PALJON PÄIVIÄ, TÖITÄ JA MUUTA EDESSÄ

No niin, taas uusi kuukausi ja uudet vinkeet! Ai ei vai, no ainakin syksy on pidemmällä – eikö olekin kivaa *muahhahah*? Parvekelyhdyssä paloi kynttilä koko yön, vieläkin. Hassua, miten se jaksaa lämmittää siellä, sekä tilaa että mieltä. Kauniskin se pahus on.

Mutta ettei menisi ihan oudoksi tekstiksi palataan vanhaan väninään, siihen todellisuuteen, karuun Welhottaren elämään Malmin hienostokaupunginosassa. Eli eilinen venähtikin sitten vähän pitkäksi, koska Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista toi hyvät eväät. Apehdimme siinä herkkujuustoja, tuoreita viikunoita ja passioneja (haa, suosikkejani), keksejä, suolaisia piiraita, kaffetta ja lisää kaffetta. Örps, herkkukiintiö on täynnä moneksi viikoksi. Täytyy myöntää, että hän tuo eksklusiivisia tuliaisia tänne paahdetun ruisleivän maahan... Toisaalta, kyllä oli aika viihdykästä myös kälättää pari tuntia. Mutta kuten kerroin, ei paljon pidempään olisi juttua jaksanutkaan tai riittänytkään. Eli sopiva vierailu, ymmärsi lähteä ajoissa pois ,D Hän sai maripaitansa, kymmenkunta, Huutiksesta hänen puolestaan huutamiani sekä vähän Serkkujen tuliaisia, jotka oli tilannut. Hyvä näin. 

Minä kyllä sitten jouduin valvomaan eli kävin vähän ylikierroksilla. Nautitut herkut, pari litraa kaffetta ja kiihkeä juoruilu eivät heti tasaannu. Jouduin hakemaan ylimääräisen napikan, että sain unta. Normiunet kuitenkin tuli vetäistyä eli ne 4 h. Se saa luvan riittää, on se riittänyt ennenkin. Vincent teki jälleen itseään tykö, mutta muistettuaan leidin tavat, siirtyi minun paikalleni sänkyyn odottelemaan hänen lähtöään. Vincentkin oli vähän levoton loppuillan eikä oikein löytänyt paikkaansa. Näin meille käy, kun rauhaamme häiritään odottamattomalla tavalla – emme osaa enää suhtautua asiaan vaan maailmamme järkkyy pahasti ,D

P-P:n minulle ylimääräisenä nakittama kumminkaima-osasto pysyi tosiaan hiljaaa maanantain, mutta jo eilisaamuna oli nippu odottamassa pöydällä ja viesti, että olisi kiire. Sama jatkui päivän mittaan, myös oma väki raahasi töitä niska vääränä. Siis tuota, olisin saanut viikon sairista, jos olisin pyytänyt. Ei se nyt sitä tarkoita, että piikitetty olkapää on heti kunnossa... prle! Eivät paljon ajatukset näköjään päässä pyöri näillä ihmisillä. Minä jouduin tekemään töitä kuin heikkopäinen yksikätinen tapetoija. Lisäksi joku lahopää vielä itse mokaili niin, että lähes taksoaikaan jouduin vielä heittämään uusiksi yhden jutun. Toivottavasti kiroiluni kuului hyvin! Tätä se on ainakin tämä viikko, töitä ja lisää töitä. Oma väki ja koko toisen, ison osaston väki. Ei mukava, mutta on ainakin puuhastelua. Ja siinä sopii kerätä vähän glooriaa ja hingata sädekehäänsä *pthyh* saadakseen vaikka jatkoja työsoppariin... Kiero ja kavala Welhotar =I En minä mitenkään kehu itseäni, mutta olen nopeista nopein ja kipein ,D

Olkapää on parempi, ei täysin kunnossa, mutta vähän kortisoni avittaa liikeratoja. Koivet elävät omaa elämäänsä. Yöllä tuntui, että iskee kramppi – ei sitten iskenyt, yritti kyllä. En ole vielä aloittanut uudestaan Lyricaa, siitä oli työarvauslääkärin kanssa puhetta. Että voisi kokeilla sitä, mutta pistää uusiksi lääkkeen ottamisen aikataulun. Lyrica kun väsytti täsmällisesti parhaaseen työaikaan. Muuten mennään näillä mömelöillä suht pitkään. Hänellä ei ollut huomauttamista, kun tarkisti mitä kaikkea olen kokeillut tässä vuosien aikana ja mikä ei ole sopinut. Tsihih, koekaniini, sekakäyttäjä...

Näin tänään, kirjastot ovat sitten kiinni pari päivää. Ettäkö miksikö, no just, uuden tietojärjestelmän takia! Asennus! Pahaa pelkään, todella pahaa... Olisi syytä jonkun toimia ainakin lauantaina, vaikka sitten vanhanaikaisen "kirjataan lainat käsin"-systeemin! Minä nimittäin aion kuitenkin tehdä täsmäiskun, tehkööt mitä haluavat. Minulla on siellä Welhotar-kiintiö varattuna! Nih kerta!

Lähden tästä laittamaan tofua marinoitumaan iltaa varten. Alkuviikko onkin mennyt raikku-donari –linjalla. Kyllähän te kaikki toki tiedätte, että vesitonnikala on aina ollut kasvis/vihannes/juures erilaisten tilanteiden mukaan? Ainakin helppo eväs, paljon oikeaa adjikaa kylkeen ja jo uppoaa. Mutta nyt tahtoo tofuwokkia ja tattaria loppuviikoksi. Ja sitten tämän kuun "Kuukauden vinkki": Leidi toi Kampin K-kaupasta riisikakkuja, ei – ei niitä tavallisia, enempi keksejä ikäänkuin. Näistä tuli heti suosikkeja, aivan mahdottoman hyvejä. Eli Clearspring Japanese Rice Cakes, black sesame (gluteenittomia vielä). Kokeilkaa ihmeessä, ihan sellaisenaan tuntuivat maistuvan parhaalta, ei tarvitse mitään päällensä! Njam.... *rousk*.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrvinka, kavrut! Joo, se eukko sitt kävi eile illall. Mä heti taas huamasin, ett mua ei niinku oikee noteerata. Tai juu, noteerataa sillee, ett sanotaa ett ei saa haisutella eikä pissii eikä mitää. Höh, mä halusi vaa tsekkaa sen kamat. No, mami sano, ett laittais ne toho laatikoitte pääll, ett siin mä en käy. Eikä mun annettu haistella niit juustoi ja piirait eikä mitää. Mä en tykänny *möks*. Kattelin tosi halveksuvast, mä huamasin, ett mamii nauratti. Sitt mä tassuttelin tyynen rauhallisest sänkyy mamin paikall venaa sitä. Haistatin niinku niitte safkoill ja jutuill ja kaikell. Aatelkaa, se eukko ees halunnu koskee muhu tai mitää. Eikä leikittää, ei ees jutella. Ei mamill oo tommosii kavrui yleensä yhtää, onneks. Toi yks vaa ja se käy tosi harvon, se onki hyvä. Kun must ei kerta tykätä, se on vähä niinku ei mamistkaa tykättäis. Ja jos semmone alkaa olla yleist, mä voin hyvinki käydä merkkaas vaiks jonku stiflat (tää niinku uhkailis!). No, me sitt mentii sänkyy ku se lähti, se euk.. siis leidi, niinku mami käski sanoo. Meill laitettii hiano valo partsill, mä kävi viäl äskenki tsiigaa sitä. magee on hei! Mä tykkään! No sitt pyärittii vähä sänkyss ja mami paijattirapsuttipusutti mua oikee kunnolla, ku sitä ei nukuttanu eikä muakaa. Sitt me juteltii siin ja lopult mä aloin goisii enne mamii. Se viäl kävi ulkonakii ja jotai. Mä jaksanu ees nousta. Nyt mä luulin, ett saan sitt uusi kaakkei, jos se leidi ois tuanu mullekii jotai. Ei, siis ei. Sain vanhoi vaa, jätin ne ensi lattiall. Ku ei tullu uusii, joudui ettii kaikki uudestaa. Aika epäkohteliait viarait, meinaa vaan! Gummititi, Poika ja kaikki on nii kivoi, toi ei. No, ei muistella sitä. Mami laitto jo sitä uutta lohimuanaa mulle, se on hyvää, sitä mä voinki syädä vähän aikaa taas. Ja noit tavisnapikoit ja kalkonii tai kinkuu. Ja katella sitä uutta valoo, tähä tulee siit foto, jos mami on onnistunu ottaa kuvei... joo ei tullu hyvä. Se sano, ett ei. Hmph!

Kaikill kliffaa keskimmäist viikon päivää ja huamisee!

--------------------------------------

Vincent, sinä salakähmäinen karvatakamus *pus*!

Päivän slogan: Kynttilälyhdyn valo aamuyössä on paljon kauniimpi kuin illalla!

Päivän biisi: Piirimyyjä

Luettua: No, ei tässä juuri ehtinyt lukea kuin Kalle Isokallio – Urhola, hupijuttu kuntaliitoksesta ja sen suunnitteluprosessista jossain päin etelärannikkoa. Tällä kirjoittajallahan on taipumusta tällaisiin opuksiin, eivät mitään suurta kirjallisuutta sinänsä. Olevinaan hauskoja, eivät aina ole. Teksti on melko epätasaista ja välillä hiukka epäviihdykästäkin. Mutta kunnallispoliitikasta ja sen kämmeistä hän tuntuu olevan perillä, joten oikeasti hauskaakin löytyy siinä sivussa. Eli en suosittele, mutta asiasta kiinnostuneet voivat lukaista tämän ja hankkia hyviä esimerkkejä, mikäli em. tilanne on edessä ,D

                                          

                                                 JA TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ!

MUISTOPÄIVÄ, TYÖPÄIVÄ, VIERAITAKIN... HMPH!

Uahahhh, Welhotar on nukkunut, aika hyvin jopa. Toisaalta ketutti, koska herätessäni elimistöni väitti, että tänään on jostakin syystä vapaapäivä. Ei, ei todellakaan ole. Pahempi päivä tulossa kuin aikoihin. Mutta ensin eilisiin asioihin...

Kuten kommenttiloodassa jo ilmoitin, työarvauslääkäri olikin – ylläri, ylläri – melko hyvä tapaus. En sitten tiedä, johtuiko omasta taustastani vai mistä. Hän on vanhempi, hiukka tasapaksu, hyvin kelpo esimerkki sairaalalääkäristä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Siis eräs tyyppi sairaalalääkäreitä, ja kas, sieltähän hän on yksityiselle tullutkin. Joten hän oli lukenut aikaisemmin kiikuttamani sairaskertomukset ja sen pohjalta puhuttiin, asiaa. Eli hiukka hän ihmetteli, että koipia ei ole tutkittu. Sanoin, että ei ole ollut haluja, siis fyssalla. Ja jos esim. ENMG menee työnantajan piikkiin (haa, sehän meni) saan sen, lähete on tällä viikolla valmiina ja se tehdään muualla, ei tuossa meillä, mutta siis kuitenkin yksityisellä. Eihän sekään mukava tutkimus ole, mutta minusta ehkä tarpeen tiettyjen asioiden poissulkemiseksi. Lisäksi sain pyytäessäni kortisoni + puudukepiikin olkapäähän. Hyvin pisti, ei paha ollenkanas. Olisi kirjoittanut sairaslomaakin, en ottanut. Arvelin pärjääväni eilisen töissä, kuten pärjäsinkin. Eli ensivaikutelma kohtuuhyvä. Vähän hän ihmetteli, kun ei fysioterapia eikä kuntoutus kelpaa. Sanoin vain, että en ole sellainen ihminen, jolle kuntoutus sopii ja fysioterapiasta ei ole tähän mennessä ollut kuin haittaa. Eli titrattiin kimpassa (eli minä ehdotin voiko tiettyjä asioita tehdä) lääkitystä ja seuraava tapaaminen lienee sitten ENMG:n tulosten jälkeen. Lupasi vielä uusiskella repsujani eli minun ei enää tarvitse postitella niitä muualle ja odotella viikkotolkulla vaan kävellä talon toiseen päähän ja jättää tiskille ,D Ei siis paha. Käsi tuntuu ainakin vähän paremmalta, eihän se perusjuttu sieltä mihinkään lähde, mutta en ainakaan herännyt yöllä kipuihin! Se on kuulkaas aika iso asia meikäläiselle.

Josta pääsenkin kivaan hommaan eli palatessani lekurilta P-P ilmosi, että hän on nakittanut minut taas avittamaan muita! Lupasin leveästi hymyillen, että toki toki toki, mutta vasta tiistaina. Että juuri otin tuossa iiiison kortisonihevospiikin ja tänään ei nakitus vielä onnistu. P-P kalpeni ja alkoi selittää, että ei sitten, jos ei käy. Minä ilmoitin, että käy tosiaan ja hyvinkin, mutta vasta tästä päivästä lähtien ja mieluusti silleensä, että ilmoittaisivat edes vähän ennakolta. Että ei vain suoraan kiikuteta papereita pöydälle sanomatta sanaakaan. Lupasi infota kollegoitaan. Eli lisää hommia tulossa, ehkä sitten myös jatkosopimus. Onnistuin puhumaan tauolla myös henkilöstöpuolen kanssa. Tekosyyllä, että jos jatkoja tulee, tarvitsen hyvissä ajoin uuden työsopparin (kuljetustuki eli taksoasiat, nääs).... jo alkoi sielläkin liikkua jotakin. Kun samalla mainitsin, että tapanahan on pitää lomat pois ennen lähtöä, että jos vaikka joulukuu sitten lomaa. Joulukuu kun sattuu täällä olemaan sitä pissisintä aikaa. Ans kattoo siis, tuleeko sopparia vaiko eikö ;D Kaikki keinot on käytettävä!

Ja että tämä päivä olisi epätäydellinen, Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tänään tulossa käymään. Hän aina vain ilmoittaa päivää ennen saapumistaan, milloin hänelle sopii. Lisäksi hän ilmoitti tilauksensa Serkuista.... ja muuta. Onneksi hän yleensä ymmärtää tuoda hyvät eväät tullessansa. Minä en aio hankkia mitään ihmeellistä tarjottavaa tätä varten nimittäin. Meillä ei ole ollut vuosiin juurikaan puhuttavaa, tärkeää sellaista siis. On ihan mukava tavata ja jutella pari tuntia, mutta ystävyys loppui siihen, että hän ei koskaan hyväksynyt jostakin syystä W:tä eikä eloani hänen kanssaan.

Tänään sattuu olemaan W:n kuolinpäivä. Nainen tuskin sitä muistaa tai on koskaan edes ajatellut. No, ei se minua enää niin riivo, mutta kyllähän se tuolla mielessä välillä pyörii – varsinkin tänään. Ne päivät, viimeiset päivät, olivat helvettiä kaikille! Kuolema oli W:lle kyllä suuri helpotus, sitä ei kukaan kiellä. Muille jäi sureminen ja ikävä. Siitäkin on jo viisi vuotta, silti muistan kaiken kuin eilisen (joo, joo, klisee, mutta kun se on niin totta!). En tästäkään jaksa sen enempää. Illalla ehkä laitan uuteen lyhtyyn kynttilän muistoksi ja muistaakseni. Saatan salaa itkeäkin, mutta siitä en kerro kellekään. No, ehkä Vincentille, mutta en muille.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hah, mami goisi iha ku possu, iniski viälä. Ja goisi hei pitkää ja mä goisin sen koiviss. En mahtunut sen nassu viakkuu, ku siin oli joku kirja. Oli sammunu kirjan pääle. Omituist. Ei se yleensä. No, se haisu viäl eilenki aika reippaast, ett parempi siälä koiviss kyll oli. Ja hei, mä sain eile sen lopu äklöruuan ja sen päälle sitt donarii, jee. Tiätteks, söin koko ison lautasellise ja nyt on hiivee nälkä. Voisin syädä ihan helpost jotai uutta kivaa muanaa, mamiiiiiiiih, kuuletsä?! *klenkkaa laittamaan ruokaa kissalle* Jep, nyt mami laitto, hei toiha o mageet. Mami luki, ett siin on lohta soossis. Joo, hirveet kasat sitä tosi hyvää soossii, njam.... Ja toss puukin pääll on semmone kuva, miss on kissi ja sill o fisu kainalos *kissivirn*. Tää on muute hyvää! Mmmmm. Joo sitt toi kerto, ett se yks naine on tuloss taas tänne. Jäks, mä en diggaa, se on mulle ilkee. Sen ääniki on heti jo ilkee, ett kissi pois siältä ja kissi ei saa ees haistella ja semmost. En oo ikinä viälä ees raapassu enkä mitää, vaiks miäli välill tekis. Ku se kerra on viaras, nii ni ei viarait sillee kohdella, sanoo mami. Ett kai mä oon kiltist, jos se ei kerta käy pääle. Ja muute, melkee aina se on tuanu jotai semmost muanaa, ett mami on sitt jälkeepäi antanu mullekki, tsihih, eikä taatust oo kertonu sill eukoll mitää. Ett ollaa vähä huijittu sitä sen kissi-inhoo niinku. No joo, sitt viäl yks juttu. Mami toss kertoki, ett se entine miäs W. tykkäs kans kissoist iha kamala paljo, se oli tosi kissi-ihmine. Mä en oo koskaa nähny sitä, mutt mitä mami on kertonu ja ett ku ne kimpas oli hakenu mun edeltäjän, sen kissin, ja ett kuin paljo W. oli ollu HeSyn kans tekemisis kissiasioiss ja sillee... nii mä lupasin mun kuvatilan täll fotoll ku mustakaa ei oo mitää. Mä tiän, se on kuappakuva, tommosee kaikki sitt joutuu. Ett mä oon henkess mukan, jos mamill on vähä pahat fiilikset tänää. Meinaa ku W. ja sitt se kissi, se Uffe, molemmat on kerta kuapas. Mutt hei, mä ja mami ollaa viälä kuiteskii olemas ja yhes!

Ett kaikest hualimat tai just sen takii mä toivon kaikill kliffaa päivää. Huamisee!

------------------------------------

Vincent, sisimmässäsi olet salaherkkä kisuliini ,D

Päivän slogan: Väsynyt ja yksin. Väsynyt niin, että mieltä särkee.

Päivän biisi: The End

Luettua: Sven Westerberg – Lieskoja yössä, tällä miehellä on kyllä aina ollut erikoinen kerrontatapa eikä se todellakaan ole muuttunut. Mielenkiintoista lukea, minä pidän. Mutta aihe on tällä kertaa myös erikoinen eli psyykisesti sairas murhaaja on kertonut jotakin erityistä tutkivalle oikeuspsykiatrille, joka lähtee selvittelemään asiaa. Lopulta päädytään selvittämään Dag Hammarskjöldin murhaa.... ja asia hiljennetään erinäisiltä tahoilta. Mielenkiintoista luettavaa, salaliittoteoriat ovatkin totta eivätkä sairaan murhaajan kuvitelmia. Mutta hiukan meni nyt yli, eli kun tässä muiden kirjoissa on mm. selvitetty jo Palmen murha ja tämäkin tässä, alkavat rikoskirjat olla läntisessä naapurissa pian kriisissä. Eli tämä nyt on hiukka epäuskottavaa tarinaa kaikin puolin. Mutta voisihan se tietysti olla totta. Tarinakaan ei aivan toimi, hiukka junnaamista löytyy. Kerronnan puolesta suosittelen kuitenkin kaikille, erilaista luettavaa. Lee Child – Tilinteko, Jack Reacheria kaivataan taas hommiin. Entisen yksikön kavereista yksi on murhattu ja kolme kateissa. Kavereita ei jätetä tai jos heidät on jätetty tahi tapettu, aina voidaan kostaa. Tyypillinen Reacher-kirja, toimintaa, kämmejä, hyviä ideoita jne. Nämä nyt kuuluvat lue-ja-unohda –kategoriaan. Toiminnallista ja kuitenkin kohtuuhyvin kirjoitettua mättöä, perustavaraa taksoa odotellessa. Vain perusmätön kavereille, muut voivat huoletta unohtaa pois kirjakorista. Tämä ei tule saamaan Nöpeliä eikä jätä jälkiä kenenkään mieleen, ainakaan pidemmäksi aikaa ,D

                                          

                                                    TIIVISTÄ TIISTAITA!

TAAS SE ALKAA...

Vali-vali, tähän voitte sijoittaa kaikki joka-aamuiset valitukseni. En nimittäin taida jaksaa toistaa niitä, koska ne ovat aina niin samanlaisia. En viitsi käyttää huomattavan kieroutuneiksi jalostuneita hengentuotteitani valitusten laatimiseen ,>

Sen sijaan voisi pohtia taas pientä ongelmanpoikasta eli työarvauslääkäriä! Aika on heti aamusta ja kyllä, arvaan mistä keskustellaan... Että pännii. Ehtiiköhän hän edes vilkaista kättä ja koipia, tuskin. Muuta asiaa hänellä taatusti on pilvin pimein, grrrrrrrrrrr. Miksikö olen niin skeptinen? Tuota, muistakaa, että minä olen ollut tässä myllyssä jo vuosia ja tavannut vain kaksi (-> 2) lääkäriä, jotka ovat kuunnelleet ja uskoneet minua! Lisäksi ongelmana on se, että minä tiedän asioita, joita lääkäri ei halua minun tietävän. Puhun myös oudosti, tottakai, täytyykin harjoittaa itseään keskustelemaan ns. normitasolla eikä korkeammilla sfääreillä. Täytyy leikkiä normityhmää Varaston alinta toimistorottaa. Että voipi olla rapon paikka heti lekurin jälkeen, mikäli olen iskussa eli kiukusta puhkuen palaan Varastolle. En oikein saanut illalla unta senkään takia, että mietin tuota asiaa. En ole tavannut edes em. hyyppää, mutta kaikesta päätellen on varustauduttava taas pahimpaan mahdolliseen. Minä kun en enää oikein jaksaisi. Mieluusti kävisin töissä sen aikaa kun jaksan, sitten kaatuisin jonnekin Varaston lähelle ja joku mahdollisesti parin tunnin sisällä kiikuttaisi hoitoon – jonnekin ,> Ehkä. Ehkä se ei olisi edes enää tarpeen, jos kaatuisi ikäänkuin suorilta jaloilta kerien.

Eilinen meni kokonaan univajeen korjaukseen. Nukuin paljon, niin paljon, että en edes tiedä itsekään. Nukkumisen määrästä kertonee se, että ehdin lukea vain kaksi kirjaa ja syödä vain kerran ja käydä ruiskussa. Muuten nukuin aina, kun vähänkään siltä tuntui. Ilman mitään lääkitystä siis. Välillä kävin juomassa muutamat päiväkaffet ja syömässä pari pullaa ,D Jossain vaiheessa heräsin ottamaan kipulääkkeet, kun särki oikein pahasti ja taas päiväpeiton kulmaa silmien päälle, kroooooh.... Ei paha, mutta valitettavasti unta ei voi säilöä pidemmän päälle. Ehkä se tämän päivän riittää.

Ei, minulla ei ole mitään jännittävää kerrottavaa, koska en edes muista näkemiäni unia. Jo etukäteen harmittaa se hekumointi töissä ja täällä lokeissa siitä, miten upea ilma on ollut ja miten hienoa on ollut sienestää ja ulkoilla. Niinpä, minäkin ulkoilin parvekkeella aika monta kertaa. Sain jopa vaatteet päälleni. Oikeasti ulos ei ole mitään asiaa näillä koivilla. Roskikselle asti ehkä, hyvänä päivänä. Ja sitten te vielä ihmettelette, miksi olen katkero, kyyninen ja veemäinen ihminen! En minä muuta toivo, kunhan saisin olla täällä omassa rauhassani, vaikka sitten piiiiiiiitkän sairasloman tms. nimissä. Koipia ei ole toivoakaan korjata eikä tilanne voi muuttua kuin huonommaksi. Että saapi repiä ihan siitä vaan. Ja kuvitella itsensä siihen tilanteeseen. Älkääkä vain ehdottako, että huonomminkin voisi olla... silloin voin heittäytyä vaaralliseksi ja ikäväksi ihmiseksi, joka syytää ympärilleen jopa loukkauksia ja muuta sälää.

Eli uusi viikko, uudet kuttumaiset päivät edessä. En minä mitään erikoista pyydä, vain rauhaa itselleni ja tuolle karvatakamukselle. Sen verran rahaa saisi olla, että pakolliset laskut saa maksettua. Jonkin verran saisi jäädä myös ruokaan, siihenkään ei paljoa tarvitse. Tämäkin viikko menee ohran ja tattarin, broiskun ja soijarouheen sekä juuresten piikkiin. Ruokaa voisin jakaa myös Belgarionin kanssa ja joskus antaa hänelle pari kymppiä, ettei tarvitsisi lainaa mennä hakemaan. Paljon kirjoja kirjastoon, kiitos. En minä muuta odota. Aika vähän, eikö? 

No niin, sitten vaan toiset aamukaffet ja magnesiumit kehiin. Niin, ja eiköhän lekurillekin voi vaatehtia itseään vaarallisen kirkkaan punaisin varo minua -sävyin ;D

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Epist, ei oo mami viälkää avannu uusii ruakapuukkei. Siis ku se vanha puukki melkee on tyhjä. Mä joudu viäl tänää skruudaa sitä, sitt avataa vast uus *huoh*. Ku jaksais, mä en vaa tosiaa tykkää siit muanast. Mutt ne uudet hampulikaakit on hyvei, hei ne onkii tosi hyvei, vaiks ne onkii Liiterist! Ne on semmosii kovei tyynyi kans, ku saa rouskuttaa. Niis kyll on jotai vihanneksei, mutt ei haita, ku ne on nii kovei ja kivoi muute. Joo, mamiiih, laita nyt sitt se viimenenki biitti siit puukist, mä skruudaa sen vegs. Saa sitt illall ainaski kunno muanaa. Eilen kyll sain broiskuu vähä maistaa. Sitä oli vaa nii onnettoma vähä, ett en tajuu. Mä oisin voinu syädä sen kaikki, se ois mahtunu mun kuppii. Joo, se oliki mamin eiline ruaka ja tän päiväne eväs. Ei paljo naurata, me syädää aika vähä sitt, jos mamilkaa ei oo ton enempää eväksii =o Sitt se teki jotai kammohajust vihannest (toim.huom. ilmeisesti varsiselleri, josta kukaan täällä ei pidä), iha alko tekee pahaa. Pysyin sitt melko kaukan tost, ku se haisu viäl sill valkosell sipulill ja kaikill purveleill. Nukuinki sen koipisis aika rauhas. En menny viakkuu, ku haisi. Haisi siäll koipisiskii, kai te tajuutte mitä mä tarkota. Siis ku toi riipi vihanneksii ja sillee ja sitt – hei mami, mitä, eiks saa niinku skrivaa... Ai ett ei oo tarpee kaikkee kertoo. Ett ihmiset muka tiätää, mitä tapahtuu ku syä paljo vihanneksii ja jotai ohraa. No olkoo, te sitt tiijätte, mä en kyll nyt hiffaa. Nii ni mami ees ottanu mitää fotoi. Ei se ehtiny ku me goisittii nii paljo. Nukuttii niinku kissat ainaskii, hei mamikii. Oli tosi kliffaa sillee... mä tulin aina viakkuu. Mä kyll kuulemma taas kuarsasi... Tämmöne foto löyty sitt.

Ett kliffaa viiko alkuu kaikill ja huamisee.

--------------------------------------

Vincent, kaikkea ei ole tarpeen kertoa kaikille ja kyllä – sinä kuorsaat mahdottomasti!

Päivän slogan: Koko viikko – ei mittää!

Päivän biisi: Nights In White Satin

Luettua: Outi Pakkanen – Yöpuisto, no nyt tuli leidiltä kyllä täysi floppi, sorry vaan. Tarina pettämisistä ja suhteista, aikuismaisesta läskistä lapsesta sekä uuden delin avaamisesta, sekä lopulta, murhasta. Ensinnäkin; syyllisen arvaa jo etukäteen, tarina ontuu pahasti, ei toimi, ei. Minusta tässä on nyt Pakkasen kehnoin kirja, syytä en ala arvailla. Minä en tästä saanut mitään irti, kunhan lukaisin unien välissä. Mitään jännitystä ei synny missään vaiheessa, yritystä on, mutta tämä ei nyt vaan toimi. En suosittele kenellekään, eikä muuten tule meilläkään käymään toista kertaa! Maarit Verronen – Karsintavaihe, tässä taas aika pelottava tulevaisuudenkuva. Verrosta enemmän lukeneet voivat ehkä kuvitella.... Minä pidin tästä, vaikka se tuntuikin niin todelliselta, että tämä voisi olla edessä jo 10 v:n sisällä, viimeistään. Kaikkia valvotaan hämmentävän tarkasti, rekisterit ovat todellisuutta ja kaikki todella ovat rekisterissä – kuka missäkin ja joku ehkä kaikissa. Vielä kuitenkin muutama ihminen jaksaa yrittää elää omana itsenään, tehden vain välttämättömän määrän työtä. Toiset taas syövät jaksamispillereitä tehdäkseen töitä mahdollisimman paljon ja heidän elämänsä puolestaan on hyvin säädeltyä – mutta nauttivatko he siitä. Myös anarkismin siemeniä ja systeemin vastustajia löytyy... Työ määrittää ihmisen ja hänen oikeutensa, oikeuden asua ja olla, kaiken. Kuitenkin on olemassa jokunen ihminen, jotka haluavat tavata toisia ihmisiä, olla ystäviä, olla yhdessä, elää inhimillistä elämää. Sirut ovat jo kohta todellisuutta. Erittäin suositeltavaa luettavaa ihan kaikille, Welhotar piti tästä! Tämä voisi jopa asustaa meillä. Eli tätä suosittelen kaikille, erityisesti ajatteleville ihmisille ,D

                                                        

                                                     MAANANTAITA - HMPH!

SUNNUNTAI ON INHOKKIPÄIVÄNI =E

Ähh, taas lievästi tympii. Nukuin huonosti, tavallista huonommin. No, käytän tämän päivän goisimiseen. Mitä välii... Yritin tuossa jo uusiouniakin, näytettiin niin ikävä kotivideo, että päätinkin päivittää – ainakin osan aikaa ,> Sunnuntai – jäks, inhokkipäiviäni!

Kirjasto tarjosi eilen melkein parastaan, kassillisen uusia lukemattomia kirjoja! Ziitosta vaan, oikein hyvä juttu. Kaupoista ei sitten mitään erityistä saatu, normiruuat vain. Koivet sain tod. kipeiksi eli eilisilta oli taas yhtä hemmettiä, samoin yö eikä aamussakaan ole vielä kehumista. Eli särkee, jomottaa ja juilii. Ottakaa jostakin vanhasta päivityksestä muut manaukset!

Lounaaksi kärtsäsin pika-pikaa sen lohen puolikkaan, joka oli jömmassa pakkasessa. Belgarion ja Vincent vahtivat toimia huolellisesti ,D Lisäksi perunoita – oikein hyviä tänä vuonna, muuten. Vihanneshässäkkää ja koipivammaisen sienikastiketta, eli kastike Liiterin isoista herkkariviipsaleista, purjosta ja kolmen juuston kermasta. Oli muuten melkein kuin oikeaa, ainakin meille kelpasi. Lisäksi mätettiin vähän Bostonkakkua, kirsikkapiirakkaa ja kaffetta. Belgarion sai pienen kassillisen evästä taas mukaansa, niitä herkkuja enempi, ettei minun tule kaikkea ängettyä isoon kitaani.

Belgarion imuroi taas puolestani, ziitos siitäkin, muuten en olisi pystynytkään mihinkään. Lisäksi vaihdoimme verhot makkariin. Kas kun muut siirtyvät "talven lämpimään värimaailmaan" Welhottaren residenssissä siirrytään musta-valkoiseen! Pitäkää tunkkinne ja tavisasumisenne, minä laitan mitä minä haluan. Ja laitan. Nyt on taas kotoisa olo, marimekkoa ikkunassa (eikä taatusti sitä prleen Unikkoa, jota joka paikassa muualla on!) ja seinällä, siistiä semmoista ja vähän erikoisempaa. Ei ole joka ikkunassa, ei ainakaan aitoa vuodelta 1961. Nih kerta! Tämä on tyytyväinen eikä Belgarionkaan näyttänyt kovin oudoksuvalta. Belgarionillehan menivät ne verhot, jotka olivat myös vanhaa maria. Hän on hyvin tyytyväinen uusiin verhoihinsa ja tuo ehkä ensi viikolla mattonsa pesuun. Ehdotin muutenkin pientä huoneensa kohennusta. Ihan piristys- ja toisaalta allegriamielessä – meillä molemmilla kun on tuo allegria ikävämpää ympärivuotista eli siivous on aika pakollista puuhastelua.

Koska mielenterveydestä on ollut niin paljon puhetta, erään tätsyn vinksun mukaan kävin pitkästä aikaa ostoksilla Mentalwearin sivuilla. Belgarion sai opiskeluun sopivan paidan ja minä avainnauhan. Tuota, huvittavinta on, että Varastolla kukaan ei tajua tuota juttua – siis minulla on avaimet! Ai, että ei naurata, ei ole mikään pakko. Minusta juttu on hemmetin hyvä ja muutenkin suosittelen Mentalwearin tuotteita, ikinä ei ole kehnoa tullut, toimitus on nopeaa ja maksu hoituu samantien. Että sinne vaan, jos paitatarve iskee!

Päivän hekotukset sain illalla. Lankapuhelin soi ja kaunis kirkas tytön ääni kyseli Mummia *pärsk*, en voinut olla hekottamatta. Selitin tytölle, että en tietääkseni ole mummi ja hänellä on varmaan väärä numero. Tyttö oli ilm. itse valinnut numeron, koska hyvin kaukaa kuului äidin kälätystä. Oli pakko soittaa heti Belgarionille ja kysyä, onko hän todellakin isä =O Belgarion rähähti, kikatti ja yritti siinä välissä selittää, että erittän epätodennäköisesti... Sanoin, että jospa kuitenkin pitäisi mielessä. Että jos minuakin jossain vaiheessa tarvitaan ;D

No niin, kohta taidan riipaista toiset aamukaffet pullanpalan kanssa, terveys-sairas-arvaaja voi haistaa jotakin epämiellyttävää, ihan mitä haluaa siis. Otin myös broiskusuikulaa sulamaan. Päivällä käristelen suikulaa, teen selleri-porkkana-paprika-sipuli (unohtuikohan jotakin) –mätön kaveriksi. Kaikki emmeet sai putken kioskista äärihalvalla nimittäin! Lisukkeeksi ohraa tällä kertaa. Tattari on työkavereiden mielestä vähän päällekäyvän näköistä ,D En tiedä, minä pidän siitä – vahva maku on meikäläisen mieleen (kunhan muistaa sen hyvän huuhtelun ennen keittämistä) ja irtonaisuus on kivaa. Riisi maistuu näiden jälkeen kuulkaas aika plassulta. Varsinkin kun naureskeltiin näille U.B:n kerta-annos pikariiseille, jessus, kukahan niitä ostaa???? Varsinainen floppi ruuanlaitosta pitävälle nimittäin. Exä käyttää juuri tällaista tuotteita, muun muassa tällaisia, kaikkea muutakin ns. modernia ja nopeaa, vaikka miehellä ei muuta olisi kuin aikaa opetella kunnollisen ruuan laittamista... Hups, anteeksi, ei siis mitään Exää vastaan, ei toki............argh!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä en nyt tiädä mitä sanoo, mutt toi mami toi tiätteks kirjoi ku haisu hyväll. Mä menin jo kassill tuaksuttelee ja sitt hinkkasi itteeni kirjapinoo ja kaikkee. Olikoha ne jonku kissin kotoota tullu just? Tai monen kissin? Oli kuulkaas miälenkiintost – ja noi kaks nauro =( Ja sitt mami vähä hualestu ja hei, se laitto sitä suihkuu niihi. Tota, kyll mull kävi miäless, ett jos piän merkkaus... mami vissii arvas sen. Aika vaikee kai siäl kirjahtimoss selittää, ett miks ne haisuu kissipissill. Ett nyt ne on merkattu mamin haisull! No, mami duunas sitä punast fisuu ja mä sain sitt silt pari piäne piänt biittii ja Pojalt kaa. Mmm, on ne kivoi, mutt Poika on kivoin! Se ei tunke haisui ja semmost eikä töni toisii ja muuta. Se on kilti! No, toi mamikii taas kaht uutta muanaa, mitä ei oo koska aikaisemmi ollu. Mä saan taas koklaa, mikä ois hyvää mun miälest. Nii ni mä sain sitt olla makaas Poja viakus taas soffall ja se teki mulle tilaaki, ett mä mahun. Se on kuulkaas oikee herrasmiäs niinku. Mami vaa tunkee ittesä tualil, vaiks näkee, ett mä istun ja pummin fisuu siinä. Ei mitää tapoi, niinku. Mutt Pojalpas on, siks mä oonki mialuust sen kaveri. Ja sitt se kans imureeras, mä sain olla iha rauhas, se ei hätyytelly mua mistää. Mami joskus hätyyttelee, jos mä oon tiälä (toim.huom. Poika ei tiedä imuroida kaikkia karvapaikkoja!). Ni ett mull oli oikee hyvä päivä, tosi hyvä! Ja tänääki mami lupas mull vähä tota broiskuu ja uutta muanaa, jos mä kiltist syän sen vanhan pois. Kyll mä varmaa saa sen syätyy jossain väliss. Mmmm, mun mami, äske viäl goisittii – täss mä muute tsiigailen niit lainakirjoi >o<

Kliffaa söndaagii, mennää goisii, nähdää huamenn!

-----------------------------------

Vincent, olet kyllä maailman paras kissa pummimaan ihan mitä tahansa ruokaan vähänkään viittaavaa!

Päivän slogan: Älä missään tapauksessa anna vogonien lukea sinulle runojaan!

Päivän biisi: Mister Postman

Luettua: Staffan Bruun – Kadonnut Beatles-nauha, ei ollenkaan kehnoa virittelyä. Burt Kobbat jaksaa toimia vielä vanhempanakin *virn*. Itse tarinakaan ei ole hassumpi, kivoja vinksuja vanhoihin biiseihinkin löytyy rutosti. No, joitakin ne voivat toki ärsyttää. Eli minä pidin. Tarina oli tosiaan kohtuuälykäs, nopsalukuinen ja suht hyvin kirjoitettu. Suosittelen dekkareiden kavereille, tässä siis toinen kotomainen vaihtoehto ,D Robert Jordan – Uusi kevät, Ajan Pyörän johdanto-osa. Tätä olisi tarvittu jo vuosia sitten, kun itsekin aloitin Ajan Pyörän lukemisen... Eli tämä kertoo, mitä tapahtuu ennen tapahtumien alkua, miksi mitäkin tapahtuu ja mikä on eri asioiden tarkoitus ja lopputulema. Kirja alkaa lapsen etsimisellä, lapsen joka syntyy tiettynä aikana. Lohikäärme on siis syntynyt, häntä etsitään jne. Luettavaksi kaikille ikinä Ajan Pyörään tarttuneille, varsinkin vasta aloittaneille tai sarjan jo lopettaneille. No, meillä tämä on ollut englanninkielisenä versiona käytössä jo alussa, joten paheksuimme taas tätä kotomaista julkaisupolitiikkaa. Josta pakko kertoa –tarina. Belgarion sai yläasteella hyvän numeron äidinkielen aineesta, mutta mukana oli huomautus, ettei omia mielipiteitään ole suotavaa tuoda julki tuolla tavalla. Miten, kysyin minä. Hyvin jo tuolloin koulutettu lapseni oli kritisoinut suomalaista kustannuspolitiikkaa eli sitä, miten esim. näistä pokkareista (n. 10 juuroa/kpl) on yhdestä kappaleesta suomennettu ja painettu 2 – 3 opusta, jotka maksavat 20 – 30 juuroa/kpl. Aineessa luki jotenkin tähän suuntaan "tässä suomalainen kapitalismi on huipussaan ja kustannusyhtiöt tahkoavat rahaa nuorilta innoikkailta lukijoilta"! Welhotar nauroi ja hyppi iloissaan, Belgarion oli tyytyväinen, kumma kyllä opettajat eivät. Eli älkää ostako näitä kirjoja, lainatkaa ne tai ostakaa mieluummin vieraskieliset versiot. Welhotar itse suosii ruotsinkielisiä, Belgarion englanninkielisiä versioita – kummatkin ovat erittäin halpoja kotomaisiin verrattuna!

                                         

                                                 ÄH - SÖNDAAGIA VAAN!

MEILLÄ ON RUOKKIMUSONKELMA - MOLEMMILLA =O

Yö se aina vain lyhenee, unen puolesta siis, vaikka pimeyden pitäisi lisääntyä. Outoa, mutta kummallista! Ei, heräsin taas kipuihin, että se siitä. Yritän uusiounta tuossa uudelleen hetken päästä, kunhan ensin väännän vähän päivitystä esiin.

Pitäisi jonkunmoinen kauppalistakin laatia. Ihmettelen, mitä syön. Koska työarvaushoitaja oli sitä mieltä, että en syö oikein, on jälleen syötävä jotakin väärin. En tiedä, mitä se olisi. Täytyy paneutua miettimään asiaa. Oikeasti, minä syön omasta mielestäni harvinaisen terveellisesti tällä hetkellä... paljon juureksia ja vihanneksia, tofua, soijaa, tattaria, rahkasotkuja, joskus eli ääriharvoin broiskua tai fisua. Mikä tässä nyt on väärin, hei, oikeasti? Minulle vidhuillaan selkeästi! Minä en ilmeisesti saisi syödä mitään, no, kyllä se sopii, siinä vain yleensä käy tietyllä tavalla. Ei kai se nyt niin suuri menetys olisi ihmiskunnalle eikä Lokistanialle, mutta ehkä hieman outo tapa poistua keskuudestanne. Siis olla syömättä mitään eli käytännössä kuolla nälkään. Josko vetäisi jotakin läskiä (jäks) ja sen päälle voita (jäks-jäks). Luulen, että Poikakin jättäisi syömättä. Ehkä jopa kissa. Ja itse saisi vain huonon olon ja vatsanpuruja. Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Miksi minun ei anneta olla rauhassa, en minä kuitenkaan elä pitkään.

No niiiiiiiiiiiiiiiiiiin – sain upeat 2 h uusiounet ja vielä kohtuullisen mukavatkin. Unessa oli W. vielä hengissä ja entisellään, Belgarion ja *tsihih* tyhjennettiin jääkaappia. Kaikki hyvä yhdellä kertaa. Tosin mukana välähtivät myös yksi entinen esimies (oi miksi, oih?) ja entinen suhde (no jaa, mieli tekisi ottaa yhteyttä, kantti ei anna periksi!). Että siksikin uni oli oikein tervetullut. Hiukka tuli W:tä ikävä, kuoleman vuosipäivä on ensi tiistaina. Siitä tulee 5 v. Ai, miten niin morbidi postaus, tavanomaistahan tämä. W:tä tuli taas ikävä, vaikka voihan olla, että emme olisi enää yhdessä tms. No, pääasia, että sain taas nukuttua ja bonuksena vielä näkyunet ,D

Kirjastossa on reippaat 10 opusta haettavana, pari taitaa mennä Belgarionille suoraan. Ovat enempi miekka- & kilpiosastoa, kyllä minäkin ne silti luen. Kiva kiva, lukemista siis riittää. Tuossa on vielä jokunen opus odottamassa. Ja sitten, herkimmät voivat sulkea silmänsä, Welhotar osti kirjoja! Ihan pieniä vaan.... ihan halvalla Huutiksesta... Douglas Adamsia, jos se yhtään tilannetta parantaa. Minulla kun ei ole kaikkia Linnunrata-trilogian (kyllä, tietääkseni ainut viisiosainen trilogia) opuksia, otin haltuuni loputkin. Pakko – vaikkei muuta, niin jo nimet ovat niin kuvaavia. Kyllä, ne ovat niin sutjakoita pokkareita, että mahtuvat oikein hyvin omaan kirjahyllyyn!

Muutenkin elän ostosbuumissa! Muistattehan, että sain lahjomalla ne upeat satiinipussilakanat, niihin ei ollut sopivaa aluslakanaa. Itse asiassa aluslakanatilanne on erinomaisen kehno muutenkin. Huutiksestahan löytyi siihenkin apua, eli tuplaleveä punainen alulakana on jo postissa ,D Ja sitten, tätä ette kyllä usko, minun ihana hyppyleipäkoneeni on tehnyt lopullisen lakon! En minä ymmärrä miksi. Minä käytän sitä vain päivittäin, olen käyttänyt jo pari vuotta. Kai nyt koneen sellainen pitäisi kestää. Nyt se ei halua enää pitää leipiä sisällään, vaan ulostaa ne välittömästi. Lisäksi sisältä singahtelee sinisiä lieskoja – elämä aamuisin on jännittävää! Pitäisiköhän tänään käydä ostamassa siis uusi hyppyleipäkonekin? Voi tätä kulutuksen määrää.... Olisimme korjanneet sen Belgarionin kanssa, mutta suden sukat, siinä oli samanlaiset ruuvit kuin vanhassa kaffenkeittimessä – sitä prleen vehjettä EI saa auki, ei sitten millään. Eli tällä tavalla juuri varmistetaan uuden ostaminen. Ai että ketuttaa! Mutta kun minä en aamuisin syö kuin rukiista hyppyleipää, nih kerta! Pakko ostaa siis uusi. Kai nyt kaksi ruisleipää paahdettuna aamuisin voi syödä – vai onkohan siinäkin työarvaushoitajan mukaan jotakin pahaa, prkele!

No, minä lähden nyt laatimaan sitä kauppalistaa. Taitaa jäädä hyvin lyhyeksi. Laadin myös apteekkilistan, luulen, että se on pidempi.

---------------------------------------

Purvinka, kaiffat! Hei, mä en tajuu, en olleskaa. Siis se sikspäkki ku mami toi, se lehmän liha on toosi heekkuu, mutt se riista. Siis se on iha hirveet, sitä ei voi syädä. Väkisi oon yrittäny vääntää, onneks nyt on jo viimone puukki menoss. Mami tänäänki sotki siihe jotai mukaa, ett mä söisi. Mamiiiiiiiih – jotai muuta muanaa nyt. Mä en siis muute ala, en! Enkä syä sitä juttuu. Voi ku siäll ois jotai oikeet ruakaa, vaiks jauhist tai semmost, ett toi vois ostaa mulle pakkasee! Mä kovast toivon. Meinaa mun miälest kissilkii pitää olla kunno muanat. Mä tiän, ett mami yrittää. Se vaihtelee laatui ja sillee, mutt ku noi kaupatki sitt vaihtelee laatui ja muanii, ett ei aina oo samoi jutskii – kerto mami. Ett se yks mun heekku ei löytyny enää olleskaa! Iha hölmöö, hmph. Mä tiädä mitä tänää tekis, vissii me maataa mamin kaa. Ai nii, Poika on tulos, jeeeeeeeee! Mulle oma viaras, siis niinku eihä se mamill mikää viaras oo, ku se on sen pentu. Mä saan olla sen kaa soffall ja se on mulle kilti. Tsihih, viimeks mä nualin sen varpuleit, vaiks niiss oli sukat. Vähäks se nauro! Ja sitt jos Poika vaiks imureerais tänää, mua ei yhtää haamita se niinpaljo, ku se, ett mami imureeraa. Nii ni sitt me saatais huamenkii olla rauhass. Ottaa vaiks kunno päikkäreit. Jesh! Täss on sitt foto, ku mä etin hampulikaakkei uudest sänkyvaatehtimost, eiks ookki hirvee? =b

Kliffaa viikendii kavrut ja huamisee!

--------------------------------

Vincent, sinä et kissana ymmärrä sisustuksesta mitään (en kyllä minäkään)!

Päivän slogan: Mitä syön, sitä en ole!

Päivän biisi: Voipallo

Luettua: John Dickie – Cosa Nostra, Sisilian mafian historia. Aika pätevän oloinen opus, jota lukee melkein jännärinä. Eli todellakin aivan mafian alusta lähtien todenmukaista tarinaa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille ja miksei jännäreiden kavereillekin sekä leffafriikeille. Tästä löytyy viittauksia ja tietoja aika monelle eri asioista kiinnostuneille tahoille. Hyvin letkeästi kirjoitettu eli lukuongelmiakaan ei tule. En ihmeemmin suosittele, tämä löytänee tiensä halukkaiden luokse muutenkin. Minä luen tätä ihan mielenkiinnon vuoksi, historiakin kiinnostaa...

                                                

                                                           LAUVANTAITA VAAN!

TUNNISTAMISENI HELPOTTAMISEKSI JATKOSSA KUVANI

löytyy tästä - enkö olekin söde *muahhaahah*. Avatareja täältä!

 

P. OLKARA

....ai että ei ole töitä vai...

PALUU HIEKKALAATIKOLLE

Njääh, tuo eilinen lyhyempi postaus ollut mitenkään tarkoitettu ketään ärsyttämään tms. Olin vaan niin väsy. Toisaalta, olen taas väsy, ehkä vielä väsympi. Niin että mitä välii – kirjoitan sitten sekovia. Tsihih, pakko kertoa, kun kävin työarvaushoitajalla. Kun jotkut eivät ole tottuneet kielenkäyttööni, puhuin mielipidelääkkeistä ja ilmaisin itseäni muutenkin omaan tapaani. Leidi halusi moneen kertaan tarkistaa, mitä sanon. Tuota, luuli ilmeisesti oikeaksi hulluksi. Sellaiseksi vaaralliseksi. Ehkä sen takia sainkin pikaisen ajan lääkärille. Pelottikohan leidiä, tsorgen, ei ollut tarkoitus, LOL.

Kyllä, kieltämättä oli aika mielenkiintoista tulla tunnistettua livenä ja täysin odottamatta. Tämä on toinen kerta. Aina se on yhtä pelottavaa ;D Onneksi Susu ei ole pelottava! Tämän voin kuitenkin tässä kertoa kaikille. Siis Susu EI ole livenä pelottava... ei ainakaan kovin paljon. Ja Susun tunnistaa silmistä, kaikista neljästä! Toinen tunnistamiskertahan oli Malmin torilla, jolloin uppo-outo leidi tuli juttelemaan. Tuolloinkin meni pastat lievästi sekaisin. Niin että, älkää vaan luulko olevanne niin anonyymejä. Todisteita on siitä, että muitakin on bongattu! Ihan totta, mutta siitä ei puhuta (ainakaan kovin laajalti).

Että pääsisi kliseisiin, onneksi on jo perjantai. Viikko on jälleen ollut ääripitkä, tylsä ja ketuttava kaikinpuolin. Mikä ihme saa ihmiset kehuskelemaan juuri niillä asioilla, jotka minua ketuttavat. Esimerkiksi Varastolla. Miten ihana ilma olla ulkona, vaikka kävellä metsässä, käydä sienessä, poiketa Tallinnassa. Ilmoitin jo kerran, että jollei eräs leidi pidä turpiaan kiinni, pahoinpitelen hänet jossakin nurkan takana. Hän raukka oli mennyt keräämään pari kassillista suppareita ja rehenteli niillä. Kertoi myös heittäneensä pois torvareita, kun ei ollut viitsinyt niin pientä määrää tuoda edes kotiin. Sain itkuhuutopotkuraivarit. Esto kolaa, sama ihminen kertoi tilaavansa erästä lehteä, jonka nimi muodostuu numerosta ja päivistä, ehhhehe. Kostoni oli sulokas, haukuin lehden maanrakoon ja kiittelin koiranpentua, joka oli tehnyt ao. lehdestä 1 cm x 1 cm silppua yön aikana. Kiltti murre, *pus*! Koiruli ymmärsi sentään jotakin kyldyyrin päälle, silkkaa performanssia!

Muutoin, jatkoja röihinkin on käsittääkseni tarjolla Isomman Pomon tietojen mukaan. P-P ei ole puhunut mitään enkä häneltä ole vielä kysellytkään. Minä aloitan tiedustelut aina sieltä rahanvartijapuolelta, niin isolta pomolta kuin kehtaan kysyä. Kunhan tiedot rahoituksesta tulevat, isken P-P:n kimppuun (millainen kimppu P-P:llä muuten mahtaa olla, siis kun aina isketään jonkun kimppuun, minua hämmentää!). Toisaalta, minua kyseltiin Herjaamolle takaisin. Samoin eräs muu taho olisi kiinnostunut, pitäisi jopa käväistä ensi viikolla. Ei huvittaisi. Jospa ensin katson täkäläisen lääkärin ja mietin sitten asiaa, siinä on pari päivää aikaa. Jos lääkäri on hyvä, en vaihda uuteen paikkaan. Hyvä lääkäri (ja kunnon reseptit) ovat painonsa arvosta kultaa työmarkkinoilla – varsinkin jos sijaitsevat vielä samassa talossa! Eikä minua oikeastaan kiinnostaisi vaihtaa lähellä Herjaamoa olevalle taholle, ryö on ryö on ryö, samaa paashaa samassa paketissa jopa.

Muuten ei mitään uutta residenssissä. Uudet sänkyvaatteet ovat piristäneet lyhyitä unia kummasti. Ne nimittäin tuntuvat niiiin mukavilta, sen aikaa kun ovat uusia siis. Ilmeisesti myös siksi, että ne ovat taatusti kissin merkkaamattomia. Kissi itse on ollut pari päivää vähän ihmeissään, mutta kyllä päiväpeitto on kelvannut lähdettyäni töihin. Nyt vain odottelemaan huomista, varauksia on kirjastossa aikamoinen pino – ah ihanuutta. Belgarion on tulossa avittamaan ja ajattelin laittaa kerrankin joko oikeaa broileria tai lohta (kuulenko ohooooooh-ääniä?) lounaaksi. Siis aivan oikeaa ruokaa, tässä ollaan menty tofu- ja soijalinjalla aika pitkään muutenkin. Että sellaista oikein pureskeltavaa eläinperäistä tuotetta voisi tarjota =I Taidan vaatia vaihtareiksi jotain Belgarionin leipomuksista...

Ehheeh, kävin parvekkeella tupakalla. Katselin taas ympärilleni tuolla pimeässä – meitä on neljä valvojaa tässä puistikon ympärillä! Neljä asuntoa, joissa on valot ja liikettä yleensä viimeistään klo 3 lähtien, joskus jo aikaisemminkin. Olemme sijoittuneet symmetrisen mukavasti. Miksikähän nuo muut aina myös valvovat ja onko heillä kivaa? Jos tietäisi edes nimen tai puhelinnumeron, voisi pitää joskus aamuyömiitin!

-----------------------------------

Purrrrrve, kavrut! Joo hei, mä mitää eile päässy skrivaa, ku toi haahuili jotai ja lykkäs sitt konee kii. Ei mull kyll asiaakaa oo, mitää oikeet siis niinku. Paitti ett toi mein sänky on viäläki aika karmee tapaus, mun silmii särkee. Mami vaa naureskelee ja puhuu jotai virolaisist kolleist – mä en tajuu! Mä mialuummi oon tääll pikkusoffall, jotai makuu hei pliis. Nii ja sitt eile kävi se sama kavru säätääs noit jotai venttiilei ku kävi aikasemminki. Mä taas vähä pomotin sitä, ett kävin tsiigaas hommien hoitumisen. Juu, teki se kaikki. Mutt tunki partsi ove kii! Onneks jätti sentää kylppäri ove auki, niinku mami oli skrivannu sille ohjeeks kerta. Aatelkaa, mä oisin varmaa nääntyny tänne ilma ruakaa ja vodaa. Ja pissilodjuu ja kaikkee, nih! Ett sillee niinku hualimatont tommone toiminta. En mä kyll enää paljo fiilistele tual partsill. Ku mamiki röökaa siälä ja välill on dörtsi melkee kii, emmä jaksa tönii sitä auki ja sillee. Jos se kunnoll avataa mulle, mä voin poikkee. En muute. Vähä käväsen haistelees ja terottelees kynsii. Siäl on jo vähä galsaki, nimittäi. Tai ainaki se kivi on galsaa takamuksen alla, jos sattuu sillee istuu. Eikä mami oo ostanu lisää kanervoi, siitki mä oon katkero. Enkä mä saa mennä lirauttaa Tuijan puukkii. Hmph! Muanaki on ollu pelkkää tavismuanaa, onneks sentää napikoit ja semmost, kalkoniiki mua varte. Mutt ei mitää donarii tai muut fisuu, ei heekkui. Onneks Poika tulee huamena ja noi menee kaupoill. Mull on sentää jotai toiveit! Enkä muute sitt haluu tota sikspäkkii uuvestaa. Se liha on tosi heekkuu, mutt toi riista ei maistu mulle. Kyll mä syän, mutt väkisi. Ett mami hei, voisit kuule kerranki muistaa tään! Täss o foto mein sekasest sänkyst, mä pääsin just pakoo ja onneks päiväpeitto ei näky.

Kliffaa perstait hei kaikill kavruill ja huamisee!

----------------------------------

Vincent, elämäni karvatakamus!

Päivän slogan: Minä menen ja kohta minä taas tulen – sitten minä taas olen.

Päivän biisi: Kaikki tahtoo rakastaa

Luettua: Helene Tursten – Lasipaholainen, jep. Luennassa uudelleen ja kestää sen oikein mainiosti. Huss selvittelee perheen kolmoismurhaa, johon on näyttävästi sekaantunut uskonnollisia aineksia sekä saatananpalvontaa, tai niin ainakin annetaan ymmärtää. Lopulta käy ilmi, että todellisuus onkin toinen, mutta taatusti yhtä ruma ja jutun avain on ainut henkiin jäänyt tytär. Ei paha ollenkanas, luin aika pikapikaa, koska muistin hyvin tapahtumat. Eli suosittelen Turstenista pitäville ja muillekin dekkareiden kavereille. Anita Amirrezvani – Kukkien verellä kirjottu, tarina 1600-luvun Persiasta. Itse en kyllä sijoittanut tarinaa mielessäni noin kauas, yhtä hyvin se voisi olla lähes tätä päivää. Kertomus rakkaudesta, kiihkosta, sovituista avioliitoista, ja matoista – kauniista matoista ja niiden tekemisestä ja suunnittelusta. Minusta myös loistava esimerkki musliminaisen vahvuudesta ja tahdosta, kyvystä toteuttaa itseään ja hoitaa asiat kuntoon. Välissä muutama kaunis sadunomainen tarina keventää arkisempaa kerrontaa. Ei ollenkaan paha, vaikka vähän epäilin. Suosittelen – tämän voi lukea myös kirjana vahvoista musliminaisista, jotka toteuttavat sitä omaa pientä unelmaansa ankean arjen keskellä! Cormac McCarthy – Tie, huh. Tuota. En tiedä mitä sanoa, tämä on pelottavaa. Tuhon jälkeinen hiljaisuus, pimeä ja tuhkan peittämä maisema. Isä ja poika taivaltamassa pohjoisesta etelään kävellen, etsien ruokaa ja suojaa. Törmäten välillä ruumiisiin ja vältellen metsästeleviä joukkoja, jotka metsästävät ainoaa vielä elävää – toisia ihmisiä... ehkä. Toki tarinan voisi ajatella kuvaavan ihmismielen synkkiä puolia tahi muuta. Minä nyt luen tätä tällä tavalla, kertomuksena viimeisen tuhon ajalta. Mitään ei oikeastaan kerrota suoraan, annetaan vain lukijan tehdä omat johtopäätöksensä. Tämä on oikeastaan vielä pahempaa, koska oma mielikuvitukseni on melkoinen. Eli – suosittelen kaikille, älkää kuitenkaan ottako aamiaislukemiseksi. Herkkäuniset, älkää ottako sänkykirjaksi! Mahdottoman koukuttavaa luettavaa kuitenkin. Ehdottomasti yksi  syksyn parhaista kirjoista!

                                        

                                               ON SE - PERJANTAI - ON!