ainakin toistaiseksi siis. Huomenna vielä puoleksi päiväksi, loppuvuosi lomaa ,D Ja 2.1.08 Varastoon töihin, ans kattoo ny, mitä siitäkin sitten tulee. Ainakin vaihtelua taksomatkoihin, jollei muuta. Ehehheeh, saapa Iisalami taas ihmetellä osoitteita *ilkeä virn*. Ikävä kyllä, osoite on harvinaisen helppo ja yksiselitteinen, hmph!
Onneksi nuo pahimmat pyhät ovat takana - tylsää, mahdottoman tylsää oli jo eilen. Ei mitään järkevää tekemistä. Kirjaston kirjat loppu finito! Iltasella sain jonkinlaisen tarmonpuuskan ja otin ompeluskoneen esille vartiksi. Sain uuden kuvan liukuoveen, että voi sen toisen kuvan taas pestäkin välillä.
Ai niin, Hörhö kävi kylässä. Juu, nyt tuli jouluruokia, siis eilen. Olinkin hyvin välttynyt niiltä. Mutta Hörhö toi puoli kassillista emmeitä, jotka eivät olleet kavereille ja Hörhöttärelle uponneet tai mahtuneet pakkaseen. Huh - onneksi mukana ei ollut kinkkua, siitä voipi olla ihan onnekas. Kiitellenhän sitä Welhotar ne otti vastaan ja nyt eväksenä on porganalaatikkoa jonkinmoisen kastikkeen kanssa, johon upotin mm. metvurtsin jämiä jne. Hyvää se oli, ei siinä mitään! Vielä kun jaksaisi nuo amatöörien uuden vuoden juhlinnat, hyvä olisi. Minä kun en niitä varsinaisesti juhli. Voihan toki olla, että sitä ennen tahi jälkeen, mutta ei juuri silloin, ainakaan mielellään. Ikävä juoda ja krapuloida samaan aikaan kuin puoli Suomen kansasta. Kun ei muutenkaan sovi joukkoon, pitäisikö sitä sitten seurata tässäkään välttämättä esimerkkiä?
Nukuttua on tullut äärimmäisen huonosti, liekö eilisten runsaiden päikkäreiden ja horrostelujen syytä. Tai sitten sen, että oikea olka alkoi taas jomottaa, kun yritin kiinnittää sitä kangasta riittävän ylös. Welhotar on tunnetusti persjalkainen eikä uskalla kiipeillä, joten homma oli yllättävän hankaavaa...
---------------------------------
Purrrrrrrrrrve kaiffat! Se on sitt kai arkipäivä, ku mamiskaki punkes duunii. Ois voinu jäädä himaanki. Mun miälest. Mutt se sano, ett koht se on taas jonku aikaa himas, nii ett iha hyvä. Muute palvelu pelas viälä eilenki, sain heekkuu ja normiruakaa. Ja sitt paijatuksii, aika moneenki kertaa, ku mentii nii monta kertaa pitkällee. Kattokaas, ku mä en suastu kunno paijatuksii ku sillee, ett orja on jo valmiiks pitkällää. Sitt mä meen siihe paijattavaks, oikee tungen viakkuu ja meen sen käsien pääll, ku se pitelee kirjaa sänkyss. Ei se aina oikee tykkää, mutt silittelee kuiteski. Ja nyt mä välill oon alkanu nuuskutella sitä ja töppästä sitä mun kylmäll nenull, sillo sitä alkaa aina naurattaa... Juu, kyll mäki siit tykkään. Ei kai se nyt oo mikää iso häpee, jos tämmöne kolliki vähä tarvii hellyyttä, niinku! Oon mä joo antanu sen välill hiplaa mun masukaavoiki, mutt tosi varovasti, sillee niinku hipaste vaa. Niist mä oon edelleen tarkka, nih!
Aattelin, ett tämmösin välipäivin vois olla tällane foto paikallaa. Ett nyt vois välipäivät taas vaiks goisii ihan nätisti, kaikki kohallaa ja nenä turvass. Kliffoi päivii vaa kaikill, mä painun goisii ja venaa mamiskaa! Huamisee....
-------------------------------------
Minä alan kohta kerätä loppuja tavaroitani ja tehdä ns. töitä. Kaffetta???? Kai täällä on tänään muitakin...
Päivän slogan: Maailma on olemassa, luultavasti, minusta riippumatta.
Päivän biisi: Livin' Lovin' Maid
Luettua: Margaret Weis ja Tracy Hickman - Kääpiökuilujen lohikäärmeet, Kadonneet Kronikat osa 1. Taattua Dragonlancea jälleen eli suositan fantasian kavereille. Vaikka tämä on näiden kronikoiden 1. osa, parasta olisi olla jotain tietoa Dragonlancesta jo ennestään... ,D Anu Kaipainen - Vihreiksi poltetut puut, romaani, joka voisi olla elämänkerta omalla tavallaan. Paljon viittauksia muihin teoksiin ja osittain niiden syntyyn. Kannattaa lukea, mikäli on kiinnostunut Kaipaisesta ja aikalaisista sekä kirjallisuudesta noin yleensä, tämä ei siis ole nimetty elämänkerraksi vaan romaaniksi.
TOIMELIASTA TORJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti