LUNTA KULMILLAAN ON RÄÄIKÄS TALVISÄÄ...

 

 

Nökötys ei ilmeisesti aio tänäänkään loppua. Grauh, Varastolle pitäisi kuitenkin päästä, teiden ja katujen auraamisesta ei juuri tietoakaan. No, ei muuta, mutta kun minulla ei olisi lupa seisoskella pitkään noiden koipisten kanssa – sanoi siis lääkäri, myös kirjallinen vahvistus asiasta on. Prletto. Lisäksi edelleen pelottaa, mitä on edessä kustannuspaikalla. Papereita pöydällä irrallaan, lokeroissa sekä vielä tungettuna hassusti mappien ja omien matskujeni päällä, kuten joidenkin tapana on hommansa piilotella. Pitäisi niitäkin taas vähän kouluttaa lisää...

 

Eilinen menikin vaan ketutuksen merkeissä! Ensinnäkin eräs e-lasku oli hävinnyt bittien helvettiin, ei, se ei ollut edes roskakorissa. Se oli vaan häipynyt, no laittamaan viestiä ja jollei sitä tänään tule, pitää soittaa perään. Ai että, on tämä yhtä hemmettiä. Lisäksi veronpalautus tuli ja melkein sitten menikin muutaman tilisiirron myötä. Ei haita, en minä sen varaan tietysti mitään laskenutkaan, kun aktiivisesti aina yritän unohtaa tällaiset asiat. No, kävihän se kuitenkin viikonlopun olemassa tilillä ihailtavana. Kaunishan tuo oli katsoa, sen hetken! Lisäksi ymmärtämätön ja kykenemätön laatii hyödytöntä eli vängersin neljä tekstiä tuonne toisaalle.

 

Muuten tietysti kunnostauduin ja laittelin juuresspydäriä kolmelle päivälle eli söin eilen ja riittää sitä evääksikin pariksi päiväksi. Kiittelen edelleen todella lähes ainoaa heräteostostani Iikkeassa – kunnon wokkipannua! Millä hemmetillä muutoin saisi tuommoisen määrän pilpottua tavaraa käristettyä kuumaksi lähes ilman rasvaa (vain pieni tilkka öljyä) sekä vielä maustettua ja sekoitettua kunnolla? Appeesta tuli taas erittäin hyvää. Koostumus muuttuu aina ostosten ja kausituotteiden mukaan; nyt mukana oli kolme keskikokoista punajuuresta, kuusi porganaa ja saman verran pieniä pottuja. Reilu pätkä purjoa sekä kolme ehtaa virolaista suolakurkkua pilpottuna. Lisäksi valkosipulia, hot currya, kuivattua tilliä, tandoori masalaa, vähän BBQ Hickory smoke –sekoitusta sekä tietysti obligatorinen tattiliemikuutio, joka muserretaan joukkoon lopuksi ja päälle heitetään pieni tippa vettä – sekoitetaan vielä kunnolla. Heitetään ensimmäinen satsi tulikuumana käkättimeen, muistetaan maustaa se vielä roiskauksella hapanimelää chilikastiketta. Jo vain pitää naisen tieltä pois... Ja maistuu muuten eväänäkin oikein hyvältä! *örps*

 

Onkin tässä tullut ensin syötyä kaikenlaista epäterveellistä ja sen jälkeen kärsittyä vatsanpuruista, pitää siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen! Vähän päiväevästä ja mieluusti vähemmän muonaa kerrallaan, sopii paremmin näin lääkityksen kanssakin. Se nimittäin ei sovi taas läheskään kaiken ruuan kanssa yhteen, mikä on myös huomattu.

 

Uniakin on katseltu, tuli mieleen eräs niistä. Olin meitin terveydenhoitajan luona ja yritin kiristää aikaa kunnon lääkärille. Kun hän ei sitä olisi minulle suonut, kävin käsiksi ja nipistin leidiä vasemmalla kädellä (siis siinä on melkoiset puristusvoimat ja terävät kynnet!), nipistin lujaa! Seurauksena oli jonkinlainen lääkäreiden pakkopaitameininki ja minut velvoitettiin (!) ilmoittautumaan vastaanotolla joka toinen päivä, että kuntoni voitaisiin tarkistaa (!). Voihan vee noita uniakin. Eivät nekään kannusta kauheasti menemään lekurille ja etsimään sitä oikeaa – ja minä nyt todella tarkoitan lekuria, joka jaksaisi EDES lukea koko sairauskertomukseni läpi... Argh, suututtaa!

 

 

 

 

No, Vinskillä on kissanpäivät. Hän sai loput hapukoorista nuollakseen ja sitä oli kohtuurunsaasti. Lisäksi kiltti minä annoin vähän maksapasteijaa ja muutakin heekkua nuista jämistä vielä. Että kissallakin oli juhlat, sano. Suklaatia en sentään antanut! Muuten Vinski yritti pungertaa minut laattialle nukkuessaan vieressäni – yhtäkkiä kissa alkoi venytellä selin minun selkääni ja minun oli pakko väistää aivan sängyn reunalle, ettei mussu olisi littaantunut. Hmph, ja sänky on sentään 140 cm leveä :D Pitäisi siihen nyt yhden akan ja pienehkön katin sentään mahtua.

 

Päivän slogan: Nälkä meil on aina vieraanamme, varsinkin jos syömme niitä toisten äitien laittamia valmisruokia!

 

Päivän biisi: Gabriel

  

Luettua: Herta Müller – Hengityskeinu, 17-vuotiaan romaniansaksalaisen kokemuksia työleirillä Neuvostoliitossa Stalinin ajalla, tämä kirja muuten sai Nöpelin. Ei ehkä syyttä. Erikoinen kertomus, erikoinen sisäinen asenne kertojaminällä. Sanat pelastavat nuoren, hänen sisäinen elämänsä ja mielikuvitus, nälkäenkelit, muistot. Suositan ja toisaalla lisää. Annika Sjögren – Kuin hiipuva hiillos, vaiettu totuus, jossa vaimo pahoinpitelee miestään. Lukuisat sattumat ajavat tilanteen varsin oudoksi, kun mukaan vielä liittyy vaimon tappo sekä hänen ystävättärensä katoaminen. Jo onkin joku pinteessä.. ja piina vain pahenee. Tykkäsin – erilainen dekkari ja trilleri, suositan! Bill Glegg – Nuoren addiktin omakuva, eräs kertomus narkkarista ja nimenomaan crackista. Ei paha, tosin tässäkin korostuu taas rahan mahti ja valta – tosin sekään ei siis estä koukkuuntumista, jolloin mikään ei enää riitä. Väittäisin suht todenmukaiseksi kuvaukseksi, kunhan muistatte mistä huumeesta on siis kysymys!!! Eoin Colfer – Artemis Fowl; Atlantiskompleksi. Tuota, alan vähän leipääntyä kuten ilmeisesti myös kirjoittaja. Ei enää ensimmäisten Artemisten veroinen... sorry. Tuija Lehtinen – Kolme miestä netissä. Auts, nimi ei kerro sitä, mitä minusta kirjalla olisi ehkä viihteellisestikin sanottavana. Lehtiseltä tällä kertaa tavallista mielenkiintoisempaa hömppää, voisin jopa suositella *wirn*, juu eli luin ja sanoisin jopa pitäväni tästä. Boris Hurtta – Valdemarin kirja, kaikki bibliofiili Rydbergin, aktikvariaatinpitäjän sekä apulais-Nissen seikkailut samoissa kansissa, mukana myös yksi ennen julkaisematon (muut julkaistu aik. Portissa). Ei paha, mutta kun on nämä kerran lukenut, ei niiiin hirveästi kutkuta saada näitä yksiin kansiin. Kuitenkin ihan kelpoisa opus herroja tuntemattomalle! Ja eihän tässä tietenkään ole vielä kaikki... ei toki, säästän teidät ja eräät muut tahot koko luettujen sarjalta jälleen kerran!

 

 

 

 

TAAS POLKA MENEE, JOS VAIN TAKSO TULEE – AINA VAAN JA JÄLLEEN!

 

 

 

 

 

 

 

 

VARASTON VIENON KUTSUN MA KUULEN...

 

Taas nököttää! Kohta hautaudun tänne kinoksiin. Mielenkiintoista. Mikään muu ei sitten olekaan mielenkiintoista. Saa taas ihmetellä, miten huomenna pääsee Varastolle ja kuinka prleesti sinne on kasattu tehtäviä. Argh. Ketuttaa.

 

Minä tahtoisin makoilla kotona, lueskella ja nukkua – silloin kun nukututtaa. Tänään on nukututtanut useampaan kertaan, ikävä kyllä ei yöllä. Että se siitä sitten taas, prle. Pitäisi ja pitäisi taas kaikenlaista. Ei, tämä ei kuulkaas sovi minulle!

 

Siksi saatte tyytyä tähän tynkärapoon. En juhli itsepäisyyspäivää niin kauan kuin maa on vielä EU:ssa ja käytössä on euro. Mitä helkkarin itsenäisyyttä se semmoinen on, kysyn vaan? Eikä varsin itsepäisyyttäkään! Että repikää siitä. Mieluummin muistelen vuoden 1918 tapahtumia, kansalaissodassa ollutta isoisää, isääni talvi- ja jatkosodassa jne. Hyvin sotainen perintö siis Welhottarella. Ei ihme, että minusta on tullut tällainen.

 

Pitäkää juhlanne, lounaanne jne. Meikä nauttii kapallisen juuresspydäriä ja vettä kera kipumömelöiden.

 

 

 

POLKA SE VAAN VIITSII VÄNISTÄ...

ITSEPÄISYYSPÄIVÄN AATTO - SE ON VAPAA =D

 

 

Huaah – nyt on söndaagi, jep. Ihanaa, vielä huominenkin vapaata – tästä stahanovilaistyöläinen tykkää kovasti *wirn*. Lyhyt viikko, normiviikko, lyhyt viikko.. ja tätä on aika pitkään tiedossa. Ei siis paha, ei yhtään. Tänään saakin rauhassa tekelehtiä sunnuntaipuuhia, huomenna sitten loppuja. Ei ole kiirettä, saa nukkua päikkäreitä ja lukea sekä kirjoittaa.

 

Eilinen meni ensin ihan kuulkaas sairastaessa, ihan vähäsen vaan. Ei, ei ollut krapula. En taaskaan muistanut, miten minun usein käy juodessani maitokaupan lomperoa. Siinä on jotain outoa, se saa vatsan melkoisen sekavaiseen kuntoon. Enkä ole yksin tämän vaivan kanssa, eräs malmilainen toveritar kertoi samasta ongelmasta. Eli kestän n. 3 – 5 tölkkiä / pulloa em. tavaraa. Jos menee yhtään enempi, olen seuraavana päivänä vessasta parhaiten tavoitettavissa. Juu, täällä saa puhua paskaa ja paskasta! Eli varpusparvi oli vieraana. No, tokeentuihan se siitä; mömelösatsi nassuun ja lepoa. Sitten Belga jo tulikin ja sain jopa vähän syötyä. Sen jälkeen olo jo parani kummasti ja illan mittaan sain syötyä vähän lisää. Jopa sukulaatia *hirn*!

 

Noitakekkereistä jäi nimittäin jopa ruokaa jäljelle :O Ainakin lohiseljanka teki kauppansa myös Belgalle, samoin hän kehuskeli Tipsanderin tekemää piirasta – me molemmat pidämme suolaisista piirakoista! Ja kun jälkkäriksi oli tarjolla leivaria sekä Shushun tuomaa sukulaatia, ei mikään enää ollut pahasti. Ilta meni kuitenkin vielä makoillessa, pientä puuhastellessa, koneen ääressä ja unta yrittäen. Nukkuminen oli vaihteeksi erittääin kehnoa. Onneksi voi tänään päivällä korjata.

 

Lupasin raportoida Noitien Huippukokouksesta, mutta oikeastaan ei siinä ole sen enempää kerrottavaa. Oikein mukavia ihmisiä, ruokaa ja juomaa, paljon puhetta ja kälätystä, vähän hoilaustakin (mutta hiljaa) sekä lisää puhetta. Kaikki olivat löytäneet kotoon kohtuuajoissa ja ilmeisesti hyvässä kuosissa. Minä en oikein saanut heti unta, juttelin vielä erään kaverini kanssa yönkähmeessä – siis hän se soitti minulle päin... Lopulta uni vei voiton ja uinuin Vinskin selän takana turvallisesti harmaaseen aamuun asti. Eikä edes ollut mitään sotkuja siivottavana, mikä on tässä residenssissä suorastaan outoa.

 

 

 

 

Pari juttua meni kokonaan ohi, palaan asiaan tod.näk. myöhemmin. Unohtui koko asia, kun oli niiiiiin paljon puhuttavaa! Ja kiitän myös saamastani opuksesta eli sain Simon’s Cat –kirjan *pus*. Belga ehti sen jo lukeakin sekä antoi kiittävän arvionsa. Hänestäkin se oli hauska. Lisäksi sininen kissiviini teki minulle kauppansa jo kokouksessa, mutta pullo sijoitetaan toki näkyvälle paikalle keittiöön. Ihan vaan Vinskin harmiksi, hän kun ei ole sininen! Eli vielä kerran, oli kivaa kun kaikki mukavat ihmiset tapasivat toisensa :D (Ehkä minä en sittenkään laske itseäni mukavaksi, mutta täytyyhän jonkun olla vastapainona, että muiden mukavuus ikäänkuin korostuu!) Eiköhän oteta uusiksi, mutta ei, ei ystävänpäivänä pinkkiin  pukeutuneena! Päivä kyllä käy, mutta jos tosiaan pukeutuisimme ihan muuten vaan. Tai Naistenpäivänä – yllättäen naisiksi? Sitäpaitsi, noitakalenterin mukaan juhlia kyllä riittää ihan joka kuukaudelle! Toisaalta,  täältä löytyy noidille tärkeimmät juhlittavat helposti!  

Eli mitäpäs tässä huono huokaa: ruokaa on kaapissa, kirjoja joka paikassa ja kotona suht lämmin. Mikäs tässä on aloitella aamua. Tempaisin jo aamukaffet ja –mömelöt, josko jo olisi vähän parempi olo. Eli kirjallisia harrasteita tässä pitäisi harjoittaa kovasti, mieluusti sekä tänään että huomenna. Eiköhän se siitä suju. Jos ei aamulla, virkistyn sitten illan myötä taas uudelleen ja toivon totisesti saavani taas jotakin aikaiseksi.

Ei, minulla ei taaskaan ole mitään järkeviä kannanottoja, päivän poliitiikkaan liittyviä pohdintoja eikä mitään muutakaan maailmaa liikuttavaa kerrottavaa. Kunhan kälätän omiani, siihen on teidän tyytyminen!

 

 

 

 

POLKA – SLEEPLESS IN MALMI!

 

 

 

 

 

KIITOS NELJÄLLE NOIDALLE - ONNISTUNUT HUIPPUKOKOUS!

Sorry, ystävät! Päivitys jäi näin myöhään ja on lyhyt. Asialla on syynsä eli Belga tuli ja sitten syötiin, käläteltiin ja puhuttiin asiaakin. Jestas, sain luottamustehtävän eli tarkistaa kandipumaakan kieliasun - olen ylpeä ja otettu! Lapseni luottaa minuun, no tuota, ainakin tässä asiassa.  Uhkasin punakynän käyvän kuni punakone, työksenihän minä tuota myös teen... saa kuulema käydäkin. Belgan kielitaito on hyvä, mutta tekee hassuja vihreitä välillä.

Niin, kiitos kaikille toverittarille eilisillasta! Oli oikein tosi mukavaa. Jopa sosiaalisuuteni kesti ihan loppuun asti.  Mukavaa oli saada kaikki kivat ihmiset kerralla kokoon! Tavataanko joskus toistekin... Ja mukavaa oli tietysti myös se, että jämiä jäi Belgallekin syötäväksi, jonka hän kiittäen myös mainitsi.

Ja ei, naapuritkaan eivät ole (ainakaan vielä!) ottaneet yhteyttä, joten ilmeisesti emme edes metakoineet liikaa. Eli ISO KIITOS vielä kaikille! Tämä on kovin ilokas vieläkin, vaikka vähän väsynyt ja vatsakipuinen.

Palaan asiaan huomenna tarkemmin, on pieniä hommia hoidettavana!

POLKA LEPÄÄ JA LUESKELEE, TEKEE PIENIÄ HOMMIA SIINÄ SIVUSSA SEKÄ ALOITTAA TAAS ALUSTA!

 

HUIPPUKOKOUSJÄRJESTELYJÄ JA KÄNÄTYSTÄ

 

 

Tulihan sitä eilen sitten puuhasteltua, kiitos vaan toverittarelle taas kyytimisestä. Aina on ilo saada kyyti!  Hassua vaan, että huomasin pitäväni lievää kiirettä ja raahaavani mukana kasseja joka paikassa, vaikka auto oli matkassa. Niin sitä tottuu tiettyihin asioihin. Sama juttu ruoka- ym. ostosten kanssa, eipä juuri ylimääräistä. No, myönnetään, ehkä ihan pari juttua. Mutta mukava kuitenkin tehdä ostoksia taksosta piittaamatta. Joulukuu on pitkä ja matkoja tarvitaan vielä, arvaan. En kuitenkaan ajatellut suunnata Iikkeaan ostamaan kuolleen eläimen nahkoja saati sitten tappelemaan niistä *wirn*. Olisi jonkunlaiset osaston syömingitkin tarjolla, ans kattoo sitten jaksuja tuolloin.

 

Aamupäivä siis hujahti kaupoilla. Vieraan lähdettyä purin vielä loput kassit, paketit sun muut härpäkkeet, tarkistin tietysti viestit ja nälkäkin alkoi ahdistella. Pilpoin taas ison fatillisen saladoa, oikein ison. Pari näkkäriä sen kanssa ja jo taas kelpasi. Ei kun imureeraamaan ainakin kursorisesti. Päälle kaffetta ja rivi tummaa sukulaatia. Kello olikin jo ruiskuaika, minulla oikeasti on suurinpiirteinen ruiskuaika, että hivukset ehtisivät kuivua ennen nukkumaanmenoa. Ei kun ruiskuun ja sen jälkeen taas alkoi oudosti nukuttaa kirjan ja kissan välissä. Aivan pienet horrosunet otin, en ainakaan tunnusta enempää!

 

Oudosti muuten tuokin vähä luuhaaminen ulkona ja liikenteessä sai taas aikaan kremppoja, koipia juilii ja venäytin jonkin lihaksen kyljestä. Tosin ostin jotain voidetta, jonka väitetään tepsivän lihas- ja nivelkipuihin sekä lämmittävän myös. Hinta oli pari juuroa, jos toimii, hyvä. Jos ei, käytetään sitten vaan koipirasvana muutoin. Sisältää jotain pirunjuurta... oikeaa termiä en jaksa etsiä. Tuoksu yrttinen ja mentholinen, tuntui kuin IcePoweria olisi levitellyt eli koostumus ja tuntu olivat vähän samaa. Tosin aika paljon laimennettuna. Lisärapoa tästäkin käytön myötä *muahahhaaaaaaah*!

 

Tänään pitäisi kerätä kasa roskia ja kuskata ne lehtien kanssa pois näkyvistä. Lisäksi täytyisi tyhjätä vähän pöytiä, että mahtuu edes syömään. Siis kun minähän muutin tänne sillä idealla, että ruokapöytä olisi oikeasti syömistä varten ja tarjoilu ihan keittiön puolelta. Tuota, niin... ei se ole koskaan tyhjillään. Sitä jotenkin vain kertyy kaikenlaista ns. tärkeää paperia ja tilpehööriä, jota pitää säilöä jossain näkösällä. Mikäs sen parempi paikka kuin pöytä. Että kyllä se nyt on siivottava, että edes lautaset saa siihen mahtumaan. Niin ja lasit kans, enkä tarkoita nyt niitä kahta paria silmäklaseja, jotka siinä majailevat jatkuvasti. Lisäksi pitäisi varmaan tehdä jotain ennakkovalmisteluja, keittää seljanka valmiiksi, ottaa leipiä sulamaan, tiskata juhlakalusto *tsihih* siis tämä tarkoittaaa lautasia! Sitten voikin jäädä odottamaan, milloin noitatoverit saapuvat. Pitäisiköhän tarkistaa, onko lähikapakissa tänään Åke Kara –ilta?

 

 

 

Olen kai minä kertonut? Tänään on Kolmen Noidan Kekkerit! Saattaapi olla, että illan mittaan joku päivittää jotakin johonkin, joku taas ei. Kukaan ei voi tietää ennakolta. Tarjolla on kuitenkin ruokaa, juomaa, sietämätöntä kälätystä sekä musiikkia useammasta laatikosta tarpeen ja toiveiden mukaan. Itse lupauduin laatimaan zakuskat sekä seljankan ja vähän jälkkäriä. Noitatoverit tuovat juomat sekä suolaista piirasta... Jokainen meistä saa siis itseään parempaa seuraa! Tarkoituksemme on myös pelastaa maailma ja ratkaista kaikki ongelmat, pikku juttu siis.  Harvoin sitä meikäläisellä on vieraita, saati sitten jopa kaksittain.  Oudoksuttaa, melkein jo pelottaa – osaanko minä enää edes käyttäytyä, olla sosiaalinen, keskustella henkeviä (eipäs naureta siellä!)? Rapotusta seuraa... joskus.

 

----------------------------------------

 

 

 

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat hei. Mä lähetän nyt terviisiä kaikill munst hualestuneill; kunnoss ollaa eikä orjakaa oo pirelly pahote eikä kurmuuttanu. Antanu nukkuukki sen viakus. Mutta päivisi orja on siäl duunis ropottaas tai muute vegs, nii ni toi makkari dörtsi on kines. Ja se munt kyll tympii  täpöll >o<  Mä oon muute salaa tsiigannu yht lokii, semmost siiliplokia ja tykästyny niihi iha äldest. Semmone liikkuvaine piikkityyny ois tosi kliffa kavru! (Vähän epäilen.. toim.huom. ovat ne kyllä minustakin aivan hurrrrrrrjan kauniita ja söpösiä shiilishiä. V:n kanssa asuessa meillähän oli lemmikkisiilejä, jotka asuivat tontilla. Ilta- tai aamuyöstä jos istui portailla, ne tulivat koko pesueena tervehtimään ja syömään kissanruokia. Antoivat rapsuttaa ja ottaa syliinkin, kun jaksoi olla rauhallinen. Mukavaa väkeä, kuten kurretkin, jotka asustivat lintupöntössä samalla tontilla. Höh, nyt tontilla on yksi omakotitalo ja yksi paritalo, pari neliötä nurmea ja omenapuu – eipä paljon enää ympäristöä kaunista ja tuskin siellä liikkuu muuta elävää kuin kiukkuisia ja turhaantuneita, velkaisia ihmisiä! *ilkeä wirn*) Nii, ett toi orja punki tohonkii sitt, just... no ei mull oo kyll mitää kertomistkaa. Mä vaan syän, makaan pattereill – se on muute täss uudes kämpäs tosi kliffaa, ett noi patterit o semmosii kissall sopivei. Ja sitt mä syän vähä lisää. Ja mami huutaa taas, jos mä käyn vääräs paikkaa asioill. No, nyt mä oon yrittäny olla oikee timmi kissa, ku mä kuulin, ett tulee semmone aika, ett kaikki saa lahjoi. Mä tahon kans?! Orjaaaaaah!

 

--------------------------------------- 

 

Selvä, selvä – juhlitaan tahi ei, mutta Vinski saa kyllä heekkupaketin! Lupaan ja vannon.

 

Päivän slogan: Nopeat syövät, hitaat eivät - minä juon joten saan olla rauhassa ja se siitä kilpailusta!

 

Päivän biisi: Season Of The Witch

  

Luettua: Camilla Läckberg – Perillinen, outo murha rauhallisella alueella. Jäljet johtavat II maailmansodan aikaisiin tapahtumiin, äidin käyttäytymiseen, tuolloiseen norjalaisvieraaseen ja natseihin... Ei paha, mutta jotakin epäuskottavaa tässä on. Ei oikein vakuuta siis, mutta käypäinen luettava muun puuttuessa. William S. Burroughs & Jack Kerouac – Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. Kavereista pitäville nautinto eli minä pidin ja suositan. Levotolta vaeltelua kaupungissa; naisia, viinaa, olutta, työnhakua... kaikkea elämään kuuluvaa sekä outoja uutisia. Toisaalta myös valmistautumista rikokseen ja sen tekemiseen. Lukekaa pois - mukava löytö. Unto Katajamäki – Vainaja verkossa. Eipä tämäkään ole hirveän vakuuttavaa; poliittisten kähmintöjen ja jätevesikysymysten ohessa vähän murhaa ja mökkeilyä sekä töitään tekevien poliisien mollaamista. Tunput käteen, odottelukirja. Selja Ahava – Eksyneen muistikirja, tykkäsin täpöllä ja suositan! En tiedä, miksi tämä vaikutti niin intensiivisesti... Anna elää monessa todellisuudessa ja kärsii muistihäiriöistä. Maailma on maaginen, joidenkin mielestä varmaan hölmökin. Kerronta vähän tempoilee, kuten Annan ajatukset ja elämäkin. Tod. hieno pienoisromaani – kannattaa lukea! Taneli Viljanen – Toisto, tuota, niin daideellista, että minä en oikein jaksanut ymmärtää, mitä tässä haettiin?! Joku varmasti pitää, minä oikein en. Lukukelpoinen, mutta ei tunnu jaksavan sanoa mitään :o Pirkko Arhippa – Kipunuora, Vera jää vähän sivuun ja Tiia hoitaa hommat kotiin. Kälmiä touhua yliopistolla, murhattu naistenmies ja arvostettu kulttuuritutkija – valmis soppa, joka hoituu aika kieronovelasti syyllisen löytämiseen. Hah, edes minä en arvannut tuota! Suositan, jos kestää kaiken ihmissuhteilun, jota tässä on roppakaupalla tarjolla.

 

Muistutan edelleen, että arvioni ovat todella subjektiivisia ja tämänhetkisen tuntemuksen perusteella kerrottuja – eivät siis mitään faktaa. Linkit vievät aina helpoiten löydettyihin kohteisiin, eivät ole mitenkään valikoituja. Näitä ei ole tarkoitettu varsinaisiksi arvosteluiksi, ne sijaitsevat toisaalla. Jos joku loukkaantuu, ei voi mitään. Makuja on monia ja kirjamakuja varsinkin! Mainittakoon kuitenkin, että eräs Lähellä Oleva Taho myös kiitteli arvostelujani ja käytti jopa tekstiäni lehdistötiedotteessa. Lisäksi Toinen Taho mainitsee minut kotisivuillaan ja olen kuulemma Naamatussakin *hmph*. Vähänkö oli ilokas olo.  Kovin olen siis vähään tyytyväinen minäkin.

 

 

 

POLKA – TÄNÄÄN KÄNISEN KÄNISÄ... EHKÄ!

 

 

POLKAN PUUHAPÄIVÄ ON... AIVAN VERRATON =b

 

 

Jospa tästä kehkeytyisi vielä jonkinlainen puuhapäivä? Eilinen meni ketuillensa – tai ei nyt ihan. Iltapäivään asti haahuilin, lueskelin, mätin pizzaa kitaani, keittelin kaffetta, haahuilin vähän lisää. Sitten iski taas outo pirkeys! Outoa, mutta kummallista: aloitin pyihkimällä pölyjä erinäisistä oudoista paikoista. Onneksi oli jo pimeää, joten kaikki ei varmasti näkynyt ja jälki on taatusti epätasaista, ettenkö siis sanoisi persoonallista. Viitakkoa piti vähän karsia ja pari isompaa vihreää kääntää vähäistä valoa kohti. Ainakin peikonlehti kasvaa näköjään tosi kieroon muistuttaen siten emoansa. Lisäksi vähän loppusijoittelin vaatteita kätevämpiin paikkoihin. Niin, tuota, muutostahan on siis melko täsmälleen 3 kk. Osa tavaroista ja tietyistä vaatteista vaan etsii edelleen paikkaansa (terveisiä sinne muuttopuuhien keskelle!).

 

Virkistys kulminoitui jälleen alkuillasta, jolloin innostuin kirjoittamaan ja samalla laittamaan taas eteenpäin pari juttua. Edelleen hyvin outoa... mistä tuollaisia kohtauksia saa? Lääkkeillä ei ainakaan ole mitään tekemistä asian kanssa, siis oikeasti ei ole! Ehkä minut on vain rakennettu niin, että joko heti aamusta tai sitten illasta. Päivä on työntekoa varten ja se näkyy myös kotoelossa. Ei se mitään, niin kauan kun jotakin tulee edes joskus tehtyä. *atsih* Nyt aivastuttaa, toivottavasti ei se kirottu lunssa iske meikäläiseen. Varastolla on liikkeellä lyhytkestoista lunssanpoikasta, joka on kaatanut väkeä jokusen päivän sairikselle. Ei, eih... minä en halua taas sairastaa lomalla, kuten lähes jokaisella lomalla on lopulta käynyt! Toivottavasti tämä on vain reaktio tuohon ulkoa hohkavaan viileyteen. Jossa on hyväkin puolensa, kone ja minä pysymme molemmat varsin kuosissa eli tuuletus pelaa, vaikka sitten ulkokautta!

 

 

 

 

Tänään Toveritar on luvannut tulla käymään, tuoda vielä yhdet bambusukat ja kyytiä minua hieman tuossa lähistöllä. Sukat ovat menossa työkaverille, joka on lievästi ekohenkinen luonnonystävä ja melkein vei minun sukkani, kun hetken sai niitä hiplata. Joten pyysin sitten toveritarta tuomaan hänelle omansa, toki sentään maksua vastaan ,D Edelleen mainostan nuita sukkia – ne pelastavat tämän talven, aivan varmasti. Eilen tein myös kauppalistoja *huokaus*. On käytävä postissa (yksi paketti noudettava), kirjastossa (kirjoja!), Karjaustalossa (harja-kihveli-yhdistelmä on edelleenkin risa ja uusi on tarpeen), parissa ruokakaupassa ja ehkä vielä muuallakin. On sellaista tavaraa, joka on äärettömän hankala yksin raahata taksoon, jos edes taksoon ottavat. En minä nyt mitään isoa ole ostamassa, mutta tarkoitan noin yleensä tilannetta, että perjantaisin olen noutanut kirjat ja ruokaa – paljon enempää en pysty yksin raahaamaan. Nyt voisin ehkä ostaa vähän jemmaan jotakin. No, katsotaan. Ei, en uskalla pelästyttää ketään etukäteen. Oikeasti, en minä mitään huonekaluja tms. ole raijjaamassa!

 

Illalla voisi vähän imureerata eilisen pölytyksen jäljiltä. Se tulisi kyllä tarpeeseen. Pakkoruiskussakin on käytävä, hrrrh. Pyykkiä en ala tänään käsittelemään, se voi hyvinkin jäädä viikonlopuksi. Iloisana yllärinä huomasin, että marjantai ei olekaan marjantai eli töihin mennäänkin vasta tirstaina. Hienoa, mikäs sen mukavampaa. Olin jotenkin aktiivisesti unohtanut tuon ylimääräisen vapaapäivän *huijaa itseään*.

 

Jahas, jospa kuitenkin toinen saavillinen kaffetta? Mömelöjen otto on säästettävä hiukan myöhempään, että pääsen liikkeelle. Pirulauta muuten, että lonkkia särkee – heräsin yöllä useampaan kertaan siihen, että voihkin taas ääneen näitä prleen kipuja. Nilkkoja juilii melkoisen lahjakkaasti myös, argh. No, kyllä kai se tästä...

 

 

 

 

POLKA YRITTÄÄ REIPASTUA – PAINO SANALLA YRITTÄÄ!

 

 

 

SE SYÖ, SE LUKEE, SE MAKAA - SEHÄN ON P O L K A !

 

 

Nyt leikitään, että ollaan lomalla *haukottelee*. Mistäkähän puuhasta sitä kuvittelisi aloittavansa, ihmettelen vaan. Ei taaskaan innosta mikään muu kuin lukeminen ja puuhastelu tässä koneen ääressä. Melkein sama olisi olla Var... ei, en sano tätä ääneen. En! Pahus, voivat vielä vaikka kutsua hätätöihin. Upo ei ollut nimittäin ohjeistanut väkeä sijaistamaan meikäläistä. Voipi olla melkoinen hässäkkä itsepäisyyspäivän jälkeen, nimittäin. Vajaa viikko ja moni on silloin lomalla. No, saapi ainakin väsätä rauhassa mitä sitten ikinä väsäileekin. On tämä omituista, nyt sitä jo huolehtii töihinpaluusta, ähh. Liian tunnollinen minä. Lupaan, että en enää ajattele koko asiaa.

 

Kävin eilen ViiVoanissa tuhluuttamassa rahoja ja ostamassa varastoon kassillisen tofua, mausteita ja muuta kivaa. Riittää ainakin vähäksi aikaa. Lisäksi kävin Itiksessä ostamassa shampoota, haisuja ja nassurasvaa. Nekin riittävät nyt aika pitkäksi aikaa. Nätisti tehty siis, jopa taksot pelittivät suht kohdallensa. Ei pahempia mokia, vain nouto Itiksestä oli myöhässä ja sekin oli Palmian syytä eli kuskille oli annettu 1 minuutti (siis yksi!) aikaa ehtiä 5 km:n päästä kohtauspaikalle. Eipähän se onnistu, joten palelin ja odottelin sekä sain aivan hemmetinmoiset koipi- ja selkäkrampit. Kaverikin jo huolestui, kun piti ääneen voihkia. Helpottihan se, kun autossa oli lämmin ja pääsi kunnolla istumaan. Mutta aika kushelvettiä nuo krampitkin – juujuu, syön magnesiumia, silti ne vaivaavat!

 

Illalla kotona oli ja on edelleen muuten viileää, ettenkö sanoisi melkein kylmä, hrrh. No, kotivaatteiden päälle talvitakki, se käy – ei haita. Patterit toimivat, ikkunat on tarkistettu. Edelleen tuo partsin oven kohtalo on avoin. Pakko varmaan tänään taas häiriköidä siitäkin, minusta se falskaa ja rajusti (sekä on edelleen yksilasinen!). Kylmässä tietysti myös syötiin kylmää, että tasapaino säilyisi eli pilpoin donarisaladoa ison kipollisen, keitin kaffet ja siinä se. Hyvin maistui, rivi tummaa sukulaatia tasapainotti tilannetta vielä oudosti. Sain jonkinlaisen virkistyskohtauksen ja tempaisin tekstiä pari liuskaa menemään samantien . Pelästyin oikein itsekin.

 

On se kumma, minulle ilmiselvästi sopisivat vajaat työpäivät tai vajaat työviikot. Olen ilmeisesti itsekin niin vajaa, että vain silloin saan jotakin aikaiseksi kotona. Sellaista, mitä on tullut siirrettyä ja kähnittyä. Lisäksi innostuin illalla lukemisen ohessa juutuupimaan eli kuuntelemaan ja katselemaan vanhoja konserttitaltiointeja Parhaista Piiseistä Ikinä – siis omasta mielestäni. Ei, en tuo niitä julki. Siitä seuraisi vain pilkkaa, ivaa ja kaikkea muuta ilkeää. Nautin siis toistekin omasta hyvästä seurastani ja omituisista mielijohteistani hypätä asiasta ja aikakaudesta toiseen. Valvoinkin kohtuumyöhään, ei se silti auttanut kehnoon unetukseen eikä särkyjen poistamiseen.

 

Nyt aamulla kyllä tietää taas olleensa reissussa. Heräsin hemmetinmoiseen juilimiseen ja särkyyn sekä kissan mekastukseen. Oli pakko nousta normipuuhiin eli riipiä aamupala ja kipumömelöt, ei tätä muuten kestä. Kissakin vaati aamupalaa ja laatikoiden putsausta sekä ulkoilua. Ulkoilua kesti vain pari minuuttia, sitten sisään ja patterin päälle lämmittelemään. Hmph, jos vain mahtuisin, kiipeäisin siihen viereen – alla lämmin patteri ja vieressä karvaturkki . Eikä uni nyt ihan heti taas tule, onneksi saa ottaa päikkäreitä.

 

 

 

 

Päivän slogan: Kokemus on sitä, että tietäisi kaikki vastaukset, mutta kukaan ei enää kysy.

 

Päivän biisi: Etsikää Asseri!

  

Luettua: Sanna Saarinen – Kuolema sanoo irti, no eivätpä ole leidin taidot paljon parantuneet. Edelleen lievää kökköyttä ja omien uskomusten tuputtamista, joka nyt ei vaan sovi hyviin dekkareihin, ei. Aihe on hyvä, eli lehtitalon yt-neuvottelujen aloittaminen. Rahaa on, mutta lisää halutaan! Toteutus siis ontuu aina vaan. Tunput käteen, odottelukirja. Weis & Hickman – Lohikäärmeen salaisuus, sarjan ties-mones osa. Miekka & kilpi –tarinaa asiaan vihkiintyneelle, sarjassaan kelpo opus. Niina Hakalahti – Aavasaksa, tästä pidin ja suositan! Kiltti Seppo hoitaa hommiaan buffetravintolassa ja kaveeraa Jonin kanssa sekä rakastaa kokkaamista. Sisko Sarita saapuu käymään Italiasta ja hänen elämänsä on vailla jotakin. Käytännön taidotkin puuttuvat . Pakkaa sekoittaa Sepon luona asunut tuttava, äiti-Marita jne. Saako ihminen olla kiltti ja elää yksinkertaista, mielekästä elämää, jos on itse siihen tyytyväinen? John Gurran – Agatha Christien salaiset muistikirjat, varoitan: vain Christien tuotantoa kohtuuhyvin tunteville. Minä pidin tästä taustoittamisesta ja muistiinpanoista, mutta ne tosiaan edellyttävät tärkeimpien dekkareiden tuntemista ja miksei myös leidin elämänkerran tai –kertojen lukemista. Kiva ylläri varmasti asiaan vielä paremmin perehtyneille, tuotteliaan leidin tuotannosta paljastuu erilaisia asioita. Suositan. Aatu Karri – Aarne 3, hurjaa ja hullua nuoruutta Vandaalla 1970-luvulla ilmeisesti? Olisi ollut ihan mukava lukea, mutta... ne prleen oikeinkirotusvihreät, oikoluvun puute ja epälooginen asiainkulku ja edelleen ne vihreät pistivät silmiin pahasti. Taitto kökköistä. Sisältöäkin olisi voinut vähän kehittää. Kahdet tunput käteen! Hartin James – Dave Grohl, Foo Fighters, Nirvana ja muita harharetkiä. Musiikin monialaihmeen elämää ensimmäisestä bändistä lähtien. Ei paha, musafriikille pakkokamaa. Minäkin tykkäsin ja säntäsin kuuntelemaan vähän lisää . Ian McEwan – Polte, Beard on professori, joka sai Nobelin... samalla hän on elosteleva, ruokaa rakastava vanha pukki, joka on skeptinen myös aurinkoenergian suhteen, kunnes tilanne oudosti kääntyy hänen puolelleen. Huijaten, valehdellen ja itseäänkin uskoen hän elää elämäänsä kuvitellen pelastavansa ihmiskunnan – mutta romahdus tulee, kun hän sitä vähiten odottaa. Kirjailijan tapaan terävän katkera satiiri ihmiskunnan suuresta ongelmasta ja sen ratkaisemattomuudesta. Suositan! Steve Turner – Inside The Beatles, tarinat laulujen takana. Sitä tämä vain on eli joka biisistä kerrotaan tekijä, kesto, millä albumilla se on, miten se on syntynyt ja mistä se kertoo... Tuota ja joo, vain friikeille. Suurimman osan näistä jutuista olen ainakin kuullut jo aikaisemmin, osa on erilaisia ja osa samoja – usko nyt sitten mihinkään. Tuotos on vähän hengetön luettelo, mukana muutamia hyviä kuvia, eivätkä nekään edes uusia. Eli tosiaan tämän voipi lainata tai ostaa hyvin-hyvin halvalla, mutta ei kannata mennä retkuun ja ostaa täydellä hinnalla, jollei ole Iso Fani  *varoittelee innokkaita*. Hiukan ylisanoja näyttää olevan nimittäin ilmoituksissa. Ja osa jäi tavan mukaan luettelematta, ihan joidenkin kiusaksi asti!

 

 

 

POLKA SYÖ, LEPUUTTAA, LUKEE JA TEKEE SITÄ KOKO PÄIVÄN!