Ihan varmasti olen, useita kertoja. Nukkuminen jäi taas tod. vähiin, kipuja ja särkyä riitti ihan kiitettävästi, ziitosta vaan - taas. Nyt ranteet ovat hauskasti alkaneet muistutella olemassaolostaan vähän nilkkojen tapaan - pelottaa! Ennen kolmea pungersin vinkuen ylös, herätin jopa Vincentin. Ei kun mömelöitä ja kaffetta kehiin ja lukemaan. Sitten tajusin, että voisi tehdä edes yhden hyödyllisen asian, jonka olin unohtanut. Kulutin puoli tuntia etsien tiettyjä papereita liitettäväksi siihen näyttökansioon, josta alan jo panikeerata. Ei muuten, mutta Herjaamon hommista ei paljon näyttöä ole ;> En ole katkero, mutta kuitenkin... Eli sain ne etsittyä, roudasin ne tänne ja aion käyttää osan työaikaa niiden järjestelemiseen. Ai niin se tentti, tuota, älkää kysykö mitään, yhtään mitään, jooko?!
Muuten sunnuntai on viikon tylsin päivä. Ruokakin jäi tylsäksi, söin lauantain jämät ja tein äkkiänopeeta eväkseksi. Illalla sitten leipää ja jugurttia. Nyt on NÄLKÄ, prle, lounas on klo 11 kieppeillä. Lisäksi yrittelin siivota ja pyykätä. Pyykkääminen sujuu edelleen erinomaisen hyvin, jee. Pesin pari koneellista, jossa toisessa muutama kissipissityyny! Siivous jäi imureeramiseksi. En jaksanut muuta. Koivet ja oikea käsi löivät totaalistopin kovemmalle yrittämiselle. Lopun päivää haahuilin netissä ja erilaisten tarpeettomien ja tarpeellisten opusten ääressä sekä nukuin melkein hereillä -päikkärit.
Tällä viikolla on siis tentti, joudun häipymään klo 14 tienoolla, omalla ajalla tietty. Ensi viikolla on aika neuropsykolle, sekin pahasti niin, että täytynee ottaa lomapäivä. Mikäli en saa ruinattua sitä sairaslomapäiväksi. Minusta se olisi oikein, siis että se olisi sairaslomapäivä. Hitto, en minä oikeita loma-lomapäiviä ole juurikaan kuluttanut! Kaikki menevät opiskeluun tai sairastamiseen, saakeli soikoon... Ei ole kaikki oikein, ei!
Edelleen tässä mietin, mitä järkevää kehittelisi tuohon vuoden vaihteen tienoille, jolloin tämä sopimus päättyy. Hakisiko jotakin uutta työtä? Heittäytyisikö keikkojen varaan? Jäisikö puhtaasti työttömäksi? Keikat olisivat ok, mutta siinä on se paha puoli, että asioiden ja ajoituksen mennessä poskelleen, saattaa kulua 8 vkoa ilman latin latia - nimittäin jos keikkapalkkio tulee myöhässä, maksetaan soviteltu päivärahakin myöhässä. Siitä sitten soppa syntyykin. Eli ei mukava vaihtoehto. Jos taas jäisi oikeasti työttömäksi eikä edes hakisi kovin aktiivisesti töitä, vetoaisi lääkärintodistuksiin jne. menisi pari vuotta ansiosidonnaisella. Sitten olisi taas aivan uusi tilanne. Oikeastaan, mitä tässä miettimään. Taidan alkaa pakata kamppeitani joka tapauksessa!
Ei täällä ole mitään tärkeää kerrottavaa, ei täällä tapahdu tälläkään kertaa mitään erityistä!
----------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Ai ett ei mitää niinku erityist, höh. Mähä oon ihan erityine, mami flöittaa taas. Se on vissii vähä jotenki oudoll pääll taas, en tajuu. Jotai se taas murisi ja vinku aamulkii, herätti mut, hei siis, tajuutteks te. Toinen goisii ihan rauhas ja orja pönkii ylös ja vinkuu taas ku mikäki. No, sain mä mun heekut ja sillee. Ja sitt taas meniki pitkän aikaa ku se hommaili jotai omiaa. En päässy goisii, ennenku se lähti tianaa mulle kissinmuanaa! Nyt mä taatusti jo goisin täpöllä. Sitt se pesi eile kaikkii mun haisuttamii juttuiki, vähäks epistä. Must ois kiva, ett kaikis tyynyiss ja muiss ois mun haisut. Mamin miälest siis niinku ei. Tai no joo, niis pariss tyynyss kyll tais olla snadit merkkausjäljet. Mutt noin niinku muute. Ett se kattelee välill sen näkösenä, ett kaikki pitäis pestä. Hyvä ettei tunke muaki sinne murinakoneesee. Uhkailee viälä pitkäll kissinpesuohjelmall =O Enkä mä oo ees ollut mitenkää erityisen hankala. Ihan vähä vaa. Niinku krattu, ett ihan kaikki safka ei oo kelvannu. Siinä se, se kosti nääs eile. Saanukkaa mitää heekkui, ihan normipuukkiruakaa vaa. Ei se kyll itekkää syäny mitää heekkui, ett sillee.
Täss Poika lähti just mun viakust soffalt ja mä käännyinki selällee sitte, huamatkaa, ett Pojan reppu on mun nenän pääll ett mä voin nuuskuttaa sitä koko aja! Ett tämmöst täll kertaa - kliffaa viikon alkuu vaa jokasell, se on vaihteeks huamisee >0<
-------------------------------------
Tässä viikossa ei ole mitään mukavaa! Minä odotan kaffetta...
Päivän slogan: Koska en muista, missä olin ennen syntymääni, miksi minun pitäisi pelätä, mihin joudun kuoltuani?
Päivän biisi: Eleanor Rigby
Luettua: Edellisen biisin myötä on pakko esitellä vuoden Lähes Paras Kirja eli Douglas Coupland - Eleanor Rigby, aivan mahdottoman hyvää, erikoista ja erilaista kerrontaa. Mahdotonta kertoa enempää - Welhotar suosittaa jokaiselle erittäin lämpimästi ja hankkii tämän hyllyynsä tuotapikaa! Marko Juntunen & Riadh Muthana - Abu Ghraib - Varissuo: irakilaismiehen matka Saddamin selleissä Suomeen, miehen tarina poliittisesta vainosta, vankilassaolosta, kuolemantuomiosta, armahduksesta ja matkasta lopulta Suomeen. Realistinen, selkeä ja konstailematon esitys aiheesta. Suositan myös kaikille, jotka asian kanssa ovat tekemisissä tai erityisesti heille, jotka eivät maahanmuuttajien taustoista mitään tiedä. Tässä siis erään maahanmuuttajan tarina...
MASENTAVAA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti