SYYSSUNNUNTAI JA NORMIPUUHASTELUA

Nukkumishuomenta taas *muahahhaah*. Olen kuluttanut eilisen päivän ja osan iltaa sekä yötä vetämällä päikkäreitä ja pätkäunia! Wau, taas hieno vaikka hömppäkirjan nimi: Päikkäreitä ja pätkäunia. Varaan tämänkin nimen käyttööni, kunhan selviän parista edellisestä opuksesta. Tärkeintähän tietysti on, että niillä on nimi (vaikka ei sisältöä toistaiseksi) ja voin ylpeillä asiasta KKS:ssa =D

Kävimme Belgarionin kanssa siis roudausretkellä. Koipia juili täpöllä, eipä naurattanut. Hissuttelin eteenpäin epämääräiseen, mutta ominaiseen mummotapaani. Kirjastosta otin vain tulleet 8 varausta, ja no joo, ihan pari muuta kirjaa. Olinhan huomaavainen, olinhan? Karjaustalosta ostin kivoja raitasukkia, hah, mustaa sävysävyyn vihreän, punaisen ja ruskean kanssa. Hauska kolmen parin pakkaus. Minulta kun puuttuu jopa sukkia. Päätin siis investoida vahvasti myös tuonne alapäähän näin kylmien alkaessa. Ruokakaupoissa oli reilusti laputettua keltaista, kun sunnuntai-aukiolo loppui. Jihhaa sille tästä syystä ainakin! Jopa hyvämerkkinen kissanruoka oli 50 % alessa ja Vincent tykkäsi. Lisäksi sain broiskua naturell sekä ison kasan ruispuikulaa pakkaseen. No, muutakin olisi ollut, mutta ei minua kiinnostavaa. Täydensin vain reippaasti varastoja viikkoa varten. Hyvä me! Olimme valmiita n. 5 min ennen takson tuloa, joka tulikin ajallansa ja kimppakyytinä. Tosin kuski yritti väkisin ajaa meille parkkipaikan kautta, vaikka on ennenkin talossa käynyt. Eli sain reissulta kaiken mitä pitikin ja vähän päälle. Lääkkeetkin Belgarion ehti hakea siinä välissä, kun valikoin vihanneksia.

Ruuaksi tehtiin pizza, pieni semmoinen, puoli pellillistä ja syötiin hetikohta pois. Hyvää oli! Jälkkäriksi saatiin kaffetta ja Aleksanterit, lisäksi ihanan tahmaiset ja ällömakeat kirsikkamarenkileivarit sekä kirsikkarahkakohukkeet. Osa jäi odottamaan näistäkin myöhempää syömistä, oli tosiaan sen verta makeaa tavaraa, mutta todella hyvää – hei, Eestin serkut osaavat tämän puolen. Tosin kaikki nuo voisivat olla ainakin puolet pienempiä... Niin ja niitä messukarkkeja, niitä on vieläkin paljon. Belgarion sai mukaansa myös valkosipulisavujuustoa, marenkeja ja kohukkeita sekä karkkeja. Lisäksi annoin hänelle ensimmäisen stipendin tälle kuukaudelle, kun rahaa ei ole vielä tullut. Kävin tiedekunnan kotisivulla ja hemmetin työpitoiselta syksy näyttää. Poika itse sanoo, että asia on kovin tuttua. Hän on aikaisemmin käynyt jo erityiskursseja aiheista. No, hyvä se on kertaamalla aloittaa ja päästä systeemiin kiinni. Väitin, että jatkossa on tulossa taatusti hankalampaakin. Jotenkin hän näytti siltä, että ei uskonut minua. Minua – äiteetä, joka tietää kaiken, myös ohjelmoinnista ja laskuharjoituksista, toki!

Lisäksi armas Belgarion imuroi, koska oikea kätenikin on juilinut lahjakkaasti. Siistimme parvekkeen syyskuntoon ja hän rasvasi partsin ovien saranat ja ovipumpun. Kas, jäykkyys ja nirinä hävisivät, ovi on oudon kevyt avata *virn*. Minä siinä välissä pesin täyden koneellisen pyykkiä, tosi täyden siis. Tänään ei tarvitse kuin keskittyä omiin hommiinsa eli ruokaan, viitakon hoitoon, kissan hyvittelyyn, lukemiseen ja viikon vaatteiden katsastukseen. Lisäksi latasin kassillisen vaatetta vietäväksi Uffaffaan, sellaista vaatetta, jolla ei ole Huutis-markkinointiarvoa. Toinen kassillinen on vielä tulossa... reipas minä! On kanttia heittää jotakin pois, se on paljon kuulkaas se. 

Eilisestä työvuodatuksesta: päätin, että annetaan asian olla, toistaiseksi. Taidan vain jäädä entistä enemmän omiin oloihini. Tosi järkevää siis, eikö? Vaikka olen nyt yrittänyt oikeasti olla sosiaalisempi ihan omista syistäni. Ja pidän turpini kiinni, vaikka se tunnetusti on minulle vaikeaa. En enää kerjää jatkoja enkä virkamääräystä. En myöskään hae meille auki tulevia virkoja! Jos mitään ei tarjota, jään mielihyvin ilman työtä! Siinä se, pitäkää tunkkinne! (työntyipäs nuita huutomerkkejä tuohon mukaan...)

Sivuhuomautuksena, että Vincent oli eilen tosi pyhmä. Niin pyhmä kuin kissi olla ja voi. Kertokoon itse, minä en enää puutu asiaan. Se on nyt sovittu ja olemme kavereita, parhaita kavereita taas. Nukuimme tähän asti ja minä heräsin, Vincentkin heräsi vasta siihen. Täällä on oudon kuuman nihkeää, satoi jossakin välissä. Tulisiko lopultakin se kunnon ukonilma? Eräänä yönä jo lupaavasti jyristeli jossakin kaukana. 

---------------------------------

Tere, kavrut! Joo, mä oon viäläki vähä hiljane. Tuli tosissaa tössittyy eile ja pahast. Mehä ollaa eletty mamin kaa hirmu pitkää kauhee kivast ja meill on ollu kliffaa. No juu, en taas tiädä, mikä minuun meni! (toim.huom. Tuo typerä malmilainen selitys ei päde enää täällä!) Noi ku oli kaupoill, nii ni mä kävin iha vähä merkkaas klahvisoffall, semmoses nurkass, miss en oo ikinä käyny. No, huamasha toi orja heti. Kauhee sota, iha hirvee. Huutoo, semmose soffamaton heittelyy, melkee itkuvolinaa, rumei sanoi ja kaikkee. Mä olin sitt nolo, ku Poikakaa ei pualustanu. Mami pesi just pyykkii, eikä se saanu sitä jutskaa pyykkiikää ja semmost. Mua hävetti oikee. Olin sitt basen nurkas vaa ja miätin. Kävin kyll safkaas, hei mä sain oikee sikahyvää ja hianoo uutta ruakaa, mami toi. Soli jotai alennusruakaa, se toi kaikkii plaatui. Toi ainaski oli oikee hyvää! Ja sitt mä sain maitonapikoit, hampulikaakkei ja kaikkee. Voi miks mä menin merkkaa sinne nuukkaan? Vaiks siäll haisu iha vähä se karkotusjuttuki. Mami ei vaa ollu laittanu sitä sinne, niinku ei yleensä. Mä kun en oo koskaa käyny siälä. Se on vaa vähä suihkassu sinne päi. No, tätä jutskaa sitt setvittii iha yähö asti ja lopulta sovittii. Sain kasan hampulikaakkei ja tunkesi ihan mami nassu viakkuu goisii ja hurisee. Mun-mun-mun mami <3 Nii ett täst ei enää sitt puhuta. Ei mami eikä Poikakaa. Kehannu Pojankaa viäress olla ku iha hetkise vaa. Seki oli melko vakava nimittäi, siis Poika. Huh, ett tämmöst. Ja mami sano mua pyhmäks, taisin ollaki! Nyt oon kilti... tosi kilti, yritän ainaski. Ei enää tommost kamalaa päivää ku eile. Meill oli molemmill sitt paha olo, tiätteks >o< En mä laita fotookaa, mami saa kuvaa tänää. Meill tuli partsill yks kanervo, sinne ylhääll roikkuu. Mä en yletä sinne, ehkä, mutt mä sitt illall kävin kyll hartaast tuijottaas sitä. Mikää ei maistu nii hyväll ku kanervo raikkaall partsill!

Kliffaa söndaagii ja kaikkii heekkui frendit ja huamisee!

---------------------------------

Vincent, nyt ollaan taas maailman parhaita kavereita. Vincent nukkuu paikallani ja odottaa minua viereensä ,D

Päivän slogan: Ei kissalle saisi olla vihainen, mutta kyllä tuo sovinnonteko on kuitenkin oikein mukavaa kaikkien osalta!

Päivän biisi: Pikku kissa

Luettua: Herbjorg Wassmo – Lasi maitoa, kiitos. Naiskaupan uhriksi joutuneen 15-vuotiaan liettualaistytön tarina, aika kammottava sellainen. Miten hänelle luvataan töitä Ruotsissa ja kuinka hän joutuu maksetuksi naiseksi. Yllättäviä tilanteita ja lähes ystäviä kuitenkin löytyy. Tämä ei siis varsinaisesti hekumoi prostituutiolla vaan kertoo raa'asta arjesta hyvin uskottavasti. Mielessä vain käy, kuinka joku voi olla näin luottavainen ja yksinkertainen. Tytön mielenterveyden osittain pelastavat isän aikoinaan lukema Anna Karenina, jonka hän ottaa mukaansa matkalaukkuun sekä muistelut jo kuolleen isän tarinoista ja kuvitellut keskustellut. Lukemisen arvoinen, mutta ei sovi kaikille. Minua jäi jokunen asia häiritsemään, ehkäpä juuri kirjailijan vapaus kehittää tarinaa omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

                                         

                                             SIENIPITOISTA SÖNDAAGIA!

LOKISTANIAN, I HAS A BPROPLEM

Uaah, olen ottanut eilen lutuisan ihanat alkuiltapäikkärit, iltapäikkärit ja myöhäisiltapäikkärit. Sen jälkeen nukkunut pariinkin otteeseen. Eli nukuttukin on, harvinaisen pätkinäisesti ehkä n. 5 – 6 h. Menen vieläkin tämän jälkeen päikkäreille... Koipia särkee simona, kynä- ja karkkimessut, näet. Tuli käveltyä ja seisoskeltua paljon. Silloin ei särkenyt, olin ihan ok kunnossa. Mutta illemmalla, voi kilin ähkyttimet sentään tätä kipua. Tarvitsee sen rollerin, taidan hakea sen varmuuden vuoksi joskus käyttööni!

Jep, siis ne messut. En käyttänyt niihin kuin n. 1.5 h kaikkinensa, siis suht vähän. Tapasin kouluttajamme viime vuodelta, heillä on suunnitteilla kaikkea uutta mielenkiintoista ja minäkin vinksusin, mitä olen vailla. Hän ilmoitti, että tuollaista koulutusta on muutoinkin kyselty, jeps. Voipi olla, että ensi vuonna pääsisi taas opiskelemaan. Meillä oli oikein viihdykästä, hän oli innoissaan työpaikastani (no, en kehdannut pudottaa leidiä maan päälle!) ja suunnitellusta yhteistapaamisesta lähiaikoina. Muilta osastoilta, no, oli kaunista, upeaa, trendikästä ja mukavaakin – harmi, että aika ei antanut periksi kaiken tutkimiseen! Herkkuja, porometsua, juustoja, viiniä, suklaata ym. tuli maisteltua. Karkkeja tuli Varastolle ehkä 0.5 kg, kotoon toin varmaan kilon – Belgarion nääs. Itse niinkään niistä piittaa. Tapasin myös tutun kaverin ständillä kynä- ja härpäkepuolella ja pyysin malleja ja tarjousta Varastollekin. Varastolla ei ole mitään – ei siis yhtään mitään omalla nimellään. Ei edes kirjepaperia... vaatii kuulema kaikkien ympäri maata olevien Varastoyksiköiden yhteistä toimintaa jne. Mutta voi olla, että saisi edes jotakin kivaa ja silleensä käyttökelpoista ja näkyvää. Pyysin myös väskynäytteitä ja muuta pientä, johon rahoja voisi olla jäljellä näin loppuvuodesta. Juu, tämä asia ei siis minulle kuulu, mutta kun ketään se ei huvita tahi kiinnosta. Kävin sitten suoraan tämän jälkeen rapoamasta isopäällikkö rva V:lle asiasta ja hän ei ollut pahastunut, vaikka ihan omin päin pyytelin tarjouksia. Sanoin, että eihän niihin ole mikään pakko suostua, mutta hyvä ja taidokas tavarantoimittajakin on aina hyvä olla olemassa. Rva V. sai kahden kissan äiteenä messulahjaksi söpön vaaleanpunaisen kissiheijastimen (toin sellaisen myös itselleni), me kun olemme kissojemme ainoat äiteet, meidän on pidettävä huolta turvallisuudestamme! Eheeh, kahjo Welhotar jakeli myös osaston kavereille erilaisia kivoja juttuja. Sain hämmentyneitä kommentteja, mutta saa kai sitä pitää hauskaa tuollakin tavalla?

Mutta asiaan! Minulla siis on ongelma. Kuvitelkaa toimistoa, jonka nimi olkoon leikkisästi vaikkapa Varasto. Varaston kaikki toimistoväki on samalla nimikkeellä varastosihteeri ja palkkaluokka Z 109. Henkilökohtainen palkanosa voi olla enintään 45 % lisää liksaan, lisäksi määrävuosilisät ym. No, ei – tämä ei yllättäen koske palkkausta, vaikka sekin on pielessä. Tämä koskee näitä varastosihteereitä. Varastosihteerit ovat eri tehtävissä, hoitelevat erilaisia hommia eri puolella varastoa. Varastosihteereitä on siis useita alaluokkia, joita ei kuitenkaan ole missään nimetty. Alin luokka on sellainen kaatoluokka, joka tekee vain tiettyä hommaa ja jolle ei anneta muita tehtäviä. Varastosihteerit haluavat pitää työnsä itsellään ja naureskelevat kaatoluokalle, joka ei heidän mielestään pysty hoitamaan oikeiden varastosihteereiden töitä. Kaatoluokka siis pysyköön lestissään eikä edes havitelkoon mitään muuta. Welhotar nyt todistettavasti kuuluu tähän kaatoluokkaan. Tuota, mitenkäs minä tämän nyt selittäisin. Welhotarta on siis pidetty täysin ääliönä, kun olen tarjoutunut tekemään sitä tahi tätä. Ei, minä olen kaatoluokkaa ja saan tehdä vain sitä mitä teen päätyökseni! Vaikka olisi luppoaikaa, vaikka olisi haluja opetella kaverin hommat. Jumaleissön, nämä ihmiset oikeasti ovat kateita hommistaan! He olivat jopa hyvin hämmästyneitä siitä, että minä pidän erästä arkistoa huoneessani ja seuraan paria muuta juttua – ei muualla Varastolla vaan. Niin, ja koulutuksesta, vastahan he jokunen vuosi sitten olivat kahden päivän koulutuksessa ja jatkoa on tulossa. Antakaa minun kaikki kestää?!?

Tämä toimi siis erittäin sekavana johdatteluna kysymykseen, mitä minä voisin tehdä asialle? Alanko taas etsiä uutta työpaikkaa? Jäänkö odottamaan, että saan jatkoja tähän kaatoluokkaan ja pidän turpini kiinni (en uskalla luvata!)? Haenko mahd. avoimeksi tulevaa vakinaista kaatoluokan edustajan virkaa (siis loppuelämäksi, tai siksi aikaa, kun vielä pystyn työhön) ja linnoittaudun sen jälkeen huoneeseeni ja teen vain ja ainoastaan minulle kuuluvat tehtävät (ja pidän turpini kiinni)? Alanko julkisesti vänkäämään asiasta työnantajapuolen kanssa esim. työkierron tms. merkeissä? Alanko myös kysellä varastosihteereiltä heidän tekemisiään? Pyydänkö salaaa ja P-P:n mahdollisella luvalla työkaveria opettamaan kylmästi minulle omat hommansa? Huvittavinta asiassa on, että hommat eivät siis oikeasti ole kummoisia: pyyntöjä toimittaa lisätietoja ja muuta vastaavaa, postitusta minun jälkeeni ja muuta simppeliä hommaa. Siis täysin normisekretaarihommaa, sieltä helpoimmasta päästä vieläpä. Mutta tämä heidän suhtautumisensa omaan itseensä ja työhönsä on kadehdittavan itseriittoinen. Nyt ymmärrän, kun erään toisen osaston kakkospomo kerran tokaisi, että tätä osastoa näyttävät pyörittävän varastosihteerit (hän ei saanut hommiaan teetettyä, koska varastosihteerit kieltäytyivät). Samoin ymmärrän nyt nämä oudot puheet, että jotkut muutkin ovat kieltäytyneet tehtävistä – juuri osa näistä varastosihteereistä ei ota ihan mitä tahansa tehdäkseen. Ei toki. Ja nyt minua suorastaan ketuttaa! Welhotar ottaa vastaan hyviä ehdotuksia, miten suhtautua asiaan. Phuuh – helpottipa tämä, märehdin asiaa eilen. Tämä tuli esiin, kun lähes-ystäväksi luultu varastosihteeri näytti minulle paikkani! En viitsinyt ilmoittaa, että minä olen ehkä hiukan pätevämpi moneenkin eri tehtävään kuin hän...

No, nyt se on kirjattu ulos ja näyttää sekavalta. Toivottavasti joku edes ymmärtää, mitä tarkoitan! Ja vinksuaa, mitä voisi tehdä. Tiedoksi siis se, että minulla ei ole mitään asemaa. Minulla on kuitenkin hyvät välit esim. henkilöstöpuolelle ja tietyssä mielessä P-P:nkin. Myös mukavia uusia työpaikkoja voipi tarjota!

Auts – särkee! Taidan mennä hetkeksi pitkälleni tämän sairaan sihteeripostauksen jälkeen. No niin, keittelen kohta toiset kaffet ja luen tuon kirjan loppuun. Sitten kirjastoon ja kaupoille. Pitäisi keksiä jotakin kivaa lounaaksi Belgarionille...hmm... 

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrvinka, kissit! Nonih, nyt alkaa mein ruakapolitiikka olla hyväs kuasis. Mami on vissii jotenki sekonnu. Se on vängertäny mulle ny jo kaks kertaa donarii ja semmost muut sotkotust! Iha hirmuheekkuu, mä tiä mite se sen tekee, mutt hyvää se on. Jotai kissimuanaa ja ihmisdonarii vähä sekaa. Sitt se lättää sen mähnäks – ja mä syän kaikk ja nualen viäl lautasenki. Nytki mä haluun jotai, mamiiiiiiiiiiiih! Ja muista sitt kissimuana ja hampulikaakit! Joo, kaikkee se lupas. Palvelu nääs pelaa. Ja eilenki se iha vähä jaksu leikkii mun kaa. Me kyll sitt vaa lotkotettii, mäki olin väsy joteski. Nii ni mami lukitti ja goisi välill ja mä meditoin niinku. Ett ei mitää erikoist taaskaa. Mä ootan, ett Poika tulee tänää. Jos se vaiks oppis leikkii sill huispullall mun kaa. Mä oon muute ollu kilti, mutt sitt mä söin noit kukkeleit tost maljakost, nii ni mami vei ne pois. Ei kai muute, mutt ku mä oksusi ne kokonaisen sitt vegs. Hmph, semmone mami, anna toise syädä kukkeleit. Antais se kai muute, mutt ku niide mukan ei kerta tuu karvapallukoi, ei niist kuulemma oo sillee hyätyy ja niis on myrkyi ja vaiks mitä. Siis orja alko väittää tommosii. No, annetaa olla sitt. Mutt mäki ootan ett saan sitt kunno muanaa. Eiks se nyt vois ostaa jotai oikeet lihaa tai mjunuaisii, pistää piänin pussukoin ne pakkasee ja sitt syättää mulle? Hei, orja, eks sä nyt oikee hiffaa? No joo, ei se taaskaa jaksu, se on vähä väsy. Lupaili se taas jotai, mutt niist lupauksist oo mitää takeit. Fotoikaa oo otettu koko viikkon. Tämmöne piti sitt käydä hakees, aikastas pähee häntyli toll kaverill.

Kiffaa löördaagii ja heekkupäivii kaikill – huamisee!

----------------------------------

Vincent, residenssini karva- ja herkkutakamus, lutukka ja vaativa nelijalkainen karvakasa.

Päivän slogan: Olen esittänyt olevani normaali – todellinen hulluus nousee pintaan, kun roolit riisutaan.

Päivän biisi: Unelmia ja toimistohommia

Luettua: Jeff Lindsay – Dexterin pimeät unet, oli pakko lukaista uudelleen. Dexter on niin vilpittömän rakastettava sarjamurhaaja kuin olla ja voi, älykäs ja filmaattinen. Suosittelen, nauttikaa *kylmä virn*! John Ajvide Lindqvist – Ystävät hämärän jälkeen, tästä Welhotar piti. Erinomaista kauhua, vai onko. Onko tämä vain lapsen tai nuorten kuvitelmaa ja päiväunta, mitä oikeasti tapahtuu ihmisille ja lapsille? Mitä tyttö tekee ja miksi eräs mies on kiinnostunut nuorista pojista? Vampyyrejä ja pedofiilejä – meidän lähiössämme =O Vastauskin on ehkä saatavissa. Suosittelen kaikille oudon kirjallisuuden kavereille, ei tätä ehkä ihan kauhun puolellekaan kyllä voi luokitella. Mutta onhan niitä ihmisiä, jotka elävät öisin eivätkä syö. Sen sijaan he juovat, ei, eivät vettä vaan verta – onhan? *muahahahah* Tämä on äärettömän virkistävä poikkeus pohjoismaiseen dekkari- ja poliisitarinoiden sumaan eli todella lukemisen arvoinen, jos pitää tämän tyyppisestä oudosta kirjallisuudesta ,>

                                                

                                                       LOOGISTA LAUVANTAITA!

AH - PERJANTAI, KYLLÄ ON LUPAAVAA

Nonnih – nyt on ainakin yritetty nukkua. Uni keskeytyi vain pari kertaa; toisen kerran siihen, että näin unessa entisen hyvän ystävän ja silleensä.... en ole tavannut häntä vuosiin, tuli ikävä ja oli pakko herätä! Toisen kerran heräsin oikeaan painijaiseen, johonkin murhasellaiseen – liekö joku lukemani kirja vaikuttanut. Yleensä ne eivät sitä tee, mutta poikkeuksiahan on. Kissikin heräili samaan aikaan aamuyöstä kuin minä. Nukkui ensin tiiviisti koivissani ja siirtyi sitten omin toimin baseen. Olen ilmeisesti liian lämmin unikaveri pidemmän päälle ,D

Jahas, tänään tiedossa? No, menemme työkaverin kanssa sinne kynä- & karkkimessuille. Jos jollakulla on vinksuta hyvä lahjus- tms. paikka, jättäkää viestiä. Tosin aiomme mennä sinne heti aamusta, ennen ruokista. Koska tämä on meille luvattu, olen usuttanut muitakin käymään. Outoa tuo välinpitämättömyys; ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Ymmärrän, mutta kun on lupa käyttää siihen työaikaansa. Ihmettelen, täällä Varastolla joutuu muutenkin usein ihmettelemään. Ihmettelin jo aikaisemmin ja nyt tässä uudestaan sitä, että minua ei perehdytetä työkaverini hommiin. Ihan sen takia, että koskaan ei tiedä, sairastuuko joku tms. Nytkin meidän puolipäiväinen työkaverimme on sairiksella ja töitä on rutosti. Voisin hyvinkin avittaa joissakin simppeleissä asioissa luppoaikanani. Herää kysymys, ovatko ihmiset kateita omasta työstään jne. Vanhaan tapaan: tunkekaa peukalonne vettä täynnä olevaan lasiin – jos siihen jää kuoppa, olette korvaamattomia! Ei, en minä hinkua kenenkään hommiin. Ajattelin vain, että se voisi helpottaa osaston toimintojen sujumista mm. sairastapauksissa tai kiireen iskiessä! Taidan olla sitten liian työnantajamyönteinen (huh, siis minä?) tai kiinnostunut asioista. Ei ole sopivaa näitäkään rakenteita horjuutella, kun ei tuollaista aikaisemminkaan ole tehty... Taidan tänään kysäistä työkaverin koulutuksesta, se kun ei ole koskaan käynyt missään ilmi. Täältä Varastolta löytyy nimittäin todella mielenkiintoisia asioita, kun hiukka miettii ja kuuntelee toisten juttuja.

Käväisin eilen Varaston lähikirjastossa. Enkä tietenkään malttanut lähteä ilman muutamaa kirjaa. Rohmusin hiukka Best Seller –hyllyä, vain kolme kirjaa sieltä. Lisäksi jokunen vanhempi Minette Walters kiipesi mukaan. Sitten ”tuo ja vie” kärrystä otin mukaani pari kirjaa omaan hyllyyni. Toinen ruotsinkielinen kolme opusta samassa sidoksessa. Tulee kyllä luettua, tiedän. Niitä ei nimittäin ole vielä suomennettu, ehkä ei suomennetakaan... Ja kirja on lukematon, käyttämätön – joku oli halunnut päästä siitä eroon. Mukaan tarttui myös lähes koskematon Agatha Christie, ei muutoin, mutta noin siisti kappale voisi päästä vaikka Kummisedälle lahjaksi hänen jonakin juhlanaan. Eli ihan hyvä reissu, sen jälkeen alkoi aurinkokin näyttäytyä ja iltapäivällä oli jopa kuumaa taksoa odotellessa. Silti taidan aamulla vetää kepoisen rotsin päälleni, nuo ilmat ovat kovin vaihtelevaisia näemmä.

Hörhö käväisi heti kotiin tultuani hakemassa rahansa – annoin siis kaiken ja uhkailin hankkimaan sen henkilöllisyystodistuksen, että saisi lopultakin pankkitilin auki! Olin ikävä ihminen ja heitin hänet välittömästi ulos. Olipa mukava ilta kotona. Luin, mässytin vähän evästä, siivosin kukista kissinsyömät pois – ruusut ovat siis vieläkin kunnossa. Lojuskelin lukemassa ja lepuutin koipia oikein kunnolla. Ahh! Tekipä hyvää eli itseni kanssa oli oikein kivaa =D Olen näköjään kolmen vuoden aikana erakoitunut tosi pahasti, myönnetään. Tämän vuoden puolella olen ehkä aivan hiukkasen päässyt siitä kuitenkin irti. Sitten sain taas postia, ystävän ostama jakku saapui, todettiin hyväksi ja hienoksi sekä kiikutettiin vaatekaappiin ansaitsemalleen hyvälle paikalle! Ziitosta vaan sinne... tilaisuus käyttää sitä tuleekin jo ensi kuussa. Varastolla on eräs tapahtuma, josta infoan ehkä myöhemmin.

Ja sitten yllytän kaikkia, ihan kaikkia, viikonloppuna sienimetsään. Useammalta taholta tarkistettujen tietojen mukaan juuri NYT ON SIENIÄ! Tosin osittain vähän oudohkoilla paikoilla alkukesän kuivuuden takia, joten etsikää... mutta sieniä siis on. Tämä on nyt todistettu puolen Etelä-Suomen alueelta lyhyinä rapoina. Muutama suppiskin on jo näyttäynyt, paras suppiskausi tullee vasta tuonne kuukauden vaihteeseen tai jopa lokakuun puolelle. Mutta kasseittain kanttarelleja ja herkkutatteja on kerätty aivan viime päivinä Helsingin välittömästä läheisyydestä sekä tuolta Rajamäen ja Kiljavan suunnalta. Juu, minä paljastan, koska olen itse paljon sienestänyt siellä enkä taida nyt päästä mukaan ,D Ja jos nyt ihan löydätte kasatolkulla sieniä, ettekä tiedä mitä tehdä, Welhotar vastaanottaa aina kaiken ylimääräisen ;D Tämä sienirapo saatu paljon kuljeskelevalta taksokuskilta, parilta leidiltä, jotka eivät asu aivan Helsingissä sekä eräiltä ystäviltä, jotka ovat saaneet kassitolkulla pakkaseen laitettavaa!

---------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Hei, toi mein mami on tosi omituine. No juu, tehä tiärätteki jo, ku mä oon kertonu. Eile meinasi mennä Tuija alle ottaa suulist, orja ei antanu! Hei se suuttu viimmeks siit, ett mä tekasin mun asiat sinne. Mutt hei, sehän vaa oli niinku lannottamist >o< No, sitt me vähä leikittii huispukall ja semmosell pyäriväll jutskall, jos on hyöhenii ja kaikkee. Ja sitt mä sain kyll oikeet sekoruakaa. Mä en ollu syäny mun päiväruakaa, nii ni orja otti sen siisti lautase veks. Sitt se duunas jotai ja kohta tiätteks mull oli semmost tosi heekkuu donarimössöö (toim.huom. sössäsin haarukalla riistapalojen joukkoon tonnikalaa pieneksi). Aiva niinku mun tosi heekkuu, mmm. Mami, mun mami <3 Mä söin kaike ja nuali viäl lautase ja lattianki! Kunno safkaa, jesh! Ja sitt Poika ja Poja Reppu tulee huamenn, noi menee kaupoill ja kaikkee. Taas saa ainaski yrittää, ett ne toiss jotai hirmuse hyvää. Voi ku toiski... mä tiän, mull on viäl vähä kurmeesafkaa jömikses. Mami varmaa antaa sen illall. Muuteki mä oon ainaski mun miälest ollu kilti. Goisinu paljo ja sitt ollu illall mamin kaa. Vaiks sillee oon iha vähä loukkaantunu viäl siit vanhast Tuija-jutskast ja arestist kans. Mutt mamiiiiiiiih – mulle päivämuanaa, hei! Joo, se lupas heti, ku toi nakutus ny vaa loppus. Eli mull ei oo mitää uutta kerrottavaa. Ai nii, mamin yks kavru on ottanu pentukoiruli. Voi olla, ett neki tulee kylää joskus... Tota, se on semmose merkkine sekakoiruli, jost tulee iso >o< Mutt nyt se on vissii tooooosi piäni. No juu, semmone piän saa tulla, se on ok. Mami oo jaksanu ottaa fotoikaa, ku aina on ollu jotai hässäkkää tääll. Nii ett tänää viäl tämmöne, tsihih, voisin olla vaiks mä oikee piänen ja jo mamin luana.

Hei – se on sitt tosi kliffaa viikendii iha kaikill ja huamisee!

-------------------------------

Vincent – residenssini komein, kehuttavin sekä rakastettavin mies, ainoa, jolla on lupa oksentaa lattialle ja minä vielä siivoan urputtamatta =D

Päivän slogan: Olen lopettanut kaikki kovat huumeet, miksi tekisin poikkeuksen rakkauden osalta?

Päivän biisi: Perjantai on mielessäin

Luettua: Paul Auster – Sattumuksia Brooklynissä, ai että, Welhotar piti taas tästä! Saippuaoopperan tapainen romaani siitä, miten ihmiset hylkäävät ja pelastavat toisiaan. Sairastuvat, paranevat, tekevät hyviä tekoja, valehtelevat jne. Aivan mainio opus – suositan kaikille =D Frédéric Beigbeder – Apua, anteeksi, Octave Parango palaa taas. Tällä kertaa Venäjällä sohlaamassa kansainvälisen kosmetiikkafirman nimiin. Kauneuden diktatuurin ja nuoruuden ylistyksen satiiria, vai onko. Suomennos on melko omituinen, ammattina kausti, joka kuitenkin käy casting-tilaisuuksissa ,D No, alkukielellähän tämäkin pitäisi lukea. Toisaalta, lienee tarkoituskin ollut kääntää juuri näin. Niin omituinen tarina, että taidan suositella tätäkin, tosin vähän empien. Joku kun voipi ottaa tosissaan...

Vielä aivan tiedoksi tällainen asia, joka ehkä kertoo taksojen odotusajoista ja omasta lukunopeudestani. Nyt muutaman viikon aikana olen ottanut joka päivä kirjan mukaani ja lukenut odottaessani kuljetusta. Usein vielä paluumatkallakin, aamulla ei oikein näe lukea *virn*. Päivän aikana ehtii lukemaan sellaisen normikirjan, n. 200 – 250 sivuisen oikein hyvin. Vaikka jonkun kepoisan dekkarin, ilman mitään kiirettä. Että älkää ihmetelkö, jos luen entistä enemmän ,D En siis koske näihin ns. matkakirjoihin työpäivän aikana, vaan ainoastaan odottaessani ja matkan aikana! Asiasta saa jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.

                                           

                                             PELOTTAVAN MUKAVAA PERJANTAITA!

KÄVIJÄENNÄTYSKIN KAIKEN MUUN LISÄKSI =b

Kas, aamuyön aikana on haamuraja ylitetty eli 60 000. kävijä on pistäytynyt täällä. Jos hän oikeasti kehtaa ilmoittautua Welhottaren sähköpostiin omalla nimellään ja osoitteellaan, postin italovastine voi tuoda yllärin. Ihan oikean, ei mitään kummallista tai pelottavan poikkeavaa. Siitä vaan, jos kiinnostaa ja tiedät olleesi tasaluvun edustaja! Kiitos kaikille, joita tämä lokin teelmä ja valituspostaukset ovat kiinnostaneet – mukava, että olette visiteeranneet näinkin ahkerasti. Olen suorastaan otettu, mykkä kiitollisuudesta, väännän itkua. Minua pidetään melkein ihmisenä, minua, Welhotarta. *miettii, kuinka moni vahingossa eksyy tänne oikeaa Polgaraa etsiessään*

Että on ihmislapsella vaikeaa, tuo nukkuminen nyt ihan ensimmäiseksi. Yritin ensin unta aikaisemmin otetulla rauhoikkeella ja sitten hyvin ajoitetulla ns. nukahtamis-lääkkeellä. No, eihän se meikäläisellä toimi. Juu, nukahdin kyllä ja heräsin n. 1.5 h päästä. Että semmoista. Sitten keräsin isomman lastin rauhoikkeita ja sain taas vähän unta, kunnes puhelin soi. Ei, ei se muille ole vielä yötä eli klo 23 tienoolla. Minä mumisin rumia ja kehoitin herrahenkilöä painumaan ties minne. No, hän pyyteli anteeksi, sanoi soittavansa päivällä tms. Juu, tällä henkilöllä on tapana muutenkin soitella öisin ja varsinkin pienessä sievässä. Varmaankin nyt siksi, että hän puolestaan vietti syntymäpäiväänsä. Voipi olla, että hänellä oli myös sieni- tms. asiaa. Sen saan tietää sitten päivällä. Onneksi sain vielä unta, kunnes iski lievä kramppi jälleen kerran. Prle, kuka käskee venytellä puoliunissaan koipisiaan. Eli ei pidä venytellä eikä yltyä mihinkään urheilusuorituksiin. Pysyisi ainakin terveempänä – muistakaa tämä, oi ystävät! Eli yhteensä norsun kaatavalla määrällä mömelöitä olen nukkunut vähän alle 5 h. Ei riittävästi tällä kertaa, univelkoja on niin paljon, että olisi hyvä ulosottomiehenkin jo puuttua asiaan. Jos puhutaan unien kauppiaasta jne., eikö tuommoinen univelkojen ulosottomies olisi myös jotakin? Tämä on sen verran hyvä kirjan tahi kirjoituksen nimi, että pidätän oikeuden siihen itselläni ;D Univelkojen ulosottomies – Welhottaren vauhdikas romaani (HS:n kulttuurisivuilla...)!

Varastolla kiire jatkuu, semmoinen kohtuusopiva kiire. Ei nyt ihan täpökiire eli vielä on varaa repiä itsestään irti jotakin, jos tilanteet pahenevat. Huhujen mukaan ongelmia voipi olla tulossa vuoden vaihteessa tuossa palkkauspolitiikassa määräaikaisten osalta. Toisaalta, haluaisin nähdä sen, joka minunkin työni tuolla tekisi? Siis esim. jos korkeammin koulutettu ja palkattu henkilö siirrettäisiin noihin tehtäviin? Eihän siitä tulisi mitään muuta kuin työsotku ja paha mieli kaikille. Jotain aivan varmasti tapahtuu, mutta mitä – se jää vielä nähtäväksi. Inhotilaisuuteen en eilen mennyt. Ihan siksi, että pelkäsin joko nukahtavani tai esittäväni työvoima-poliittisesti epäkorrekteja kysymyksiä johdolle. Eli minä vain pissaan ja olen töissä Varastolla, muut saa selittää.

Tänään pitäisi poiketa kuitenkin hätinään lähikirjastossa. Muistin, että minulla on Best Seller –laina, joka umpeentuu huomenna. Huomenna en ehdi kirjastolle, on ne kynä- & karkkipäivät ja töitäkin. Taidan käyttää 20 min. ruokatauosta kirjasto-asiointiin. Olen muuten yltiörehellinen, minä leimaan itseni ulos oikeasti! Siis kun käyn ruokiksella kirjastossa, rehellinen Welhotar on kaiken A ja O. Eipähän tule siitäkään sanomista, eli kaikki menoni ovat kirjoissa ja kansissa, siis liikkumiseni. Menoistani eivät onneksi töissä tiedä – pankkitilini on heidän tietämättömissään! Muuten ja btw, onko kellekään muulle tulossa palkkayhteys verkkopankkiin tahi jotakin vastaavaa? Minen nyt oikein ymmärtänyt tätä infoa taas. Ilmeisesti emme enää saa ns. tilinauhaa, vaan se ilmestyy elektronisena verkkopankin sivustolle – näin minä asian ymmärsin. Kaikkea ne keksivät =O Pääasia, että palkka kuitenkin tulee tilille, minä niistä tilinauhoista niinkään...

Varauksiakin näkyy olevan tulossa kiitettävästi. Toivottavasti ehtivät lauantain roudauspäivälle. Voi Belgarion, mitä taas tuli luvanneeksi. Minulla on pitkä kauppa- ja apteekkilista ,D No, hän saa taas erityislounaan ja vähän muutakin herkkua sekä mukaansa myös evästä. Käväisin eilen Eestin Herkuissa ja ostoksien sivussa kävin pitkän keskustelun myymälänhoitajan kanssa. Olipa mukavaa haastella mm. rahkatuotteista ja pelmeneistä tämän leidin kanssa. Hän on itse kotoisin maaseudulta Tallinnan läheltä ja kertoi omasta lapsuudestaankin. Minä olen jo selvästikin luottoasiakas ,D Jahas, ostoksina hapankirsikoita, granaattiomena-mehua, tietysti kirsikkarahkapatukoita (leidi kertoi, että niitä voi pakastaa!), valkosipulijuustoa iiiiiiiso pala, vaffaa adjikaa iso purkki (testattu, njamskista), kirsikkamarenkileivareita pussissa, tsinuskia sekä tuoreosastolta vielä lämpöisiä kaalipiirakoita (ovat muuten hyvejä, niitä tulee ainakin keskiviikkoisin ennen klo 12) sekä pari Aleksanteria kaffen kanssa viikonlopuksi. Ai niin, Varastolle perussalaattia omien eväiden kylkeen. Iso kassi tuli taas melkein täyteen eikä ollut minusta hinnalla pilattua! On se hyvä, että kauppa muutti noin lähelle. Tämä on tyytyväinen ja ilokas, tuo ruoka on minulle melkein lähiruokaa, lisäksi suht. edukasta ja maistuvaa. Ottakaa muuten vielä huomioon se, että tuosta kassista syö myös Belgarion sekä osittain Kummisetä.

Mahtava aasinsilta ihan itsestään! Jee! Kummisetä kävi katsomassa rintteriäni, joka siis vikuroi ja pysyi täysin pimeänä. Hän käänteli ja väänteli sekä epäili jo vaikka mitä. Kunnes teki sen saman, minkä minä ja Belgarion olimme tehneet eli kävi läpi kaikki liittimet ja viimeisen töpselin seinään! Taddadaa ja ketut, sehän alkoi toimia! Onneksi Kummisetä ei alkanut puhua mitään miehistä... Nimittäin minä aina ensimmäiseksi tämän koneen tai rintterin hyytyessä tarkistan nuo virtakytkentöjen johdot. Ilmeisesti – ja tämä on Kummisedän työselitys – nämä vermeet ovat olleet paikallansa jo n. vuoden ajan. Tänä aikana on jo ehtinyt kerääntyä kaikenlaista pölyä ja moskaa, joten kaikki eivät ole saaneet kunnon kosketusta. Kummisetä hääräsi, pyyhki ja puhalteli ja todellakin – nyt taas toimii. Kiitokseksi hän sai kunnon halipusut ja lämpöisen kaalipiiraan =D Mukava, että asiantuntija-apua on saatavissa helposti ja halvalla.

-----------------------------------

Purviiiiiska, kissinkat! Joo, meill on vähä hiljasempaa ollu. Mä oon goisinu paljo ja eilenki mami leikki sitt kuiteskii huispulall nii paljo ku jaksu. Jaksu se aikastas hyvi. Ja mä sain kurmeeruakaa, njam. Ja kaakkii, maitonapikoit ja hampulikaakkei. Sitt mä sain viäl maistaa yhe biiti semmost lihaa tai jotai. Ei ollu hyvää, jäks. En syäny ku maiston vaa. Sitt menin goisii mamin kaa ja jäinki sen koipisii vahtii, katos mä vahdin, ett jos semmone joku Krammpi tulee mä pualustan mamii. Ei tullu! Mami vaa sano, ett mä painan sata kiloo sen jalois. No mä olin tarkkan ja iha kiini siinä, ett pysy lämpimän kans. Nih kerta. Mä oon hyvä pualustuskissa kans, mami oli iha tyytyväine. En oo tehny tyhmii jutskiikaa just nyt. Miättiny kyll, mutt orjat on välill nii äkäsii omituisist asioist... parempi niinku vaa goisii päivisi eikä miättii mitää salaperäsii touhui. Oon mä kyll syäny noit mamin rehui, sitä puskaa ku se sai sen duunist. Melkee kaikki valkoset kukat on syäty (ja oksuttu, toim.huom.), ryysyihi en oo viäl koskenu. Nii – ett mull ei just nyt oo mitää uutt kertomist. Semmost hiljaseloo vaa meilläkii ja se onki iha hyvä! Ja tommose fotonki mä löysi - iha vaa mitä koipisasioit ja semmosii nii ni heti iski >o<

Hei, se on koht viikendi taas. Huamisee!

--------------------------------

Vincent, karvatakamus, vahti eilen tosiaan jalkojani kramppien varalta =D

Päivän slogan: Älkää minua häiritkö – minä vain yritän elää ja pysyä hengissä.

Päivän biisi: Stayin Alive

Luettua: Tiina Raevaara – Eräänä päivänä tyhjä taivas. Erikoinen, unenomainen, välillä painajaismainen tunnelma. Paljon veljiä ja outo isä löytyvät kotitalosta keskellä metsää. Vanha mies, ukki?, neuvoo tyttöä tai nuorta naista joissakin asioissa. Ydinsodan kauhujakin koetaan, nekin saman merkillisen tunnelman vallassa. Mitä on oikeasti tapahtunut? Missä on ÄITI? Tämä on kirja, josta nyt on vaikea sanoa mitään. En myöskään pysty luokittelemaan tätä, onko tämä scifiä vaiko mitä. Minun on luettava tämä myöhemmin uudelleen. Suositan kuitenkin uteliaille... Minulle jäi todellakin unenomainen ja hiukan vaivautunut olo, tämä on todella otettava uudelleen käsittelyyn pienen alitajunnan pureskelun jälkeen. Juha Numminen – Iskijä, entinen nyrkkeilijä ja taposta lusinut kaveri, jolla on nyt kaksi työtä, vaimo ja aikomus lähteä opiskelemaan lakia. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän joutuu tahtomattaan sekaantumaan murhaan todistajana. Kippo alkaa ahdistella miestä, samoin toimittaja Santala. Miehen ympärillä alkaa tapahtua yhä enemmän, vaimo murhataan, kuolema käy kannoilla. Kuka vainoaa häntä ja miksi? Ratkaisu löytyy ja on melko yllättävä. Selkeää kotimaista dekkaria, aika luettavaa jopa. Kyllä tämän lukee, siis kotomaisen normidekkarin kavereille.

                                         

                                  TORSTAI - MISSÄ OVAT TOIVO JA USKO?

WELHOTAR JÄTETTIIN HEITTEILLE - VAKAVA RIKKOMUS

Olipa eilen aika prkeleellistä kaikenlaista, voihan kilin ikenet!

Ensiksikin, minut jätettiin iltapäivällä heitteille. Iisalmi eli HMPK jätti minut jälleen kerran ilman noutoautoa. Täyttäisiköhän tämä heitteillejätön tuntomerkit? HMPK:n toimintaa voipi käydä kriseeraamassa täällä – käykääpä huviksenne, minä en nimittäin valehtele täällä lokissani. Tekstarilla tuli vain ilmoitus klo 15.15, että autoa ei ole saatavilla. Soitin Iisalameen ja kysyin, että eivätkö he tiedä, että Tsadissa on aina ruuhkaa siihen kellonaikaan ja vielä enemmän taksipuutosta, kun sataa. Vastaus oli, että he eivät pysty seuraamaan Helsingin taksoliikennettä. Hei kamoon, minä kysyin, seuraavatko he esim. säätilaa! Että siis tietäisivät, jos sataa, on enemmän ruuhkaa. "Emme myö nyt sillee oikkee..." Ziis ja katin mukkelit. Odotin sitten kylmässä sateessa, vähissä vaatteissa, yli puoli tuntia. En vielä laittanut noottia, pelkään omia reaktioitani. Tämä seisoskelu nimittäin tietää sitä, että jotakin aina tapahtuu myöhemmin. Nyt se toi kovat kivut koipiin jo iltasella sekä koko yön kestävät hillittömät suonenvetokohtaukset ja äärettömän kivuliaat krampit – sain tuskin ollenkaan nukuttua.

Lisäksi armas Vincent, karvatakamus, oli ilmeisesti uinunut peittojen alla koko päivän. Sieltä Belgarion oli hänet yhdyttänyt tullessaan. Kissa oli suostunut nousemaan vasta 10 min ennen tuloani. Olipa sitten virkeä kissa, joka lopulta klo 24 tienoilla isoon ääneen jolistessaan sai hermoni lopullisesti brakaamaan. Pistin kissin kylppäriin arestiin ja oven kiinni. Oli pakko, että olisin pystynyt nukkumaan edes vähän. Ei Vincent sitä pahakseen ottanut, hänhän nukkuu muutoinkin usein basessa. Itseä vain inhottaa tuollainen. Mutta oikeasti, sain pelastettua parin tunnin unet kuitenkin.

And last but not least, monitoimirintterissä on Belgarionin mukaan ilmeisesti virtalähdevika. Joutuu siis Kummisedän huostaan ja korjattavaksi. Täytyy tänään laittaa viestiä. En tiedä, mitä tapahtui. Pysäytin laitteen normaalisti, eikä se koskaan enää startannut uudelleen. Vika voi olla hyvinkin pieni... Toivottavasti setä saa sen korjattua tai sitten ostan häneltä uuden rintterin, siis käytetyn uuden. Kyllä minua nyt koetellaan, ikävää ettei koitella. Ei edes sitä!

Nyt odottelen taas postia *virn*. Ystävä ostoksilta viesti, että oli hankkinut minulle halajamani jakun. Sellaisen hän oli ostanut itsellensä ja se näytti ja tuntui hyvältä. Tilasin saman itselleni vähän isompana. Ihan uusi vaate – minulla =O Lisäksi lupasin viedä työkaverille Äiteen tekemät tossukat, jotka ovat muille kavereille olleet liian pienet. Toivottavasti ne ovat hänelle käypäiset. Pääsisin siivoamaan yhtä hyllyä, jossa on Uffaffaalle menevää tavaraa.

Varastolla on kovin kiirusta, oikeasti. Teen siis töitä kuin se kuuluisa pieni eläin, jota ei vieläkään ole suostuttu luokittelemaan. Loppupäivästä jo silmissä vilisee eikä pysty enää skarppaamaan. Harmi sinänsä, se tietää vain omien mokien korjaamista myöhemmin. Mutta ihan kaikkeen ei pysty, ei ainakaan yksin. P-P on raivostuttavan energinen ihminen (vetääköhän se salaa spiidiä?). Muut vielä ottavat suht iisisti, mutta ei hän. Palaveriin viedään kesken kaffittelunkin, jos hyvin käy. Ei minua, mutta siis muita. Jäks! Tulossa on taas jonkinlainen osastokokous, aihetta ei tiedossa. P-P puhunee yksin taas jostakin....

Ai niin ja tosiaan Belgarion kävi poikkeamassa, toi kissanpuruja ja jäi syömään sekä kaffittelemaan. Kyllähän tuo opiskelu ihan järjelliseltä näyttää, kun katselin mm. luentojen määrää ja muuta. On siinäkin jo tekemistä. Alku on ollut ihan järkevää vieläpä, mukavaa! Sovimme trehvit lauvantaiksi, nyt vain ruokin hänet sopivasti. Poika onkin elänyt omatekemällä banaanileivällä pari päivää ,D On se aika epeli, nauratti välillä! Selviää kyllä näemmä varsin omatoimisesti...

Kirjasto tarjosi uutuusluettelon ja sain heti täyteen 30 varausta. Niistä lauantaiksi ehtinee paikalle ehkä 4 – 5 opusta, hyvä niinkin. On minulla tuollaista vanhempaa lueskeltavaa vielä vähäsen jömmassa. En tällä viikolla aio käydä Varaston lähikirjastossa, aion suunnata Sekretaarimessuille jonakin päivänä ruokiksen tiimoilla. Ai niin, lähettäjälle kiitos ylimääräisistä lipareista! Varastolla ei ole tosiaan ollut tapana siellä käydä eikä työkaveri ole koskaan ikinä ollut mukana. Hän on kovin ilokas asiasta, kun luvattiin lippu ja käynti siellä ihan työaikana ,D

Jahas, lähden etsimään jotakin päällepantavaa. Pitäisikö jo ottaa leggarit käyttöön hameen alle – se voisi avittaa tuohon suonenvetoon ja kramppeihin (siis lämpöä edes). No, katsotaan... toiset kaffet ainakin tarvitsen vielä, minulla on armoton kaffepuutos tänä aamuna. Ai niin ja tiedoksi, kun lopetin sen tietyn mielipidelääkityksen, ei sen jälkeen ole tehnyt mieli mitään makeaa! Ei yhtään mitään. Ja silloin teki mieli joka päivä vetää levy suklaata, iso köntsä kinuskia tms. vastaavaa (en kuitenkaan sortunut aivan tuollaiseen mättöön – varoitan vain, että joillakin oireet voivat olla esim. tällaisia). Että sellaisia sivuoireita, olkaa varovaisia ja laittakaa tällaiset asiat muistiin. Niistä on hyvä infota vaikka hoitavalle lääkärille. Minulle tuo oli täysin poikkeavaa, koska en syö karkkia tai suklaata kuin pari kertaa vuodessa vähän reilummin (yli pari palaa)...

-------------------------------------

Purve, kavrut! Joo, vähäks karu alotus, mutt karu on kerrontaki. Mä olin vankilas! Koko yän siis. Toi vei mut basee, ku mä aloin pitää aika mekkalaa ja omaa kivaa pualilt öi. Siis saaks muka tommost tehrä? Eiks niinku orja pitäis nousta ja olla sillo kissin kaa ja kaikkee. No ei se kyll oikeest haitannu, ku mä painuin heti baseen goisiin. Heräsin siihe, ku mami itki ja huus äänee toss aamull. Taas sitä veti koipisist ja sattu. Se yritti selittää tota jutskaa. Mutt hei, en mä jaksu olla hereill päiväll, ku ei mami kerta oo himass. Ja ku se illall tulee, ei se paljoo jaksu. Sitt ku se alkaa lepuuttaa sänkyss, se alkaa jaksuu ja mä saan olla sen kaas. Eile se vähä kyll huispuloi, mutt Poika oli täälä nii ni mä seurusteli mialuummi sitt Pojan ja Repun kaa! Nih kerta. Mä nyt tiärä mitä ton kans pitäs tehrä. En mä oikee loukkaantunu eres, mutt silti. Nii ja sitt Tuijall annettii lisää multaa ja mä en saa enää mennä ilma mamin vahtimist sinne vähää aikaa. Kauheit rajotuksii niinku, hei, eiks täst oikeest vois valittaa vaiks EU:n kissituamioistumee? Kai semmonenki on, ku orjilkii on? No, en mä mamill oo vihane enkä katkero, me ollaa kavrui. Mutt yrittäis ny leikkii mut väsyksii. Mutt ku se ei jaksa ku se on kipee. Aika sekasotku jutska nyt! Tommose foto löysi...

Kliffaa viikon keskust, huamisee!

-------------------------------------

Vincent, minusta oli tosi ikävää sulkea sinut isoon kylppäriin kaikkine tavaroinesi.. toivottavasti kuitenkin ymmärsit asian pointin?

Päivän slogan: Jos sormus katoaa, jää sentään sormet!

Päivän biisi: Väsyttää

Luettua: Arnost Lustig – Pimeydellä ei ole varjoa. Kirjoittaja kertoo oman tarinansa. Kaksi poikaa hyppää keskitysleirin junasta ja lähtee vapauteen erittäin huonossa kunnossa. Pojat yrittävät vaeltaa takaisin Prahaan... vaikean ja hankalan kävelyn aikana takautumia keskitysleirin tapahtumiin ja keskusteluihin, nöyryytystä ja toivoa, kotioloihin ja muuhun tärkeään menneisyyteen. Tämä ei ole mikään tyypillinen kirja holokaustista eikä kuolemanleireistä. Suosittelen kaikille, minuun tämä teki vaikutuksen. Eija Wager – Paluumuuttajan päiväkirja, nimestä huolimatta ei mikään päiväkirja toki. Erilainen kertomus siitä, miten suomalainen jättää Italiassa sijainneen maatalonsa ja palaa Suomeen Inkooseen. Huomioita kulttuurien eroista, vaikeista asioista Suomessa ja Italiassa, ihmisistä sekä erityisesti eläimistä. Muistan lukeeneni leidin aikaisempia kirjoituksia elämästä Italiassa, joten tämä on mukavaa jatkoa elämäntarinalle. Suosittelen niille, jotka kuvittelevat muuttavansa edukkaasti ja helposti maalle, joko Toscanaan tai Inkooseen ;D Samoja ongelmia löytyy muuten molemmista paikoista, toisaalta ihmiset ja elämä joiltakin osin ovat hyvinkin erilaisia. Kaikille sopiva syksykirja, suositan.

                                        

                                                KESKIVIIKONTAITA!

PS. Työpaikka avoinna päivisin kissan leikittäjälle. Toimenkuvana kissan ankara leikittäminen, juoksutus ja treenaus sekä seurustelu siten, että kissa nukkuisi yöt kunnolla. Palkka kehno, jollei peräti olematon. Seura ja ruoka äärimmäisen hyvää! Yhteys suoraan Welhottareen.

TIPOTAVALLINEN TIISTAI - SYKSY SAA, WELHOTAR EI

Wäsynyt Welhotar taas tilittää. Olen aivan kirotun väsynyt, en saanut säryiltä nukuttua kunnolla. Ei edes kissi herättänyt, pakko oli nousta riipaisemaan mömelöt. Heräsin puoli-itkien ja kiroillen pitkin yötä nimittäin. Koivet ja olkapää ovat ottaneet vähän pahakseen tästä ns. juhlimisesta. Siis ihan siitä syystä, että on enempi jalkeilla ja liikkeellä sekä väsäilee kaikenmoista. Toivottavasti se tästä kohtapian taas... Sääkin voi olla syynä, eilen ainakin oli kylmä kuin... siis yksinkertaisesti kylmä! Tämä toivoo tänään pääsevänsä kotona suihkun jälkeen lepuuttamaan oikein kunnolla heti illankähmeessä.

Kummisetä tuli eilen sitten käymään, ehhh. Ei hän mitään loukkaantunut ollut tms. Oli vain säheltänyt sen operaattorin vaihdon kanssa ja numero tulee käyttöön vasta parin päivän päästä. Kyllä se on nykyään näköjään tehty hankalaksi, jos olet johonkin muka sitoutunut ja haluatkin vaihtaa operaattoria kesken kauden. No, eipä Setä mitään syönyt, sain laittaa emmeet hyvässä järjestyksessä jääkaappiin takaisin. Tämän kyllä arvasinkin ,D Sen sijaan drinksu maistui lievästi ja kälättelimme siinä siihen asti, kun minun oli pakko mennä sänkyyn. Väsytti ja särki niin. Kummisetä osaa myös tuon lahjomisen taidon: hän palautti ainakin vuoden lainassa olleet kolme kirjaani! On se hienoa, että eräs kokoelmani on taas täydellinen =D Sovimme, että joskus lähitulevaisuudessa istutaan iltaa pidempään jonakin viikonloppuna, saunotaan ja kälätellään joutavia, otetaan drinksua ja grillataan. Minua uhkailtiin kesän toisella grillimakkarallakin... auts, pelottavaa!

Töihin vein Liiterin minipusuja ja lisänä kuivattuja hedelmiä ruokarajoitteisille. Hyvin näyttivät menneen kaupaksi. Lisäksi vielä talon ns. Korkein Johto kävi onnittelemassa ja sain semmoisen tyypillisen valtion adressin, juu nou. Taidan ihan räppäistä kuvan, on se niiin juhlallinen. Pankaa erityisesti merkille kangassidos ja kullattu Suomen Leijona *virn*. Minä siinä kiittelin kohteliaasti. Lopuksi vinksusin, että enemmän arvostaisin, jos välistä löytyisi virkamääräys ja jokunen seteli ,D Olisi niinkuin kiva odotella seuraavaa eli 60-vuotistuommoista. Melkein jo luvattiin, että odottele rauhassa vaan. Tosin työkavereille jätin namien viereen lapun, että täytin pyöreät 25 v. ja siksi tässä juhlat, semmoiset pienet, kun hiinä-ja-hiinä on laskettavissa täysikäisen joukkoon. Täysjärkisistä kukaan ei missään vaiheessa ole onneksi puhunut mitään!

Töitä on melkein kiireeksi asti, ei aivan kuitenkaan. Taksoille oli eiliseksi annettu kolmen huutomerkin hälytys aamunoudon osalta ja iltapäivällä tuli normitakso heti klo 15 jälkeen, hmph, vähäsen huvitutti. Tuttu kuski kysyikin aamulla, miksi tuo merkintä. Että onko ollut hankaluuksia? Kerroin, että vain ne tavanomaiset, häntä nauratti ja keskustelimmekin sitten sienestyksen merkityksestä golffaamiseen ja perheyhteisöön koko loppumatkan. Kyllä jotkut kuskit ovat mukavia ,D

Jahas, ei kun varustautumaan Varastolle. Taidan mennä vielä pitkäksenikin vähäksi aikaa!

------------------------------------

Purrrrrrviska kavrut! Hei ei mami mulle enää mitää vihaskana ollu, vaiks mä kakin sinne Tuijan puukkii. Se vaa jätti partsin ove nii vähä auki, ett mä en mahu siit. Ovet on nii raskait, ett piäni heikko kissiraasu ite saa auki. No, mä sitt goisinkii pitkää eli melkee koko päivä. Ja ku mami tuli, mä sain hyvää sekomuanaa ja kaakkei ja kaikkee. Ja sitt ku Kummisetä tuli, mami näytti mun huispulan ja kuin sill leikitää. Setä ollu nähny, se nauro mulle *kissimöks*, vaiks mä oikeesti tanssasin. Sitt mä meninki ihan nolon pois. Mutt sitt setäki otti sen huispulan ja sillee. Meill oli oikee kliffa ilta. Mä en mamin viäress sitt taas pystyny goisii, piti siirtyy toisell pualell. Se vaa pyäri ja vänisi. Sitä särki ja jotaki veti sen koivis nii, ett se melkee huus. Kammoo tommone yälä! Mäki heräsi, nimittäi. Onneks se meni ohi sitt ja se nousi ja mä sain kalkonii ja napikoit ja hampulikaakkei. Ne hampulikaakit on kyll hyvei, mami saa tuada niit mulle lisää semmoseks jatkuvaks jömmaks. Nii sitt mä olin leikkiny tääll yksi hiirulo kaa ja piilottanu sen maton alle, mami meinas konpastuu, tsihih. Sitt se hakitti sen pois. Ett tämmöst normieloo taas. Ei mitää kummallist. Toivottavast tänää on heekkumuanaa ja jotai kivaa taas illall. Mä oikee viikoll muuta toivokkaa, ku mä tiän, ett mami on siäll tianaas meill safkarahoi! Ai nii, ei tuu mun fotoi, ku on toi mamin foto tuala.

Ett kliffaa päivää vaa kaikill, huamisee.

------------------------------------

Vincent, elämäni valo, residenssini rakkain karvatakamus!

Päivän slogan: Pyri kannattelemaan toisia, älä kaatamaan.

Päivän biisi: Kyykyssä

Luettua: Håkan Nesser – Pääsky, kissa, ruusu, kuolema, luin aikaisemmin pikalainana ja otin melkein hetikohta uudestaan käsittelyyn. Maardamissa vaikuttaa olevan liikkeellä sarjamurhaaja, joka etsii seuraa kirjeenvaihtoilmoituksilla. Juttu on hankala ja Van Vetereen kutsutaankin taas remmiin omasta antikvaaristaan. Eikä turhaan, murhaajalla on omituinen kirjallinen maku.... Juttu selviää lopulta traagisesti, mutta omalla tavallaan erittäin oikeudenmukaisesti. Hiukka tiiliskiven makua tässä, mutta muuten asiaa ja kestää tosiaan toisenkin lukemisen. Nesserin ystäville varma valinta, suositan muillekin eli ei paha ollenkas. Ja vastapainoksi kotimaista eli Timo Sandberg – Pahan morsian, Järvenpäässä tapahtuu. Nuoria tyttöjä on kadonnut ja samalla etsitään "muoti"kuvaajaa, joka on ottanut yhteyksiä mahdollisesti heihinkin, myös linkkejä saatananpalvontaan löytyy. Asiallinen poliisiromaani, mukana tuo nykyisin välttämätön romantiikka myös. Sen verran todenmukaista tekstiä, että meikäläistäkin vähän jotkut jutut hyydyttävät. Suositan kotomaisen rikosromaanin ystäville – ei paha tämäkään.

Ja taas käydään Kaupunginkirjaston sivuilla keskustelua siitä, SAAKO joku varata 30 kirjaa kerrallaan. Voi hyväinen aika, kun ihmiset eivät ymmärrä: nytkin erästä kirjaa jonottaa 1400 ihmistä! Arvatkaas vaan, milloin se minulle saapuu. Viikon aikana harvemmin tulee enemmän kuin 5 varausta, yleensä se on keskiverto määrä. Minä kuitenkin luen 12 – 20 kirjaa viikossa, kirjoista riippuen. Joten hiukkasen käy ärsyttämään tuo kälätys. Joku lukee hitaasti, toinen nopeasti. Minä kävisin kirjastossa hakemani lukemiseni vaikka joka päivä, jos vain pystyisin – prkle! Koipivammaisen ei näköjään ole helppoa edes kirjaston jonoissa, minä olen tosissani...

                                          

                                               NORMIPÄIVÄÄ JOKAISELLE!

JUHLITUN OLOINEN NORMIMAANANTAI ISKI

Täytin puoli vuosisataa,

verkalleen vain aika mataa.
Päättyi pitkä lapsuuteni,
joko alkoi nuoruuteni?
Kiitokset nyt ystäville,
muistaneille, tovereille.
Samoin tänne eksyneille,
vahingossa joutuneille!

 

Minä ja Vincent kiittelemme tuon minuutissa (vajaassa vieläpä) pykäistyn runontapaisen muodossa kaikkia, jotka eilen ja tänäänkin vielä poikkesitte pippaloissa – kivaa oli! Kiitosta vaan =D Kävijöitähän oli hurjan paljon, en olisi uskonut! Parhaat pippalot nämä virtuaalisellaiset, oikeasti. En ole nimittäin kovin sosiaalinen hurjastelija nykyään. Sitäpaitsi, siivoaminen on helpompaa, samoin järjestelyt *virn* ja lahjojakaan ei tarvitse piilotella, niinkuin niitä kristallimaljakoita...

Nyt alkaakin taas normiakin normimpi viikko. Tosin P-P on armollisesti luvannut, että saamme käväistä sentään sekretaarimessuilla työaikana, tätä ei kuulema ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Minä menin vain hölmönä kysymään, että eikö se nyt ole ikäänkuin koulutustakin ja kuulu työkuvioihin tutustua viimeisiin uutuuksiin. Että näin ne asiat näköjään hoituvat, kiero kavala Welhotar rapisuttaa Varaston vanhoja rakenteita! ;D 

Pitänee kaivella vähäsen lämpöisempiä vaatteita esille, siis ei mitään intianpuuvillahamosia enää ehkä kuitenkaan. Tuolla taksoa odotellessa ja seisoskellessa tulee helkkarin kylmä! Jospa ottaisi tumman oliivinvihreän käyttöön? Tai punaisen? Täytyy inventoida taas vaatevarastoa, muahahaahh! Onneksi nytkin on jaloissa lämpöiset Aino-tossukat, meillä on kotona melkoisen vilpoisaa. Minä mieluusti nukun partsin ovi raollaan, kun makkarin ikkunaa ei voi pitää auki. Ai että miksei? No, tämä Black Beauty sijaitsee ikkunan välittömässä läheisyydessä ja pienelläkin sateella ikkunasta ja ikkunalaudoilta ropisee pisaroita sisään. Ei ehkä oikein tervettä läppärille. Sain muuten monitoimirintterin jumiin, prle. Juuri kun pääsin kehumasta, helkkari! Belgarion on jo hälytetty apustamaan, jotakin feelua siinä on... ei anna yhtään elonmerkkejä juuri nyt. Käks.

Kummisetä lienee loukkaantunut, puhelin on ollut kiinni todella pitkään. Olkoon, ei sitä mitään voi, jos ihminen on pänkkä. Soittelin eilen useampaan otteeseen pyytääkseni syömään ja tarjotakseni parit drinkit – "numeroon, johon soititte jne". Olkoon – ei sitten – ei tupata, jos ei tykätä! Pitäkööt tunkkinsa. Laitoin vielä herkku tomaatti-jauhelihakastiketta erityismaustein ja komeita pottuja, jotka jouduin itse syömään ja ottamaan tänään evääksi loput. Hyvää kyllä, mutta vatsa meni vähän sekaisin tuosta lihamäärästä, kun join vielä lasillisen maitoakin. Pitäisi jo uskoa, että ei, mutta kun ei! No, mömelöiden mukaan tässä muutenkin eletään, että silleensä.

Näin muutoin eilen aamulla varsinaisen painijaislajitelman. Hui kauhistus, samana aamuna ainakin neljä erityylistä painijaista ja varsin ahdistavia kaikki. Mistä lienevät tulleet, ei aavistustakaan. No juu, myönnytyksenä näytettiin sitten eräs varsin mukava lähes seksiuni, oikein viehättävä ja hauska... ei se kyllä enää paljoa auttanut. Onneksi se oli viimeinen näytös!

Voi onneva ja ilova, eilen kävi myös herrahenkilö hakemassa kaikki lihatuotteet pakkasesta! Jihhaa, sieniä saan tilalle, mukavaa. Hänkin oli tosi tyytyväinen vaihtokauppaan. Näin se talouspuoli toimii täällä meitin Malmilla eli vaihdetaan edelleen tavaraa tavaraan ;D

Mutta täytyy taas alkaa valmistautua Varastopäivään ja keitellä toiset kaffet, normisellaiset siis...

---------------------------------

Purrrviska, kavrut! Kiva ku teitäki kävii nii monta. Ja sitt ne omituiset piikkiotukset, siiliksii ne oli, mutt vähä oudo näkösii. Kattosin vaa, en koskenu yhtää. Oon kyll sen verta ude. Mami sano, ett ne on sitt söpöi, ett seki haluis semmosii. Ei kyll tuada tänne mun aikaa, ei varpisti. Ne voi vaiks hyäkkii mun kinppuu! Nih kerta, mä oon vaa piän kissiparka, ei mull oo piikkisii. Joo, oli muute hyvii ruakei, eiks? Mami jätti yäks viäl mulle heekkui ja kaikkee. Ai nii, pitää kertoo vähä nolompi jutska. Mä kävin tekees ne kais-tiijätte-mitkä –asiat tonne Tuijan puukkii, ku siäl kerta on multaa. No, sitt mä peittelin kaikki, niinku kunnon kissi ainaski ja vähäks lensi multaa. No ei mamiska ensi hiffannu mitää, mutt sitt ku se meni röökill. Hirvee kälätys ja rumei sanoi. Ihan tosi vihane mamiska vähä aikaa, menin sitt basee rauhottuu. Otti se kuiteski viakkuu mut. Mutt sano, ett sinne ei sais tekee tarpeit. Miks ei muka, täh? No olkoo, katotaa ny jättääks se ees partsin ove enää auki ees. Vähäks on masu täynä ja väsyttää, mutt silti toi piti herättää, ku teki miäli napikoit! Ja se taas märisi, semmone se on. Mutt hei, mäki kiitän mamin pualest ett kaikki elukaiset oli viaraan. Ku tarkotus oli vähä juhlii sitäki, ett mä oon ollu talos pitkää eikä meill ollu juhlii sillo kevääll olleskaa. Nyt meill alkaa taas semmone tavalline viikko, vähäks on tylsää. Mami menee töihi ja tulee töist, duunaa safkaa ja semmost. Onneks Poika on tulos käymää ainaski kerra täss viikoll ja sitt viäl lauantain <3 Ja se tua aina sen Repun kans mukana! En mä oikee jaksa nyt skrivatakkaa, ku mä oon viäl vähä väsy. Tsiigatkaa itte, tämmöne olo on, ku on masu täpöse täynnä ja valvonu ja tanssinu ja joikassu ja kaikkee *virn*.

 

 

Eikä ku kliffaa viiko alkuu ja huamisee!

------------------------------------

Vincent, sinulla on kohta pallomassu kuten emollakin ,D

Päivän slogan: Huominen on kuin kamelin sielu.

Päivän biisi: So Long & Thanks For All the Fish

Luettua: Anne Holt – Kuollut jokeri, valtionsyyttäjän vaimo löytyy murhattuna. Samaan aikaan sattuu outo itsemurha. Todisteet näyttävät pitävältä, mutta ovatko sittenkään. Mukaan on sekaantunut entinen murhasta tuomittu nuorimies, joka toimiikin yllättäen aivan toisin kuin olettaisi. Myös Hannen kumppani on hankaluuksissa – syöpä todetaan yllättäen ja, tottakai, viime sivuilla hän menehtyy. Tyypillistä Holtia, ei aivan parasta, mutta lukukelpoista ja sujuvaa. Caryl Chessman – Ihmisiä Kuolemankujalla sekä Kuolemanselli 2455. Ilmestyessään 50-luvun puolivälissä olleet varmaan aikaansa edellä, jännittäviä dokumentteja siitä, miten ja miksi ihminen syyllistyy rikoksiin ja joutuu tuomituksi kuolemaan. Tuntuvat ajankohtaan nähden aika ymmärtäväisiltä, perhetaustaan, sairauksiin ym. vedotaan ja kerrotaan laajalti, liikaa jessekamaa välttäen. Nyt näitä ei oikein tahdo jaksaa lukea... valitettavasti. Luin, mutta hiukka pitkin hampain, paha juttu. Asiallista tavaraa, mutta kieli ei enää oikein tahdo kantaa, jos kantoi tuolloinkaan! Linkkejäkään ei löydy kuin divareihin. Tsadissa nämä voi lainata Pazílan kirjavarastosta *vinks*.

 

                                      

 

                                           MAHTAVAA MAANANTAITA!

 

PS: Sorry oudohko lokin asettelu. Jostain syystä taas Vintoosan koto-Visva ja Opera eivät suostu toimimaan Vuodatuksessa siten kuin pitäisi. Tämä on aina yllätyksentäyteistä, jos haluaa tehdä muutakin kuin kirjoittaa tekstiä ,D Esim. kappalejako EI toimi aina, mutta joskus kuitenkin *huoh* =O

 

PPS: Ja kun töissä korjaa Vintoosan XP:llä sekä IE:llä ei ongelmia...... argh!