JOKA PÄIVÄ ON NAISTEN PÄIVÄ!

Erityisen varhaista huomenta eli kello on juuri vähän yli puolen yön. Argh. Unihiekkakaveri vain välttelee minua parhaansa mukaan. Onneksi sain horrosteltua eilen vähäsen, ettei sentään aivan ilman unta. Muuten olisikin aika karmea olo. Yllättäen, ihminen tuntuu kuitenkin sitä untakin jonkin verran tarvitsevan, jopa puolikuntoinen Welhotar.

Aloitin eilen taas nämä huimemömelöt pariksi päiväksi. Ei näitä oikein töissä ehkä voi käyttää. Ihan vaan varmuuden vuoksi ,D Mutta vievät ne jossakin vaiheessa kivut sen verran pois, että pystyy jotakin tekemään. Muutakin siis kuin kirjoittamaan. Tosin eilen ne myös innostivat kirjoittamaan vielä iltamyöhälläkin. Ei paha ollenkanas, mutta unta ne eivät antaneet. Mukavaa horrosta kuitenkin siis. En kyllä oikein jaksa keskittyä mihinkään vakavampaan tässä postauksessa tällä kertaa.

Muutoin eilen käytiin trad. roudausretki Belgarionin kanssa. Kirjastosta ei paljoa löytynyt, varaukset ja pari opusta hyllystä. Kaupoista piti sitten tuoda vähän enemmänkin muonaa. En ollut käynytkään pariin viikkoon, joten kuiva-aineita ja vähän pakkaseenkin piti ostaa varaevästä. Samoin vihannestsioskista ostin pienet kassit kesäkurmitsaa ja fenkolia, njam. Fenkoli varsinkin oli nannaa, tuoretta ja lempeää. Belgarion söi sitäkin elämänsä ensimmäistä kertaa ja piti kovasti. Lisäksi ostin lounaaksi savukalaa ja tein lohkopottuja ja jugurttikastiketta. Juu, herraskaista oikein. Pitää sitä kerran viikossa syödä vähän paremmin, kun muut päivät menevät sitten vähän hänekseen.

Tänään teenkin taas vaihteeksi tofua seesaminsiemenillä sekä appelsiini-soija –kastikkeella. Kaveriksi väännän kesäkurmitsasta, porganasta ja sipulista paistosta. Kyllä siitä hyvää pitäisi tulla, koska silllä on elettävä ainakin pari työpäivääkin tämän päivän lisäksi. Loppuviikosta ei vielä tiedä, sen näkee sitten. Eikö vain olekin hyvin suunniteltua? Emmeitä on, joten eiköhän niistä jotakin tule kehiteltyä. Tai siis on pakko kehitellä, jos aikoo syödä. Ruoka on aika tärkeä hupi, kun muut hupit ovat vähissä =I

No, saan minä oikeastaan hupia tuossa viikolla. Lupasin lähteä yhden vähän vanhemman kaverin kanssa hakemaan hänelle kissiä HeSystä. Hän pyysi mukaan, asiantuntijaksi *tsihih* sekä oikeastaan myös kyyditsemään ja kopan lainaajaksi. Mies on ollut hirmuisen ihastunut Vinskiin jo pari vuotta ja nyt on sitten päättänyt hankkia itselleenkin karvatakamuksen. Kokemusta hänellä on sekä koirista että kissoista, joten nou hätä. Lupasi vain alkuviikosta hankkia perustarvikkeet, joita ei enää ole. Hän on nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä, hankala liikkua ja kovin yksinäinen, joten mikäs sen mukavampaa kuin kiva karvamölli kaveriksi. Taatusti pääsee hyvään kotiin! Pelottaa vain lähteä käymään Kissatalossa, siellä alkaa aina itkettää. Kun tahtoisi ne kaikki kissit omaan kotiin eikä yhtäkään voi ottaa. No, nyt pääsee ainakin mukaan ja sekin on jo jotakin ;D Lisärapoa seuraa sitten, kun pääsemme katsomaan tilannetta.

Belgarion avitti eilen siivoamalla parvekkeen (matto hajosi viikko sitten silpuksi, bambumatto siis) sekä imureeraamalla residenssin. Kiittelin tietysti kovasti. Itse harjailin jo aamuyöllä kirjahyllyjä pölystä puhtaaksi, joten lienee täällä vähän siistimpää taas hetken aikaa. Ei kyllä kauaa.... Viherkylvömme vain vihertyy, kaikki kudzut näyttävät itäneen, huhhuh! Chilit ovat hieman ehkä huonolla kantilla =O Täytyy tänään tarkistaa koko viljelmä, kun muutenkin hoitelen viitakkoa. 

Muuten ei residenssistämme tällä erää mitään mainittavaa todellakaan. Tänään lepään, luen ja luen vähän lisää sekä laittelen sitä muonaa. Yritän myös laistaa huomisen ajattelemista... argh!

---------------------------------

Purrrrrrrrrviska, frendit! Heheh, juu kävi noi kaupoill ja mäki sain sitt eile sitä fisuu. Semmosii piänii heekkupaloi, ku noi safkas. Oli sitt kliffaa semmone. Ja sitt uutta puukkimuanaa ja kakkispurui tuli. Ja oli toi ostanu donarii ja jotai tipuu vissii pakkaseeki. Ett on meill muanaa taas. Ja sitt eile mami leikitti mua mun triittipallill. Se tunki sinne kaakkei ja raksui – hei – mä osasin!!! Osasin! Kaikki tuli siält, ku hiffas taas sen tekniskan. Jänskää sen aikaa ku kesti. Voisin mä tänääki taas leikkii sitä. Ja sitt mä sain taas olla partsill tsiigaas kaikkii tekemisii. Kliffa judeka seki. Ja Poika oli käymäs Repun kaa ja kaikkee. Ett mull oli oikee hyvä päivä. Vahingoss kyll mätkäsi mun päällä suaraa mami öögaa. Ensi se meinas, ett sill tulee musta silmä *tsihih*. Eikä tullu yhtää. Mä vaa meni tökkii sitä, ku se luki tossa. Halusin paijatusrapsutust ja semmost. No tuliha sitä sitte joo. Ett ei meill niinku mitää uutta taaskaa *huoh*, ei ees fotoi. Mä niin salaa eile pelasin sill pallilkii. Ja hei, eiline foto oli iha ku pitkätuukkine mä goisimas. Höh, nyt toi saa ettii paremma foto kyll tai jotai kuvaa tähä, ei tommone vetelehdi olleskaa! 

Nii, siis tänää kaikill upeill Lokistanian leideill hianoo naistepäivää *pus*<3

---------------------------------

Vincent, edelleen vain herrasmiehenä....

Päivän slogan: Saan sähköpostia – olen siis olemassa!

Päivän biisi: Paha tyttö

Luettua: Marko Kilpi – Kadotetut, Olli Repo jätti mainoshommat ja siirtyi poliisiksi. Nyt työllistävät pikkujulkkisten oudot katoamiset, oudon pedofiilin pidättäminen sekä nuorten käyttäytyminen. Myös poliisien keskuudessa on hankaluuksia, kaikki eivät tunnu sopivan työhönsä eikä tutkinta oikein suju. Melkoisen hyvä kotimainen dekkari, joka kyselee mm. arvojen, yhteisöllisyyden ja nuorista välittämisen perään. Welhotar suosittelee, parempi arvio siellä toisaalla. Richard Yates – Revolutionary Road, lähiöelämää amerikkalaisittain nelisenkymmentä vuotta sitten. Minä muuten pidin tästä kovasti ja suosittelen muillekin. Lisävalaistusta enemmän tuosta linkistä.

 

TAKAISIN LAKANOIDEN VÄLIIN! 

JURISTI VASTAILI JA WELHOTAR SAI KAAKKUA SYÖDÄKSEEN

Huomenta-yötä vaan, taas kaikki! Uni on edelleen hyvin piiloksissa, unihiekkatoimitukset pahasti jäädyksissä eikä sitä kaveria ole siis vieläkään näkynyt. Kirottua – aion tänään ja huomenna vedellä taas vähän rajummat mömelöt, omisarviskin suositteli. Särkylääkkeiden vaihtelu tuo niihinkin vähän enemmän ytyä ja itselle ehkä paremman olon ja jopa unta. Särkyä on tämä viikko riittänyt, eilen jo pelästyin myös koipien ulkonäköä. Ovat aika pahat, näin pahana olivat viimeksi n. 1.5 v. sitten. Voisikohan stressi vaikuttaa, täh?

No sitten ihan tähän itse asiaan! Eli – kyllä, keskustelin erään tahon juristin kanssa tästä HMPK-asiasta. Lääninhallitushan on huolellisesti seurannut toimia ja valituksia on tullut runsaasti. Nyt kuitenkin siirtyminen Palmian alaisuuteen tapahtuu 1.7. ja kannattaa odottaa, sano. Kestää ja odottaa! Silloin on odotettavissa joitain uudistuksia.... Jaksaakohan sitä? No, lisäksi kuulin myös, että tämä minulle vastaillut taho on myös saanut runsaasti paskaa niskaansa (mitä en tod. ihmettele!). Sovitaankos niin, että jos minun matkani jotenkuten toimivat vielä jäljellä olevan ajan, minä en tule häiritsemään teitä? En kyllä pyydä mitään anteeksikaan. Sen verran matalamielinen oli viime viikko. Niin että tasapeliä tässä ehdottaisin. Muutenkin keskustelu oli varsin valaisevaa, tai osin ennalta arvattavaa. Mm. kantelut olivat koskeneet lähinnä kuskien suhtautumista asiakkaisiin (juu nou, vammainen, kääk!) sekä kyytien yhdistelyä ja niiden toteutumista (Helsinki sight seeing edukkaasti!). Myös näitä heitteillejättöjä ja odotteluja oli ollut. Että tämä näin tiedoksi. Lisäksi sain parinkin juristin numeron joille soittaa vielä tarvittaessa ja varsinkin sitten kesällä, heti jos ja kun aihetta on. Varsin oli valaiseva juttuhetki. Jopa minä rauhoituin! Ainakin hetkeksi siis, nyt on kuitenkin joku taho, jonne olla yhteydessä. Lupasi jopa, että on toivottavaa ja saa soittaa *köh, olenhan Varastolla*!!! Kerrankin jotakin hyötyä siitä, että sanoin soittavani sekä yksityishenkilönä että olevani Varaston työntekijä *virn*.

Eilen kotimatka oli kyllä taas taksohenkien pilaa! Toista viikkoaan ajeleva mamu kuljettajana. Ei tiennyt edes, missä Malmi on eikä osannut laittaa navia päälle. No, minä sain leikkiä navia Malmille asti eli vielä postin kautta. Juu, kotoon päästiin, oikeaa kautta ja ilman vammoja, vaikka kuski ei oikein uskonut ohjeitani joka kohdassa... tyypillinen mies, pthyh ,D No, sitten vielä maksu – hän ei osannut käyttää vanhaa kortinlukijaa. Minä neuvoin *huoh*, onneksi sekin tuli opeteltua kerran erään vanhemman kuskin ollessa asialla. Kaikki siis meni ihan ok, jos ajatellaan, että kaverilla tämä oli varmaan ekoja vammaiskeikkoja *tsihih*. Korttikin pelasi jne. Mutta kyllä huokaisin helpotuksesta, kun pääsin kotoon.

Niin, ziitosta taas vaan, kustantaja oli muistanut yhdellä aika paksulla kirjalla – tämä kiittää, arvostelee sen ja on hyvin tyytyväinen!

Varastolla on taas riittänyt töitä, juu, nimittäin osa väestä jää taas talvilomalle. Argh. Puolet porukasta on jatkuvasti lomalla, pitää loppulomiaan pois ym. Tarkoittaa myös sellaisia pieniä sumia, kun haluavat tyhjätä pöytänsä viikon tahi parin ajaksi. Ja Welhotar toimii. Ei nyt mitään kamalaa kiirusta, sellaista sopivaa. Eilen söimme työkaverin kanssa muuten aamiaiseksi suklaamoussekakkua ,D Emme olleet eräissä The Pippaloissa ja jääkaappiin oli jätetty sitten isot keot jääneitä kakkuja. Me satsasimme tuohon kakkuun. Oli muuten hyvää – tuli taas vuoden kiintiö kakkua kietaistua nassuun kaffen kanssa =D

Jahas, lauvantai. Kauppalista on tosi pitkä, en ole itse käynyt kaupoilla pariin viikkoon. Ilmankos tämän viikon eväkset ovatkin olleet vähän kehnoja. Jääkaappi on surkean tyhjä, vain mausteita... Pakko rahdata säkeittäin vihanneksia ym. sekä käydä atteekissa täydentämässä mömelövarastoja. Onneksi on Belgarion!

----------------------------------

Purrrrmenta, kaiffat! Juu hei, toi ei siis taaskaa osaa goisii. Pyärii vaa, ynpäri ja ynpäri. Ja hyppii ylös ja takasi. Mä joudun oottaa tähä asti, ett pääsen kunnoll unee. Epist. Onneks ne menee tänää kaupoill ja tua mullekkii kaikenlaist, varpist tua. Ja ainaski toi ostaa jömmaa kaikkee, mist mäki voin saada osan. Ja Poikaki tulee, mmmmm. Ja me saadaa varmaa jotai parempaa safkaa. Nyt onkii ollu aika ankeet. No joo, donarii kyll, sitä on ollu. Ei paljo muuta. Illall mä oon päässy nyt partsill tsiigaa monee kertaa. On jo sen verta valosaa ja lämpöst, ett mä näen tsiigailla siält kaikenlaist. Mä kiipee mun koritualin selkämyksell ja kattelen mitä tapahtuu. Eilenkii oli semmone iso jänskä tiätyäkone, ku piti hassui äänei ja oli valoi ja kaikkee. Sitä mä jaksoin kattella vaiks kuin pitkää. Oli se nii jännä. Voi ku tulis viäl lämpösenpi, ett ovi vois olla auki ja mä pääsisin tonne iha pitkiks ajoiks ja vaiks goisiin. Se on mun miälest iha parast semmone. Mutt tarttee viäl oottaa. Mami sano, ett joku viäl tulee ja pesee ne ikkunaklasitkii, ett näkee paremmi. Joo, hianoo, iha mua varte >o< Ei oo sitt taaskaa must kuvei. En oo halunnu olla kuvattavan ja mun unikuvei tei ootte nähny jo ainaski sata tai useemma. Ett toi ettii toho jonku muu.

Kliffaa viikendii ja paljo heekkui kaikill – nii ja Lokistania leideill oikei hyvää naistepäivää huamiseks <3

----------------------------------------

Vincent, herrasmieskolli, ilman muuta!

Päivän slogan: Ilahduta sinäkin ympäristöäsi ja pysy tiukasti kotona viikonlopun ajan!

Päivän biisi: Esa Pakarisen näköinen nainen

Luettua: Unio mystica on vielä hieman kesken. Voisin melkein lausua muutamia sanoja nyt jo, mutta ei sittenkään. Sanon vaan, että ei ole aivan sen arvoinen kuin mainostettu on. Uskokaa pois! 

 

 

VÄSY, MUTTA VAPAALLA! 

SOHAISUJA, KOEKEITTIÖTÄ JA MUUTA KIVAA *ehhh*

Jotkut/joku taho näyttää vakoilimen ja kysymysteni perusteella erittäin huolestuneelta. Mahdoinko sohaista sellaiseen paskakasaan, joka jossakin kohtaa hajahtaa? Eilen ei enää vastailtu kunnolla kysymyksiini, vaan luettiin suoraan toimintaohjetta, armeijameininki, sano. Toivottavasti kaikilla tytöillä ja pojilla oli kivaa blogini parissa *tsihih*, niin kovastipaljon siellä eräästäkin osoitteesta vierailtiin ja etsittiin tietoja. Voi-voi, ei ole sitten työssäkään ajankäyttöongelmia!

Minulla on tänään puhelinneuvottelu erään juristin kanssa. Ihan totta, ihan tätä(kin) asiaa koskien. Ei minua voida kohdella kuin pentua tai päätöntä karjaa, jos olen käyttänyt ao. palvelua täysin moitteetta ja ilman mitään mainittavampia ongelmia kuitenkin jo jokusen vuoden. Niin että, miten yhtäkkiä kohdallani aletaan lukea kuni piru Draamattua, kele? Eikö vain olekin mielenkiintoista, kun herättää nukkuvan louhikärmeksen.... Antaas kattoo, mitä tästäkin siis tulee. Tosin nyt täytyy sitten myöntää, että refanut oli kuin olikin oikeassa eilisessä ensimmäisessä kommentissaan! 

Ja sitten on ihan pakko kiittää Iisalamea ja neiti X:ää, joka hoiti asiani eilen kuntoon mitä parhaimmalla tavalla! Kiittelen ja niiailen itku kurkussa... ihan totta. 

Muutoin nämä alkuviikon seisontaharjoitukset ovat aiheuttaneet mielettömät lonkkakivut oik. lonkkaan, oik. koiven jämähtämisen jälleen puuduksiin jo hetken päästä sekä koristeeksi vas. pohkeen komean turvotuksen – sellaista ei olekaan ollut taas pitkään aikaan. Että näin! No, tänään pitäisi kaiken toimia normaalisti, samoin huomenna ja ensi viikosta ei tiedä vielä kukaan muutenkaan mitään! On vaan ollut Varastolla aika ikävä toimia puolitehoisena ja hemmetin väsyneenä. Unta olen saanut pari tuntia yössä. Senkin korjaan viikonlopun jämäkällä mömelökuurilla.

Mutta nyt – yleisön pyynnöstä (sen yhden siis) – Welhottaren koekeittiö esittää mahdottoman helpot, nopeat ja kohtuuhalvat heekut:

KIIRUS JA EDUKAS FEIKKI-THAI-KALAKEITTO

1 pss Oriental pannuvihanneksia (Liiteristä torpso)
1 pkt pakastekalaa (vaikka seitä, Liiteristä torpso)
2 kasvisliemikuutiota
1 iso sipuli
reilu pätkä purjoa
valkosipulia maun mukaan (eli reilusti...)
1 pieni tlk kookosmaitoa (tai kuivakookosmaitoa sopivasti)
sitruunaruohoa (jos sattuu olemaan)
sitruuna- tai limemehua ruiskaus
2 tl currya (ainakin)
1 rkl tandoor masalaa (ainakin)
1/2 rkl inkivääritahnaa (ainakin)
1/2 rkl sambal oeleekia (ainakin)
pari rkl kuivattua tilliä

Sulata pakastekala kokonaan sulaksi, hätätilassa vaikka kuumassa vedessä (siinä ON muovi päällä!). Heitä kasvisliemikuutiot n. litraan vettä, pilpo sipuli pieneksi, purjo tikuiksi ja valkosipuli pieniksi biiteiksi. Kun liemi kiehuu reippaasti, heitä sekaan vihannekset ja mausteet. Kypsennä rapeaksi, ei kauaa kestä. Paloittele sula kala isoiksi paloiksi, heitä ne mukaan sekä kookosmaito. Pidä liedellä niin pitkään, että kala on nippa-nappa kypsää. Lisää loraus sitruunan tai limen mehua, jos sitruunaruohoa tuoreena ei ole. Tarkista maku sekä nesteen tarve eli onko sitä riittävästi, jos ei, lisää vielä vähän vettä. Syö isosta kiposta ja nauti!

ITKETTÄVÄÄ LEIPÄÄ

1 pala täisteräleib (tai vastaavaa tummaa leipää) paahdettuna
1 viipale juustoa
1 viipale kalkkunaleikettä
Dijon-sinappia
1 tl raastettua piparjuurta
1 rkl tujua Ukrainan tms. vihannessalaattia
(valkosipulia)

Paahda leipäpala. Levitä hopusti päälle juusto, kalkoni ja ohuelti sinappia. Ota purkista (tai raastahan itse) 1 tl piparjuurta ja levitä se kokonaan leivälle eli reunoja myöten. Tähän väliin voipi viipaloida kynnen valkosipulia. Kasaa päälle jotakin vahvaa etikkaista salaattia (esim. Ukrainan salaattia, jossa on vihreää tomaattia, vahvaa paprikaa, sipulia, valkosipulia jne.) tai suola/herkkukurkkua. Tuoksu jo itkettää ja syöminen varmasti. Eikä lisääkään saa... =D Kuuluu sarjaan Erittäin Pieniä Herkkuleipiä, täisteräleib on hyvin ohut viipale, koko n. 3/4 normipaahtoleivästä.

Mutta on sentään maamme turvattu, kun kerta pigviinejäkin suojellaan näin innokkaasti *eheh*. Tämä tykkää pinkuista kyllä kovasti! 

------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei kyll mullaki ois ollut uutine, se karvatoine kissi. Mutt ku kaikki kerta o jo nähny sen. Nii ni ei sitt *möks*. Eilenkää mull ollu mitää, ei tääll kyll mitää tapahtunukkaa. Melkee joka päivä oon saanu jotai hyvää safkaa tavissafka lisäks. Ja kissikaakkiiki on kaht plaatuu, ett ei paha olleskaa. Muute oon ollu himass iha rauhass ja kilti kans, juu. Tarvii ollakii kilti, noi menee huamenn taas kaupoill eikä koskaa tiijä, mitä siält voi mulle viäl irrota. Mä niin tykkäisin tuareist mjunuaisist *huoh*. Mutt jos edes jotai. Mami pyärii vaa joka yä enkä mäkää saa kunnoll goisittuu. Pitää alkaa sitt heti goisii, ku se alkaa skrivaa. Nii et mä aloin just nyt goisii... Toss on muute sen kuulusan Ugly Bat Boyn foto, mä joteski diggaan sitä!

                                                       Kuva täältä

Kliffaa viikendii hei kuiteskii kaikill Lokistanian kamuill!

---------------------------------

Vincent, olet parhaimmillasi nukkuessasi!

Päivän slogan: Voipi olla vaarallista aukoa turpaansa väärissä paikoissa – tai sitten kaikki on vain normaalia paranoiaani...

Päivän biisi: Sweet And Innocent

Luettua: Arni Thorarinsson – Ylitse muiden, jälleen islantilaista laatujännäriä. Sarkastista ja hyvää ihmiskuvausta. Huomioita myös kaupungistumisesta, maan muuttumisesta ym. Suosittelen pohjoismaisen jännärin kavereille, Welhotar itse piti tästä! Maite Carranza – Susiemon klaani, Noitien taistelu –trilogian 1. osa. Kelpoisaa ja helppolukuista fantasiaa nuorehkolle kansanosalle sekä toki kaikille fantasiasta pitäville. Jotenkin tämä vain helpoimmin tuntuu sopivan esimerkinomaisesti pääosassa oleville nuorille tytöille. Ei paha ollenkas tämäkään, suosittelen lajityypin ystäville. Tony Morrison – Armolahja, aivan ehdoton hankinta vaikka itselle. Romaani kertoo orjakaupan alkuajoista 1680-luvun Amerikassa ja siitä, miten mantereen herruudesta taistellaan. Se myös näyttää, mistä orjuudesssa on kyse. Kertomus äidistä, joka hylkää tyttärensä pelastaakseen hänet ja tyttärestä, jolla ei ole mahdollista arvostaa tätä lahjaa. Erinomaisen suositeltavaa, menee hankintalistalle ehkä jopa!

 

 

VÄSY JA ONEA! 

WELHOTAR JA TAKSOT – THE FINAL EDITION!

Tämä on tällä kertaa poikkeuksellisesti vain yhden asian postaus. Sitä asiaa nimittäin riittää. Lokitan toiste muusta ja mukavasta, nyt saatte tyytyä vain seikkailuihin taksojen ja HMPK:n ihmeellisessä ja todella kummallisessa maailmassa.

Tätä kirjoittaa Welhotar, joka on jäykkä kuin sahapukki, jalkoja särkee, vihloo ja juilii, puuduttaa sekä ketuttaa eilisen seisomisen jäljiltä. Minut jätettiin eilen heitteille. Kirjaimellisesti heitteille……… 

Kaikki alkoi eilen aamuyöllä, kun lokini päivityksen jälkeen viattomasti aivan lähetin viestin HMPK:n, voisivatko he toimia, kerrankin, toiveitteni mukaan ja järjestää noudon klo 6.30 ja paluun klo 15.00. Ehh, tuota, vastaus on tässä – täsmällisenä: ”Hei! Lähtöaika voi heittää 10min. suuntaan tai toiseen toivotusta lähtö-ajasta. Terv,Hmpk” Huomatkaa muuten kirjoitusvirheet jne.

No, lähetin toisen viestin, lainaus täsmällisenä tässä:”VASTAUS EI OLE TODENMUKAINEN! USEAT KULJETTAJAT VALITTAVAT, ETTÄ KLO 6 JÄLKEEN EI OLE KEIKKAA. JOS HE TULEVAT 10 MIN MYÖHÄSSÄ, RUUHKA AIHEUTTAA AJOAJAN PIDENTYMISEN, JOKA MERKITSEE HEILLE KEIKOISTA KIELTÄYTYMISTÄ JA MINÄ PUOLESTANI OLEN MYÖHÄSSÄ. MIELUUMMIN LIIAN AIKAISIN KUIN LIIAN MYÖHÄÄN. LISÄKSI JOS HE TULEVAT 10 MIN MYÖHEMMIN JA OVAT VIELÄ MYÖHÄSSÄ 10 MIN, KYSE ON TEIDÄN MIELESTÄNNE NORMAALISTA TOIMINNASTA. MINUSTA EI, PALASIN JUURI SAIRASLOMALTA - JOKA AIHEUTUI TOIMINNASTANNE!” Ei niin ikävä, kuitenkaan, kunhan HUUSIN kun minua ei muuten siellä kuulla.

No, kuitenkin toivorikkaana ensimmäisen viestin jälkeen menin ulos odottamaan autoa klo 6.20 tienoolla, jospa auto siis tulisikin etuajassa. Ehei, kohta tuli viesti, että auto tulee ehkä klo 6.47... Just juu ja ziitosta muuten vain teillekin. Juuri sairaslomalta palannut Welhotar oli jo kohmeessa, kipeä ja lähes kykenemätön liikkumaan. Itkuhan siinä tuli. Puhelin soi ja taksoherra P., tuttu jo pitkän ajan takaa, soitti ja sanoi myöhästyvänsä vähän, tulevansa n. 6.50 ensin lapset piiskattuaan ja muut aamuhommat tehtyään. No, odotin hänen tuloaan ja sitten matkasimmekin Varastolle keskellä ruuhkaa. Kerroin tapauksesta ja hän sanoi kummakseen saaneensa HMPK:lta minun tilaukseni klo 6.36 ja ihmetelleensä kovasti, kun olen niinkin myöhässä jo. Hän nimittäin tietää minun lähtevän klo 6.30 mikäli mahdollista. Kerroin tuosta 10 min säännöstä ja hän päästi röhönaurun. Ei hän kuljettajana ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Eli kas – heti kun vähänkin olet äänessä, sinulle kostetaan välittömästi kaikki! Aasiakkaalle!

Taksoherra P. kertoili sitten matkan aikana viimeaikaisista kovin kummallisista ajotilauksista ja ajoista, joita hänellekin on tullut. Huhujen mukaan Iisalami korahtelee kovasti viimeisiään. Tiedämme, että siellä on ainakin kaksi ammattitaitoista välittäjää, mutta sitten... On ilmeisestikin tukityöllistettyjä, jotka eivät osaa (eivätkä haluakaan osata) näitä hommia. En minä heitä moiti, matala palkka, kammottavat työajat ja veemäinen homma. Mutta hei, ei minullakaan kivaa ole aina. Toisaalta, jos minä mokaan ja paperit pääsevät lähtemään, asiasta seuraa paaaljon isompi trabeli. Herra P. sitten vannotti minua valittamaan ja myös muiden puolesta, koska hän tietää, että useat vanhukset ja muut eivät uskalla tai osaa edes valitusta tehdä. Eli minähän sitten Varastolle päästyäni – lopulta - laadin jälleen kerran valituksen.

Valitus käsitti em. kellonajat, ihmettelyt siitä, että mikään ei enää toimi jne. Lopuksi säästin oman pienen vinkkini: Olen säästänyt tähänkin asti kaiken meililiikenteen. Nyt alan laittaa omat tilaukseni, heidän vahvistuksensa, taksojen tulot ja kulkuajat sekä muut mahdolliset asiat tiedoksi ensin sosiaalilautakuntaan, äänestämälleni kansanedustajalle, äänestämälleni kaupunginvaltuutetulle sekä vielä viimeksi esimiehelleni P-P:lle. Että kaikki saisivat tietää eikä töissäkään enää ihmeteltäisi.

Ja – kas kummaa – paluutakso iltapäivällä ajoi jalkakäytävälle jalkojeni juureen jopa hieman etuajassa. Vastausta ei kuitenkaan vielä ole tullut. Kun se tulee, julkistan sen myös täällä heti.

Aivan tiedoksi kaikille, että nämä ajojärjestelythän hoitaa nyt toistaiseksi vielä HMPK tuolla Iisalamessa. Hupaisa juttu, firma, jonka pääfirma meni konkurssiin ja tytäryritys sai edelleen jatkaa kaupungin siunaamana toimintaansa? Siellä on mies, joka taatusti osaa nitistää loputkin rahat tästä rievusta irti.

Valituksiin tuleekin sitten aina vastaus täältä. Aina vain tekstiä, ehkä pahoittelut ja yleensä nykyisin allekirjoituksena vain Kuljetuspalveluyksikkö (tämä on siis Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kuljetuspalveluyksikkö ,>). Ei siis vastaavan henkilön nimeä edes – aika hävytöntä. Tässä ne kuitenkin nyt ovat, en tiedä, ovatko tiedot päivitettyjä. Hups, näkyvät olevan myös meiliosoitteet, mutta nämä ovat ihan kaupungin julkisilta sivuilta. 

Siispä olin eilen raivo ja kipeä. Itkin kotiin tultaessa, minua sattui ja ketutti. Meitä siis saa ja voi kohdella ihan miten vaan? Kukaan ei välitä, kunhan joku karjakuljetus joskus vie ja tuo. Ja tätä kutsutaan vielä palveluksi =O

Juttuhan on nyt sitten niin, että Welhotar nostaa tästä rosessin. Minä haluan, että seuraavat – ihan luonnolliset asiat toteutuvat:
- Suomen perustuslain edellyttämä kansalaisten yhdenvertainen kohtelu
- Vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisten kuljetustuki Helsingin kaupungin järjestämänä lain kirjaimen JA hengen mukaisesti (lisätietoa vaikka täältä ja tästä).

Eli jos minun on kerran käytävä töissä, laadittakoon siihen myös keinot ja mahdollisuudet! Kelelauta, nih.

No, nythän on vielä niin, että se rosessi täytyy nostaa eli valitus lääninhallitukseen siitä, että kaupunki ei hoida heille määrättyä tehtäväänsä. Kerran kesällä jo tätä selvittelin, mutta lomilla se jäi (siis muiden ollessa lomilla) ja koska matkat toimivat kohtuullisesti, ajattelin antaa asian olla kesään -09 asti, jolloin Palmia uutena matkajärjestäjänä pääsee näyttämään kyntensä.

Tilanne on nyt kuitenkin niin ketuttava, että lienee parasta ottaa yhteyttä ja tarkistaa, onko asiasta jo tehty ennakkopäätöksiä ja jos, montako, minkälaisia ja paljonko kuljetuspalvelun toimintaa koskevia valituksia on tehty. Ehheeh – se onkin yllättäen helppoa. Kehtaako myöntääkään, apua löytyy samasta talosta! Ei sentään Varastolta, mutta Varastoa fyysisesti lähellä olevalta taholta.

Pyydän suuresti anteeksi tätä mieletöntä väninä- ja valituspostaustani! Mutta kuulkaas – en minäkään enää ihan kaikkea jaksa. Joskus minäkin itken tuntisotalla: särkee, on pakko käydä töissä, kuljetus ei toimi. Tämä on se ratkaisematon ympyrä!

Ja jos joku nyt kysyy, miksi en odota esim. rappukäytävässä, ehei, HMPK:n ohjeiden mukaan minun on odotettava ulkona, että takso näkee minut eikä kuittaa jullikkaa. Samasta syystä en voi odottaa kotona sisällä ja lähteä vasta tekstarin tultua, en ehdi ja taas takso kuittaa jullikan.

No – tämä nyt tällä kertaa tässä ja myöhemmin sitten normaalia postausta, kun pääsen tämän asian yli!

Pari juttua tietysti tuli vielä mieleen – levittäkää tarinaa! Ihan piruuttanne *ilkeä virn*...  kertokaa vaikka vähän nörtähtäville kavereillenne, saatte antaa tietonikin.

Toiseksi mietin, mitä eräskin lehti mahtaisi maksaa tästä jutusta, että Helsinki ei järjestä Varastolla työskentelevälle henkilölle matkoja lain hengen ja kirjaimen mukaisesti *pärsk* =D Siitä voisi saada kokoon joltisenkin summan – tiedättehän te, jotka oikeasti osaatte Varastolle?!

 

 

NYT LOPPUI ININÄ - KELE! 

UNI EI VIELÄ OLE VOITTANUT...

Jahas, mömelöt vastaan valvominen näyttävät vielä toistaiseksi päättyvän valvomisen voittoon, mutta vain niukinnaukin eli unta melkein 3 h – hah ja jee! Tosin se vaatii jälleen vekkulin kokeilun alkamista, joka tuottaa kivoja painijaisia, onneksi minä olen tottunut siihen. Eli, oudoille en missään nimessä suosittele. Olisi sitä ihan oikeita unilääkkeitä, mutta kun töissäkin pitää käydä ja tuo lääkitysarsenaali on ansainnut jo Malmin sivuapteekin nimen *kiäh*. Osa apteekista oli eilen muutenkin tarpeen. Hermo Iisalamen kanssa meni lopullisesti, aamulla 20 min odottelu, samoin iltapäivällä. Silti HE eivät ole myöhässä, oman laskentatapansa mukaan. Arvatkaas vetuttiko, itkettikö, koipia särki ja silleensä. Kotona vedin yhden pamin ja huokaisin – Sveitsin lääketeollisuuden lahja Suomen kansalle. Tämä kiittää, koska muuten olisi taas lähteny täpöturhia valituksia eteenpäin, siis turhia siksi, että he eivät niihin mitenkään suvaitse reagoida.

Varasto siirtyy reaaliaikaan! Ihme ja kumma oli suuri, kun jo ainakin vuoden odotetut plittanat näytöt ilmestyivät käytäville ja sitten huoneisiin... 22 tuumaa ei oo paha, eihän *virn, hyppii ilosta*?! Mikropönkkää käy sääliksi; tuolla liksalla asentelee nyt sitten pikapikaa näytöt kaikille. Ja jokaisella on tietty kiire. Huh, näytti ressu jo olevan brakaamisen partaalla, mutta sai sitten osastoilta kehityskelpoista apua ja homma alkaa jo olla handussa. Kivaa, mutta mukavaa. Vanha raaskunäyttö ei ole omiin töihini mitenkään sopiva, omituista kokoa ja – no, ei vaan hyvä. Kotiinkin sen saisi 5 juurolla, mutta en minä sillä kyllä mitään tee. Jospa Peitsalle varanäyttö? Kyllä ne toimivia ovat ja kotioloissa, mutta ei tällaiseen yli 12 tunnin käyttöön päivässä.

Kuulkaas ihmettä – lisää vihreää on ilmestynyt useampaan kasvatusboxiin ja vanha kasvaa vauhdilla. Jos jonakin aamuna päivitys on oudon näköistä, älkää peljästykö. Se on vain tuo suurin kudzu, joka on päättänyt kasvaa yli äyräidensä. Viikonloppuna täytyy katsella vähän jo muovien poistoa osasta yms. sijoitusta. Jippii, toivottavasti ne kasvavat sitten myös ulkona. Minun lapseni *paijattaa*, minä odotan tältä rojektilta kovasti paljon ;D

Belgarion kävi eilen sitten avittamassa, kaupassa ja muuta. Tein ääriherkullista köyhän version thaikalakeittoa, njam... Poika ähki ja söi. Onneksi se on kevyttä, ei perunaa, ei muuta. Vain vihanneksia, pakastekalaa, vähän kookosmaitoa jne. Ohjeenkin voisin tänne tyrkätä, jos jotakuta kiinnostaa. Sen jälkeen nautimme pari Itkevää Leipää. Se on myös privaattiohje eli pieni tosi tuju voileipä täysjyvärukiista, joka on maustettu erittäin mielenkiintoisesti mm. sinapilla ja piparjuurella (pääemmeet kotoisin Eestin Herkuista). Nimi tulee siitä, että jo tehdessä alkavat mausteet itkettää ja viimeistään syödessä. Syötyä itketään, kun ei saakaan lisää ,> Sovimme jo rehvit lauantaiseksi, Belgarionilla on luento- ja tenttivapaa viikko. Tyrkkäsin opiskelijalle pienen kotomaisen stipendin ja lupasin perstaina tuoda Serkuista vähän muonaa, ensi viikon opiskeluja ajatellenkin jo.

Eli poistun taas omaan tapaani parvekkeelle hetken tauolle miettimään, mitä tehdä. Antaisiko Vincentille tilaa vaiko eikö? No toki, kissi on tilansa ansainnut.

--------------------------------------------

Purrrrrrrviska, ai ett ei mull muka tilaa – höh! Mull olikii eile oikee kissinpäivä, tiätteks. Poika tuli, mmmmmmmm, mukava. Ja se toi mulle uusii raksui ja uusvanhoi kaakkei, niitku enneskii. Sitt mami duunas viäl oikee heekkusafkaa, ett mä sain ison oman biitin fisuu. Oli kyll hyvei kaikki. Ja sitt toi löys mun triittipallinkii viälä. Ett kyll nyt taas on hyvä olla. Mä goisinkii mamin viäress, sen nassull, sen aikaa mitä se nyt goisi sitte. Taas sill on semmone pyärimisvaihe, se nousee ja menee ja tulee. Rauhottuis nyt ja ois kunno kissoiks. Vaikee itekkää saada unta. Pitää venaa, ett se rauhottuu täsä aamull ja sitt ottaa kunno unkot. Ett nyt on päiväks heekkuu ja kaikkee ja lelukii – ootan vaan, ett toi tulee duunist ja sillee. Must ei oo taaskaa fotoi, mä nytkii nimittäi goisin. Mutt tämmösen toi löysi.

Kliffaa viiko keskimmäist päivää kaikill!

----------------------------------------

Vincent, elämäni valo *pärsk*...

Päivän slogan: Jos kaikki päivät ovat yhtä ankeita kuin eilinen, on syytä miettiä tiistaiden väärinkäyttöä!

Päivän biisi: Season Of The Witch

Luettua: Elisabeth Adler – Häät Venetsiassa, hömppää ja ammattitaitoista sellaista. Ei niin paha kuin voisi kuvitella. Menettelee jopa minulla välipalana, unta odotellessa jne. Mutta siis vain hömpän kavereille. Pahis ja silleensä, hyvis ja tälleensä – tehän tiedätte kaavan ,D Tomek Tryzna – Mene, rakasta. Tästä pidin kovasti. Omaelämänkerrallinen, vaikka fiktiivinen opus 11-vuotiaan pojan elämästä 1950-luvun Puolassa. Ajatuksista, elämästä, pienistä ja vähän isommistakin seikkailuista. Välillä huvittavaa, välillä lähes itkettävää tekstiä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Ja sitten, pikkuasia. Huomasin, että täällä oli käyty hakemassa ilmeisesti vinksua nykynaisen nikseihin. Kuulkaas te etsijät, kirja Nykynaisen niksit on huomattavasti paremmin esillä Kirjavinkkien sivustolla, tässä. Kannattaa muutenkin seurata sivustoa ja käydä hakemassa vaikka tuo itselläkin oleva banneri tai isompi versio siitä. Kirjavinkeissä löytyy aina luettavaa!

 

 

VALVEUTUNUT OLO  =E 

TUNTI UNTA YÖSSÄ PITÄÄ TODELLA VIRKEÄNÄ....

Eilinen työpäivä päätti sitten iskeä takaisin (no joo, vähän muukin). Tein duunia kuni hevoinen, lähes ilman taukoja koko päivän. No, aika repo olo sitä tuli. Ja sitten – sain kaverilta oikein njamskista kasvispataa, intialaista, jossa olikin lihaa seassa. Jep, loput saakin arvata =( Eli olen viettänyt yötäni ensin olka- ja hartiasärkyjen parissa (kas kun toisiin särkyihin on toiset lääkkeet enkä ihan kaikkia uskalla sentään minäkään kokeilla). Sen jälkeen siirryin puhelimeen, juu nou, siihen suureen norjalaiseen puhelimeen. Että hyvää huomenta, kello on n. 1.16 ja olen nukkunut yön aikana noin tunnin verran. Nyt päätin lakata edes yrittämästä. Anti olla. On sitä ennenkin tehty yöt töitä. Kunhan vain pysyisi Varastolla hereillä. Ja heh – Varastolla on lepohuone, oikein kiva vielä *vinks*!

Eipä oikein ole jaksanut päivittää, sorgen! Kolme sormea on nivelistä vielä kipeinä ja särrrrrrrkkeeeeeeee... Mutta pitihän sitä Varastolle eilen, nääs periaatteessa. En jaksanut hakea sairaslomaa ja tilanteen tiesin duunissa jo hankalaksi, siis töiden kannalta. Ja siellähän sitä odotteli, kiva pino =o Mutta mitä tekeee Polgara, hah, hoitaa sen päivän aikana. Ja sitten on vielä kipeämpi. Sain taas toisia mömelöitä, haen tänään nekin. Josko auttaisivat enemmän, toivoo tämä.

Muuten ns. sairis meni suurelta osin sairiksena, parina päivänä vähän viiniä ja ruokaa. Eräs ystävätär kävi nähkääs esittelemässä uuden miesystävänsä – erittäin fiksu kaveri, oikein mukava. Toivottavasti nyt kestävät toisiansa *virn*, ei minullakaan sitä miestä vastaan nimittäin mitään olisi ollut. Muuten olen pudotellut taravoita ympäriinsä, sisuuntunut kissiin ja ihaillut ensimmäisiä vihreitä sirkkalehtiä ;DD Jee, joku itää. Belgarion tulee käymään ja haluaa tarkistaa, olenko jo sokea vai voiko se olla totta!? Purkissa on muuten K-kirjain =I

Muutenkin olen nyt vähän Belgarionin armoilla, kun nilkatkin ovat ottaneet jostain pahakseen. Hän siis lupasi käydä myös tänään täyttämässä Vincentin ruokatoiveet ja ostamassa meikäläisellekin jotakin mukavampaa apetta. Kirjoja on luettu, mutta kele, ei isoja kirjoja. Ne eivät pysy kädessä *apuva*! Joten päivitys jatkunee nyt normaalisti – jos täällä lokissa nyt mitään normaalia koskaan onkaan.

Ehheeheh, eniten huvitti taksojen peruutus. Ne nimittäin eivät peruneet, vaikka olin laittanutkin viestin. Laitoin viestin sitten uudelleen tiedoksi, että tässä faktaa. Peruttu on. Eivät hevillä usko, kun rahat viedään nenän edestä *ehhheheheh*! Mutta mitä kiroilen, näitä kelejä. En oikeasti uskalla kohta taas ulos asti, sekä piha että Varaston edusta on kökköjäätä. Mrrrrrrrr! Eikö kukaan ole keksinyt asialle jotain? Tai tiedän, että on. Se vain lienee melko kallista myrkkyä. Mutta jos naapurin rouvalta on mennyt lonkka ja toiselta käsi, olisi ehkä taas aika soittaa isännöitsijälle.

Muuten ei mitään erikoista, tosiaan kirjojakin on tänään tulossa ja yksi tipahti kustantajaltakin – ziitosta vaan sinnekin, jatkoa seuraa. Unio Mystica on nyt ollut kirjaimellisesti niin painavaa luettavaa, että se on majaillut ruokapöydän toisessa päässä, jossa aina välillä olen jokusen sivun lukenut.

--------------------------------------------

Purrrrrrrrrvinka, kaiffat! Mull nyt on ollu melkee kissinpäivät, ku toi mami on ollut mun kaa himass. Ainoo on taas toi ruakapolitiikka. Mä haluun mun uudet raksut! Ja nyt just, mä en taho syädä niit vanhoi enää, vaiks niit tuadaa tarjoll, en. Nii ett poika tulee ja hakittaa mulle tänää raksut ja muut heekut, nii hyvin pyyhkii. Mamii mä oon hoidellu tommosell kissiviärihoidoll, ei se iha aina oo jaksanu tykätä *köh*. Mutt ei me mitää iha hirveest olla riideltykkää. Semmost taviseloo, te tiijätte. Mä välill kokeilin joikast, iha viäl ei oo oikee aika. Ainaskaa mun upeel äänell. Eikä emo oo ottanu kuveikaa. Mä lupasin tän päiväsen kissikuvan jolleki vihertäväll judekall ku kasvaa mein ikkunall *huoh*. Mami, eiks noit ronttei alkais olla jo tarpeeks?! Ai et ei... ok, ok, älä heemostu. Nii ett mäki viäti niinku lomaa ja sillee nyt kerranki oikeesee aikaa >o<

Kliffaa viiko alkuu ympäri Lokistaniaa kamuill ja sillee!

---------------------------------

Kiitos Vincent, kissivierihoito vaatii hieman tottumista, jos kissi talloo päällä!

Päivän slogan: Jos olisin oikein monisanainen ja käyttäisin fraaseja sekä sivistyssanoja runsaasti, joku voisi ehkä luulla minun jopa tietävän jotakin – ai että ei...

Päivän biisi: Tired Of Waiting For You

Luettua: Jenny Lexhed – Kun rakkaus ei riitä; äidin kamppailu lapsen puolesta.  Tosikertomus Lucaksesta, jonka äiti huomaa jo varhain pojassaan autistisia piirteitä sekä sen jälkeisestä taistelusta eri kuntoutusmuotojen löytämiseksi, hoidon järjestämiseksi jne. Voisin jopa suositella autistin perheille, vaikka tämä nyt on romaanimuotoinen tositarina.... Wilma Wils – Naida napsautin. Tuota, jos haluaa ottaa kesämiehen ja välttämättä yrittää väkisin pitää tämän ja vielä kirjoittaa siitä, ok. Mutta eipähän tule käymään täällä torpassa. Aika ällö joka tavalla, muka hauska – ei toimi. Kjell Ola Dahl – Neljäs tekijä, norjalaista noiria parhaimmillaan. Erittäin luotettavaa ja synkkää rikoskirjallisuutta jälleen kerran. Welhotar suosittaa lajityypin ystäville! Jukka-Pekka Palviainen – Isä, poika ja Pyhäranta. Isoisän hautajaisten ohessa tulevat esille erilaiset luonteet ja perhesalaisuudetkin. Merkillisen luettavaa kotomaista, vaikka vähän ensin epäilin – suosittelen! Murteen käyttö kirjakielen välissä tuo muuten oikeaa uskottavuutta juuri tähän kirjaan. Tuomas Vimma – Gourmet,  luettua tuli ja inhottua teennäistä brassailua, josta ei ole edes huviksi. Takaisin kirjastoon äkkiä! Pauli Kohelo – Ohessa tilinumeroni, itse taas en enkä tästä hirveästi pitänyt. Jokin vaan tökki. Rosetta on arvioinut tämän tuon linkin alla mainiosti, joten poiketkaahan siellä lukemassa kunnon arvostelu.

 

 

VÄSY - EI KESY! 

TO WHOM IT MAY CONCERN

Sairas. Töissä. Ei pysty kirj. enempää nyt - sorry!