ON SE HYVÄ, ETTEI LEHMÄT LENNÄ...

 

 

En taaskaan voi mitenkään väittää olevani pirtsakka (vihaan koko sanaa) saati sitten aikaansaava tahi ”terve”, mitä ikinä sekään pitää sitten sisällään! Nukkumisesta ei vaan tule edelleenkään mitään, ei sitten millään. Melkoiset hiilihangot ym. kivat vempeleet ne herättävät meikäläisenkin keskellä yötä useampaan kertaan. Ensimmäisen kerran jo alle pari tuntia nukahtamisesta, kun yrittää vaihtaa asentoa. Että semmoista.... Ei tekisi mieli lähteä Thaimaaseen, perkele! Vieläkin vetuttaa tuo eilinen ehdotus. Olisi kaveri *vain mies voi olla niiiiiiiin taukki* voinut edes lukea sen postauksen ja miettiä hetken ennen kommenttiaan. No, tuolla mainostyylillä minusta saa vain vihamiehen. Aivan kuten vuodatuskin on saamassa noilla karmeilla bannereillaan!

 

Eli hyvin ei mene. Ei Varastollakaan. Aloin epäillä, että olen taas möhlinyt jotakin, kun ns. yleiskirje kävi käännähtämässä pöydälläni... Paljon mahdollista, kun valvoo ja joka paikkaa särkee, juilii jne. ei välttämättä ihan ensimmäisenä muista tarkistaa poikkeuksen poikkeusta ja sen alaviitteen petiittiä. Niin että, minun syykseni voipi laittaa aivan huoletta – ziitosta vaan.

 

Onneksi huomenna on vapaata. Voi ainakin nukkua uusiounet ja päikkäritkin, jos sattuisi maistumaan. Epäilen, että maistuu. Yleensä vapaalla hyvinkin näin käy. Mitään erityisheekkuja en ole varannut, ihan normimuonalla mennään. Sitten onkin taas perstai ja normipäivä joka tavoin.

 

Jee, tänään ei sentään tarvitse lähteä kaupoille. Kävin eilen himppasen hamstraamassa Serkuissa leipää ja sukulaatia sekä juustoa. Ihan Belgaa varten vaan, hjuu. Belgalla on synttärit ja täytyyhän lapsen saada silloin jotakin kivaa. Ostin sitten paria plaatua suklaata, nektaria, juustoa, keksejä, kuivahetelmiä... olikos vielä jotain ,D No, en minä muuta. Tiedän vaan, että opiskelija ilahtuu, koska hän ei tällaisiin budjetoi kuitenkaan. Ja minä tietysti huolissani, ettei vaan keripukki iskisi...

 

Jotakin iloisaakin aina välillä, kun Toverittaret muistavat wanhaa – Toveritar T. miehineen poikkesi illalla. Sain vekotin & toisen vekotin, jotka yhdessä toimivat jännällä tavalla :O Älkää kysykö enempää, en kerro kuitenkaan. Kirjopyykki siirretäänkin siis viikolla *muahahaaaaaaaaaaaaaah*! Lisäksi sain ihanaa sukulaatia, enpäs olekaan syönyt sitä *ristii sormiaan*, uppevan ovi / kirjatuen ja kissi sai vielä oikeaa kissimaitoa .D  Minä kiitän ja niiaan, Vinski mouruaa lisää heekkumaitova! *pushalit sinne*

 

Mutta edelleenkin postaukseni pysyy mallina maltillinen. Ei jaksa, täytyy saada kipumömelöt ja vaffat kaffet sekä pari tuntia omaa aikaa ennen lähtöä Varastolle. Sinä aikana mömelöt ehtivät vaikuttaa ja saan tosiaan vaatteetkin päälleni. Argh. Milloinkahan saan varattua ajan sille uudelle omisarvikselle? Ei vaan jaksa – sitäkään vähää. Prleen saamatoinen akka, fyi fan vilken fasan.

 

 

 

 

POLKA SE VAAN ON SAAMATON JA HALUTON EDELLEEN!

 

 

 

 

EI TÄSTÄKÄÄN VUODESTA TULE YHTÄÄN MITÄÄN!

 

 

Nyt täytyy myöntää, että olen erittäin väsy, raihnainen ja apea. Sen lisäksi kone väittää, että troijalainen hyökkäilee. No, torjuttu on. Mutta kun tämä prle edelleen myös tilttailee. Kohta voipi olla uuden masiiinan ostokin edessä. Voihan vee!

 

Mikään ei ole hyvin. Väsyttää sikana, mutta ei saa unta eikä nukuttua tarpeeksi. Koipia ja oikeastaan koko akkaa juilii joka paikasta niin, että tekisi mieli vain käpertyä tuonne peittojen, tyynyjen ja muiden väliin koloseen viettämään aikaa. Semmoisessa puolihorteessa, johon nyt juuri-ja-juuri saa yllettyä.

 

Työnteko ei huvita, yhtä kärsimystä sekin. Ei jaksa ajatella. Särkee. On nälkä. Ei ole hyvää ruokaa ja jos onkin, sitä ei saisi syödä. Voi prle, kun pääsisi sellaiseen normiarkiputkeen, ettei erota päiviä toisistaan. Vetuttaa nuo j-koristeet sun muut härpäkkeet, jotka pirullisesti ilkkuvat joka paikassa. Sekä ihmiset, jotka tulevat raikkaana parin-kolmen viikon lomilta; kuka missäkin matkanneena kysellen ja udellen asioita. Olen erittäin epäsosiaalisella tuulella eli erittäin krantusti puhuteltava Welhotar tällä kertaa.

 

Oikeasti, onkohan ilmoihin tulossa taas isompi muutos? Säryt ovat pahempia kuin aikoihin...

 

Lisää mömelöitä, muuten en saa edes vaatteita päälleni. Kaffetta, että saan edes mömelöt alas. Äkkiä!

 

 

 

 

POLKA, ERITTÄIN LAMAANTUNUT JA ÄRSYKEALTIS!

 

UUSI MAANANTAI - VANHAT KETUTUKSET

 

 

 

Joka maanantai sama juttu, nyt jostakin syystä aivan erityisesti: ketuttaa, ketuttaa oikein pahasti. Onneksi ei ole ketään, jolle kiukuta. Aivan varmasti olisin nyt pers.kohtaisesti aika kestämätöntä seuraa. Ei ole minun päiväni, ilmeisesti. Mikään ei huvita, innosta tai aiheuta mitään muutakaan positiivista eloa tänne päin.

 

Varastolla odotettavissa vain töitä. Leidi, jonka piti siirtyä osastolle, onkin lomalla tämän viikon (juu, se alkoi siis heti). Eli normiviikko tulossa. Onneksi sentään torjantai on vapaata! Voisi vaikka kietaista minihuikat keksiviikkoiltana, jos siltä tuntuu. Ja nyt kyllä tuntuu... Upon kanssa on kehityskeskustelu (mrh, sekin vielä) varattu loppukuun puolelle. Siinä ei mikään taaskaan muutu, senhän minä jo tiedän. Eli tod.näk. läpihuutojuttu.

 

Ei, en ole myöskään saanut mitään järkevää tai näkyvää aikaiseksi kotona. Ainoastaan normipuuhat eli pakollinen siivous, eväksien laitto 2 – 3 päiväksi sekä pakkoruisku. Siinähän sitä, aivan tarpeeksi. Onneksi sain jonkun verran nukuttua kuitenkin viikonlopun aikana ja myös lepuutettua vähäsen koipia. Ne eivät oikein ole vieläkään tokeentuneet erilaisista ylimääräisistä ja huonoihin päiviin ajoitetuista  retkistä tuossa väliviikoilla.

 

Jos joku ei sitä usko, päivät muuten ovat aivan selkeästi pidentyneet! Residenssissäni sen huomaa erinomaisen hyvin, koska kaihtimet täytyy laittaa kiinni ihan pikkisen myöhemmin vähän väliä. Että kyllä kai sitä valoa kohti ollaan menossa – kai. Onko siitä sitten mitään iloa, tod.näk. ei. Sitten alkaa taas ottaa päähän tämä residenssin kunto ja muut semmoiset. Hmph. Antaapas olla sitten taas tämänkin jutun.

 

Ja sitten vielä semmoinen pikku juttu, että en todellakaan tule käyttämään ainoatakaan, en siis yhtään ainoaa palvelua, joita tämä prleen Vuodatus mainostaa täällä lokissani tahi muiden lokeissa, prle! Se on ainakin tasavarma juttu. En vaan jaksa siirtää lokiraasuani muuallekaan. Ei jaksu, ei. Ei ainakaan nyt.

 

Ei, minä en keksi mitään järkevää sepusteltavaa tänään. Ehkä minä vain menen riipimään mömelöni sekä keittämään erityisvaffat kaffet. Jospa se siitä...

 

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Oveni yläpuolella on huoneentaulu, jossa lukee ”Ken tästä käy, saa kaiken itsetunnon heittää!”

 

Päivän biisi: Hän on täällä tänään!

  

Luettua: Juha Vuorinen – Helmiä hanurista. Sitä nämä totta vieköön ovatkin, vaikka olisi lukenut osan aikaisemminkin muissa yhteyksissä. Hulvatonta tarinaa, kuten Vuoriselta aina. Suositan, ei tosikoille! Marilyn Kaye – Valitut 2. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Erityislahjakkaiden nuorien koulutus ja seikkailut jatkuvat... mmm... vähän överiksi menee edelleen, mutta onhan tämä eräs vaihtoehto. Varhaisteinareille lukuhinkuisille varmaan ihan sopivaa. Lievästi moralisoiva ote ei haitanne... Hanna Isoaho – Rebekka. Alku lupaa enemmän eli leidi on psykiatrilla valittamassa siitä, että hän palaa entiseen elämäänsä toisessa ajassa. Sitten siirtyy sinne kokonaan. Ja tässä alkaa mennä överiksi, ei toimi, ei kanna. Liikaa epäuskottavuuksia, ei edes kummittelut sun muut tarinat muuta kuin säälivästi naurata. Valitan. Arto Kuivanen – Ei minulle mitään, tämä olikin sitten viikon omakustanteista paras eli miten turvallinen elämä äkkiä muuttuukin aivan muuksi. Tapahtuma sinänsä on uskomaton, mutta kertomus ja taito sijoittaa sanansa pitävät tämän kirjan raiteilla. Hupittavaa ja osin jännäriäkin. Aivan pikkuisen siis ylilyöntiä, mutta toimii. Tarmo Pyykkönen – Tummanpunaista sadetta. Kaukana tulevaisuudessa alkavat miehetkin saada omanlaisensa vuodot eräällä alueella, ilmeisesti tehtaan päästöjen eli hormonien vaikutuksesta .D Tästähän ei hyvää seuraa missään mielessä vaan lähinnä omalaatuisia mielenilmauksia, erinäisten tarvikkeiden kehittelyä jne. Kelpoisa muuten ja toimiikin, mutta... jokin vähän tökkii? Mikä lie – ehkä tässä nyt tölvitään feminismiä turhan paljon. Nella Koskell – Kiroukseen sidotut, omanlaistaan kauhua ja fantasiaa. Sekaisin afrikkalaista tarinaa ja kotomaan maaseutua. Peto vaanii, Olio tappaa ja vie valtaansa. Suvun kirous ja kaikki. Kun tähän vielä sotketaan teinari- ja aikuisromansseja, on soppa valmis eikä kovin maistuva. Ei täytä fantasian eikä kauhun kriteereitä! Sorry vaan, liian kökköisä ja sotkuinen vyyhti. Barger & Zimmermanit – Hell’s Angel; Sonny Bargerin elämä ja The Hell’s Angelc Motorcycle Club. Periaatteet Helvetin enkeleistä, perustaminen, tyypilliset piirteet sekä varsinkin Bargerin oma elämä. Minä nyt tietysti pidin ja suosittelen muillekin. Tämä oli kyllä jo toista kertaa lukusessa, koska ensimmäisen kerran oli pikalainana ja halusin tarkistaa vielä pari asiaa. Eli kestää hyvin toisenkin lukemisen – ei ehkä herkkähermoisille ja laillisuuden nimeen vannoville, sen verran rankkaa osa tekstiä ainakin on!

 

 

 

 

KETTUUNTUNEENA LÄHTEE JA VÄSYNEENÄ PALAA, SIINÄ KOKO ELÄMÄ!

 

 

IHMETTELYÄ VIIME VUODESTA – JA ARVONNAN VOITTAJAT!

 

Jotkut näemmä tekivät jo eilen tiliä viime vuodesta. Ehkä ei olisi kannattanut (tai en tiedä), siitähän jäi puuttumaan vielä kaikki eilisillan eli ns. juhlinnan mahdollisesti pitkäaikaisetkin vaikutukset saati sitten seuraumukset ,) Minä muuten vihaan juhlia! Jos tässä jotakin summaisin. Omalla tavallani.

Ei nyt mukavaa, mutta siihen viittaavaa:

- osa-aikaeläke hyväksytty (joo, vuodeksi ja kuntoutustukena eli voidaan lopettaakin... ei siis niin hyvää, etteikö siinä olisi jotakin kälmiä takana)

- taksot ovat kulkeneet himppasen luotettavammin (liekö syynä tällainen "talvi")

- olen netissä tutustunut muutamaankin mukavaan ihmiseen, siis vain netissä ,)

- olen kovasti yrittänyt käyttää kaksi ylimääräistä vapaapäivää järkevästi (ei ole vielä ainakaan onnistunut)

- olen tavannut pari ihmistä, joita ehkä voisi kutsua ystäviksi (mutta minua ihmetyttää, ajattelevatko he samalla tavalla – antisosiaalisuus nostaa näköjään taas päätään)

Epistä kaikin puolin tai ainakin jotenkin negatiivista:

- osa-aikaeläkkeen määräaikaisuus (kts. selitys tuossa yläpuolella)

- vieläkään ei ole täysin selvää, mikä minua oikeasti vaivaa (mutta kun spinaalistenoosi diagnosoitiin, ei muulla olekaan väliä – se oli se käytännön näyttö ja kaikkihan johtuu siitä *voi noita lekureita*)

- en vieläkään ymmärrä ihmisiä, siksi minusta tulee aina vain antisosiaalisempi

- en ole päässyt käymään missään, missä olisin halunnut käydä (ei ystäviä avustamassa, tarvitaan nimittäin joku avittamaan, mahdollisesti kuskaamaan jne.)

- lääkitykset eivät vain toimi, joskus hetkellisesti löydän oikean yhdistelmän, mutta seuraavana päivänä se sama ei ehkä pelaakaan...

- nukkuminen on ollut kohta viimeiset 6 – 7 v. yhtä kushemmettiä

Joo, pientähän tämä, tietty – kaikkien mielestä! Eli minä vain kuvittelen olevani sairas (tai olen sairas vain päästäni, kuten jotkut lekurit selkeästi ajattelevat). Mistä hemmetistä nuo saatanalliset kivut sitten oikein mahtavatkaan tulla. Ehkä en siis kirjoita sen enempää. Ei paljoakaan positiivista, ei nyt muuta kuin tämä perusnegatiivisuus eli asiat, joista märisen ja vänisen muutenkin jatkuvasti. Toivon ainoastaan kahta asiaa: Että saisi toimivan lääkityksen, joka veisi kivut. Saisi nukkua yönsä heräämättä kertaakaan. Ei tuo paljon ole, ei. Mutta kohottaisi elämänlaatua aivan uudenlaisiin sfääreihin. En ole siis käynyt ulkona, en edes kaffella, kylässä, matkoilla Hakaniemeä kaueampana tms. vuosikausiin. Olen hoitanut vain aivan pakolliset menot. Nimittäin kipeänä (kun särkee, sattuu ja vatsaan koskee) on vaikea seurustella hauskasti kenenkään kanssa, sanailla hilpeästi eikä pysty ottamaan edes kuppia. Eli ei minusta saa hupaisaa seuraa kuin masokisti! Wau, siinäpä muuten idea. Taidankin laittaa ilmoituksen johonkin S/M-palstalle, kyllä minä sen verran sadistia pystyn leikkimään :D Olisinkohan minä tarpeeksi uskottava *miettii ankarasti*?

No, se siitä eli eipähän ole mitään uutta kerrottavaa tässäkään elossa. En ole juhlinut tätä vuoden vaihtumistakaan. Mitä hemmetin juhlimista siinä oikein on, numerot vain vaihtuvat. Höh, olisi sen sijaan suotavaa MUISTAA se, että ne numerot todella ovat vaihtuneet. Mitä välii... inhottaa taas tuo pihan roska-paskaisuus ja eilinen saakelinmoinen mekkalointi, joka jatkui aamuyölle. En saanut niitä vähäisiäkään unia, jotka kovasti olisivat olleet tarpeen.

Siksi kulutinkin Vinskin kanssa aikaa ja laadimme pienet lappuset, joihin kirjoitettiin jokaisen osallistujan nimi tai nicki. Sitten laput kerättiin kekoon, päälle heitettiin tasaisesti vähän pienittyjä kissaraksuja ja ne laput, jotka Vinski The Great Leader ensimmäiseksi tassullaan kampesi pinosta, ovat voittajia. (Tähän rumpujen pärinää, hurraa-huutoja ja yleistä mekkalaa).

Haluamansa kirjan ovat voittaneet seuraavat osallistujat: PP (joka oli esimerkki esimerkistä ja siis myös voittaja!), Salka sekä Neljän riiviön äiti.

Koska kirjoja on aika paljon, päätettiin kissin kanssa arpoa vielä Vinskin valitsema ehdokas (se oli se lappu, joka Vinski käsitteli eniten, mutta ei jostain syystä ensimmäisenä). Eli Vinskin Suosikki-Ihminen Blögistäniässä on: Ansku :)

Todettakoon vielä kerran, että arvontaa EI ole manipuloitu enkä minäkään tunnista edes kaikkia voittaneita :D Jospa kaikki voisivat laittaa oikean nimensä ja postiosoitteensa meiliini polgara.welhotar kanelipullatähän gmail.com, niin laitan jokaiselle viestiä kirjoista! Onnea voittajille ja mukava, että osallistujia oli näinkin paljon :) Ehkä minä tempaisen saman asian tiimoilta toistekin... pysykää siis linjoilla! Oikein mukava nähdä, että tälläkin blögillä on kovastikin erilaisia lukijoita ja seuraajia, onnekas minä! ;D

Ja mitäpä tässä sen erikoisempaa kuin normaalit päivän puuhat: kursorinen imureeraus, pakkoruisku, taksojen telliminen, evästen laadinta kolmeksi päiväksi, jotakin muonaa lounaaksi ja sitten vain lukemista lisää.

Ähh, Varastopäivät alkavat. Onneksi heti huomenna on omisarvis ja minulla on jälleen painavaa asiaa lääkkeistä ja resepteistä sekä parista muustakin jutusta. Lisäksi näiden kolmen päivän jälkeen jään 1.5 viikoksi lomalle. Juu, ei paha. Toivon, että sen aikana saisi hoidettua ainakin kaksi asiaa, joihin kyllä tarvitaan apua. *hmph, taas – eikö tämä stanan laiska ämmä saa mitään hoidettua itseksensä*...

No, ei tästä tämän enempää! On vaan oikeasti veemäistä ihan aina joutua pyytelemään apuja sieltä tai täältä. Minä suorastaan inhoan sitä, en voi sille mitään. Ja kun minua katsoo, kukaan ei edes usko, että tarvitsisin missään apuja. Voi perkele, sama valitus, sama tarina taas. Minen tiedättekö enää jaksa! En kohta enää edes narista. Olisi paras, jos nyykähtäisin vain hiljaa jonnekin pois kiusaamasta muita.

POLKA, JOKA ON JOISSAKIN ASIOISSA AVUTON, VAIKKEI USKOISI!

 

VUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ - EI MITÄÄN TILITYSTÄ!!!

 

 

Niin on väsy ja raihna, että ensin ajattelin kjtt tll tvll ja ilmoittaa, että OSTAKAA ITSE, PRLE SOIKOON NE VOKAALIT! Sitten päätin, että näin vuoden viimeisenä päivänä tuo olisi vähän liian julmaa. Jos joku on vaikka aloittanut jo naulaamaan eli rännäys on lopputuleman kohteena.

 

Ette nimittäin usko; täällä nökötti taas eilen. Oikein pirullisen pluikas keli, nuori hurjapäinen kuski, joka ei ollut täältä kotoisin ja hiukan hirvitti jo minuakin. Kaveri nimittäin ohitteli reilusti ylinopeudella, holtittomasti vielä ja piti ilmeisesti aikataulustaan kiinni *huh*. No, päästiin kirjastolle, tämä jättää minut umpihankeen. Nykyisin invataksien ohjeena on ihan ensimmäiseksi avata ovet, avustaa henkilö tarvittaessa ulos, avittaa kassien ym. kanssa, kuten varmaan kerroinkin aikaisemmin. No, tämä ei liikahtanutkaan. Minä pungersin itseni ja jumalattoman ison kirjakassin sitten suoraan kinokseen. Ja kas – kirjaston pääovi rempassa. Ei kun kiertämään rakennusta. Phuuuuuuh.

 

Onneksi kirjastoleidi oli se mukavin, minunoloiseni, jonka kanssa on kaveerattu aikaisemmin. Sain jopa joululahjan (enkä kerro mitä, koska siitä tulisi taas sanomista) – ziitosta vaan, mukava kun kanta-astu... ei kun siis kanta-asiakasta muistetaan! Sitten hän kysyi, voisiko suositella yhtä kirjaa. No, minulla sattuu olemaan ao. kirja jo hyllyssä ja muistutin, että se löytyy myös sieltä toisaalta. Sitten joristiin lisää opuksesta, hän oli oikein ihastunut siihen btw. Löytyy täältä siis. Suositan edelleen kaikille. Hups, nyt on tainnut käydä niin, että en ehkä olekaan esitellyt sitä lokissa, anteeks. Haku kirjan nimellä tuottaa hyviä tuloksia kuitenkin!

 

Ja sitten, on muuten noloa tunnustaa, mutta sain lisää kirjoja. Katsokaas kun kirjastossa on se ”ota ja jätä”-arkku, minähän otin *nolo wirn*. Sattui vaan olemaan pari opusta, joita olen vähän kaipaillut joskus. Eihän sitä  v o i  olla ottamatta niitä hyvään kotiin talteen, eihän? Jospa minä puolestani sitten vapauttaisin joitakin omia opuksia eteenpäin vaikka lomallani, lupaan... Tuota, ihan siitäkin syystä, että tuleva kirjakevät on melkoisen messevä ja listoja on laadittu jo sinne sun tänne <3

 

 

 

 

 

Kuvassa minä siis kellun söpösti kesäisillä aalloilla – kirja on rannalla =D

 

Ruokakaupoissa oli jo pieni kushelvetti päällänsä eli perheitä, mammuja jne. taistelemassa niistä lihavalmisteista ja vastaavasta. Ihan kuin ruoka taas olisi kohta loppumassa. Minulla oli tavisostoslista kissanmuonineen. Kassalla osutin itseni itämaisen leidin perään, jonka ostokset olivat myös hyvin tavikset: nuudeleita, jauhoja ja herkkusieniä. Minulla nyt oli ihan pikkuisen enemmän. Eli nopeasti jono meni sitten meidän osaltamme. Mutta nuo lökäpöksyteinarit, pirskatti soikoon. Juu – ei pitäisi olla raketteja, mutta niitä ne vaan ampuilivat niin, että sai väistellä alas putoavia jämiä. Argh ja ihan näkösällä vielä. Ei muuten mitään, mutta se oli jo muillekin aika vaarallisen oloista touhua.

 

No, sain ostokseni, sain toisetkin ruokaostokseni eikä mitään ylimääräistä tarttunut mukaan. Ei toki... Taksokin tuli ajallaan, tuttu ja kiva mies, joka kantoi kassini hisille asti. Olin ystävällinen, kiittelin ja toivottelin jopa vuoden vaihdetta. Mies meni hiljaiseksi – näin sitä Polka osaa yllättää halutessaan *muahahahaaaaaaaaah*.

 

Kotoon päästyä olikin susinälkä, heikotti jo torilla odottaessa. Pari kassia tavaraa jääkaappiin, osa pakkaseen sekä kirjat framille ja tekemään pikasaladoa. Fisusalaattia ja ruis-seesam –näkkäriä, njam. Ja sitten soitti Hörhö, joka kävi tuomassa lääkettä *köh*. Sai samalla ihan pienen avaralainan sillä puheella, että jos ei 4.1. ala maksu muistua mieleen, minä menen ja muistutan. Siitähän ei taas mitään hyvää seuraa, kuten hän toki jo tietää. Onneksi sovin jo hänen soittaessaan, että ei edes riisu kenkiä. Sen verran olin väsy ja pahapäinen, että en olisi taannut rauhallista keskusteluhetkeä.

 

Loppuilta kuluikin taas hyvän kirjan ja nettailun merkeissä. Eli en saanut mitään järkevää aikaiseksi. Varastolla oli niin kiirus, että olin väsy jo lähtiessäni ja hätäiseen sain yhden nipun pois pöydältäni. Kun vein jo takki päällä lähtevää postia, työkaveri kiikutti lisää hommia pöydälle. Veemäisesti hymyillen ilmoitin, että on se kiva aloittaa aamu, kun tietää olevansa tarpeellinen – ihanaa, Varasto, ihanaa! Eli kohta Polka menee äärikipeänä. Koivet ovat taas ranskanpullat patongilla, juilii ja kolottaa. Selkä kirkuu olemassaoloaan ja oikeaa jalkaa pingertää varpaista perslihaksiin asti. Ei hyvä.

 

Tahtoo kaffetta. Tahtoo mömelöt ja heti! Muuten saa itkuhuutopotkuraivarit eikä tästä(kään) päivästä tule yhtään mitään.

 

 

 

 

 

HEAD UUT AASTAT KÕIGILE BLOGILUGEJAILE!

 

TYÖTELIÄITÄ PÄIVIÄ, UNETTOMIA ÖITÄ...

 

 

Mistäkähän tänään valittaisi? Juu, vieläkään ei lumia ole poistettu parkkikselta eikä Varaston edestä, elämme edelleen jännittäviä aikoja. Pluikasta on, lunta tippuu myös katoilta, käks. Tänään pitäisi toimeentua kirjasto-kauppa –roudaukseen. Poikkeuksellisesti siis torjantaina, koska en missään nimessä halua huomenna tapella ihmisten kanssa niistä knakeista ja perunasaladosta, en myöskään viinasta.

 

Lisäksi ketuttaa se, että joku äveriäs henkilö on vienyt roskakatokseen läjän hyllyjä sekä yhden tikkaan, jotka ilmiselvästi (hämärässäkin sen jo näkee) ovat joko Lundiaa tai Ruuvaria. Eikä prleen Hörhökään ole tavoitettavissa, että roudaisi ne tänne tai pääsisi edes katsastamaan tarkemmin. Lisäksi siellä oli sarjaan kuuluva laatikosto. Nyt nyppii taas tämä kykenemättömyys, kun ei pysty eikä kykene. Tuossa kun on vielä hemmetinmoiset lumivallit ja pluikasta osuutta pitkälti!

 

Ehdotin Belgalle piruuttaan viikko sitten, että jospa tosiaan nauttisimme perinteisen vuoden vaihteen lounaan em. aineksista. Irvistelimme kuorossa. Emme siis kelpuuta näitä appeita, sorry vaan. Itse tehty perunasalaatti kyllä käy, mutta sillä ei olekaan mitään tekemistä kaupan valmistavaran kanssa – ei tod. Knakkeja ei mene, ei edes soijasemmoisia. Ei, kyllä jotakin muuta syödään – tod.näk. jotakin thai-muonaa tai intialais-kiinalaista.... Täytyy jotakin keksiä tuolla reissulla. Kirjoja on varattuna vain yksinumeroinen, mutta kuitenkin kahden käden sormilla laskettava luku. Hyvä niin, on tuossa vielä muutenkin hiukkasen luettavaa *hykertelee*.

 

Joka tapauksessa tuo retki tietää sitä, että huomenna on aivan hemmetin kipeä koko päivän. Ja töitäkin on. Oli muuten eilenkin, molemmat työkaverit olivat poissa; toinen irtovapaalla, toinen sairaana ja on loppuviikon poissa. Huh, vähän tuli pulmia, mutta kyllä ne ratkesivatkin muiden avulla. Ziitosta vaan, hyviä neuvoja tuli, vaikka erästäkin asiaa lähdin selvittämään kesken apehtimisen. Eli minä olen huomenna töissä aivan normipäivän. Eikö vaan olekin mukavaa? Minusta muuten on. Ankaran paheksuvasti katselen virnottavia ja hekottavia ihmisiä, jotka ovat lähdössä juomaan viinaa *fyi* ja pitämään hauskaa *fyi-fyi*. Tulee oikein mielenkiintoinen päivä siis.

 

Sitten minulla on jälleen ongelma! Milloinkas minulla ei muuten olisi... Nyt minä sain päähäni haluta seinäkalenterin ensi vuodelle, mieluusti kaksi tai jopa kolme .D Varasto ei tarjoa kuin semmoisen normiläpyskän, jossa näkyy pienellä koko vuosi kerrallaan. Viime vuonna sain hienon kalenterin, mutta valitettavasti sitä ei voi käyttää uudelleen, harmi. Siispä katselin jo sillä silmällä iiPeitä (tilasin toisenkin kirjalampun) ja löysin Oikean Noitakalenterin. Toisaalta, minulla on myös ns. ilmainen tarjous tehdä itse oma kalenteri ja saada se pk:n hinnalla kotiin. Mietin vaan, mihin tässä tarttuisi. Vai ehkä molempiin. Olisi se kuitenkin kiva, että näkisi koko kuukauden ja jonkun miellyttävän kuvan. Enkä nyt tarkoita itseäni tai Vinskiä. No – ajatus menee vielä lisäharkintaan ja sen voisi ehkä toteuttaakin viikonloppuna, jos ehtii.

 

 

 

 

 

 

En nimittäin ole päättänyt, joisiko viiniä ja söisi hyvin vai mitä sitä oikein tekisi. Ehkä minä menen hyvissä ajoin nukkumaan ja kiristän Unihiekkamiehen kaveriksi jollakin tavalla. Se tulisi tarpeeseen, tämän viikon unet ovat olleen niin kehnot, ettei aikoihin. Herään infernaalisiin särkyihin, jomotukseen ja puutumiseen vähän väliä. Alkaa olla pinna jo vähäsen kireällä! Toisaalta, viinan voimalla saisi ainakin tajunsa kankaalle jokuseksi tunniksi, hmmmm. Laitetaan tämäkin ajatus vielä muhimaan, aineksethan ovat jo olemassa.

 

Päivän slogan: Pitäisi elää niin, että olisi vanhana jotain mitä unohtaa!

 

Päivän biisi: Kurjuuden kuningas 

 

Luettua: Antero Viitala – Tulikko Kawalla, mopo- ja moottoripyöräharrastusta teinarista vähän aikuisemmaksi 1970- ja 1980-luvuilla Pohjanmaalla syrjässä kasvukeskuksista. Ihan mukavaa ja nostalgistakin luettavaa, osan jopa ymmärsin (joo-oh, faijalla oli MZ, kaksikin!). Eli sopivaa luettavaa asiasta innostuneille, pikkuisen toistoa, joka ihan lievästi häiritsee... Fagerholm & Riihimaa – Albert Järvinen, melkoisen hyvä tiiliskivi Alpun elämäntyöstä ja elämästä kaikkinensa. Luin tämän melkein heti Dumari-kirjan perään ja se oli ehkä virhe. Tämä ei yllä samalle tasolle, toisaalta tämä kertoo Alpun yksityiselämästä paljon enemmän ja suuntautuu hiukan eri asioihin. Asiaa miehen soittamisesta ja hingusta elää soittonsa kautta, pohdinnoista ja ujoudesta... Jos halvalla saisi, kyllä tämän kotiin huolisi. Toisaalta, jotkut arvostelijat eivät liene edes lukeneet koko opusta, on vähän ollut sellaistakin tekstiä toisaalla. Mutta asiasta toki tiedänkin jotakin eli kannattaa ihmeessä lukea ja friikki toki hankkii tämän hyllyynsä! Paljon asiaa siis ja todella paljon muusta kuin Hurriganesista, mihin kaveri aina vaan yhdistetään. Hugh Ambrose – The Pacific, Tyynenmeren Taistelutoverit.  Menee kai nyt sitten kuvalaatikossa sarjana, oletan. Kirjana hiukan sekava, mutta kun asiasta saa kiinni, kyllä tämä toimii. Eli kavereiden kohtaloja seurataan eri aselajeissa taistelevien silmin eri tahoilla. Mielenkiintoinen aihe, josta ei nyt hirveän paljon ole kirjoitettu eikä ainakaan suomennettu. Tämä ei ole mikään dokumentti, vaikka hiukan pohjaakin todellisiin kertomuksiin – eikä tämä myöskään kovin objektiivinen ole. Mutta aivan lukukelpoisa opus, tiiliskivi tämäkin. Eli kovin vähäinen on kirjojen määrä, laatu sitten ehkä parempi. Ja kannattaa huomata, että nämä olivat melkoisia opuksia nämä viimeiset. Lisäksi aikaa on parinakin iltana vietetty hyvinkin paljon nettihelvetissä eräitä asioita tutkaillen, grrrr.

 

 

 

 

PAHIS-POLKA MENEE, RYMYTEN SE KOTIA TULEE...

 

 

 

 

JUULEN JÄLKEINEN KRAPULA?

 

 

 

Jonkunlainen joulunjälkeinen henkisperäinen krapula tms. ilmeisesti vallitsee joka puolella. Ihmiset ovat (siis myös minä, vaikka minua ei ehkä ihmiseksi luetakaan) saamattomia, mikään ei huvita, ahdistaa... On apea olo, ilmeisesti tätä vaivaa on todellakin liikkeellä sekä Blogistaniassa että Varastolla. Tämä on huomannut sen. Toisaalta, nyt kannattaa tehdä kuten työkaveri, joka kertoi heittäneensä kaiken j-tavaran jo maanantaina takaisin kaappeihin, siivonneensa koristeet yms. pois ja jättäneensä vain kaamosvalot. Että tämmöinen tapaus .D

 

Valosta tulikin mieleen, että ostin itselleni lopultakin sen kauan tarvitsemani ja kaipaamani valon eli KIRJALAMPUN. Tämmöisen.

 

 

 

 

 

Ja juu, iiPeistähän se, kun halvimmalla sai postikuluineen kaikkineen. Jokaisella kun ei tod. ole mahdollisuutta ravata erinäisissä paikoissa etsimässä ao. härpäkettä ja / tai sitten vielä erikseen siihen patteria. Mutta on aika tyylikäskin ja toimii kuin unelma. Ai että mihin minä sitä tarvitsen? Oletteko huomanneet, että takson ja varsinkin koppitakson penkillä on pimeää ja minä kuljetan aina reissukirjaa mukanani! Kesäisin sitä näkee vähäsen sentään lukea aamuin-illoin, muulloin ei muutoin kuin ulkona odotellessa. Mutta nyt, nyt näkee jopa sisällä. Varsinkin, jos on yrmeä kuski tai ei itseä kovasti jutututa. Että on hiano ja tarpeikas vekotti! Nih kerta.

 

Hänminkiä Varastolla aiheuttaa pirullisten kiireiden lisäksi erään leidin siirtyminen osastollemme. Henkilön, joka on osoittautunut hlvtin laiskaksi prseennuolijaksi, tekosairaaksi sekä työpaikkakiusaajaksi (tästähän rapotin jo aikaisemmin!). Toivomme kovasti, että hän muuttuu asemapaikan muutoksen myötä. Että kaikki olisi johtunut vain turhauttavasta ympäristöstä. Että me muut olisimme niin kivoja ja mukavia, että hänen olisi hyvä olla! *voi huokaus* Ei, en minä ole ennakkoluuloinen. En vain hirveästi pidä ihmisestä, joka ei mitenkään voi edes kuvitella asuvansa vuokra-asunnossa, kehuskelee tuttavillaan ja jälkikasvunsa harrastuksilla yms. Tiedätte varmaan tyypin. Työajan hän käyttää säntäillen huoneesta toiseen juoruamassa... ei kun siis harjoittamassa sosiaalista kanssakäymistä. Pitää parin tunnin ruokataukoja ja käy kaupungilla ostoksilla ja muuta vastaavaa. Saas nähdä, mitä tässäkin vielä tapahtuu. Minä tulen tästäkin rapottamaan vielä, kun siirto konkreettisesti tapahtuu!

 

Jahas ja muuta? Lunta on, kylmää on. Missään ei ole kunnolla aurattu ja taksot sutivat ympäriinsä. Nilkat ja koipiset särkevät pahasti, kun joutuu lenuamaan kinosten ja lumipuuron läpi autolle. Ei kovin mukavaa. Lisäksi Nukkuhiekkamies on jo useamman kerran jättänyt treffit väliin ja minulla alkaa olla hänelle painavaa sanottavaa!

 

Mutta eilisen iltanettailumaratonin jälkeen tarttee nyt äkkiä kaffetta ja kovasti mömelöitä sekä vitamiinoja! Että minä menen nyt taas... olikohan tämä yhtään eilistä parempi postaus *epäilee*?

 

Ai niin, vuoden vaihtumisen kunniaksi, JukeQuiz vuoden 2010 tunnelmissa   – käykkä ny ihmes taas vastamas! Aihhet o kaikk tämä vuatissi jutui ;D

 

 

POLKA LENUAA MENNESSÄÄN JA KÖNYÄÄ TULLESSAAN...