Ai että, taas väsyttää jo aamusta. Welhotar on kuulkaas äärettömän väsynyt ja lievästi kettuuntunut – ei liene uutta, eihän? Ei siitä sitten sen enempää.
Työssä eletään kuin viimeistä päivää. Porukat syöksyvät huoneeseeni, heittävät prujunsa pöydälle ja häipyvät mahd. nopeasti. Kaikki pitäisi olla valmiina just ja heti. Yritin eilen sanoa, että laittaisivat ihan itse paperinsa niitä varten oleviin lokerikkoihin, lajittelisivat, kai nyt tuon koulutuksen omaavat ihmiset osaavat lukea. Ei, ei toimi. Minä sitten keksin järjestyksen ja teen kaiken siinä järjestyksessä, jossa ne on tuotu, mikäli päällä ei ole lappua välittömästä lähdöstä lomalle tms. Ette usko, eilinen päivä oli aivan tajuton. Klo 6.30 lähtien pelkkää duunia, lähes tauoitta. Ja osaston piti rauhoittua, joo, sitä ihmetteli lähin työkaverikin! No, minä teen minkä voin ja enempään en minäkään pysty. Pakko oli sitten käydä ruokiksella hätäiseen apehtimassa ja Serkuissa 10 min. ostoksilla. Sekin oli vähän liikaa, häivyin kuitenkin hyvässä järjestyksessä vähän ennen takson tuloa – muut naureskelivat tuolloin iltapäiväkaffella. Toisilla on vaan toisenlaiset tavat ja aikataulut. Turha sitä on silti minulle naureskella, jos tulen aikaisin töihin. Teen taatusti yhtä pitkää ja jopa pidempää työpäivää kuin eräät =I
Lisäksi ah iloa ja onnea, henkilöstöpuoli lähestyi minua kysellen loma-aikomuksistani tässä välipäivinä. Ilmoitin olevani paikalle. Ja kas, minulle nakitettiin taas kaikki naapuriosaston hommat myös, koska ”eihän teillä siellä varmaan mitään tapahdu”. Kysymyksessä oli siis tarjous, josta ei voinut kieltäytyä, tiedättehän. Eli tiedossa on myös välipäivinä kiirusta ja mellakointia ovellani – kuka pääsee ensin tuuppaamaan hommansa Welhottaren pieniin, pulleisiin kätösiin. On se sitten mukavaa olla suosittu, grrrrr!
Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa tänään kylään. Hakemaan maripaitansa ja muuta mukavaa, hmph. No, hänet on mukava tavata ja hän ymmärtää viipyä myös kohtuullisen lyhyen aikaa eli hän on ihminen, jota kestää riittävän pieninä annoksina. Lisäksi hän tuo mukanaan yleensä hyvät eväät ,D Tällaista vierasta ei sovi halveksua. Minäkin ostin Serkuista vähän ekstraherkkuja illaksi, omansa hän saa kyllä maksaa, minen sitä tavaraa syö! Kunhan vain pääsen sänkyyn ajoissa – ei, en tarkoita nyt nukkumista vaan lepuuttamista. Lepuuttaminen on näinä päivinä arvossaan kun koipia särkee ja oikeaa olkapäätä on alkanut juilia aika vinkeästi. Pitäisi pystyä vähän hillitsemään tuota työtahtia ihan itse, mutta kun kantti ei vaan anna periksi, juu nou!
Ai niin, Welhotar tilasi taas netistä uudet silmälasit kokeiltavaksi – siellä on ale eli 29 juuroa tietyt kehykset sisältäen linssit, ei paha! Kokeilen, vaikka en ostaisikaan. Olisi hyvä olla varalasit, nimittäin! Täältä kannattaa katsastaa tarjoukset ja uusi mallisto!
Ehheeh, sen verran sain eilen toimeksi, että vaihdoin lakanat. Ei tässä mitään, mutta nyt Welhotar makoilee bordellinpunaisissa satiinilakanoissa. Ovat muuten oikein miellyttävät – suositan! Jotenkin vaan alkoi naurattaa, jos tähän vielä iskisi j-pukin matkaan, saisi ainakin vinkeän kuvan ,D Vincentkin oli ihmeissään, mitä hitsiä tapahtuu! Kissikin tuntui pitävän, joten annamme lakanoiden toistaiseksi olla. Toivottavasti ne eivät illalla ole pissitty, kakittu ja oksuttu pesukuntoon.... Ehdin myös tehdä apetta, tattaria ja soijarouhemättöä intialaisittain. Olipa taas onnistunut mättö, niin tulista ja hyvää, että silmistä vesi valui ja mieli teki lisää. En ottanut, se on evästä! *nostaa nokkaansa*
Käydäänpäs vähän ulkona, saatte tiedotuksen Malmin säästä... kylmää ja raikasta, vähän lumenhöhtyä maassa, selkeää ja rauhallista.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, mä ehdinki jo kuarsii tähä liukkaall lakanall. Nää on muuten mageet, siis tosi mageet. Mä tiädä mitä tää pluikas on, mutt täss on mahtava goisii, ihan tosi. Ekaks mä luulin, ett mami on suuttunu jostai ku se alko riisuu sänkyy ja painuin basee kovall kiiruksell. Mutt ei se ollu, ei se huutanu mull eikä mitää =O Siis enhä mä mitää ollu tehnykkää – tiätty – mutt ku mä en aina muista mun ikuvanhoi juttui... Nii ni tää on tosi hiano mesta ottaa päikkäreitt ja goisii nytte. Suasittelen, ett teinki orjat käyttäis tommosii, ne on kissill kuulkaas iso ilo >o< Kiva alusta goisii, tarttee viäl tsekata, kuin ne suhtautuu normiykään ja semmosii piänii vahinkoihi. Pahempi on sitt se, ett ei mitää heekkui taaskaa. Uusi kaakkei ja kalkonii, tavismuanaa sentää. Ja mami taas pessy kaikki mun ruakakupit. Ett kyll mä syän kaikkee, mutt sitt vast ku se on häipyny. Mami on vissii vähä väsy, eilenki se melkee kaatu sänkyy. Sitt duunas safkaa niist muruis ku näyttää jauhikselt mutt ei oo, hmph. Dunkkas tosi heekult, tarjos mulleki, jäks enkä syäny. Sain sitt ylimääräse kaaki, ku olin muute reipas *nostaa kissinenäänsä*. Ai nii, se oliki sitä varte, ett se yks naine o tuloss käymää, hrrr. Se on se vaikee tapaus, tehä muistatte. Ku ei tykkää must yhtää – siis kuka voi olla must tykkäämättä? (Aika moni, btw toim.huom.) Yritti toi ottaa fotoiki, mä oon toss patteri pääll, ei siit tuu kunno fotoi.
Kliffaa keskimmäist viikon päivää taas kaikill, eiku goisitaa!
--------------------------------------
Päivän slogan: Minulla on hyvin yksinkertainen maku – haluan vain parasta!
Päivän biisi: Lounatuulen laulu
Luettua: Jeff Long – Helvetin sydän, jatko-osa Helvetin piireille, voi tämän lukea ilman edellistä eli ei vaikuta oikeastaan asiaan. Hyvä olisi tietysti lukea nämäkin peräkkäin, viittauksia ja historiaa on helpompi ymmärtää. Kymmenen vuotta sitten tuhoon tuomitut paljastivat maan sisuuksista tunnelit ja niitä hallinneet ikiaikaiset pedot. Armeija lähetettiin tuhoretkelle alakertaan, rutto tappoi loput ja asian luultiin olevan kunnossa. Helvetti kuitenkin haluaa kostaa mm. metrotunneleiden ym. kautta. Lisäksi lapsia aletaan siepata ja heitä pelastamaan lähtee retkikunta. Hmm, tuota, mahdoton kertoa mitä tapahtuu. Erilaisia ja omituisia asioita. Helvetti on erilainen kuin maanpinta, siellä tapahtuu odottamattomia asioita, ilma on erilaista, eläimet ovat omanlaisiansa, asukkaat myös. Eli suosittelen jokaisen itse luettavaksi. Aika mieletön tarina, kirjailijalla on taatusti melkoinen visuaalinen kyky, samoin ylitarjontaa mielikuvituksen puolella! Tämä on kauhun ja scifin välimailla liikkuvaa, melko verbaalista iloittelua. Suosittelen kauhun ystäville erityisesti, Long on taitava, erittäin taitava... lukekaa ja nauttikaa, jos voitte!
KOHTA MENEE HERMO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti