SELITYKSIÄ, SILITYKSIÄ SUN MUUTA

 

Ei kuulkaas, minulla on selkeä nukkumisvika! Olin nukkunut siis edellisyönä tooosi vähän ja eilinen oli työssä ihan karmea. Väsytti jatkuvasti ja kotiin päästyä olin jo kuukahtaa suoraan uneen. No, pakko oli vähän sinnitellä eli tehdä evästä ja hoitaa kissaa sekä lukea. Lopulta nappasin unetus-, relaksantti- ja muut mömelöt ja... aivan, en saanut unta. Nukuin pari 10 min. horrospätkää ja se siitä. Hain yhden uniavitusnapin lisää, se sitten auttoi. Tosin jo klo 2 jälkeen aloin heräillä. Eikö vain olekin outoa ja ihmeellistä? Eli taas on väsy, argh.

Tulipas vietettyä tiistaina Varastolla työkaverin läksiäisiä eli aivan mahdottomat täytekaakut tarjolla, oli vielä eilenkin jäljellä. Juhlakalu oli ilokas – jäi eläkkeelle, hyvässä kunnossa ja pirteänä eli mikäs sen mukavampaa. Eikä mitään puheita, puskia tms. Muutoin Varastolla vain röitä, röitä ja pieni moka, vaihteeksi, se sama. Ei sitä wanha jaksa kaikkea muistaa. Vähän nolottaa tietysti. Lisäksi meille yritetään väkisin ängetä päivystysvalmiutta. Kyllähän minäkin muutoin, mutta taksot tietäen yritin selittää, että se ei ole minulle kovin helppoa. Toivottavasti ymmärsivät. Uusi palaveros asiasta on kuitenkin kohtapian, kun kaikki asiaan liittyvät tahot ilmestyvät yhtäaikaa työpaikalle.

Hörhö ja Hörhötärkin poikkesivat. Hörhö on vieläkin katkolla ja hoidattaa hampaitansa kuntoon siinä sivussa. Oli nyt lomalla näyttämässä kättään Tsadissa, kas selvinpäin mies oli pyöräillyt päin liikennemerkkiä! Ja niin kehnossa kunnossa kuin hän muutakin on tehnyt eikä mitään ole sattunut, muahaah. Ei voi kun vähäsen nauraa. Ranne oli murtunut, ei pahasti, mutta paketissa kuitenkin koko käsi. Sitten sain Hörhöttäreltä lopultakin erään tutun puhelinnumeron, jota hän on pantannut. ,D No, minähän heti soittamaan ja kas, sain vieraita. Mukava vieras, joka ymmärsi tuoda omat juomansa itse. Siinä sitten suunnittelimme ikkunanpesua ym. talousasioita, kälättelimme taiteesta, atk:sta, viljelyksistä ja viherviidakosta, kirjoista sekä muusta mielenkiintoisesta. Olipa oikein viihdykäs ilta, vaikka pitkään meni. Nukuin kai kolmisen tuntia, siksi en ehtinyt tehdä päivitystäkään. Pitkästä aikaa residenssissä kävi useampi ihminen samana päivänä sekä oikea, mukava vieras. Kiva!

Muuta ei tässä sitten... odotan lomaa. Ihan oikeaa lomaa, vielä ensi viikko ja sitten ,D Luultavasti en kuitenkaan tee mitään, mutta voihan tässä etukäteen ainakin kuvitella tekevänsä. Ties vaikka matkaisi johonkin, vaikka ihan muualle kuin Hakikseen. Jossa, btw, pitäisi yrittää käydä huomenna. Pitää kysyä, voisinkohan häippäistä jo puolilta päivin. Ehtisin jopa torille! Kaikki itämaiset appeet (paitsi sambal oeleek ja tandoor masala) ovat loppu, ihan ihan loppu. Ankeaa ja mieli tekisi appelsiini-seesaamitofuakin. Pakko olisi päästä käymään pikaisesti siis Vii Voanissa ja samalla reissulla tietty hallissa ja torilla. Nyt jo tarkenisikin. Juu, minäpä tänään kysäisen. Ketuttaa, joka kuukausi menee talolle lahjaksi 3 – 7 tuntia tehtyjä töitä, jos en lähde toisinaan aikaisemmin ja käytä kertyneitä ylitunteja. Niitä ei voi siirtää, ne vain häviävät 4 vkon välein eli tasataan. Kelelauta, nih!

Tänään taitaakin olla asiaa ruokiksella Pazilan kirjastoon. Lukemiset ovat vähissä, HelMet ei näytä montaakaan saapuvaa varausta lauantaille. Tosin eilen kiusasin paria-kolmea kustantamoa ja saankin kirjoja, mutta lähempänä ilmestymispäivää. Eli nyt sieltä on tulossa 3 opusta, lähipäivinä, en vain uskalla luottaa, että ehtivät ennen viikonloppua. Welhotar siis suorittaa mielettömän retken (ainakin 100 metriä tai jopa vähemmän!) ihan omin jaloin tänään. Saa tulla kannustamaan suoritusta!

Ulkona on mukavan leppeä ilma, vaikka taas tuoksuu vähän sateelle...

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei on meill olnu nyt menoo ja meininkii. Ne vanhat kavrut kävi eikä ne muuta ku hassutteli mun kaa. Juu, ei tuatu mitää. Sitt tuli tää yks kaveri, ketä mä en oo livenä nähny. Se oli hei kissaihmine, tai ei sill kisaa oo ja sen koiruliki on joutunu Isoll Piikill joku aika sitte. Mutt se osas olla mun kaa. Se sai mut oikeesti syämää sen kädest – mä oon viäläki kauhia hämmästyny. Mutt ku sill oli kert kissikaakkei ja se houkutteli ja oli mulle kilti, nii menin sitt ja söin. Ja se osas paijattaa just sillee varovast, ku viaraitte pitääki. Juu, munki miälest se saa tulla toiste kylää. Se kert jutteliki mun kaa ja kaikkee, piti mua niinku tiijätteks te ihan kissan eikä minää lelun tai huanekalun. Ja sitt eile mami teki sitä fisusafkaa, laitto vaa vähä fisuu, mutt sain mä pualikkaa semmosest piänest fileest. Ai ku se on kuulkaas nannaa, mmmmm. Mitää muut enää illall tarvinnukkaa sitte. Kilti mami, sulatti viäl mulle sen eriksee, ei siis kypsentäny ku vaa sulatti. Just semmosen mä tykkään siit kaikkist enite. Ett kissinpäivät niinku. Paitti ett orja ei taaskaa osannu goisii *huoh*, herätti mutkin sitt vähä välii. Hei ja mä oon päässy aikastas paljo olee nyt partsill, se on tosi kliffaa. Sitä mä venaan nytki, me mennää koht ulos kimpas ja sitt mä alankii goisii.... Must ei oo fotoi, ku se yks vaa tuli ja muut menikii pilall sillee, ett kaamera ei ehtiny tallentaa niit joteskii. Kyll orja selitti, olkoo, se hankkii tähä jotai...

Kliffaa melkee viiko viimest päivää!

-------------------------------------

Vincent, melkein optimisti!

Päivän slogan: Faktat ovat merkityksettömiä. Niillä voi todistaa mitä tahansa, joka on vain etäisesti totta.

Päivän biisi: Somebody Put Something In My Drink

Luettua: Jouni Paakkinen – Simpsonit, keltaisen perheen kaksi vuosikymmentä. Suomalainen Simpson-gurun kirja, jossa kerrotaan kaikki Simpsonien alusta ja suunnitelusta lähtien. Paljon faktatietoa eri tapahtumista ja sarjojen osista. Welhotar piti ja suosittaa Simpsonien kavereille, aivan ehdottomasti. Kyllä tämä kannattaa lukea muutenkin, jos on vähänkään kiinnostunut piilosvinduilusta ja kaikesta mukavasta sarjan takana. Tykkäsin! Douglas Niles – Solamnian nousu osa III – Laki ja totuus. No juu, miekka & kilpi –kirjoja taas. Yleensä pidän Nilesista, mutta tämä trilogia ei ole ollut kovin kummoinen, jostakin syystä. Eli sitä tavanomaista; sotaa ja taisteluja, kauniita ja kavalia naisia, tietäjiä, welhoja, näkijöitä ja muuta mukavaa. Kyllä tämän luki, mutta ei tässä mitään oikein räväkkää ollut. Vain tämän kirjallisuustyypin fanittajille. Chimamanda Ngozi Adichie – Puolikas keltaista aurinkoa, romaani Nigerian ja Biafran sodasta 1967 – 1970. Mahtava tarina ihmisistä, jotka ovat joko valkoisia tai eri heimoa ja joutuvat tekemisiin toistensa kanssa. Rakkautta, elämää, erilaisten yhteiskuntaluokkien kuvausta. Lopussa melko kammottavaa luettavaa pakolaisleirien tilanteesta em. vuosina. Ihmisyys kuitenkin säilyy ja se on tässäkin kantavana voimana, kaikesta huolimatta. Kirjaa on arvosteltu paljon muualla, joten tässä ei sen enempää. Kannattaa vaikka tsekata tuo linkki. Minä pidin ja arvostin sekä suositan muillekin!

 

 

VÄSYNYT, MUTTA SUHT ILOKAS... 

 

KESHKIVIKO?

Tuota, selittelen sitten myöhemmin. Vappu tuli vasta nyt - olipa vilkas ilta ;D Eheheeh :))

EDELLEEN VÄSY =b

TIISTAIN TIUKKISPOSTAUS

Samoilla valituksilla mennään – ei nukuta, särkee. Hirveä väsy illalla, uni ei vaan tule. Liekö liian valoisaa tai jotakin. Aurinko paistaa loppuillalla pitkään suoraan sänkyyn. Pitäisi kai opetella edes sulkemaan säleverhot, mutta kun ei viitsisi. Viherviitakkoakin pitää ajatella. Ja kun ei siis viitsisi, kaikki vempaimet ovat niin hankalassa paikassa. Ääääh, on ihmisellä ongelmia! Sitäpaitsi, minulla on paha olo, fyysisesti. Enkä tiedä miksi, jotenkin kipeä ikäänkuin, melkein oksu, mutta ei ihan...

Varastolla on sellainen valikoiva kiire, kaikki tapahtuu joko tai eli hetken on hirveä hässäkkä, sitten taas hiljaista aikaa. Eikä oikein itse voi valikoida, mitä tekee. Virran mukana sitä on mentävä. Eilenkin kaikki hommat jäivät iltapäiväksi, juuri ennen kotiinlähtöä sain viimeisen läpyskän tehtyä. Tuli vähän kiirekin ja äsken juuri huomasin tehneeni yhden mokan. Onneksi ehdin sen aamulla vielä korjata (jos vaan muistan!). Muuten väki näytti olevan ns. vähän väsynyttä eilen. En minä ,D

Tänään ei tiedossa mitään mullistavaa. Kotomatkalla taas poikkeaminen postissa, ei muuta. Yksi kuvajuttu pitää yrittää hoitaa kuntoon. En vaan tajua, ei toimi, ei... Jospa sitten työkoneella pelaisi. Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa yhtään mistään asiasta. Mitään ei ole tapahtunut, kukaan mistään ei ole ottanut yhteyttä kustantaakseen mittavan aikalaisromaanin, jota olen kirjoittanut viimeiset 42 vuotta. Hei, sehän on elämän tarkoitus! Numerologia ei voi olla väärässä. Vaikka käsikirjoitusta ei siis ole valmiina, enkä ole siten sitä mihinkään lähettänyt, odotan kustantajan yhteydenottoa. Että minulta siis tätä pyydettäisiin, voisihan se tietysti olla myös elämänkertaromaani ;D Hei, älkää vielä soittako niitä kivoja valkotakkisia kavereita noutamaan, jooko?

Ei, Ikkunanpesijä ei ole ottanut yhteyttä. Hänelläkin lienee tärkeämpää juopoteltavaa (tai töitä). Kuten niin monella muullakin. Minua suuresti ketuttaa, kun en saa täällä tehtyä mitään, en edes mitään pientä nyt tämän räävittömän, saastaisen huushollin eteen. Annetaan siis olla, mattojen karvoittua ja roskisten täyttyä... On hyvin tapahtumaköyhää täällä residenssissä.

Belgarionin viimeinen tentti taitaa olla tänään, siis tältä kaudelta. Tosin hän aikoo jatkaa opiskeluja koko kesän, niillä vähillä kursseilla, mitä on sopivasti tarjolla. Eivät riittäne opintorahaan edes. Ans kattoo taas, mitä siitä seuraa. Minä en puutu asioihin, kunhan tyrkkään joskus vähän jotakin lisäapetta ja pienen stipendin. 

Ulkona onkin yllättävän pimeää ja pilvistä, hmph.

------------------------------------ 

Purrrrrrve, kaiffat! Ei taaskaa eile mitää heekkui, mami on saita. Ei avaa toisell heekkupuukkei tai mitää. Ite väänsi jotai eväit, ei se kyll syänykkää. Sill oli paha olo. Mä kyll sitt vetäsi äskenki kaikki, mitä tarjoll tuli. Ei mullakaa oo mitää kerrottavaa. Mä vaan goisin päivät ja välill vetäsen piänet hepulit, ett toll ois jotai hommaa ku se tulee himaa. Ja sitt pummin, ku se duunaa eväksii. Ja sitt meen goisiin taas. Eilenkii yritin goisii koko illan ja yän, mutt taas toi orja ponppi ylhääll. Ei kiva. Täss on muute kerranki taas must foto. Mä tsiigaan, ett rintteri ja muut piuhat on kondiksess, vaihteeks...

Kliffaa viiko jatkoo!

---------------------------------

Vincent, kissa, jolle uni maistuu.

Päivän slogan: Se, joka kadehtii minua, on pikaisen avun tarpeessa!

Päivän biisi: Child In Time

Luettua: Andrea Maria Schenkel – Hiljainen kylä, uh, aika kammottava juttu, tavallaan. Rikosromaani, jossa koko tarina kerrotaan todistajanlausuntojen muodossa ja mukana on myös murhaajan kertomus. Kyläläiset, jotka ovat olleet hiljaa erään perheen omalaatuisesta elämästä ja puolustelevat itseään nyt. Ei ihme, että tätä on kehuttu ja tämä on saanut palkintojakin. Muoto on vaikea toteuttaa, mutta tulos on kyllä sen arvoinen. Suositan kaikille dekkarien kavereille, melkoisen hyytävä opus! Allan Guthrie – Viimeinen suudelma . Väärinkäsityksiä ja murhia... kaverimme on keitetty monissa sotkuissa, mutta nyt hän joutuu syyttä syytetyksi tyttärensä itsemurhasta ja vaimonsa murhasta. Tilanne kuitenkin hoidetaan osittain omin avuin eli vauhtia, pesäpallomailoja ja vaarallisia tilanteita. Ei kehno, sellainen enempi massatuote kuitenkin. Toimintadekkareiden kavereille ihan luettavaa tavaraa.

 

 

ETTE ARVAA - VÄSYNYT! 

MAANANTAI-AAMUN AHIA

Kälyinen maanantai-aamu, yö menikin taas tavan mukaan valvoskellen. Ei vaan nukuta, se on tuo maanantai-syndrooma, mutta myös helvetillinen käsikipu, joka ei asetu. Onneksi on lämmintä – sekä sisällä että ulkona. Ketuttaa, että makkarin ikkunaa ei vaan uskalla pitää auki. Jos sattuu satamaan, kastuu tämä Black Beauty ja siitähän ei kotivakuutus enkä minäkään tykkäisi, argh. Joten ei ihan voi raittiissa ilmassa goisia. Olenhan kertonut tämä talon omituisuuden – makuuhuoneissa ei ole ilmastointiventtiilejä! Ikkuna kyllä... 

Varastolle taas pitäisi, hjuuh! U-P on ottanut myös tavan kiertää aamuisin jokaisen luona sanomassa huomenta. Tämä tapa on lähtenyt edeltäjän edeltäjältä, eli ”melkein jo sukua” olleelta S:ltä, joka oli aviksessa W:n ja Kummisedän siskon kanssa. Eli maailma on oikeasti pieni. Niin siis asiaan. U-P tekee kierroksen, mutta jää samalla vaihtamaan mielipiteitä (tekisi mieli sanoa juoruamaan) lähes kaikkien kanssa. Ei hyvä eikä kiva. Ihan senkin takia, että jos hän aikoo päällikön pestinsä pitää myöhemminkin, tuo ei ole oikein hyvä juttu. Uskottavuus kärsii kummasti, oikeasti. Ensin ollaan niin kaveria ja kohta tuleekin turpaan. Henkisesti siis. Hiukan epäilen, että jos P-P vaihtaa sinne, missä nyt on väliaikaisena, virka tulee haettavaksi eikä siihen määrätä nykyistä sijaista eli U-P:tä. No, asiahan ei minulle kuulu. Määräyshän minulla on vain vuoden loppuun ja jatkoista ei tiedä kukaan mitään. Mutta sinne Varastolle nyt kuitenkin pitäisi taas hetikohtapian. *huoh*

Lähettelin ikäviä viestejä eilen ns. ystäville, jotka eivät vastaa edes puhelimeen kun soitan. Juu, ei tarvitsekaan vastata. En minä mitään enää keltään pyydä. Metsästän nyt vain takaisin yhtä lainaamaani kirjaa. Samoin yritän saada yhteyttä hra Ikkunanpesijään, hänelle jätin viestiä, että seuraavat ns. pyhät ovat juhannuksena. Että josko siihen mennessä nuo paashat ikkunoista ehtisi jo vaikka taltalla poistaa. Aivan, olen ikävä ihminen. Olen vain niin lopen kyllästynyt siihen, että luvataan asioita, mutta lupauksia ei pidetä. Minä kun olen siitä omituinen ihminen, että yritän itse ne pitää. Mahdollisimman hyvin siis.

Muuten olen siirtynyt kesäpukeutumiseen: ei villavälihousuja eikä mustaa mustalla. Nyt mennään puna-mustalla linjalla, vaihteeksi. Lisäksi parin viikon päästä pidän ensimmäisen kesälomapätkän, sen yhden viikon. En tiedä, mitä tekisin. Josko vaikka kännäilisi, kun ei ole sitäkään tullut harrasteltua.

Ulkona mustarastaat kirkuvat ja muut siivekkäät muuten vaan huutavat, tuoksuu sateelta =o

---------------------------------------

Purrrrrrrrrvinka, kavrut! Heh, sainha mä mamin lopultaskii duunaa kunno safkaa, sai sitä kyll venaa. Oikee kissin sunnuntaisafka, se nimittäi duunas donarisaladoa. Juu, me jaettii puukki fifti-siksti, ei sill hirveest jääny sen omii appeisii. Mutt sill oli kaikkee muutaki siinä, mä sain sitt sitä donarii vaa. Enkä muute ois muuta syänykkää, nih. Sitt mä meninki sen viakkuu loikoilee, HYI. Ei siin voinukkaa olla. Se oli taas syäny sitä raakaa sipulaa, karmee dunkkis. Piti kääntää selkä, niinku pylly sinnepäi. Uhh. Ja sitt se goisi taas päiväll, yks kaks se vaa sammahti ja alko kuarsii. Sitt se ei nukkunu taas yälä. Epist, mä goisin päiväll ja yälä, mä goisin muuteskii paljo. Nii ni sitt tollasii raumoi aiheuttaa piänell kissill. No anto se äske kalkonii ja hampulikaakkei, laitto samall jo päivämuanatkii ja sillee. Ett nyt mä otan täss relaa, täss sänkyll ja kattelen vaa. Eile se yritti taas ottaa must fotoi, en antanu. Ettiköö jonku muu foto tai jotai, se on orjan duunii...

Kliffaa viiko alkuu kaikill!

---------------------------------

Vincent, kissa, joka kuulee donaripurkin aukeamisen vaikka unissaan!

Päivän slogan: Eipä ole elämän noutopöydässä paljon tarjottavaa...

Päivän biisi: Out Of Time

Luettua: Inger Frimansson - Kissa joka ei kuollut. Kesämökillä tapahtuu jotakin odottamatonta, niin odottamatonta, että se jää todella vaivaamaan. Beth kun sattuu vahingossa tappamaan miehen. Tästä seuraakin sitten outoja tapahtumia jatkossa, pariskunnan suhde viilenee ja muutakin alkaa ilmetä - myös kissoja siellä ja täällä. Ihan kelpoinen dekkari, kirjailija tutkiskelee tappajan mieltä... eikä jännitys kyllä herpaannu, vaikka oikeastaan mitään dramaattista ei tapahdukaan. Pienin keinoin aikaansaatua ahdistusta. Suosittelen Frimanssonin kavereille ja psykologisista dekkareista pitäville, tämä on vähän erilaista luettavaa taas vaihteeksi. Eija Piekkari – Haamupari, eli kotomaista – oikein peruskotomaista dekkaria eikä nyt niin kehnoa tämäkään, yllättäen. Ihan kelpoisaa, helppolukuista ja täsmäävää tekstiä. Ei paha, mutta ei nyt mitenkään järisyttävä lukuelämys kuitenkaan. Kustantajan parhaimmistoa *virn*. Riku Immonen – HD-mies ja löydetyn respektin menetys. Kuten muistetaan, HD-miehen respektit olivat vähän hakusessa. Mutta nyt alkaa löytyä; ensin löytyy nainen, josta tuleekin oikea HD-nainen ja respektiäkin alkaa löytyä, vaikka HD onkin vaaleanpunainen ja välillä täytyy ajaa BMW:llä =( Toisaalta, respektin voi sitten menettääkin hämmästyttävän nopeasti... Hihityttävä HD-miesten ja –naisten kirja, josta saa ainakin itsensä suht hyvälle tuulelle, jos edes on vähän tietoinen, mistä puhutaan ,D Suositan jäykille pitsiniskoille ja kermaperseille!

 

 

TYÖ TEKEE KIPEÄKSI! 

SÖNDAAGI-AAMUN KÄNÄTYSTÄ

Tiedän, ei pitäisi heti valittaa. Ei vaan muutakaan ole kerrottavana. Oli pakko nousta, olisin nukkunut kerrankin pidempään, mutta koipi- ja käsisärky alkoi olla niin pahana jälleen. Ei kun mömelöitä nassuun ja kaffetta pörisemään. Kyllä tuo muille niin pieni, mitätön kävelyretki ja kirjasto-kauppa –reissu saa meikäläisen ihan poikki ja kehnoon kuntoon. Sanokaa siinä sitten vielä, että liiku lisää, prle! Kun minä nyt en pysty. Tänä aamuna taas koipia kuumottaa ja särkee, niin pahasti, että liikun taas sisällä seinistä kiinni pidellen, varo-varo-vasti. Onneksi tämä päivä on vielä vapaa, mitä nyt pakkopuuhastelua olisi. Ja ei – en voi tehdäkään mitään järkevää, kun niitä stnan prleen ikkunoita EI ole vieläkään pesty! Eli saa ainakin lepuuttaa välillä. Jahas, siinä se päivittäisrapo taisi tullakin ihan väninöiden kanssa. Jep, jep-jep. Hienoa, eikö?

On tällä valituksella itse asiassa toinenkin, aivan järkevä tarkoitus. Tällä voin tsekata tarvittaessa taaksepäin, missä tilanteissa kivut ovat pahimmillaan jne. Eli jos ja kun lääkäri jossain vaiheessa tietoja tarvitsisi, on ne helppo hakea. Kas kun kivuttomia päiviä nyt ei vaan ole. *puolustelee itseään*

Kirjasto tarjosi varauksensa, taas ilmaiseksi ,D Minulla näyttää olevan hiukan erityisasema, aina silloin tällöin saan varausmaksut ”anteeksi” eli ilmaiseksi. No, toki, käytän kirjastoa niin paljon. Minulla on koko ajan se 30 opusta varauslistalla, mikä voikin olla. Enkä pääse sinnekään kuin kerran viikossa, jonka olen myös kertonut. Että ihan kiva ylläri taas – kyllä Malmin kirjasto ON hyvä, kiva ja suorastaan ihana! 

Vihannestsioskissa ei ollut kunnon tarjontaa, niitä ns. uusia perunoita, ei käy, ei. Ostin vain paprikapussin, 4 kpl 1 juuron eli ei paha. Muut appeet sitten normikaupoista, ei ollut niissäkään hurraamista. Liiteri tarjosi parhaimmat vihannekset =O Supernameja tomangeja, valtavan salaattikerän, hyviä sipuleita sekä paketin herkkareita vain 90 sentillä, mmm. Lisäksi huomasin siellä myös yhden oudon, mutta mukavan asian. Kissojen kuivaruokapaketteja on 1 ja 2 kg:n paketeissa. 1 kg:n paketit ovat pahvia, siellä raksut irrallaan, ei mitään lisäpusseja tms. 2 kg:n pussukat ovat jonkinmoista muovifoliota ja valinnanvaraakin on vähemmän. Kerrankin 1 kg:n pahvipaketit olivat halvempia, siis kilohinta niissä on halvempi kuin isommissa pussukoissa! Hienoa – pahvihan menee kierrätykseen (ja näyttää jo alunperin olevan kierrätyspahvia), foliomuovi ei.... Tietysti ostin sitten sen 1 kg:n paketin, kun makujakin oli erilaisia. Ihan kiva ylläri, tästä minä tykkään.

Lounaaksi tein sitten täytettyjä herkkareita eli perkasin jalat erilleen, silppusin ne ja lisäsin vähän chililevitettä mukaan ja sekoittelin mähnäksi. Herkkarien kolot täyteen ja uuniin, njam. Sitten väkersin soijapiffejä, normaalista poiketen lisäsin vähän tavallista enemmän jeeraa ja currya, paljon sipulia ja valkosipulia sekä puoli kourallista hyvin pieneksi silpuksi pilpottuja oviileja. Ja uuniin nekin. Köh, tuota, samalla uuniin tipahti huomaamattani sellainen muovinen kannenavaajalätty, jostain patalappujen välistä. Hetken päästä uunista tuli outo katku ja karmea savu. No ei kun hommiin. Helkkari, nyt nuo laput ovatkin silikonia, mutta tämä oli jokin ikuvanha viritys. Eli uuni pois päältä ja poistamaan äkkiä kuumaa kuplivaa muovia. Onnistuihan sekin, tosin näppejä poltteli, mutta kuitenkin! Prle, kaikkea sitä minulle sattuukin. Kunnon tuuletus ja kohta tuoksuivatkin soijapiffit. Kaveriksi tein vielä tomaattikastiketta yrteillä ja sitruunalla maustettuna sekä keitin vähän riisiä. Kyllä upposi, hyvinkin. Alkupaloiksi söimme ne kaalipiirakat. Hyviä olivat nekin, vähän taikinaisia ehkä, mutta hyviä. Taidan ostaa toistekin. Jälkkäriksi parin tunnin päästä tietysti vaffat kaffet ja tuoretta pullaa *tsihih*. Sen jälkeen olin jo sammumispisteessä. Belgarion häipyi ja minä menin ottamaan päikkärit, ei tuollaista lounasta onneksi tule syötyä kuin kerran viikossa. Kyllä muuten sen jälkeen uni maistui eli nukuin pari tuntia sikeää unta.

Muuta en saanut eilen aikaiseksi – tai toisaalta sain, siis kirjoitettua, mutta eräs asia näyttää tökkivän. En tiedä, onko vika kotikoneella vai siellä jossakin pohjassa. Täytyy huomenna yrittää töistä nimittäin lisätä kuvat – ne eivät suostu menemään oikein, ei sitten millään... kele. Harmittaa tuokin, ei se minusta ole kiinni, että nuo asiat eivät toimi. En minäkään nyt niin tyhmä ole (sitäpaitsi Belgarion tarkisti asian, minä en ole mokannut mitään)! 

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kavrut! Joohei, oli taas kliffaa ku Poika oli käymäss. Sill on viäläki vaa se mun kokone minikone lainas, mun miälest se kuuluu mulle. Nii ett mä vahdin sitä eile taas täpöll ja kiamursin sitt Pojan viakkuu. Höh, taas mua huijittii sen rouhejudekan kaa. Mä luulin taas, ett tulee lihapullei. Eikä. No, sain mä sentää oviilii maistaa ett niinku jotai edes. Mutt ei tullu muut heekkuu, jotai tavismuanaa. Eikä viäl niit uusii raksuikaa, ku vanhoiki o kupiss viäl aika paljo. Tarviiki syädä ne nopeest pois, ett pääsee maistaa noit toisii. Ja sitt mami meni goisii, joo. Keskell päivää niinku – ja se muute goisi tosi pitkää. Eikä se sitt muut tehnykkää. Mä sain olla partsill ja ovikii oli auki, ainaskii jonku aikaa ku oli kert lämmint ja sillee. Sitt yäks se laitto sen kii viäl, sano ett voi tulla galsa. No, ei täss mitää se kummempaa, mullakaa. Täss piti olla eka kesäfoto, mutt kaamera sano pänks ja patterit loppu! Orja ettii jotai....

Kliffaa söndaagii kaikill!

---------------------------------------

Vincent, kohta parvekkeella voi jo oleskella pidempäänkin ,D

Päivän slogan: Minä vain toivon, että kesä olisi parempi. Parempi kuin... niiin, en edes tiedä mikä!

Päivän biisi: Häpeä ja kateus

Luettua: Toverin päivähoitoon tuomat kirjat on luettu lähes kaikki, yksi vielä odottaa aikaa pahempaa eli tilannetta, kun kirjaston kirjoja ei ole jäljellä. Luin yhden niistä eilen loppuun, ei siitä sen enempää, koska se on jo aikaisemminkin ollut luennassa. Aloitin kirjastosta varaamani opuksen, joka on vielä kesken eli lisää huomenna. Eikö ollutkin mukavan lyhyt rapo, säästytte edes tältä!

 

MENEN TAKAISIN NUKKUMAAN! 

TOUKOKUUN VAPAA LAUVANTAI =O

Voi hyväinen aika sentään taas, ystävät. Nyt se on totistettu – meillä ON aivot! Tämä tulee vähän jälkijunassa, mutta Utua tuolta kauempaa laittoi tämmöisen tunnustuksen ,D Juu, vähänkös on nyt kreppava olo, tsihih. 

 

Halukkaat voivat siis ottaa aivot tästä narikasta. Erityisesti kyllä haluaisin ne luovuttaa myös eteenpäin eli Petaalin Shushulle, että kaikissa blogeissaan olisi aivot. Sitten Mielenkiinnotonta siksi, että ”joku” voisi askarrella lisää foliopipoja *lisätodisteita salaliitosta*. Elegialle, jotta mahtava Kokkikoulu ja varsinkin part II jatkuisi yhtä mielenkiintoisena ja opettavaisena. Lenkkiä leipäjonosta, että kenenkään meistä ei tarvitsisi hakea lenkkiä leipäjonosta. Akka krätisee, että akka ei missään nimessä lopettaisi krätisemistä! Muut saavat ottaa nuo ihan itse – vassokuu vaan, näin Vapun jälkeisen elon kunniaksi ja jakakaa halutessanne eteenpäin...

Kiitoksia vaan eilisistä kommenteista, asiaa! Josta pääseekin valittelemaan, että kivahan se on lepuutella itseään kotona päivän verran ilman mitään stressiä mistään. Koivetkin ovat aika nätit ja särky vain sellaista tavissärkyä. Paitsi että, en perhana soikoon ottanut edes päikkäreitä, mutta uni vaan pysyi kadoksissa. Edes lisäavitusunimömelö ei auttanut. No, uusiounille minä tästä kohta, kunhan kirjailen *tsihih* vähän ensin. Sen verran kävin unessa, että leikin jossain hemmetin Survival-radalla ”säily hengissä” –meiningillä eikä ollut kivaa yhtään, vaikka pääsinkin radan loppuun. Aika ahdistavaa tuommoinen unikin. Minä muuten näen aika eloisia unia.

Aaah – normaali lauantai! Se on ainakin mukavaa. Pääsee kirjastoon ja apteekkiin sekä tietty ruokakauppaan. Lista on taas mittava, WC-papereista ja kissan kuivamuonista lähtien ovat varastot tyhjinä. Samoin kirjaston kirjat, kustantajan paketti sekä kaverin päivähoitokirjat on melkein luettu loppuun. Kammoittava puutos alkaa kohta juilia mielessäni, joudun tyytymään oman hyllyn antiin.... No, ensi viikolla voin jonakin päivänä käväistä vaikka Pazilan kirjastossa, jos oikein kirja-ahi iskee päälle. Belgarion on tulossa avittamaan ja hänellekin pitäisi jotakin lounasta... en taaskaan keksi mitään. Tofu on loppu, en pääse Vii Voaninkaan kuin vasta viikon päästä, öbaut. Muutkin itämaiset appeet ovat melkein finito... pitäisiköhän värkätä taas soijapiffejä, jollain erilaisella koostumuksella eli tökätä sekaan jotakin, vaikka aurinkokuivattua tomangia tai herkkareita? Olisikohan se mitään? Ja sitten riisiä ja tzazikia, ne maistuvat ainakin. Ruokasalaatista pitäisin itse, mutta Belgarionille se voipi olla liian keveää tavaraa. Hän kuitenkin elää viikot vähän yksipuolisesti. No, pitää tarkistaa, mitä hän itse haluaa. Jos olisi tuoretta fisua, mutta ei tällaisena lauantaina ole, ostaisin palasen lohta ja paistaisin sen aivan sellaisenaan.

Turha tehdä tuosta ongelmaa, aina ovat ruokani kelvanneet ja kelvannevat vastakin. Minussa vain elää jokin pieni kunnianhimoinen kokinplanttu, joka haluaa tehdä erilaisia hyviä ruokia kerran viikossa ja tavallista hyvää ruokaa joka päivä ;D *käy lisäämässä listaan pari einettä lisää* Vielä mömelöiden sivuvaikutuksista ja varsinkin mm. kodeiinista; minä pyrin ottamaan kaikki mömelöt niin, että samalla syön jotakin, vaikka vaan jotakin pientä. Välttyy pahimmilta vatsaongelmilta. Opiaateilla vain on kirjaimellisesti paskamaisia sivuvaikutuksia eli ummetus, josta taas selviää syömällä kilotolkulla salaattia! Tämä on näköjään ainut keino, ainakin minulla, kun en pysty syömään läheskään kaikkia vihanneksia ja hedelmiä – mutta tavallinen keräsalaatti uppoaa äärihyvin, onneksi. En nimittäin halua enää kaiken lisäksi syödä mitään keinotekoisia kuituja tms. Riivon siis salaattia, sipulia, keitettyä porganaa, tomaattia ja kurkkua, kesäkurmitsaa, paprikaa, ituja niin paljon kuin sielu sietää ja kukkaro antaa myöten. Ketuttaa se, että esim. kaali ei käy eikä suuri osa kotomaisia juureksia. Selviäisi halvemmalla. No, se taas lääkkeistä ja ruuasta *hakee reseptejään valmiiksi, lääke- siis*.

Saiskun skutsissa mustarastaat ja muut siivekkäät pitävät ilmeisiä orgioita – karmea mekkala. Muutoin kun täällä on juuri nyt äärimmäisen rauhallista ja hiljaista.

----------------------------------------- 

Purrrrvinka. kavrut! Ähh, toi mami kans on omituine otus. Yälä se taas vehtas ja pyäri, mä jouduin herää vaiks kuin monta kertaa ja menee iha sen viakkuu eikä se rauhottunu millää. Hankala ihmine tommone lemmikkinä! Enkä mä saanu eile sitt oikeet fisuu taaskaa, mutt sain sitä kanpelaruakaa, seki on kyll iha hyvää. Ja sitt mä otin vähä suulist partsill. Mä sillee oikeeoppisest alotan vähä kerrallaa, ett ruskettuu tasasest eikä polta itteesä. Orja vaa puuhas jotai tosi omituist, se leikkas mein Tuijaa =O Vähäks mä tsiigasi, ku yks o saksiin kans sen kimpus. Sitt se selitti, ett siin o jotai kuivii oksii, ku pitää ottaa pois. Joo, mä hiffaan, eihä se sitt kasva ja sillee, kai.. Mutt semmost se väsäs ja sitt se anto sill suihkuu semmosest suihkutinpullost. Semmostkaa muista, ett oisin nähny! Ja eile oli kyll karmee päivä, ku kääpiöill oli jotai meluvehkeit ja ne huudatti niit yähö asti. Semmosii torvei ja pillei ja jotai. Ne käy kissi koovii, semmoset meinaa. Ei kääpiöt, niit o kliffa tsiigaa tualt ylhäält, ett mitä ne väsäilee. Ku ei tarvii itte nähdä niit lähempää, eikä ne tuu meill kiusii mua. Mamiih, muista muute mun ostoslista kans – ett kaikkee kivaa ja heekkuu mulle-mulle-mulle, jooko. Aha, ett listall on jo. Ai, pitäisiks toi muka uskoo? Mä goisin jo taas, orja ettii foton...

Kliffaa lauvantait kaikill – muistakaa ottaa suulist, jos on vaa mahollist!

------------------------------------- 

Vincent, haluat pitää siis ihmisiä lemmikkinä, kiitos!

Päivän slogan: Jos vain jaksaisi ja pystyisi, yrittäisin olla edes vähän onnellinen...

Päivän biisi: Son Of A Preacher Man

Luettua: Reijo Frank, työväen laulaja – toim. Pentti Peltoniemi. Ai että, tästä Welhotar piti. Frankin elämänkerta hänen itsensä kertomana lapsuudesta lähtien. Olen aina pitänyt Frankin vaatimattomuudesta ja tavasta esittää lauluja, nähnyt ja tavannut monessa erilaisessa tilaisuudessa. Säästinkin tämän luettavaksi juuri Vappuna, ihan elämyksen vuoksi. Hyvä kooste miehen elämästä, joka ei antautunut muusikon uralle vaan teki samassa työpaikassa Tsadilla hommia 40 vuotta. Siinä se on, työväenliikkeen miehen elämää yksissä kansissa. Kiinnostuneet, lukekaa ihmeessä! Bonuksena mukana CD, jossa Frankin omasta mielestään tärkeimmät laulut. Kiitos – tämä oli hienoa ,D Riikka Tanner ja Paula Lind – Käheä-ääninen tyttö, kaalego tsaj. Selvitys romanilasten elämästä 50-luvulta tähän päivään erityisesti Paula Lindin osalta. Päällekkäin kulkee Paulan oma tarina erilaisten virallisten (ja melko karmeiden) selvitysten, suunnitelmien ja järjestöjen toiminnan kautta. Paula itse, kuten moni romanilapsi, eli lapsuutensa lastenkodissa. Itse kaaleita paljonkin tuntevana en osaa tähän suhtautua mitenkään muuten kuin että karvat nousevat pystyyn! Mitä prklettä eräät järjestöt ja mm. valtio oikein ovat suunnitelleet? Ette usko, mutta lukekaa – lähes keskitysleirejä, lasten automaattista sijoittamista pois perheidensä luota romanien integroimiseksi valtaväestöön jne. Pelottavaa luettavaa mm. harjoitetun (ja muuten edelleen harjoitettavan) rahastuksen, kasvatusmenetelmien ym. osalta. Suosittelen kaikille, joilla sattuu olemaan yksikin tuttu tai ystävä kaalojen joukossa. Muillekin, koskaan ei tiedä, ketkä meistä todetaan epäkelvoiksi (kuten minut).

 

VÄSY ON KUMMISKIN, NIH! 

 

 

HYVÄÄ VAPPUA - TOVERIT!

 

Vappuaamua vaan kaikille! Onko hyvä olo? Onhan ;D Näyttää yllättäen siltä, että moni meistä yksinäisemmistä bloggaajista on viettänyt hauskan Vapun hyvässä seurassa eli yksinään sekä selvin päin – muahahah. Niin muuten minäkin... Kun pääsin eilen kotiin olin niin rättipoikki, että vähän ilta-appeen jälkeen oli pakko pistää pitkälleen ja ottaa iltaunet. Mietin, nappaisinko jotain juotavaa, mutta kun ei tehnyt mieli, en pakolla alkanut juomaankaan. Sen jälkeen kuuntelin kääpiöiden kirkumista puistossa (joo, se ei häiritse), lueskelin ja nukahdin vaatteet päällä sängyn päälle. Tosiväsy yllätti. Kirja oli hyvä eli ei todellakaan ollut sen vika. Nukuin vähän horrostaen, mutta pitkään eli yli viiteen *ruksi seinään*. Näin omituista, epätodellista unta, että pesin ikkunat. Olin värkästellyt jonkinlaisen apuvälineen, jolla se jotenkin onnistui. Jäin miettimään, voisiko sen toteuttaa. Tod.näk. ei voi, vaatisi enemmän teknisiä apuvälineitä ja työkaluja, joita täällä ei ole. Heräsin lopulta pakotettuna, särki niin kuin vain särkeä voi. Äkkiä kaffetta ja mömelöt nassuun. Sitten vähän makoilua ja odottelua, nyt on hiukka parempi.

Eilen tuossa jo muuallakin vähän valittelin, että luultavasti monikaan ei ota näitä särkyjäni ja valitteluani vakavasti. Siis minusta tuntuu siltä. Se nyt kuitenkin on totta, että n. 10 kpl (joskus jopa 14 kpl) erilaista särky- yms. siihen liittyvää mömelöä luiskahtaa päivittäin kurkusta alas, jotta pysyisin edes työpäivän tolpillani. Ei kai niitä paashoja turhaan kukaan syö, eivät ne ole kivamömelöitä. Juu, no mukana on se yksi allegrialääke. Eli en minä turhasta valita. Nimittäin valitan vain siitä, että nämäkään eivät auta. Se on se pahin juttu – vain lepo auttaisi, yhdessä pienemmän lääkemäärän kanssa. Sitä lepoa nyt ei vaan saa, harvemmin edes viikonloppuisin. Vaivoja en jaksa tässä enää selittää, kuitenkin fibron lisäksi on pari isompaa juttua, niitä pienempiä sitten vielä. 

Tuo miksi paasaan näistä säryistä johtuu myös siitä, että jätin omisarvikselle eli työpaikka-arvauslekurille viestiä. Kyselin siitä B-todistuksesta, mutta raposin samalla eilisen päivän olotilaani. Vastaus oli aika kyynisen oloinen: hänellä on ollut kiire, ei ole ehtinyt eikä hän aio edes viettää Vappua. Loppukaneetti oli se tyypillinen, että pitää yrittää vaan jaksaa. Jotenkin siinä päreet paloi! Jos lääkärin asiantuntemuksella toivotellaan vaan jaksuja, on jotakin minusta unohdettu. Eikö hänen pitäisi edes vastata jotakin asiallisempaa? Tai sitten ei – mitä siitä. En minä nyt sieltäkään mitään odota, en myöskään KELAlta. Olen jo niin tottunut siihen, että mitään ei tapahdu eikä mitään saa, vaikka pyydetty ja luvattu on. Niin kovin moni asia on nytkin vaiheessaan ja odottaa – enkä minä voi niille itse yhtään mitään. Sehän tässä onkin kirottua!

Mutta vielä Vappuun. Kyllä se edelleen merkitsee minulle jotakin eli Työväen juhlaa. Muistelin juuri niitä monia vuosia, kun kokoonnuimme porukalla ensin illalla tai aamuyöstä tekemään banderolleja, aamulla hyvin varhain torille hiukka uhoten kokoamaan joukkoja ja sitten marssimaan. Oli se kuulkaas joskus aikaa komeeta! *kyynel silmäkulmassa* No, nyt ei ole kunnon marsseja, eikä niihin pystyisikään. Toivottavasti jotkut vielä kuitenkin ajattelevat Vappua sen oikeassa merkityksessä eivätkä vain pippaloina. Toivoo tämä, julkivasemmistolainen pahimmasta päästä! Kuuntelen muuten parhaillaan työväenlauluja, siitä vanhemmasta päästä, traditionaalisia. Aika hienoa, sano.

Niin että, komeaa Suomalaisen työn päivää vaan kaikille lukijoille!

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kamut! No just, mä olin sitt eile taas tehny typerii. Mami o vihaskana, ei hualinu mua viakkuusa. Mä nääs olin tehny ne päiväpeittotemput taas pitkäst aikaa. Mutt ku nii väsytti siin sänkyss eikä jaksunu laatikoll, juu nou. No vähäks mua hävetti. Hävettää viäläskii. Ja mein murinakone pyäri monta tuntii eile illall. Enkä mä saanukkaa heekkui vaiks luvattii *möks*. Mull taitaa olla liia piäni pää ja liika vähä muistii. Mami puhuu jostai muistitikuist, voisinkoha mäki saada semmose. Ett niinku ois muistii enemmä =O No, tänää me jo ollaa vähä enempi frendei ja kyll mä varpist saan jo heekkuu kans. Vaiks mä luulen, ett tänää viäläki lentelee vaa vihanneste roippeit. Toisaalt, tuall jääskobess on mjunuaisii ainaskii yks paketilline >o< Mä olin kyll partsill eile ja tsiigailin, ku noi snadit ihmiset pelas jotai tuala. Niit o kliffaa tsiigaa täält ylhäält, paljo piänii ko liikkuu. Ei tuu aika pitkäks. Ja sitt o hirveest fogeleit ku lentelee tosa iha mun nokan ees. Onneks on klasit väliss. Muute niitte kävis huanost, mrrrrrrrrrrrrrr. Ei oo mamill taaskaa kuvaa enkä mä haluu sitä taviskuvaa, ku mä taas goisin täss samass asennoss ku aina, täss sänky kulmall. Ei täss oo mitää kattomist. Orja ettii jotai...

Kliffaa vapaat vaa hei kaikill!

----------------------------------------

Vincent, erittäin lyhytmuistinen jopa kissaksi!

Päivän slogan: Muista, mihin joukkoon kuulut!

Päivän biisi: 

 

Luettua: Johan Theorin – Yömyrsky, erilainen rikosromaani, poliisiromaani, kauhuromaani – kaikkea tätä samassa paketissa. Westinin perhe muuttaa Öölantiin, vanhaan kartanoon. Kartanon historiassa on tapahtunut outoja asioita jo sen rakentamisesta lähtien – ja tapahtuu edelleen. Kirjan yhtenä juonteena kulkee Öölannin historiaa ja sen tapahtumia, myös kartanon ja majakoiden historiaa. Öölannin kesäasutuksen myötä rikollisuuskin on kasvussa, huumeiden salakuljetus ja kesämökkien ryöstöt ovat arkipäivää ja lähipoliisina aloittaakin uusi leidi, Tilda, joka sotkeentuu tahtomattaan kaikkeen tapahtuvaan ja jo tapahtuneeseen. Tildalla on myös sukua saarella... Lisää myöhemmin toisaalla. Kirja on erinomainen sekoitus historiaa, kauhua ja erään perheen tarinaa, mukana myös rikos – tottakai. Minä suosittelisin tätä kyllä kaikille, varsin poikkeava teos, erinomaisesti kuvatut luonnonolosuhteet ja pienet merkilliset tapahtumat, hrrr. Welhotar piti kovasti! Marsha Mehran – Ruusuvettä ja lammaspataa, jatkoa Lumoavien mausteiden kahvilalle. Sisarukset jatkavat edelleen kahvilan pitoa Irlannin pikkukylässä ja ovat jatkuvan silmälläpidon alla. Eikä ehkä aivan suotta, heillehän tapahtuu myös kaikenlaista. Ilmassa on myös romantiikkaa, outoja tapahtumia ja kylän pappikin on siirtynyt satelliittiaikaan. Jos hömppäluokitteluun mennään, tämä on sellaista raikkaampaa ja luettavampaa hömppää. Mukaan voi laskea erilaisuuden hyväksymisen, Irlannin ja Iranin kuvaamisen ym. Eli ihan lukukelpoinen tämäkin, kuten edeltäjänsäkin...

 

POIKKEAVA NÄINÄ AIKOINA!