LOMAUDEN SYVIN OLEMUS - JA PHTYI!

Niin, tässä sitä taas ollaan. Ns. ”loman” jälkeen, kello on mukavasti 23.23 eikä unen pilkahdustakaan olen näkynyt edes eilen. Että kaikki on ikäänkuin otettu irti (älkää uskoko tähän, mutta näyttäkää jollekin kohtalontoverille!). Unihiekkakaveri on hakusessa jo kolmatta yötä, ihan kiva... kohta en enää vastaa sille perhanalle!

Ensiksikin: vierassängyssä yöpyy Aito Hörhö =O Onneksi siis vierassellaisessa. Hän ilmaantui tänne niin hörhööntyneenä, että mies oli pistettävä saunaan ensimmäiseksi. Sen jälkeen löytyi Kummisedän perinnölle käyttöä eli pari paitaa ja housut – huom. Hörhöille ei liikaa kerralla, sekä runsas valikoima tyhjiä pulloa (oma puolen vuoden varasto), jotka voi viedä kauppaan. Lisäksi syötin sen... nyt se jo liikkuu ja ääntelee lähes inhimillisesti. Karkoitus on aamulla klo 6.00 pihassamme, mikäli halukkaita lentoonlähettäjiä sattuisi löytymään.

Toiseksi: jos kuvittelette minun juoneen koko lomani – olette väärässä! Kun aloitin kevytlomperolla, en tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli aamulla ei taas toinen koipi ottanutkaan päälle ja sitä oli käytävä näyttämässä. Ei kuitenkaan mitään loman keskeytystä tms. Kun ei se nyt ole tuota fibroa (tai jotakin muuta....) kummempaa. Niin että kun ei sille mitään voi, annetaan olla vaan. (jupinaa, mutinaa, salamoita, ukkosta)

Seuraavana aamuna herättyäni ihmettelin, miksi toinen silmäni ei aukea! Joku hyönteinen (ja mistä prleestä niitä näin aikaisin löytyykin?) oli keksinyt tökätä suoraan vasemman silmäluomen alapuolelle vekkulin paukaman... sellaisen punertavan ja turpean. Kuin ainakin olisi pari viikkoa JO viettänyt Malmin pöpeliköissä. Enkä minä raasu edes ehtinyt lainkaan mukaan menoon. Meno on muutenkin parhaillaan ratkiriemukasta, puistossa kajahtelee laulu ja ”tyttösten” kiljaisut sekä miehekäs kiroilu ja piereskely. Teretulemas vaa!

Näistä syistä en siis myöskään ”matkustanut” (mikä yliarvostettu sana) mihinkään. Ehkä sitten syksymmällä =E En edes Hakikseen. Nyt suorastaan odotan töihinpaluuta ja Eestin Serkkusten tuotteita monipuolistamaan ruokavaliota. Sekin kun jäi vähän hakuseen sen seurauksena, että Belgarionin kesäkurssi on erinomaisen tiukka, vaativa ja muuta mukavaa. Käytännössä siis hoidin lähes itse ostokset ja ne olivatkin sitten vihanneksista herkuimpia eli pesäpallomailan kokoisia kesäkurmitsoja – tapoin ja käsittelin ne kyllä itse. Seuraksi tuli tuolloin tällöin muutakin. Nyt vängersin töihinpaluukeiton eli thaikalasopan ihan hajujen sinfonian takia.

Joten unohtakaa koko loma! Niin yritän unohtaa minäkin heti kun Hörhön haisu on häipynyt ja saan huomenna aikaiseksi väsätä appelsiini-seesam –tofua. 

Loma on jo käsitteenä yliarvostettu? Mitä sillä tekee, ihminen on luotu tekemään MAHTAVIA TÖITÄ, TAISTELEMAAN LOHIKÄÄRM... ai, tämä ei ollutkaan siis minun Miekka & Kilpi –tarinani... No, joka tapauksessa tekemään jotakin aivan muuta. Ei – ei työtä sinänsä henkensä pitimiksi, mutta jotakin. Jos keksitte oikean sanan, ilmoittakaa. Minä en nimittäin keksi.

Ja sitten edellisiin sairas- ym. postauksiin liittyen diagnoosini ja sairauskertomukseni ovat luettavissa tässä lokissa. Käyttäkää vaan aikanne vaikka siihen turhuuteen, se on ehkä jopa kansantaloudellisesti hyödyttävämpää!

Ja ei – kissapostausta ei tänään tule! Vincent on kyllä täysin kunnossa, mutta ei halua juuri tänään esiintyä kanssani tämän postauksen yhteydessä *hämm. huok*.

Koska loman aikana luin myös noin metrin verran kirjoja sekä arvostelinkin niistä osan, en jaksa tuoda niitä tähän juuri nyt! 

Minä palaan Varastolle klo 6.30 lähtevällä taksolla, mikäli Iisalmi suo. Odotan vain, että joku hvtin kääpä on tehnyt edes osan töistäni. Olen varsin vaarallisella tuulella tänään, olen haukkunut Hörhön, hänen ystävänsä, omat ns. ystäväni jne.

Ai niin – vielä yksi varoituksen sana ns. kesälomailijoille: minä erehdyin eräänä kauniina iltana soittelemaan läpi numeroita, joista luulin jonkun ystävän vastaavan ja myöntyvän drinksukutsuuni iltakähmeen ratoksi. Hah – turha luulo! Vain yksi vastasi ja hänkin vasta kolmen päivän päästä kuunneltuaan viestini. Numeroiden poisto alkoikin välittömästi.... *pthyh*.

 

 

NS. INNOKAS ISKUTYÖLÄINEN 

 

MHMPH - SIELTÄ SE TULI JA TONNE SE MENI...

se ns. loma! Pthyh ja myöhemmin lisää - olkoon!!!

 

PLÄÄHHHHHHH! 

MONENLAISIA KIPUJA JA OIREITA JUTTU - NYT TÄSSÄ!

Toveri toisaalta ystävällisesti lähetti nettiversion artikkelista, josta olen puhunut jo pari päivää - tässä, olkaapa niin hyvät. Ja suurkiitos tekstin lähettäneelle *pushali* <3

Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle

PÄIVI REPO 

Lääketiede edistyy huimin askelin, mutta monenlaisia oireita kokevia putoaa yhä erikoisalojen väliin. 

"Vaivani ovat terveyskeskuslääkärille liian monimutkaisia, mutta erikoislääkärille liian yksinkertaisia", helsinkiläinen Marja kiteyttää. 


Takana on parikymmentä vuotta sairastelua. Viisi viime vuotta ovat olleet pahimpia. 

"Pystyn olemaan jalkeilla puoli päivää. Sen jälkeen selän ja lonkan kivut ovat niin pahat, että lopun päivää ja viikonloput on levättävä", hän kertoo. 

"Ulkomaanmatkat, ilta- ja viikonloppumenot sekä elämän pienetkin nautinnot ovat jääneet. En muista milloin olisin voinut käydä kaupungilla asioilla viikonloppuna." 

Lauantai-iltapäivän konserttiin hän valmistautui lepäämällä, mutta silti kovat kivut hallitsivat loppupäivää. 


Oireilu alkoi noidannuolesta, jota lievitettiin manipulaatiolla, useammin kuin nyt sallitaan. 

Jäykkää niskaa hoidettiin kiertämällä päätä muutaman kerran. Hoito on sittemmin kielletty. 

Yhden manipulaation jälkeen Marja heräsi koviin kipuihin ja sydän hakkasi liian tiheästi. 

Ei se tästä johtunut, lääkäri sanoi ja jatkoi hoitoja. 

"Olin sokissa, luotin lääkäriin ja annoin jatkaa, kunnes vointi huononi kerta kerralta." 

Kohtaukset eli äkillinen kova kipu ja sydämen tiheälyöntisyys jäivät hoitojen loputtuakin. "Olen oireeton aamulla, mutta kivut laukeavat, kun lähden liikkeelle." 

Marja on hakenut apua monelta spesialistilta. 

"Minua on tutkittu useimmiten hyvin, mutta jokainen katsoo vain omaa aluettaan. Olen kohdannut asiallista suhtautumista ja paneutumista, mutta kokonaisvastuun ottajaa ei ole löytynyt", Marja sanoo. 

"Juhlapuheissa korostetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, mutta käytännössä se ei toteudu aina." 

150 euroa maksaneen yksityislääkärikäynnin tulos voi olla, ettei lääkäri voi auttaa. Tai 170 euron käynnillä on vain ohjattu toiselle lääkärille. "Vaikka ratkaisua ei löytyisi, potilasta ei saisi jättää sinnittelemään yksin", Marja sanoo. 

"Yksi asiantuntija oli ystävällinen ja paneutuva, mutta kieltäytyi tekemästä toimenpidettä lääkeherkkyyteni takia. Ilman sairaushistoriaani olisin ollut helppo tapaus." 

Toisen mukaan sairautta oli vaikea uskoa, koska potilas puhui järkeviä ja hymyili. 


"Innostun itse haasteista. Miksei kukaan innostu tästä haasteesta? Olen pyytänyt, että yritettäisiin purkaa kokonaisuutta pienin askelin, mutta helpointa on työntää pilleri." 

Osa määrätyistä lääkkeistä on osoittautunut sopimattomiksi. Marja ei ole vieläkään täysin toipunut lääkekokeiluista, jotka herkistivät yöllisille kipukohtauksille. 

Hän kuntoutti itsensä sisulla takaisin töihin: 

"Aloitin pikku lenkeistä: 20 kertaa päivässä roskikselle ja takaisin." 

Myös osa saaduista ohjeista on ristiriitaisia. Fysioterapiaa määrännyt lääkäri kielsi tietyn liikkeen kokonaan, mutta fysioterapeutti taas käski tekemään juuri sitä. 


Monia oireita kokevan vaivoja leimataan usein psyykkisperäisiksi, vaikka fyysisiä löydöksiä on. 

Marjaakin on kieltäydytty ottamasta hoitoon, viimeksi tarkempiin tutkimuksiin, vaikka niihin lähettänyt lääkäri piti perusteita selkeinä. 

"Jos psyykeni olisi heikompi, olisin tehnyt itsemurhan aikoja sitten. En halua kuolla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yhä pahenevien kipujeni kanssa", Marja sanoo. 

Työ pitää häntä pystyssä, vaikka häntä on yritetty työntää työkyvyttömyyseläkkeelle. "Eläke ei ole ratkaisu, koska se ei poista kipujani."

 

TEEMME KAIKEN, MUTTA EMME MITÄÄN... 

WELHOTAR "LOMAILEE", 1. LOMAPÄIVÄ - EI MITTÄÄ...

No niin, ensimmäinen varsinainen loma-aamu. Samanlainen kuin muutenkin, eihän tässä mitään. Heräsin stnanmoiseen käsisärkyyn, ei ollut hyvä enää mitenkään. Ylös, kaffetta, hyppyleippä ja mömelöt. Kissille kaakit ja kalkonia. Pähkäilyä, menisikö takaisin sänkyyn lukemaan ja myöhemmin nukahtaisi uudestaan... No, en kuitenkaan saa heti nukuttua, joten jonkunlainen pakkopäivitys ainakin on laadittava. Ei, en ole suunnitellut tänään tekeväni mitään. En ole edes varannut taksoa, joten turha edes kuvitella. Kai muistatte, että nopeat lähdöt eivät ole Iisalamen alaa. Jo ihan papereissa lukee, että jos tilaat auton ikäänkuin nyt, se tulee 10 – 40 min kuluttua. Haloo, siis 40 min kuluttua? Jos joku kaveri vaikka soittaisi, että juuri nyt olisi seuran tarvis (kuka kaveri muka?, no teoriassa), ei olisi mitään mahdollisuutta. Parasta olisi soittaa normitakso ja maksaa itse! On tämä kivaa, kun on mukavaa.

Minä olen suunnitellut tässä juomasession aloittamista, mutta ei oikein juotata, prle. Mikä siinä on, että kun olisi aikaa ja mahdollisuus, ei haluta. Kun ei niitä ole ja töissä kiirusta, jo olisi joku kaatamassa juomaa suoraan kitaan. Korkkaanhan minä ”loman” aikana, kevyt nollaus on toki tarpeen, enemmän kuin tarpeen. Voisi rypeä ja itkeä ihan luvan kanssa – kännissähän se on sallittua. Toisaalta tekisi mieli tänään tehdä monimutkaisempaa ja aikaa vievää ruokaa. Eivät nämä toki sulje pois toisiaan, mutta jos juon, juon. Että silleensä. On tässä ongelmaa pienelle päälle taas pohdittavaksi. Yönvanhaakin pitäisi hankkia jo etukäteen korjausta varten ja muuta. Auts, ongelma. Ja ihan yksin ajattelin poiketa tuossa keskustassakin. Belgarion ei ole kovin ilahtunut, jos ehdotan joissain rättikaupoissa käyntejä tms. Nyt olisi siihenkin tilaisuus. Toisaalta huvittaisi, toisaalta ei. Ne vahakangaspalat nyt olisi suotavaa kyllä hankkia nyt, kun siihen on tilaisuus. 

Edelleen eilinen meni melkein makoillessa ja lukiessa. Koivet ovat vähän paremmat, eivät paljon. Jostain syystä vasempaa koipea vaivaa PF:n esiaste (jäks!) ja oikealla taas malleolin molemmat puolet ovat äärikipeät ja kosketusarat. Outoa. Mitä vettua minä olen tehnyt, että minua näin rangaistaan. Tai tiedänhän minä, armas Äiteeni erotessani Exästä kirjoitti kirjeen, jossa kertoi minua siitä rangaistavan... Olisikohan tuo ollut oikeassa *muahhahaah*, en myönnä mitään! Hän nimittäin oli jo itse eronnut sitä ennen, mutta minä olin tuolloin täysi-ikäinen. Asiaa ilmeisesti ratkaisevasti muutti se, että tein eron Exään Belgarionin ollessa alaikäinen. No, lestadiolaissukuhan siellä taustalla pilkistää. Että ihan tiedoksi vaan. Nyt odotan sitä kirkasta kruunua *tsihih*, juu en minä pilkkaa, mutta jos kerran ennustukset toteutuvat niin pitäisi tulla kärsiä, jolloin voi perustaa kärsäkaupan ja sen jälkeen tulee kirkas kruunu. Johan niillä tuloilla pitäisi voida jäädä työstä pois – vai mitä sanovat lukijat?

Tallinnan matkalle minusta ei tällä viikolla ole, lippu on kuitenkin voimassa vielä myöhemminkin. Josko sitten joskus. Ehkä. Tai sitten ei. Prle, kun pääsisi edes tuonne roskikselle ilman kipuja, saati sitten 300 m:n päähän keskustaan. Suuruudenhullu minä kuvittelee matkailevansa vielä jonnekin. Just joo, ei ole hulluja kielletty haaveilemasta sentään vielä. Sekin aika varmasti on edessä, ajatuspoliisit ovat jo liikkeellä ja foliopipoillakin on kova kysyntä. Tosissanihan minä, toki. *taittelee uutta foliopipoa*

Kirjapuutos tulee kyllä iskemään viimeistään huomenna, tod.näk. jo tänään. Ehkä olisi paras käydä asioilla huomenna ja roudata samalla mukaansa pino kirjoja. Juu, sen minä taidan tehdäkin. Sen jälkeen voisi sitten vähän juoda. Jep, suunnitelmahan tässä on selkeästi kehittymässä. Tänään vielä kun tekisi ison annoksen appelsiini-seesami –tofua, olisi apettakin muutamaksi päiväksi. Kylkeen vängertäisi kesäkurmitsasössön. Mmmm. Juu. Ei paha ajatus, kunhan muistan tämän vielä päivälläkin. Pari juttuakin pitäisi kirjoittaa, eiköhän nekin tässä päivän aikana. Kun lukeminen alkaa kyllästyttää eli kylki tulee kipeäksi makoillessa.

Eilen ei siis tullut tehtyä muuta järkevää kuin siirreltyä muutamia kasveja paremmille paikoille. Viitakko oli sen näköinen, että kaikki eivät saa tarpeeksi valoa. Pari kasvia vaihtoi paikkaansa, peikonlehti sai lisätuen ja muuta mukavaa. Näyttää ainakin hetken paremmalta, siis juuri nyt ;D Lisäksi nukuin suht ahkerasti eli aina väsyn yllättäessä pienet päikkärit. Miksi minä olen niin hyvä nukkumaan päivällä? Öisin ei sitten saa unta – ja tämä ei johdu päikkäreistä, koska niitä ei voi ottaa viikolla. Voi kun voisi edes tehdä etätöitä, jos nyt kerran on yleensä pakko tehdä töitä? No joo, tämä on retorinen kysymys, ratkaisematon ongelma. Näitä hommia ei nyt vaan tietoturvallisuussyistä voi tehdä kotioloissa, ikävä kyllä. Ja ei, minusta ei tule yrittäjää! Se on liian pelottavaa tässä iässä. Minä olen liian vanha kaikkeen.

Malmilla on jälleen kaunis aamu. Olimme seinänaapurin kanssa äsken samaan aikaan tupakalla, heillä on uusi vauva, joka pitää hereillä varmaankin vielä jonkun aikaa öisinkin. Lisäksi miespuolinen henkilö tekee vuorotöitä. Muuten mukavat naapurit nämä, en kertonutkaan, että asunnosta muutti taistelupari pois ja heidän poikansa avokkeineen jäi tähän vauvan synnyttyä. Ei kehno ratkaisu minusta, tuli vähän rauhallisempaa ja nuori pari sai heti kunnollisen asunnon, 3 h + k riittää heille pitkään. Reilua kaikin puolin.

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Tota joo, mä goisinki viime yän sitt basess. Oli vähä pakko, mami oli myrtsi. Sill tuli meinaa pyykkipäivä eile. Mä vähä mokasin nimittäi. Kävin toss laatikoll ja säntäsin sitt vetää hepuleit ja hyppäsin sänkyy ja aloin putsii itteeni, varsinki takamust. No siin sitt vähä lirahti viälä sänkyll ja peitoll ja sillee. Orja joutu riisuu koko sänky ja pukee uudestaa. Ei se sanonu ku kerra rumasti, mutt ku mä näin mitä se duunas, mä tajusin.... Ett oli parempi pysytellä pois nyt yks yä. Ei se sanonu ku kerra rumast, mutt ku mä tiän sen. Ett mä sitt goisin bases, goisin mä siäl välill muuteskii. Äske tulin iha muina kissoina pummii aamukalkonit ja sillee, nyt mä makoilen täss sänkyn kulmall ja tsiigaan, mitä orja skrivaa. Just, pakkoha se on kertoo noi kakkisjutut aina. En tajuu. Mä oon oikeesti kilti, mitä nyt vähä joskus jotai vahinkoi. Nytkää mus mitää vikaa oo, kuha vaa lähin laatikolt turha äkkii veks ja muuta. Mutt ei sen tarviis kyll kaikkee kertoo täälä! Vähäks noloo. Olin mä ilta-aurinkoss eile kuiteskii partsill tosi pitkää, mmmmm, se teki nannaa. Tänää toi lupas, jos se ettis jotai heekumpaa muanaa mulle. Loman kunniaks, se sano, höh. Senhä pitää hualehtii must kummiskii. No emmä voi sanoo ei tiäteskää, siäll on viäl mjunuaisiiki, mä tiän. Juu, ne käy, ja fisu, tipu ja jauhis, joooooooh! Mein kaamera on sitt koko viikon pois, ku se onki mamin tyäkaverill eikä se kerta mee töihi =O No, orja ettii jonku foto, nii välii oonks siin mä vai joku muu kissinka, kuha siin on jotai kliffaa.

Mä toivon kaikill tosi kliffaa viikkoo kans!

---------------------------------

Vincent, jos ei ole muuten pyykättävää – hän järjestää!

Päivän slogan: Minulla on omat mielipiteeni, turha yrittää käännyttää. Tosin olen myös hyvin myöntyväinen erilaisille asioille, joten aina kannattaa yrittää...

Päivän biisi: Huda huda!

Luettua: Ulla-Maija Paavilainen – Äkkilähtö, ärhäkkä tarina erilaisista todellisista äkkilähdöistä. Hanna on matkatoimistovirkailija, joka järjestää eksklusiivisia matkoja toiveiden mukaan ja tutustuu itsekin eri paikkoihin – kunnes suuri käsi käy ja firma ajetaan konkurssiin. Samana päivänä aviomies kertoo lähtevänsä ja tunnustaa olleensa jo 3 v. suhteissa thaileidin kanssa, heillä on myös yhteinen poika... Fyysisiä oireitakin on, lääkäri ei vain ota niitä todesta. Tytärkin antaa kuulua itsestään; entinen punkkari on rauhoittunut, löytänyt turkkilaisen poikaystävän ja odottaa lasta. Siinä onkin shokkia, ymmärrettävää ja selitettävää kerrakseen. Itse asiassa, tämä on kohtuuhyvä opus naisesta muutosten keskellä. Maailma murenee ympärillä, mutta on kuitenkin elettävä ja asioitakin olisi hoidettava. Ja Hanna selviää, kipeimmän kautta. Monet asiat löytävät ratkaisunsa ja vähempikin riittää. Suosittelen, hienoinen hömpän häivähdys leijuu mukana, mutta muutoin sen verran rankkoja aiheita, että pitää kyllä otteessaan loppuun asti. Luo Lingyuan – Kiinalainen delegaatio, aika mainio kertomus kiinalaisesta matkaoppaasta, joka on aikanaan muuttanut Saksaan opiskelemaan ja tekee keikkahommaa oppaana. Nyt hän saa rahakkaan keikan – pieni delegaatio tulee tutustumaan saksalaiseen rakentamiseen, mutta haluaa vierailla samalla myös Italiassa, Belgiassa ja Ranskassa, kaikki tämä 2 vkon sisällä. Ohjelma on siis tiukka ja osallistujat tietysti kaadereiden parhaimmistoa, vaikka nyky-Kiinasta puhutaankin. Mielenkiintoista kerrontaa matkalaisten välisistä suhteista, nopeasta aikataulusta ja kiinnostavista kohteista ,D Opas on helisemässä kerran jos toisenkin ja joutuu erikoisimpiin tilanteisiin mitä olla ja voi. Suosittelen tätäkin, kammottavan hauska ja todenoloinen kertomus "maamiehensä pettäneestä" ulkokiinalaisesta oppaasta, idän ja lännen kohtaamisesta sekä kulttuurieroista ja delegaatioista yleensä, missä tahansa. Nicholas Sparks – Valinta, niin sparksmaista hömppää taas, en suosittele, viekää pois. Ihan sama, mitä tämän kirjailijan jät.. ei kun siis tuotoksia lukee, ne ovat samanlaisia, vain ympäristö vaihtelee. Että näin, ush!

 

 

VIINA ON HYVÄÄ, KÄNNISSÄ ON KIVAA  =b 

PALJON MÄRINÄÄ TYHJÄSTÄ - LUE JA DELETOI -OSASTOA

Kas, minä olen nukkunut! Eilisen sikarankka puuhastelu tarjosi n. 5.5 h yöunet *odottelee taputuksia* eli nyt vaan ruksia taas seinään – niitä ei montaa nimittäin ole. Pitkät unet tekivät myös sen, että herätessä en tiennyt, mikä päivä on. Loma iski päähän, kuvittelin, että on työaamu, maanantai. Manasinkin jo hetken itsekseni, kunnes sisäistin sunnuntain pitkän tylsyyden multihuipentuman edessäni.

Ja heti ensimmäiseksi pyydän ANTEEKSI! Se mainitsemani juttu olikin jo torstain Hesarissa. Olen ääripahoillani! Tämä johtuu siitä, että Varastolla lehtiä ei aina edes näe samana päivänä, ainakaan me pikkuväki. Joten edellistä postausta lukeneet, se kipujuttu löytyy siis 14.5. Hesarin alkuosasta, lehden oik. puoleisen sivun yläosasta, neljällä palstalla, keskellä kehon kuva (ei siis kropan, kroppa on jotakin muuta..). Että jospa nyt sieltä sitten etsimään, ziitos ja andeks!

Toiseksi fibromyalgiasta sen verran, että tuossa oikealla sivupalkissa on hemmetin hyvä linkki, joka kannattaa lukea. Paljon muuta tietysti on myös, en jaksa linkittää. Kuukkeloikaa, oi toverit! Yksi asia tuli mieleen, joka on pakko kertoa eli jokaisen fibro on omanlaisensa. Kahta samanlaista (ainakaan täysin) on mahdoton löytää. Tosin yhdellä entisellä työtoverillani ja minulla oli oirehdinta melkein yksi-yhteen, joka oli hämmästys suuri. Tiedättekö muuten, miksi alkoholia ei suositella fibrootikoille? Vastaukseksi helposti tarjotaan yhteisvaikutusta mm. lääkityksen kanssa, fibron pahenemista jne. Mutta katin kontit, meidän molempien (siis em. työtoverin ja minun) oireet lähes katosivat vähäisellä alkomäärällä. Ei humalahakuisella edes. Ja siinähän se vaara ilmeisesti piilee... Lääkärit ja apteekit eivät olisi iloissansa, jos ihminen alkaisin ostella halpaa viiniä tai siideriä purkkien ja purnukoiden sijaan. Tämä ei muuten ole sama asia, kuin se, että kivun tunto häipyy humalassa. Fibrossa riittää pienempikin lasti. Totean siis, että pieni kännäys auttaa ja tuo syvän ja hyvän unen, kunhan ei nyt perseitä ollalleen temmo – silloin tulee vielä pahempi olo. Ei taitolaji eikä varmaan sovi kaikille ;D

Ja sitten itse asiaan eli älyttömien hommien vääntämiseen ja tukanleikkuuseen! Eilinen oli siis hemmetin puuhapitoinen päivä. Ensiksin – se stanan jätelava oli vain käynyt pihassa =O Ikinä tuollaista nähnyt tai kuullut. Sen verran pistäytynyt, että muutama ihminen oli roinaa sinne ehtinyt heittää. Kun lähdin n. klo 10, se ei ollut vielä tullut, palasimme klo 11.20, oli jo ehtinyt lähteä. Siellä nyt makoilee pieni kaappi, tv-taso, petari ja tuossa eteisessä mikro. Räyh – olisivat ilmoittaneet selkeästi, että se vain käväisee pihassa, olisin organisoinut tavarat vaikka keskelle kääpiöiden hiekkalaatikkoa aamun ajaksi!

Kirjasto se on aina sentään luotettava. Tosin kesäapu ei tuntenut minua, vielä *muahahaah*. Onneksi työkaverinsa oli paikalla ja sain varaukseni, ziitosta taas sekä pari alennuslippua, kiva! Vihannesaika on tullut, jeeee, jee-jee. Kun kävin tsioskin ja molemmat kaupat läpi valikoiden, sain oikein kunnollisen määrän apetta edukkaaseen hintaan. Tsioskista ostin ison pussin paprikaa jälleen 1 juurolla, samoin varsiselleriä ison nipun ja pussillisen isoja ruskeita herkkareita, mm. Kaikki tuo 1 juuro/pussi. Ai niin, pieniä retikoitakin jo oli – olivat vähän nahkeita, joten otin vain yhden, se maksoi kokonaista 33 senttiä ;D Muista kaupoista löytyi hyväkuntoista ja edukasta kesäkurmitsaa, normikurkkua 99 sentillä, salaattia, sipulia ja semmoista. Nyt on jo asiat hyvällä mallillansa siis kasvissyöjän *köh, siis melkein* mielestä! Ostin vielä savukalaa, kun Belgarionkin oli tulossa lounaalle, ei pahaa sekään.

Lounas koostui sitten uusista perunoista (no, uusi ja uusi), tzazikista, retikkaraasteesta, adjikasta, savukalasta, täytetyistä herkkareista. Alkupaloina oli pari lohipasteijaa (löytyi pakkasesta vielä). Jälkkäriksi myöhemmin kaffetta ja pari kohuked sekä taviskeksejä, koska Belgarion pitää niistä. Lounaan jälkeen alkoi sitten puuhastelu lähinnä viitakon parissa. Kyytiä saivat roikkikset, jotka katkottiin ja istutettiin välittömästi uudestaan. Jukka lähetettiin myös katkaistuna ja sentään kristallimaljakossa (ei käyttöä ja painaa tarpeeksi!) parvekkeelle ojennusleirille. Pari muuta viherikköä sai uudet ruukut ja mullat. Kuulostaa vähäiseltä, mutta hädin tuskin pysyin tolpillani tuon aamun retken ja ruuanlaiton, tiskauksen yms. jälkeen. Chilit sijoitin jo vähän aurinkoisempaan paikkaan – kohtuuhyvin on kasvu alkanut ja pari tunnustaa jo väriä eli sitä tummanpunaista lehdykköä on tulossa. Tingin myös muutaman pienen samettikukan ja istutin osan amppeliin – ei, älkää sanoko mitään, ne sopivat siihen! Osa joutui Tuijan jalkojen juureen täyttämään kissatilaa. Nyt parveke on niin kunnossa kuin minä sen saan ilman apuja. Jostakin pitäisi löytää pätkä mieluusti yksiväristä vahakangasta, pöydät ovat niin karmeat! En kyllä pidä niistä kankaistakaan, mutta pakko ne nyt vaan on hommata. Josko ensi viikolla?

Kaiken jälkeen iski väsy ja iso kipu, joka vei minut vartin päikkäreille ja lukemaan loppuillaksi sekä välillä vänisemään ääneen – sattui niin, niin... Vincent yritti keskiyön jälkeen märistä minut hereille. Suolsin kasaan hienostuneen kissakirouksen, jonka sinkosin suoraan hänelle. Sain nukkua sen jälkeen rauhassa, heheheeh. Minussa siis todella on Welhottaren vikaa. Taidan käydä uudelleen katsastamassa parveketta (ja tupakalla). Juu, keli on hieno ja on varmaan päivälläkin. Minua se ei ilahduta kuin korkeintaan viherkasvuston puolesta!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrvinka, kaiffat! Mä sainkii eile taas fisuliinii ja vähä heekkuu. Ja sitt Poika, sen Reppu ja Kone tuli käymää. Heti ku se sai kaikki purettuu, mä sijotun sen viakkuu vahtii. Pakkoha jonku sen kallit taravoit on vahtii, mä oon hirmusen hyvä vahtikissi, vaiks välill vähä kuarsinkii. Nii ni sain olla ihan siihe asti, ku Poika sitt lähti. Mmmm, oli mukava. Sain muute jotai lohtapiirastkii. Maiston vaa vähä. Ja sitt sain tavismuanaa, taas uutta meinaan. Ja niit kaakkei, ku ne kert oli loppu. Mami goisi hirmusest alkuillast ja mä olin ihan pirtee. Ku se sitt kävi jossai keskell yät, mä ehdoti, ett voitais vaiks leikkii tai syädä jotai tai semmost. Mä oli tosissaa ihan pirtsakkan. Eiks tolt taas päässy suust semmosii sanoi, ett ei kehtaa toistaa. Mäki menin nii änkäks, ett painuin takasi goisii. On se aika tiukkis välill, ku se semmoseks heittäytyy. Hrr, nii karmee kissakirous, ett pisti ihan pelottaan. Muute mä olin sitt partsill ja hirveest tsiigasi mitä noi väsää. Tuli vähä uus järjestys ja uusii vihreit. Tänää mä katton, mitä niist voi syädä ja mitä ei >o< Mä luulen, ett niit piänei ei voi, jotai se varotteli... uskoiskoha sitä?! Mä nyt jaksa skrivaa tai funtsiikkaa mitää, mä goisin vähä lisää nyt viälä. Orja ettii kuvan, joo...

Kliffaa partsipäivää kaikill – tai ikkunapäivää tai pihapäivää, semmost kaikkee kummiskii!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, kirousten ensimmäinen kantaja.

Päivän slogan: Minulla on vain harvoja periaatteita ja niistäkin voin tarvittaessa jopa luopua.

Päivän biisi: Ride A White Swan

Luettua: Gaile Parkin – Kigalin kakkukauppa, nimi ja lyhyt sisältöselvitys erehdytti, tämä olikin positiivinen ylläri! Angel leipoo intohimoisesti upeita kakkuja ja selvittelee samalla muidenkin asiat kuntoon. Kirjassa käydään läpi monia tärkeitä yhteiskunnallisia asioita; tyttöjen ja naisten oikeus koulutukseen ja työhön, HIVin leviäminen ja sen estäminen, ympärileikkaukset, Afrikan maiden ns. pakkojaot, heimojen vahvuus ja leviäminen eri maihin, erilaiset uskomukset jne. Ja kaikki tämä salavihkaa lievän hömpän seassa. Huomasin pitäväni tästä – jos tällä on vähänkään vaikutusta tavallisen vakihömpän lukijoihin, erittäin tervetullut esikoinen! Suosittelen kaikille, lukekaa ihmeessä, vaikka ensin tuntuisikin vähän oudolta ,D Lisää myöhemmin tästä siellä toisaalla. Anneli Kivelä - Katajamäellä kuohuu, kotomaista peruskammohömppää, luetaan tumput kädessä. Ei anna mitään. Pois talosta, ei uudestaan kylään. Kira Poutanen – Rakkautta au lait. Ei jumankauta, vielä pahempaa paashaa. Tämä oli rimanalitus, kertakaikkiaan. Tämän kuskaan valmiiksi kassiin pois vietäväksi. Varoitus: Älkää koskeko edes tumput kädessä, vaatii nahkarukkasia ja/tai kunnon känniä. Luokaton! Miten nyt tämmöistä pääsikin mukaani tällä kertaa =O

Ihan vaan tiedoksi, että postauksen kirjoittaminen vei tosi paljon aikaa. Ei toki sisällön puolesta, vaan siksi, että koipia sattuu tosi pahasti enkä jaksaisi millään istua tässä kirjoittamassa, arrrrrrrrrrrrrrrrgh!

KIPEÄ, MUTTA SAIRAS! 

 

MUKANA MYÖS ILMAINEN JÄTTI-LOMAPOSTAUS

Nyt minä olen sitten virallisesti lomalla – ja vänisemässä ,D Ns. loma kyllä alkoi melko raflaavissa merkeissä eli kotiin päästyä otin pienet torkut, vähän myöhemmin iltatirsat ja menin ihan kohtuuaikaisin nukkumaan. Silti nyt on väsy, kun karvatakamus herätteli ja väiti, että hänellä on asiaa. No, kyllä tässä jo aamukaffetta ja kipumömelöitä tarvittiinkin, ei silti.

Josta asiasta kuudenteen, Hesarin lukijat, toivottavasti huomasitte eilen lehden alkuosassa jutun ”Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle”. Tämä Marjan tapaus vastaa suurinpiirtein omaani, sillä erolla, että nitkauttelijalla en sentään käynyt. Mutta muutoin.... pisti vähän silmään tuo, että hän kuntoutti itseään kävelemällä (siis pystyi siihen) ja haluaa palata takaisin töihin eikä työkyvyttömyyseläkkeelle, joka kirjoitettaisiin. Voi jestas! Jos minulla olisi pienikin mahdollisuus tuohon, en epäröisi hetkeäkään. Ei minuakaan ole otettu hoitoon tiettyihin paikkoihin (mm. Kipuklinikka, vedottiin fibroon ja siihen, ettei siihen mikään auta), toisaalta taas päätin itse lopettaa pari käyntiä, koska nämä kuntoutustutkimuksen leidit käyttäytyivät sietämättömästi. Eli jos löydätte jutun eli jollakin on nämä Hesarin lukuoikeudet, voisi postata minulle sen tekstin tai jos mahtuisi vaikka kommenttilootaan? Suosittelisin kaikille tuon lukemista, ihan vaikka vaan tiedoksi. Tajusin, että pitää vaan hankkia lisää niitä diagnooseja, vaikka nippu jo onkin. Se hajanippu ei riitä, näköjään... ja kun joitakin asioita ei ole merkitty edes diagnoosinomaisesti (nuo nikamat sikinsokin jne) mihinkään varsinaisesti, vain sairaskertomuksiin. Että tässähän sitä olisi puuhaa. Ensin hankkia omisarviksen kautta nuo diagnoosit ja sitten yrittää jotakin muuta. Siitä hyvästä voisi sitten maksaakin sen lähes 70 juuroa, jos saisi oikean paperin - edes! Täytyy postata omisarvikselle tuosta artikkelista, minulla on tuolla muutenkin jo vähän asiaa kerättynä pohjaksi häntä varten. Aikomus oli postata ne myöhemmin, ehkä teen sen nyt viikonlopun aikana, koska leidi on paikalla aina alkuviikon. *kiero, kavala virn*

Tämä, että suosittelisin muillekin jutun lukemista, saattaisi avittaa muutamia ymmärtämään sen, että en minä nyt sentään ihan turhasta vänise – en edes jaksa vänistä kaikesta enkä kaikista asioista. Minä nimittäin pystyn hyvänä päivänä todellakin kävelemään sen 100 m, huonona päivänä en pysty edes roskikselle asti. Se hyvä puoli siinä on, btw, että on oppinut käsittelemään roskia mielenkiintoisena haasteena. Miten pakata ja vaikka huuhtoa tietyt roskat, ettei residenssini löyhkää kaiken muun lisäksi vielä mädältä? Muistaa huuhdella kissanruoka- ja donari- ym. purkit ja säilytysboxit sekä tunkea ne mahdollisimman pieneeen tilaan ym. kaikkea mielenkiintoista. Voisin pitää jopa aiheesta pienen esitelmän ,D Kiinnostaisiko?

Muuten eilinen oli äärihyvä postipäivä! Kiitti vaan, kaikki. Tuli kirjoja pariltakin kustantajalta, mm. suuresti odottamani Peltsin henkilökuva, josta myöhemmin kirjaosiossa lisää. Lisäksi tuli pari kesäpaitaa, juu, oikein Welhottaren näköisiä Varastokäyttöpaitoja ja yksi ostettu kirja sekä ihan henk.koht. postia vielä lisäksi. Minusta on niiiiiin mukava saada kivapostia eikä aina laskuja tai mainoksia! Lisäksi Toveritar soitti illankähmeessä. On sekin mukavaa, että joku soittaa. Puhelimeni on vajaakäytöllä selkeästi. Itse harvemmin soittelen, kenellekäs minä...

No nyt olisi sitten aikaa tehdä jotakin, lomalla. Josko edes residenssin hyväksi, jos en matkailemaaan pysty kivuilta nyt kerran lähtemään. Prle kun jokainen asia vaaatisi käymistä jossakin eli taksojen käyttöä. Eivät ne matkat lisäänny mitenkään lomien ajaksi! Nyt olisi aikaa nimittäin käydä erinäisissä kaupoissa, joihin ei muutoin oikein ehdi, mutta mutta... Residenssissä on edelleen pesemättä 2.5 parvekelasia, muuten se homma on tehty. Nyt pitäisi laittaa uusiksi pari roikkuviherikköä, kaataa Jukka ja pistää se uudelleenkoulutusleirille ulkotiloihin kesän ajaksi. Tänään tulee myös ”jäte”lava pihaan ja sinne pitää viedä tavaraa (-> lue: Belgarion vie), joka ei ole enää käyttökelpoista kenellekään ja joita kukaan ei ole huolinut. Sieltä voipi sitten tarvitseva vielä ottaa, jos kokee käyttöhaluja. Tee-se-itse –ihmiselle voisi ollakin jotakin. Minä en valitettavasti kuulu joukkoon. Sen jälkeen voisi yrittää saattaa parvekkeen jo oleskelukuntoon. Menenkin samalla tarkistamaan tilanteen.... hjuu, raitista ilmaa =D

Muutoin tänään on taas normiroudauspäivä eli kirjoja ja ruokaa viikoksi. Belgarion lupasi tulla mukaan eli lounastakin on tarjottava, normaalia parempaa muonaa siis. Ehkä käväisen sitten ihan itse tuossa keskustassa jonakin päivänä, jos en muuhun pysty. Stnan pyhäpäivä pilaa taas ensi viikonkin, kele! HelMetin uutuuksista ei juuri kannata puhua, höh. Miten kummassa nuita runoja riittää, sekä omakustanteita että muita. Runous ei ole oikein meikäläisen laji, sellaista välipalaa voi kyllä nauttia, mutta muutoin. Suomi on täynnä potentiaalisia kirjailijoita, sen lisäksi on vielä enemmän julkaisevia runoilijoita (oi sitä omakustanteiden määrää...).

Taidan mennä repäisemään pienet uusiounet!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, nyt toi mami sitt on mun kaa, ainaski sen viiko. Jee, mä diggaan. Saa palvella kerranki tarpeeksee *tsih*. Ja mä tahonkii muute just nyt mun päivämuanaa, se on myähäss, ku se skrivailee tätä epistolaa vähä liikaa. Ei tätä kukaa jaksu lukee kuiteskaa, ei varpist. Se vaa luulee, ett jaksuu. Kattois nyt niit kävijämäärii ees. Mä oon iha varma, ett kaikki lukee tätä mun takii, ku mä oon kert viksu ja vilmaattine, nih! Ai ett en muka oo, oon, te ette vaa sitt ymmärrä hyvän päälle tarpeeks. Me punaset kollit ollaa iha parast A-luakkaa joka asiass. Eilenkii olin oksunu tosi fiksust, en ehtiny kylppärii tost sänkyst. Kurkotin sitt alas ja laattasi suaraa paljaall lattiall, ei pisaraakaa matoll eikä sänkyy. Aatelkaa, semmone helpotus orjalkii. Ei tarvii sitt suuttuu mulle tai jotai. Ja melkee kaikki muanatkii olin syäny. Ja hei, heihei, mami teki eile donarii illall, se avas puuki ja jaettii vaihteeks fifti-siksti. Tarkottaa tiätty, ett mä sain kunno annokse ja toi veteli jämät joittenki vihreitte kans. Se o orjall oikee ja muutenki, kissit aina ensi! Me ku ollaa paaaaaljo piänempii eikä meill oo omii rahoi ostaa donarii, nii pitää sitt vastaavast saada enempi. Oli heekkuu, soli sitä tavisdonarii vaa. Must se on kyll ihan parast kuiteskii. Emmä kranttu oo yhtää, ku safkast puhutaa – siis donarist ainakaa. Mitäkähä tänää tuadaa, ku toi menee kaupoill. Hei mamiiiiiiiiiiih, kissikaakit o ihamelkee loppu! Iso puukki, jookosta, hei. Joo, se sano jo, ett se on laittanu lapull sen ylös. Mmmmm, mun mami, kyll se tiätää.

Nyt mä meenki safkaa. Kaamera on viäläkii lainass, orja ettii jotai tähä >o<

Kliffaa lauvantait kaikill kissinkoill!

----------------------------------------

Vincent, sulavakäytöksinen oksukone.

Päivän slogan: Niin sattuu kuin tapahtuu...

Päivän biisi: Risainen elämä

Luettua: Ronnie Wood – It’s Only Rock’n’ Roll, Rolling Stones –kitaristin ihmeelliset seikkailut. Ei kehnompi opus ollenkanas, ei. Welhotar piti. Ei koristeltuja totuuksia, ainakaan paljon. Sujuvaa kerrontaa ja elämänkertatiedotkin aika kohdallansa. Huvittavia ja karmeita sattumuksia sekä lisäksi erityisesti meikäläistä kiinnostava Woodin taideosasto ja kuvia ,D Juu, eli suositan kaikille vähänkään kiinnostuneille. Tämän voisi jopa ottaa itsellensä hyllyyn, sen verran luettava opus oli. Lauri Timonen – Lähikuvassa > Matti Pellonpää, tätä minä jo olinkin odotellut! Ihan pieni pettymys tuli ja se johtui ehkä siitä, että kirjoittaja on kovin nuorta ikäluokkaa eli ei henk.koht. muistoja Peltsistä pidemmältä ajalta. Toki, tavallansa ammattilainen, mutta tämä vaikutti koko kirjan sisältöön. Puolivälissä jokin alkoi mättää ja sitten tajusin, että mies kirjoittaa ajasta, jolloin ei itse ollut edes syntynyt. Eli lienee vaikea orientoitua eräisiin asioihin ja ilmöihin, jotka vaikuttivat kaikkiin ja kaikkeen. Sinänsä kirja on hyvä! Elämänkertatietojen lisäksi paljon asiaa Teatterikoulusta, elokuvista ja niiden tekemisestä, hupina musiikki ja muuta sekä Peltsin ajatuksia elämästä ja kaikesta siihen olennaisesti liittyvästä. Eli kaikki tarpeellinen on esillä ja Peltsistä tässä saatu kuva pitää melkolailla yhtä todellisuuden kanssa. Tämä on must jokaisen kirjahyllyssä, joka Peltsistä pitää... Paljon kavereiden ja tuttavien juttuja ja asiaa. Hyvä, että edes tämä on saatu aikaiseksi, minä kovasti paljon pidin Peltsistä! <3

 

.... LOMALAINEN .... 

WELHOTAR AIKOO LOMAILLA SEKÄ KÄYTTÄYTYY MAANIS-AGGRESSIIVISEN RÄYHÄKÄSTI

Tästähän minä pidän, tästä päivästä siis! Tänään pidän vähän vapaata (taas) ja lähden aikaisemmin, sitten jään lomalle, ehheheeh. Edelleenkään ei mitään suunnitelmia ole, saa ottaa yhteyttä ja ehdottaa kaikkea kivaa. Siis sellaista kivaa, joka ei käy koiville eikä ihan älyttömästi kukkarolle eikä... No joo, taisi sitten jäädä hupit sikseen. Jospa matkaisi Hakaniemeen. Ei, taidan vaihtaa kohdetta, tänä vuonna voisi matkata jonnekin muualle Etelään tai jopa Pohjoiseen, Länsikään ei ole aivan poissuljettu vaihtoehto. Kaikki on avoinna, kuten minäkin ,D Just. Tiedän, oikeasti nuo kirjoitetaan pienellä, mutta nämä ovat tässä nyt käsitteitä (seli-seli-seli-pakko!).

Varastolla U-P oli unohtanut, että jään lomalle. Siis chiiffi on hyväksynyt lomat kahteen kertaan eikä muista. Arvasin ja kävin eilen jo juttuamassa asiasta eli sijaistuksesta. Pyysin, että hän vielä varmistaa, että joku todella on paikalla ja toimii myös sijaisena. Ei se minun tehtäväni tietysti ole, se on työnjohdollinen asia. Suojelen myös itseäni älyttömältä työsumalta seuraavana maanantaina. Töitä ja touhua riitti eilenkin. Hätinään ehdin saada ison pinon valmiiksi ja pöydän tyhjäksi, pakenin vähän etuajassa ulos odottamaan taksoa ja lueskelemaan. Ehhh, henkilöstölehden leidi pyysi paria kirja-arvostelua. Pyysin noukkimaan sieltä muualta sopivat, joita voisin vähän editoida... Vähän itsekseni naureskelin, ei hätiä mitiä, vastahan muutama kuukausi sitten tein tarjouksen asiasta.

Koiville tämä viikko ei ole tehnyt yhtään hyvää! Siis typerän fibron, roskakoppadiagnoosin, lisäksi tuo akillesjänteen rappeuma ja jatkuva tulehdus tuossa malleolien tienoilla ei ole kivaa. Se nimittäin tekee sen, että jos astun vähänkään sivuun tai jotenkin oudosti, nojaan jalalla väärin tms. seuraa myös rankaisu. Nyt se seurasi siten, että alkuviikosta tuli jälleen kipukohta tuohon jalan päälle. Ei ole voinut lepuuttaa, nyt jalkapöytä alkaakin taas muistuttaa kaviota. Samoin ilmeisesti aivan työperäinen koipirasitus (olen koko viikon ravannut mm. talon ainoalla matriisikirjoittimella vähän väliä) on saanut aikaan sen,että särkee ja juilii muutenkin tavallista enemmän. Tänä aamuna olen jo pari kertaa melkein vetänyt lipat – onneksi on pieni kämppä! Onneksi on nuo lastenkengät, remmejä ja tilaa riittää. Ja Crocksit varalla. Prle nih. Kun vain olisikin yksi selkeä tauti, mutta kun on monta ja kaikki vaikuttavat liikunta- ja toimintakykyyn sekä särkevät! Kiva cocktail, kuten muuten mömelöannoksenikin ,D

Pitää tänään kotimatkalla postiin hakemaan paketti, pari paitaa ja kirja. Kivaa! Sain eilen yhden paidan, joo, ostin varmaan pariinkymmeneen vuoteen ensimmäisen silitettävän kangaspaidan – minusta ON tulossa hyvää vauhtia itsekin pitsiniska ,D Eikäs, se on hauskaa mallia, erikoinen ja silleensä. Hintakin oli kohdallansa, Enklannista, pk:t mukaanluettuna yhteensä 7.5 juuroa. Siis uusi, laput mukana, eihän tuolla saa mistään HöMästä mitään. Sitten ostin nätin tupakkakotelon – ihan teidän kaikkien kiusaksi. Muahaahahahahaah. Tästähän tulee hyvää vauhtia oikea muottiloki, piruvie. Mitään muottia ei kyllä ole eikä tule, turvat tukkoon vaan siellä, jooko?! Juu, minä olen hiukan maanisen aggressiivisella tuulella tässä. Olen nukkunut aivan liian vähän ja minua sattuu sekä, jos joku vielä muistaa, olen jäämässä lomalle :) 

Ja mitä tulee kaikkiin kivoihin hoitovinkkeihin ja jaksuhalipaitulicrockseihin, kyllä niitä voitte toki jaella. Minä en vaan ota neuvoja käyttööni; en syö mitään luontaistuotekaupan parhautta vaan lekurin määräämät mömelöt ja teolliset lisävitskut. Ei, en lopeta tupakointia enkä viinan juontia. En muun ohella siksi, että mietin itseni lopettamista lähes joka päivä. Laulamisen ja miesten käytön rajat määrään vain minä! (Niinkuin tuotakaan nyt olisi tapahtunut tai edes tarjolla.) Hei – tämä on minun lokini ja minä ihan itse teen täällä mitä vaan ja mellastankin, jos huvittaa. Muut saavat selittää ja korjata jäljet, jos siltä tuntuu. Jokainen lukee näitä jorinoita täysin omalla vastuullaan! Kommentointi on suotavaa ja jopa toivottavaa, lisäksi jokainen voi meilata suoraan ihan mitä haluaa – osoite on tuossa oikealla. Ei, en minä ole pahastunut enkä närkästynyt, kunhan vain kerron asioiden tilasta.

Ulkona näyttää oikein mukavalta, tänä aamuna ei enää tuule ja siellä suorastaan haisee kevätkesälle! Linnunpirhanat huutavat ja mesoavat – karmeeta kuulla. Malmilla kaikki siis paikallansa kuten aina eli hiljaista ja rauhallista *virn*.

--------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Nonnih, tuliha sitt eilisest kunno kissipäivä. Orja ku tuli himaa, sill oli karmee nälkä. Mä luulin, ett se rupee jo riipoo raakaa fisuu, ei nyt kuiteskaa. Se heitteli vihanneksei pataa, sipuloi ja haisupurveleit ja alko keitellä. Sitt se vast etti jääfisuu esill ja sulatti mulle yhen fileen melkee kokonaa. Njammmmmmmmmm, oli hyvääää! Kaikkin söin, juu. Yhtää ei jääny ja heekkuu oli. Nyt aamull oliki nii kronkeli olo, ett söin vaa pualet ensi kalkonist ja napikoitakii vähä tsiigasi. No kyll mä sitt hiffasin, ett eihä noit eilisii heekkui kummiskaa aamull tuu. Mutt aina sitä kandee kuiteski pummii, jos orja vaiks heltyis tai unohtais joskus ees jotai noist sen omituisist muka-periaatteist. Sill mitää periaatteit oikeestaa oo, kuha selittää toss vaa. Orja se on, munt varte tänne tehty – ett mä saisi safkaa, ovet avattais, kakat korjattais, joskus paijattais ja muuta - mutt vaa sillo, jos mä haluun. Nih kerta! No nyt se jää sitt oleen mun kans ja palveleen mua ainaki viikoks, mmmmm. Ihan parasta, me mennää goisii ain uudestaa aamusi ja ollaa kimpas ja kaikkee. Ja se saa tekee hyvei ruakii mulle-mulle-mulle, joo nii se saa tekee. Muute voi käydä vähä jossai, jos tua mulle kans jotai ja semmost. Saa tääll käydä viaraitki, jos ne on kivoi. Mä tarkistan senki aina, kummosii ihmisii tääll käy, jos ne meinaa on viarait. Tänää ei sitt tuu mitää fotoo, kaamera on viälkii lainass ja toi laitto ton sen yhe laatiko kuvan tonne ylös jo. Olkoo, se vähä näyttää mult toi katti. Jos se nyt mamin miälest näyttää multa, sitt se voi pitää sitä meges, muute ei. Joo, kyll se vähä näyttää, saa luvan.  Ai se kuva tuleeki sitt tähä, okei, okei...

Kaikki kavrut hei, nyt on perstai ja viikendi alkaa – pidetää kivaa!

----------------------------------

Vincent, uhoava ja sanavalmis sekä niin vaatimaton pikkukissa...

Päivän slogan: Kun tulet tienhaaraan, kulje siitä!

Päivän biisi: The Bear

Luettua: Cornelia Funke – Musteloitsu, jatkoa Mustesydämelle ja pitäisi olla siis trilogian toinen osa. Meggie haluaa myös kokea Mustemaailman, tavata keijut ja ruhtinaat. Pikku ongelma vain, ääneen luetut sanat veisivät hänet tarinaan, mutta eivät toisi takaisin... Tämä on pakko lukea vasta ensimmäisen osan jälkeen, muuten tähän ei oikein saa tolkkua. Mustesydämen olen lukenut niin kauan aikaa sitten, että täytyisi lainata sekin uudestaan. Eli suosittelen lempeän fantasian ystäville, kyllä tämä on omalla tavallaan hieno, mutta yksistään luettuna hieman sekava – taustat pitää tietää tai arvata. Eli en suosita yksistään luettavaksi. Sen sijaan suosittelen koko trilogiaa (?) kaikille fantasian kavereille! Elisabeth Peters – Krokotiili hiekkasärkällä, tästähän on vähän kohkattukin. No joo, minusta tämä on kuin Agatha Cristien elämänkertaa maustettuna sopivilla murhilla, rhomandiikalla ja traghedioilla. Aika mukavaa vanhahtavasti kerrottua, jo iäkkäämmän (!) leidin tekstiä. Kyllähän tämän luki, mutta ei tämä nyt niiiiin erikoinen ollut. Sopivaa kesälukemista dekkareiden ystäville, varsinkin jos pitää Egyptistä ja on ihastunut Christieen... eli ei paha, mutta ei nyt hirveästi hätkähdytäkään.

 

JOTKUT SANOVAT SITÄ LOMAKSI =b