Väsyttää, on kylmä. Päätä särkee, etova olo. Koskee, juilii ja jomottaa! Lunssa - tai sitten ei. Ei minusta ole mihinkään, ei ainakaan tänään. Parasta olisi tietty, juu, lähteä kotiin. Mutta kun, ei jaksa edes sitä. Ei lääkärille, ei edes terkkarille. Ei nyt!
Ei täällä ole mitään kerrottavaakaan. Pitäisi tehdä kaikenlaista sekä kotona että töissä, mutta ei jaksa eikä pysty. Tämä on täysin turhaa. Olematonta ja tekemätöntä. Täällä ei siis tapahdu mitään!
Eilisestä sen verran, että joku oli iloinen. Kummisetä sai ensimmäisen liksansa uudesta työstä. Oli aika paljon verrattuna työmarkkinatukeen. Maksoi laskut ja suurimman osan veloistaan pois ja vielä jäikin. Minäkin sain osani. Hän sentään oli iloinen - ja onhan palkka tod. paljon parempi kuin meikäläisellä. Pitäisi nyt vähän varansa, jos niitä jatkoja ei kuitenkaan tule. Okei, en minä ole vaimo enkä äiti, mutta täytyy vähän muistuttaa tietyistä realiteeteista.
Sovitaanko niin, että tähän voitte kerätä edellisten postausten väninät, valitukset yms. Minä en jaksa niitä edes kirjoittaa! Kaiken muun huvin lisäksi IE heitti äsken minut huitsin viteliin eli aikaisemmin kirjoitettu märinäkin valui bittien helvettiin. Ziitosta vaan siitäkin! Tästä ei tule hyvä päivä, ei taatusti.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrr vaa kavrut! On toi orja taas tommone, pyäri ja valitti koko yän. Saanu kissikää siin sitt goisittuu. Ja sitt aamull se taas käveli päin seinii ja huanekalui ja vänisi lisää. Mä yritin selittää, ett vois ryämii tai jotai. Ei auttanu, se väitti, ett se ei sitt pääse ylös ite. Eikä kukaa tuu jeesii. No juu, en mä kyll tommost kasaa ylös sais, se on ihan selvä. Sain mä kuiteski mun aamukalkonit, napikat ja safkat. Ett se on siis ihan selvä, ett mua palvellaa kuiteski. Ja laatikko siivottii ja kaikki. Pääsin uloski. Nyt mä vaan venaa, ett mamiska tulee takasi. Mä en tajuu, miks sen aina pitää mennä. Me voitais ihan hyvin viättää kaikki päivät tääll himass kaksistee - meill ois paljo kivempaa ja rauhallisempaa sillee. Kukaa ei häiriis. No, joku vois joskus kävästä, mutt noin niinku periaattees saatais olla ihan rauhas. Me tykättäis! Hei, mamiska otti jotai fotoi.
Ehheeh, nyt mami on onnistunu - aito SÄHKÖKISSI *iso kollivirn*!!! Mä jätän teit ihailee tätä ja painun peiton alle, huamisee...
---------------------------------------
Enää vajaat 9 tuntia ja pääsen kotiin - minä odotan!
Päivän slogan: Kuka sitä terapiaa kaipaa, jos on kissa kotona...
Päivän biisi: Odotat?!
Luettua: Köh, tuota, Welhotar iski kätensä sellaiseen, jota tuskin kehtaa tunnustaa eli hömppäneuletarinaan Kate Jacobs - Pieni lankakauppa. Tiiliskivi täynnä dharmatiikka, rhomandiikkaa, targediaa..... juu, kyllä minä sen luin, mutta en sitten muuta sanokaan. Jäks! Harri Nykänen - Valhe, wau, todella erilaista Nykästä, Welhotar suosittaa. Vaikka tapahtumat sijoittuvat lähimenneisyyteen, on kerronta hieman vanhahtavan oloista, erinomaisen luettavaa ja miellyttävää. Hyvä! Oli jo ehkä aika päästä aiemmista maneereista ulos, kiitos kirjoittajalle siis - uusiutuminen ei ole helppoa säilyttäen silti omintakeisuuden ja osittain aihepiirin.
TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti