Kas, minä olen nukkunut! Eilisen sikarankka puuhastelu tarjosi n. 5.5 h yöunet *odottelee taputuksia* eli nyt vaan ruksia taas seinään – niitä ei montaa nimittäin ole. Pitkät unet tekivät myös sen, että herätessä en tiennyt, mikä päivä on. Loma iski päähän, kuvittelin, että on työaamu, maanantai. Manasinkin jo hetken itsekseni, kunnes sisäistin sunnuntain pitkän tylsyyden multihuipentuman edessäni.
Ja heti ensimmäiseksi pyydän ANTEEKSI! Se mainitsemani juttu olikin jo torstain Hesarissa. Olen ääripahoillani! Tämä johtuu siitä, että Varastolla lehtiä ei aina edes näe samana päivänä, ainakaan me pikkuväki. Joten edellistä postausta lukeneet, se kipujuttu löytyy siis 14.5. Hesarin alkuosasta, lehden oik. puoleisen sivun yläosasta, neljällä palstalla, keskellä kehon kuva (ei siis kropan, kroppa on jotakin muuta..). Että jospa nyt sieltä sitten etsimään, ziitos ja andeks!
Toiseksi fibromyalgiasta sen verran, että tuossa oikealla sivupalkissa on hemmetin hyvä linkki, joka kannattaa lukea. Paljon muuta tietysti on myös, en jaksa linkittää. Kuukkeloikaa, oi toverit! Yksi asia tuli mieleen, joka on pakko kertoa eli jokaisen fibro on omanlaisensa. Kahta samanlaista (ainakaan täysin) on mahdoton löytää. Tosin yhdellä entisellä työtoverillani ja minulla oli oirehdinta melkein yksi-yhteen, joka oli hämmästys suuri. Tiedättekö muuten, miksi alkoholia ei suositella fibrootikoille? Vastaukseksi helposti tarjotaan yhteisvaikutusta mm. lääkityksen kanssa, fibron pahenemista jne. Mutta katin kontit, meidän molempien (siis em. työtoverin ja minun) oireet lähes katosivat vähäisellä alkomäärällä. Ei humalahakuisella edes. Ja siinähän se vaara ilmeisesti piilee... Lääkärit ja apteekit eivät olisi iloissansa, jos ihminen alkaisin ostella halpaa viiniä tai siideriä purkkien ja purnukoiden sijaan. Tämä ei muuten ole sama asia, kuin se, että kivun tunto häipyy humalassa. Fibrossa riittää pienempikin lasti. Totean siis, että pieni kännäys auttaa ja tuo syvän ja hyvän unen, kunhan ei nyt perseitä ollalleen temmo – silloin tulee vielä pahempi olo. Ei taitolaji eikä varmaan sovi kaikille ;D
Ja sitten itse asiaan eli älyttömien hommien vääntämiseen ja tukanleikkuuseen! Eilinen oli siis hemmetin puuhapitoinen päivä. Ensiksin – se stanan jätelava oli vain käynyt pihassa =O Ikinä tuollaista nähnyt tai kuullut. Sen verran pistäytynyt, että muutama ihminen oli roinaa sinne ehtinyt heittää. Kun lähdin n. klo 10, se ei ollut vielä tullut, palasimme klo 11.20, oli jo ehtinyt lähteä. Siellä nyt makoilee pieni kaappi, tv-taso, petari ja tuossa eteisessä mikro. Räyh – olisivat ilmoittaneet selkeästi, että se vain käväisee pihassa, olisin organisoinut tavarat vaikka keskelle kääpiöiden hiekkalaatikkoa aamun ajaksi!
Kirjasto se on aina sentään luotettava. Tosin kesäapu ei tuntenut minua, vielä *muahahaah*. Onneksi työkaverinsa oli paikalla ja sain varaukseni, ziitosta taas sekä pari alennuslippua, kiva! Vihannesaika on tullut, jeeee, jee-jee. Kun kävin tsioskin ja molemmat kaupat läpi valikoiden, sain oikein kunnollisen määrän apetta edukkaaseen hintaan. Tsioskista ostin ison pussin paprikaa jälleen 1 juurolla, samoin varsiselleriä ison nipun ja pussillisen isoja ruskeita herkkareita, mm. Kaikki tuo 1 juuro/pussi. Ai niin, pieniä retikoitakin jo oli – olivat vähän nahkeita, joten otin vain yhden, se maksoi kokonaista 33 senttiä ;D Muista kaupoista löytyi hyväkuntoista ja edukasta kesäkurmitsaa, normikurkkua 99 sentillä, salaattia, sipulia ja semmoista. Nyt on jo asiat hyvällä mallillansa siis kasvissyöjän *köh, siis melkein* mielestä! Ostin vielä savukalaa, kun Belgarionkin oli tulossa lounaalle, ei pahaa sekään.
Lounas koostui sitten uusista perunoista (no, uusi ja uusi), tzazikista, retikkaraasteesta, adjikasta, savukalasta, täytetyistä herkkareista. Alkupaloina oli pari lohipasteijaa (löytyi pakkasesta vielä). Jälkkäriksi myöhemmin kaffetta ja pari kohuked sekä taviskeksejä, koska Belgarion pitää niistä. Lounaan jälkeen alkoi sitten puuhastelu lähinnä viitakon parissa. Kyytiä saivat roikkikset, jotka katkottiin ja istutettiin välittömästi uudestaan. Jukka lähetettiin myös katkaistuna ja sentään kristallimaljakossa (ei käyttöä ja painaa tarpeeksi!) parvekkeelle ojennusleirille. Pari muuta viherikköä sai uudet ruukut ja mullat. Kuulostaa vähäiseltä, mutta hädin tuskin pysyin tolpillani tuon aamun retken ja ruuanlaiton, tiskauksen yms. jälkeen. Chilit sijoitin jo vähän aurinkoisempaan paikkaan – kohtuuhyvin on kasvu alkanut ja pari tunnustaa jo väriä eli sitä tummanpunaista lehdykköä on tulossa. Tingin myös muutaman pienen samettikukan ja istutin osan amppeliin – ei, älkää sanoko mitään, ne sopivat siihen! Osa joutui Tuijan jalkojen juureen täyttämään kissatilaa. Nyt parveke on niin kunnossa kuin minä sen saan ilman apuja. Jostakin pitäisi löytää pätkä mieluusti yksiväristä vahakangasta, pöydät ovat niin karmeat! En kyllä pidä niistä kankaistakaan, mutta pakko ne nyt vaan on hommata. Josko ensi viikolla?
Kaiken jälkeen iski väsy ja iso kipu, joka vei minut vartin päikkäreille ja lukemaan loppuillaksi sekä välillä vänisemään ääneen – sattui niin, niin... Vincent yritti keskiyön jälkeen märistä minut hereille. Suolsin kasaan hienostuneen kissakirouksen, jonka sinkosin suoraan hänelle. Sain nukkua sen jälkeen rauhassa, heheheeh. Minussa siis todella on Welhottaren vikaa. Taidan käydä uudelleen katsastamassa parveketta (ja tupakalla). Juu, keli on hieno ja on varmaan päivälläkin. Minua se ei ilahduta kuin korkeintaan viherkasvuston puolesta!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrvinka, kaiffat! Mä sainkii eile taas fisuliinii ja vähä heekkuu. Ja sitt Poika, sen Reppu ja Kone tuli käymää. Heti ku se sai kaikki purettuu, mä sijotun sen viakkuu vahtii. Pakkoha jonku sen kallit taravoit on vahtii, mä oon hirmusen hyvä vahtikissi, vaiks välill vähä kuarsinkii. Nii ni sain olla ihan siihe asti, ku Poika sitt lähti. Mmmm, oli mukava. Sain muute jotai lohtapiirastkii. Maiston vaa vähä. Ja sitt sain tavismuanaa, taas uutta meinaan. Ja niit kaakkei, ku ne kert oli loppu. Mami goisi hirmusest alkuillast ja mä olin ihan pirtee. Ku se sitt kävi jossai keskell yät, mä ehdoti, ett voitais vaiks leikkii tai syädä jotai tai semmost. Mä oli tosissaa ihan pirtsakkan. Eiks tolt taas päässy suust semmosii sanoi, ett ei kehtaa toistaa. Mäki menin nii änkäks, ett painuin takasi goisii. On se aika tiukkis välill, ku se semmoseks heittäytyy. Hrr, nii karmee kissakirous, ett pisti ihan pelottaan. Muute mä olin sitt partsill ja hirveest tsiigasi mitä noi väsää. Tuli vähä uus järjestys ja uusii vihreit. Tänää mä katton, mitä niist voi syädä ja mitä ei >o< Mä luulen, ett niit piänei ei voi, jotai se varotteli... uskoiskoha sitä?! Mä nyt jaksa skrivaa tai funtsiikkaa mitää, mä goisin vähä lisää nyt viälä. Orja ettii kuvan, joo...
Kliffaa partsipäivää kaikill – tai ikkunapäivää tai pihapäivää, semmost kaikkee kummiskii!
---------------------------------------
Vincent, karvatakamus, kirousten ensimmäinen kantaja.
Päivän slogan: Minulla on vain harvoja periaatteita ja niistäkin voin tarvittaessa jopa luopua.
Päivän biisi: Ride A White Swan
Luettua: Gaile Parkin – Kigalin kakkukauppa, nimi ja lyhyt sisältöselvitys erehdytti, tämä olikin positiivinen ylläri! Angel leipoo intohimoisesti upeita kakkuja ja selvittelee samalla muidenkin asiat kuntoon. Kirjassa käydään läpi monia tärkeitä yhteiskunnallisia asioita; tyttöjen ja naisten oikeus koulutukseen ja työhön, HIVin leviäminen ja sen estäminen, ympärileikkaukset, Afrikan maiden ns. pakkojaot, heimojen vahvuus ja leviäminen eri maihin, erilaiset uskomukset jne. Ja kaikki tämä salavihkaa lievän hömpän seassa. Huomasin pitäväni tästä – jos tällä on vähänkään vaikutusta tavallisen vakihömpän lukijoihin, erittäin tervetullut esikoinen! Suosittelen kaikille, lukekaa ihmeessä, vaikka ensin tuntuisikin vähän oudolta ,D Lisää myöhemmin tästä siellä toisaalla. Anneli Kivelä - Katajamäellä kuohuu, kotomaista peruskammohömppää, luetaan tumput kädessä. Ei anna mitään. Pois talosta, ei uudestaan kylään. Kira Poutanen – Rakkautta au lait. Ei jumankauta, vielä pahempaa paashaa. Tämä oli rimanalitus, kertakaikkiaan. Tämän kuskaan valmiiksi kassiin pois vietäväksi. Varoitus: Älkää koskeko edes tumput kädessä, vaatii nahkarukkasia ja/tai kunnon känniä. Luokaton! Miten nyt tämmöistä pääsikin mukaani tällä kertaa =O
Ihan vaan tiedoksi, että postauksen kirjoittaminen vei tosi paljon aikaa. Ei toki sisällön puolesta, vaan siksi, että koipia sattuu tosi pahasti enkä jaksaisi millään istua tässä kirjoittamassa, arrrrrrrrrrrrrrrrgh!
KIPEÄ, MUTTA SAIRAS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti