Normipäivät ovat sitten Varastollakin alkaneet eli töitä riittää taas ihan kiitettävästi. Vanhojen purkujakin vielä, niitä hankalampia sekä uusia jatkuvalla syötöllä. Pientä lisäpuuhaakin mukavasti *ehh* järjestyi kuin ohimennen. Ja kyllä, selkä ja koivet tykkäävät tosi hyvää. Koipia juilii, selkää riipii ja rutinoi. Käks! Silmätkin ovat taas kipeät, ei kiva.
Hain eilen sen kirjatun kirjeen, se oli tekemäni tilaus *phuuuuuuh* eli voipi huokaista helpotuksesta. Kotona oli odottamassa sitten viesti, että kirjoja olisi noudettavana. Prle tuota italiaanopostaanoa... ei sieltä enää voi edes omalla nimellä kysyä postia, kun siellä käy. No, asialla ei ole kiire, joten voin noutaa nuo vasta maanantaina. En kehtaa enää tällä viikolla käydä postissa, siis taksolla tarkoitan. Se olisi sitten jo kolmas kerta. Ja onhan minulla vielä vähäsen luettavaa.
Teemaan liittyen vasen käteni onkin raadeltu oudosti ja luen Kingin viimeistä suomennettua opusta. Aivan, katin prle heittäytyi taas hankalaksi, kun kurmuutin vähän soffalle liruttamisesta. Hyökkäsi käteni kimppuun *kimppu mainittu* ja käytti kaikkia kuutta (tai ainakin siltä tuntui) raajaansa ja tiikelikitaansa. Nyt olen merkitty nainen. Nyt voisi mennä omisarvikselle esittäytymään! Olisi näyttöä, sano.
Jahas, illat vaan menevät johonkin. En ymmärrä mihin. Taidan joku päivä postata aikataulutuksen, se on päivittäin melkein samanlainen ja johonkin saan vaan kulumaan aikaa. Ei, en vetelehdi tai haahuile. En edes lepää. On vain hoidettava asioita, joita ei Varastolla ole ehtinyt tai kehdannut koneella hoitaa. Lisäksi on tehtävä pieniä kotihommia, laadittava eväksiä ja syötäväkin joka päivä jotakin. Luettava tietysti, se kuuluu päivään jokaiseen ,D Katsottava seuraavan päivän tarpeet jne. Tänään pitää taas laatia varsin mittava ostoslista huomiseksi; kaikki tuntuu taas olevan loppu tai ainakin vähissä.
Kävin eilen Serkuissa pikkisen täydentämässä varastoja, en paljoa. Vähän juustoja, leivaria viikonlopuksi, kurkkuja, keksejä ja kuivahetelmiä. Sukulaatia Belgalle... juu, ihan totta, vain Belgalle. Enhän minä nyt itselleni *ristii sormiaan, ranteitaan ja muita ulokkeitaan*!
Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään järkevää tahi mukavaa kerrottavaa. Ulkona on äärimmäisen pluikasta perunapeltoa taas tarjolla. Vaarallista – olkaas tekin varovaisia siellä, minäkin yritän olla. Se on vaan hankalaa, kun on notkea kuin rautakanki ja kävelee viehkosti kuni virtahepoinen.
Nonnih, normikaffet ja –mömelöt sekä liikenteeseen, oi Hopea!
POLKA, MUKA-TERHAKKA MUKA-TYÖNTEKIJÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti