tarvita. Welhottaren jatkoista ei myöskään ole mitään tietoa. Eihän toki, vastahan se on lokakuun loppupuoli. Ruhtinaalliset pari kuukautta aikaa. Ziis!

Ei edelleenkään kummempaa rapottavaa. Odotan Belgarionia lomalle vkonlopuksi. Kun palajan illalla reporankana kotiin, täytyy alkaa miettiä jo valmiiksi lauantain ja sunnuntain puuhasteluja. Prle, on se sitten vmäistä suunnitella elämäänsä ja oloansa lähes minuuttien tarkkuudella!

----------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Wau, nyt mamiskaki goisi ja mäki goisin oikee melkee pitkää. Siis yli kolmen ainaski. Ja sitt hei, eile lopultaki toi orja tuli järkiisä ja teki kunno safkaa. Siis fisuu niinku, jääfisuu. Oli vähä päheellä päällä, se kerranki sulatti ihan koko paketin. Ja mä sain kunnon annoksen ihan sulatettuu fisuu sellasenaa, njammmmmmmmmmmmmmm. Oli muute heekkuu! Tiätteks, sen jälkeen ei voinu muuta, ku painuu kerälle sänkyy ottaa ruokaunkot. Oli se nii hyvää. Kyll mä sitt heräsin, niinku aina, just nappiaikaan, eli siihe aikaa ku mamin pitää antaa mulle iltanapikat. Laitto se viälä yäevästäki, puukkiruakaa. Kävin mä senkin sitt jossai vaiheess syämäss. Ja aamull sain kaikki normiheekut. Ett taas palvelu pelaa. Orja vaa aamull taas huuteli rumii sanoi, ei, ei mulle. Sitä vaa vissii sattu, vähäks se taas hoippu ja horju, ku se vääntäyty ylös ja alko duunaa aamujutskii. Ei vissii oo kliffaa. Mutt sitt se veti niit omii napikoitaa ja sitä kaffetta ja niit kärtsättyi omituisen näkösii leipii, jois on roskii (toim.huom. kokojyväruisleipää, jossa siemeniä ja leseitä seassa). Nyt se sano, ett se tulee illall vast myähää himaa. Epistä! Pitäskö ilmottaa kissasuajeluasiamiähell? Ai nii, ei sitä voikkaa. Siitt vois tulla vaiks huastaanotto tai jotai enkä mä haluu täält mihinkää. Mutt vois joku tulla vähä mun seuraks. Tai oikeestaa ku mull kerta on evästä, mä voin goisii tooooosi pitkää ja sitt pitää mamiskaa illall hereill kans *kiero kollivirn*.

Kehno kuvatus, orja taaskaa osannu (se kyll väitti, ett mä muka liikuin...). Mutt anti olla, mitä välii. Mull on masu täynnä ja mä alan nyt goisii, sitt mä suunnittelen jotain päivän varall. Se on moi taas huamisee!

--------------------------------------

Minä suunnittelen saavani kaffetta kohtapian!

Päivän slogan: Minulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin!

Päivän biisi: Vanha kellarissa valittaa

Luettua: No niin, eilinen opus melkein luettu loppuun muun, vähemmän tärkeän puuhastelun ohessa. Normaalia käyttöjännäriä, ei mitään suuria oivalluksia. Melko ajankohtainen aihe ja sujuvasti kehiteltyä. Lajityypistä pitäville varmasti ihan kelpoista luettavaa, Welhotar vain luki eikä sen enempää arvota. Ei kuitenkaan lue toista kertaa eikä hanki itsellensä tätä.

                               

                         TOSIKKOMAISTA TORJANTAITA!

PS: Odotan ja toivon, että tätä lukevat pitävät peukkuja, varpaita, korvia, häntyleitä ja kaikkea mahdollista pystyssä tänään klo 15.00 - 19.00. Welhottaren olisi nyt selvittävä tästä kerralla! Ziiiiiiiiiiiiitos!

 

WELHOTAR VIRITTELEE VERKKOJAAN...

Sain eilen traditionaalisen itku-raivo-huuto-potkukohtauksen - ei tietoja jatkoista, Herjaamo muutenkin näytti taas vmäisintä puoltaan. Koska olin aikaisin kotona, soitin pari puhelua ja minua pyydettiin, suorastaan ilosta itkien vaadittiin hakemaan paria työpaikkaa. No, se itku muuttuu laadultaan toisenlaiseksi, kunhan tapaavat minut. Joka tapauksessa, CV on päivitetty huolella ja postia lähtee heti päivityksen jälkeen. Mulle ei vittuilla!

Tässä salakähminnässä on pientä jippoa, paikat ovat määräaikaisia, toki. Eli sen jälkeen voi sitten taas päättää, mitä tehdä ,D Vai tehdäkö mitään. Minä en mitenkään jaksa uskoa ensi vkon lääkärikäyntiin ja sen tuloksiin. Tiedättehän, työkuntoinen ja suorastaan reipas! Kunhan vain tuossa valittelee turhaan. Anekdoottina kerrottakoon, että tälläkin hetkellä eräässä valtion liikeyrityksessä työskentelee henkilö, joka kärsii jatkuvista kivuista, säryistä jne. sekä liikkuu kankeasti ja hitaasti rollaattorilla, kolmivuorotyössä, lähes jatkuvasti seisoen tai liikkuen. Eläkehakemukset on torpattu jo kaksi kertaa, vaikka lääkäri on ehdottomasti sitä suositellut, ettei liikuntakyky kokonaan menisi. Siellä kaveri nyt yrittelee sinnitellä parhaansa mukaan. Nämä KELAn asiantuntijalääkärit ovat todella asiantuntijoita - asiakasta näkemättä voidaan tehdä erikoisia päätöksiä. Toisena äärimmäisyytenä eräs ulkonäkötuttu Malmilla on ollut jo vuosia eläkkeellä (samaa ikäluokkaa kuin Welhotar), kaveri on timmissä kunnossa, tekee pitkiä lenkkejä ja pyöräilee päivittäin. Selkä kun on raukalla pettänyt... että niin ne lausunnot risteävät riippuen ilmeisesti perskertoimesta!

Jahas, huomenna on se tentti! Älkää vieläkään sanoko yhtään mitään... ettehän?! Lisäksi olen kaivellut paperia, uutta ja vanhaa, esille näyttökansiota varten. Prle, viime muutossa minut pakotettiin heittämään pois paljon sellaista, joka olisi nyt tarpeen. Tästä saa joku vielä maksaa. Lisäksi tänään pitää paneutua hakemuksiin huolellisesti. Jos Pitsiniska ja Kermaperse voivat lusmuilla, minä teen sen ajan niitä puhdetöitä ,D Varokaa työnantajat, Welhotar on valppain mielin liikkeellä!

Ai niin, kipu-, särky- ja unirapoa: Juilii ja särkee täpöllä myös yöllä, ei kiva. Unetus on jäänyt tod. vähiin,  4 h korkeintaan ja puolihorteessa sekin. Jäks!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta taas, kaiffat! No juu, nyt ei orja sentää herättäny mua. Mull oli nii karmee heekkunälkä, ett mä kävin tsiigaa jo aikasi, ett onks se hereill. Kyll se oli, joo, mutt ei se saanu liikuttuu. Se venytteli ja vonku - ihan kissin korvii koski tommone. No kyll se sitt sai taas pungerrettuu ittesä kylppärii. Onneks - huh. Muute mä en ois saanu mun aamuheekkui. Tajuuttehan te varpisti, ett ne on pakko saada joka aamu. Siis yks biitti kalkonii, ainaski neljä maitonapikkaa ja sitt puukkiruakaa koko päiväks. Hei, siis, mähä jään tänne ihan yksin! Kissiraukka vois vaiks laihtuu, jos ei mitää eväksii jätettäis. Onneks mami muistaa noi asiat hoitaa. Vaik eile ei taaskaa tullu mitää itte laitettuu ruakaa, mamiskall oli jotai jämii, jotka se tunki evästörppöösä. Ja sitt, joohei, se teki semmosii lämpösii leipii, niis oli sipulii ja jotai haisupurveleit ja valkosipulii ja kilii, juustooki, jäks! Ei semmost voi kissat syädä, eihä =O Nii ett piti sitt illalki vaa tyytyy normiruakaa. Epistä toi tommone. Mutt jotai se tänää puhu roipentelist, ett jos se tänää duunais sitä. Se vaa unohti taas ottaa sitä sulaan. Ett mä saan sitt taas semmost valmiiks keitettyy, jäähtytetytettyy roipentelii. Ei kyll mitää hirveet heekkuu, mä söisin mialuummi sen raakana. Mutt on se parempaa kuiteski ku puukkiruaka. Mami kyll tekee hyvää safkaa, sanoo noi muut orjat. Onneks mami meni jo tianaa niit naksurahoi. Mä saan goisii nyt ihan rauhass. Voi olla, ett mä keksin sille taas jonku yllärin, mä en nimittäi muistanu vetää sille kunnon aamuhepuleit *kollivirn*. Jos vaiks säätäis vähä mattoi...

Täss mä oon taas jääny ilman jotai mamin heekkui - käänsin sitt pyllyn tonne jääskobee päin ja tsiigaan mamii Sill Ilmeell. No, mä jään nyt venaa mamiskaa ja funtsii sitä yllärii. Huamisee!

--------------------------------------

Minä jatkan hakemusten säätämistä ja odotan kaffen ilmestymistä!

Päivän slogan: Luennon määritelmä? Informaation siirtämistä luennoitsijan suusta kuulijan paperille sen käymättä välillä kummankaan aivoissa.

Päivän biisi: Kun Suomi putos puusta

Luettua: Kaiken ns. kivan puuhastelun lomassa olen ehtinyt vasta aloittaa Jan Guillou - Madame Terror, ei nyt niin pahalta vaikuta, ettei tätä lukisi. Eli ei tällä erää enempää...

                                 

                          KEKSELIÄSTÄ KESKIVIIKKOA!

TÄMÄ TÄÄLLÄ EI JAKSA ENÄÄ!

Väsyttää, on kylmä. Päätä särkee, etova olo. Koskee, juilii ja jomottaa! Lunssa - tai sitten ei. Ei minusta ole mihinkään, ei ainakaan tänään. Parasta olisi tietty, juu, lähteä kotiin. Mutta kun, ei jaksa edes sitä. Ei lääkärille, ei edes terkkarille. Ei nyt!

Ei täällä ole mitään kerrottavaakaan. Pitäisi tehdä kaikenlaista sekä kotona että töissä, mutta ei jaksa eikä pysty. Tämä on täysin turhaa. Olematonta ja tekemätöntä. Täällä ei siis tapahdu mitään!

Eilisestä sen verran, että joku oli iloinen. Kummisetä sai ensimmäisen liksansa uudesta työstä. Oli aika paljon verrattuna työmarkkinatukeen. Maksoi laskut ja suurimman osan veloistaan pois ja vielä jäikin. Minäkin sain osani. Hän sentään oli iloinen - ja onhan palkka tod. paljon parempi kuin meikäläisellä. Pitäisi nyt vähän varansa, jos niitä jatkoja ei kuitenkaan tule. Okei, en minä ole vaimo enkä äiti, mutta täytyy vähän muistuttaa tietyistä realiteeteista.

Sovitaanko niin, että tähän voitte kerätä edellisten postausten väninät, valitukset yms. Minä en jaksa niitä edes kirjoittaa! Kaiken muun huvin lisäksi IE heitti äsken minut huitsin viteliin eli aikaisemmin kirjoitettu märinäkin valui bittien helvettiin. Ziitosta vaan siitäkin! Tästä ei tule hyvä päivä, ei taatusti.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrr vaa kavrut! On toi orja taas tommone, pyäri ja valitti koko yän. Saanu kissikää siin sitt goisittuu. Ja sitt aamull se taas käveli päin seinii ja huanekalui ja vänisi lisää. Mä yritin selittää, ett vois ryämii tai jotai. Ei auttanu, se väitti, ett se ei sitt pääse ylös ite. Eikä kukaa tuu jeesii. No juu, en mä kyll tommost kasaa ylös sais, se on ihan selvä. Sain mä kuiteski mun aamukalkonit, napikat ja safkat. Ett se on siis ihan selvä, ett mua palvellaa kuiteski. Ja laatikko siivottii ja kaikki. Pääsin uloski. Nyt mä vaan venaa, ett mamiska tulee takasi. Mä en tajuu, miks sen aina pitää mennä. Me voitais ihan hyvin viättää kaikki päivät tääll himass kaksistee - meill ois paljo kivempaa ja rauhallisempaa sillee. Kukaa ei häiriis. No, joku vois joskus kävästä, mutt noin niinku periaattees saatais olla ihan rauhas. Me tykättäis! Hei, mamiska otti jotai fotoi.

Ehheeh, nyt mami on onnistunu - aito SÄHKÖKISSI *iso kollivirn*!!! Mä jätän teit ihailee tätä ja painun peiton alle, huamisee...

---------------------------------------

Enää vajaat 9 tuntia ja pääsen kotiin - minä odotan!

Päivän slogan: Kuka sitä terapiaa kaipaa, jos on kissa kotona...

Päivän biisi: Odotat?!

Luettua: Köh, tuota, Welhotar iski kätensä sellaiseen, jota tuskin kehtaa tunnustaa eli hömppäneuletarinaan Kate Jacobs - Pieni lankakauppa. Tiiliskivi täynnä dharmatiikka, rhomandiikkaa, targediaa..... juu, kyllä minä sen luin, mutta en sitten muuta sanokaan. Jäks! Harri Nykänen - Valhe, wau, todella erilaista Nykästä, Welhotar suosittaa. Vaikka tapahtumat sijoittuvat lähimenneisyyteen, on kerronta hieman vanhahtavan oloista, erinomaisen luettavaa ja miellyttävää. Hyvä! Oli jo ehkä aika päästä aiemmista maneereista ulos, kiitos kirjoittajalle siis - uusiutuminen ei ole helppoa säilyttäen silti omintakeisuuden ja osittain aihepiirin.

                            

                               TIISTAITA!

SAMA VANHA WELHOTAR, SAMA VANHA HERJAAMO - OLENKO ELÄNYT TÄMÄN PÄIVÄN AIKAISEMMINKIN?

Ihan varmasti olen, useita kertoja. Nukkuminen jäi taas tod. vähiin, kipuja ja särkyä riitti ihan kiitettävästi, ziitosta vaan - taas. Nyt ranteet ovat hauskasti alkaneet muistutella olemassaolostaan vähän nilkkojen tapaan - pelottaa! Ennen kolmea pungersin vinkuen ylös, herätin jopa Vincentin. Ei kun mömelöitä ja kaffetta kehiin ja lukemaan. Sitten tajusin, että voisi tehdä edes yhden hyödyllisen asian, jonka olin unohtanut. Kulutin puoli tuntia etsien tiettyjä papereita liitettäväksi siihen näyttökansioon, josta alan jo panikeerata. Ei muuten, mutta Herjaamon hommista ei paljon näyttöä ole ;> En ole katkero, mutta kuitenkin... Eli sain ne etsittyä, roudasin ne tänne ja aion käyttää osan työaikaa niiden järjestelemiseen. Ai niin se tentti, tuota, älkää kysykö mitään, yhtään mitään, jooko?!

Muuten sunnuntai on viikon tylsin päivä. Ruokakin jäi tylsäksi, söin lauantain jämät ja tein äkkiänopeeta eväkseksi. Illalla sitten leipää ja jugurttia. Nyt on NÄLKÄ, prle, lounas on klo 11 kieppeillä. Lisäksi yrittelin siivota ja pyykätä. Pyykkääminen sujuu edelleen erinomaisen hyvin, jee. Pesin pari koneellista, jossa toisessa muutama kissipissityyny! Siivous jäi imureeramiseksi. En jaksanut muuta. Koivet ja oikea käsi löivät totaalistopin kovemmalle yrittämiselle. Lopun päivää haahuilin netissä ja erilaisten tarpeettomien ja tarpeellisten opusten ääressä sekä nukuin melkein hereillä -päikkärit.

Tällä viikolla on siis tentti, joudun häipymään klo 14 tienoolla, omalla ajalla tietty. Ensi viikolla on aika neuropsykolle, sekin pahasti niin, että täytynee ottaa lomapäivä. Mikäli en saa ruinattua sitä sairaslomapäiväksi. Minusta se olisi oikein, siis että se olisi sairaslomapäivä. Hitto, en minä oikeita loma-lomapäiviä ole juurikaan kuluttanut! Kaikki menevät opiskeluun tai sairastamiseen, saakeli soikoon... Ei ole kaikki oikein, ei!

Edelleen tässä mietin, mitä järkevää kehittelisi tuohon vuoden vaihteen tienoille, jolloin tämä sopimus päättyy. Hakisiko jotakin uutta työtä? Heittäytyisikö keikkojen varaan? Jäisikö puhtaasti työttömäksi? Keikat olisivat ok, mutta siinä on se paha puoli, että asioiden ja ajoituksen mennessä poskelleen, saattaa kulua 8 vkoa ilman latin latia - nimittäin jos keikkapalkkio tulee myöhässä, maksetaan soviteltu päivärahakin myöhässä. Siitä sitten soppa syntyykin. Eli ei mukava vaihtoehto. Jos taas jäisi oikeasti työttömäksi eikä edes hakisi kovin aktiivisesti töitä, vetoaisi lääkärintodistuksiin jne. menisi pari vuotta ansiosidonnaisella. Sitten olisi taas aivan uusi tilanne. Oikeastaan, mitä tässä miettimään. Taidan alkaa pakata kamppeitani joka tapauksessa!

Ei täällä ole mitään tärkeää kerrottavaa, ei täällä tapahdu tälläkään kertaa mitään erityistä!

----------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Ai ett ei mitää niinku erityist, höh. Mähä oon ihan erityine, mami flöittaa taas. Se on vissii vähä jotenki oudoll pääll taas, en tajuu. Jotai se taas murisi ja vinku aamulkii, herätti mut, hei siis, tajuutteks te. Toinen goisii ihan rauhas ja orja pönkii ylös ja vinkuu taas ku mikäki. No, sain mä mun heekut ja sillee. Ja sitt taas meniki pitkän aikaa ku se hommaili jotai omiaa. En päässy goisii, ennenku se lähti tianaa mulle kissinmuanaa! Nyt mä taatusti jo goisin täpöllä. Sitt se pesi eile kaikkii mun haisuttamii juttuiki, vähäks epistä. Must ois kiva, ett kaikis tyynyiss ja muiss ois mun haisut. Mamin miälest siis niinku ei. Tai no joo, niis pariss tyynyss kyll tais olla snadit merkkausjäljet. Mutt noin niinku muute. Ett se kattelee välill sen näkösenä, ett kaikki pitäis pestä. Hyvä ettei tunke muaki sinne murinakoneesee. Uhkailee viälä pitkäll kissinpesuohjelmall =O Enkä mä oo ees ollut mitenkää erityisen hankala. Ihan vähä vaa. Niinku krattu, ett ihan kaikki safka ei oo kelvannu. Siinä se, se kosti nääs eile. Saanukkaa mitää heekkui, ihan normipuukkiruakaa vaa. Ei se kyll itekkää syäny mitää heekkui, ett sillee.

Täss Poika lähti just mun viakust soffalt ja mä käännyinki selällee sitte, huamatkaa, ett Pojan reppu on mun nenän pääll ett mä voin nuuskuttaa sitä koko aja! Ett tämmöst täll kertaa - kliffaa viikon alkuu vaa jokasell, se on vaihteeks huamisee >0<

-------------------------------------

Tässä viikossa ei ole mitään mukavaa! Minä odotan kaffetta...

Päivän slogan: Koska en muista, missä olin ennen syntymääni, miksi minun pitäisi pelätä, mihin joudun kuoltuani?

Päivän biisi: Eleanor Rigby

Luettua: Edellisen biisin myötä on pakko esitellä vuoden Lähes Paras Kirja eli Douglas Coupland - Eleanor Rigby, aivan mahdottoman hyvää, erikoista ja erilaista kerrontaa. Mahdotonta kertoa enempää - Welhotar suosittaa jokaiselle erittäin lämpimästi ja hankkii tämän hyllyynsä tuotapikaa! Marko Juntunen & Riadh Muthana - Abu Ghraib - Varissuo: irakilaismiehen matka Saddamin selleissä Suomeen, miehen tarina poliittisesta vainosta, vankilassaolosta, kuolemantuomiosta, armahduksesta ja matkasta lopulta Suomeen. Realistinen, selkeä ja konstailematon esitys aiheesta. Suositan myös kaikille, jotka asian kanssa ovat tekemisissä tai erityisesti  heille, jotka eivät maahanmuuttajien taustoista mitään tiedä. Tässä siis erään maahanmuuttajan tarina...

                               

                          MASENTAVAA MAANANTAITA!