siis päivä tietysti – mitä te nyt oikein ajattelitte! Jos päivä nimittäin tulee näkyviin. Koko yö on ollut hurrrrrrrjan sumuista, oikeasti! Heräsin klo 1 enkä saanut unta. Reippailin lukemalla ja menin uudestaan katselemaan unia. Kai kaikki tietävät, että jos nukkuu vasemmalla kyljellä, näytetään asiaohjelmia ja Pikku Kakkosta, oikealla puolella nukkuessa saa nähdäkseen seksiä ja väkivaltaa. Pah – minähän EN voi nukkua oikealla kyljellä lainkaan. Joten asiaohjelmia oli tarjolla, erittäin viihdyttävää sellaista kylläkin. Hain nimittäin sihteerin hommia Harkimolta, hän pyysi haastatteluun ja tätä seikkailua jatkui sitten lyhyin väliajoin, ilman mainostaukoja, tuon kolmisen tuntia. Hauska uni, oikein hauska, kaikkinensa siis. Muista katsoa alhaalta Luettua-osio, niin tiedät miksi ,D
Ihmiset ovat tulleet hulluiksi! Kirjastokin oli hukannut tilaamani kirjan, yhden niistä. Se oli luukutettu koneelle saapuneeksi, mutta ei sitä Malmilta löytynyt. Ketutti, kirjatarjonta oli melko vähäistä. Loppupäätelmänä kirjastoleidin kanssa totesimme, että se on jouluhärdellissä mennyt väärään kirjastoon ja tarkistamatta hyllyyn. Toivomme, että joku sen huomaa ja toimittaa ensi la mennessä oikeaan paikkaan. Epäreilua kohdella juuri minua tuolla tavalla. No, sain kuitenkin luettavaa, ehkä liian vähän. Täytyy varmaan juopaista vähän yhtenä iltana tai jotain, että kirjoja säästyy... Niin, kaupat ja koko Malmin ostari oli täynnä oudosti käyttäytyviä ihmisiä. Aivan kuin ruoka olisi loppumassa ihan just nyt. Teräsmummot kiilasivat ylitsemme, lapset jäivät alle, koska vanhempia ei näkynyt! Aivan sairasta menoa. Pakko oli kuitenkin ne normiostokset tehdä. Liha- ja kalatiskeillä kävi taistelu, kuin ne olisivat kortilla. Käääk, olin onnellinen, kun pääsimme nopeasti pois! Huh – en tajua, en todellakaan...
Aliupseerin (HUOM!!!) kanssa sitten keskityimme kotona ruokailuun. Alkupaloiksi pieniä savulohipasteijoita. Belgarionia on pidetty selkeästi intissä nälässä, hän söi neljä, minä yhden. Sitten ns. parempi lounas eli pieniä kebab-tyyppisiä tankoja (Liiteristä, hyviä), riisiä, johon ymppäsin sekaan pari lusikallista vihreää pestoa, tomaattipohjainen kastike sekä oviileja. Njam, erinomaisen herkukasta. Jälkkärinä saivat kyytiä kaffe ja limekakku sekä piparit. Siinä ohessa sitten muutama marmeladipallukka, sekokarkki ja se kaffesukulaati, johon olen nyt täysin koukkuuntunut. Ihan vaan jos kukaan muu ei ole törmännyt: ns. vihreitä kuulia on sellaisena sekalaisena variaationa, jossa on vihreiden lisäksi myös eri värisiä marmeladikuulia – ovat yllättävän hyviä ja suositan em. karkkityypistä pitäville! Onneksi meillä oli sellainen minirasia, 2 kpl kutakin laatua ,D Kaffesuklaankin kanssa osasimme jo olla maltillisia. Vain pari-kolme palasta, ei rivitolkulla! Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on se, että varokaa, jos ostatte peltipurkeissa olevia herkkuoviileja. Niitä, joissa on avusrengaskansi. Se sisäpuoli on veitsenterävä – tai itse asiassa terävämpi kuin Welhottaren veitset. Siinä sohratessani sitten valuttelin reippahasti verta peukalon tyvestä, siihen leikkautui syvä senttinen haava. Onneksi se oli myös niin siisti, että painui nopeasti umpeen eikä ole kipeä! Dharmaattisen näköistä, kun veri sekoittuu oviileihin tiskipöydällä =I
Lahjustin sitten Belgarionin sillä haisusetillä. Hän vaikutti oikein tyytyväiseltä. Tuoksu ON hyvä, minä testasin... en halua, että hän alkaa käyttää jotain kamalaa markettitavaraa ja suorastaan haista! Pussissa oli dödöä, partavettä/toilettisellaista sekä shampoota hiuksiin/koko keholle. Lisäksi huvikseni sujautin mukaan pienen pienen nalleparin, sellaisen, joita tyttöset pitävät maskotteina laukuissa tai kännyissä. Kun Belgarion käänteli sitä, sanoin sen olevan hänen kottaraiselleen. Vaihtoipa Poika väriä oudosti. Rauhoittui sitten siinä kun sanoin, että voihan niitä käyttää myös poleteissa tai natsojen tilalla (natsat kiinnitetään nykyisin darralla, ei ompelemalla) ;D Että näyttäisi todella olevansa niin hullu kuin äitinsäkin. Ei kuitenkaan heti luvannut! Selvisi myös, että hän lounastaakin aattona exän kanssa. Viimeksi exä oli marmattanut useamman viikon, kun hän ei ollut paikalla. Ei se mitään. Minä lounastan yksin tahi Kummisedän kanssa sitten. Joulupäivänä hän menee mummolleen tekemään selvää vanhanaikaisesta joulupöydästä. Lupasi sitten ke tulla tänne syömään kunnon ruokaa ja palauttamaan yhden kirjan. Olin säästellyt kirjaston antimista tuota fantasiapuolta hänellekin luettavaksi, mutta palautuspäivä on ensi vkolla, koska ao. kirjasta on varauksia eikä sitä voinutkaan uusia. Muut uusin jo pitkälle tammikuuhun.
Belgarion nimittäin tulee siirtymään helmikuun alussa Riihimäeltä tod.näk. Säkylään, jossa viettänee sitten loppuajan. Vähän pitkätkö lomailumatka, mutta haitanneeko tuo! Tämä vain tarkoittaa nyt sitä, että hän on melkolailla kiinni lähiviikot. Ainakin vuoden vaihteen, sitten tulee uusi erä armeijan sekovärisiin ja tuolloin ei heitäkään päästetä lomille. Pahimmoillaan voi mennä ainakin 3 vkoa, ettei häntä näy. Sovimme, että hän lähettää heti meiliä, jos ei pääse lomalle. Tällöin voin lähettää hätäapua etanapostissa *virn*, jota toivottavasti ei siis tutkita eikä sensuroida.
--------------------------------------------
Purrrrmenta, kaikki kissinkat! Nonnih, nyt se sitt on alkanu, heekkuja saa jo – saatteks te kans?! Eile nimittäi Poika tuli taas. Ai ku se on sitt kiva, mä saan mennä se viakkuu ja se on mulle sitt kilti. Ei koskaaikinä häädä pois viakust eikä mitää...mmm...kilti Poika. Ja sitt mä sain maistaa sitä pasteijaa ja sitä pötkylää. Ja sitt mami anto mulle sitä pussiheekkumuanaa, se on melkee parasta. Kyll mä tulinki niin täytee, ett noita nauratti. Mitä nauramist siin muka on, ett mä levisin soffall melkee pojan yli ja aloin vetää kunnon unkkoi. Nii, se nauru tuli siit, ett mä muka kuarsasi! Nouwei, no, ehkä vähä äänteli. Mutt silti, vähä mä loukkaannui kyll. Mutt ku se safka kerta oli nii hurja hyvää. No, tällee saiski sitt jatkuu. Eilen noi hakitti viälä lisää muanaa, mulleki kans! Ett kyll siältä jotai on tulossa varpisti. Nytki väsyttää, mami anto aamuheekkui ja väsy iski. Mutt se osti jotai fisuu ja normikissinmuanaa – skobes on viälä toistaki fisuu ja kaikkee. Njam! Mulle tulee taatusti kissinpäivät! Ja hei, mamiska sai semmose näti kukkajutu, niinko semmose, miss on hajusinttei, mutt koristeen on vihreet ja kauroi! Arvatkaas, kuka käy natustaas niit kauroi >o< Mami ensi sano, ett ei. Mutt sitt se kai hiffas, ett ne ei voi olla mitenkää myrkyllisii ja toiseks, ei mua kandee kiältää. Ku ei se voi sitä korii mihkää piilottaakkaa! Ett ihan turha olla hualissaa, en oo ehtinyt viä ees syädä niit kaikkii *kollivirn*.
Täss mä taas loikoon bases, niinko semmone mun rauhallisin mesta. Mutt kavrut – mä toivon kaikill kliffoi päivii tein porukoitte kaa ja heekkuja tuvan täydeltä! Me kyll ollaa himas ja nautitaa, ett huamisee...
------------------------------------------
Aivan, nautitaan! Tänään aion vähän siivoskella ja pestä pyykkiä. Myös ompeluskoneella olisi asiaa... katsotaan nyt, minulla ei ole mitään kiirettä yhtään mihinkään.
Päivän slogan: Vain ihminen pystyy keksimään tavoitteen, jota on mahdoton saavuttaa.
Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi
Luettua: Sue Grafton – S niin kuin synti, juu, Kinsey Millhone tutkii jälleen. Nämä aakkosdekkarit nyt noudattavat omaa, harmitonta kaavaansa. Eli ei ihmeemmin yllätyksiä, ei suurta dekkaria edes. Pikemminkin sellaista kevyttä luettavaa puuhastelujen välissä. En varmaan osaa sitten arvostaa, mutta tämä on enempi sellaista kertakäyttötavaraa meikäläiselle eikä herätä ihmeempiä ambitioita edes arvostella näitä. Anja Snellman – Harry H., kas, kuviteltua parempaa luettavaa. Itse asiassa, minä jopa pidin. Uskallan jopa suositella. Luulin tätä aivan paashaksi, ei ole. Kerrankin iloisa ylläri, joka ilmeisesti sitten johti näiden aamu-unien tematiikkaan. Eli kannattaa lukaista pois, jos tämän tapaa jossakin.
SUMUKASTA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti