Taas, just ja joo – olisi nukuttanut, mutta kissi jaksoi märistä minut hereille jo klo 2:n jälkeen. Syynä mitä ilmeisimmin se, että häneen ei eilen kiinnitetty tarpeeksi huomiota ja heekkujakin oli tarvis. No, koipia ja kättä särki niin, että nousin sitten lopullisesti ja kissi sai aamuheekkunsa, minä kaffet ja kipumömelöni. Tässä sitä sitten taas nakutellaan joutavia!
Varastolla on edelleen kiirus! Eilen kyllä harmitti, väki oli joko jo lomalla ja osa sitten eräässä tapahtumassa iltapäivällä. Kakkospomo (jota harvoin näkee siinä päässä käytävää) tuli ovelleni ja ihmetteli, miten rauhallista täällä on. Ziis, olin koko aamun vääntänyt hommia ja juuri saanut edelliset pois. Lueskelin rauhassa erään nettisivun ilmoja... juu, rauhallista on eikä tekemistä. Yritin selittää, kuinka tämä viikko on ollut kiireinen – tähän asti. Pieni hetki rauhaa, heti toinen yllätetään ns. laiskottelemasta. Kävipä tsägä, sano! Eli työt eivät mihinkään kadonneet, ne vain piiloutuivat eiliseksi iltapäiväksi. Kyllä siellä on varmasti jotakin odottamassa, kun pääsen kustannuspaikalle... ei sellaista aamua, ettei jokin pieni yllätys odottaisi. Eikä se todellakaan ole mikään j-lahja ,D No, pari päivää vielä tätä viikkoa, ehkä sen pakosti jaksaa.
Sitten onkin lauantai – Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta jo lauantaina, jotta voi ihailla sitä täpöllä sitten sunnuntaina. Rapoakin saattaa seurata, mikäli päivä seisahtuu oikein kunnolla.
Kummisetäkin soitteli, ehehheeh! Juu, ei pitäisi nauraa, mies oli nimittäin taas kerran telonut itsensä – tällä kertaa kehräsluun pieni murtuma, vaati kuitenkin kipsin ja kepit tuolla massalla sekä pitkän sairasloman eli tammikuun loppuun asti. Hiukka oli nolon oloinen kertomus, kas kun hän oikein oli viettämässä syntymäpäiväänsä ;D Siinä on ihminen, jolle sitten sattuu ja tapahtuu, ainakin kaatuessa. Ja hän kieltämättä kaatuu usein, yleensä tiukan alkomahoolin myötä. Reipas 100 kg raavasta Kummisetää saa kaatuessaan kieltämättä aikaan mielenkiintoisia efektejä ja vammoja – sekä esineisiin että itseensä. Lupasin avittaa, jos on invapalvelun tarvis ja muutenkin. Ei kuulemma tarvitse, hän selviää aivan hyvin Oklaan itsekin, oli jo kokeillut. Lupasin sitten soitella paremmalla ajalla, tuolloin oli vielä vieras talossa ja joimme kaffetta, ei paras aika juoruilla naapurin kanssa.
Muutoin ei residenssistä mitään uutta – mutta käyn ulkona, saatte sään tiedotuksen Malmilta klo 3.25. Pikkupakkasta, lunta maassa, raikasta ja rauhallista, kuten meillä aina =D
----------------------------------------
Purrrrrrrvinska, kaiffat! Nonnih, no nyt se eukko kävi taas. Se joka ei tykkää munst niinku. Sano se päivää ja sitt hätyytteli pois kassist. Vaiks siält tuli hyvii haisui ja rapisi, en tykkää. Kissien pitää saada tarkistaa kassit ja paketit ja semmoset. Eikä mulle mitää, täll kertaa. Vaa haisujuustoi ja semmost ja hetelmii. Höh! Ja sitt ne kälätti eikä puhunu must mitää. Onneks se ei viipyny pitkää! Mä sain sitt mamin kokonaa viakkuu, ai että. Tiätteks, noi uudet pluikkaat lakanat on sitt mageet, ihan ylimageet. Mamiki tykkää ko niihi ei jää mun kaavat. Ja must niiss on tosi kliffa goisii, nytki otin jo sopivan mestan. Vaiks tiän, ett toi koht laittaa tän kasaan. Sitt mä ryämin tonne alle, tsihih. Nii mä tein eilenki, en meinannu millää herää ku mami tuli. Goisin vaa tuala peiton ja niitte lakanoitte väliss, mmmmm. Sain mä äske kalkonii ja kaht lajii kaakkii, uutta muanaaki ja sillee. Mutt nyt mä haluun vaan loikoo. Piti ekaks saada orja ylös, mitäs luki taas illall myähää ja oli viarait. Ei semmone kuulu mein systeemii, ku mull jäi liia vähä aikaa. Mä täss kans kuuli, ett Kummisedäll on koipi kipeen, viäl kipeemp ku mamill. Tai ei se kai oikeest särkykipee oo, mutt se ei pääse kävelee. Mä funtsin, jos mä menisi ilahduttaa sitä! Se vois diggaa (tuota, ehkäpä ei kuitenkaan, toim.huom.). Ei ois pitkä matka ees. Mutt toi ei päästä mua yksin mihkää, epistä. Äske mä siivosin itteeni ja orja otti foton, ei se ehtiny kunnoll – ei toss fotoss enää näy mitää järkevää.... mähä oon ihan siivon näköne ja peitän kaikki! >O< *virn*
Kliffaa päivää hei kaikill, otetaa lungist, eiks?
----------------------------------
Vincent, ota sinä lungisti, minä luultavasti en voi tai pysty...Päivän slogan: Milloinkas se Karjupukki taas olikaan tulossa.... muahahaaah!
Päivän biisi: Broken Hearts Are For Assholes
Luettua: Mats-Eric Nilsson - Petos lautasella, Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? Tietokirja, joka on täynnä jännitystä ja kauhua – kyllä vaan. Tässä kerrotaan, mitä todella syöt päivittäin esim. einesten mukana, montaako lisäainetta esim. tavalliset keksit saattavat sisältää ja mitä syömäsi leikkele todella on. Mukana on runsaasti esimerkkejä nk. elintarvikekatastrofeista, joista osasta ei ole edes tiedotettu kuluttajille asti. Lisäksi kerrotaan lukuisia esimerkkejä siitä, mitä esim. tavallisimmat valmisruuat (lihapullat, laatikot, kastikkeet jne) sisältävät todella. Esimerkkinä mm. eräs suolainen piirakka, josta löytyy 52 erilaista lisäainetta – hyvää ruokahalua! Jos haluat välttää lisäaineita ja syödä vähemmän käsiteltyä ruokaa, tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Mukana on kätevä luettelo tavallisimmasta ruoka-aineista sekä niiden käytöstä ja saatavuudesta aina banaanista tryffeliöljyyn ja sipulista majoneesiin. Tiesitkö, että keskivertokuluttaja syö vuosittain 6 – 7 kg lisäaineita? Mukana on myös satokausiluettelo eli mitä hedelmää ja vihannesta kannattaa ostaa milloinkin, appelsiineista aina kotimaisiin vadelmiin. Kirjan aivan parhainta antia, totuuksien jälkeen, on kirjan lopusta löytyvä luettelo suomalaisista luomu- ja lähiruokatuottajista yhteystietoineen – tämä lista ei ole kattava, mutta ainakin antaa hyviä vinkkejä. Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan n. 360. Pelottaako? Suosittelen kaikille, varsinkin näin suuren ruokajuhlan alla! Ihminen on sitä mitä hän syö...
VASTA TORJANTAI....
PS: Että kissa voikin kuorsata kovaa, ziiiiiiiiiis =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti