POLKA LEKURILLA, MIES KYLÄSSÄ eli outoja rapotuksia oudosta päivästä

 

Lupasin tänään rapottaa kaikenlaista. Ihan ensiksi täytyy sanoa kiitokset miehelle, siis Nukkuhiekkamiehelle, joka kerrankin kävi kylässä. Nukuin melkein kunnolla useamman tunnin, melkein heräämättä. Tosin kivut ja krampit häiriköivät, mutta ajoivat lopullisesti ylös vasta aamulla eli eivät keskellä yötä. Ihan kiva siis!

 

Kävin uuden omisarviksen luona. Mistä aloittaisi? No, varmaan siitä, että tarkoitus oli uusia vain yksi resepti, muita mömelöitä on vielä. Kun hän kyseli, miksi käytän näitä, aloitin kertomalla fibrosta ja muuta en sitten juuri ehtinytkään. Alkoi tulla tekstiä taas siihen tapaan ”...mielialalääkitys, onko kokeiltu, auttaa, kyllä, ei, ei sillä pääse eläkkeelle”. Yritin kertoa jättäneeni toiveen, että minulle nimetty arvis lukisi sen paperisen pumaagan ensin läpi sekä koko Arvaustalon tietokannan osaltani. Ei ollut mennyt viesti perille, eipä tietenkään. Minun tuuriani! Yritin muistaa kaiken, en tietenkään ehtinyt – aikaa vain vajaat 20 min. Hyvin tuntui olevan kyyninen asenne. Ehkä edesautoin sitä lanseeraamalla julkisesti käyttööni termin ”kapallinen vanhanaikaista perusvitutusta” (pyysin häneltä anteeksi, jos tämä on hänen mielestään karkeaa, mutta minusta asiaa paremmin kuvaavaa!) sen sijaan, että puhuttaisiin masennuksesta. Ja hei, tällä EN nyt tarkoita diagnosoitua, vaikeaa, pitkäaikaista, kunnollista hoitoa ja terapiaa vaativaa masennusta. Tarkoitan sellaista masennusta, jolloin joku sanoo, että masentaa, vaikka ei vaan huvita, ehkä vähäsen ahdistaa jne. Ymmärrättehän?

 

Ei tässä ajassa päässyt sen edemmäs. Koivista hän ei ollut kiinnostunut. Eikä selästäkään. Sain väkisin pummattua itselleni perusverikokeet, kilppari-, sokeri-, kolesterolitsekkaukset sun muut. Nekin vähän nihkeästi siis. Kuitenkin sain myös sovittua, että kun tiedämme uuden Varaston käyttöön nimetyn omisarviksen nimen, valitsen joko hänet tai tämän hyypän. Varaan 1 h ajan ja käydään koko historia lävitse. Olihan tuokin sentään jotakin, eikä leidi nyt pahimmasta päästä kuitenkaan ollut. Harmitti vaan mm. asenne, että kivuttomaksi hän ei minua saa. On vain kestettävä :O Tämä siis tuon perusteella. Hän ei myöskään ymmärtänyt, etten pysty kävelemään pitkään, en seisomaan jne. No, ehkä tämä johtui siitä informaation puutteesta. *huokaus* Sain kuitenkin reseptini uusittua ja se on tässä vaiheessa nyt tärkeintä. Ensi viikolla labrat. Sitten ehkä onkin jo tieto, kuka tulee uudeksi työarvikseksi. Ans kattoo – minusta vain tuntuu, että mikään ei ikinä onnistu. Menin taas sekaisin sanoissani, kun yritin puhua monesta asiasta yhtäaikaa. Onnistuin taatusti kuulostamaan tosi oudolta. Hävettikin jo, mutta kun niitä papereita nyt ei ollut luettu! Prletto!

 

Mietin muuten tuota jäsentelemätöntä puhumistani. Todennäköisesti se johtuu sosiaalisten kontaktien puutteesta, siis oikeasti. Enhän minä puhu kovinkaan paljon missään ja koskaan – enää. En tapaa useinkaan ihmisiä, siis sillä tavalla, että oikeasti keskusteltaisiin jostakin. Paitsi Belgaa ja paria muuta. Mitä nyt jokunen sana töissä joidenkin kanssa. Tai työasioista. En enää edes jaksa soitella kenenkään kanssa, eikä sellaisia henkilöitä olekaan. Olen parempi ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla ja jäsentelen ajatukseni mieluummin näin. Ehkä teenkin muutaman listan asioista valmiiksi seuraavaa lekurimiittiä varten ja annan ne ensin luettavaksi? Hyvä ideo?

 

Muuten eilinen oli normaali perstai. Miitti oli pakko jättää väliin, koska arviksella meni turhan paljon aikaa. Töitä oli niin, että melkein tuli lämmin. Siivosin vielä pöytää lähteäkseni, kun lokerikkoon pläjähti mukava aloitus maanantaille. Lupasin tehdä ne heti ma-aamusta. On se ihana lähteä Varastolle tietäen, että siellä joku minua odottaa...

 

Kirjastosta hain muutaman läystäkkeen, ei ihmeempiä. Ruokaa normiapehdinnat, ei erityistä. En enää ehtinyt (ja jaksanut) apteekkiin enkä muualle. Belga tulee tänään lounaalle ja lupasi käydä hoitamassa pari asiaa sitten puolestani. Hyvä näin.

 

Pitäisi reipastua tänään. Olisi kirjoitettavaa, pari puolivalmista juttua tuolla on jo jömmassa. Jos saisi ne editeerattua ja laitettua framille tänään tai edes huomenna, olisin kovin ilokas. Belgalle lupasin lounaaksi häkään tapettua fisua, lohkopottuja, ragunaporganoita ja tsatsikia – opiskelija kuulosti oudon ilahtuneelta. Onkohan taas ollut linssiviikko ;D

 

Eli tästä se on vain yritettävä kääntää lauantai käyntiin. Kone yskähtelee, vaikka kaffet on riivitty ja mömelöt otettu. Ai niin, omisarvis ehdotteli lisälääkinnäksi (iltalääkkeeksi kipuun) Panadolia – voi hyvää päivää vaan! Te kivuliaat kanssaihmiset, tiedätte varmaan, miltä tuollainen ehdotus meikäläisestä tuntuu.

 

Nyt tämä lähtisi hoitelemaan viherviitakkoa sekä pukemaan soffan puhtaisiin vermeisiin. Pahaa ei tekisi myöskään kirjapinojen jonkinlainen sijoittelu hyllyihin, edes kursorisesti oikeisiin paikkoihin.

 

 

 

POLKA SE PÄRJÄÄ VAIKKA ASPERIINILLA, HAVUJA PERKELE!

 

 

 

POLKA TAPAA UUDEN OMISARVIKSEN =b

Voihan pee – nyt on perstai! Pitkä viikko takana, hyvin pitkä. Työteliäskin, jostain syystä sekä kotona että Varastolla. Ehkä minä ihan oikeasti laitan johonkin postaukseen normipäivän aikataulutuksen ihan vaan tiedoksi kaikille. Voitte sitten kotona seurata, mitä Polka aina väsäilee tuolloin tällöin. Ai, että ei vai? Äh, täällä on jo totuttu siihen, että te ette halua. Joka tapauksessa tulette sen joskus vielä saamaan *muhahaahah*.

Eilen piti olla muka tavispäivä, lepoilta jne. Eipäs vaan, puuhastelua riitti ihan tarpeeksi sekä Varastolla että residenssissä. Torjantait ovat melko pahoja aina eikä tämäkään ollut poikkeus töissä, siis pientä matalalentoa jatkuvasti. Sitten kotoon ja outo, erittäin outo ja äkillinen tarmonpuuska -> pesin kylppärin. Eihän se isolta asialta kuulosta, mutta sauna + suihkutila on yllättävän iso, kylpylä siis. Sen kun ensin tyhjää tavaroista, lakaisee ja pesee laattiat sekä huuhtelee pölyt ym. aikaa onkin mennyt yllättävän paljon. Sitten itse ruiskuun ja vielä pyykit pyörimään. Apetta kitusiin, tiskaus ja eväkset valmiiksi. Koneelle useamman päivityksen ajaminen sekä niiden tarkistus. Puolella silmällä vielä kirjaa lukien kaikki  tämä. Kyllä tuossa illan saa kulumaan.

Lisäksi piti tarkistaa reseptit, on vielä vähäsen mömelöitä. Ei kyllä kaikkia, joten oli kuitenkin varattava arvisaika täksi päiväksi, sille uudelle hyypälle. Ähh, olen vieläkin kettuuntunut koko Arvaustaloon. Kauppalistakin piti laatia, kun kaikkea puuttuu ja pää on sen verran hatara, että muistaa turhat emmeet kyllä, mutta unohtaa jokapäiväiset tarpeet – ehkä. Varmuuden vuoksi siis jonkinmoinen kaappien tsekkaus ja ale-tarjonnan tarkistus. Lista on pitkä ja iltapäivästä sekä illasta tulee raskas. Kirjoja ei ole kovin paljon. En tiedä, onko hyvä vaiko eikö. Postissa on tulossa vielä eilen kerjäämäni hieno uutuus *pus*. Ehkä siis odotan sen saapumista myös ensi viikolla, ettei ihan joka päivä tarvitse postissa ravata. Eli vähän on vielä luettavaa jäljellä...

Ja jos nyt pitäisi olla jostakin raivoissaan, vaihteeksi eräille Varaston työntekijöille. On se sitten kumma, millaisia ihmisiä sitä on olemassa. Oikeasti. Eräs ei voi mitenkään vuokrata tyhjää asuntoa (ylimääräistä siis!) pois, koska vuokralaisia ei muka saa ulos asunnosta, vaikka tekisi määräaikaisen vuokrasopimuksen... No tästähän meikäläinen kilahti taas täpöllä ja ylitin itselleni asettamani rajat eli aloin puhua valittuja totuuksia eräistä asioista. Henkilö poistui kaffehuoneesta. Ai miten jännää. Sama henkilö puhui muutakin tod. raivostuttavaa, jota en voi kommentoida tietyistä syistä. Sanon vaan, että voihan pärshe! Ettäs kehtaa. Argh! Kyllä mielipiteitä tietysti pitää olla, mutta niiden julkinen esittäminen tietyissä yhteyksissä asettaa Varaston melko outoon asemaan – siis jos vaikka joku ulkopuolinen kuulisi tai minä tässä rollisin kaikki. Jotakin rajaa siis, ziitos.

Toinen työntekijä kävi utsimassa, miten minä jakselen. Viimeksi kun olin sairiksella olkapääni takia, hän erehtyi koskemaan minua ja kiljuin kuni Polka ainakin. Sanoin, ettei kurjuutta kummempaa ja totesin, että en viitsi turhia valitella. Hän kun ei tajua näitä kipuja & tautivammoja, totesi, ettei itsekään viitsi valittaa... Juu, käsi on kipeytynyt fillaroidessa ja diabeteskin on. En jaksanut taas alkaa selittää erinäisiä asioita. Toki, diabetes on hankala ja seurattava, mutta hänellä hyvin hallinnassa eikä ongelmia. Käsikin näkyy toimivan. Hmph. Meikäläisen koivet ovat taas oudonkumman näköiset, särystä ja muusta -> lukekaa jostain vanhemmasta postauksesta. Se on sitä samaa perkelettä aina vaan! Selkä ja vasen olkapää kipeytyivät eilen vielä pahemmin. Se siittä.

Muuten olen sitä mieltä, että minun pitäisi olla töissä vain puolet viikosta. Sen minä jaksaisin hyvin ja työtehokin olisi hemmetin paljon parempi! Nih kerta! *peukuttaa ja toivoo joskus pääsevänsä tavoitteeseen*

Päivän slogan:

 

Päivän biisi: Helsinki – Shangri-La 

Luettua: Hannu Jouhki – Demari ajaa Bemarilla, Punakoneen viritysopas. Just ja joo, oliskohan vaalit tulossa *wirn*. SDP:n kritiikkiä omalta mieheltä. Jotenkin ei ole meikäläisen mielipiteet tässä kerrottuna, sen verran mennään oikealta ohi, että hirvittää. Tosin kaveri on oikeassa mm. puolueiden vanhakantaisuudesta sekä jopa parissa muussakin asiassa. Jos tätä suosittelisi, niin lähinnä jo itsensä ja omat ajatuksensa tuntevalle henkilölle ;D Tämä nimittäin myös kosiskelee, hyvätuloista keskiluokkaa, nuorisoa – no, lähes kaikkia äänestäjiä. Siispä suositankin luettavaksi yhdessä Suuren kaalihuijauksen rinnalla! Kiva kaksikko tuossa pöydällä, tämä nauttii pienestä vastakkainasettelusta ja katsoo, kun kirjat keskustelevat! Ilmari ja Inkeri Rinne – Kerro! Kerro! Kertomuksia Gabriellalle ja Jennylle ja miksei muillekin. *iso huokaus* Inkerinsuomalaisen perheen historiaa siitä, miten kaikki meni pahasti, kommunistit söivät lapsia, Siperiassa oltiin leirillä, kolhoosi oli perkeleestä, venäläiset laiskoja juoppoja, vain he osasivat ja olivat oikeassa jne. Tuota, ihan ensiksi kieli on päin hemmettiä, se on epäkieltä; ei suomea, ei inkerinsuomea, ei karjalaa – ei mitään! Se hyvin koulutettu, fiksu herra siellä olisi voinut tarkastaa kieliasun ja oikoluennan. Ei se mitään, jos kirjoitetaan murteella, kunhan se edes täsmäisi eri yhteyksissä. Ei. Karmeaa luettavaa kielimielessä sekä muutenkin. Fiksukin mies sitten nojaa opuksiin, jotka on julkaistu 1940-luvulla, vaikka sen jälkeen asiasta on kirjoitettu enemmänkin. Ja ei, aiheesta ja tavasta kertoa ei kritiikkini johdu. Se johtuu vain kirjan kehnoudesta! Perhehistoriankin voi pelastaa hiukan editoimalla ja lukemalla vaikka vaan kertaalleen läpi... En suosittele, tunput käteen, het oitis!!! Riitta Konttinen – Modernistipareja. Tosi mielenkiintoinen opus taiteilijapariskunnista, joista yleensä mies on ollut enemmän esillä. Hyvin kerrottua ja dokumentoitua kuvausta pariskunnittain, molemmilta aina myös työnäytteitä eli maalauksia ym. Lisäksi 1900-luvun alun taiteilijaelämän kuvausta täällä ja Pariisissa, kaikki tunsivat kaikki, osa oli jopa sukua toisilleen... Hieno, säilytettävä opus, johon kannattaa palata oikein ajan kanssa. Lisää myöhemmin muualla! Ja on vieläkin lukemista tuossa, ei sitä kaikkea paljasteta kerralla – ei vieläkään.

 

POLKA MENEE PIENEN VÄSKYN KANSSA – TULEE KOLMEA SÄKKIÄ RAAHATEN!

 

 

 

MERKITTY NAINEN

 

Normipäivät ovat sitten Varastollakin alkaneet eli töitä riittää taas ihan kiitettävästi. Vanhojen purkujakin vielä, niitä hankalampia sekä uusia jatkuvalla syötöllä. Pientä lisäpuuhaakin mukavasti *ehh* järjestyi kuin ohimennen. Ja kyllä, selkä ja koivet tykkäävät tosi hyvää. Koipia juilii, selkää riipii ja rutinoi. Käks! Silmätkin ovat taas kipeät, ei kiva.

 

Hain eilen sen kirjatun kirjeen, se oli tekemäni tilaus  *phuuuuuuh* eli voipi huokaista helpotuksesta. Kotona oli odottamassa sitten viesti, että kirjoja olisi noudettavana. Prle tuota italiaanopostaanoa... ei sieltä enää voi edes omalla nimellä kysyä postia, kun siellä käy. No, asialla ei ole kiire, joten voin noutaa nuo vasta maanantaina. En kehtaa enää tällä viikolla käydä postissa, siis taksolla tarkoitan. Se olisi sitten jo kolmas kerta. Ja onhan minulla vielä vähäsen luettavaa.

 

Teemaan liittyen vasen käteni onkin raadeltu oudosti ja luen Kingin viimeistä suomennettua opusta. Aivan, katin prle heittäytyi taas hankalaksi, kun kurmuutin vähän soffalle liruttamisesta. Hyökkäsi käteni kimppuun *kimppu mainittu* ja käytti kaikkia kuutta (tai ainakin siltä tuntui) raajaansa ja tiikelikitaansa. Nyt olen merkitty nainen. Nyt voisi mennä omisarvikselle esittäytymään! Olisi näyttöä, sano.

 

Jahas, illat vaan menevät johonkin. En ymmärrä mihin. Taidan joku päivä postata aikataulutuksen, se on päivittäin melkein samanlainen ja johonkin saan vaan kulumaan aikaa. Ei, en vetelehdi tai haahuile. En edes lepää. On vain hoidettava asioita, joita ei Varastolla ole ehtinyt tai kehdannut koneella hoitaa. Lisäksi on tehtävä pieniä kotihommia, laadittava eväksiä ja syötäväkin joka päivä jotakin. Luettava tietysti, se kuuluu päivään jokaiseen ,D Katsottava seuraavan päivän tarpeet jne. Tänään pitää taas laatia varsin mittava ostoslista huomiseksi; kaikki tuntuu taas olevan loppu tai ainakin vähissä.

 

Kävin eilen Serkuissa pikkisen täydentämässä varastoja, en paljoa. Vähän juustoja, leivaria viikonlopuksi, kurkkuja, keksejä ja kuivahetelmiä. Sukulaatia Belgalle... juu, ihan totta, vain Belgalle. Enhän minä nyt itselleni *ristii sormiaan, ranteitaan ja muita ulokkeitaan*!

 

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään järkevää tahi mukavaa kerrottavaa. Ulkona on äärimmäisen pluikasta perunapeltoa taas tarjolla. Vaarallista – olkaas tekin varovaisia siellä, minäkin yritän olla. Se on vaan hankalaa, kun on notkea kuin rautakanki ja kävelee viehkosti kuni virtahepoinen.

 

Nonnih, normikaffet ja –mömelöt sekä liikenteeseen, oi Hopea!

 

 

 

POLKA, MUKA-TERHAKKA MUKA-TYÖNTEKIJÄ!

PERUNAPELLOLLE - HOPI-HOPI!

Perunapellollehan se on lähdettävä taas tänäänkin – siis ulos. Koipiseni eivät tykkää, eivät sitten yhtään. Selkäkin alkaa taas osoittaa niitä erittäin pirullisia merkkejään, niin pirullisia, että taas pelottaa. Argh! Ilmoista ei edelleenkään väliä, mutta olisipa joku taho, joka voisi tehdä jotakin tuolle maanpeitteelle! Minä en kohta pysty jaksamaan. Argh!

 

Ja etteivät taksot tänäänkään pääsisi helpolla, eilinen noutotakso kierteli taas pisintä mahdollista reittiä. No, se olikin normitakso mittari päällä eli näitä ylivuotoajoja... jotka käsittääkseni kuittaavat vähintään ao. summan, jollei jopa enemmän aina yhdestä kyydistä. Että kivat vaan teille. Yritin taas ehdotella kääntymisiä, mutta vasta vihoviimeisessä risteyksessä mies suostui vaihtamaan kaistaa, kun sanoin jo himppasen rumasti. Näin siis rokotetaan viime kädessä kaupunkia. Jännää; kaupunki rokottaa itseltään lisää rahaa :O On tämä järjestelmä niiiiin omituinen, ettei sitä aina ymmärrä. Edelleenkin se reilu kilpailutus puuttuu (ja puuttui), mutta nyt ei siitäkään sen enempää. Toivon taas vain pääseväni Varastolle ja takaisin kotoon postin kautta. Siellä on yllättäen kirjattu kirje – se on joko eräs tilaamani juttu tai jotakin tärkeää / hankalaa / ikävää. Toivottavasti se on se tilaus *peukuttakaa*!

 

Muutoin Varastolla on normitöitä normimäärä. Pientä vajetta vielä on nähtävissä sekä päällikkö- että työntekijäpuolella eli ihan täpöllä ei vielä toimita. Yksi miitti olisi loppuviikosta, puolipakollinen sellainen. Ans kattoo taas, jaksuuko sitä. Mieluummin ei, jollei kukaan hätistele sinne...

 

Kävin Serkuissa eilen ja kauppa oli melkoisen autio ja tyhjä. Ostettu tyhjäksi juhlien aikaan ilmeisesti, jopa perusjuttuja uupui. Tänään on tulossa kuorma, minä kysyin! Ja sinne siis myös käypi tieni, minultakin uupuu eräitä Serkkuin perustarvikkeita ja Belgalta tietysti myös, joten pakko se on sinnekin vähän tuhluuttaa.

 

Onkohan muuten Vinski vonksahtanut taas jotenkin aikataulutuksessa. Olen jo parina aamuna, no, siis tuossa klo 2 pintaan herännyt hirmuiseen kissajollotukseen, kollimouruamiseen oikein. Juuei, on leikattu, on. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että siinä on vähän veitsi lipsahtanut. Edellisyönä olin jo kuulevinani, että joku takoi seinään / lattiaan (eli omaan kattoonsa). Meteli oli garmiwa. Yritinkin pitää sitten eilisillan kissin hereillä ja puuhissa sekä syöttää sen ennen nukkumaanmenoa turvoksiin, että nukkuisi edes klo 3 asti! Pirulauta, kun ei muutenkaan saa nukuttua! *huokaus*

 

 

 

 

 

Että tällaista normieloa tänne. Ei kerrottavaa ja se on toisaalta ihan hyvä näin. Jos ei ole hyvääkään, ei varsin hirveän pahaakaan. Mikäli ei normiväninöitäni lasketa ja niitähän ei siis tietenkään lasketa, eihän?

 

Tämä lähtisi nyt keittelemään vaihteeksi kunnon kaffet, riipimään mömelöt ja vitamiinot sekä hoitamaan lisää kissa-asioita. Hmph.

 

 

 

POLKA – TUO KAIKKIEN KISSOJEN KE(I/HN)OEMO....

 

 

 

 

TYLSIEN VIIKKOJEN TYLSÄÄ ALKUA...

Koska Joku kohta varmasti sanoo, että kyllä sitä Polka saapi olla tyytyväinen, että on tuo mahtava taksopalvelu, olen aivan valmis kuristamaan ao. hyypän henkilökohtaisesti. Eilisaamuinen esimerkki kertonee kaiken. Ensiksikin odottamista loskassa ja vedessä seisten, liukkaalla pihalla 20 min. Takso myöhässä noin 15 min. Kun tyyppi tulee, ei navia päällä, kyselee mitä kautta pääsee Varastolle. Neuvon, mitä kautta pitäisi ajaa. Hetken päästä tajuan, että ollaan aivan muualla. Nimittäin koppitakson takaistuimelta ei tod. näe, mihin aina ollaan menossa, jollei ole älytarkkana. Aamulla ei edes Polka välttämättä ole, ei ainakaan sateenvihmassa, sumussa ja pimeässä. Tässä vaiheessa huomautan, että mihin v*ttuun oikein ollaan ajamassa. Kuski vastaa, että pääsee tätäkin kautta Varastolle. Aivan, pääsee mitä tahansa kautta vaikka Moskovaan! Nih kerta. Huippuna se, että Haagan kautta ajettuamme Hakamäentien risteyksessä kuski kysyy, käännytäänkö oikealle (siis Polka menossa Pazilaan...). Ei - ei todellakaan. Vasemmalle. Onnistui sentään vaihtamaan kaistaa. Ja töistäkin olin myöhässä "vain" puoli tuntia. Sillähän ei siis  todellakaan ole mitään väliä, mihin aikaan takso tulee, mitä kautta ajaa ja milloin meikäläinen on töissä? Itse asiassa, periaatteessa ei ole. Minulla on luikuvainen työaika. Mutta kun olen sopinut, että esim. eilen olisin kotona viimeistään klo 15.30... Postissakin piti käydä siinä välissä. Että mitään ei uskalla laskea edes näiden minuuttiaikataulujen varaan. Ja sitten te ihmettelette, miksi minä todella noudatan tiettyjä aikatauluja. Kuulkaas ihan vaan siksi, että elämä pysyisi edes jotenkin aikataulussaan. Perkele, minä sanon! Eikä se silti siis pysy.
 
Ja sen verran vielä vetuttaa, että älkää puhuko minulle mitään kävelemisestä! Siis tuolla on 0.5 metriä lumijäävesisohloa, josta pitäisi pystyä selviämään edes autolle. Ei, mitään ei ole tietenkään aurattu, pois se huoltoyhtiöltä tietysti olisi. Vettu ja vaakunat, minä en ala kohta enää mitään. Arvatkaas huviksenne, kohta tulee taas lunta, sitten pakastaa jne. Missäkähän kunnossa meikäläisen koipiset ovat loppuviikosta? Pelottaa, oikeasti. Menee taas viikonloppu toipumiseen eikä muuta ehdi. Ei reilua, vai onko?!
 
Lisäksi vetuttaa eräiden ihmisen johdonmukainen tapa kirjoittaa tiettyjä sanoja väärin. Ei, en tarkoita omaa (yleensä tahallista) tapaani kirjoittaa joitakin sanoja tai ilmaista asioita omalla tavallani. Tarkoitan tavallisten sanojen kirjoittamista väärin, työasioissa. Sopii, haukkukaa pois kielipoliisiksi tai miksi hyvänsä, mutta se on äärimmäisen ketuttavaa ainakin Varastolla. Aggressio kirjoitettuna acressio (on, tämä on totta ja vielä useampaan kertaan eli ei vahingossa, ei siis kirotusvihreänä). Lukuisia muitakin esimerkkejä olisi, mutta en voi laittaa niitä tässä esille erinäisistä syistä *arvatkaa vaan*. Siinä sitten meikäläinen niitä korjailee - joka ikinen kerta samoja asioita. Ja näiden henkilöiden pitäisi siis olla korkeasti koulutettuja ja erityisesti vielä tiettyyn... no vaikka terminologiaan hyvinkin perehtyneitä. Hyvää päivää tai oikeastaan siis iltaa. Pitäisikö lahjoittaa Varastollekin tietyille henkilöille edes Pieni sivistyssanakirja, jonka annoin kerran entiselle työkaverilleni. Hän teki samanlaisia mokia ja oli muuten oikeasti ihan iloinen lahjasta ,D Pieni ketunhäntä oli kyllä silloinkin kainalossa eli olin äärikyllästynyt hänen tekemiinsä omituisiin kirotusvihreisiin...
 
Annoin kertoa itselleni, että seuraavaan lomaan olisi vain kolme viikkoa. Tarkistin asian. Perhana. Neljä viikkoa. Ei taida jaksaa, pitää varmaan ottaa yksi vapaapäivä jossain vaiheessa. Olisi oikeita asioitakin hoidettavana, sellaisia, joita voi hoitaa vain arkena ja keskellä päivää. Ei muuten jaksa, tämä kevät tulee olemaan pitkä ja piinaavan tylsä! Enkä muuten ollut Varastolla ainoa, joka asiasta mainitsi.

 

Päivän slogan:

 
 

Päivän biisi: Perseitä, perseitä, perseitä 
  

Luettua: Joanna Nadin -  Rakkaus odottaa, Rachel Riley, muori taas näitä nuorisokirjoja. Tässä jatkoa Rachelin päiväkirjalle ja nyt leidi täyttää pikapuoliin 17 v. ja etsii Oikeaa Rakkautta, eikä siitä taaskaan oikein tule mitään. Bändiurakin jää lyhyeksi, festarit menevät hiukka pieleen, harmia tuottavat edelleen tiukka äiti, lepsu isä, liian terävä veli sekä monet ystävät ja vihamiehet. Suht harmitonta ahmittavaa tietylle ikäluokalle. Eikä nyt aivan pahinta mahdollista kuitenkaan eli tavallisen nuoren tavallista elämää, mausteena traagisia tarinoita ja unelmia ,D Elif Shafak – Rakkauden aikakirja, idän mystiikkaa ja dervissin opetuksia jusalaiselle kotirouvalle. Leidi saa esiluettavaksi käsikirjoituksen, jonka johdosta ajautuu kirjeenvaihtoon sekä vaihtamaan ajatuksia kirjoittajan kanssa muutenkin. Opetukset tuottavat tavallansa tulosta myös mielessä ja jotakin mullistavaa on tiedossa. Ei paha, ei.., vaikka hiukan on taas mukana tarkoitushakuista dharmaa. Lisää näistä kaikista myöhemmin toisaalla. Tommi Uschanov – Suuri kaalihuijaus, Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Tässä se on ja tämä kannattaa lukea. Pelottavaa, miten vähän suomalaiset tietävät esim. veroprosentistaan, puolueista, hallituksesta ja paljon muusta. Lisäksi mainioita esimerkkejä nettikeskusteluista, mielipidetiedusteluista, tilastoista sekä hyviä lukuvinkkejä koko kirja täynnä! Kaikille yhteiskuntakritiikistä kiinnostuneille must! Tässä joutuvat noloon valoon kaikki, itseasiassa myös minä. Suositan jokaiselle. Lisää tästäkin kohtapian toisaalla! Pekka Ruohonen – Tavaratalo. Erään perheen tarina Lounais-Suomesta. Miten Saara sai kaksi aviotonta lasta ja miten varsinkin toisesta eli Ritvasta tuli katkera, mutta omasta mielestään menestyvä liikenainen. Hyvin koottu tarina kauppalan vaiheista, kaupankäynnin keskittymisestä isompiin yksiköihin, talousmiehistä sekä ”omin käsin onneen” –miehistä, Hyvä Veli –järjestelmästä, koston toteuttamisesta, ihmissuhteiden hankaluudesta sekä perhesuhteiden tärkeydestä! Erinomaisen luettavaa tekstiä, ainakin itse pidin. Aikajanaa korostaa hyvin tuolloin ajankohtaisten tapahtumien sirottaminen lukujen alkuun, josta vähän vielä plussaa tietämättömille ja ajankohtaa aapaileville. Nostalgista ja tutunoloista, vaikka tällaisista oloista en olekaan. Eli hyvinkin suosittelen lukemaan... vielä pitänee mainita Saaran vanhuuden päivät etelän mailla, missä kirjoittajakin tuntuu asustavan suuren osan vuotta. Kiitokset kirjasta :D Jari Nenonen – Kipeät ja kuolleet. *huokaus* Alku diagnooseja, jotka eivät naurata (irstaus, isovittuisuus, yleinen panetus), jotka kaikki paranevat naimalla tai ehkä käärmeöljyllä. Ei, ei tod. naurata. Loppuosa kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia, jotka eivät myöskään naurata. Minä pidän mustasta huumorista, mutta en suorasta pilkasta ketään kohtaan ja tässä nyt harrastetaan sitä. Tunput käteen! Nou!  Anna-Liisa Lössner – Kohtaamisia ja jäähyväisiä. Pariskunnan elämää Saksassa, käynti DDR:ssä, viimeinen syksy, haikeaa, kaunistakin. Kuvausta matkasta ja aiemmista tapaamisista maassa, jota ei enää ole sekä siellä asuneesta ystävästä. Harmi, että tämä oli niin lyhyt, kuin ote laajemmasta romaanista. Olisin lukenut enemmänkin! Tällaisena jotenkin hiukkasen irrallinen pala, valitettavasti. Ivan Tykki – Tarantellaa! Kuoleman karnevaalit. Tykin aikaisempaan opukseen verrattuna tämä ei nyt yllä ihan sille tasolle kuin odotin. Eli hiukan liikaa tavaraa yhteen kirjaan: luokkaretki Italiaan, koulun ja opettajien sekä oppilaiden välisiä suhteita, sarjamurhaaja Veronan ja Venetsian välisessä junassa sekä hänen tarinansa, lisäksi vielä erään oppilaan vanhemman oudot tutkimukset kadonneen aarteen metsästyksineen. Olisi ehkä ollut parempi keskittyä johonkin tai korkeintaan pariin teemaan ja jättää loput seuraavaan kirjaan. Ei, ei tämä nyt ihan karmea ole, mutta liian sekava jännäriksi, liian jännäripitoinen koulu- ja ihmissuhdedharmaksi jne. Eli valitan, edellinen (Ripaskaa!)    oli parempi, vaikka omalla tavallaan pidin tästäkin.

 

Ja tavan mukaan jätän muutaman opuksen mainitsematta, ettei tule taas sanomista! Muahhahah, kirjapaketti oli oikein mukava ylläri eli Polkan suosikkikirjailijan viimeisin opus :D

 

 

 

POLKA MENEE JA MANAILEE LÄHES HILLITYSTI  – POLKA TULEE JA KIROILEE ÄÄNEEN...

 

 

 

 

ANKEA MAANANTAI

 

 

Ankeaa maanantaita vaan kaikille! Yhtä ankea se oli eilinenkin, enkä nyt tarkoita säätä. Ilmat eivät niinkään meikäläistä heittele, lähinnä ihmettelen miten pääsisi taas Varastolle. On nimittäin aika hemmetillisen pluikasta! Miten sitä jaksaa tehdä siellä mitään – tai jaksa – vaan pystyy? Koko viikonloppu on mennyt ketuillensa eli särkiessä ja juiliessa, mikään ei auta. Nukuttu on lyhyissä pätkissä se, minkä on saanut nukuttua. Tietää huonoa koko viikolle, varsinkin loppuviikolle. Ähhh..

 

Kotihommatkin sain itseäni pärsheelle potkien pakosti tehtyä. Eihän niitä kukaan mukaan nimittäin tee, joten se on vaan pakko. Kaikenmoista oli vängerrettävä, imureerattava, pyykättävä, vaihdettava petivaatteet, apettakin järjestettävä pariksi päiväksi. Ei, ei helkkarissa. Ei mitenkään jaksaisi edes ajatella työntekoa. Tekisi mieli vain jäädä horrostamaan ja edes yrittämään lisäunta. Jos tämä juiliminen ei kohta lopu, se on vastaanotin paikka. Mutta kun sieltä tulee se pari päivää sairista, ei paljoa lohduta. Perkele, sanon minä!

 

Sen verran, vai kerroinko jo, että uusi työarvislekuri aloittaa ensi viikolla. Leidi Röttelönperä poistuu muualle. En tiedä, johtuuko siitä, että arvistervis otti asian puheeksi korkeamalla taholla. Olisiko siis peräti minun vikani? Mutta tulossa on kuuleman mukaan kaksi uutta tyyppiä, joista toinen jo tiedetään, toinen on oudompi härra. Saa sitten nähdä. Minulle kun ilmoitettiin vielä erään kolmannen hyypän nimi... No, ans kattoo sitten, mitä tapahtuu. En vain jaksa uskoa enää mihinkään. Jos menen esim. tänään maanantaina valittelemaan vaivojani, kohtelu lienee taas sen oloista, että mitäkäs on tehty viikonloppuna. Pirulauta, kärsitty! Kohta jo kolmatta viikkoa meneillään melkomoinen ottelu. Vali-vali-vali.

 

 

 

 

 

 

Ei tästä kuulkaas tämän kummempaa tule. Tänään käyn hakemassa postista kirjapaketin. Yksi plittana opus tulikin jo luukusta. No, on ainakin jotakin. Toisaalta pitäisi myös kirjoittaa, mutta kun ei sekään nyt maistu – ei sitten yhtään. Ei vaan jaksa, ei innosta, vaikka asiaa olisi.

 

Valitettavasti minulla ei ole mitään jännittävää, kiihkeää, hauskaa tahi edes pikkuisen mukavampaa kerrottavaa. Tämmöistä se nyt vaan on, Polkan tylsä elo. Toivottavasti muilla on edes vähän mukavampaa...

 

Tämä menee nyt vetämään kapallisen mömelöitä ja saavillisen kaffetta. Yrittää sitten pärjätä edes taksoon. Ihmetellen, milloin ja mihin sekin taas mahtaa tulla ja mennä.

 

 

 

TYLSÄ POLKA, NIIIIIIIIIIN TYLSÄ...

 

 

 

 

TURHAAKIN TURHEMPI PÄIVITYS

Se on nyt vaan niin, että lauantaisin en pysty mihinkään. Olin eilen vielä niin kipeä ja poikki, että vähän iltapäivällä pirtsaannuin. Enkä silloinkaan saanut enää mitään järkevää aikaan. Hitto kun hyvät vapaat pilaantuvat siihen, että on pakko käydä kaupoilla ja saada itsensä kipeäksi. Toisaalta, jos sen tekisi viikolla, olisi sitten vielä kipeämpi Varastolla. Ei hyvä sekään.

Nukuin taas äärihuonosti ja heräsin vähän väliä. Onneksi sain aamumömelöiden jälkeen taas kapallisen uusiounta ja silloin näytetään kivoja kotivideoita. Tai en nyt tiedä miten kivoja, mutta sellaisia, jotka jäävät jopa mieleen. Omalaatuisia ja outoja kyllä, mutta ei mitenkään kovin ahdistavia tms.

Eli tänään taas normitapaan vuorossa residenssin imureerausta ja muita puhtaanapitotoimenpiteitä sekä lisukkeena ruuanlaittoa ja lukemista. En minä muuta jaksa, turha edes ehdotella. Lisäunta, jos vaan mahdollista. Eli tämä oli taas tämmöinen aivan turha päivitys. Turhaakin turhempi, ihan kuin Welhotar itsekin!

TURHAN  SUAP PYYTÄMÄTTÄI -POLKA TÄÄLLÄ TAAS, HEI!