keskiviikko 1. joulukuuta 2010

SE SYÖ, SE LUKEE, SE MAKAA - SEHÄN ON P O L K A !


 


 


Nyt leikitään, että ollaan lomalla *haukottelee*. Mistäkähän puuhasta sitä kuvittelisi aloittavansa, ihmettelen vaan. Ei taaskaan innosta mikään muu kuin lukeminen ja puuhastelu tässä koneen ääressä. Melkein sama olisi olla Var... ei, en sano tätä ääneen. En! Pahus, voivat vielä vaikka kutsua hätätöihin. Upo ei ollut nimittäin ohjeistanut väkeä sijaistamaan meikäläistä. Voipi olla melkoinen hässäkkä itsepäisyyspäivän jälkeen, nimittäin. Vajaa viikko ja moni on silloin lomalla. No, saapi ainakin väsätä rauhassa mitä sitten ikinä väsäileekin. On tämä omituista, nyt sitä jo huolehtii töihinpaluusta, ähh. Liian tunnollinen minä. Lupaan, että en enää ajattele koko asiaa.


 


Kävin eilen ViiVoanissa tuhluuttamassa rahoja ja ostamassa varastoon kassillisen tofua, mausteita ja muuta kivaa. Riittää ainakin vähäksi aikaa. Lisäksi kävin Itiksessä ostamassa shampoota, haisuja ja nassurasvaa. Nekin riittävät nyt aika pitkäksi aikaa. Nätisti tehty siis, jopa taksot pelittivät suht kohdallensa. Ei pahempia mokia, vain nouto Itiksestä oli myöhässä ja sekin oli Palmian syytä eli kuskille oli annettu 1 minuutti (siis yksi!) aikaa ehtiä 5 km:n päästä kohtauspaikalle. Eipähän se onnistu, joten palelin ja odottelin sekä sain aivan hemmetinmoiset koipi- ja selkäkrampit. Kaverikin jo huolestui, kun piti ääneen voihkia. Helpottihan se, kun autossa oli lämmin ja pääsi kunnolla istumaan. Mutta aika kushelvettiä nuo krampitkin – juujuu, syön magnesiumia, silti ne vaivaavat!


 


Illalla kotona oli ja on edelleen muuten viileää, ettenkö sanoisi melkein kylmä, hrrh. No, kotivaatteiden päälle talvitakki, se käy – ei haita. Patterit toimivat, ikkunat on tarkistettu. Edelleen tuo partsin oven kohtalo on avoin. Pakko varmaan tänään taas häiriköidä siitäkin, minusta se falskaa ja rajusti (sekä on edelleen yksilasinen!). Kylmässä tietysti myös syötiin kylmää, että tasapaino säilyisi eli pilpoin donarisaladoa ison kipollisen, keitin kaffet ja siinä se. Hyvin maistui, rivi tummaa sukulaatia tasapainotti tilannetta vielä oudosti. Sain jonkinlaisen virkistyskohtauksen ja tempaisin tekstiä pari liuskaa menemään samantien Yllättynyt. Pelästyin oikein itsekin.


 


On se kumma, minulle ilmiselvästi sopisivat vajaat työpäivät tai vajaat työviikot. Olen ilmeisesti itsekin niin vajaa, että vain silloin saan jotakin aikaiseksi kotona. Sellaista, mitä on tullut siirrettyä ja kähnittyä. Lisäksi innostuin illalla lukemisen ohessa juutuupimaan eli kuuntelemaan ja katselemaan vanhoja konserttitaltiointeja Parhaista Piiseistä Ikinä – siis omasta mielestäni. Ei, en tuo niitä julki. Siitä seuraisi vain pilkkaa, ivaa ja kaikkea muuta ilkeää. Nautin siis toistekin omasta hyvästä seurastani ja omituisista mielijohteistani hypätä asiasta ja aikakaudesta toiseen. Valvoinkin kohtuumyöhään, ei se silti auttanut kehnoon unetukseen eikä särkyjen poistamiseen.


 


Nyt aamulla kyllä tietää taas olleensa reissussa. Heräsin hemmetinmoiseen juilimiseen ja särkyyn sekä kissan mekastukseen. Oli pakko nousta normipuuhiin eli riipiä aamupala ja kipumömelöt, ei tätä muuten kestä. Kissakin vaati aamupalaa ja laatikoiden putsausta sekä ulkoilua. Ulkoilua kesti vain pari minuuttia, sitten sisään ja patterin päälle lämmittelemään. Hmph, jos vain mahtuisin, kiipeäisin siihen viereen – alla lämmin patteri ja vieressä karvaturkki Silmänisku. Eikä uni nyt ihan heti taas tule, onneksi saa ottaa päikkäreitä.


 


 


 


 


Päivän slogan: Kokemus on sitä, että tietäisi kaikki vastaukset, mutta kukaan ei enää kysy.


 


Päivän biisi: Etsikää Asseri!


  


Luettua: Sanna Saarinen – Kuolema sanoo irti, no eivätpä ole leidin taidot paljon parantuneet. Edelleen lievää kökköyttä ja omien uskomusten tuputtamista, joka nyt ei vaan sovi hyviin dekkareihin, ei. Aihe on hyvä, eli lehtitalon yt-neuvottelujen aloittaminen. Rahaa on, mutta lisää halutaan! Toteutus siis ontuu aina vaan. Tunput käteen, odottelukirja. Weis & Hickman – Lohikäärmeen salaisuus, sarjan ties-mones osa. Miekka & kilpi –tarinaa asiaan vihkiintyneelle, sarjassaan kelpo opus. Niina Hakalahti – Aavasaksa, tästä pidin ja suositan! Kiltti Seppo hoitaa hommiaan buffetravintolassa ja kaveeraa Jonin kanssa sekä rakastaa kokkaamista. Sisko Sarita saapuu käymään Italiasta ja hänen elämänsä on vailla jotakin. Käytännön taidotkin puuttuvat Kieli ulkona. Pakkaa sekoittaa Sepon luona asunut tuttava, äiti-Marita jne. Saako ihminen olla kiltti ja elää yksinkertaista, mielekästä elämää, jos on itse siihen tyytyväinen? John Gurran – Agatha Christien salaiset muistikirjat, varoitan: vain Christien tuotantoa kohtuuhyvin tunteville. Minä pidin tästä taustoittamisesta ja muistiinpanoista, mutta ne tosiaan edellyttävät tärkeimpien dekkareiden tuntemista ja miksei myös leidin elämänkerran tai –kertojen lukemista. Kiva ylläri varmasti asiaan vielä paremmin perehtyneille, tuotteliaan leidin tuotannosta paljastuu erilaisia asioita. Suositan. Aatu Karri – Aarne 3, hurjaa ja hullua nuoruutta Vandaalla 1970-luvulla ilmeisesti? Olisi ollut ihan mukava lukea, mutta... ne prleen oikeinkirotusvihreät, oikoluvun puute ja epälooginen asiainkulku ja edelleen ne vihreät pistivät silmiin pahasti. Taitto kökköistä. Sisältöäkin olisi voinut vähän kehittää. Kahdet tunput käteen! Hartin James – Dave Grohl, Foo Fighters, Nirvana ja muita harharetkiä. Musiikin monialaihmeen elämää ensimmäisestä bändistä lähtien. Ei paha, musafriikille pakkokamaa. Minäkin tykkäsin ja säntäsin kuuntelemaan vähän lisää Cool. Ian McEwan – Polte, Beard on professori, joka sai Nobelin... samalla hän on elosteleva, ruokaa rakastava vanha pukki, joka on skeptinen myös aurinkoenergian suhteen, kunnes tilanne oudosti kääntyy hänen puolelleen. Huijaten, valehdellen ja itseäänkin uskoen hän elää elämäänsä kuvitellen pelastavansa ihmiskunnan – mutta romahdus tulee, kun hän sitä vähiten odottaa. Kirjailijan tapaan terävän katkera satiiri ihmiskunnan suuresta ongelmasta ja sen ratkaisemattomuudesta. Suositan! Steve Turner – Inside The Beatles, tarinat laulujen takana. Sitä tämä vain on eli joka biisistä kerrotaan tekijä, kesto, millä albumilla se on, miten se on syntynyt ja mistä se kertoo... Tuota ja joo, vain friikeille. Suurimman osan näistä jutuista olen ainakin kuullut jo aikaisemmin, osa on erilaisia ja osa samoja – usko nyt sitten mihinkään. Tuotos on vähän hengetön luettelo, mukana muutamia hyviä kuvia, eivätkä nekään edes uusia. Eli tosiaan tämän voipi lainata tai ostaa hyvin-hyvin halvalla, mutta ei kannata mennä retkuun ja ostaa täydellä hinnalla, jollei ole Iso Fani  *varoittelee innokkaita*. Hiukan ylisanoja näyttää olevan nimittäin ilmoituksissa. Ja osa jäi tavan mukaan luettelematta, ihan joidenkin kiusaksi asti!


 





 


 


POLKA SYÖ, LEPUUTTAA, LUKEE JA TEKEE SITÄ KOKO PÄIVÄN!


 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti