Koska Joku kohta varmasti sanoo, että kyllä sitä Polka saapi olla tyytyväinen, että on tuo mahtava taksopalvelu, olen aivan valmis kuristamaan ao. hyypän henkilökohtaisesti. Eilisaamuinen esimerkki kertonee kaiken. Ensiksikin odottamista loskassa ja vedessä seisten, liukkaalla pihalla 20 min. Takso myöhässä noin 15 min. Kun tyyppi tulee, ei navia päällä, kyselee mitä kautta pääsee Varastolle. Neuvon, mitä kautta pitäisi ajaa. Hetken päästä tajuan, että ollaan aivan muualla. Nimittäin koppitakson takaistuimelta ei tod. näe, mihin aina ollaan menossa, jollei ole älytarkkana. Aamulla ei edes Polka välttämättä ole, ei ainakaan sateenvihmassa, sumussa ja pimeässä. Tässä vaiheessa huomautan, että mihin v*ttuun oikein ollaan ajamassa. Kuski vastaa, että pääsee tätäkin kautta Varastolle. Aivan, pääsee mitä tahansa kautta vaikka Moskovaan! Nih kerta. Huippuna se, että Haagan kautta ajettuamme Hakamäentien risteyksessä kuski kysyy, käännytäänkö oikealle (siis Polka menossa Pazilaan...). Ei - ei todellakaan. Vasemmalle. Onnistui sentään vaihtamaan kaistaa. Ja töistäkin olin myöhässä "vain" puoli tuntia. Sillähän ei siis todellakaan ole mitään väliä, mihin aikaan takso tulee, mitä kautta ajaa ja milloin meikäläinen on töissä? Itse asiassa, periaatteessa ei ole. Minulla on luikuvainen työaika. Mutta kun olen sopinut, että esim. eilen olisin kotona viimeistään klo 15.30... Postissakin piti käydä siinä välissä. Että mitään ei uskalla laskea edes näiden minuuttiaikataulujen varaan. Ja sitten te ihmettelette, miksi minä todella noudatan tiettyjä aikatauluja. Kuulkaas ihan vaan siksi, että elämä pysyisi edes jotenkin aikataulussaan. Perkele, minä sanon! Eikä se silti siis pysy.
Ja sen verran vielä vetuttaa, että älkää puhuko minulle mitään kävelemisestä! Siis tuolla on 0.5 metriä lumijäävesisohloa, josta pitäisi pystyä selviämään edes autolle. Ei, mitään ei ole tietenkään aurattu, pois se huoltoyhtiöltä tietysti olisi. Vettu ja vaakunat, minä en ala kohta enää mitään. Arvatkaas huviksenne, kohta tulee taas lunta, sitten pakastaa jne. Missäkähän kunnossa meikäläisen koipiset ovat loppuviikosta? Pelottaa, oikeasti. Menee taas viikonloppu toipumiseen eikä muuta ehdi. Ei reilua, vai onko?!
Lisäksi vetuttaa eräiden ihmisen johdonmukainen tapa kirjoittaa tiettyjä sanoja väärin. Ei, en tarkoita omaa (yleensä tahallista) tapaani kirjoittaa joitakin sanoja tai ilmaista asioita omalla tavallani. Tarkoitan tavallisten sanojen kirjoittamista väärin, työasioissa. Sopii, haukkukaa pois kielipoliisiksi tai miksi hyvänsä, mutta se on äärimmäisen ketuttavaa ainakin Varastolla. Aggressio kirjoitettuna acressio (on, tämä on totta ja vielä useampaan kertaan eli ei vahingossa, ei siis kirotusvihreänä). Lukuisia muitakin esimerkkejä olisi, mutta en voi laittaa niitä tässä esille erinäisistä syistä *arvatkaa vaan*. Siinä sitten meikäläinen niitä korjailee - joka ikinen kerta samoja asioita. Ja näiden henkilöiden pitäisi siis olla korkeasti koulutettuja ja erityisesti vielä tiettyyn... no vaikka terminologiaan hyvinkin perehtyneitä. Hyvää päivää tai oikeastaan siis iltaa. Pitäisikö lahjoittaa Varastollekin tietyille henkilöille edes Pieni sivistyssanakirja, jonka annoin kerran entiselle työkaverilleni. Hän teki samanlaisia mokia ja oli muuten oikeasti ihan iloinen lahjasta ,D Pieni ketunhäntä oli kyllä silloinkin kainalossa eli olin äärikyllästynyt hänen tekemiinsä omituisiin kirotusvihreisiin...
Annoin kertoa itselleni, että seuraavaan lomaan olisi vain kolme viikkoa. Tarkistin asian. Perhana. Neljä viikkoa. Ei taida jaksaa, pitää varmaan ottaa yksi vapaapäivä jossain vaiheessa. Olisi oikeita asioitakin hoidettavana, sellaisia, joita voi hoitaa vain arkena ja keskellä päivää. Ei muuten jaksa, tämä kevät tulee olemaan pitkä ja piinaavan tylsä! Enkä muuten ollut Varastolla ainoa, joka asiasta mainitsi.
Päivän slogan:
Päivän biisi: Perseitä, perseitä, perseitä
Luettua: Joanna Nadin - Rakkaus odottaa, Rachel Riley, muori taas näitä nuorisokirjoja. Tässä jatkoa Rachelin päiväkirjalle ja nyt leidi täyttää pikapuoliin 17 v. ja etsii Oikeaa Rakkautta, eikä siitä taaskaan oikein tule mitään. Bändiurakin jää lyhyeksi, festarit menevät hiukka pieleen, harmia tuottavat edelleen tiukka äiti, lepsu isä, liian terävä veli sekä monet ystävät ja vihamiehet. Suht harmitonta ahmittavaa tietylle ikäluokalle. Eikä nyt aivan pahinta mahdollista kuitenkaan eli tavallisen nuoren tavallista elämää, mausteena traagisia tarinoita ja unelmia ,D Elif Shafak – Rakkauden aikakirja, idän mystiikkaa ja dervissin opetuksia jusalaiselle kotirouvalle. Leidi saa esiluettavaksi käsikirjoituksen, jonka johdosta ajautuu kirjeenvaihtoon sekä vaihtamaan ajatuksia kirjoittajan kanssa muutenkin. Opetukset tuottavat tavallansa tulosta myös mielessä ja jotakin mullistavaa on tiedossa. Ei paha, ei.., vaikka hiukan on taas mukana tarkoitushakuista dharmaa. Lisää näistä kaikista myöhemmin toisaalla. Tommi Uschanov – Suuri kaalihuijaus, Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Tässä se on ja tämä kannattaa lukea. Pelottavaa, miten vähän suomalaiset tietävät esim. veroprosentistaan, puolueista, hallituksesta ja paljon muusta. Lisäksi mainioita esimerkkejä nettikeskusteluista, mielipidetiedusteluista, tilastoista sekä hyviä lukuvinkkejä koko kirja täynnä! Kaikille yhteiskuntakritiikistä kiinnostuneille must! Tässä joutuvat noloon valoon kaikki, itseasiassa myös minä. Suositan jokaiselle. Lisää tästäkin kohtapian toisaalla! Pekka Ruohonen – Tavaratalo. Erään perheen tarina Lounais-Suomesta. Miten Saara sai kaksi aviotonta lasta ja miten varsinkin toisesta eli Ritvasta tuli katkera, mutta omasta mielestään menestyvä liikenainen. Hyvin koottu tarina kauppalan vaiheista, kaupankäynnin keskittymisestä isompiin yksiköihin, talousmiehistä sekä ”omin käsin onneen” –miehistä, Hyvä Veli –järjestelmästä, koston toteuttamisesta, ihmissuhteiden hankaluudesta sekä perhesuhteiden tärkeydestä! Erinomaisen luettavaa tekstiä, ainakin itse pidin. Aikajanaa korostaa hyvin tuolloin ajankohtaisten tapahtumien sirottaminen lukujen alkuun, josta vähän vielä plussaa tietämättömille ja ajankohtaa aapaileville. Nostalgista ja tutunoloista, vaikka tällaisista oloista en olekaan. Eli hyvinkin suosittelen lukemaan... vielä pitänee mainita Saaran vanhuuden päivät etelän mailla, missä kirjoittajakin tuntuu asustavan suuren osan vuotta. Kiitokset kirjasta :D Jari Nenonen – Kipeät ja kuolleet. *huokaus* Alku diagnooseja, jotka eivät naurata (irstaus, isovittuisuus, yleinen panetus), jotka kaikki paranevat naimalla tai ehkä käärmeöljyllä. Ei, ei tod. naurata. Loppuosa kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia, jotka eivät myöskään naurata. Minä pidän mustasta huumorista, mutta en suorasta pilkasta ketään kohtaan ja tässä nyt harrastetaan sitä. Tunput käteen! Nou! Anna-Liisa Lössner – Kohtaamisia ja jäähyväisiä. Pariskunnan elämää Saksassa, käynti DDR:ssä, viimeinen syksy, haikeaa, kaunistakin. Kuvausta matkasta ja aiemmista tapaamisista maassa, jota ei enää ole sekä siellä asuneesta ystävästä. Harmi, että tämä oli niin lyhyt, kuin ote laajemmasta romaanista. Olisin lukenut enemmänkin! Tällaisena jotenkin hiukkasen irrallinen pala, valitettavasti. Ivan Tykki – Tarantellaa! Kuoleman karnevaalit. Tykin aikaisempaan opukseen verrattuna tämä ei nyt yllä ihan sille tasolle kuin odotin. Eli hiukan liikaa tavaraa yhteen kirjaan: luokkaretki Italiaan, koulun ja opettajien sekä oppilaiden välisiä suhteita, sarjamurhaaja Veronan ja Venetsian välisessä junassa sekä hänen tarinansa, lisäksi vielä erään oppilaan vanhemman oudot tutkimukset kadonneen aarteen metsästyksineen. Olisi ehkä ollut parempi keskittyä johonkin tai korkeintaan pariin teemaan ja jättää loput seuraavaan kirjaan. Ei, ei tämä nyt ihan karmea ole, mutta liian sekava jännäriksi, liian jännäripitoinen koulu- ja ihmissuhdedharmaksi jne. Eli valitan, edellinen (Ripaskaa!) oli parempi, vaikka omalla tavallaan pidin tästäkin.
Ja tavan mukaan jätän muutaman opuksen mainitsematta, ettei tule taas sanomista! Muahhahah, kirjapaketti oli oikein mukava ylläri eli Polkan suosikkikirjailijan viimeisin opus :D
POLKA MENEE JA MANAILEE LÄHES HILLITYSTI – POLKA TULEE JA KIROILEE ÄÄNEEN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti