Uaah, olen ottanut eilen lutuisan ihanat alkuiltapäikkärit, iltapäikkärit ja myöhäisiltapäikkärit. Sen jälkeen nukkunut pariinkin otteeseen. Eli nukuttukin on, harvinaisen pätkinäisesti ehkä n. 5 – 6 h. Menen vieläkin tämän jälkeen päikkäreille... Koipia särkee simona, kynä- ja karkkimessut, näet. Tuli käveltyä ja seisoskeltua paljon. Silloin ei särkenyt, olin ihan ok kunnossa. Mutta illemmalla, voi kilin ähkyttimet sentään tätä kipua. Tarvitsee sen rollerin, taidan hakea sen varmuuden vuoksi joskus käyttööni!
Jep, siis ne messut. En käyttänyt niihin kuin n. 1.5 h kaikkinensa, siis suht vähän. Tapasin kouluttajamme viime vuodelta, heillä on suunnitteilla kaikkea uutta mielenkiintoista ja minäkin vinksusin, mitä olen vailla. Hän ilmoitti, että tuollaista koulutusta on muutoinkin kyselty, jeps. Voipi olla, että ensi vuonna pääsisi taas opiskelemaan. Meillä oli oikein viihdykästä, hän oli innoissaan työpaikastani (no, en kehdannut pudottaa leidiä maan päälle!) ja suunnitellusta yhteistapaamisesta lähiaikoina. Muilta osastoilta, no, oli kaunista, upeaa, trendikästä ja mukavaakin – harmi, että aika ei antanut periksi kaiken tutkimiseen! Herkkuja, porometsua, juustoja, viiniä, suklaata ym. tuli maisteltua. Karkkeja tuli Varastolle ehkä 0.5 kg, kotoon toin varmaan kilon – Belgarion nääs. Itse niinkään niistä piittaa. Tapasin myös tutun kaverin ständillä kynä- ja härpäkepuolella ja pyysin malleja ja tarjousta Varastollekin. Varastolla ei ole mitään – ei siis yhtään mitään omalla nimellään. Ei edes kirjepaperia... vaatii kuulema kaikkien ympäri maata olevien Varastoyksiköiden yhteistä toimintaa jne. Mutta voi olla, että saisi edes jotakin kivaa ja silleensä käyttökelpoista ja näkyvää. Pyysin myös väskynäytteitä ja muuta pientä, johon rahoja voisi olla jäljellä näin loppuvuodesta. Juu, tämä asia ei siis minulle kuulu, mutta kun ketään se ei huvita tahi kiinnosta. Kävin sitten suoraan tämän jälkeen rapoamasta isopäällikkö rva V:lle asiasta ja hän ei ollut pahastunut, vaikka ihan omin päin pyytelin tarjouksia. Sanoin, että eihän niihin ole mikään pakko suostua, mutta hyvä ja taidokas tavarantoimittajakin on aina hyvä olla olemassa. Rva V. sai kahden kissan äiteenä messulahjaksi söpön vaaleanpunaisen kissiheijastimen (toin sellaisen myös itselleni), me kun olemme kissojemme ainoat äiteet, meidän on pidettävä huolta turvallisuudestamme! Eheeh, kahjo Welhotar jakeli myös osaston kavereille erilaisia kivoja juttuja. Sain hämmentyneitä kommentteja, mutta saa kai sitä pitää hauskaa tuollakin tavalla?
Mutta asiaan! Minulla siis on ongelma. Kuvitelkaa toimistoa, jonka nimi olkoon leikkisästi vaikkapa Varasto. Varaston kaikki toimistoväki on samalla nimikkeellä varastosihteeri ja palkkaluokka Z 109. Henkilökohtainen palkanosa voi olla enintään 45 % lisää liksaan, lisäksi määrävuosilisät ym. No, ei – tämä ei yllättäen koske palkkausta, vaikka sekin on pielessä. Tämä koskee näitä varastosihteereitä. Varastosihteerit ovat eri tehtävissä, hoitelevat erilaisia hommia eri puolella varastoa. Varastosihteereitä on siis useita alaluokkia, joita ei kuitenkaan ole missään nimetty. Alin luokka on sellainen kaatoluokka, joka tekee vain tiettyä hommaa ja jolle ei anneta muita tehtäviä. Varastosihteerit haluavat pitää työnsä itsellään ja naureskelevat kaatoluokalle, joka ei heidän mielestään pysty hoitamaan oikeiden varastosihteereiden töitä. Kaatoluokka siis pysyköön lestissään eikä edes havitelkoon mitään muuta. Welhotar nyt todistettavasti kuuluu tähän kaatoluokkaan. Tuota, mitenkäs minä tämän nyt selittäisin. Welhotarta on siis pidetty täysin ääliönä, kun olen tarjoutunut tekemään sitä tahi tätä. Ei, minä olen kaatoluokkaa ja saan tehdä vain sitä mitä teen päätyökseni! Vaikka olisi luppoaikaa, vaikka olisi haluja opetella kaverin hommat. Jumaleissön, nämä ihmiset oikeasti ovat kateita hommistaan! He olivat jopa hyvin hämmästyneitä siitä, että minä pidän erästä arkistoa huoneessani ja seuraan paria muuta juttua – ei muualla Varastolla vaan. Niin, ja koulutuksesta, vastahan he jokunen vuosi sitten olivat kahden päivän koulutuksessa ja jatkoa on tulossa. Antakaa minun kaikki kestää?!?Tämä toimi siis erittäin sekavana johdatteluna kysymykseen, mitä minä voisin tehdä asialle? Alanko taas etsiä uutta työpaikkaa? Jäänkö odottamaan, että saan jatkoja tähän kaatoluokkaan ja pidän turpini kiinni (en uskalla luvata!)? Haenko mahd. avoimeksi tulevaa vakinaista kaatoluokan edustajan virkaa (siis loppuelämäksi, tai siksi aikaa, kun vielä pystyn työhön) ja linnoittaudun sen jälkeen huoneeseeni ja teen vain ja ainoastaan minulle kuuluvat tehtävät (ja pidän turpini kiinni)? Alanko julkisesti vänkäämään asiasta työnantajapuolen kanssa esim. työkierron tms. merkeissä? Alanko myös kysellä varastosihteereiltä heidän tekemisiään? Pyydänkö salaaa ja P-P:n mahdollisella luvalla työkaveria opettamaan kylmästi minulle omat hommansa? Huvittavinta asiassa on, että hommat eivät siis oikeasti ole kummoisia: pyyntöjä toimittaa lisätietoja ja muuta vastaavaa, postitusta minun jälkeeni ja muuta simppeliä hommaa. Siis täysin normisekretaarihommaa, sieltä helpoimmasta päästä vieläpä. Mutta tämä heidän suhtautumisensa omaan itseensä ja työhönsä on kadehdittavan itseriittoinen. Nyt ymmärrän, kun erään toisen osaston kakkospomo kerran tokaisi, että tätä osastoa näyttävät pyörittävän varastosihteerit (hän ei saanut hommiaan teetettyä, koska varastosihteerit kieltäytyivät). Samoin ymmärrän nyt nämä oudot puheet, että jotkut muutkin ovat kieltäytyneet tehtävistä – juuri osa näistä varastosihteereistä ei ota ihan mitä tahansa tehdäkseen. Ei toki. Ja nyt minua suorastaan ketuttaa! Welhotar ottaa vastaan hyviä ehdotuksia, miten suhtautua asiaan. Phuuh – helpottipa tämä, märehdin asiaa eilen. Tämä tuli esiin, kun lähes-ystäväksi luultu varastosihteeri näytti minulle paikkani! En viitsinyt ilmoittaa, että minä olen ehkä hiukan pätevämpi moneenkin eri tehtävään kuin hän...
No, nyt se on kirjattu ulos ja näyttää sekavalta. Toivottavasti joku edes ymmärtää, mitä tarkoitan! Ja vinksuaa, mitä voisi tehdä. Tiedoksi siis se, että minulla ei ole mitään asemaa. Minulla on kuitenkin hyvät välit esim. henkilöstöpuolelle ja tietyssä mielessä P-P:nkin. Myös mukavia uusia työpaikkoja voipi tarjota!
Auts – särkee! Taidan mennä hetkeksi pitkälleni tämän sairaan sihteeripostauksen jälkeen. No niin, keittelen kohta toiset kaffet ja luen tuon kirjan loppuun. Sitten kirjastoon ja kaupoille. Pitäisi keksiä jotakin kivaa lounaaksi Belgarionille...hmm...
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrvinka, kissit! Nonih, nyt alkaa mein ruakapolitiikka olla hyväs kuasis. Mami on vissii jotenki sekonnu. Se on vängertäny mulle ny jo kaks kertaa donarii ja semmost muut sotkotust! Iha hirmuheekkuu, mä tiä mite se sen tekee, mutt hyvää se on. Jotai kissimuanaa ja ihmisdonarii vähä sekaa. Sitt se lättää sen mähnäks – ja mä syän kaikk ja nualen viäl lautasenki. Nytki mä haluun jotai, mamiiiiiiiiiiiih! Ja muista sitt kissimuana ja hampulikaakit! Joo, kaikkee se lupas. Palvelu nääs pelaa. Ja eilenki se iha vähä jaksu leikkii mun kaa. Me kyll sitt vaa lotkotettii, mäki olin väsy joteski. Nii ni mami lukitti ja goisi välill ja mä meditoin niinku. Ett ei mitää erikoist taaskaa. Mä ootan, ett Poika tulee tänää. Jos se vaiks oppis leikkii sill huispullall mun kaa. Mä oon muute ollu kilti, mutt sitt mä söin noit kukkeleit tost maljakost, nii ni mami vei ne pois. Ei kai muute, mutt ku mä oksusi ne kokonaisen sitt vegs. Hmph, semmone mami, anna toise syädä kukkeleit. Antais se kai muute, mutt ku niide mukan ei kerta tuu karvapallukoi, ei niist kuulemma oo sillee hyätyy ja niis on myrkyi ja vaiks mitä. Siis orja alko väittää tommosii. No, annetaa olla sitt. Mutt mäki ootan ett saan sitt kunno muanaa. Eiks se nyt vois ostaa jotai oikeet lihaa tai mjunuaisii, pistää piänin pussukoin ne pakkasee ja sitt syättää mulle? Hei, orja, eks sä nyt oikee hiffaa? No joo, ei se taaskaa jaksu, se on vähä väsy. Lupaili se taas jotai, mutt niist lupauksist oo mitää takeit. Fotoikaa oo otettu koko viikkon. Tämmöne piti sitt käydä hakees, aikastas pähee häntyli toll kaverill.
Kiffaa löördaagii ja heekkupäivii kaikill – huamisee!
----------------------------------
Vincent, residenssini karva- ja herkkutakamus, lutukka ja vaativa nelijalkainen karvakasa.Päivän slogan: Olen esittänyt olevani normaali – todellinen hulluus nousee pintaan, kun roolit riisutaan.
Päivän biisi: Unelmia ja toimistohommia
Luettua: Jeff Lindsay – Dexterin pimeät unet, oli pakko lukaista uudelleen. Dexter on niin vilpittömän rakastettava sarjamurhaaja kuin olla ja voi, älykäs ja filmaattinen. Suosittelen, nauttikaa *kylmä virn*! John Ajvide Lindqvist – Ystävät hämärän jälkeen, tästä Welhotar piti. Erinomaista kauhua, vai onko. Onko tämä vain lapsen tai nuorten kuvitelmaa ja päiväunta, mitä oikeasti tapahtuu ihmisille ja lapsille? Mitä tyttö tekee ja miksi eräs mies on kiinnostunut nuorista pojista? Vampyyrejä ja pedofiilejä – meidän lähiössämme =O Vastauskin on ehkä saatavissa. Suosittelen kaikille oudon kirjallisuuden kavereille, ei tätä ehkä ihan kauhun puolellekaan kyllä voi luokitella. Mutta onhan niitä ihmisiä, jotka elävät öisin eivätkä syö. Sen sijaan he juovat, ei, eivät vettä vaan verta – onhan? *muahahahah* Tämä on äärettömän virkistävä poikkeus pohjoismaiseen dekkari- ja poliisitarinoiden sumaan eli todella lukemisen arvoinen, jos pitää tämän tyyppisestä oudosta kirjallisuudesta ,>
LOOGISTA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti