Erityisen varhaista huomenta eli kello on juuri vähän yli puolen yön. Argh. Unihiekkakaveri vain välttelee minua parhaansa mukaan. Onneksi sain horrosteltua eilen vähäsen, ettei sentään aivan ilman unta. Muuten olisikin aika karmea olo. Yllättäen, ihminen tuntuu kuitenkin sitä untakin jonkin verran tarvitsevan, jopa puolikuntoinen Welhotar.
Aloitin eilen taas nämä huimemömelöt pariksi päiväksi. Ei näitä oikein töissä ehkä voi käyttää. Ihan vaan varmuuden vuoksi ,D Mutta vievät ne jossakin vaiheessa kivut sen verran pois, että pystyy jotakin tekemään. Muutakin siis kuin kirjoittamaan. Tosin eilen ne myös innostivat kirjoittamaan vielä iltamyöhälläkin. Ei paha ollenkanas, mutta unta ne eivät antaneet. Mukavaa horrosta kuitenkin siis. En kyllä oikein jaksa keskittyä mihinkään vakavampaan tässä postauksessa tällä kertaa.
Muutoin eilen käytiin trad. roudausretki Belgarionin kanssa. Kirjastosta ei paljoa löytynyt, varaukset ja pari opusta hyllystä. Kaupoista piti sitten tuoda vähän enemmänkin muonaa. En ollut käynytkään pariin viikkoon, joten kuiva-aineita ja vähän pakkaseenkin piti ostaa varaevästä. Samoin vihannestsioskista ostin pienet kassit kesäkurmitsaa ja fenkolia, njam. Fenkoli varsinkin oli nannaa, tuoretta ja lempeää. Belgarion söi sitäkin elämänsä ensimmäistä kertaa ja piti kovasti. Lisäksi ostin lounaaksi savukalaa ja tein lohkopottuja ja jugurttikastiketta. Juu, herraskaista oikein. Pitää sitä kerran viikossa syödä vähän paremmin, kun muut päivät menevät sitten vähän hänekseen.
Tänään teenkin taas vaihteeksi tofua seesaminsiemenillä sekä appelsiini-soija –kastikkeella. Kaveriksi väännän kesäkurmitsasta, porganasta ja sipulista paistosta. Kyllä siitä hyvää pitäisi tulla, koska silllä on elettävä ainakin pari työpäivääkin tämän päivän lisäksi. Loppuviikosta ei vielä tiedä, sen näkee sitten. Eikö vain olekin hyvin suunniteltua? Emmeitä on, joten eiköhän niistä jotakin tule kehiteltyä. Tai siis on pakko kehitellä, jos aikoo syödä. Ruoka on aika tärkeä hupi, kun muut hupit ovat vähissä =I
No, saan minä oikeastaan hupia tuossa viikolla. Lupasin lähteä yhden vähän vanhemman kaverin kanssa hakemaan hänelle kissiä HeSystä. Hän pyysi mukaan, asiantuntijaksi *tsihih* sekä oikeastaan myös kyyditsemään ja kopan lainaajaksi. Mies on ollut hirmuisen ihastunut Vinskiin jo pari vuotta ja nyt on sitten päättänyt hankkia itselleenkin karvatakamuksen. Kokemusta hänellä on sekä koirista että kissoista, joten nou hätä. Lupasi vain alkuviikosta hankkia perustarvikkeet, joita ei enää ole. Hän on nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä, hankala liikkua ja kovin yksinäinen, joten mikäs sen mukavampaa kuin kiva karvamölli kaveriksi. Taatusti pääsee hyvään kotiin! Pelottaa vain lähteä käymään Kissatalossa, siellä alkaa aina itkettää. Kun tahtoisi ne kaikki kissit omaan kotiin eikä yhtäkään voi ottaa. No, nyt pääsee ainakin mukaan ja sekin on jo jotakin ;D Lisärapoa seuraa sitten, kun pääsemme katsomaan tilannetta.
Belgarion avitti eilen siivoamalla parvekkeen (matto hajosi viikko sitten silpuksi, bambumatto siis) sekä imureeraamalla residenssin. Kiittelin tietysti kovasti. Itse harjailin jo aamuyöllä kirjahyllyjä pölystä puhtaaksi, joten lienee täällä vähän siistimpää taas hetken aikaa. Ei kyllä kauaa.... Viherkylvömme vain vihertyy, kaikki kudzut näyttävät itäneen, huhhuh! Chilit ovat hieman ehkä huonolla kantilla =O Täytyy tänään tarkistaa koko viljelmä, kun muutenkin hoitelen viitakkoa.
Muuten ei residenssistämme tällä erää mitään mainittavaa todellakaan. Tänään lepään, luen ja luen vähän lisää sekä laittelen sitä muonaa. Yritän myös laistaa huomisen ajattelemista... argh!
---------------------------------
Purrrrrrrrrviska, frendit! Heheh, juu kävi noi kaupoill ja mäki sain sitt eile sitä fisuu. Semmosii piänii heekkupaloi, ku noi safkas. Oli sitt kliffaa semmone. Ja sitt uutta puukkimuanaa ja kakkispurui tuli. Ja oli toi ostanu donarii ja jotai tipuu vissii pakkaseeki. Ett on meill muanaa taas. Ja sitt eile mami leikitti mua mun triittipallill. Se tunki sinne kaakkei ja raksui – hei – mä osasin!!! Osasin! Kaikki tuli siält, ku hiffas taas sen tekniskan. Jänskää sen aikaa ku kesti. Voisin mä tänääki taas leikkii sitä. Ja sitt mä sain taas olla partsill tsiigaas kaikkii tekemisii. Kliffa judeka seki. Ja Poika oli käymäs Repun kaa ja kaikkee. Ett mull oli oikee hyvä päivä. Vahingoss kyll mätkäsi mun päällä suaraa mami öögaa. Ensi se meinas, ett sill tulee musta silmä *tsihih*. Eikä tullu yhtää. Mä vaa meni tökkii sitä, ku se luki tossa. Halusin paijatusrapsutust ja semmost. No tuliha sitä sitte joo. Ett ei meill niinku mitää uutta taaskaa *huoh*, ei ees fotoi. Mä niin salaa eile pelasin sill pallilkii. Ja hei, eiline foto oli iha ku pitkätuukkine mä goisimas. Höh, nyt toi saa ettii paremma foto kyll tai jotai kuvaa tähä, ei tommone vetelehdi olleskaa!
Nii, siis tänää kaikill upeill Lokistanian leideill hianoo naistepäivää *pus*<3
---------------------------------
Vincent, edelleen vain herrasmiehenä....
Päivän slogan: Saan sähköpostia – olen siis olemassa!
Päivän biisi: Paha tyttö
Luettua: Marko Kilpi – Kadotetut, Olli Repo jätti mainoshommat ja siirtyi poliisiksi. Nyt työllistävät pikkujulkkisten oudot katoamiset, oudon pedofiilin pidättäminen sekä nuorten käyttäytyminen. Myös poliisien keskuudessa on hankaluuksia, kaikki eivät tunnu sopivan työhönsä eikä tutkinta oikein suju. Melkoisen hyvä kotimainen dekkari, joka kyselee mm. arvojen, yhteisöllisyyden ja nuorista välittämisen perään. Welhotar suosittelee, parempi arvio siellä toisaalla. Richard Yates – Revolutionary Road, lähiöelämää amerikkalaisittain nelisenkymmentä vuotta sitten. Minä muuten pidin tästä kovasti ja suosittelen muillekin. Lisävalaistusta enemmän tuosta linkistä.
TAKAISIN LAKANOIDEN VÄLIIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti