PAHA PÄIVÄ, PAHA MIELI – ASIALLA SIIS KUNNON V*TUTUS!

 

Tämä on taas niitä aamuja, jolloin on monen monta aihetta v*tutukseen. Mistäkähän taas aloittaisi? No vaikka siitä, että muut menevät kokoustamaan, mnä päivystän 16.00 asti, kokous loppuu klo 14.30 ja muut menevät koteihinsa... tai dokaamaan lisää. Ihan kiva. Muilla osastoilla on kuuleman mukaan lupa lähteä samaan aikaan kotiin kuin muutkin :O Minua sorsitaan, mutta itse tuli luvattua kysyttäessä. Tuolloin en tiennyt muista, prletto.

 

Toisekseen, tuli perintätoimistosta viestiä *muahhahah*. Joo, ei nimittäin naurata. Kyseessä on perkeleen sähkölasku, jota en todellakaan ole saanut. En takuuvarmasti nimittäin. Meikäläinen tsekkaa postit ääritarkasti sen jälkeen, kun huomasin, että kirjapakettikortit ovatkin n. 10 cm x 12 cm lätysköjä. Ne pitäisi laittaa erillisiin taskuihin, mutta tätä ei läheskään aina tehdä. Eli todellakaan posti ei ole tuonut em. laskua, helvetto. Pakko soittaa asiasta huomenna, minen mitään perintäkuluja ala makselemaan tai sitten valitan asiasta postin itaalovastineelle! Nih kerta!

 

Lisäksi edelleen särkee sekä koipia että selkää ihan jumalattomasti. Liikkuu kuinka varovasti tahansa, aina sattuu. Yöllä herään kylmänhikisenä kovaan kipuun, vähän väliä. Prle tätäkin!

 

Ja ettei kivempaa olisi, Vinski on jossain välissä käynyt kusaisemassa pari kertaa vaatenaulakon alle kenkien taakse. Sieltä eilen yhdytin hemmetinmoisen kissinkusen löyhkän (kuuma kämppä, aurinko – loput voitte arvata). Ei kun Tolua kehiin ja kuuraamaan sekä vittuilemaan kissalle.

 

Paketit olivat sentään kivoja, kolme kirjaa (kaikki upouusia jännäreitä) sekä vanha lihamylly (merkkiä Sampo 8)... Ai että mitä lihamyllyllä? No fisut, sienet ja vihannekset suoraan kunnon mössöksi, että saa piffejä tai mureketta ym. Minen mitään yleiskonetta tarvitse – minä olen itse sellainen! Vanha, aito, kotomainen ja ehjä. Voiko parempaa toivoa. Niin ja edukas :D Nyt vaan myllyttämään, meillä oli kotikotona samanlainen! Minä kuulkaas olen eräänkin ruotoisen ja kuivan fisun myllyttänyt mähnäksi ja sotkenut fisupullataikinan. Ajattelin tehdä saman vihanneksilla, koska kasvispihveliaineksia ei oikein saa tehtyä veitsellä eikä vatkaimella. Kokeilin kerran sauvasekoittimella, mutta tuli liian mössöä. Tarvitsee olla kuitenkin vähän purtavaa ja kunnon rakennetta niissäkin.

 

Että semmoista tälle päivälle! Täytyy mennä haistelemaan, pitääkö kaikki narikassa olleet vaatteet laittaa pesuun vai liekö kusen haisu jo lähtenyt. Akkunat ovat olleet selällään ja välillä parvekkeen ovikin. Samoin on tuoksutettu Tolun jälkeen omena-tuoksuöljyllä...

 

Ensin otan kuitenkin kaffetta, että jaksan taas raivota....

 

 

 

POLKA – HÄN JOTA LYÖDÄÄN KUNI VIERASTA SIKAA!

 

 

 

ÄVERIÄÄT SUKULAISET VAATIVAT RAHAA :O

 

Pakkomaanantai, jäks! Eivätkö ne jo usko, että sunnuntait voisi kokonaan peruuttaa ja maanantait muuttaa tiistaiksi. Olisi vaikka kaksi tiistaita peräkkäin, se olisi jotenkin mielekkäämpää. Ei silti, en minä oikeastaan pidä muista viikonpäivistä kuin lauantaista. Syynä se, että yleensä silloin ei ole mitään ihan pakkotekemistä. Seuraavana viikonloppuna kyllä taas taitaa olla *huokaus*

 

Muutoin elämä on edelleen tapahtumaköyhää; särkee ja juilii ihan hitosti. Muuten ei ihmeempää eli hyllyt ovat edelleen koossa ja pystyssä ,D Siitä sentään voi olla iloisa. Sen sijaan eräs pino ei oikein vajene ja siitä voisi olla jopa vähän nolona eli olen luvannut sitä ja tätä, mutta kun ei aina vaan jaksa eikä pysty kykenemään. Jospa viikolla olisi jonakin päivänä aikaa. Eilen en vaan jaksanut enää.

 

Sain väkisin imureerattua ja värkättyä evästä. Sitten olikin jo niin lämmintä, että pakkoruisku oli melkein ilokas. Tosin näillä koivilla liukastumisvaara oli melkoinen. Varo-varo-vasti vaan, joka asiassa toistaiseksi. Hitto, jollei tämä tänään ala olla yhtään parempi, on pakko mennä omisarvikselle. En pidä asiantilasta yhtään.

 

Lisää ketutusta seurasi erään sukulaisen soittaessa. Arvaatte kai mistä – no hautojenhoitomaksuista; väninää, syyllistämistä ja RAHANTARVIS. Prle, asuvatten jumalattoman isossa omakotitalossa, omaisuutta on ties kuinka, aaaauuuutoja pareittain jne. Mutta 90 eeroa vuodessa ei ole heillä varaa. Ajjumankauta, pyysin kirjallisesti toimittamaan materiaalia asiasta. Aion samalla tietysti pyytää selvitystä, mihin faijan tavarat aikanaan ”hukattiin”. Minulle niitä ei nimittäin riittänyt! Sukulaisiaan valitettavasti ei voi valita *iso huokaus*....

 

Tänään pitää käydä hakemassa pari pakettia kotomatkalla, ihan kiva, hjoo. No, on se kiva, kyllä. Ei vaan jaksaisi sitäkään. Huomenna pitäisi päivystää Varastolla muiden humputellessa ja sehän meikäläiselle kyllä sopii. Jos ei mitään kiiruisaa tulisi, voisi tehdä pari omaa hommaansa pois kuleksimasta kerrankin. *toivoo kovasti*

 

Ei, minulla ei ole mitään järisyttävää kerrottavaa edelleenkään. Kukaan ei ole minusta kiinnostunut. Toisaalta, jos minä joskus vielä alkaisin suhteisiin jonkun miehen kanssa, odottaisin häneltä tietysti jotakin yhtä raflaavaa. Aika komeaa olisi olla vaikka kustantajakin, ei siinä mitään ;D Miehiä vaan puuttuu, eikä nyt niin väliäkään *happamia, sanoi Polka pameista*...

 

 

 

 

 

 

Rahaan ja tavallaan edelliseenkin liittyen: ymmärränhän minä, että joidenkin on pakko saada jokin tavara – siis tavallaan suostun ymmärtämään. Mutta tämä menee vähän liian pitkälle!

 

Päivän slogan: Ihmisten ikä on lyhyt, ja täynnä ikäviä käänteitä rauhankin aikana.

 

Päivän biisi: Paskaa lapsille  

 

Luettua: Paul Sussman – Kätketty keidas, ei nyt niin paha, vaikka taas Tavinskikootia muistutteleekin. Sussmanilla on oma tapansa kirjoittaa ja se yllättäen kuitenkin toimii jollakin tasolla eli jännärinä ei nyt ihan perheestä kuitenkaan. Odottelukirjana käypäinen. Kati Tervo – Jääkaapin henki, Kertomuksia keittiöstä, ruuasta ja elämästä. Hmph, miehensä avulla ilm. kirjansa julki saanut leidi. Ei silti, tällaisia nyt jutustelisi melkein kuka tahansa omasta perheestään, normielosta, ostoksista, tottumuksista jne. Harmitonta tavisjorinaa, kirjoita itse parempaa omaksi huviksesi! Jonathan Tropper – Seitsemän sietämättömän pitkää päivää. Perheen isä on kuollut ja juutalaiseen tapaan kokoonnutaan viikoksi vainajan kotiin suremaan. Sisarukset ovat vieraantuneet toisistaan ja saman katon alla alkaa olla tunnelmaa jos jonkinlaista. Itse pidin tästä, vuosien patoutuneet tunteet kuohuvat yli, suhteita luodaan, naidaan, tapellaan, eletään ja surraan. Aika hieno tarina, valottaa jkv myös juutalaista kulttuuria, jos se puoli kiinnostaa. Suositan! Becca Fitzpatrick – Langennut enkeli, aha, tämä on nyt siis muotia vissiin. Enempi nuorisokirja eli Nora saa koulussa parikseen Patchin, joka ilmestyy yllättäen sinne jos tännekin. Aina Noran harmiksi, mutta oikeastaan pelastukseksi. Pelottavia ja selittämättömiä tapahtumia ja muuta. Ähh, ei oikein toimi. Ehkä sopisi oikein lukuhinkuiselle nuorelle, mutta jokin tässä vaan mättää. Eikä se ole tuo hyvä / paha enkeli, taistelu sieluista tms. Belinda Bauer – Hautanummi. 12-vuotias Steven haluaa vain tietää, mihin hänen lapsena kadonneen enonsa ruumis on haudattu. Hän tietysti kirjoittaa lastenmurhaajalle vankilaan ja ovelasti tiedustaa asiaa. Tästä alkaa pahaenteisyys, pelko, kauhu, himo, pako ja muuta mielenkiintoista. Melkoisen karmiva tarina, pidin tästä ja suositan kaikkien lievästi yököttävien ja todenoloisten tarinoiden kavereille. Ron Currie Jr - Juniorin erikoinen elämä. Vähän omalaatuinen ja erikoinen opus eli kaverille äänet ovat kertoneet jo kohdussa, milloin maailmanloppu tulee. Hänen pitäisi siis elää sen mukaan. Hän tietää myös muitakin asioita; toisten ihmisten menneisyydestä, mahd. tulevaisuudesta jne. Maailmanloppu ehkä tulee, ehkä ei. Mahdollisuuksia lopussa annetaan useita. Niistä voipi valita ehkä mieleisensä. Päivämäärä ei kuitenkaan ollut oikea – se meni jo! Jani Anttola – Allan Seppänen – Ohikulkijat. Tanskalainen toimittaja lähtee kesken töittensä reissulle Abhasiaan, etsimään kadonnutta entistä opettajaansa. Mutta maa on sodan runtelema, eletään kuin viimeistä päivää – kirjaimellisesti. Opettajakin löytyy, lopulta. Hullu, vodkanhuuruinen kierre naisineen ja omituisine tuttavineen päättyy lopulta... siihen, että Moltke lähtee toisaalle erään katastrofin kuvaajaksi. Täysin kahjoa meininkiä, voin jopa suosittaa. Ei ehkä sopiva herkkähipiäisille, sen verran rajua meininki osittain on.

 

 

 

 

 

TÄMÄ SE LÄHTEE KOIVET TÄYSIN TOIMIMATTOMINA TÖIHIN... PRLE!

 

 

PYSTYSSÄ ON! =b

 

Auts! Auts-auts... koipia särkee niin, että en pääse kävelemään. Sen siitä saa, kun pystyttelee kaikenmaailman kirjahyllyköitä, prle. Kerrottava on kuitenkin, että hyllyt ovat paikallansa, samoin kirjat! Kerrankin *ristikää sormenne* on TYHJÄÄ hyllyissä, siis ainakin vähän. Aika vähän kylläkin, hetkeksi aikaa. Kunhan saan nuo pari pinoa pois pöydältä.

 

Eli eilinen meni melkein työpäivän mittaisena hyllyjen pystytykseen sekä kirjojen asetteluun. Onneksi on Belga olemassa, ei noiden kanssa yksin olisi mitenkään pärjännyt. En siis ainakaan minä. Sen verran hankalaa oli saada kaikki sopimaan kohdallensa, koska tikkaita oli vähän useampaa lajia ,D Mutta nyt on kiva, kaikki hyllyvälit ovat erilaisia, pershoonallisesti sano. Ja ovat myös tukevasti pystyssä. Minä sen sijaan en ole. Eilinen seisoskelu, avitus, kurkottelu, vääntö, kääntö ja kaikki muu sekä lopuksi jalan pettäminen ja rojahdus lattialle tekivät sen, että nyt koipia särkee niin tuhottomasti, että itku on tulla. Täytyy mennä lepuuttamaan ihan kohta.

 

Olen nukkunutkin äärimmäisen huonosti kipujen takia. Aamumömelöt eivät juuri auttaneet asiaa, ehkä lepo sitten parempi. Seinistä kiinni pidellen ja varovasti askeltaen uskaltaa jotakin välillä tehdä. Koneella olen istuskellut pieniä hetkiä kerrallansa, sen verran, että kolme kirjoitusta sain framille. Niistäkin saan jo olla tyytyväinen. Ähh, ketuttaa! Mutta ne hyllyt nyt ON kuitenkin pystytetty.

 

Ruokataukokin pidettiin ihan asiallisesti. Belgan toiveesta laadin mahdottoman hyvää kalawokkia, lähes täydellisen onnistunut koostomus kaikkinensa. Njam! Jälkkärinä oli kookospalloja ja jädelöä joillekin ,D Kaffeta tietty myös, eihän sitä muuten... Apetta jäi vielä täksikin päiväksi. Evästä on kuitenkin laadittava huomiseksi.

 

Muutakin puuhaa pitäisi eli imureeraus olisi poikaa. Täällä on melkoinen sotku eilisen jäljiltä, kaikenlaista pientä nöhröä sun muuta. Pakkoruiskuun on mentävä eli hivukset pestävä. Ehkä vielä pyykättäväkin. Juu, laiska töitään luettelee, mutta kun juuri tänään ei pystyisi eikä jaksaisi yhtään mitään. On vaan pakko yrittää. Ehkä sitten toisen mömelökierroksen jälkeen.

 

Laittaisin mieluusti kuvatkin hyllyistä, mutta kaamera tilttailee taas. En ole saanut toimeksi edes uuden halpiskameran hankintaa. Myönnetään, olen saamaton. Mutta kun minä tarvitsisin vapaata sitäkin varten! Tarvitsisin vapaata myös montaa muuta asiaa varten, jotka ovat ”pakko hoitaa / pakko hankkia” –listalla. Eikä sitä vapaata tai lomaa ole tiedossa kuin vasta elokuussa. Hmph. Ehkä minä sitten vaan odotan.

 

Mutta nyt menen velttoilemaan sänkyyn kirjan kanssa ja nostan jalat ylös. Toivokaa nyt, että tämä särky tästä tokenee. Jollei, se on lekurimiitin paikka huomenissa, enkä minä ole asiasta ollenkaan innostunut.

 

 

 

 

 

POLKA – TUO VAMMU, JOKA TÄNÄÄN ON TAVALLISTA VAMMUMPI!

 

AHITUSTA, HYLLYJÄ JA VÄHÄN YLI 5-VUOTIAS

                            

Olipas eilenkin ahittava päivä Varastolla! Väkeä oli paljon poissa, mutta ne jotka olivat paikalla, suolsivat pääsuolestaan sitä itseään ihan tarpeeksi eli töitä riitti niin. Ketutus lisääntyi ja tuplaantui vielä roudausretkellä. Eli epäkivaa kaikki. Olen nukuskellut kehnosti ja nähnyt omituisia uneja.

 

Toivottavasti saan itseni edes jonkinlaiseen kuosiin ennen Belgan tuloa. Ne hyllyn perhanat pitäisi saada kasattua eikä Belga kuulostanut kovin ilahtuneelta. Ymmärränhän minä, aina pitää avittaa... Pirulauta, että ihminen on kipeä ja saamaton eivätkä nuo mömelöt auta mitenkään olemaan avuksi! Ketuttaa!

 

Asiasta kuudenteen eli loki täytti 5 vuotta ihan huomaamatta tuossa toukokuussa – onnittelen itseäni. Tässä luonnehdinta, millainen on viisivuotias:

 

”Viisivuotias bloggaaja lukee ja kuuntelee mielellään toisten blogistien kirjoituksia, satuja ja musiikkia. Blogi & sen pitäjä ymmärtää kysymyslauseita, käyttää aikamuotoja, kykenee toistamaan lyhyitä meemejä, sarjoja ja lauseita ja ymmärtää peruskäsitteitä. R:n, S:n tai D:n puuttuminen on hyvin tavallista. Tärkeämpää kuin pienet kirotusvihreät on, että kirjoitus on muuten sujuvaa ja kielelliset taidot ovat iänmukaisia.

Viisivuotiaan motoriset taidot – liikkeiden yhdistely ja sujuvuus – ovat varsin kehittyneitä *ja paskat, toim.huom.*. Paskartelu on usein mieluista. Blogisti tutkii uteliaasti ympäristöä ja muita blogeja ja Blogistaniaa. Hän löytää pieniä yksityiskohtia, vertaa ja lajittelee blogeja niiden ominaisuuksien mukaan ja rakentaa mallin mukaisia kokonaisuuksia ”palikoista” eli saattaa jopa kopioida suoraan jostakin jotakin. Blogin kirjoittamiseen sen pitäjä jaksaa keskittyä vähintään 25–30 minuutiksi. Hänen kannattaa lukea satuja ja muita tarinoita, sillä niiden avulla blogin sana- ja käsitevarasto kasvaa. Klassiset sadut kehittävät viisivuotiaan empaattisuutta ja kykyä tehdä ero oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä.

Viisivuotias pystyy yleensä selviämään ristiriitatilanteista ilman äärimmäisiä tunteenpurkauksia *tuskin, toim.huom.*. Blogi on itsessään sosiaalinen ja viihtyy niin blogistien kuin normi-ihmisten IRL seurassa. Bloggaaja oppii tekemään sopimuksia ja arvioimaan omaa käyttäytymistään. Toverien kanssa pippalot suunnitellaan yhdessä, tehtävät jaetaan ja osataan jo joustaakin. Halu olla iso ja näkyvä bloggaaja, joka osaa, saa aina välillä pahan kolauksen. Veemäiset kommentit ja anot harjaannuttavat sopivasti häviämäänkin. Mielikuvitus- ja roolileikit ovat mieluisia.

Yöjuopottelu on vielä tavallista, mistä huolimatta asiasta kannattaa jo keskustella lääkärin vastaanotolla. Viisivuotiaalla saattaa olla vielä heikko pettymyksen sieto. Blogin viisivuotistarkastus on usein hyvin perusteellinen ja hyvin monesta blogista löydetään poikkeavuuksia näissä testauksissa. Kannattaa muistaa, että blogia testataan vain siksi, että löydettäisiin sellaisia vaikeuksia, joita voidaan helpottaa. Erityisosaajat – terapeutit, toimintaterapeutit ja psykologit – ovat käytettävissä sitä varten, että he selvittelevät tarkemmin, mistä on kyse. Usein erityistyöntekijät osaavat antaa vinkkejä, joilla vaikeus voitetaan. Kun asiaan on puututtu, se ei ehdi kasvaa ongelmaksi asti!”

Ei minulla sen enempää. Jos jotakin saisi edes tehtyä, pitäkää peukkua!

 

 

 

POLKA, JOTA AHITTAA JA KETUTTAA!

HELA VÄLIPÄIVÄN VÄLIRAPO

Te jotka kotona vapaalla makaatte, herätkääpä ja ryypätkääpä! Meikäläinen ropottaa Varastolla tämänkin päivän ja tekee töitä teidänkin edestänne, teidänkin hyväksenne jne (säästän tässä lukijani isänmaalliselta paatokselta, se tulee vasta lopussa).

Eli normaali työpäivä, normiperstai muutenkin eli Varastolta kaupoille ja kirjastoon. Ääh, ei huvittaisi taaskaan, mutta on pakko! Jopa vessapaperi on lopuillansa ja sitä on sentään pakko hakea *wirn*. Muonaakin sen verran, että saan Belgan houkuteltua kirjahyllytalkoisiin huomenna – vaatii varmaankin jonkinlaisen kalapöydän laatimista eli erilaisia fisuja (joo, paria-kolme plaatua), salaattia jostakin emmeistä (kurkkua unohtamatta!) sekä uusia pottuja. Tai sitten tofu-vihanneshässäkkä thaimaalaiseen tapaan sekä riisiä. Saa mies ihan itse valita, mikä sopii. Vähän jotakin ruokalahjusta olen myös varannut, jospa tuo riittäisi... En minä yksin niitä saa pystytettyä kuitenkaan.

Siinähän se huominen meneekin. Sunnuntai taas kotihommissa ja äkkiä on taas maanantai. Argh. Ei eilisestä ollut mitään apua, paitsi että sain nukuttua reilusti. Goisin päikkärit muutamaan kertaan, kävin ruiskussa, tein eväksiä, laadin kauppalistaa sun muuta tärkeää siinä välissä. Ja taas unta. Välillä sentään maltoin syödä saavillisen jämäappeita ja keittää toisen saavillisen kaffetta. Ja se vasta nukuttikin! Eli unta on saatu, muuta ei sitten olekaan ,D

Jospa tänään ehtisi varata ajan omisarvikselle. Luittekin jo varmaan, että kuvaus lausutaan vasta tiistaina, joten ajanvaraus sen mukaan. Lisäksi pitäisi tehdä pari omaa hommaa työaikana. Ne riittäisivät päivän saldoksi aivan hyvin. En minä muuta kaipaisi.

 

 

Päivän slogan: Kun nostaa riman tarpeeksi korkealle, se on helpompi alittaa.

Päivän biisi: Black Friday

Luettua: Riikka Stewen – Niin kauan kuin rakastat, huups, Tavinskikootia kotomaisittain. Ei nyt vaan toimi, sorry, vaikka asiantuntija muka kirjoittaa. Hetkittäin onnistuu herättämään pientä kiinnostusta, mutta kokonaisuutena ei. Linda Howard – Vieressä ja vaarassa, hömppää, vaarallisia tilanteita, kateutta, onnettomuus jne. Howard osaa hömppädharmansa eli ei paha, käypi odottelukirjana helppolukuisuutensa takia ja muutenkin. C. J. Sansom – Luostarin varjot, muistuttaa vähän Ruusun nimeä, mutta ei ole niin fiksu. Luostarissa tapahtuu kummia ja asiaa selvitellään, vaikka lisää outoja tapahtumia on käynnissä koko ajan. Pieniä inhimillisyyden pilkahduksiakin löytyy eli ei nyt paha, mutta ei mitenkään erityinenkään. Petri Nevalainen – Joviaali ilmiö, Tuntematon Mikko Alatalo. No just, pakko oli lainata ihan kuriositeetin vuoksi. Eikä niin paha, ettei jotakin uutta olisi tullut esiin. Faneille, Juicesta pitäville jne. Siri Hustvedt – Vapiseva nainen, Hermojeni tarina. Tekijä analysoi terävästi omaa tilaansa, psykologian, neurologian ym. perusteella. Vakuuttava kertomus konversiohäiriöstä, hysteriasta ja muusta. Suositan, selittää ehkä monille tutuhkoja asioita kerrankin konkreettisin ilmiöin! Meritta Koivisto – Poissa. Seitsemän lasta Frelssiksen kesäleirillä, kaikki lastenkotilapsia, kuka mistäkin syystä. Aikuisena heillä on myös jotakin yhteistä – salaisuus, rikos & sovitus. Omela tarina, mutta jää hiukan hajanaiseksi. Suositan varauksin. Danielle Trussoni – Enkelioppi. Tuota ja joo, tämä on hiukan häröilyn makua, mutta vähän terävyyttä tuovat pimeyden enkelit, iäkäs nunna, enkelitutkijat sekä eräs sairastunut enkeli! Tarinassa on kaikki ainekset kyllä, ei siinä mitään. Mutta ei vaan oikein irtoa, liikaa aineksia levällänsä. Varauksin taas suosittelen. Ja lisäksi jokunen kirja tuosta pinosta, jota esitellään sitten muualla... Lisää myöhemmin, ehkä.

Nyt minä menen ja riivin mömelöt ja kaffet, syöksyn odottamaan iloisana taksoa, joka kiidättää minut mahtavalle työpaikalleni Varastolle. Siellä ryhdyn tarmokkaana työskentelemään maamme hyväksi! *epäuskoisesti katselee itsekin kirjoittamaansa*

  

 POLKA, TUO TYÖN SANKARI!

KIPEÄ JA VÄSY LEIKKII PIRTEÄÄ JA TERVETTÄ (sekä intellektuellia...)

 

Väsy-Polka tässä taas, huomenta! Juu, heräsin kyllä normiaikaan – kissi herätti ja joikui niin kauan, että nousin *mrrr*. Sitten rupesi itse goisimaan ja minäkin pääsin uusiounille mömelöiden ja kaffen voimalla. Sain melkein nukuttuakin, kun särky vähän hellitti hetkeksi.

 

Tulipa tehtyä 10 h työvuoro Varastolla eilen, kirjoitin ensin vahingossa työvuori. Oli siellä vuorikin, aivan jumalattomasti duunia. Porukka jäi jo osin lomille, osin muille vapaille jne. Siinähän sitä ropotin koko prleen ajan, oikesti sellaista menoa, että iltapäivällä tajusin olleeni ilman kaffetta ja pissimättä monta tuntia :O Oli pakko pitää sen verran taukoa, että sain puoli kuppia kylmää kaffetta, palan sokeria ja pissitauon. Sen sokerin siksi, että nälkäkin alkoi hätyytellä. Pahimpia  työpäiviä aikoihin, sano.

 

Varastolta sitten suoraan pippaloihin. Miellyttävää, mukavaa. Paljon ihmisiä, ohjelmaa, vähiten en arvosta melkoisen mainiota bufffet-pöytää *njam* sekä grilliantimia (vihanneksojakin oli PALJON sekä vähän kanaa otin myös, en nakkiloita enkä tapettua lehmää). Hjulkimhoita oli myös nähtävillä. Onneksi juhlateltassa oli myös varjoisa puoli sekä tuoleja, muuten ei oli kestänyt. Mittari näytti 27 astetta! Veden ääressä vähän sentään tuuli, joka myös oli ihan mukavaa. Eli kiitokset toveritar R:lle, joka jaksoi lähteä mukaan! Ei, emme edes juoneet paljoa, sopivasti vain... Enemmänkin olisi voinut mennä, mutta hänellä oli tekemistä täksi päiväksi, meikäläiselläkin yhtä ja toista sekä huomenna normikas työpäivä.

 

Takso se vaan jälleen petti. Otin pikatilauksen, jonka siis pitäisi tulla 15 min ja viedä suoraan yksin kotiin. Eipä vaan, tuli 25 min päästä takso, joka kiersi muuta kautta, otti kaverin ja saattajan kyytiin (hah, sattui tuttu malmilainen hörhö avustajineen mukaan!). Eli mentiin sitten kimppakyydillä, ei-kotomainen taksohärra ajoi taas pitkin maita ja mantereita eli pisintä mahdollista kiertotietä eikä tiennyt edes katujen nimiä, vaikka navi oli päällä *voi huokaus*. Minun oli pakko neuvoa kaveri ensin jättämään pariskunta torille ja sitten tie meille, suora tie! Olisi melkein taas reklamaation paikka. Ehkä vasta sitten, jos tuo on merkitty MPK:ssa pikatilaukseksi ja yksittäiskyydiksi – tarkistan asian sunnuntaina. Hiukan se harmitti. Ei muuten, mutta kun luvattiin muuta kuin mikä toteutui... Että semmoinen tapa siellä. Ei vammujen ole niin väliä, miten ne kulkevat. Nyt ei tosin ollutkaan. Hyvin ilmastoitu auto ja tuttua väkeä, joten kälättelimme joutavia siinä.

 

Kotona olinkin supiväsyrepojäykkis! Huh, samoin koko eilisen päivän – ei se Iikkean keikka tehnyt hyvää selälle, ei koiville. Särky oli melkoisen järisyttävää. Onneksi nuo pienet iltaviinit vähän rauhoittivat, nukkuminen auttoi ja nyt on sellainen normisärky jäljellä.

 

Eli tällä taas mennään, mitä on! Huomenna vielä armoton työpäivä; päivystysvalmius, koska väkeä on niin paljon vapaalla ja lomalla. Samoin napsahti ensi viikolle yksi päivystysiltapäivä. No, ei paha – minä kuittaan ne ylitunnit ja pidän jonakin perstaina puoli päivää vapaata. Samoin pitäisi tilata aika omisarvikselle kuulemaan se kuvantamisrapo. Rapo tulee vasta tiistaina, rtg-lekuri oli itse sairastunut ja ehtii lausua sen vasta sitten. Ystävällisesti kyllä soittivat saiskusta perään ja kertoivat asiasta eli hyvää palvelua Arvaustalolta ja Hjortonista. Suosittelen, siis Hjortonia varsinkin. Onhan se itse maksaen arvokasta, mutta oikeasti siellä saa myös vastineen maksamalleen rahalle. Lekurit ovat asiantuntijoita eivätkä mitään pilipaliväkeä. Sen verran pitää mainostaa tässä. Ystävällisiäkin ovat, pirteys ja maireuskin (melkein) puuttui ,D Welhotar oli tyytyväinen, olen aikaisemmin käynyt siellä kertaalleen ja silloinkin olin tyytyväinen nimenomaan palveluun. Tätä puolta ei sovi väheksyä, jos on kipeä ja herkästi ärsyyntyvä!

 

Huomenna normityöpäivän jälkeen normiroudaus kaupoille ja kirjastoon. Ähh, toivottavasti ei ole karmeaa ryysistä ja ihmiset ovat ymmärtäneet hakea appeensa kaikkiin pippaloihin jo hyvissä ajoin. Minen jaksaisi mitään jonottelua ja härdelliä. Hyviä kirjoja on rutosti taas tulossa – myönnetään myös, että pari pinoa on vielä kotona odottamassa lukemista. Minä vähän jömmailen niitä ja luen aina välillä jonkin vähän kehnommankin opuksen ;D Sitten voi hyvin nautiskella taas etohienosta kirjasta!

 

Kirjailemisiin – taidan mennä aamuruiskuun. Oli eilen niin hikikii, että on vieläkin nahkea olo...

 

 

 

 

 

HELA-POLKA TÄÄLLÄ LEIKKII REIPASTA JA TERVETTÄ....

 

 

PIKARAPO – VAIN TÄRKEÄT ASIAT!

 

 

Ihan ensimmäiseksi se tärkein – hah, sain lisää kirjahyllyä, Sitä Merkkiä! Samalla hinnalla, kuin edellisenkin satsin, vaikka nyt koostumus oli hieman eri. Mutta kyllä näistä vielä kirjasto saadaan. Toivoo tämä ja yesh, nyt on Welhottarella viikonloppuna pystytystalkoot eli Belga pystyttää ja meikä jakaa kirjoja oikeisiin osoitteisiin. Kivaa, eikö *köh*?

 

Toiseksi, Toverittarelle kiitos eilisestä kyytimisestä Iikkeaan ja kotoon, nähdään joskus muutoinkin kuin kyytien kerjäämisen muodossa! :D. Ostin, mitä tarvitsin enkä MITÄÄN ylimääräistä. Kivoja, värikkäitä pyihkeitä kolmea eri kokoa. Sitä sun tätä tarpeellista pikkutavaraa keittiöön, kylppäriin jne. Lisäksi pari pussilakanaa ja laseja, niin ja vähän herkkuva (kokosbollar, du vet)... Lasku oli öpauttia 50 monikansallista, joka ei myöskään ole paha. Ihan vaan vähän riipoi se, että Vantaan Iikkea oli rempassa ja kaikki tavarat olivat vähän missä sattui, yhtä ei löytynyt ollenkaan. No, ei se ollut pakollinen – mutta siis olisi siitä remontista voinut minulle vaikka meilata, jookosta! ;D

 

Kolmanneksi, kävin siellä TT:ssä eli kuvantamossa. Nopsa juttu, olin rutosti etuajassa, mutta eipä ollut edelliselläkään ajalla ketään käyttäjää. Pääsin siis heti sisään ja raks-ruks-poks - homma valmis. Lääkäri siinä poikkesi heti sanomassa (oli tsekannut, että kuvantaminen oli onnistunut riittävän hyvin), että a) ahtaumaa on b) kulumaa on c) tiedänkö minä, että yksi nikama on päin h*ttiä?! No tämähän ei ollut uutta. Lisäksi hän kysyi nimenomaan kävelystä ym. No, tänään sen pitäisi olla lausuttu ja faxattu omisarvikselle, jolle aionkin varata ajan heti, kun vaan ehdin.

 

Varastolla on kiiirus, jatkuvasti. Lähdin kesken kiirusten, koska monet aikovat olla tänään ja perstaina lomilla. No, osa tänään varmaan kyykyttää vielä urakalla, mutta minäpä teen poikkeavat: minä jään töihin klo 16.20 asti!!! *hekottelee* Ihmetelkööt sitten keskenänsä... Minähän ehdin tehdä vaikka mitä.

 

Ai, että miksi ihan noin pitkään – ylitöille menee suorastaan. No ne pippalot, hei. Ne alkavat klo 17.00 ja en minä ehtisi kunnolla käymään kotona. Joten töistä suoraan. Ei, ei siellä ole pitsiniskoja eikä kermaperseitä. Tai no, oikeastaan on ainakin eräs hjulkimho ja hänen ystävättärensä *argh*, joista en mitenkään kovin paljon pidä enkä arvosta. Mutta asiasta ehkä myöhemmin, koska tämä ei liity Varastoon sitten millään tavalla ,D

 

Olipa muuten hoppua eilen. Ihme, että ehdin kaiken mitä piti ja vähän päällekin. Aika aikaansaava Polka, jos vaan kehtaa yrittää *taputtaa itseään päähän*! Nyt minä menen nauttimaan hyvin ansaitsemaani kaffeannosta sekä apehtimaan pesemätöntä kurkkua, ehecciä vaan teillekin ja samalla kesäkuun ekaa!

 

 

 

POLKA LEIKKII VENÄLÄISTÄ RULETTIA KURKUILLA :o