Tulihan sitä eilen sitten puuhasteltua, kiitos vaan toverittarelle taas kyytimisestä. Aina on ilo saada kyyti! 
Aamupäivä siis hujahti kaupoilla. Vieraan lähdettyä purin vielä loput kassit, paketit sun muut härpäkkeet, tarkistin tietysti viestit ja nälkäkin alkoi ahdistella. Pilpoin taas ison fatillisen saladoa, oikein ison. Pari näkkäriä sen kanssa ja jo taas kelpasi. Ei kun imureeraamaan ainakin kursorisesti. Päälle kaffetta ja rivi tummaa sukulaatia. Kello olikin jo ruiskuaika, minulla oikeasti on suurinpiirteinen ruiskuaika, että hivukset ehtisivät kuivua ennen nukkumaanmenoa. Ei kun ruiskuun ja sen jälkeen taas alkoi oudosti nukuttaa kirjan ja kissan välissä. Aivan pienet horrosunet otin, en ainakaan tunnusta enempää!
Oudosti muuten tuokin vähä luuhaaminen ulkona ja liikenteessä sai taas aikaan kremppoja, koipia juilii ja venäytin jonkin lihaksen kyljestä. Tosin ostin jotain voidetta, jonka väitetään tepsivän lihas- ja nivelkipuihin sekä lämmittävän myös. Hinta oli pari juuroa, jos toimii, hyvä. Jos ei, käytetään sitten vaan koipirasvana muutoin. Sisältää jotain pirunjuurta... oikeaa termiä en jaksa etsiä. Tuoksu yrttinen ja mentholinen, tuntui kuin IcePoweria olisi levitellyt eli koostumus ja tuntu olivat vähän samaa. Tosin aika paljon laimennettuna. Lisärapoa tästäkin käytön myötä *muahahhaaaaaaah*!
Tänään pitäisi kerätä kasa roskia ja kuskata ne lehtien kanssa pois näkyvistä. Lisäksi täytyisi tyhjätä vähän pöytiä, että mahtuu edes syömään. Siis kun minähän muutin tänne sillä idealla, että ruokapöytä olisi oikeasti syömistä varten ja tarjoilu ihan keittiön puolelta. Tuota, niin... ei se ole koskaan tyhjillään. Sitä jotenkin vain kertyy kaikenlaista ns. tärkeää paperia ja tilpehööriä, jota pitää säilöä jossain näkösällä. Mikäs sen parempi paikka kuin pöytä. Että kyllä se nyt on siivottava, että edes lautaset saa siihen mahtumaan. Niin ja lasit kans, enkä tarkoita nyt niitä kahta paria silmäklaseja, jotka siinä majailevat jatkuvasti. Lisäksi pitäisi varmaan tehdä jotain ennakkovalmisteluja, keittää seljanka valmiiksi, ottaa leipiä sulamaan, tiskata juhlakalusto *tsihih* siis tämä tarkoittaaa lautasia! Sitten voikin jäädä odottamaan, milloin noitatoverit saapuvat. Pitäisiköhän tarkistaa, onko lähikapakissa tänään Åke Kara –ilta?
Olen kai minä kertonut? Tänään on Kolmen Noidan Kekkerit! Saattaapi olla, että illan mittaan joku päivittää jotakin johonkin, joku taas ei. Kukaan ei voi tietää ennakolta. Tarjolla on kuitenkin ruokaa, juomaa, sietämätöntä kälätystä sekä musiikkia useammasta laatikosta tarpeen ja toiveiden mukaan. Itse lupauduin laatimaan zakuskat sekä seljankan ja vähän jälkkäriä. Noitatoverit tuovat juomat sekä suolaista piirasta... Jokainen meistä saa siis itseään parempaa seuraa! Tarkoituksemme on myös pelastaa maailma ja ratkaista kaikki ongelmat, pikku juttu siis. 
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat hei. Mä lähetän nyt terviisiä kaikill munst hualestuneill; kunnoss ollaa eikä orjakaa oo pirelly pahote eikä kurmuuttanu. Antanu nukkuukki sen viakus. Mutta päivisi orja on siäl duunis ropottaas tai muute vegs, nii ni toi makkari dörtsi on kines. Ja se munt kyll tympii täpöll >o< Mä oon muute salaa tsiigannu yht lokii, semmost siiliplokia ja tykästyny niihi iha äldest. Semmone liikkuvaine piikkityyny ois tosi kliffa kavru! (Vähän epäilen.. toim.huom. ovat ne kyllä minustakin aivan hurrrrrrrjan kauniita ja söpösiä shiilishiä. V:n kanssa asuessa meillähän oli lemmikkisiilejä, jotka asuivat tontilla. Ilta- tai aamuyöstä jos istui portailla, ne tulivat koko pesueena tervehtimään ja syömään kissanruokia. Antoivat rapsuttaa ja ottaa syliinkin, kun jaksoi olla rauhallinen. Mukavaa väkeä, kuten kurretkin, jotka asustivat lintupöntössä samalla tontilla. Höh, nyt tontilla on yksi omakotitalo ja yksi paritalo, pari neliötä nurmea ja omenapuu – eipä paljon enää ympäristöä kaunista ja tuskin siellä liikkuu muuta elävää kuin kiukkuisia ja turhaantuneita, velkaisia ihmisiä! *ilkeä wirn*) Nii, ett toi orja punki tohonkii sitt, just... no ei mull oo kyll mitää kertomistkaa. Mä vaan syän, makaan pattereill – se on muute täss uudes kämpäs tosi kliffaa, ett noi patterit o semmosii kissall sopivei. Ja sitt mä syän vähä lisää. Ja mami huutaa taas, jos mä käyn vääräs paikkaa asioill. No, nyt mä oon yrittäny olla oikee timmi kissa, ku mä kuulin, ett tulee semmone aika, ett kaikki saa lahjoi. Mä tahon kans?! Orjaaaaaah!
Selvä, selvä – juhlitaan tahi ei, mutta Vinski saa kyllä heekkupaketin! Lupaan ja vannon.
Päivän slogan: Nopeat syövät, hitaat eivät - minä juon joten saan olla rauhassa ja se siitä kilpailusta!
Päivän biisi: Season Of The Witch
Luettua: Camilla Läckberg – Perillinen, outo murha rauhallisella alueella. Jäljet johtavat II maailmansodan aikaisiin tapahtumiin, äidin käyttäytymiseen, tuolloiseen norjalaisvieraaseen ja natseihin... Ei paha, mutta jotakin epäuskottavaa tässä on. Ei oikein vakuuta siis, mutta käypäinen luettava muun puuttuessa. William S. Burroughs & Jack Kerouac – Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. Kavereista pitäville nautinto eli minä pidin ja suositan. Levotolta vaeltelua kaupungissa; naisia, viinaa, olutta, työnhakua... kaikkea elämään kuuluvaa sekä outoja uutisia. Toisaalta myös valmistautumista rikokseen ja sen tekemiseen. Lukekaa pois - mukava löytö. Unto Katajamäki – Vainaja verkossa. Eipä tämäkään ole hirveän vakuuttavaa; poliittisten kähmintöjen ja jätevesikysymysten ohessa vähän murhaa ja mökkeilyä sekä töitään tekevien poliisien mollaamista. Tunput käteen, odottelukirja. Selja Ahava – Eksyneen muistikirja, tykkäsin täpöllä ja suositan! En tiedä, miksi tämä vaikutti niin intensiivisesti... Anna elää monessa todellisuudessa ja kärsii muistihäiriöistä. Maailma on maaginen, joidenkin mielestä varmaan hölmökin. Kerronta vähän tempoilee, kuten Annan ajatukset ja elämäkin. Tod. hieno pienoisromaani – kannattaa lukea! Taneli Viljanen – Toisto, tuota, niin daideellista, että minä en oikein jaksanut ymmärtää, mitä tässä haettiin?! Joku varmasti pitää, minä oikein en. Lukukelpoinen, mutta ei tunnu jaksavan sanoa mitään :o Pirkko Arhippa – Kipunuora, Vera jää vähän sivuun ja Tiia hoitaa hommat kotiin. Kälmiä touhua yliopistolla, murhattu naistenmies ja arvostettu kulttuuritutkija – valmis soppa, joka hoituu aika kieronovelasti syyllisen löytämiseen. Hah, edes minä en arvannut tuota! Suositan, jos kestää kaiken ihmissuhteilun, jota tässä on roppakaupalla tarjolla.
Muistutan edelleen, että arvioni ovat todella subjektiivisia ja tämänhetkisen tuntemuksen perusteella kerrottuja – eivät siis mitään faktaa. Linkit vievät aina helpoiten löydettyihin kohteisiin, eivät ole mitenkään valikoituja. Näitä ei ole tarkoitettu varsinaisiksi arvosteluiksi, ne sijaitsevat toisaalla. Jos joku loukkaantuu, ei voi mitään. Makuja on monia ja kirjamakuja varsinkin! Mainittakoon kuitenkin, että eräs Lähellä Oleva Taho myös kiitteli arvostelujani ja käytti jopa tekstiäni lehdistötiedotteessa. Lisäksi Toinen Taho mainitsee minut kotisivuillaan ja olen kuulemma Naamatussakin *hmph*. Vähänkö oli ilokas olo. 
POLKA – TÄNÄÄN KÄNISEN KÄNISÄ... EHKÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti