Nukkumishuomenta taas *muahahhaah*. Olen kuluttanut eilisen päivän ja osan iltaa sekä yötä vetämällä päikkäreitä ja pätkäunia! Wau, taas hieno vaikka hömppäkirjan nimi: Päikkäreitä ja pätkäunia. Varaan tämänkin nimen käyttööni, kunhan selviän parista edellisestä opuksesta. Tärkeintähän tietysti on, että niillä on nimi (vaikka ei sisältöä toistaiseksi) ja voin ylpeillä asiasta KKS:ssa =D
Kävimme Belgarionin kanssa siis roudausretkellä. Koipia juili täpöllä, eipä naurattanut. Hissuttelin eteenpäin epämääräiseen, mutta ominaiseen mummotapaani. Kirjastosta otin vain tulleet 8 varausta, ja no joo, ihan pari muuta kirjaa. Olinhan huomaavainen, olinhan? Karjaustalosta ostin kivoja raitasukkia, hah, mustaa sävysävyyn vihreän, punaisen ja ruskean kanssa. Hauska kolmen parin pakkaus. Minulta kun puuttuu jopa sukkia. Päätin siis investoida vahvasti myös tuonne alapäähän näin kylmien alkaessa. Ruokakaupoissa oli reilusti laputettua keltaista, kun sunnuntai-aukiolo loppui. Jihhaa sille tästä syystä ainakin! Jopa hyvämerkkinen kissanruoka oli 50 % alessa ja Vincent tykkäsi. Lisäksi sain broiskua naturell sekä ison kasan ruispuikulaa pakkaseen. No, muutakin olisi ollut, mutta ei minua kiinnostavaa. Täydensin vain reippaasti varastoja viikkoa varten. Hyvä me! Olimme valmiita n. 5 min ennen takson tuloa, joka tulikin ajallansa ja kimppakyytinä. Tosin kuski yritti väkisin ajaa meille parkkipaikan kautta, vaikka on ennenkin talossa käynyt. Eli sain reissulta kaiken mitä pitikin ja vähän päälle. Lääkkeetkin Belgarion ehti hakea siinä välissä, kun valikoin vihanneksia.
Ruuaksi tehtiin pizza, pieni semmoinen, puoli pellillistä ja syötiin hetikohta pois. Hyvää oli! Jälkkäriksi saatiin kaffetta ja Aleksanterit, lisäksi ihanan tahmaiset ja ällömakeat kirsikkamarenkileivarit sekä kirsikkarahkakohukkeet. Osa jäi odottamaan näistäkin myöhempää syömistä, oli tosiaan sen verta makeaa tavaraa, mutta todella hyvää – hei, Eestin serkut osaavat tämän puolen. Tosin kaikki nuo voisivat olla ainakin puolet pienempiä... Niin ja niitä messukarkkeja, niitä on vieläkin paljon. Belgarion sai mukaansa myös valkosipulisavujuustoa, marenkeja ja kohukkeita sekä karkkeja. Lisäksi annoin hänelle ensimmäisen stipendin tälle kuukaudelle, kun rahaa ei ole vielä tullut. Kävin tiedekunnan kotisivulla ja hemmetin työpitoiselta syksy näyttää. Poika itse sanoo, että asia on kovin tuttua. Hän on aikaisemmin käynyt jo erityiskursseja aiheista. No, hyvä se on kertaamalla aloittaa ja päästä systeemiin kiinni. Väitin, että jatkossa on tulossa taatusti hankalampaakin. Jotenkin hän näytti siltä, että ei uskonut minua. Minua – äiteetä, joka tietää kaiken, myös ohjelmoinnista ja laskuharjoituksista, toki!Lisäksi armas Belgarion imuroi, koska oikea kätenikin on juilinut lahjakkaasti. Siistimme parvekkeen syyskuntoon ja hän rasvasi partsin ovien saranat ja ovipumpun. Kas, jäykkyys ja nirinä hävisivät, ovi on oudon kevyt avata *virn*. Minä siinä välissä pesin täyden koneellisen pyykkiä, tosi täyden siis. Tänään ei tarvitse kuin keskittyä omiin hommiinsa eli ruokaan, viitakon hoitoon, kissan hyvittelyyn, lukemiseen ja viikon vaatteiden katsastukseen. Lisäksi latasin kassillisen vaatetta vietäväksi Uffaffaan, sellaista vaatetta, jolla ei ole Huutis-markkinointiarvoa. Toinen kassillinen on vielä tulossa... reipas minä! On kanttia heittää jotakin pois, se on paljon kuulkaas se.
Eilisestä työvuodatuksesta: päätin, että annetaan asian olla, toistaiseksi. Taidan vain jäädä entistä enemmän omiin oloihini. Tosi järkevää siis, eikö? Vaikka olen nyt yrittänyt oikeasti olla sosiaalisempi ihan omista syistäni. Ja pidän turpini kiinni, vaikka se tunnetusti on minulle vaikeaa. En enää kerjää jatkoja enkä virkamääräystä. En myöskään hae meille auki tulevia virkoja! Jos mitään ei tarjota, jään mielihyvin ilman työtä! Siinä se, pitäkää tunkkinne! (työntyipäs nuita huutomerkkejä tuohon mukaan...)
Sivuhuomautuksena, että Vincent oli eilen tosi pyhmä. Niin pyhmä kuin kissi olla ja voi. Kertokoon itse, minä en enää puutu asiaan. Se on nyt sovittu ja olemme kavereita, parhaita kavereita taas. Nukuimme tähän asti ja minä heräsin, Vincentkin heräsi vasta siihen. Täällä on oudon kuuman nihkeää, satoi jossakin välissä. Tulisiko lopultakin se kunnon ukonilma? Eräänä yönä jo lupaavasti jyristeli jossakin kaukana.
---------------------------------
Tere, kavrut! Joo, mä oon viäläki vähä hiljane. Tuli tosissaa tössittyy eile ja pahast. Mehä ollaa eletty mamin kaa hirmu pitkää kauhee kivast ja meill on ollu kliffaa. No juu, en taas tiädä, mikä minuun meni! (toim.huom. Tuo typerä malmilainen selitys ei päde enää täällä!) Noi ku oli kaupoill, nii ni mä kävin iha vähä merkkaas klahvisoffall, semmoses nurkass, miss en oo ikinä käyny. No, huamasha toi orja heti. Kauhee sota, iha hirvee. Huutoo, semmose soffamaton heittelyy, melkee itkuvolinaa, rumei sanoi ja kaikkee. Mä olin sitt nolo, ku Poikakaa ei pualustanu. Mami pesi just pyykkii, eikä se saanu sitä jutskaa pyykkiikää ja semmost. Mua hävetti oikee. Olin sitt basen nurkas vaa ja miätin. Kävin kyll safkaas, hei mä sain oikee sikahyvää ja hianoo uutta ruakaa, mami toi. Soli jotai alennusruakaa, se toi kaikkii plaatui. Toi ainaski oli oikee hyvää! Ja sitt mä sain maitonapikoit, hampulikaakkei ja kaikkee. Voi miks mä menin merkkaa sinne nuukkaan? Vaiks siäll haisu iha vähä se karkotusjuttuki. Mami ei vaa ollu laittanu sitä sinne, niinku ei yleensä. Mä kun en oo koskaa käyny siälä. Se on vaa vähä suihkassu sinne päi. No, tätä jutskaa sitt setvittii iha yähö asti ja lopulta sovittii. Sain kasan hampulikaakkei ja tunkesi ihan mami nassu viakkuu goisii ja hurisee. Mun-mun-mun mami <3 Nii ett täst ei enää sitt puhuta. Ei mami eikä Poikakaa. Kehannu Pojankaa viäress olla ku iha hetkise vaa. Seki oli melko vakava nimittäi, siis Poika. Huh, ett tämmöst. Ja mami sano mua pyhmäks, taisin ollaki! Nyt oon kilti... tosi kilti, yritän ainaski. Ei enää tommost kamalaa päivää ku eile. Meill oli molemmill sitt paha olo, tiätteks >o< En mä laita fotookaa, mami saa kuvaa tänää. Meill tuli partsill yks kanervo, sinne ylhääll roikkuu. Mä en yletä sinne, ehkä, mutt mä sitt illall kävin kyll hartaast tuijottaas sitä. Mikää ei maistu nii hyväll ku kanervo raikkaall partsill!
Kliffaa söndaagii ja kaikkii heekkui frendit ja huamisee!
---------------------------------
Vincent, nyt ollaan taas maailman parhaita kavereita. Vincent nukkuu paikallani ja odottaa minua viereensä ,DPäivän slogan: Ei kissalle saisi olla vihainen, mutta kyllä tuo sovinnonteko on kuitenkin oikein mukavaa kaikkien osalta!
Päivän biisi: Pikku kissa
Luettua: Herbjorg Wassmo – Lasi maitoa, kiitos. Naiskaupan uhriksi joutuneen 15-vuotiaan liettualaistytön tarina, aika kammottava sellainen. Miten hänelle luvataan töitä Ruotsissa ja kuinka hän joutuu maksetuksi naiseksi. Yllättäviä tilanteita ja lähes ystäviä kuitenkin löytyy. Tämä ei siis varsinaisesti hekumoi prostituutiolla vaan kertoo raa'asta arjesta hyvin uskottavasti. Mielessä vain käy, kuinka joku voi olla näin luottavainen ja yksinkertainen. Tytön mielenterveyden osittain pelastavat isän aikoinaan lukema Anna Karenina, jonka hän ottaa mukaansa matkalaukkuun sekä muistelut jo kuolleen isän tarinoista ja kuvitellut keskustellut. Lukemisen arvoinen, mutta ei sovi kaikille. Minua jäi jokunen asia häiritsemään, ehkäpä juuri kirjailijan vapaus kehittää tarinaa omien tarkoitusperiensä mukaisesti.
SIENIPITOISTA SÖNDAAGIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti