No niin, taas uusi kuukausi ja uudet vinkeet! Ai ei vai, no ainakin syksy on pidemmällä – eikö olekin kivaa *muahhahah*? Parvekelyhdyssä paloi kynttilä koko yön, vieläkin. Hassua, miten se jaksaa lämmittää siellä, sekä tilaa että mieltä. Kauniskin se pahus on.
Mutta ettei menisi ihan oudoksi tekstiksi palataan vanhaan väninään, siihen todellisuuteen, karuun Welhottaren elämään Malmin hienostokaupunginosassa. Eli eilinen venähtikin sitten vähän pitkäksi, koska Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista toi hyvät eväät. Apehdimme siinä herkkujuustoja, tuoreita viikunoita ja passioneja (haa, suosikkejani), keksejä, suolaisia piiraita, kaffetta ja lisää kaffetta. Örps, herkkukiintiö on täynnä moneksi viikoksi. Täytyy myöntää, että hän tuo eksklusiivisia tuliaisia tänne paahdetun ruisleivän maahan... Toisaalta, kyllä oli aika viihdykästä myös kälättää pari tuntia. Mutta kuten kerroin, ei paljon pidempään olisi juttua jaksanutkaan tai riittänytkään. Eli sopiva vierailu, ymmärsi lähteä ajoissa pois ,D Hän sai maripaitansa, kymmenkunta, Huutiksesta hänen puolestaan huutamiani sekä vähän Serkkujen tuliaisia, jotka oli tilannut. Hyvä näin.
Minä kyllä sitten jouduin valvomaan eli kävin vähän ylikierroksilla. Nautitut herkut, pari litraa kaffetta ja kiihkeä juoruilu eivät heti tasaannu. Jouduin hakemaan ylimääräisen napikan, että sain unta. Normiunet kuitenkin tuli vetäistyä eli ne 4 h. Se saa luvan riittää, on se riittänyt ennenkin. Vincent teki jälleen itseään tykö, mutta muistettuaan leidin tavat, siirtyi minun paikalleni sänkyyn odottelemaan hänen lähtöään. Vincentkin oli vähän levoton loppuillan eikä oikein löytänyt paikkaansa. Näin meille käy, kun rauhaamme häiritään odottamattomalla tavalla – emme osaa enää suhtautua asiaan vaan maailmamme järkkyy pahasti ,DP-P:n minulle ylimääräisenä nakittama kumminkaima-osasto pysyi tosiaan hiljaaa maanantain, mutta jo eilisaamuna oli nippu odottamassa pöydällä ja viesti, että olisi kiire. Sama jatkui päivän mittaan, myös oma väki raahasi töitä niska vääränä. Siis tuota, olisin saanut viikon sairista, jos olisin pyytänyt. Ei se nyt sitä tarkoita, että piikitetty olkapää on heti kunnossa... prle! Eivät paljon ajatukset näköjään päässä pyöri näillä ihmisillä. Minä jouduin tekemään töitä kuin heikkopäinen yksikätinen tapetoija. Lisäksi joku lahopää vielä itse mokaili niin, että lähes taksoaikaan jouduin vielä heittämään uusiksi yhden jutun. Toivottavasti kiroiluni kuului hyvin! Tätä se on ainakin tämä viikko, töitä ja lisää töitä. Oma väki ja koko toisen, ison osaston väki. Ei mukava, mutta on ainakin puuhastelua. Ja siinä sopii kerätä vähän glooriaa ja hingata sädekehäänsä *pthyh* saadakseen vaikka jatkoja työsoppariin... Kiero ja kavala Welhotar =I En minä mitenkään kehu itseäni, mutta olen nopeista nopein ja kipein ,D
Olkapää on parempi, ei täysin kunnossa, mutta vähän kortisoni avittaa liikeratoja. Koivet elävät omaa elämäänsä. Yöllä tuntui, että iskee kramppi – ei sitten iskenyt, yritti kyllä. En ole vielä aloittanut uudestaan Lyricaa, siitä oli työarvauslääkärin kanssa puhetta. Että voisi kokeilla sitä, mutta pistää uusiksi lääkkeen ottamisen aikataulun. Lyrica kun väsytti täsmällisesti parhaaseen työaikaan. Muuten mennään näillä mömelöillä suht pitkään. Hänellä ei ollut huomauttamista, kun tarkisti mitä kaikkea olen kokeillut tässä vuosien aikana ja mikä ei ole sopinut. Tsihih, koekaniini, sekakäyttäjä...
Näin tänään, kirjastot ovat sitten kiinni pari päivää. Ettäkö miksikö, no just, uuden tietojärjestelmän takia! Asennus! Pahaa pelkään, todella pahaa... Olisi syytä jonkun toimia ainakin lauantaina, vaikka sitten vanhanaikaisen "kirjataan lainat käsin"-systeemin! Minä nimittäin aion kuitenkin tehdä täsmäiskun, tehkööt mitä haluavat. Minulla on siellä Welhotar-kiintiö varattuna! Nih kerta!
Lähden tästä laittamaan tofua marinoitumaan iltaa varten. Alkuviikko onkin mennyt raikku-donari –linjalla. Kyllähän te kaikki toki tiedätte, että vesitonnikala on aina ollut kasvis/vihannes/juures erilaisten tilanteiden mukaan? Ainakin helppo eväs, paljon oikeaa adjikaa kylkeen ja jo uppoaa. Mutta nyt tahtoo tofuwokkia ja tattaria loppuviikoksi. Ja sitten tämän kuun "Kuukauden vinkki": Leidi toi Kampin K-kaupasta riisikakkuja, ei – ei niitä tavallisia, enempi keksejä ikäänkuin. Näistä tuli heti suosikkeja, aivan mahdottoman hyvejä. Eli Clearspring Japanese Rice Cakes, black sesame (gluteenittomia vielä). Kokeilkaa ihmeessä, ihan sellaisenaan tuntuivat maistuvan parhaalta, ei tarvitse mitään päällensä! Njam.... *rousk*.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrvinka, kavrut! Joo, se eukko sitt kävi eile illall. Mä heti taas huamasin, ett mua ei niinku oikee noteerata. Tai juu, noteerataa sillee, ett sanotaa ett ei saa haisutella eikä pissii eikä mitää. Höh, mä halusi vaa tsekkaa sen kamat. No, mami sano, ett laittais ne toho laatikoitte pääll, ett siin mä en käy. Eikä mun annettu haistella niit juustoi ja piirait eikä mitää. Mä en tykänny *möks*. Kattelin tosi halveksuvast, mä huamasin, ett mamii nauratti. Sitt mä tassuttelin tyynen rauhallisest sänkyy mamin paikall venaa sitä. Haistatin niinku niitte safkoill ja jutuill ja kaikell. Aatelkaa, se eukko ees halunnu koskee muhu tai mitää. Eikä leikittää, ei ees jutella. Ei mamill oo tommosii kavrui yleensä yhtää, onneks. Toi yks vaa ja se käy tosi harvon, se onki hyvä. Kun must ei kerta tykätä, se on vähä niinku ei mamistkaa tykättäis. Ja jos semmone alkaa olla yleist, mä voin hyvinki käydä merkkaas vaiks jonku stiflat (tää niinku uhkailis!). No, me sitt mentii sänkyy ku se lähti, se euk.. siis leidi, niinku mami käski sanoo. Meill laitettii hiano valo partsill, mä kävi viäl äskenki tsiigaa sitä. magee on hei! Mä tykkään! No sitt pyärittii vähä sänkyss ja mami paijattirapsuttipusutti mua oikee kunnolla, ku sitä ei nukuttanu eikä muakaa. Sitt me juteltii siin ja lopult mä aloin goisii enne mamii. Se viäl kävi ulkonakii ja jotai. Mä jaksanu ees nousta. Nyt mä luulin, ett saan sitt uusi kaakkei, jos se leidi ois tuanu mullekii jotai. Ei, siis ei. Sain vanhoi vaa, jätin ne ensi lattiall. Ku ei tullu uusii, joudui ettii kaikki uudestaa. Aika epäkohteliait viarait, meinaa vaan! Gummititi, Poika ja kaikki on nii kivoi, toi ei. No, ei muistella sitä. Mami laitto jo sitä uutta lohimuanaa mulle, se on hyvää, sitä mä voinki syädä vähän aikaa taas. Ja noit tavisnapikoit ja kalkonii tai kinkuu. Ja katella sitä uutta valoo, tähä tulee siit foto, jos mami on onnistunu ottaa kuvei... joo ei tullu hyvä. Se sano, ett ei. Hmph!
Kaikill kliffaa keskimmäist viikon päivää ja huamisee!
--------------------------------------
Vincent, sinä salakähmäinen karvatakamus *pus*!Päivän slogan: Kynttilälyhdyn valo aamuyössä on paljon kauniimpi kuin illalla!
Päivän biisi: Piirimyyjä
Luettua: No, ei tässä juuri ehtinyt lukea kuin Kalle Isokallio – Urhola, hupijuttu kuntaliitoksesta ja sen suunnitteluprosessista jossain päin etelärannikkoa. Tällä kirjoittajallahan on taipumusta tällaisiin opuksiin, eivät mitään suurta kirjallisuutta sinänsä. Olevinaan hauskoja, eivät aina ole. Teksti on melko epätasaista ja välillä hiukka epäviihdykästäkin. Mutta kunnallispoliitikasta ja sen kämmeistä hän tuntuu olevan perillä, joten oikeasti hauskaakin löytyy siinä sivussa. Eli en suosittele, mutta asiasta kiinnostuneet voivat lukaista tämän ja hankkia hyviä esimerkkejä, mikäli em. tilanne on edessä ,D
JA TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti