Vain tällä hetkellä pikapäivitys! Olipa kivaa saada vieraita ja hyvää ruokaa ;D Kiitos! Olen nukkunut 12 tuntia ja vieläkin väsyttää... tuli vähän juotuakin! Mutta ei nyt liikaa kuitenkaan, sopivasti, ehkä.
Poistun siis vielä hetkeksi kissan viereen miettimään tämän päivän kulkua – vuoden lyhyin päivähän tämä on, torpsot!
Vähänkös tämä on nukkunut – melkein ennätys nimittäin! Nukuin eilen kahdet iltapäikkärit ja sen jälkeen lähes 7 h yöunet =O Tosin kissakeskeytyksin, kuten arvata saattaa. Vincentiä ilmeisesti ottaa päähän, että minä nukun ja hän ei. Taidan alkaa keskeytellä myös kissaherran unia mitä makeimmissa vaiheissa, esto kolaa... No, ei sentään. Että nukuttu siis on, kohtuullisesti. Särky ajoi lopulta ihan kokonaan ylös ja riipimään kaffetta kitusiin mömelöiden kera. Liikettä riittää tänäänkin, aika paljon vieläpä.
Belgarionin kanssa on ensin treffit kirjastolla, tuota, enhän minä ole rohmu, enhän? Siellä on varmaan 15 varausta odottamassa eli kassillinen materiaalia ,D Jihhaa! Lisäksi Italiaanossa on se kirje haettavana, onneksi se on aivan vieressä. Jos vain aikataulu antaa periksi, käyn Karjaustalossa katsomassa kylpytakkia, siellä on jo ale. Nimittäin eilen vetäessäni illalla kylpytakkia päälleni, kuului taas uusi epäilyttävä rusahdus. Reiät alkavat olla suurempia kuin itse takki. Tahtoo kylpytakin. Piste! Sitten olisi tietysti noudettava viikon ruuat! Seuraavan kerran aion mennä kauppaan j:n jälkeen... Lista on pitkä, mutta onneksi joulutofut ja bambusuikulat on jo ostettu. Eikäs kun en minä mitään j-ruokia muutenkaan koskaan osta, mutta pari juttua on ihan pakko hakea. Belgarion tulee jonakin vapaapäivänä syömään. Exä vaatii (!) hänen olevan aattona Exän illallisella, j-päivänä taas Avopilla (joka ei osaa laittaa ruokaa...). Eli Belgarion saattaa olla kunnon ruuan tarpeessa jossakin vaiheessa!
Niin, tänään siis Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta asiaan kuuluvin menoin. Zakuskapöytä ja lohiseljanka, jälkkärinä juustoja ja hetelmiä sekä keksiä (pipari kuuluu sinihomejuuston kanssa!). Varsinainen seisatushan on vasta huomenna, mutta juhlimme tänään, että jaksaa sitten ihailla seisatusta oikein kunnolla. Seisatus on aika pätevä ja kätevä juhla, kuten tästä huomaamme:
Taas, just ja joo – olisi nukuttanut, mutta kissi jaksoi märistä minut hereille jo klo 2:n jälkeen. Syynä mitä ilmeisimmin se, että häneen ei eilen kiinnitetty tarpeeksi huomiota ja heekkujakin oli tarvis. No, koipia ja kättä särki niin, että nousin sitten lopullisesti ja kissi sai aamuheekkunsa, minä kaffet ja kipumömelöni. Tässä sitä sitten taas nakutellaan joutavia!
Muutoin ei residenssistä mitään uutta – mutta käyn ulkona, saatte sään tiedotuksen Malmilta klo 3.25. Pikkupakkasta, lunta maassa, raikasta ja rauhallista, kuten meillä aina =D
----------------------------------------
Purrrrrrrvinska, kaiffat! Nonnih, no nyt se eukko kävi taas. Se joka ei tykkää munst niinku. Sano se päivää ja sitt hätyytteli pois kassist. Vaiks siält tuli hyvii haisui ja rapisi, en tykkää. Kissien pitää saada tarkistaa kassit ja paketit ja semmoset. Eikä mulle mitää, täll kertaa. Vaa haisujuustoi ja semmost ja hetelmii. Höh! Ja sitt ne kälätti eikä puhunu must mitää. Onneks se ei viipyny pitkää! Mä sain sitt mamin kokonaa viakkuu, ai että. Tiätteks, noi uudet pluikkaat lakanat on sitt mageet, ihan ylimageet. Mamiki tykkää ko niihi ei jää mun kaavat. Ja must niiss on tosi kliffa goisii, nytki otin jo sopivan mestan. Vaiks tiän, ett toi koht laittaa tän kasaan. Sitt mä ryämin tonne alle, tsihih. Nii mä tein eilenki, en meinannu millää herää ku mami tuli. Goisin vaa tuala peiton ja niitte lakanoitte väliss, mmmmm. Sain mä äske kalkonii ja kaht lajii kaakkii, uutta muanaaki ja sillee. Mutt nyt mä haluun vaan loikoo. Piti ekaks saada orja ylös, mitäs luki taas illall myähää ja oli viarait. Ei semmone kuulu mein systeemii, ku mull jäi liia vähä aikaa. Mä täss kans kuuli, ett Kummisedäll on koipi kipeen, viäl kipeemp ku mamill. Tai ei se kai oikeest särkykipee oo, mutt se ei pääse kävelee. Mä funtsin, jos mä menisi ilahduttaa sitä! Se vois diggaa (tuota, ehkäpä ei kuitenkaan, toim.huom.). Ei ois pitkä matka ees. Mutt toi ei päästä mua yksin mihkää, epistä. Äske mä siivosin itteeni ja orja otti foton, ei se ehtiny kunnoll – ei toss fotoss enää näy mitää järkevää.... mähä oon ihan siivon näköne ja peitän kaikki! >O< *virn*
Kliffaa päivää hei kaikill, otetaa lungist, eiks?
----------------------------------
Vincent, ota sinä lungisti, minä luultavasti en voi tai pysty...Luettua: Mats-Eric Nilsson - Petos lautasella, Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? Tietokirja, joka on täynnä jännitystä ja kauhua – kyllä vaan. Tässä kerrotaan, mitä todella syöt päivittäin esim. einesten mukana, montaako lisäainetta esim. tavalliset keksit saattavat sisältää ja mitä syömäsi leikkele todella on. Mukana on runsaasti esimerkkejä nk. elintarvikekatastrofeista, joista osasta ei ole edes tiedotettu kuluttajille asti. Lisäksi kerrotaan lukuisia esimerkkejä siitä, mitä esim. tavallisimmat valmisruuat (lihapullat, laatikot, kastikkeet jne) sisältävät todella. Esimerkkinä mm. eräs suolainen piirakka, josta löytyy 52 erilaista lisäainetta – hyvää ruokahalua! Jos haluat välttää lisäaineita ja syödä vähemmän käsiteltyä ruokaa, tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Mukana on kätevä luettelo tavallisimmasta ruoka-aineista sekä niiden käytöstä ja saatavuudesta aina banaanista tryffeliöljyyn ja sipulista majoneesiin. Tiesitkö, että keskivertokuluttaja syö vuosittain 6 – 7 kg lisäaineita? Mukana on myös satokausiluettelo eli mitä hedelmää ja vihannesta kannattaa ostaa milloinkin, appelsiineista aina kotimaisiin vadelmiin. Kirjan aivan parhainta antia, totuuksien jälkeen, on kirjan lopusta löytyvä luettelo suomalaisista luomu- ja lähiruokatuottajista yhteystietoineen – tämä lista ei ole kattava, mutta ainakin antaa hyviä vinkkejä. Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan n. 360. Pelottaako? Suosittelen kaikille, varsinkin näin suuren ruokajuhlan alla! Ihminen on sitä mitä hän syö...
VASTA TORJANTAI....
PS: Että kissa voikin kuorsata kovaa, ziiiiiiiiiis =D
Ai että, taas väsyttää jo aamusta. Welhotar on kuulkaas äärettömän väsynyt ja lievästi kettuuntunut – ei liene uutta, eihän? Ei siitä sitten sen enempää.
Työssä eletään kuin viimeistä päivää. Porukat syöksyvät huoneeseeni, heittävät prujunsa pöydälle ja häipyvät mahd. nopeasti. Kaikki pitäisi olla valmiina just ja heti. Yritin eilen sanoa, että laittaisivat ihan itse paperinsa niitä varten oleviin lokerikkoihin, lajittelisivat, kai nyt tuon koulutuksen omaavat ihmiset osaavat lukea. Ei, ei toimi. Minä sitten keksin järjestyksen ja teen kaiken siinä järjestyksessä, jossa ne on tuotu, mikäli päällä ei ole lappua välittömästä lähdöstä lomalle tms. Ette usko, eilinen päivä oli aivan tajuton. Klo 6.30 lähtien pelkkää duunia, lähes tauoitta. Ja osaston piti rauhoittua, joo, sitä ihmetteli lähin työkaverikin! No, minä teen minkä voin ja enempään en minäkään pysty. Pakko oli sitten käydä ruokiksella hätäiseen apehtimassa ja Serkuissa 10 min. ostoksilla. Sekin oli vähän liikaa, häivyin kuitenkin hyvässä järjestyksessä vähän ennen takson tuloa – muut naureskelivat tuolloin iltapäiväkaffella. Toisilla on vaan toisenlaiset tavat ja aikataulut. Turha sitä on silti minulle naureskella, jos tulen aikaisin töihin. Teen taatusti yhtä pitkää ja jopa pidempää työpäivää kuin eräät =I
Lisäksi ah iloa ja onnea, henkilöstöpuoli lähestyi minua kysellen loma-aikomuksistani tässä välipäivinä. Ilmoitin olevani paikalle. Ja kas, minulle nakitettiin taas kaikki naapuriosaston hommat myös, koska ”eihän teillä siellä varmaan mitään tapahdu”. Kysymyksessä oli siis tarjous, josta ei voinut kieltäytyä, tiedättehän. Eli tiedossa on myös välipäivinä kiirusta ja mellakointia ovellani – kuka pääsee ensin tuuppaamaan hommansa Welhottaren pieniin, pulleisiin kätösiin. On se sitten mukavaa olla suosittu, grrrrr!
Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa tänään kylään. Hakemaan maripaitansa ja muuta mukavaa, hmph. No, hänet on mukava tavata ja hän ymmärtää viipyä myös kohtuullisen lyhyen aikaa eli hän on ihminen, jota kestää riittävän pieninä annoksina. Lisäksi hän tuo mukanaan yleensä hyvät eväät ,D Tällaista vierasta ei sovi halveksua. Minäkin ostin Serkuista vähän ekstraherkkuja illaksi, omansa hän saa kyllä maksaa, minen sitä tavaraa syö! Kunhan vain pääsen sänkyyn ajoissa – ei, en tarkoita nyt nukkumista vaan lepuuttamista. Lepuuttaminen on näinä päivinä arvossaan kun koipia särkee ja oikeaa olkapäätä on alkanut juilia aika vinkeästi. Pitäisi pystyä vähän hillitsemään tuota työtahtia ihan itse, mutta kun kantti ei vaan anna periksi, juu nou!
Ai niin, Welhotar tilasi taas netistä uudet silmälasit kokeiltavaksi – siellä on ale eli 29 juuroa tietyt kehykset sisältäen linssit, ei paha! Kokeilen, vaikka en ostaisikaan. Olisi hyvä olla varalasit, nimittäin! Täältä kannattaa katsastaa tarjoukset ja uusi mallisto!
Ehheeh, sen verran sain eilen toimeksi, että vaihdoin lakanat. Ei tässä mitään, mutta nyt Welhotar makoilee bordellinpunaisissa satiinilakanoissa. Ovat muuten oikein miellyttävät – suositan! Jotenkin vaan alkoi naurattaa, jos tähän vielä iskisi j-pukin matkaan, saisi ainakin vinkeän kuvan ,D Vincentkin oli ihmeissään, mitä hitsiä tapahtuu! Kissikin tuntui pitävän, joten annamme lakanoiden toistaiseksi olla. Toivottavasti ne eivät illalla ole pissitty, kakittu ja oksuttu pesukuntoon.... Ehdin myös tehdä apetta, tattaria ja soijarouhemättöä intialaisittain. Olipa taas onnistunut mättö, niin tulista ja hyvää, että silmistä vesi valui ja mieli teki lisää. En ottanut, se on evästä! *nostaa nokkaansa*
Käydäänpäs vähän ulkona, saatte tiedotuksen Malmin säästä... kylmää ja raikasta, vähän lumenhöhtyä maassa, selkeää ja rauhallista.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, mä ehdinki jo kuarsii tähä liukkaall lakanall. Nää on muuten mageet, siis tosi mageet. Mä tiädä mitä tää pluikas on, mutt täss on mahtava goisii, ihan tosi. Ekaks mä luulin, ett mami on suuttunu jostai ku se alko riisuu sänkyy ja painuin basee kovall kiiruksell. Mutt ei se ollu, ei se huutanu mull eikä mitää =O Siis enhä mä mitää ollu tehnykkää – tiätty – mutt ku mä en aina muista mun ikuvanhoi juttui... Nii ni tää on tosi hiano mesta ottaa päikkäreitt ja goisii nytte. Suasittelen, ett teinki orjat käyttäis tommosii, ne on kissill kuulkaas iso ilo >o< Kiva alusta goisii, tarttee viäl tsekata, kuin ne suhtautuu normiykään ja semmosii piänii vahinkoihi. Pahempi on sitt se, ett ei mitää heekkui taaskaa. Uusi kaakkei ja kalkonii, tavismuanaa sentää. Ja mami taas pessy kaikki mun ruakakupit. Ett kyll mä syän kaikkee, mutt sitt vast ku se on häipyny. Mami on vissii vähä väsy, eilenki se melkee kaatu sänkyy. Sitt duunas safkaa niist muruis ku näyttää jauhikselt mutt ei oo, hmph. Dunkkas tosi heekult, tarjos mulleki, jäks enkä syäny. Sain sitt ylimääräse kaaki, ku olin muute reipas *nostaa kissinenäänsä*. Ai nii, se oliki sitä varte, ett se yks naine o tuloss käymää, hrrr. Se on se vaikee tapaus, tehä muistatte. Ku ei tykkää must yhtää – siis kuka voi olla must tykkäämättä? (Aika moni, btw toim.huom.) Yritti toi ottaa fotoiki, mä oon toss patteri pääll, ei siit tuu kunno fotoi.
Kliffaa keskimmäist viikon päivää taas kaikill, eiku goisitaa!
--------------------------------------
KOHTA MENEE HERMO!
Huahhaaaaaaah ja huomenta! No niin, nyt olisi sitten nukuttanut, mutta miten silloin aina käy? Ensin soittaa Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista ja ilmoaa tulevansa kylään keksiviikkona sekä kertoo, mitä haluaa minun hakevan Serkuista. Toivottavasti muistan, olin umpiunessa! Sitten puoliltaöin kissi aloittaa märinänsä, kävin taas katsomassa – ei hätiä ja menin takaisin nukkumaan. Kolmelta ylös, kissi märisi jälleen. No, pakko oli nousta antamaan kalkonia ja riipiä mömelöt.
Sain eiliset hommat hoidettua vapaalla kiitettävästi. Nyt olen saanut, mitä tarvitsen ja kaipailin. Ei mitään asiaa Tsadin keskustaan päin. Asiaa enää vain Malmille eli kirjastoon ja ruokakauppoihin normitapaan lauvantakina. Hakiksen hallissa oli kyllä kaikkea kivaa, sekä syötävää että rojua ;D Ehh, no myönnetään, ihan vähän sorruin johonkin. Mutta minun on lupa, nih kerta! Kyyti takaisin kotoon oli aika epämiellyttävä. Kuski oli töykeä, alkuperältään tod.näk. venäläinen puheesta päätellen. Haimme erään mamman kimppakyytiin ja mamma oli, joko vahingossa tai Iisalamen sotkiessa asioita mukaan, antanut väärän osoitteen. Kuski vei väkisin mamman siihen väärään osoitteeseen ja soitti sentään hänelle uuden auton. Vei sitten minut kotoon. Eniten hävetti kuskin puolesta se, että mamma olisi halunnut vain n. 500 m:n päähän tuosta paikasta – juu, ei ole aikaa, kireä aikataulu. Hän haukkui mamulin, että olisi ajoissa paikalla ja antaisi oikean osoitteen jne. Todella töykeää... Hitsi, olimme minun kellojeni mukaan 10 min. etuajassa. Ja tiedän, ajo jatkui hänelläkin, mutta silti. Minua suorastaan hävetti ja mamma väänsi itkua, ilman kännykkää tietysti!
Työssä on kiirus edelleen, nyt kamala kiirus. Siellä on kuulkaas odottamassa kopieeraamista isompia pinoja kuin ikinä. Samoin pitäisi juuri tänään ehtiä yhtä ja toista. Kun joku jää huomenna lomille ja joku taas vasta perstaina. Voihan vee, ei voi mitään! Kyllä kai ne ehtii, pakkohan se on. Ei kun koneet laulamaan =E Tuo kopieeraaminenkaan ei nyt välttämättä kuuluisi juuri Welhottarelle, mutta en minä sitä kehtaa muiltakaan pyytää. Turhaan siis, kun niihin pitää erikseen laittaa lisälehti, osiin erilainen vielä. Eli parempi tehdä itse, jos tulee kämmi, kehtaa ainakin myöntää sen itse tehneensä! Eli töitä riittää siis täksikin viikoksi... että juu, kiitos vaan kaikille myötätuntoisesti ajatteleville. Ai että ette ajattele myötätuntoisesti vaan vahingoniloisesti – hyi hävetkää!
Kaiken tämän vastapainoksi jotakin mukavaakin sentään eli ihan kivaa on tapahtunut tuolla kirjoitus- ja kirjallisuuspuolella. Welhotar on oikein ilokas ja rapoaa myöhemmin asiasta. Ei, minun kirjaani EI ole huutokaupattu (vielä)! Ei, Welhotar ei myöskään julkaise sitä suurta aikalaisromaania. Mutta sellaista omaa pientä kämmäystä, joka on kivaa, mutta josta ei juuri makseta. Eli palajan asiaan myöhemmin, kun on enemmän kerrottavaa asiasta.
Muuta ei tässä ole ehtinytkään tapahtua! Minä vain kirjoitan, syön ja teen töitä - siis toisessa järjestyksessähän ne piti olla ,D Tauko paikalla, hetki pieni – Malmilla rauhallista, ilma raikasta, ei sada eikä tuule. Mutta vielä sitä ehtii ennen töihin lähtöä!
-------------------------------------
Purrrrrrvinka, kattiskat! Ai ett, orja kävi eile siäll halliss, varpist kävi. Mä haistoin ja näinkii. Soli ostanu fisun, hei, ison fisun. Mä en saanu ku ihan mikrobiitin siittä, oliks vähä epist. Se duunas ruadoist jotai kalaliäntä ja pisti biittei pakkasee ja teki siit vaiks mitä. Mutt piänell raihnasell ja heikoll kissill ei sitt niinku riittäny omaa biittii syätäväks! Vähäks mä sitt otinki takasi ja märisi sen tahaltee hereill yälä. Mull mitää asiaa ollu! (Vincent, sinä oksennat liiasta kalasta – asia selvä!? toim.huom.) No joo, tota, oksun, mutt hei mä oksun nyt muutenki. Nii ett mitä siit sitt, jos ois vähä lisääki oksunu, ois se ollu sen arvost. Eilenki oli mamill ylläri sänkyss – kunno naksuoksut keskell sänkyy. Se vaa otti ne veks, ku ne on aika kuivii kaavoje kera ja heitti roskii. Sitt se pyyhki peittoo eikä ollu moinaskaa. Aika pähee mami, joku ois voinu vaiks heemostuu >o< On toi mami aikamoine muuteski, kyll mä diggaa sitä. Eilenki se sitt paijatti mua lopun iltaa, vaiks ensi se nakutteli täss vaiks kuin kaua. Nii ja sitt se puhu taas jonku kirjailija kans. Mä tajuu, eiks se ite osaa muka kirjailla, oon mä nähny sen semmostki tekevä, niinku lankall ja neulall. Iha nättii oli, se kirjaili kissin kerra johki. Nii ett en tajuu, miks semmosest pitää sitt puhelimess puhuu viäl tuntikausii. Mutt kummiski mä sain sitt heekkukaakkei, niit uusii, ja muanaa ja rapsutuksii ja paijatus ja kaikkee. Mutt heti ku se ensimmäine kuarsaus kuuluu, mä vaihdan jalkopäähä. Sitä ei tiätteks kuultele kukaa, sitä rohinaa nimittäi: arpspuhrääääähpiuvinkspuuuuh, niinku! Kauhee ääni. Mutt nyt on mustaki fotoi, mä steppaan tuala patterin päälä. Siäll on nyt kliffaa ku on lämpöst ja kurkin siält, jos asiaa o. Ett täss on ninku asiaa ny!
Kliffaa päivää hei jokasell, ja uudet kissikaverit, teretulemass meil uudestaa!
----------------------------------
Vincent, aina yhtä rakastettava karvatakamus! Pakkohan se on kertoa, että ylenkatse tavismuonaa kohtaa salaperäisesti häviää päivän aikana. Kuppi on nuoltu putipuhtaaksi lähdettyäni ja vastassa on lisää kinuava kissa ,D Huijari!!!
Päivän slogan: Jos elämä tuntuu ikävältä ja tylsältä, se yleensä myös on sitä!
Päivän biisi: Pilvien kuningas
Luettua: Jens Lapidus – Rahalla saa, tästä kirjastahan on jonkin verran puhuttukin. Eli Tukholman alamaailmaa, huimeita ja rahaa, paljon rahaa. Mukaan sotkeutuu JW, kiltihkö ruotsalainen opiskelijapoika, joka haluaa päteä rahakkaiden ystäviensä silmissä. Tähän asti hän on hankkinut merkkivaatteensa kirpputorilta ja yrittänyt selvitä kehittämästään valhevyyhdestä. Äkkiä hän onkin jengin kunkku, kokkelia riittää myytäväksi asti ja JW:llä on yhteyksiä myös Jorgeen. Jorge, jonka pako vankilasta oli maan puheenaihe pitkään. Hankalaksi hommat käyvät, kun varsinainen mafia astuu paikalle eli serbialaiset, Lontoo ym. Kirja sinänsä on ihan luettava, vauhtia ja vaarallisia tilanteita jälleen kerran. Kas kummaa, rikolliset ovat ei-ruotsalaista alkuperää ja poliisit järjestävät erikoisoperaation tuhoamaan koko huimehomman. Tämäkään ei mene täysin nappiin, joku kuolee ja osa joutuu vankilaan. Jorge onnistuu jälleen pakenemaan ja JW istuu linnassa. Jatkoa kirjaan onkin luvassa, sillä JW:llä on mukavia suunnitelmia jo toteutuneen rahanpesun osalta ja Jorge on järjestänyt lisää rahaa tilille. Serbialaisesta taas on maksettu tapporahaa jo vankilassa. Eli ruotsalaiseksi trilleriksi aika kovaksikeitettyä tavaraa, jopa lievästi uskottavaa, mutta asenteellista sellaista. Hyvin miehekäs (!) kirja eli tällaisesta pitäville varma nakki. Kyllä tämän kertaalleen lukee, mutta siinä se onkin eli ei tämä ainakaan Welhottarelle ihmeitä antanut ,D
RAATAMAAN, ORJAT!
Ei voi, ei voi taas olla maanantai! Minen tajua, miten se joka viikko tulee samaan aikaan ja yhtä kavalan salamyhkäisen kierosti. Tässä sitä ollaan taas, erittäin kehnosti nukkuneena ja aikaisin hereillä. Muut menevät näihin aikoihin siis nukkumaan. Hmph! Ei ollut unihiekkakaveri vieläkään hyvällä tuulella, väsytti armottomasti, mutta nukkumisen kanssa oli kehnommin. Lisäksi kissi on keksinyt jotain uutta! Siihen asti kun menen nukkumaan, makoillaan kiltisti, odotellaan rapsutuksia ja muuta. Kun laitan kirjan pois ja valot kiinni, alkaa hirmuinen märinä – ties mistä asiasta. Olen tarkistanut, että kaikkea on, mutta märinä vain jatkuu. Pitäisikö jättää kissille yövalo? Pelkääkö Vincent pimeää?
Lisäksi kissa on heittäytynyt taas krantuksi ruokien kanssa, mikään ei mukamas kelpaa. Vain herkut, mielellään minun lautaseltani. Ei muuten onnistu! Kissalla on kissanruoka, minulla omani. Eivätkä kissat kuitenkaan syö tämänpäiväistä salaattianikaan. Tosin sitäkin piti välttämättä käydä haistelemassa ja tarkistamassa, ettei sinne ole pungettu fisua tai tipua salaa jonnekin mukaan. Uhh, mitäs tässä oikein keksisi. Jätän vain ruuan päiväksi – olkoot sitten syömättä, jos ei muka käy! Ruoka tuoksuu hyvälle eikä näytä pahalta. Kiukuttelua, väitän minä. Pomottelua ja vaatimista....
Pakko kertoa –juttu eli näin unta siitä, että minä ajoin normitaksoa ,D Juu, juu! Hiukka epävarmasti, mutta ajoin kuitenkin. Lisäksi ajoin samaa vuoroa W:n kanssa – W:hän aikoinaan ehti ajaa taksiakin. Unessa vastasin jostain syystä poliisin hälytysajoon eli piti ajaa kiinni joku kaveri, ehdin juuri paikalle ja estin häntä pakenemasta autolla. Poliisit sitten pidättivät kaverin jossakin asunnossa. W:ltä sain hurjat haukut, että olin liian rämäpäinen. Ei olisi pitänyt puuttua asiaan. Talon asukasyhdistys piti kuitenkin pientä itsepalvelubaaria talon alakerrassa ja kutsui meidät viettämään sinne iltaa, tarjosivatkin. Olimme kuulemma pelastaneet heidät =O Hassu uni, W oli kunnossa ja meillä oli tosi kivaa, porukkakin oli mukavaa (en tuntenut oikeasti ketään unessakaan). No, heräsin tietty siitä sitten itku silmässä, byääääääh oikein. Mutta idea, tuo että ajaisi taksoa, jäi vaivaamaan. Jos olisin nuorempi, ajaisin piruuttaan kortin ja kokeilisin, ottavatko liikuntaesteisen kuskiksi ,D Olisi se sen arvoista! *virnuilee pirullisesti* Siinä vaan tilaisi ensin takson itselleen, että takso veisi tallille ja sitten hyppäisi itse puikkoihin, eheheheeeh!
No, tänään on kuitenkin lyhyt päivä eli puolipäivää vapaata, pidän taas yliltunteja pois. P-P on itse poissa, mutta lupasi perstaina asian. Töitä on hvtisti, mutta kyllä niistä selviää, kun tulen niin aikaisin aamuisin. Ei se aina ole niin päivän päälle! Oikeasti olen poissa kustannuspaikalta vain vajaat 3 h. Käyn Hakiksen normikierroksen. On pakko, uupuu tärkeitä asioita kuten bambusuikaleet chiliöljyssä, Welhottarelle ainoa sopiva shampoo sun muuta, näitä ei mistään Malmilta saa. Vii Voanista on ostettava kassillinen mausteita ja joulutofut ,D Jospa hallista vähän fisua ja jotakin kivaa.... No, täytyy katsastaa. Joka tapauksessa on mukava päästä päivällä liikkeelle!
Ai niin, ei näy omenapäärynöitä, mutta Malmin putken vihannestsioski on jälleen ajan tasalla. Siellä oli ananaskirsikoita – toinen suosikki! Kaksi rasiaa 1 juurolla, njam. Yksi niistä hedelmistä, joita minä voin syödä. Kyllä ne ovatkin muuten hyviä. Tsioski on maineensa ansainnut ja sen verran sitä pitääkin kehua, että ei minulla muuten olisi varaa ostaa edes niin paljon vihanneksia (ja niitä muutamaa hedelmäplaatua, joita voin syödä). He myyvät valikoitua B-luokan tavaraa eli itse on vielä tarkkaan valittava, mitä ostaa. Turha siten kotona ihmetellä, jos on ostanutkin jo pehmeitä tomaatteja. Mutta hinnat siis ovat kohdallaan, artisokkiakin oli 1.50 kg, samoin purjoa ja muuta mukavaa. Ainut, mikä tuolla on hinnoissaan, on kunnon peruna. Ne on pussitettu eivätkä hyviä. Kunnon pottuja saa vain Rismasta, Van Goghia, suoraan laarista. Minä kun haluan itse valita ostokseni, en osta mieluusti pakattuja tuotteita. Kas, jostakin syystä sitä aina pääse näihin ruoka-asioihin!
Ulkona on kirkasta ja kylmää, ainakin Malmilla. Raatiossa raikaa välillä j-lauluja, argh. Tiedättekö, onko yhtään kavanaa, joka ei soittaisi niitä – ilmoittakaa tännekin sitten, jooko?!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Ai mami sanoo mua taas kronkeliks. No kai mä vähä oon. Tai siis, on juu uutta muanaa, mutt ku tekis miäli sitä tipuu ku mä sain lauvantain. Mami anto, omalt lautaselt, ihan hurrrrrrrjan hyvää. Ja sitt niit uusii kaakkei tekee miäli, ne on iha kummii, simmost sitkeet karkkii >o< Enne tommos ookkaa saanu. Ja sitt on naksui, tiätty. Mulle ei nyt vaa oikee maistu, masus on kaavoi aikastas paljo. Pitää kattokaas tämmösee aikaa pitää tuukist hyvää hualta, ett mä jatkuvast oon siivoomas itteeni. Juu ja sitt välill vähä oksun niit pois. Ett voi olla, etei safkakaa siks oikee maistu. Nii tais olla viime vuannaki. Mä oon hei muute ihan kondikses, mitää kipee oo. Lakkasin vaa tykkääst maitonapikoist. Syäny niit jo monta vuatta, hei! Saa kai sitä vähä vaihteluuki olla, nih kerta! Ja mialuummi mä ottaisin niinku tuarett safkaa, mutt ku se on aina nii vaikeet. Ku toi yks ei kerta joka päivä syä lihaa tai fisuu. Mutt vois se mulle silti antaa niitä, ei niinku kissimuanaa ku tavismuanaa. Ai ei vai, no sitt ei syädä jos ei oo iha pakko *kissimöks*. Taas toi yritti leikittää mua eile, ei huvittanu. Mutt arvatkaas mitä se teki – se paijatti mua massust!!! Hei se paijatti!!! Mä makasin sillee selällää sänkyss mamin viakuss ja relasin oikee kunnoo, ku tuli ton käsi ja rapsutti masust. Ensi kerra, sitt vähä enemmä. Mä kyll tsiigasin tiukast, mutt en purru-raapittanu. Tota, oikeestaa se tuntu aika kliffalt, ku mami osaa olla varovaine... nii, ett tota, vähä nolooha tää on, mutt se oli melkee mukavaa! Sitt must yritettii taas fotoi, lähdin heti muute vegs. Mua ei noi vaa aina kuvata, ettiköö muuta kuvattavaa. Tai tualt noit fotoi löytyy, tämmösii kaikemmoisii.
Kliffaa viiko alkuu ja mami – muistakki tuada tuliaisii siält miss käytki tänää!
---------------------------------
Vincent, kiitos vaan evästyksestä, ehkä minä jotakin keksin kissillekin tuomisiksi ,D
Päivän slogan: Sairaan ja sairaan raja on melkoisen häilyvä!
Päivän biisi: Suurenmoinen elämä Freudilla olisi jotakin sanottavaa, kirjoitin ensin suvereenisti emäntä ,>
Luettua: Joni Skiftesvik ja Totti Karpela – Töitä arkkunikkarille, Juri Nummelin on toimittanut tämän koosteen kotomaisista lännentarinoista ja häneltä on peräisin myös kirjan erinomainen esipuhe suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta. Ei ollenkaan paha, oikein sopivaa lukemista asiaan vihkiytyneille. Voin vain todeta, että sopisi Kummisedälle lahjakirjaksi. Sopivaa iltalukemista tämän genren uhreille, aamulla voi sitten haistella ruudinsavua ja kerätä hylsyt lattialta ennen aamutoimia ,D Maria Peura – Vedenaliset, omituisen viehättävä kirja outoine sisältöineen. Lapsena Mirja asui saaressa ja eli saaren ehdoilla vanhempiensa kanssa, lähes kalana itsekin, koska vanhemmat olivat kalastajia. Ystävinä olivat rannan puut ja heinät, meren kalat. Kouluakaan hän ei käynyt, kotiopetus oli vanhempien mielestä se oikea tapa. Kala joskus ainoa ruoka. Saaresta lähteminen muuttaa kaiken. On yritettävä liueta kaupungin elämään, opiskeltavakin vaikka ei ole kuunaan oikeaa opetusta saanut. Löydettävä lämpöä ihmisistä, jotka pettävät ja häpäisevät hänet. Mirja ei sovi kaupunkiin eikä kaupunki häneen. Suosittelen, omituisen viehättävä kirja kaikkinensa, mielenkiintoista kieltä, outoja mielleyhtymiä ja muuta kiintoisaa!
TAAS SE PÄIVÄ VIIKOSTA!
