HEIPPA HERJAAMO!

WELHOTAR POISTUU HERJAAMOSTA KLO 10.54! =b

                                  

                                  KOHTA NARAHTAA!

KIUSA SE ON PIENIKIN (?) KIUSA!

Läpi sateen ja tuulen, myrskyn ja viiman, olen vihdoin viimeistä aamupäivää Herjaamossa! Jumaleissön, päivityksen jälkeen lähtee varsinaista palautetta Iisalameen! Minä odotin taksia 45 min. Ulkona. Kahden kassin kanssa. Olemattoman sadelipan alla. Onneksi otin päälle sen uuden kirpparitakin, kestää vähän sadetta  ja tuulta. Sormet ja varpaat ovat jäässä, märät, punaiset, turvoksissa. V...llu! Meitä kohdellaan kuin karjaa, tai karja kuljetetaan sentään lämpimissä olosuhteissa...

No, valitus siis kohta. Ei tässä ihmeempää. Eilen tyhjäsin huoneen lähes täysin. Vein myös kaffekuppini HETI pois, ettei kukaan ehdi sitä pesemään. Jotain pientä on vielä. Lisäksi pitää tyhjätä kone ja ottaa muutama kopieeraus fileistä. Omista, toki. Sitten klo 11.00 takso - toivottavasti - hakee Welhottaren kirjaston lämpimään noutamaan kirjoja, postin Mitella-vastineeseen sekä pienelle roudausretkelle. Ja sitten minä korkkaan, ainakin pienen pullon. Ah - olisin korkannut jo aamulla nyt kylmissäni, mutta tämä laskettanee vielä työpäiväksi. Aikomus on viettää ilta toivottavasti kivoissa merkeissä. Saa nähdä, aikomukset usein torppaavat odottamattomiin asioihin!

En saanut nukuttua kuin n. 3 h. Kaveri soitti illalla, ei edes kovin myöhään ja ihan kivasta asiasta eli jutusta, joka vaati vain neuvoja hänelle ja järjestelyitä. Se nyt jäi vähän pyörimään mielessä ja uni ehti mennä ohi, siis se kunnon unetus. Ja Vincent hermostui aamulla, kun ei saanut minua heti pystyyn, joten meillä oli lievää pahempi yhteenotto.

Kummisedällä on myös tänään viimoinen työpäivä. Hän lopettaa valtion alaisessa Varastossa ja siirtynee Tsadille. Minä lopettelen Tsadilla ja siirryn valtion Varastoon. Tasapaino, paino ainakin, kirjaimellisesti säilyy. Setä sai lähtiäislahjaksi minulta himoitsemansa vanhan armeijan peltipaidan, jonka löysin kirpparilta femmalla. Löytö! Arvatkaas, oliko kaveri tyytyväinen. No - OLI!!! =D

Ei nyt aamulla enempää, katsotaan illalla sitten vielä...

-------------------------------------

Moi, kissit! Mä vaa ihan lyhkäsesti. Mami on nyt oikee vihaskana, ku sill ei oo sitä suihkutusta ja mä taas meekkasi sen saman paika  ja hypin klaffisoffas. Se suuttu. Oikeesti. Ei, ei se lyä eikä semmost. Se heittelee tyynyi ja tavaroi ja puhuu rumei. Oikee rumei. Kissin koovii sattuu. Mä tiä nyt mitä mä voisin tehdä, ett se leppyis. Jos mä vaa yritän olla kilti. Mä oon ollu koko aamu bases ihan hiljaa. Kyll se laitto kaikki mun tavarat ja sillee, mutt arvatkaas oliks tyly. Mä taida uskaltaa pyytääkkää nyt mitää. Nii et mä viätän vähä hiljaseloo just ny, tsori vaa. Vaiks vähäks se on senki syy, tai siis sen elukkakaupan. Siäll ei oo ollu sitä suihkutus, vaiks mami on ostanu viimese sillo, ku siit on kerrottu täälläki. Aika paha.

Tämmöne vriijutska löyty, mami eile ehtiny kuviikaa, ku sill oli jotai puuhasteluu jonku jutun kaa. Huamisee, toivottavast sillo on parempi päivä... >o<

-------------------------------------

Toivottavasti on, Vincent, toivottavasti!

Päivän slogan: Vaihtelu virkistää, sanoi Welhotar, kun Vincentillä kylppärin lattiaa pyyhki!

Päivän biisi: Working Class Hero  =D

Luettua: No, kirjaston kirjat loppuivat. Mihinkäs muuhun sitä turvautuu kuin kirjaan, jossa on viehättäviä varkaita, velhoja, jumalia, sotia, paljon sivuja ja kissa! Eli - tottakai David & Leigh Eddings - Althalus, matka maailman ääriin. Suosittelen vaikka uusintaluentaan kaikille! Ehdottomasti lähes parasta fantasiaa... tämä kovasti pitää!

                                

                            PERUSTEELLISTA PERSTAITA!

 

 

 

TOISEKSI VIIMEINEN HERJAAMO-PÄIVITYS

ainakin toistaiseksi siis. Huomenna vielä puoleksi päiväksi, loppuvuosi lomaa ,D Ja 2.1.08 Varastoon töihin, ans kattoo ny, mitä siitäkin sitten tulee. Ainakin vaihtelua taksomatkoihin, jollei muuta. Ehehheeh, saapa Iisalami taas ihmetellä osoitteita *ilkeä virn*. Ikävä kyllä, osoite on harvinaisen helppo ja yksiselitteinen, hmph!

Onneksi nuo pahimmat pyhät ovat takana - tylsää, mahdottoman tylsää oli jo eilen. Ei mitään järkevää tekemistä. Kirjaston kirjat loppu finito! Iltasella sain jonkinlaisen tarmonpuuskan ja otin ompeluskoneen esille vartiksi. Sain uuden kuvan liukuoveen, että voi sen toisen kuvan taas pestäkin välillä.

Ai niin, Hörhö kävi kylässä. Juu, nyt tuli jouluruokia, siis eilen. Olinkin hyvin välttynyt niiltä. Mutta Hörhö toi puoli kassillista emmeitä, jotka eivät olleet kavereille ja Hörhöttärelle uponneet tai mahtuneet pakkaseen. Huh - onneksi mukana ei ollut kinkkua, siitä voipi olla ihan onnekas. Kiitellenhän sitä Welhotar ne otti vastaan ja nyt eväksenä on porganalaatikkoa jonkinmoisen kastikkeen kanssa, johon upotin mm. metvurtsin jämiä jne. Hyvää se oli, ei siinä mitään! Vielä kun jaksaisi nuo amatöörien uuden vuoden juhlinnat, hyvä olisi. Minä kun en niitä varsinaisesti juhli. Voihan toki olla, että sitä ennen tahi jälkeen, mutta ei juuri silloin, ainakaan mielellään. Ikävä juoda ja krapuloida samaan aikaan kuin puoli Suomen kansasta. Kun ei muutenkaan sovi joukkoon, pitäisikö sitä sitten seurata tässäkään välttämättä esimerkkiä?

Nukuttua on tullut äärimmäisen huonosti, liekö eilisten runsaiden päikkäreiden ja horrostelujen syytä. Tai sitten sen, että oikea olka alkoi taas jomottaa, kun yritin kiinnittää sitä kangasta riittävän ylös. Welhotar on tunnetusti persjalkainen eikä uskalla kiipeillä, joten homma oli yllättävän hankaavaa...

---------------------------------

Purrrrrrrrrrve kaiffat! Se on sitt kai arkipäivä, ku mamiskaki punkes duunii. Ois voinu jäädä himaanki. Mun miälest. Mutt se sano, ett koht se on taas jonku aikaa himas, nii ett iha hyvä. Muute palvelu pelas viälä eilenki, sain heekkuu ja normiruakaa. Ja sitt paijatuksii, aika moneenki kertaa, ku mentii nii monta kertaa pitkällee. Kattokaas, ku mä en suastu kunno paijatuksii ku sillee, ett orja on jo valmiiks pitkällää. Sitt mä meen siihe paijattavaks, oikee tungen viakkuu ja meen sen käsien pääll, ku se pitelee kirjaa sänkyss. Ei se aina oikee  tykkää, mutt silittelee kuiteski. Ja nyt mä välill oon alkanu nuuskutella sitä ja töppästä sitä mun kylmäll nenull, sillo sitä alkaa aina naurattaa... Juu, kyll mäki siit tykkään. Ei kai se nyt oo mikää iso häpee, jos tämmöne kolliki vähä tarvii hellyyttä, niinku! Oon mä joo antanu sen välill hiplaa mun masukaavoiki, mutt tosi varovasti, sillee niinku hipaste vaa. Niist mä oon edelleen tarkka, nih!

Aattelin, ett tämmösin välipäivin vois olla tällane foto paikallaa. Ett nyt vois välipäivät taas vaiks goisii ihan nätisti, kaikki kohallaa ja nenä turvass. Kliffoi päivii vaa kaikill, mä painun goisii ja venaa mamiskaa! Huamisee....

-------------------------------------

Minä alan kohta kerätä loppuja tavaroitani ja tehdä ns. töitä. Kaffetta???? Kai täällä on tänään muitakin...

Päivän slogan: Maailma on olemassa, luultavasti, minusta riippumatta.

Päivän biisi: Livin' Lovin' Maid

Luettua: Margaret Weis ja Tracy Hickman - Kääpiökuilujen lohikäärmeet, Kadonneet Kronikat osa 1. Taattua  Dragonlancea jälleen eli suositan fantasian kavereille. Vaikka tämä on näiden kronikoiden 1. osa, parasta olisi olla jotain tietoa Dragonlancesta jo ennestään... ,D Anu Kaipainen - Vihreiksi poltetut puut, romaani, joka voisi olla elämänkerta omalla tavallaan. Paljon viittauksia muihin teoksiin ja osittain niiden syntyyn. Kannattaa lukea, mikäli on kiinnostunut Kaipaisesta ja aikalaisista sekä kirjallisuudesta noin yleensä, tämä ei siis ole nimetty elämänkerraksi vaan romaaniksi.

                           

                     TOIMELIASTA TORJANTAITA!

GOOOOOOOOOOOOOD MOOOOOOOOOOOOOORNING BLOGISTAN!

Nukkuminen meni taas alle 4 h, eilinen olikin vain suurta huijausta. Siis kerran vuodessa annetaan Welhottaren nukkua ns. normaalisti. Tai sitten viini auttoi – juu, ihan varmasti. Nyt alankin juopotella urakalla. Saisi edes nukuttua! Prle. Kohta menen yrittämään uusia aamu-unien jatkoa, tämä ei ole kivaa. Ei sitten yhtikäsollenkaan! *taustalla hulikoppereiden säksätystä, päätä särkee*

 

Belgarion kävi eilen syömässä ja palauttamassa pari-kolme kirjaa. Hän lukee melkoista tahtia myös. Tämän vuoden suosikkiruaat ovat näemmä: savulohipasteijat, sienisalaatti sekä täytetyt egut. Ei  sitä paljon tarvita, että vähään tyytyväiset ihmiset nauttivat ruuasta ,D Eilen lisäksi syötiin vielä kylmäsavulohi loppuun, lisäksi vängersin liha-chilipataa, oikein jouluista kun laitoin sekä vihreää että punaista chiliä. Kelpasi tuokin. Huomenna Belgarionin loma loppuu ja mies häipyy ties kuinka pitkäksi aikaa... murrr. Moneksi viikoksi, ei kiva eikä mukava! Velvoitin hänet meilaamaan heti välittömästi, jos jää pidemmäksi aikaa Riksuun. Pakkohan lapselle on laittaa sitten etanapostia!

 

Huomenna ja ylihuomenna pitäisi vielä Herjaamolle, vähäksi aikaa. Perstaina teen vain puoli päivää, ettei jää turhaan ilmaisia tunteja Tsadille. Sitten on taas noita älyttömiä pyhiä, jäks. En tykkää. Paitsi että on vapaata. Ja sitten sinne Varastoon. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Kannattaa seurata rapoja, elämä muuttuu lievästi mielenkiintoiseksi, kun pääsee haukkumaan uusia työkavereita ja pomoja ,>

 

Muuten täällä residenssissä on tylsää, lähes-viimeinen-kirja on menossa. Kohta täytyy tyytyä omien hyllyjen tarjontaan. Mitään ei tapahdu eikä mitään huvita tehdä, vaikka tekemistä ehkä olisikin. Olen tympääntynyt. Tod.näk. itseeni.

 

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kissit! Mull oo mitää onkelmii tekemiste kaa. Ku kerta saa olla himas eli lotkottaa sänkyss ja just sain aamuheekut. Vähäks onki nyt ollu erilaisii ruakii, kissimuanaa ja muuta. Eilenki söin sitt lohipasteijaa vähä ja sain lihaa ekaks siit padast, ennen kilei. Ja semmost, ett mull on ollut ihan täys palvelu vaiheeks *virn*. Orjan kaas oon goisinu, eilenki sen pään viakus, mutt sitt siirryn pois. Se taas alko pyärii toss aikasi, mäki vast heräsi siihe. Eikä sill unetus riittäny. Iha varpisti mä en kyll herättäny siä, en. Poika kävi eile mmmmmmmm, on se sitt kiva. Taas mä sain olla sen viakus eikä se häätäny pois tai mitää. Sain nuuskuttaa jotai sen kakkupalastki, vaiks en syäny. Se anto haistella ja lipasta ja sitt se vaa nauro. Harmi, ett se nyt on pitempää pois.

 

 

 

Täss mä makaa Pojan viakus, vaiks poikaa ei näy, mamiska otti sillee tän foton. Mutt hei, me mennää goisii nii ett kliffaa päivää vaa kaikill. Huamisee.

 

------------------------------------------

 

Kyllä, ehdottomasti on saatava lisää unta. Silmiä kirvelee, päätä särkee....

 

Päivän slogan: Kun sorretaan tarpeeksi pitkään, sorrettu ei enää ymmärrä tilaansa eikä halua siitä pois.

 

Päivän biisi: Kulkurin iltakalja

 

Luettua: Mary Lawson – Sillan luona, ei paha, kertomus Kanadan maaseuduilta 30 – 50-luvuilta, veljesten välisistä suhteista ja niiden seurauksista. Ihan luettavaa, siis tähän muuhun seuraan verrattuna. Tuomas Kyrö – Benjamin Kivi, miehen tie voittajaksi (?) ja ... mieheksi(kö) useamman nimen ja keinottelujen kautta. Joku ehkä pitäisi, minä en. Eli en pitänyt. Uzodinma Iweala – Ei kenenkään lapset, kirja lapsisotilaista yhden näkökulmasta. Tästäkin on kovasti kohuttu ja saanut palkintojakin. En nähnyt ansioita. Juu, on se kamalaa on. Mutta silti, jos kirjallisia ansioita etsii, minä en niitä tästä löydä, tsori taas. Heikki Hietamies – Eihän se niin ollut, kirjailija palkataan kirjoittamaan kauneussalongin rouvan elämänkertaa, joka paljastuu aina vain erikoisemmaksi. Lienee yrittää olla hupikirja, ei hupituttanut. Kehnoa.  Nora Roberts – Savuhuntu, tulipaloja, vanha vainooja ja dharmatiikkaa, rhomantiikkaa ja suuri loppuhuipennus. Hmph, hömppää, kirjailijan taattua ammattitaitoa, mutta silti. Lukeehan tämänkin, jos ei muuta löydä. Eli todella kehnoa materiaalia viimeksi tarttui kirjastosta mukaan. Ärsyttävää!

 

                                    

 

                            KETTUMAISTA KEKSIVIIKKOA!

 

HUAAAAH - VÄTYSTÄÄ...

Welhotar veti sikiunia   a i n a k i n   7 h. Vuoden ennätys - ja vieläkin väsyttää. Niin että vain aivan lyhyesti eilisestä.

Kummisetä tuli lounaskaveriksini. Ruokaa oli juuri sopivasti ja hyviä plaatuja, olimme siis tyytyväisiä. Kummisetä oli erityisen ihastunut sienisalaattiin ja täytettyhin eguihin sekä olutsalamiin (eestiläiseen vaihtoehtoon, täyttä lihaa...). Ruuan jälkeen (kumpikin juo vettä ruuan kanssa, aina!) siirryimme maistelemaan valkoviiniä, jota jostain oudosta syystä oli ilmestynyt tuonne kaappeihin. Maistelimme, juorusimme, suunnittelimme sekä Uuden Tulokkaan ja Belgarionin tulevaisuuden valmiiksi (helppo juttu) ja muuten vain käkättelimme joutavia.

Ilta siis meni oikein mukavasti, ihan viihdykästä oli eikä kummankaan tarvinnut istuskella yksin. Tänään Belgarion tulee syömään ja Kummisetä menee siskonsa luo perinteiseen joulupöytään. Eli eipä siis ihmeitä. Pukki ei meikäläistä muistanut, ehkä onneksi. Paitsi siis nuilla valkoviineillä, eivätkä ne edes vielä ole loppu. Otti oli sen verran maltillista ,D

Mutta uni ei ole vieläkään hellittänyt otettaan, joten painun takaisin peittojen alle kaffet juotuani. Parempi päivitys joko myöhemmin tänään tahi sitten huomenna. Olkoon tämä tällainen välirapo, että mukavaa oli ja ruokaa ei jäänyt =D

Ai niin, Vincentkään ei kykene kirjoittamaan. Hän on syönyt itsensä lähes tajuttomaksi erilaisilla jouluheekuilla, puukki- ja pussukkaruuilla, joita sai lahjaksi! Vincent vain nukkuu ja herää välillä katselemaan, olisiko lisäheekkua tarjolla. Joten vetäydymme molemmat takaisin sänkyyn.

                               

                      KIVAA JUHLAN JÄLKEISTÄ PÄIVÄÄ!

 

 

 

 

AAMUYÖLLÄ VALOJA IKKUNOISSA =o

Aika monessa ikkunassa on valo, kello on 2.30... siis kinkunpaistoa, arvelen ja kaikesta päätellen! Ensimmäinen jouluikävyys kaveripiirissä onkin jo tapahtunut. Eräs  tuttu soitteli eilen aamulla kuuden tienoilla, vähän jurrissa ja itkeskellen. Täysi-ikäiset lapset olivat nauttineet hänen kanssaan jotakin vaffempaa ja alkaneet sitten riidellä, jättäneet kaverin itsekseen itkemään ja vahtimaan kinkkua. No, kukaan muu kuin Welhotar ei ole hereillä siihen aikaan, joten minullehan hän soitti. Yritin rauhoitella, että eihän siinä se kummempaaa – asia varmasti selviää kaikkien ollessa selvin päin. Ja kinkkukin tuntui jo olevan lähes valmiina. Käskin mennä nukkumaan ja vähän selvittelemään päätään ja soittamaan sitten lapsille ja puhumaan asiasta. Että turha pidellä vihaa, kuka kasvatti ketä ja miten, kuka erosi kenestä ja miksi jne. Tragediaa, tavallaan. Ikävää vain kuulla hänen itkeskelyään siinä. Jotenkin ymmärsin, että siinä lapset nyt kyllä syyllistivät äitiään syyttä suotta, muutaman siiderin uholla ja kahdestaan häntä vastaan. Tiedän aivan varmasti, että hän on huolehtinut aina lapsistaan erinomaisen hyvin yksinhuoltajana! Liekö nyt sitten lapsilla keittänyt joku juttu juuri jouluna yli tms. En osaa sanoa, toivottavasti asia selviää ja uutiset ovat tänään jo parempia!

 

Täällä ei riidellä. Ihan siksi, koska yksin on aika vaikea riidellä! Korkeintaan voi soimata ja takoa itseään päähän, että on joskus erinäisiä tyhmyyksiä tehnyt. Joista on itse joutunut selviämään sekä niitä myös korjaamaan. Turha siis itkeä omia typeryyksiään, ei se miksikään näin jälkikäteen muutu!

 

Ikävä postauksen aloitus, jotenkin se jäi eilen vähän kaihertamaan mieltä. No, tänään illemmalla taas puhelimet käyvät kuumina. Vanhan tavan mukaan useampikin kaveri viestittää itsestään tai minä itse soittelen heille päin.  Hah – yhdellä ystävällä on huomenna syntymäpäiväkin...

 

Joulukatastrofi täälläkin kuitenkin tapahtui: Hirveä kolina ja meteli aivan keskellä yötäl. Heräsin ja jähmetyin. Mitä hvettiä tapahtui? Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että onko Black Beauty kunnossa. Muuta arvokasta täällä ei ole. Juu, läheltä liippasi. Toisena, mutta vähäisempänä kävi sekunnin sisällä mielessä parvekkeen kynttilälyhty tai sitten kirjahyllyn sortuminen. Ei sentään, tuo yksi viherikkö joka roikkuu ikkunassa ja kuvittelee kasvavansa, oli tippunut kokonaan alas. Eli minulla on kaikissa roikkiksissa viherkasveissa kiinnitys rissaan, jotta niitä voi vedellä kiskoilla. Nyt rissa oli ilm. pettänyt ja härpäke tipahtanut. Onneksi toisen, ison puskan päälle. Mikään ei ollut vaurioitunut, ei rikki. *huokaus* Kasvitkin nousivat ihan pirteinä ja sain kaikki korjattua. Jostain kumman syystä kissä ei edes häntäänsä heilauttanut – on siinä minulla vahtikissi! Hmph!

 

Eilen tuli siivottua koko residenssi, kohtuuhyvin jopa. Lisäksi pesin koko kylppärin (se on aina urotyö, lattia on huomattavan pluikas!). Pyykkiä pesin ison koneellisen. Mitä vielä – sitä pientä puuhastelua ja vähän vaatteiden korjaamista. Ja lukemista. Jäks – kirjat loppuvat aivan varmasti liian aikaisin. Welhotar on syvästi huolissaan ja rauhatoinen!

 

Sienet ovat sulamassa salaattia ajatellen. Muu kaikki on valmiina. Kananmunia keitellään tuossa myöhemmin aamulla, sitten ne täytetään ja koristellaan. Samoin laitellaan jotakin pientä valmiiksi. Periaatteena edelleenkin se, että vähän, mutta sitäkin parempaa ;D Ja aika montaa plaatua kuitenkin. Muuten lounas on lähes valmis nostettavaksi pöytään silloin kun nälättää. Ei edelleenkään siis mitään perinteistä! Mutta te muut – nauttikaa omista ruuistanne yhtä paljon kuin minä (ja ehkä Kummisetä) omistamme. Herkkua on siinä, useammanlaista ,D Kissikin on jo saanut etukäteismaistiaiset ja lisää on tulossa...

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrvista vaa, kaikki kissinkat! Juu, niinku mamiska sanoski jo, meill on oikeesti nyt heekkui. Mä saan omii heekkui ja sitt maistiaisii kaikist, mitä mamiki syä. Ett taatusti tulee jotai. Nyt mä sain normiaamuheekut ja sitt kissinmuanaa. Mut muanaa vaa ihan vähä. Mä luulen ,ett se on just sen takii, ett mahtuis sitt kaikki muu, mitä varpisti on tulos. Ei oo tyhmä mami. Enkä mäkää, mä söin nyt ja alan kohta goisii, ett oon sitt valppaana pöydäss ku aletaa safkaa. Eile orja inventeeras tota jääskobee ja kyllä siältä vaa tuli hyvii haisulei, jesh! Ja me saadaa olla iha keskenää, korkeintaa Kummisetä tulee käymää. Poikaa ois vähä ikävä, mutt se hei tulee viälä käymää toss ... ööö... joku päivä, enneku se menee sinne jonneski takasi. Ett mä kyll toivon, ett sillonki viälä on jotain kivaa syätävää. Muute on rauhallist. Mami sano, ett mä en muka vahtinu ku jotai tippu. Kyll mä vahdin, mutt jos joku kasvis tippuu akkunast, mitä mä muka sill teen? Täh? Se minkää pääll tippunu, ni mä ajatteli, ett anti olla sitte. Nou hätä, mami ja mä ollaan turvas. Ja toi mamin kone. Tai siis meidä kone. Ku mäki kerta skrivaa mun juttui. Mä oon kans ajatellu, ett jos mäki alkasi skrivaa johki lehtee, ku mamiskaki kerta. Mä voisin olla hyvä, niinku tuada tota kissinäkökulmaa sillee esille. Tarttee miättii asiaa, mamill vois olla jotai idiksii. Tartteeki ehdotella sille! Sitt mä voisin ostaa mulle mun omii safkoi ja sillee. Vaiks mä mitää muuta tarviikkaa oikeestaa. Se oli vaa tommone yks ajatus. Ku mamiska koko ajan taas on nakutellu ja korjaillu jotai sen juttuu. Ett jos mäki niinku. Semmone Vinskin neuvoi orjie kasvatuksee –palsta, vaiks *virn*.

 

 

Basekuva taas, joo. Kattokaas, mä viätän aina osan päiväst bases, ku se on tän torpan rauhallisin mesta. Eilenki ku orja siivos, sinnehä se oli pakko mennä turvaa! Mutt hei – kaikill edellee tosi heekukasta päivää! Huamisee taas..

 

--------------------------------------

 

Jep, huomiseen. Minä taidan jatkaa lukemista ja etsiä yhden viukunan...

 

Päivän slogan: Jos joku kävelee jatkuvasti ylitsesti, nouse ylös lattialta!

 

Päivän biisi: Pakollinen joulu

 

Luettua: Reko Lundán – Rinnakkain, melko hyvä kuvaus keskiluokkaista paremman (!) rivaritaloyhtiön elämästä, naapuri"sovusta" sekä varsinkin erään pariskunnan suhteista, miehen burn outista jne. Eli ei paha, ollenkanas. Suositan, Lundán osasi (se viimeisin oli floppi, olen edelleen sitä mieltä).  Katri Manninen – FC Venus, Anna ja Pete. Juu, siis tämä kai on joku leffakin. Welhotar ei niitä katsele. Ahaa, siis tämä on ikäänkin tapahtumia ennen leffaa, just, just! No, tosihömppää, sopii luettavaksi siivouksen ja perunoiden keittämisen ohessa. Muuten ei. Miina Supinen  - Liha tottelee kuria, miksi ihmeessä tästäkin on kohuttu. Ei tässä todellakaan ole mitään ihmeellistä. Ihan lukukelpoinen opus, mutta ei siis sen kummempaa. Yrittää kovasti kuvata jonkinlaista erilaisen perheen elämää perheenjäsenien kautta. On siis aivan luettavaa, eli lukea voi, jos vastaan kävelee. Eipä tässä muuta sanottavaa oikein ole. Kirjoittaja olisi voinut tarkistaa vielä kertaalleen tekstinsä, pari kohtaa eivät ole loogisesti toisiinsa liittyviä eli korjailut on tehty huolimattomasti – sorry.

 

JA LOPUKSI WELHOTAR, BELGARION JA VINCENT TOIVOTTAVAT KAIKILLE KÄVIJÖILLE RAUHAPITOISTA JA MUKAVAA PÄIVÄÄ SEKÄ NUITA PYHIÄ – KINKUKASTA JA LAHJAKASTA JOULUA SIIS!

 

 

PITÄKÄÄ KIVA PÄIVÄ!

SE ON PIDEMPI KUIN LUULETKAAN,

siis päivä tietysti – mitä te nyt oikein ajattelitte! Jos päivä nimittäin tulee näkyviin. Koko yö on ollut hurrrrrrrjan sumuista, oikeasti! Heräsin klo 1 enkä saanut unta. Reippailin lukemalla ja menin uudestaan katselemaan unia. Kai kaikki tietävät, että jos nukkuu vasemmalla kyljellä, näytetään asiaohjelmia ja Pikku Kakkosta, oikealla puolella nukkuessa saa nähdäkseen seksiä ja väkivaltaa. Pah – minähän EN voi nukkua oikealla kyljellä lainkaan. Joten asiaohjelmia oli tarjolla, erittäin viihdyttävää sellaista kylläkin. Hain nimittäin sihteerin hommia Harkimolta, hän pyysi haastatteluun ja tätä seikkailua jatkui sitten lyhyin väliajoin, ilman mainostaukoja, tuon kolmisen tuntia. Hauska uni, oikein hauska, kaikkinensa siis. Muista katsoa alhaalta Luettua-osio, niin tiedät miksi ,D

 

Ihmiset ovat tulleet hulluiksi! Kirjastokin oli hukannut tilaamani kirjan, yhden niistä. Se oli luukutettu koneelle saapuneeksi, mutta ei sitä Malmilta löytynyt. Ketutti, kirjatarjonta oli melko vähäistä. Loppupäätelmänä kirjastoleidin kanssa totesimme, että se on jouluhärdellissä mennyt väärään kirjastoon ja tarkistamatta hyllyyn. Toivomme, että joku sen huomaa ja toimittaa ensi la mennessä oikeaan paikkaan. Epäreilua kohdella juuri minua tuolla tavalla. No, sain kuitenkin luettavaa, ehkä liian vähän. Täytyy varmaan juopaista vähän yhtenä iltana tai jotain, että kirjoja säästyy... Niin, kaupat ja koko Malmin ostari oli täynnä oudosti käyttäytyviä ihmisiä. Aivan kuin ruoka olisi loppumassa ihan just nyt. Teräsmummot kiilasivat ylitsemme, lapset jäivät alle, koska vanhempia ei näkynyt! Aivan sairasta menoa. Pakko oli kuitenkin ne normiostokset tehdä. Liha- ja kalatiskeillä kävi taistelu, kuin ne olisivat kortilla. Käääk, olin onnellinen, kun pääsimme nopeasti pois! Huh – en tajua, en todellakaan...

 

Aliupseerin (HUOM!!!) kanssa sitten keskityimme kotona ruokailuun. Alkupaloiksi pieniä savulohipasteijoita. Belgarionia on pidetty selkeästi intissä nälässä, hän söi neljä, minä yhden. Sitten ns. parempi lounas eli pieniä kebab-tyyppisiä tankoja (Liiteristä, hyviä), riisiä, johon ymppäsin sekaan pari lusikallista vihreää pestoa, tomaattipohjainen kastike sekä oviileja. Njam, erinomaisen herkukasta. Jälkkärinä saivat kyytiä kaffe ja limekakku sekä piparit. Siinä ohessa sitten muutama marmeladipallukka, sekokarkki ja se kaffesukulaati, johon olen nyt täysin koukkuuntunut. Ihan vaan jos kukaan muu ei ole törmännyt: ns. vihreitä kuulia on sellaisena sekalaisena variaationa, jossa on vihreiden lisäksi myös eri värisiä marmeladikuulia – ovat yllättävän hyviä ja suositan em. karkkityypistä pitäville! Onneksi meillä oli sellainen minirasia, 2 kpl kutakin laatua ,D Kaffesuklaankin kanssa osasimme jo olla maltillisia. Vain pari-kolme palasta, ei rivitolkulla! Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on se, että varokaa, jos ostatte peltipurkeissa olevia herkkuoviileja. Niitä, joissa on avusrengaskansi. Se sisäpuoli on veitsenterävä – tai itse asiassa terävämpi kuin Welhottaren veitset. Siinä sohratessani sitten valuttelin reippahasti verta peukalon tyvestä, siihen leikkautui syvä senttinen haava. Onneksi se oli myös niin siisti, että painui nopeasti umpeen eikä ole kipeä! Dharmaattisen näköistä, kun veri sekoittuu oviileihin tiskipöydällä =I

 

Lahjustin sitten Belgarionin sillä haisusetillä. Hän vaikutti oikein tyytyväiseltä. Tuoksu ON hyvä, minä testasin... en halua, että hän alkaa käyttää jotain kamalaa markettitavaraa ja suorastaan haista! Pussissa oli dödöä, partavettä/toilettisellaista sekä shampoota hiuksiin/koko keholle. Lisäksi huvikseni sujautin mukaan pienen pienen nalleparin, sellaisen, joita tyttöset pitävät maskotteina laukuissa tai kännyissä. Kun Belgarion käänteli sitä, sanoin sen olevan hänen kottaraiselleen. Vaihtoipa Poika väriä oudosti. Rauhoittui sitten siinä kun sanoin, että voihan niitä käyttää myös poleteissa tai natsojen tilalla (natsat kiinnitetään nykyisin darralla, ei ompelemalla) ;D Että näyttäisi todella olevansa niin hullu kuin äitinsäkin. Ei kuitenkaan heti luvannut! Selvisi myös, että hän lounastaakin aattona exän kanssa. Viimeksi exä oli marmattanut useamman viikon, kun hän ei ollut paikalla. Ei se mitään. Minä lounastan yksin tahi Kummisedän kanssa sitten. Joulupäivänä hän menee mummolleen tekemään selvää vanhanaikaisesta joulupöydästä. Lupasi sitten ke tulla tänne syömään kunnon ruokaa ja palauttamaan yhden kirjan. Olin säästellyt kirjaston antimista tuota fantasiapuolta hänellekin luettavaksi, mutta palautuspäivä on ensi vkolla, koska ao. kirjasta on varauksia eikä sitä voinutkaan uusia. Muut uusin jo pitkälle tammikuuhun.

 

Belgarion nimittäin tulee siirtymään helmikuun alussa Riihimäeltä tod.näk. Säkylään, jossa viettänee sitten loppuajan. Vähän pitkätkö lomailumatka, mutta haitanneeko tuo! Tämä vain tarkoittaa nyt sitä, että hän on melkolailla kiinni lähiviikot. Ainakin vuoden vaihteen, sitten tulee uusi erä armeijan sekovärisiin ja tuolloin ei heitäkään päästetä lomille. Pahimmoillaan voi mennä ainakin 3 vkoa, ettei häntä näy. Sovimme, että hän lähettää heti meiliä, jos ei pääse lomalle. Tällöin voin lähettää hätäapua etanapostissa *virn*, jota toivottavasti ei siis tutkita eikä sensuroida.

 

--------------------------------------------

 

Purrrrmenta, kaikki kissinkat! Nonnih, nyt se sitt on alkanu, heekkuja saa jo – saatteks te kans?! Eile nimittäi Poika tuli taas. Ai ku se on sitt kiva, mä saan mennä se viakkuu ja se on mulle sitt kilti. Ei koskaaikinä häädä pois viakust eikä mitää...mmm...kilti Poika. Ja sitt mä sain maistaa sitä pasteijaa ja sitä pötkylää. Ja sitt mami anto mulle sitä pussiheekkumuanaa, se on melkee parasta. Kyll mä tulinki niin täytee, ett noita nauratti. Mitä nauramist siin muka on, ett mä levisin soffall melkee pojan yli ja aloin vetää kunnon unkkoi. Nii, se nauru tuli siit, ett mä muka kuarsasi! Nouwei, no, ehkä vähä äänteli. Mutt silti, vähä mä loukkaannui kyll. Mutt ku se safka kerta oli nii hurja hyvää. No, tällee saiski sitt jatkuu. Eilen noi hakitti viälä lisää muanaa, mulleki kans! Ett kyll siältä jotai on tulossa varpisti. Nytki väsyttää, mami anto aamuheekkui ja väsy iski. Mutt se osti jotai fisuu ja normikissinmuanaa – skobes on viälä toistaki fisuu ja kaikkee. Njam! Mulle tulee taatusti kissinpäivät! Ja hei, mamiska sai semmose näti kukkajutu, niinko semmose, miss on hajusinttei, mutt koristeen on vihreet ja kauroi! Arvatkaas, kuka käy natustaas niit kauroi >o< Mami ensi sano, ett ei. Mutt sitt se kai hiffas, ett ne ei voi olla mitenkää myrkyllisii ja toiseks, ei mua kandee kiältää. Ku ei se voi sitä korii mihkää piilottaakkaa! Ett ihan turha olla hualissaa, en oo ehtinyt viä ees syädä niit kaikkii *kollivirn*.

 

 

Täss mä taas loikoon bases, niinko semmone mun rauhallisin mesta. Mutt kavrut – mä toivon kaikill kliffoi päivii tein porukoitte kaa ja heekkuja tuvan täydeltä! Me kyll ollaa himas ja nautitaa, ett huamisee...

 

------------------------------------------

 

Aivan, nautitaan! Tänään aion vähän siivoskella ja pestä pyykkiä. Myös ompeluskoneella olisi asiaa... katsotaan nyt, minulla ei ole mitään kiirettä yhtään mihinkään.

 

Päivän slogan: Vain ihminen pystyy keksimään tavoitteen, jota on mahdoton saavuttaa.

 

Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi

 

Luettua: Sue Grafton – S niin kuin synti, juu, Kinsey Millhone tutkii jälleen. Nämä aakkosdekkarit nyt noudattavat omaa, harmitonta kaavaansa. Eli ei ihmeemmin yllätyksiä, ei suurta dekkaria edes. Pikemminkin sellaista kevyttä luettavaa puuhastelujen välissä. En varmaan osaa sitten arvostaa, mutta tämä on enempi sellaista kertakäyttötavaraa meikäläiselle eikä herätä ihmeempiä ambitioita edes arvostella näitä. Anja Snellman – Harry H., kas, kuviteltua parempaa luettavaa. Itse asiassa, minä jopa pidin. Uskallan jopa suositella. Luulin tätä aivan paashaksi, ei ole. Kerrankin iloisa ylläri, joka ilmeisesti sitten johti näiden aamu-unien tematiikkaan. Eli kannattaa lukaista pois, jos tämän tapaa jossakin.

 

                                

 

                           SUMUKASTA SUNNUNTAITA!