No niin, ensimmäinen varsinainen loma-aamu. Samanlainen kuin muutenkin, eihän tässä mitään. Heräsin stnanmoiseen käsisärkyyn, ei ollut hyvä enää mitenkään. Ylös, kaffetta, hyppyleippä ja mömelöt. Kissille kaakit ja kalkonia. Pähkäilyä, menisikö takaisin sänkyyn lukemaan ja myöhemmin nukahtaisi uudestaan... No, en kuitenkaan saa heti nukuttua, joten jonkunlainen pakkopäivitys ainakin on laadittava. Ei, en ole suunnitellut tänään tekeväni mitään. En ole edes varannut taksoa, joten turha edes kuvitella. Kai muistatte, että nopeat lähdöt eivät ole Iisalamen alaa. Jo ihan papereissa lukee, että jos tilaat auton ikäänkuin nyt, se tulee 10 – 40 min kuluttua. Haloo, siis 40 min kuluttua? Jos joku kaveri vaikka soittaisi, että juuri nyt olisi seuran tarvis (kuka kaveri muka?, no teoriassa), ei olisi mitään mahdollisuutta. Parasta olisi soittaa normitakso ja maksaa itse! On tämä kivaa, kun on mukavaa.
Minä olen suunnitellut tässä juomasession aloittamista, mutta ei oikein juotata, prle. Mikä siinä on, että kun olisi aikaa ja mahdollisuus, ei haluta. Kun ei niitä ole ja töissä kiirusta, jo olisi joku kaatamassa juomaa suoraan kitaan. Korkkaanhan minä ”loman” aikana, kevyt nollaus on toki tarpeen, enemmän kuin tarpeen. Voisi rypeä ja itkeä ihan luvan kanssa – kännissähän se on sallittua. Toisaalta tekisi mieli tänään tehdä monimutkaisempaa ja aikaa vievää ruokaa. Eivät nämä toki sulje pois toisiaan, mutta jos juon, juon. Että silleensä. On tässä ongelmaa pienelle päälle taas pohdittavaksi. Yönvanhaakin pitäisi hankkia jo etukäteen korjausta varten ja muuta. Auts, ongelma. Ja ihan yksin ajattelin poiketa tuossa keskustassakin. Belgarion ei ole kovin ilahtunut, jos ehdotan joissain rättikaupoissa käyntejä tms. Nyt olisi siihenkin tilaisuus. Toisaalta huvittaisi, toisaalta ei. Ne vahakangaspalat nyt olisi suotavaa kyllä hankkia nyt, kun siihen on tilaisuus.
Edelleen eilinen meni melkein makoillessa ja lukiessa. Koivet ovat vähän paremmat, eivät paljon. Jostain syystä vasempaa koipea vaivaa PF:n esiaste (jäks!) ja oikealla taas malleolin molemmat puolet ovat äärikipeät ja kosketusarat. Outoa. Mitä vettua minä olen tehnyt, että minua näin rangaistaan. Tai tiedänhän minä, armas Äiteeni erotessani Exästä kirjoitti kirjeen, jossa kertoi minua siitä rangaistavan... Olisikohan tuo ollut oikeassa *muahhahaah*, en myönnä mitään! Hän nimittäin oli jo itse eronnut sitä ennen, mutta minä olin tuolloin täysi-ikäinen. Asiaa ilmeisesti ratkaisevasti muutti se, että tein eron Exään Belgarionin ollessa alaikäinen. No, lestadiolaissukuhan siellä taustalla pilkistää. Että ihan tiedoksi vaan. Nyt odotan sitä kirkasta kruunua *tsihih*, juu en minä pilkkaa, mutta jos kerran ennustukset toteutuvat niin pitäisi tulla kärsiä, jolloin voi perustaa kärsäkaupan ja sen jälkeen tulee kirkas kruunu. Johan niillä tuloilla pitäisi voida jäädä työstä pois – vai mitä sanovat lukijat?
Tallinnan matkalle minusta ei tällä viikolla ole, lippu on kuitenkin voimassa vielä myöhemminkin. Josko sitten joskus. Ehkä. Tai sitten ei. Prle, kun pääsisi edes tuonne roskikselle ilman kipuja, saati sitten 300 m:n päähän keskustaan. Suuruudenhullu minä kuvittelee matkailevansa vielä jonnekin. Just joo, ei ole hulluja kielletty haaveilemasta sentään vielä. Sekin aika varmasti on edessä, ajatuspoliisit ovat jo liikkeellä ja foliopipoillakin on kova kysyntä. Tosissanihan minä, toki. *taittelee uutta foliopipoa*
Kirjapuutos tulee kyllä iskemään viimeistään huomenna, tod.näk. jo tänään. Ehkä olisi paras käydä asioilla huomenna ja roudata samalla mukaansa pino kirjoja. Juu, sen minä taidan tehdäkin. Sen jälkeen voisi sitten vähän juoda. Jep, suunnitelmahan tässä on selkeästi kehittymässä. Tänään vielä kun tekisi ison annoksen appelsiini-seesami –tofua, olisi apettakin muutamaksi päiväksi. Kylkeen vängertäisi kesäkurmitsasössön. Mmmm. Juu. Ei paha ajatus, kunhan muistan tämän vielä päivälläkin. Pari juttuakin pitäisi kirjoittaa, eiköhän nekin tässä päivän aikana. Kun lukeminen alkaa kyllästyttää eli kylki tulee kipeäksi makoillessa.
Eilen ei siis tullut tehtyä muuta järkevää kuin siirreltyä muutamia kasveja paremmille paikoille. Viitakko oli sen näköinen, että kaikki eivät saa tarpeeksi valoa. Pari kasvia vaihtoi paikkaansa, peikonlehti sai lisätuen ja muuta mukavaa. Näyttää ainakin hetken paremmalta, siis juuri nyt ;D Lisäksi nukuin suht ahkerasti eli aina väsyn yllättäessä pienet päikkärit. Miksi minä olen niin hyvä nukkumaan päivällä? Öisin ei sitten saa unta – ja tämä ei johdu päikkäreistä, koska niitä ei voi ottaa viikolla. Voi kun voisi edes tehdä etätöitä, jos nyt kerran on yleensä pakko tehdä töitä? No joo, tämä on retorinen kysymys, ratkaisematon ongelma. Näitä hommia ei nyt vaan tietoturvallisuussyistä voi tehdä kotioloissa, ikävä kyllä. Ja ei, minusta ei tule yrittäjää! Se on liian pelottavaa tässä iässä. Minä olen liian vanha kaikkeen.
Malmilla on jälleen kaunis aamu. Olimme seinänaapurin kanssa äsken samaan aikaan tupakalla, heillä on uusi vauva, joka pitää hereillä varmaankin vielä jonkun aikaa öisinkin. Lisäksi miespuolinen henkilö tekee vuorotöitä. Muuten mukavat naapurit nämä, en kertonutkaan, että asunnosta muutti taistelupari pois ja heidän poikansa avokkeineen jäi tähän vauvan synnyttyä. Ei kehno ratkaisu minusta, tuli vähän rauhallisempaa ja nuori pari sai heti kunnollisen asunnon, 3 h + k riittää heille pitkään. Reilua kaikin puolin.
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Tota joo, mä goisinki viime yän sitt basess. Oli vähä pakko, mami oli myrtsi. Sill tuli meinaa pyykkipäivä eile. Mä vähä mokasin nimittäi. Kävin toss laatikoll ja säntäsin sitt vetää hepuleit ja hyppäsin sänkyy ja aloin putsii itteeni, varsinki takamust. No siin sitt vähä lirahti viälä sänkyll ja peitoll ja sillee. Orja joutu riisuu koko sänky ja pukee uudestaa. Ei se sanonu ku kerra rumasti, mutt ku mä näin mitä se duunas, mä tajusin.... Ett oli parempi pysytellä pois nyt yks yä. Ei se sanonu ku kerra rumast, mutt ku mä tiän sen. Ett mä sitt goisin bases, goisin mä siäl välill muuteskii. Äske tulin iha muina kissoina pummii aamukalkonit ja sillee, nyt mä makoilen täss sänkyn kulmall ja tsiigaan, mitä orja skrivaa. Just, pakkoha se on kertoo noi kakkisjutut aina. En tajuu. Mä oon oikeesti kilti, mitä nyt vähä joskus jotai vahinkoi. Nytkää mus mitää vikaa oo, kuha vaa lähin laatikolt turha äkkii veks ja muuta. Mutt ei sen tarviis kyll kaikkee kertoo täälä! Vähäks noloo. Olin mä ilta-aurinkoss eile kuiteskii partsill tosi pitkää, mmmmm, se teki nannaa. Tänää toi lupas, jos se ettis jotai heekumpaa muanaa mulle. Loman kunniaks, se sano, höh. Senhä pitää hualehtii must kummiskii. No emmä voi sanoo ei tiäteskää, siäll on viäl mjunuaisiiki, mä tiän. Juu, ne käy, ja fisu, tipu ja jauhis, joooooooh! Mein kaamera on sitt koko viikon pois, ku se onki mamin tyäkaverill eikä se kerta mee töihi =O No, orja ettii jonku foto, nii välii oonks siin mä vai joku muu kissinka, kuha siin on jotai kliffaa.
Mä toivon kaikill tosi kliffaa viikkoo kans!
---------------------------------
Vincent, jos ei ole muuten pyykättävää – hän järjestää!
Päivän slogan: Minulla on omat mielipiteeni, turha yrittää käännyttää. Tosin olen myös hyvin myöntyväinen erilaisille asioille, joten aina kannattaa yrittää...
Päivän biisi: Huda huda!
Luettua: Ulla-Maija Paavilainen – Äkkilähtö, ärhäkkä tarina erilaisista todellisista äkkilähdöistä. Hanna on matkatoimistovirkailija, joka järjestää eksklusiivisia matkoja toiveiden mukaan ja tutustuu itsekin eri paikkoihin – kunnes suuri käsi käy ja firma ajetaan konkurssiin. Samana päivänä aviomies kertoo lähtevänsä ja tunnustaa olleensa jo 3 v. suhteissa thaileidin kanssa, heillä on myös yhteinen poika... Fyysisiä oireitakin on, lääkäri ei vain ota niitä todesta. Tytärkin antaa kuulua itsestään; entinen punkkari on rauhoittunut, löytänyt turkkilaisen poikaystävän ja odottaa lasta. Siinä onkin shokkia, ymmärrettävää ja selitettävää kerrakseen. Itse asiassa, tämä on kohtuuhyvä opus naisesta muutosten keskellä. Maailma murenee ympärillä, mutta on kuitenkin elettävä ja asioitakin olisi hoidettava. Ja Hanna selviää, kipeimmän kautta. Monet asiat löytävät ratkaisunsa ja vähempikin riittää. Suosittelen, hienoinen hömpän häivähdys leijuu mukana, mutta muutoin sen verran rankkoja aiheita, että pitää kyllä otteessaan loppuun asti. Luo Lingyuan – Kiinalainen delegaatio, aika mainio kertomus kiinalaisesta matkaoppaasta, joka on aikanaan muuttanut Saksaan opiskelemaan ja tekee keikkahommaa oppaana. Nyt hän saa rahakkaan keikan – pieni delegaatio tulee tutustumaan saksalaiseen rakentamiseen, mutta haluaa vierailla samalla myös Italiassa, Belgiassa ja Ranskassa, kaikki tämä 2 vkon sisällä. Ohjelma on siis tiukka ja osallistujat tietysti kaadereiden parhaimmistoa, vaikka nyky-Kiinasta puhutaankin. Mielenkiintoista kerrontaa matkalaisten välisistä suhteista, nopeasta aikataulusta ja kiinnostavista kohteista ,D Opas on helisemässä kerran jos toisenkin ja joutuu erikoisimpiin tilanteisiin mitä olla ja voi. Suosittelen tätäkin, kammottavan hauska ja todenoloinen kertomus "maamiehensä pettäneestä" ulkokiinalaisesta oppaasta, idän ja lännen kohtaamisesta sekä kulttuurieroista ja delegaatioista yleensä, missä tahansa. Nicholas Sparks – Valinta, niin sparksmaista hömppää taas, en suosittele, viekää pois. Ihan sama, mitä tämän kirjailijan jät.. ei kun siis tuotoksia lukee, ne ovat samanlaisia, vain ympäristö vaihtelee. Että näin, ush!
VIINA ON HYVÄÄ, KÄNNISSÄ ON KIVAA =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti