Mistäkähän tänään valittaisi? Juu, vieläkään ei lumia ole poistettu parkkikselta eikä Varaston edestä, elämme edelleen jännittäviä aikoja. Pluikasta on, lunta tippuu myös katoilta, käks. Tänään pitäisi toimeentua kirjasto-kauppa –roudaukseen. Poikkeuksellisesti siis torjantaina, koska en missään nimessä halua huomenna tapella ihmisten kanssa niistä knakeista ja perunasaladosta, en myöskään viinasta.
Lisäksi ketuttaa se, että joku äveriäs henkilö on vienyt roskakatokseen läjän hyllyjä sekä yhden tikkaan, jotka ilmiselvästi (hämärässäkin sen jo näkee) ovat joko Lundiaa tai Ruuvaria. Eikä prleen Hörhökään ole tavoitettavissa, että roudaisi ne tänne tai pääsisi edes katsastamaan tarkemmin. Lisäksi siellä oli sarjaan kuuluva laatikosto. Nyt nyppii taas tämä kykenemättömyys, kun ei pysty eikä kykene. Tuossa kun on vielä hemmetinmoiset lumivallit ja pluikasta osuutta pitkälti!
Ehdotin Belgalle piruuttaan viikko sitten, että jospa tosiaan nauttisimme perinteisen vuoden vaihteen lounaan em. aineksista. Irvistelimme kuorossa. Emme siis kelpuuta näitä appeita, sorry vaan. Itse tehty perunasalaatti kyllä käy, mutta sillä ei olekaan mitään tekemistä kaupan valmistavaran kanssa – ei tod. Knakkeja ei mene, ei edes soijasemmoisia. Ei, kyllä jotakin muuta syödään – tod.näk. jotakin thai-muonaa tai intialais-kiinalaista.... Täytyy jotakin keksiä tuolla reissulla. Kirjoja on varattuna vain yksinumeroinen, mutta kuitenkin kahden käden sormilla laskettava luku. Hyvä niin, on tuossa vielä muutenkin hiukkasen luettavaa *hykertelee*.
Joka tapauksessa tuo retki tietää sitä, että huomenna on aivan hemmetin kipeä koko päivän. Ja töitäkin on. Oli muuten eilenkin, molemmat työkaverit olivat poissa; toinen irtovapaalla, toinen sairaana ja on loppuviikon poissa. Huh, vähän tuli pulmia, mutta kyllä ne ratkesivatkin muiden avulla. Ziitosta vaan, hyviä neuvoja tuli, vaikka erästäkin asiaa lähdin selvittämään kesken apehtimisen. Eli minä olen huomenna töissä aivan normipäivän. Eikö vaan olekin mukavaa? Minusta muuten on. Ankaran paheksuvasti katselen virnottavia ja hekottavia ihmisiä, jotka ovat lähdössä juomaan viinaa *fyi* ja pitämään hauskaa *fyi-fyi*. Tulee oikein mielenkiintoinen päivä siis.
Sitten minulla on jälleen ongelma! Milloinkas minulla ei muuten olisi... Nyt minä sain päähäni haluta seinäkalenterin ensi vuodelle, mieluusti kaksi tai jopa kolme .D Varasto ei tarjoa kuin semmoisen normiläpyskän, jossa näkyy pienellä koko vuosi kerrallaan. Viime vuonna sain hienon kalenterin, mutta valitettavasti sitä ei voi käyttää uudelleen, harmi. Siispä katselin jo sillä silmällä iiPeitä (tilasin toisenkin kirjalampun) ja löysin Oikean Noitakalenterin. Toisaalta, minulla on myös ns. ilmainen tarjous tehdä itse oma kalenteri ja saada se pk:n hinnalla kotiin. Mietin vaan, mihin tässä tarttuisi. Vai ehkä molempiin. Olisi se kuitenkin kiva, että näkisi koko kuukauden ja jonkun miellyttävän kuvan. Enkä nyt tarkoita itseäni tai Vinskiä. No – ajatus menee vielä lisäharkintaan ja sen voisi ehkä toteuttaakin viikonloppuna, jos ehtii.
En nimittäin ole päättänyt, joisiko viiniä ja söisi hyvin vai mitä sitä oikein tekisi. Ehkä minä menen hyvissä ajoin nukkumaan ja kiristän Unihiekkamiehen kaveriksi jollakin tavalla. Se tulisi tarpeeseen, tämän viikon unet ovat olleen niin kehnot, ettei aikoihin. Herään infernaalisiin särkyihin, jomotukseen ja puutumiseen vähän väliä. Alkaa olla pinna jo vähäsen kireällä! Toisaalta, viinan voimalla saisi ainakin tajunsa kankaalle jokuseksi tunniksi, hmmmm. Laitetaan tämäkin ajatus vielä muhimaan, aineksethan ovat jo olemassa.
Päivän slogan: Pitäisi elää niin, että olisi vanhana jotain mitä unohtaa!
Päivän biisi: Kurjuuden kuningas
Luettua: Antero Viitala – Tulikko Kawalla, mopo- ja moottoripyöräharrastusta teinarista vähän aikuisemmaksi 1970- ja 1980-luvuilla Pohjanmaalla syrjässä kasvukeskuksista. Ihan mukavaa ja nostalgistakin luettavaa, osan jopa ymmärsin (joo-oh, faijalla oli MZ, kaksikin!). Eli sopivaa luettavaa asiasta innostuneille, pikkuisen toistoa, joka ihan lievästi häiritsee... Fagerholm & Riihimaa – Albert Järvinen, melkoisen hyvä tiiliskivi Alpun elämäntyöstä ja elämästä kaikkinensa. Luin tämän melkein heti Dumari-kirjan perään ja se oli ehkä virhe. Tämä ei yllä samalle tasolle, toisaalta tämä kertoo Alpun yksityiselämästä paljon enemmän ja suuntautuu hiukan eri asioihin. Asiaa miehen soittamisesta ja hingusta elää soittonsa kautta, pohdinnoista ja ujoudesta... Jos halvalla saisi, kyllä tämän kotiin huolisi. Toisaalta, jotkut arvostelijat eivät liene edes lukeneet koko opusta, on vähän ollut sellaistakin tekstiä toisaalla. Mutta asiasta toki tiedänkin jotakin eli kannattaa ihmeessä lukea ja friikki toki hankkii tämän hyllyynsä! Paljon asiaa siis ja todella paljon muusta kuin Hurriganesista, mihin kaveri aina vaan yhdistetään. Hugh Ambrose – The Pacific, Tyynenmeren Taistelutoverit. Menee kai nyt sitten kuvalaatikossa sarjana, oletan. Kirjana hiukan sekava, mutta kun asiasta saa kiinni, kyllä tämä toimii. Eli kavereiden kohtaloja seurataan eri aselajeissa taistelevien silmin eri tahoilla. Mielenkiintoinen aihe, josta ei nyt hirveän paljon ole kirjoitettu eikä ainakaan suomennettu. Tämä ei ole mikään dokumentti, vaikka hiukan pohjaakin todellisiin kertomuksiin – eikä tämä myöskään kovin objektiivinen ole. Mutta aivan lukukelpoisa opus, tiiliskivi tämäkin. Eli kovin vähäinen on kirjojen määrä, laatu sitten ehkä parempi. Ja kannattaa huomata, että nämä olivat melkoisia opuksia nämä viimeiset. Lisäksi aikaa on parinakin iltana vietetty hyvinkin paljon nettihelvetissä eräitä asioita tutkaillen, grrrr.
PAHIS-POLKA MENEE, RYMYTEN SE KOTIA TULEE...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti